Ravitsemusvalistajat ja monet muut yhteiskunnan auktoriteetit tai muuten vain omasta mielestään arvostelukykyiset vanhemmat ihmiset syyttävät lapsiamme laiskoiksi ja vähän liikkuviksi, joka puolestaan on aiheuttanut lihavuusepidemian ja kestävyyskunnon romahtamisen. Ovatko lapsemme sitten laiskoja ja väistelevät urheiluharjoituksia? Esim. Kihu:n tilastojen mukaan liikuntaa harrastetaan enemmän kuin koskaan.
Olin itse lapsi 80-luvulla. Kovasti urheilin, tosin vaatimattomalla menestyksellä. Mielestäni arki oli kovin samanlainen kuin tämän päivän koululaisella. Aamulla mentiin kouluun, oltiin siellä päivä ja sitten illalla urheiltiin tai touhuttiin jotain muuta. Tietty tietoteknisiä "leluja" oli vähemmän, mutta en koe asiaa siten, että tietotekniikka olisi syrjäyttänyt fyysisesti aktiivisempia harrastuksia.
Koko kansan tasolla kestävyyskunto on romahtanut. Olemme hyvin tietoisia varusmiesten romahtaneesta kunnosta. Varusmiesten Cooperin tulosten huippuvuosi koettiin vuonna 1979. Sen jälkeen trendi on ollut kokoajan heikentyvä kts. s. 28 tässä julkaisussa.
Tulos on sikäli itsestään selvä, että viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana lasten lihavuus on kolminkertaistunut. Keskimäärin lihavampi varusmies juoksee aivan varmasti keskimäärin huonompia tuloksia kuin hoikempi. Mitäs sitten tapahtuu jos tarkastelemme parhaiden suorituksia muutama vuosikymmen sitten ja vertaamme niitä tämän päivän parhaisiin? Molemmat ryhmät kun ovat hoikkia. Näin ryhmien välinen lihavuusero (jota ei siis ole) ei selitä mahdollisia tuloseroja.
Ostin käyttöoikeuden Tilastopaja palveluun. Kyseinen sivusto on todellinen tilastofetissin toiveuni. Tarkastelin kaikkien aikojen parhaiden tuloksia poikien P14 sarjassa ja 1000 m juoksussa. Neljästätoista parhaasta ajasta kuusi (43%) oli juostu 70-luvulla, seitsemän (57%) 80-luvulla ja 90- ja 2000-luvuilla ei yhtäkään. Ovatko lapsemme siis laiskempia harjoittelijoita?
Mikäli lapsemme olisivat nyt laiskempia kuin muutama vuosikymmen sitten, olisivat myös muiden lajien tulokset heikompia. Pikajuoksijan kun täytyy harjoitella aivan siinä missä pitkänmatkanjuoksijan. Tein samanlaisen vertailun P14 100 m juoksussa. Kahdestatoista parhaasta ajasta ei ollut 70-luvulla juostu yhtäkään, 80-luvulla viisi (41,7%), 90-luvulla kaksi (16,7%) ja 2000-luvulla viisi (41,7%). Aivan sama tulos havaitaan aikuisten sarjassa.
Tämän päivän pikajuoksijat pärjäävät varsin hyvin 80-luvun alun pikajuoksijoille, kestävyysjuoksijat eivät. Täsmälleen samoin on asian laita uinnissa. Sprinttiuimarit pärjäävät 80-luvun alun tuloksille, mutta pitkänmatkanuinti on pahasti jäljessä. Missä vika?
Mitäs jos olisi niin kauhean hassusti, että rasvavalistus olisi tässä ainakin yhtenä merkittävänä selittävänä tekijänä?
- Amerikkalaisen biokemian tohtori Mary Enigin mukaan rasvoilla (tyydyttyneillä) on merkitystä sydämen ja keuhkojen kehityksessä. Eivätkös mainitut ruumiinosat ole erittäin keskeisessä roolissa juuri kestävyyslajeissa?
- Rasvoilla, samoin kuin kolesterolilla on merkittävä rooli hormonitoiminnassa, esim. testosteronin muodostuksessa. Se on tärkeää myös pienilihaksisille kestävyysjuoksijoille. Meinaan, palautuu nopeammin harjoituksista.
- Olen nähnyt tutkimuksia, joissa rasvojen lisäämisellä on ollut vaikutusta mitokondrioiden määrään ja kokoon. Mitokondrioiden määrä ja koko liittyvät suoraan hapenottoon. Tällä, jos millään, on tekemistä kestävyyslajien kanssa.
- Esimerkiksi palautusjuomana maitokaakao (enemmän rasvaa) pärjää paremmin kuin puhdas glukoosi. Olisiko niin, että kestävyysjuoksijakin palautuisi paremmin jos harjoituksen jälkeen ei väisteltäisi rasvaa niin paljon kuin ollaan opetettu?
Kestävyysjuoksun romahduksen alku käy hyvin yksiin lihavuuden kasvun alkamisajankohdan kanssa. Rasvavalistus alkoi todenteolla purra 70- ja 80-lukujen vaihteessa. Tämä näkyi esim. koululaisten täysmaidon kulutuksen romahtamisena ja kevytmaidon rasvaprosenttia pienennettiin kaksi kertaa 80-luvun alussa. Voita käytettiin vuosittain maassamme 11 kg/nuppi vielä vuonna -85. Nykyään sama luku on alle kolme kiloa.
Kaverini ui 80-luvun alussa lukuisia Suomen ennätyksiä pitkänmatkan uinnissa ja totesi nykypäivän uimareiden ravinnosta "eihän ne syö kuin ketsuppia ja makaroonia, me laitettiin kalakeittoon voita enemmän kuin maitoa". Tämän vuoden paras aika 1500 m vapaauinnissa 50 m altaassa on yli 40 s heikompi kuin tämän kaverin. Olisikohan siinä järkeä jos otettaisiin punainen maito takaisin, paistettaisiin muikut voissa ja joskus nautittaisiin lihapullista kermakastikkeella?
Sami Uusitalo
Muita Sami Uusitalon kirjoituksia tässä terveysblogissa:
Sami iski numerot pöytäänLihavia lapsia kidutetaanSami Uusitalo 9.2.2009Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä
Viimeisen 10 vuoden aikana suomalaiset ovat menestyneet loistavasti lumilautailussa. 70-luvulla ei ollut yhtään kansainvälisesti tunnettua suomalaista lumilautailijaa. Tänään kymmenet tuhannet suomalaisnuoret harrastavat kesällä rullalautailua ja talvella lumilautailua. 70-luvulla harrastajia oli vain muutama.
VastaaPoistaEikö ole riski, että voinsyönnin lisääminen romahduttaisi lumilautailun tason ja karkottaisi nuoret pois näiden jalojen harrastusten parista?
Olette te vaan uskomattomia. Usko voinsyönnin autuaaksi tekevään voimaan on niin suuri, että kaikki järki katoaa.
Oliskohan vaan niin, että lyhyen matkan uinti innostaa tämän päivän nuoria enemmän kuin pitkän matkan uinti. Ihan niinkuin vanhempiakin.
Käykääpä joskus uintikilpailuissa katsomassa. Yleisö poistuu 1500m vapaa-uinnin ajaksi kuppilaan kahville ja munkille.
Ihmisiä ei ole geneettisesti tehty juoksemaan pitkiä matkoja. Ei ne luolamiehet juosset kilometrikaupalla eläimen perässä. Ne heitti kivellä tai keihäällä tai ampuivat jousella. Ihminen on luotu juoksemaan sprinttejä silloin tällöin.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Kestävyysurheilussa tuo keuhkojen tehokkuus on varman tärkeä juttu ja siihen vaikuttaa myös D-vitamiini, jota muodostuu k-o-l-e-s-t-e-r-o-l-i-s-t-a. Tämän tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puutos assosioitui heikompaan keuhkojen suorituskykyyn kuin TUPAKOINTI:
VastaaPoistahttp://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16354847
Minua kiinnostaa erityisesti D-vitamiinin on-place muodostuvan hormonimuoto kalsitriolin muodostumisen tehokkuuden suhde kolesterolistatukseen. Pitäisi hakea tutkimuksia.
Sivuhuomautuksena suosikkiviisasteluni: D-vitamiinista on 50 mikrolla plasebokontrolloitu tutkimus jossa se kalsiumin kanssa vähensi syöpä 60%, mutta tupakoinnista ei yhtäkään kunnon RCT:ta. Silti röökiä pidetään "itsestään selvänä" riskitekijänä terveydelle paljon kovempaa näyttöä saanut D-vitamiini ei johda poliittisiin muutoksiin vaikka D-vitamiinisuositukset seisovat kuin pulut paskassa.
Urheilijalle D-vitamiinistatus on tärkeimpiä mitä mieleen tulee - tästä olenkin kirjoitellut jo niin paljon että väsyttää. Hakekaa Krisun kirjoituksista, niistäkin löytyy.
