**
Tässä terveysblogissa on vilkkaasti pohdittu lihavuutta, sen syytä, ehkäisyä ja keinoja miten päästä läskeistään eroon. Kirjoitin blogikeskustelujen innoittamana aiheesta jopa kirjan "Sietämätön leveys". Aihe kiinnostaa minua valtavasti.
Lihavuus kiinnostaa minua jopa siinä määrin, että solidaarisuussyistä ja kiinnostuksesta ryhdyin noudattamaan erästä "muotidieettiä", tohtori Pierre Dukanin dieettiä. Tässä ruokavaliossa syödään lähes pelkästään proteiinia ja rasvaa. Ruokapäiväkirjaani ilmestyi uskomattoman pieniä päivittäisiä hiilihydraattimääriä: 18-22 g! On muuten valtava ero normaalipäiviini, jolloin päivittäinen hiilihydraatin saanti on ollut yli kymmenkertainen.
Vähäiset hiilihydraatit johtivat juoksuvauhtini hiipumiseen, mutta jaksoin nyt kuitenkin jotenkuten laahustaa lenkeilläni eteenpäin. Nyt kun olen Dukanin dieetissä siirtynyt vaiheeseen 3 (Tasausvaihe), nautin päivittäin noin 90 g hiilihydraatteja. Askel on ollut kevyempi.
Mutta asiaan: painoni on pudonnut Dukanin dieetin aikana yli 6 kiloa, eli 10%, kahden kuukauden aikana. Saavutin epärealistiseksi kuvittelemani painotavoitteeni 59,9 kiloa! Tässä olisi lihaville lapsille ja aikuisille kokeilemisen arvoinen dieetti! Toimii normaalipainoisellekin näin hyvin.
Kokeilu dieettien parissa on johtanut siihen, että avoimemmin silmin seuraan lihavuuskirjoittelua. Helsingissä taitaa olla kansainvälinen lihavuuskonferenssi käynnissä. Tilaisuudesta kantautuneet niukat raportit osoittavat lähinnä miten vähissä ovat terveysviranomaistemme keinot: liikunta, kevyttuotteet, lääkkeet ja leikkaukset. Suurista rahoista on kyse ja henkilökohtaisesta tragediasta: miten voisin laihtua koska lihavuus sinällään on valtava terveysriski.
Tämänkertaisen blogikirjoitukseni varsinainen aihe on lasten lihavuuden ympärillä tehty "uusi" löytö. Brittilääkärit ja tutkijat ovat nimittäin havainneet pitkäaikaisessa (yli 11 vuotta) koululaisten terveysseurannassa, että lasten ylipaino johtaa liikkumisen vähenemiseen, eikä päinvastoin! Suosittu ajatuskuvio meillä ja muualla on seuraava: kun lapsi ei liiku riittävästi, hän herkästi lihoo.
Brittitutkijat ovat sitä mieltä, että tie lasten ylipainoon alkaa aikaisessa lapsuudessa, kauan ennen kuin lapsi menee kouluun. Mahdollisena pidetään, että syy lasten ylipainoon löytyy nimenomaan epäsopivasta ravitsemuksesta. Mitä jos lapsena aloitettu kevytlinjaus, välipalakulttuuri ja jatkuvasti korkea hiilihydraattien saanti rasvojen ja proteiinien kustannuksella, johtaa holtittomaan lihavuuteen? Taatusti löytyy myös muita vaikuttavia tekijöitä lasten ylipainon kehittymiseen. Mutta ajattele edes hetkeksi, jos noudatetut kansalliset ravitsemussuositukset ovatkin koko tämän lihavuusepidemiamme suurin syy? Kuka on vastuussa tästä mahdollisesta älyttömyydestä? Kuka pannaan telkien taakse lasten kiduttamisesta ja tappamisesta?
Takaisin brittitutkimukseen, EarlyBird Diabetes Study, joka äskettäin julkaistiin Archives of Disease in Childhood -tiedelehdessä. Professori Terry Wilkin, joka johtaa tätä tutkimusta, oli äärettömän pettynyt heikkoihin laihdutustuloksiin. Yli 200 lasta laihtui kokeen aikana keskimäärin 90 grammaa! Lapsille annettu ja suotu mahdollisuus liikkua entistä enemmän, ei johtanut merkittävään ylipainon vähenemiseen.
Professori Wilkin onkin kallistumassa sen ajatuksen puoleen, että lihava lapsi ei liiku sen takia kun se ei ole lapsesta kivaa ja lapsi ei kehtaa liikkua kun läskit ovat tiellä. Wilkin kysyy siis tuhansien eurojen arvoisen kysymyksen: Mitä jos se onkin niin, että liikkumattomuus ei johda lihavuuteen, vaan ongelmana on, että lihavuus johtaa liikkumattomuuteen? Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Tässä kokeessa, joka onneksi päätettiin julkaista, liikunnalla ei siis ollut käytännössä mitään vaikutusta lasten ylipainoon. Valmiiksi lihavat lapset pysyivät lihavina. Muistelen erään vantaalaisinsinöörin (Sami Uusitalo) väittäneen tätä jo monen vuoden ajan mm. tässä terveysblogissani. Ei häntä juurikaan ole uskottu.