Toiseen kommenttiin yllä kommentoisin, että !kung-heimon metsästäjät voivat juostu tutni- ja päiväkausia riistan perässä ja tikkaavat keihään niskaan kun eläin väsyy:
http://donmatesz.blogspot.com/2009/07/persistence-hunting.html
Suurin osa metsästksestä on toki kärsivällisyyttä vaativaa väijymistä ja nopeaa + rankkaa improvisointia - jousipyssyt ovat paljon tuoreempi keksintö kuin keihäät. Nopeaa, rajua ja brutaalia - esi-ihmiset ovat listineet koko joukon suuria nisäkkäitä edellisten kymmenien tuhansien vuosien aikana, kunnes jonkinlainen equilibrium luonnon kanssa saavutettiin. Se tietenkin rikkoutui maanviljelyn myötä, joka veti balansoituneen luontosuhteemme vessanpöntöstä alas (terveytemme ohella).
Lisäksi esi-ihmisistä puhuttaessa on hyvä ottaa huomioon että kymmenet ja kymmenet PETOeläimet ovat tappaneet esi-ihmisiä ja apinoita ammoisista ajoista lähtien. Kannattaa lukea mm. erinomainen "Man the Hunted" (2005). Nopeaa ja rajua on se pakoon juokseminenkin.
Yleisesti ottaen kuitenkin lyhytkestoisen hyvin rajun liikunnan ja piiiitkään kestävän matalatehoisen aerobisen yhdistelmä on fysiologisesti tehokkainta yleisesti ottaen. Pitkäkestoinen nylkytys on kivaa jos sillä pärjää keskellä Kalaharia, mutta mikään muu eläin ei tee sitä, eikä !kungien ja Tarahumarien lisäksi kovin monet heimotkaan.
Ihminen on synnynnäinen kestävyysjuoksija. Tätä on jonkin verran tutkittu, mm. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15549097
VastaaPoistaNnnnoh... Minä en juokse edes sataa metriä koska hölskyn (ylipainoa 10kiloa, vähenemään päin tässä ollaan :). Enkä pidä hengästymisestä. Silti voin koska vain kävellä metsässä päivän tai pari. Onko kunto siis huono vai hyvä? Metsässä kävely on muuten IHAN eri asia kuin pururadalla/asvaltila/tms kävely...
VastaaPoistaOlen vm '76 eli 34 v nainen. Ihan vertailun vuoksi, kyse siis ei ole lapsesta.
Herralle anonyymille:
VastaaPoistaLumilautailu vertaus ei ole alkuunkaan sopiva. Vastaus dilemmaan, miksi kestävyysurheilijat eivät pärjää, mutta sprintterit pärjäävät 30v takaisille kollegoilleen, olisi kovin yksinkertainen mikäli nykyisin ei kestävyyslajeja harjoitettaisi. Niin satasta kuin tonnia on juostu jo sata vuotta, ja paljon.
En löytänyt kommentistasi perusteluja mikä väitteissäni oli väärin. Tietty ajatuskulkuni ei täytä tieteellisiä kriteereitä, mutta mitäs jos olenkin oikeassa?
Olympiakomiteakin kiinnittää huomiota rasvan laatuun ja määrään. Mitäs jos he ovat väärässä? Vai onko se mahdotonta?
Onhan tämä mielenkiintoinen teoria, mutta ensisijaisesti näkisin, että nykyinen kestävyysjuoksun tilanne johtuu harjoittelun puutteesta ja pienestä määrästä harrastajia. Jos nykyään olisi yhtä paljon juoksijoita (siis kilpajuoksijoita) kuin 70 -ja 80-luvulla ja he treenaisivat yhtä kovaa, ja silti tulokset olisivat huonommat, voitaisiin spekuloida. Nyt ei voi muuta kuin spekuloida, johtuuko treenien vähyys sitten rasvoista, eli tuleeko motivaation puutetta ja rasitusvammoja jne. Mutta entäs sitten se motivaatio? Kai senkin voi nähdä johtuvat ruokavaliosta, koska löysät ja lihavat lapset eivät halua harrastaa kestävyysjuoksua. Aika vaikea sanoa.
VastaaPoistaItse jonkin verran lajia harrastaneena haluaisin tuoda esiin pari näkökulmaa. Kestävyysjuoksu on vaativa laji, voisi hyvin sanoa, että kestävyyslajit yleensäkin vaativat enemmän kuin monet muut lajit. Kestävyysjuoksija on aina väsynyt, aina nälissään, janoissaan ja viluissaan, jos nyt hieman kärjistetään. Voisiko olla, että nykyajan ihmiset eivät halua enää sellaista elämää? Voisiko olla, että sitä urheilumenestystäkin voisi tulla mukavammalla elämäntavalla jonkin toisen lajin parista? Yleensä annetaan sellainen hieman romanttinen kuva näistä muinaisista juoksijoista, köyhiä kovaan työhön kasvaneita maalaispoikia jotka olivat valmiita uhraamaan kaiken yksinäiselle puurtamiselle. En tiedä onko sellaisia enää olemassa ja onko edes koskaan ollut. Itse satun olemaan luonteeltani sellainen, että kovakin kestävyysjuoksutreeni maistuu. Valitettavasti olen vain niin lahjaton ja ikäkin tulee jo kohta vastaan, että omat tulokseni eivät kerro mistään mitään, vaikka tekisin kuinka radikaaleja muutoksia ruokavalioon.
- jt
Usein kuulee väitettävän, että kestävyysjuoksua ei harrasteta niin paljon kuin 80-luvulla. Kuitenkin maratoneja ja maastojuoksuja on nykyisin paljon enemmän kuin 80-luvulla. Samoin osannottajia ko. kisoissa. Lasten minimaratoneja ei ollut 80-luvulla. Tulostaso on vain huomattavasti kehnompi.
VastaaPoistahttp://www.helsinkicitymarathon.com/historiikki
En myöskään usko, että kestävyysjuoksijat harjoittelisivat vähemmän kuin aiemmin.
Jokin sitä populaation kestävyyskuntoa nakertaa. Helpointa on tietty väittää minua ensimmäisen anonyymin tavoin järkeni menettäneeksi, mutta se ei kuitenkaan riitä kumoamaan alkuperäistä väitettäni, eikä "aihetodisteita". Tietty en pysty teoriaa näillä perustein oikeaksi todentamaan, mutta olisi se rohkea ja mielenkiintoinen testi mikäli asiaa tutkittaisiin.
Olen nähnyt yhden tutkimuksen 3v sitten jossa kestävyyden kehittymistä tutkittiin kahdessa ryhmässä jotka saivat eri määrän tyydyttyneitä rasvoja. Kas, kas, tulos oli sellainen, että enemmän tyydyttynyttä rasvaa saanut ryhmä paransi kestävyyttään enemmän. Minulla ei valitettavasti ole laittaa em. linkkiä tähän.
Ei esim. 1970 ja 80-luvuilla lähdetty maratonille millään 30km viikkomäärillä, kyllä ne viikon juoksuharjoitukset pääosin harrastelijoillakin yli 100km olivat. Toista on nykyään kun lähdetään useammin elämys- (saa kahvipöydässä kehuskella melkein 6h ajalla...) kuin aikatavoitteella.
VastaaPoistaTaso on nykyään eri, siitä olemme yhtä mieltä. Pääasia, että ihmiset kuitenkin liikkuvat, oli syy mikä tahansa.
Pahat kielet väittävät syyn suomalaisten kestävyysurheilun romahdukseen johtuvan myös kehittyneemmästä doping-testauksesta...
"Pahat kielet väittävät syyn suomalaisten kestävyysurheilun romahdukseen johtuvan myös kehittyneemmästä doping-testauksesta..."
VastaaPoistaEpäilemättä doping-testaus on kehittynyt. Tämä ei kuitenkaan selitä romahdusta p14-sarjassa. Ei ne 30v sitten doupanneet sen enemmän kuin nykyisin. Toisaalta aikuiset pystyivät douppaamaan myös pikamatkoilla, joten lajien välinen ero kehityksessä ei selity myöskään tällä doping argumentilla.
Toisaalta 90-luvun huiput pystyivät käyttämään epoa suht. surutta, samoin kasvuhormonia. Eivätpä silti pärjänneet 70-luvun huipuille jotka ilmeisesti räpelsivät oman verensä kanssa. Toisaalta omalla verellä tehtyä veritankkausta ei saa selville nykyisilläkään testeillä.
'Inflammaatio' on ollut muotisana tässäkin blogissa, millainen olisi anti-sellainen ruokavalio? Tässä pyöräilijöiden näkemys asiasta:
VastaaPoista"Perhaps the most significant nutritional factor in maintaining an anti-inflammatory diet is choosing the right types of fats, with a ratio of saturated to monounsaturated to polyunsaturated fat of 1:2:1 being ideal. Having the proper balance of fat in your diet helps to decrease production of inflammatory hormone-like compounds and increase production of anti-inflammatory compounds.
.
.
.
A good intake of fiber can also help to decrease inflammation. Increase your fiber intake with fresh fruits and vegetables, especially from berries and dried beans, and from whole grains as well. Fruits, vegetables, and whole grains are also rich in phytonutrients which protect against disease. Look for lots of color from berries, orange and yellow fruits and vegetables, and dark leafy greens."
Lisää asiasta täällä:
http://velonews.competitor.com/2009/05/coaches-panel/sports-nutritionist-monique-ryan-takes-a-look-at-anti-inflammatory-diets_92129
Sami: En tarkoittanut harrastajamäärällä näitä, jotka vuosittain juoksevat HCM:n tai vastaavan, vaan näitä, jotka laittoivat Juha Väätäisen julisteen seinälle ja rupesivat juoksemaan 150km viikossa. Osa heista selvisi juoksuradoille asti, suurin osa varmaan ei. Näitä intomieliä oli aikaisemmin enemmän, koska oli esikuvia. On niitä nytkin, mutta jostakin syystä nuoria ei vaan kiinnosta Holmenit tai Keskisalot. Jääkiekko sitäkin enemmän. Yhteiskunta on siis muuttunut.
VastaaPoista- jt
Lihanhimoiset (rasvan?) esi-ihmiset ovat juosseet herkkulihaa kiinni kymmeniä tuhansia vuosia ?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=fUpo_mA5RP8
Oliko tällä jannulla eväitä kuten ruisleipää vesipullon lisäksi ? Eiiiii ollut. Glykogeenivarastojen riittävyys ? ^^
Kiinnostavia argumentteja aiheesta:
http://www.mattmetzgar.com/matt_metzgar/files/persistence_hunting.pdf
Edellä anonyymin mainitseman Nature-lehden tutkimuksen kokoteksti:
http://www.clas.ufl.edu/users/krigbaum/proseminar/Bramble_Leib_2004_nature.pdf
Kehittymisteoriaa kannattavan Liebermanin kiinnostava haastattelu Physorgissa:
http://www.physorg.com/news95954919.html
Evoluutionäkökulmasta on todennäköistä, että ihraa on vedetty ja reippaasti, mutta äärimmäisen hiilaripitoista tankkaamista suosivia nykyjuoksijoita mm. Afrikasta riittää.
Itse ajattelisin, että ei niitä nauriita olla tuntikausia jahdattu, joten on loogistakin että ihmiset _sopivassa metabolisessa miljöössä_ kykenevät juoksemaan riittävän hyvin sekä hiilareilla että karppailemalla. Hyvin tärkkelysvoittoinen nykyihminen on siis todennäköisesti metabolisesti erilaisella pohjalla kuin kivikauden keihässankarit.
Tyydyttyneet rasvat kuuluvat osana mitokondrioiden eli solujen voimalaitosten toimintaan. Seuraavassa viestissä lisää.
Eli PPAR-signaalit aktivoituvat mm. tyydyttyneiden rasvojen avulla ja tämä osallistuu mitokondrioiden tehostumiseen. Tässä aiemmin hypettämäni farmakologian tohtorin & ravitsemusneuvojan kiinnostavaa juttua aiheesta:
VastaaPoistahttp://drbganimalpharm.blogspot.com/2009/03/thats-issueg-flux-e-notmcsquared.html
Odottelen tässä omaa Lore of Running -kirjaa, kun oma uudelleen alkanut lenkkeilyharrastus kaipaa piristystä.
"Usein kuulee väitettävän, että kestävyysjuoksua ei harrasteta niin paljon kuin 80-luvulla. Kuitenkin maratoneja ja maastojuoksuja on nykyisin paljon enemmän kuin 80-luvulla. Samoin osannottajia ko. kisoissa."
VastaaPoista80-luvulla kukaan ei kehdannut lähteä hölkkäämään maratonia kuuteen tuntiin, hyvä jos 3-4 tuntiin. Juoksukulttuuri oli erilainen, maraton ei ollut mikään jokapojan elämysmatka vaan kovaa kestävyysurheilua. Nykyinen maratonbuumi, jossa muutaman kuukauden lenkkeilyllä hölkätään maraton läpi, on aivan eri laji kuin maraton kilpajuoksuna. Ja nimenomaan kilpajuoksun suosio on romahtanut, vaikka kuntojuoksun suosio kasvanut.
"En myöskään usko, että kestävyysjuoksijat harjoittelisivat vähemmän kuin aiemmin."
Tosissaan kilpailevat eivät varmaan harjoittelekaan, mutta faktaa on, että heitä on enää murto-osa siitä mitä 70- ja 80-luvuilla.
Sinänsä on mukavaa että kansa harrastaa juoksua, vaikka se sitten olisi 30 km viikossa ja yksi massamaraton vuodessa. Kilpajuoksu vaan ei kiinnosta enää ketään.
Samin rasvatarinoihin sopii tämä hauska tohtori Briffan kommentti lasten ravitsemuksesta:
VastaaPoistaDr John Briffa says:
"I love this: on the one hand we have people telling us that we need to avoid fat on the basis that it’s ‘calorific’. And on the other, we have those telling us to fill up on carbs (especially kids) because we ‘need’ the calories."
http://www.drbriffa.com/blog/2010/07/05/are-wholegrains-good-for-the-heart/
Fill the calories, haha. ^^
Muistinko jo mainita, että tarkemmin luettuani huomasin että Lindebergin paleotrialissa jossa vertailtiin käytännössä (täys)jyväviljoja ja viljattomuutta + toisiinsa, sen vaarallisimman eli keskivartalorasvan lisäys korreloi voimakkaimmin viljojen syöntiin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17583796
Toisin kuin tyydytyneiden rasvojen "tuhannet tutkimukset"-argumentin suhteen, täysjyväviljallisia ja viljattomia dieettejä EI olla toistaiseksi kunnolla vertailtu - tsekatkaa vaikka Cochrane-review:
"No studies were found that reported the effect of wholegrain foods or diets on deaths from, or occurrence of CHD."
http://mrw.interscience.wiley.com/cochrane/clsysrev/articles/CD005051/frame.html
Niin ja ne tutkimukset jotka on tehty, ovat piesseet (tietääkseni) täysjyväviljoja kuin vierasta sikaa.
Uusimpana varmaan vegaanien suosikkitutkimuksen The China Studyn analyysi:
"Perhaps more troubling than the distorted facts in “The China Study” are the details Campbell leaves out.
Why does Campbell indict animal foods in cardiovascular disease (correlation of +1 for animal protein and -11 for fish protein), yet fail to mention that wheat flour has a correlation of +67 with heart attacks and coronary heart disease, and plant protein correlates at +25 with these conditions?
Speaking of wheat, why doesn’t Campbell also note the astronomical correlations wheat flour has with various diseases: +46 with cervix cancer, +54 with hypertensive heart disease, +47 with stroke, +41 with diseases of the blood and blood-forming organs, and the aforementioned +67 with myocardial infarction and coronary heart disease? (None of these correlations appear to be tangled with any risk-heightening variables, either.)"
http://rawfoodsos.com/2010/07/07/the-china-study-fact-or-fallac/
Jos yhdessä kaikkien aikojen laajimmassa epidemiologisessa tutkimuksessa Kiinassa VEHNÄNkulutus korreloi rajuimmin sydänkohtaus- ja sydäntautiriskin, ja sydän-/verenpainetaudin kanssa, niin mikä paikka vehnällä tulisi olla meidän ravitsemuksessamme ?
Odotellaanko seuraavaa Cochranea 10-15 vuotta vai tehdäänkö järkipäätelmiä jo sitä ennen ja vaihdetaan jamssiin alá Robb Wolf ?
Samin rasvatarinoihin sopii tämä hauska tohtori Briffan kommentti lasten ravitsemuksesta:
VastaaPoistaDr John Briffa says:
"I love this: on the one hand we have people telling us that we need to avoid fat on the basis that it’s ‘calorific’. And on the other, we have those telling us to fill up on carbs (especially kids) because we ‘need’ the calories."
http://www.drbriffa.com/blog/2010/07/05/are-wholegrains-good-for-the-heart/
Fill the calories, haha. ^^
Muistinko jo mainita, että tarkemmin luettuani huomasin että Lindebergin paleotrialissa jossa vertailtiin käytännössä (täys)jyväviljoja ja viljattomuutta + toisiinsa, sen vaarallisimman eli keskivartalorasvan lisäys korreloi voimakkaimmin viljojen syöntiin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17583796
Toisin kuin tyydytyneiden rasvojen "tuhannet tutkimukset"-argumentin suhteen, täysjyväviljallisia ja viljattomia dieettejä EI olla toistaiseksi kunnolla vertailtu - tsekatkaa vaikka Cochrane-review:
"No studies were found that reported the effect of wholegrain foods or diets on deaths from, or occurrence of CHD."
http://mrw.interscience.wiley.com/cochrane/clsysrev/articles/CD005051/frame.html
Niin ja ne tutkimukset jotka on tehty, ovat piesseet (tietääkseni) täysjyväviljoja kuin vierasta sikaa.
Uusimpana varmaan vegaanien suosikkitutkimuksen The China Studyn analyysi:
"Perhaps more troubling than the distorted facts in “The China Study” are the details Campbell leaves out.
Why does Campbell indict animal foods in cardiovascular disease (correlation of +1 for animal protein and -11 for fish protein), yet fail to mention that wheat flour has a correlation of +67 with heart attacks and coronary heart disease, and plant protein correlates at +25 with these conditions?
Speaking of wheat, why doesn’t Campbell also note the astronomical correlations wheat flour has with various diseases: +46 with cervix cancer, +54 with hypertensive heart disease, +47 with stroke, +41 with diseases of the blood and blood-forming organs, and the aforementioned +67 with myocardial infarction and coronary heart disease? (None of these correlations appear to be tangled with any risk-heightening variables, either.)"
http://rawfoodsos.com/2010/07/07/the-china-study-fact-or-fallac/
Jos yhdessä kaikkien aikojen laajimmassa epidemiologisessa tutkimuksessa Kiinassa VEHNÄNkulutus korreloi rajuimmin sydänkohtaus- ja sydäntautiriskin, ja sydän-/verenpainetaudin kanssa, niin mikä paikka vehnällä tulisi olla meidän ravitsemuksessamme ?
Odotellaanko seuraavaa Cochranea 10-15 vuotta vai tehdäänkö järkipäätelmiä jo sitä ennen ja vaihdetaan jamssiin à la Robb Wolf ?
"Tosissaan kilpailevat eivät varmaan harjoittelekaan, mutta faktaa on, että heitä on enää murto-osa siitä mitä 70- ja 80-luvuilla."
VastaaPoistaOlisiko jossain esittää tällaista "faktaa".
Kuinkas sitten 14v poikien tapauksessa, onko sielläkin vähemmän "tosissaan" ottavia? 20 vuoteen ei yksikään ole päässyt samaan kuin 14 parasta 70- ja 80-luvuilla, on se vaan hassua.
Rasvalla on mainitsemieni etujen lisäksi tämäkin "hyvä" puoli. Energia ja ravintoaineet imeytyvät hitaammin kun ruoassa on rasvaa. Auttaisiko tämä ominaisuus kestävyysurheilijaa pitämään energiaa tasaisemmin saatavilla pitkän harjoituksen aikana?
SUL:ilta voit kysellä tarkempia tilastoja yleisurheilun harrastajamäärien muutoksesta, lukuja en ainakaan äkkiä löytänyt. Muuta kuin että harrastajamäärä on vähentynyt voimakkaasti 70-luvulta, mutta toisaalta 2000-luvulla lähtenyt taas nousuun. Tämä nyt on yleistietoa, en voi mitään sille jos et usko. 70-luvulla myös nuorten absoluuttinen määrä oli noin kolmanneksen suurempi kuin nykyään, mutta suurin syy muutokseen lienee lajikirjon kasvu. Jos aiemmin kylässä ei ollut muuta kuin yleisurheilukenttä ja -seura, niin kaikki harrastivat yleisurheilua kun muutakaan tekemistä ei ollut.
VastaaPoistaKestävyysjuoksun suosion romahtamisen yleisurheilun sisällä voit todeta itse menemällä katsomaan mitä tahansa piirikunnallisia kisoja ja vertaamalla pikajuoksujen ja pitkien matkoja osallistujamääriä: varsinkin junnuilla jokaista kestävyysjuoksijaa kohden on pikajuoksijoita neljä tai viisi. Usein käy niin että kestävyysmatkalla ei ole kuin pari osallistujaa, kun taas pikajuoksumatkaa juostaan viisi erää.
"Kuinkas sitten 14v poikien tapauksessa, onko sielläkin vähemmän "tosissaan" ottavia? 20 vuoteen ei yksikään ole päässyt samaan kuin 14 parasta 70- ja 80-luvuilla, on se vaan hassua."
Kyllä. Ei ole hassua, vaan jos ei treenaa niin ei myöskään pärjää. Tässä vaikuttaa varmasti myös arkiliikunnan väheneminen: harva enää jaksa mennä pyörällä kouluun jos matkaa on yli 3 km. Vaikka täällä jotkut uskovatkin ruokavalion maagiseen voimaan, niin ylivoimaisesti tärkein tekijä kestävyysurheilussa on harjoittelu. Jokainen varusmies saataisiin oikealla harjoittelulla juoksemaan yli 3000 m Cooperissa 2400 metrin sijaan ihan ruokavaliosta riippumatta, jos he tekisivät kestävyysharjoittelua.
Osallistujamääriin suhteutettuna maratonin kolmen tunnin alittajien määrä on pudonnut kymmenesosaan 70-lukuun verrattuna. Aivan absurdia selittää tuollaista tason putoamista sillä, että rasvaa syödäänkin enää 30 E-% 40:n E-%:n sijaan. Tällaista uskovalla ei voi olla kovin kummoista kestävyysjuoksutietämystä...
"Tässä vaikuttaa varmasti myös arkiliikunnan väheneminen: harva enää jaksa mennä pyörällä kouluun jos matkaa on yli 3 km."
VastaaPoistaKoulukuljetukset tulivat Suomeen jo vuonna -65. Ei tämä muutos ole vaikuttanut millään tavalla 80-luvulla tai 2000-luvulla juosseiden aikohin. Lähiön kerrostalot ja koulut ovat täsmälleen samassa paikassa kuin 80-luvulla. Silti lähiöissä kunto on heikompi. Jengi ei tietty tykkää juosta kestävyyslajeja, jos tulokset ovat heikkoja. Eli vähäinen kilpailijamäärä on mielestäni enemmän seuraus kuin syy.
"Vaikka täällä jotkut uskovatkin ruokavalion maagiseen voimaan, niin ylivoimaisesti tärkein tekijä kestävyysurheilussa on harjoittelu."
No, taatusti se on harjoittelu. Toisaalta olympiakomitea käyttää aika monta sivua urheilijoiden ravitsemukseen. Eli kyllä nekin ravitsemusta tärkeänä pitävät. Mitäs jos ohjeet johtavatkin harhaan?
"Osallistujamääriin suhteutettuna maratonin kolmen tunnin alittajien määrä on pudonnut kymmenesosaan 70-lukuun verrattuna."
Tätähän tässä ihmetellään. Miksi ne hyvät ajat ovat hävinneet?
"Aivan absurdia selittää tuollaista tason putoamista sillä, että rasvaa syödäänkin enää 30 E-% 40:n E-%:n sijaan. Tällaista uskovalla ei voi olla kovin kummoista kestävyysjuoksutietämystä..."
Lasse Virenin ruokavalio oli taatusti lähempänä 40 E% rasvaa kuin 30 E%. Ehkä Lasse ja Rolle eivät olleet asioista perillä. Eipä näkynyt kasvirasvalitkuja ja rasvan väistelyä Lassen ruuissa, sen sijaan voita, kermaa ja kananmunia monipuolisten kasvisten kera. Tietty siellä oli tärkkelystäkin, mutta pienemmin painotuksin kuin nykyisin.
"Tätähän tässä ihmetellään. Miksi ne hyvät ajat ovat hävinneet?"
VastaaPoistaSiksi että kilpajuoksun harrastajamäärä on romahtanut. Miksi tämä selitys ei kelpaa? Se että Helsinki City Run -puolimaratonin hölkkää vuosittain läpi lähemmäs 10 000 keski-ikäistä kuntoilijaa aikaan 2:10 ei liity mitenkään kilpajuoksuun. Nuoret eivät enää halua uhrata kaikkea vapaa-aikaansa maantienreunassa jolkottaen aamuin illoin vaan tilalle on tullut muita harrastuksia.
"Lasse Virenin ruokavalio oli taatusti lähempänä 40 E% rasvaa kuin 30 E%. Ehkä Lasse ja Rolle eivät olleet asioista perillä. Eipä näkynyt kasvirasvalitkuja ja rasvan väistelyä Lassen ruuissa, sen sijaan voita, kermaa ja kananmunia monipuolisten kasvisten kera. Tietty siellä oli tärkkelystäkin, mutta pienemmin painotuksin kuin nykyisin."
Entä Paavo Nurmen ruokavalio, hänhän oli kasvisyöjä. Rasvaa tuskin oli enempää kuin nykysuomalaisen ruokavaliossa.
Janne Holmenin ruokavalio on ilmeisesti vähärasvainen, ainakin hän on kirjoituksissaan painottanut nimenomaan runsaan hiilihydraattien syömisen tärkeyttä juoksijalle, ja Janne tästä huolimatta paukutti Suomen ennätyksen maratonilla pari vuotta sitten... Samoin useiden kenialaisten rasvansaanti on erittäin alhaista ja hyvin näyttää jalka nousevan.
Tuollainen yhden kestävyysjuoksijan ruokavalion tarkastelu ei vielä kerro mitään, kun kovia tuloksia on tehty ja tehdään monenlaisilla ruokavalioilla rasvan ja hiilihydraattien suhteiden vaihdellessa suurestikin.
Se voi hyvin pitää paikkansa että urheilijoiden ravitsemussuosituksissa painotetaan liikaa hiilihydraattien merkitystä ja vähätellään rasvan, mutta on erittäin kaukaa haettua selittää suomalaisten kilpajuoksijoiden tason laskua jollain rasvanpuutoksella, kun hyvin niukasti rasvaa sisältävällä ruokavaliolla juostaan maailmalla huipulla.
Elimistö osaa valmistaa rasvoja proteiineista ja hiilihydraateista. Ts. jos liian niukalla rasvansaannilla olisi kestävyyssuorituskykyä rajoittava vaikutus, olisi tämän vaikutuksen perustuttava välttämättömiin rasvahappoihin joita elimistö ei osaa itse muodostaa, tai johonkin tuntemattomaan rasvan komponenttiin. Hyvin niukka rasvan saanti voi toisaalta pienentää testosteronin tuotantoa ja tällä saattaa olla mm. lihassoluvaurioiden korjautumista hidastava vaikutus. Liian niukka rasvasaanti on kuitenkin erittäin harvoin kestävyyslajien harrastajien ongelma. Voimapuolella tällaista saattaa esiintyä.
VastaaPoistaOn tosiaan havaittu, että runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio lisää lihasten mitokondrioiden määrää niin liikuntaa harrastavilla kuin inaktiivisilla henkilöillä. En ole varma onko näyttöä kestävyysurheilijoiden kohdalla. Ts. peruskuntokauden kevyissä harjoituksissa (rasva-aineenvaihduntaa kehittävät harjoitukset) voisi ainakin teoriassa olla hyötyä enemmän rasvaa sisältävästä ruokavaliosta. Tosin hyötyä olisi lähinnä maratonilla ja sitä pidemmillä matkoilla. Ratamatkoilla energiaa tuotetaan pääasiassa hiilihydraateista eikä rasva-aineenvaihdunnan osuus ole kovin suuri. Kestävyysurheilijoiden rasvatankkaus oli tutkimuksen kohteena yhdessä vaiheessa, mutta tulokset eivät olleet kovin hyviä – haitat olivat suurempia kuin hyödyt.
Kestävyysurheilijoilla päivittäinen energiansaanti on suurta. Vaikka rasvan suhteellinen osuus ei kovin suuri välttämättä olekaan, niin absoluuttisesti rasvaa saadaan runsaasti. Monet urheilijat välttävät näkyvää rasvaa ja näin ollen tyydyttymättömien rasvojen saanti voi jäädä liian vähäiseksi. Onneksi valistus on tehonnut ja tässä asiassa on menty parempaan suuntaan. Näkyvien rasvojen karsiminen on nykyään lähinnä wannabe -urheilijoiden ongelma.
En ole löytänyt mitään tutkimuksiin perustuvaa näyttöä siitä, että suositustenmukainen rasvansaanti vaikuttaisi heikentävästi kestävyyssuorituskykyyn. Sen sijaan on näyttöä siitä, että liian suuri suhteellinen rasvan osuus aiheuttaa kestävyyslajien urheilijoille mm. ruuan hölskymistä vatsassa vaikeuttaen näin harjoittelun rytmitystä. Lisäksi glykogeenivarastojen täyttymisen on useissa tutkimuksissa todettu hidastuvan kun rasvan suhteellinen osuus suurenee. Glykogeenivarastojen täyttymisen hidastuminen puolestaan vaikeuttaa palautumista.
Lassella harjoittelun ja ruokailun rytmitys toisti uran kulta-aikoina kokolailla samaa kaavaa, joten rasvapitoisenkin aterian nauttiminen oli mahdollista kun tauot aterioiden jälkeen olivat riittävän pitkiä. Valitettavasti tämän päivän "hektisen" elämänmenon takia kovin monella nuorella urheilijalla ei ole samanlaiseen rytmitykseen mahdollisuutta. Myös Lassella harjoittelun, ruokailun ja työn yhteensovittamisen kanssa tuli myöhemmin ongelmia, kun työnantaja ei suhtautunut Lassen harjoitteluun yhtä suopeasti kuin aikaisemmin.
Kestävyyslajien harrastajamäärien muutoksista on varsin niukasti tietoa, koska aiemmin ei lajien harrastajamääristä pidetty kovin tarkkaa tietoa. Käsittääkseni laajin nykyistä harrastajamäärää ja harjoittelua selvittävä raportti on alla olevan linkin raportti, joka kertoo aika surullista dataa nykypäivän nuorten urheilijoiden liikuntamääristä. Kovin moni ns. ”urheilija” ei liiku edes nykyisen lapsille ja nuorille suunnatun terveysliikuntasuosituksen mukaan.
http://www.nuorisuomi.fi/files/ns2/Urheiluseurat_PDF/Hyva_harjoittelu_A4vedos.pdf
"Entä Paavo Nurmen ruokavalio, hänhän oli kasvisyöjä. Rasvaa tuskin oli enempää kuin nykysuomalaisen ruokavaliossa."
VastaaPoistaEiköhän ne Paavon aikana olleet kevyttuotteet aika vähissä.
"He later claimed that he grew up eating black bread and dried fish."
http://www.yourdictionary.com/biography/paavo-nurmi
Epäilenpä onko hän ollut kokonaan kasvissyöjä.
"Siksi että kilpajuoksun harrastajamäärä on romahtanut. Miksi tämä selitys ei kelpaa? "
Kyllä ne sata parasta p14 poikaa ja Helsinki city runin juoksijaa kaikki yrittävät parhaansa mukaan treenata, aivan kuten tekivät kolme vuosikymmentä sitten.
"kun hyvin niukasti rasvaa sisältävällä ruokavaliolla juostaan maailmalla huipulla."
Keniassa ei tunneta kevyttuotteita. Toisaalta Ruotsissa on tapahtunut aivan sama kuin Suomessa. Paikallisten massajuoksujen osanottajamäärät ovat kasvaneet, mutta parhaiden ajat heikentyneet merkittävästi.
"Elimistö osaa valmistaa rasvoja proteiineista ja hiilihydraateista."
VastaaPoistaEm. konversio on elimistön hätähuuto: "sinulla on liian vähän rasvaa ruokavaliossasi, näin sitä tulee valmistaa proteiinista ja hiilihydraateista" - ja eikös sitä enemmän tehdä hiilihydraateista?
"jos liian niukalla rasvansaannilla olisi kestävyyssuorituskykyä rajoittava vaikutus, olisi tämän vaikutuksen perustuttava välttämättömiin rasvahappoihin joita elimistö ei osaa itse muodostaa"
Koko määritelmä "alfalinoleenihappo ja linolihappo ovat välttämättömiä rasvahappoja, koska elimistö ei osaa niitä valmistaa" -on idioottimainen ja kuvastaa hyvin ravitsemustieteilijöiden kyvyttömyyttä ymmärtää luontoa.
Elimistö ei valmista ko. rasvoja koska:
1) On aivan sama mitä syöt, porsaanihraa tai appelsiineja, saat aina ko. rasvoja.
2) Elimistön ei valmista ko. rasvoja, koska sen ei tarvitse
3) Kun elimistö valmistaa hiilihydraateista tyydyttynyttä rasvaa, tarkoittaa se minulle vain yhtä asiaa. Elimistössä on liikaa hiilihydraattia ja se täytyy muuttaa tärkeämmäksi tyydyttyneeksi rasvaksi. - ja ravitsemustieteilijät tulkitsevat tämän asian niin ettei tyydyttynyttä rasvaa tarvita, koska elimistö valmistaa sitä itse! Asia on täsmälleen päinvastoin.
"En ole löytänyt mitään tutkimuksiin perustuvaa näyttöä siitä, että suositustenmukainen rasvansaanti vaikuttaisi heikentävästi kestävyyssuorituskykyyn."
Missä tällainen tutkimus on tehty. Siis verrattu runsaapaa rasvaa vähempään ja tarkasteltu sen vaikutusta kestävyyskuntoon.
"joka kertoo aika surullista dataa nykypäivän nuorten urheilijoiden liikuntamääristä. Kovin moni ns. ”urheilija” ei liiku edes nykyisen lapsille ja nuorille suunnatun terveysliikuntasuosituksen mukaan."
Lasse itse juoksi 16v:nä n. 1800 km. Eli n. 5km = 30min päivässä. Täyttikö terveysliikuntasuositukset? Eipä ainakaan Hakkaraisen tutkimuksen suosituksia "vähintään 2h treeniä 16v:nä päivässä jos meinaa huipulle"
"Kyllä ne sata parasta p14 poikaa ja Helsinki city runin juoksijaa kaikki yrittävät parhaansa mukaan treenata, aivan kuten tekivät kolme vuosikymmentä sitten."
VastaaPoistaKummassa tapauksessa veikkaat sadan parhaan juoksijan tulostason olevan parempi: a) 10 000 tosissaan harrastajaa b) 500 tosissaan harrastajaa? Yllättäen suuresta joukosta löytyy enemmän lahjakkuuksia kuin pienestä ja tulostaso on kovempi.
Enkä kyllä usko että HCR:n sata parasta treenaisivat kaikki tosissaan, siellä kun myös kärjen tulostaso on melkoisen alhainen kansalliseen huippuun nähden ja joukossa huomattavan paljon ei-seurassa juoksevia henkilöitä. Tämän vuoden HCR:ssä yksikään suomalainen mies ei tehnyt A-luokan tulosta, B-luokankin sai vain kuusi juoksijaa. Se on kyllä ymmärrettävää, sillä kilpajuoksijat eivät edes tule tuollaisiin massajuoksuihin. HCR on tapahtumana nimenomaan kuntoilijoille suunnattu.
"Keniassa ei tunneta kevyttuotteita. Toisaalta Ruotsissa on tapahtunut aivan sama kuin Suomessa. Paikallisten massajuoksujen osanottajamäärät ovat kasvaneet, mutta parhaiden ajat heikentyneet merkittävästi."
Mihin tämä nyt liittyy, kun ruokavalion perusta on riisi, vehnä, hirssi, tattari jne. eikä voi ja pekoni? Tyypillinen kenialaisjuoksijan päivällinen on ämpärillinen riisiä jossa seassa vähän vihanneksia ja muutama herneenkokoinen lihapala, näin kärjistettynä.
Maailman paras maratoonari, etiopialainen Haile Gebrselassie syö lähinnä taff-heinää (afrikkalainen vilja) ja vihanneksia:
http://www.spikesmag.com/athletes/Heroes/hailegebrselassie.aspx
Ei ole mitään perusteita uskoa että afrikkalaiset juoksijat saisivat enemmän rasvaa kuin suomalaiset, päinvastoin he saavat sitä vähemmän.
"a) 10 000 tosissaan harrastajaa b) 500 tosissaan harrastajaa? Yllättäen suuresta joukosta löytyy enemmän lahjakkuuksia kuin pienestä ja tulostaso on kovempi."
VastaaPoistaKun nyt heittäsit sen faktan, että näitä "tosissaan harrastajia" on niin paljon vähemmän. Edes siinä tilanteessa, että näin olisi, pitäisi pienemmästäkin ryhmästä ennenpitkää tulla jengiä, joka pääsee edes samaan kuin 14 parasta aiemmin.
Gebren isä oli vuohipaimen, kumpaakohan hän on syönyt, ruohoa vuohien kanssa vai vuohenmaitoa/juustoa. Mäkin muistan yhden Gebren haastattelun jossa hän sanoi syövänsä "terveellisesti", kuintenkin aina joskus hampurilaisia.
Suomalaisen kestävyysurheilun huono taso tuskin selittyy syödyn rasvan määrällä/laadulla yksinään. Hiihtäjät ovat vuodesta toiseen pääsääntöisesti menestyneet(hiihtohan on kestävyyslaji). Suomalaiset painonnostajat eivät menesty mutta voimanostajat ovat maailman huippua.johtuuko tämä rasvasta? Tuskin vaan harjoittelu- ja valmennuskulttuurista.
VastaaPoista"Hiihtäjät ovat vuodesta toiseen pääsääntöisesti menestyneet(hiihtohan on kestävyyslaji)."
VastaaPoistaEikö siinä menestyksessä ole ollut aikamoisia vaihteluita. Toisaalta välineet ovat kokoajan kehittyneet, näin ollen Mietaan vertailu nykyhiihtäjiin on kovin haasteellista.
"Suomalaiset painonnostajat eivät menesty mutta voimanostajat ovat maailman huippua"
Painonnosto ja voimanosto ovat eri lajeja. Tietty maksimivoimaa tarvitaan molemmissa, mutta painonnostossa rytmitajulla, tekniikalla, kimmoisuudella ja nopeudella on aivan eri merkitys. Tietty myös lajeihin sopiva ruumiinrakenne on jonkinverran erilainen em. lajien välillä.
Sami kirjoitti:
VastaaPoista"Lasse itse juoksi 16v:nä n. 1800 km. Eli n. 5km = 30min päivässä."
Tämä käsittää nimenomaan lajinharjoittelun, ei kokonaisharjoittelua. Lasse teki omien sanojensa mukaan 16-vuotiaana paljon muutakin kuin pelkkää juoksuharjoittelua. Olen ollut muutamilla seminaareilla joissa Lasse on ollut yhtenä puhujana, ja kylle se Lasse puhuu näissä seminaareissa ihan samoista asioista kuin muutkin menneiden vuosien kestävyysurheilijat: lasten ja nuorten urheiluharrastusmäärä (huom. nyt puhutaan siis urheilua harrastavista henkilöistä) on vähentynyt ja harjoittelu muuttunut yksipuolisemmaksi. Tämä on asia, jonka jokainen liikunnan ja urheilun parissa vuosia toiminut havaitsee ilman minkäänlaisia tutkimuksiakin.
Ja rasvan vaikutuksesta kestävyyssuorituskykyyn... Jos haluat jotain muutakin kuin eipäs juupas -tyylistä keskustelua, niin on sinun, Sami, pystyttävä esittämään edes jonkinlaista näyttöön perustuvaa aineistoa hypoteesisi tueksi. Toistaiseksi en ole nähnyt mitään "rasvateoriaasi" tukevaa dataa. Naurettavat "korrelaatiot" rasvansaannin vähenemisen ja kestävyysurheilumenestyksen välillä eivät minua vakuuta.
TtM kirjoitti:
VastaaPoista"Tämä käsittää nimenomaan lajinharjoittelun, ei kokonaisharjoittelua."
Täysin samaa mieltä. Ja itseasiassa pitäisi puhua kokonaisliikunnasta, ei -harjoittelusta. Tuskin Lassekaan makasi sängyssä tai sohvalla 23h30 min vuorokaudessa, mikä taas nykyisin on hyvinkin yleistä.
Scylla kirjoitti:
"Enkä kyllä usko että HCR:n sata parasta treenaisivat kaikki tosissaan, siellä kun myös kärjen tulostaso on melkoisen alhainen kansalliseen huippuun nähden ja joukossa huomattavan paljon ei-seurassa juoksevia henkilöitä."
Samaa mieltä myös Scyllan kanssa. Ei kukaan 1.12-1.20 aikoja juokseva reenaa tosissaan, jos on yhtään kestävyysjuoksuun lahjakas. Aivan sama vaikka söisi pieniä kiviä. Tunnen henkilökohtaisesti vuonna 2010 kymmenen joukossa olleita ja heidän harjoittelunsa ei ole todellakaan kovin totista. Tai voidaan oikeastaan sanoa, että harjoittelua ei ole juuri ollut. Kyse on kuntoilutapahtumasta. Usealla vuosikymmenellä kestävyysurheilussa kilpailleena arvioisin, että tosissaan harjoittelevien määrä on ALLE kymmenesosa esimerkiksi 1970-luvun määrästä.
En todellakaan halua teilata rasvaa kestävyysurheilijan ruokavaliosta. Väärällä tai liian vähäisellä rasvan käytöllä voi olla osansa tulosten huononemiseen. Mutta selvää on, että harjoittelun määrä ja laatu on suomalaisessa kestävyysjuoksussa romahtanut 1970-luvlta, oli asiasta sitten olemassa tieteellistä näyttöä tai ei. Uskon omiin silmiini ja juoksijoiden harjoituspäiväkirjoihin. Argumentteja rasvan käytön lisäämiselle kannattaa mielestäni alkaa etsiä jostain muualta kuin liian yksinkertaistetusta vertailusta Lasse Virenin tuloksiin ja ruokavalioon.
A.
"Olen ollut muutamilla seminaareilla joissa Lasse on ollut yhtenä puhujana, ja kylle se Lasse puhuu näissä seminaareissa ihan samoista asioista kuin muutkin menneiden vuosien kestävyysurheilijat: lasten ja nuorten urheiluharrastusmäärä (huom. nyt puhutaan siis urheilua harrastavista henkilöistä) on vähentynyt ja harjoittelu muuttunut yksipuolisemmaksi."
VastaaPoistaOlen minäkin Lassen tavannut. Leppoisa mukava mies. Olen myös lukenut hänen kommenttejaan ja en minä kaikista asioista samaa mieltä ole. Eihän se liittynyt tähän juttuun nyt mitenkään - siis onko Lasse samaa mieltä kuin minä. Toisaalta Lasse otti 80-luvulla kantaa siihen, että junnuilla teetetään liikaa anaerobista treeniä - mielestäni varteenotettava mielipide.
"Ja rasvan vaikutuksesta kestävyyssuorituskykyyn... Jos haluat jotain muutakin kuin eipäs juupas -tyylistä keskustelua, niin on sinun, Sami, pystyttävä esittämään edes jonkinlaista näyttöön perustuvaa aineistoa hypoteesisi tueksi."
Mä olen myyntimies enkä tiedemies ja haluan herättää keskustelua aiheesta. Olen täysin varma, että yksisilmäinen "vähennä rasvaa" "tuputa tärkkelystä+hedelmiä" on vienyt lukuisia ihmisiä lihomiskierteeseen. Uskon, että samankaltainen moka on tehty esim. kestävyysjuoksijoiden kohdalla.
"Toistaiseksi en ole nähnyt mitään "rasvateoriaasi" tukevaa dataa. Naurettavat "korrelaatiot" rasvansaannin vähenemisen ja kestävyysurheilumenestyksen välillä eivät minua vakuuta."
Korrelaatio ei tietty tarkoita syy-seuraus suhdetta. Olisi tämä kuitenkin mielenkiintoinen pala purtavaksi. Faktaa on, että kun rasvaa (varsinkin tyydyttynyttä) syötiin enemmän, kunto oli parempi. Peilaa sitä olympiakomitean suosituksiin.
Mikä sitten on naurettavaa TTM?
Se on naurettavaa, että johtavat asiantuntijamme väittävät esim. ettei vhh:lla saa suojaravinteita. Sinä, lukuisat lääkärit, ravitsemusterapeutit yms. käytätte vuosikymmeniä näiden asioiden miettimiseen eikä yhdelläkään leikkaa sen vertaa, että tajuaisitte sen mitä toin "lautasmallikisoissa" esille. Minulla, täysin noviisilla leasing-yhtiön myyntimiehellä meni asian tajuamiseen n. viisi minuuttia. Työkaluina olivat finelin taulukot ja oma nuppi. Tämä on naurettavaa jos mikä.
”Toisaalta Lasse otti 80-luvulla kantaa siihen, että junnuilla teetetään liikaa anaerobista treeniä - mielestäni varteenotettava mielipide.”
VastaaPoistaTämä pitää junnujen kohdalla paikkaansa vielä nykypäivänäkin. Esim. huippukestävyysurheilijoilla yli 90 % harjoittelusta tapahtuu aerobisen kynnyksen alapuolella / tasolla, ts. on ”aerobista harjoittelua”. Vain 10 % on ns. ”anaerobista harjoittelua” kuten veto / intervalliharjoittelua.
”Se on naurettavaa, että johtavat asiantuntijamme väittävät esim. ettei vhh:lla saa suojaravinteita. Sinä, lukuisat lääkärit, ravitsemusterapeutit yms. käytätte vuosikymmeniä näiden asioiden miettimiseen eikä yhdelläkään leikkaa sen vertaa, että tajuaisitte sen mitä toin "lautasmallikisoissa" esille.”
Älähän yleistä. Sinä et tiedä minkälaista ohjeistusta ravitsemuksesta asiakkailleni annan. Oikein koottuna VHH on ylipainoiselle ja kevyesti liikkuvalle varteen otettava vaihtoehto, jolla saa aivan riittävästi ja jopa enemmän suojaravintoaineita kuin ”virallisella” ruokavaliolla. Mutta jätäpä VHH:sta pois kasvikset tai valitse ne väärin, niin puutostilojen kehittyminen on täysin varmaa. Urheilijoille VHH ei kovin hyvin sovi ja tietyissä lajeissa VHH:n noudattaminen saattaa olla jopa vaarallista. Esim. eräs asiakkaakseni tullut voimalajin harrastaja oli joutunut sairaalaan vuodelepoon kokeiltuaan kaverin yllyttämänä Atkinsin ruokavaliota. Ruokavalio oli johtanut pahasti negatiiviseen energiatasapainoon joka yhdistettynä kovaan harjoitteluun oli puolestaan johtanut vakavaan ylirasitustilaan.
Olen itsekin kritisoinut virallisten ruokavaliosuositusten energiaravintoaineiden suhdetta ja perunan, pastan ja riisin ”pakkosyöttöä”. Esim. lautasmallin ohjeistuksessa voisi ihan hyvin olla, että em. ruoka-aineet voi korvata esim. ruusukaalilla, parsakaalilla tms. Kokeilepa Sami analysoida lautasmallin mukaisen aterian energiaravintoaineiden osuus – saatat yllättyä.
"Kokeilepa Sami analysoida lautasmallin mukaisen aterian energiaravintoaineiden osuus – saatat yllättyä."
VastaaPoistaSamien ei tarvitse analysoida näitä tietokoneella. Nupissa näkee, että lautasmallin mukainen ateria sisältää n. 30 - 40 €% hiilareita. Tosin "lautasmallikuvat" ovat nykyisin aika "kuivia". Kastikkeet puuttuu.
Pekka Puska suositteli viikon sisään TV1:llä kalaa, vihanneksia, marjoja. Jos laittaa oikein ison kasan marjoja voi koota jopa 15 E% hiilareista. Tervetuloa Pekka vhh-jengiin.
"Esim. eräs asiakkaakseni tullut voimalajin harrastaja oli joutunut sairaalaan vuodelepoon kokeiltuaan kaverin yllyttämänä Atkinsin ruokavaliota. Ruokavalio oli johtanut pahasti negatiiviseen energiatasapainoon joka yhdistettynä kovaan harjoitteluun oli puolestaan johtanut vakavaan ylirasitustilaan."
No tätä minä en yhtään epäile. Tiukalla Atkinssillä jää todennäköisesti merkittävään energiavajeeseen ja jos vetää mielipuolisen punttitreenin nollahiilareilla ja energiavajeessa, niin tokihan siitä voi ongelmia seurata. Kaikkien ohjaaminen tiukalle Atkinssille on aivan yhtä kahelia kuin kaikkien ohjaaminen kokoajan suurempaan hiilihydraattien määrään.
Tosin itse vedin viime kesänä esim. 10 x 300 m vetoja 98-kiloisena ja olin vetänyt alle 50g hiilareita päivässä. Jollakin ne jalat eteenpäin menee anaerobisessakin suorituksessa, vaikka hiilareita olisi vähän. Niin ja sairaalaan en joutunut.
Keskustelin aitajuoksija Jaakko Tuomisen kanssa kansan juoksuharrastuksesta vuonna 1972. Kun Jaakko Tuominen harjoitteli huipputasolla, h... Näytä lisäään kertoi ettei suomalaisia lenkkipolulla ollut näkynyt. Korkeintaan käveltiin kansakouluun. Nuorison kuntoiluinto oli jo miesten keskuudessa keskusteluvuoteen mennessä noussut. Juostiin Pirkan hölkkää ja Pargas Loppetia. Pekka Päivärinta oli Cooperin testissä esikuvanamme. Naispuolisten osanotossa oli vielä runsaasti toivomisen varaa. Syömiseen ei kukaan kiinnittänyt huomiota.
VastaaPoistaNyt Paavo Nurmen puolimaratonin osanottajalistaa analysoitaessa on tämäkin asia jo korjaantunut. Varhaisnuoriso on ongelma.
"Eikö siinä menestyksessä ole ollut aikamoisia vaihteluita. Toisaalta välineet ovat kokoajan kehittyneet, näin ollen Mietaan vertailu nykyhiihtäjiin on kovin haasteellista."
VastaaPoistaVälineistä huolimatta menestyneet suomalaiset hiihtäjät ovat olleet kova kuntoisia kestävyysurheilijoita. Heidän ruokavalioissaan lienee varmasti ollut eroja.
"Painonnosto ja voimanosto ovat eri lajeja. Tietty maksimivoimaa tarvitaan molemmissa, mutta painonnostossa rytmitajulla, tekniikalla, kimmoisuudella ja nopeudella on aivan eri merkitys. Tietty myös lajeihin sopiva ruumiinrakenne on jonkinverran erilainen em. lajien välillä"
Mutta miksi painonnostajat eivät menesty? Väärät rasvat? Tuskin! Junioreita vaan ei ole riittävästi kun autotallit on täynnä penkkipunnertajia.
on kaukaa haettua nostaa rasvan laatu menestyksen puutteen syyksi kun samalla muissa vastaavissa lajeissa suomalaiset menestyvät.
Yksi menestyneimpiä ravintovalmentajia on Matti "guru" halonen. Hän suosittelee yleensä 60/30/10 jakoa hiilareiden,proden ja rasvojen suhteen ja valmennettavat ovat menestyneet todella hyvin. Monenlaisilla syömisillä voi menestyä!
Olen ex-painija ja voin sanoa kokemuksesta että ilman hikeä,kyyneliä ja verta ei kukaan menesty! Urheilija tarvitsee oikean asenteen ja motivaation. Mitkään hölkkätapahtumat ja vastaavat eivät ole urheilua vaan kuntoilua.
Huippu-urheilu lähtee aina junioritasolta. Yksikään keski-ikäinen aikuisena aloittanut kuntoilija, vaikka kuinka tosissaan treenaisi kaupunkimaratoneille, ei tule tekemään tuloksia, joiden perusteella voitaisiin sanoa juuta tai jaata suomalaisten kestävyyskunnon tilasta. Ei vaikka heitä olisi miljoona kappaletta tässä maassa.
VastaaPoistaVaikka meidän junnuja ei enää juokseminen kiinnosta, myös toisenlaisia esimerkkejä löytyy. Yhdysvalloissa on paukutettu viime vuosina ennätyksiä toisensa perään kaikilla kestomatkoilla. Mikä heidän salaisuutensa sitten on? Kova ja kurinalainen työ, ei sen kummempaa. Heillä oli ihan sama tilanne kuin meilläkin, eli 70 -ja 80-luvulla juostiin kovaa ja sen jälkeen taannuttiin. Asia korjattiin perustamalla useita ammattilaistalleja, joissa juoksijat voivat treenata rauhassa riittävän kovaa ja tulokset puhuvat puolestaan. Toki heillä on myös erilainen urheilukulttuuri, ja kestojuoksu on siellä ihan jees. Urheilijoita riittää, yliopistotason kisoissa on kympilläkin useita eriä eikä katsojat lähde kaljalle kesken kisaa. En ole nähnyt missään erillistä mainintaa heidän ravintopuolestaan.
- jt
"Yksi menestyneimpiä ravintovalmentajia on Matti "guru" halonen. Hän suosittelee yleensä 60/30/10 jakoa hiilareiden,proden ja rasvojen suhteen ja valmennettavat ovat menestyneet todella hyvin. Monenlaisilla syömisillä voi menestyä!"
VastaaPoistaEn lainkaan epäile, etteikö menestystä olisi tullut hyvinkin erilaisilla ravitsemusratkaisuilla.
Itse näen aina hieman punaista kun esitellään jotain energiaravintoaineiden jakaumaa, oli se sitten kaikille sopiva VRN:n 55 E% H 25-30% R 10-15 E% P
tai vaikka tuo esittelemäsi.
Ei ideaalista energiaravintoaineiden jakaumaa ole. Ei tavalliselle ihmiselle, ei ylipainoiselle, ei painijalle, ei maratoonarille, eikä kenellekään muullekaan.
Juha siis suositteli yleensä 60H/30P/10R
Otetaan 110 kg painija. Hänellä on
a) lepopäivä
b) harjoituksia yhteensä 4h päivässä josta merkittävä osa kestovoimaharjoittelua, jossa mennään anaerobiselle tasolle.
Onkohan ideaalinen energiaravintoaineiden jakauma sama noina kahtena päivänä?
Moni on viitannut harjoittelun merkitykseen. Tietenkin se on tärkeämpää kuin ravinto, enhän minä sitä tietty kiistä.
Sori ny vaan, tuli mieleen tämmönen;
VastaaPoistaUltimate sport, juokse jänis kiinni, tapa ja valmista syötäväksi. Triathlon. Villisian porsas voisi olla haastavampi, saattaisi joutua emon kanssa tappelukseen... :)
(onkohan joku jossain, olenko lukenut tämän vitsin jostain...)
P.S Mä jaksan tallata hissukseen kävellen pitkiäkin matkoja, juokseminen ei onnistu. Jalat on kävelemään luotu, ja kaasua painamaan... Mun jalat.
110 kiloisen painijan treeni- ja lepopäivien ravinnon ei tarvitse erota toisistaan. Hiilareita täytyy kunpanakin syödä jotta jaksaa treenata. Jos 110 kg painava painija on vähissä rasvoissa, ei häntä tarvitse enää neuvoa. :)
VastaaPoistaKorostaisin motivaation merkitystä huippu-urheilussa. Liian moni nuori (miksei vanhempikin) on liian nössö ollakseen potentiaalinen mestari. Lahjakkuus on ennen kaikkea halua harjoitella ja menestyä.
En tiedä mitä suomalaiset kestävyysjuoksijat syövät mutta koska hiihtäjät menestyvät niin se on varma merkki suomalaisen kestävyysurheilun hyvästä tasosta. Juoksijoita vaan ei ole tarpeeksi jotta suurista juniori määristä tulisi uusia lasseja sekä paavoja.
T:painija
"En tiedä mitä suomalaiset kestävyysjuoksijat syövät mutta koska hiihtäjät menestyvät niin se on varma merkki suomalaisen kestävyysurheilun hyvästä tasosta. Juoksijoita vaan ei ole tarpeeksi jotta suurista juniori määristä tulisi uusia lasseja sekä paavoja"
VastaaPoistaAsiahan on niin että Suomalaiset pärjäävät hiihdossa sen vuoksi että se on marginaalilaji, jota harrastetaan suhteessa todella paljon vähemmän kuin juoksua. Tästä syystä suomalaisetkin voivat siinä pärjätä. Esim. Afrikkalaisella geeniperimällä varustettuja hiihtäjiä ei paljon ole. Samasta syystä suomalaiset pärjäävät myös jääkiekossa. Marginaalilaji verrattuna jalkapalloon.
Olet osittain oikeassa, ehkä kokonaankin. :)
VastaaPoistaOtin hiihtäjät esiin koska se on kestävyyslaji. Eri lajien harrastajamääristä minulla ei ole tietoa.
Painissa lienee sama ongelma. Kreikkalais-roomalaisessa mitaleja tulee arvokisoista lähes vuosittain mutta vapaapainissa emme menesty.
Voimanostajat kahmivat mitaleja mutta painonnostajat eivät. Turha kaiketi kertoa kumpi on laajemmin harrastettu laji.
Eräs monia huippu-urheilijoita huoltanut hieroja kertoi että esim uimarit valitettavan usein syövät liian vähän proteiinia, tästä seurauksena sairastelua(esim kuumeilua) mikä on korjaantunut hetkessä lisäämällä heraa ruokavalioon 30-60g/päivä.
Veteraaniurheilija voisi selvittää suomalaisten huippu-urheijoiden syömisiä. Millaisilla lounailla keihäs lentää tai maraton taittuu? :)
T:painija
Joo, huippu-urheilijoiden sapuskat kiinnostais minuakin. Ehkä syömiset on jossain lueteltu, mutta tämä olisi oiva aihe, jo blogin nimen huomioiden. Ehkä Christerillä on aiempia juttuja aiheesta, pitääkö taas ite... ^^
VastaaPoistaItse en ole urheilija, mutta knoppitietoa tarvitsee aina^^.
Sami Uusitalo jossain kirjasi Lasse Virenin syömiset, noin yleisesti kiinnostaisi jalkapalloilijoiden ja keihäänheittäjien safkat.
Joku saksalainen futballisti totesi pastakulhon ahmisen kymmeneltä aamupäivällä olevan kohtuullisen tuskaisa operaatio. Pakko syödä, että jaksaa...
Urheilijadieetin terveysvaikutukset, useilla jääkiekkoilijoilla on ilmaantunut imusolmukesyöpä, johtuuko dopingista, vai kylmästä tekojäästä. Hä, kysyy Janne^^
Tekisi mieli kaivaa jotain raflaavaa ja ketjulle relevantimpaa "Nandi-heimon miehistä" mutta ainakin Samia kiinnostaneee se, mitä tapahtui kun melkein pelkästään hyvin rasvaisella maidolla ja naudanverellä eläneille nuorille kenialaisille maasai-miehille on tehty syöttämistutkimuksia, joissa korvattiin syntidieetti vähärasvaisella jenkkiläisellä "virallisterveellisimmällä" ADA-dieetillä ?
VastaaPoistaNo, tapahtui sama mikä kaikkialla muuallakin, eli kokonaiskolesteroli nousi rajusti ja paino alkoi lisääntyä.
Painon lisääntyminen taas on markkeri alkavasta hyperinsulinemiasta, joka on liitetty vahvasti (mm. kilpirauhasaikutusten myötä) lethargiaan eli savoksi ei-jaksa-liikkua-millon-ne-salkkarit-alkaa -oireyhtymään.
Mutta hei, kiva kun jotkut liikkuu niin on sentään aina joku joka terveenä ja timminä maksaa kalliit lääkkeet mulle ja mun läskeille serkuille ! ^^
Haluan kommentoida tätä Scyllan huomiota: "Tässä vaikuttaa varmasti myös arkiliikunnan väheneminen: harva enää jaksa mennä pyörällä kouluun jos matkaa on yli 3 km." Lasten hyöty- ja leikkiliikunta on vähentynyt aivan radikaalisti playstation- ja tietokonepelien vaikutuksesta. Monta tuntia päivässä lapset ovat aivan stattisesti paikallaan näiden pelien parissa. Mikä tahansa pihaleikki olisi parempi kuin tämä! Lisäksi nykyään on muotia viedä lapset autolla kouluun vaikka koulumatka olisi kuinka lyhyt. Lapset kuljetetaan autolla jopa tennistunnille ja futistreeneihin. Onko ihme jos kestävyyskunto alenee? Ei kai pelkkä ohjattu treeni riitä kovaamaan muun liikunnan puutetta?
VastaaPoistaNina