Lasten liikkumista valvottiin erityisellä aktiviteettimittarilla (Actigraph accelerometer), johon lapset kytkettiin viikon ajaksi. Tämä mittari rekisteröi liikunnan määrän ja laadun. Monia muitakin kokeita lapsille tehtiin.
Havainnoksi jäi, että mitä vähemmän lapsella oli ylipainoa (rasvaprosentti korkea), sitä vähemmän lapsi liikkui. Liikunnalla ei saatu aikaan muutosta lasten rasvaprosenttiin.
Professoritason porukka Brittein saarilla uskaltaa sanoa sen ääneen, jota olen odottanut pitkään: Ylipainoinen lapsi ei mieluusti liiku ja liikunta on todella huono lasten lihavuuden hoitokeino, sillä lihava lapsi inhoaa sitä vaikutelmaa mikä hänestä jää kun hän noin lihavana lähtee liikkumaan.
"Lopettakaa lihavien lasten syyllistäminen!", voin kuulla korvissani vaikka Sami Uusitalo ei minulle tällä hetkellä puhukaan.
Lähde: Medical News Today, 8.7.2010
Muita kirjoituksia tästä aiheesta:
Lihavia lapsia kidutetaan
Helpotusta oikein lihaville lapsille
Pysäytä lapsilihavuuden pandemia!
Superlihavien ajatuksenkulku
Jep, Christer "luki ajatukseni". Olkoonkin, että olen tuonut ne niin monta kertaa esiin, ettemme tällä perusteella voi väittää Christerin omaavan yliluonnollisia kykyjä.
VastaaPoistaNiin, miettikää nyt. Miltä tuntuu sinnikkäästä pikkupojasta tai -tytöstä, joka koulupäivän jälkeen menee pelaamaan koripalloa, uimaan jne. kenties hän tuntee häpeää kehostaan. Paino se ei vaan korjaannu. Tämän jälkeen viranomaiset, kuten Mikael Fogelholm, syyttävät häntä liikkumattomuudesta.
Ylipaino ei ole ylipainoisten lasten syytä. On joitakin tapauksia joissa liiallinen karkin syönti on syyllinen, tällöin syyttävä sormi osoittaa lapsen vanhempiin.
Suurin syy on kuitenkin ravitsemusvalistus. "vähän rasvaa" "paljon hiilihydraattia" on johtanut:
- Ruoan nopeampaan sulamiseen -> tiheämmät ateriavälit.
- Verensokerin suurempaan vaihteluun -> uusi nälkä tulee aiemmin. Tämä tosin vaihtelee yksilöllisesti, joku kestää "sokeristuvan kuorman" paremmin.
- Ruoan suurempaan massaan ja tilavuuteen -"pienennetään ruoan energiatiheyttä"-, vatsalaukku venyy ja se tottuu kokoajan suurempiin aterioihin. Lasten vatsasta muodostuu erittäin "laaja". Pertti Mustajoki, olet tässä kohdassa erittäin suuri syyllinen.
- Ajoittaiseen aminohappovajeeseen. Tämä näkyy lihasten surkastumisena esim. tyhjinä hyytelömäisinä tisseinä. Kun on niin hirveän terveellistä tuputtaa leipää ja hedelmää ennen ja jälkeen harjoituksen. Protskua ja rasvaa sekaan!
-Ikuiseen näläntunteen noidankehään ja lihomiseen.
Liikkumattomuus on todellakin seuraus eikä syy. Muistan yhden paikallisen urheilukoulun pikkutytön. Sinnikkäästi hän urheili monta vuotta. Joka kerta jäät jumboksi, niin juoksussa kuin pituushypyssä. Enää en ole häntä harjoituksissa nähnyt.
Hänen lihavuutensa ei ole hänen syynsä. Se on, Pekka Puska ja Matti Uusitupa, teidän syytänne.
Täällähän saa syytellä Krisun saunakavereita aika vapaasti... :-D
VastaaPoistaTulee ihan mieleen Taubesin klassikoksi muodostuneen Good Calories Bad Calories -kirjan teesit, joiden mukaan lihavuus on metabolinen häiriötila, jotka JOHTAVAT liikunnan ja energisyyden vähenemiseen. Taubesin teesejä puolustavat mm. vuoden sisään julkaistut tutkimukset liian insuliinin lethargiaa (energisyyden puutetta) lisäävät vaikutukset. Hyperinsulinemia eli insuliinin liikaeritys on tyypin 2 diabetesta edeltävä tila - itse diabeteksessahan insuliinin eritys haimasta vähenee ja verensokerin hallinta alkaa kusta ja tuo omia ongelmiaan. Kyse ei liene kuin yhdestä selittävästä tekijästä, mutta kiinnostavasta kuitenkin.
Taubesin (2007) muutoin näppärä kirja sortuu loppupuoliskollaan aika yksioikoiseen kaloriteorian puolusteluun ja siten marginalisoi valitettavalla tavalla itseään. Monet muut kirjan pointit mm. painonhallinnan suhteen ovat ihan kiinnostavia ja ennen kaikkea loogisia - toisin kuin monet vähärasvaisuuteen ja pakkoäheltämiseen keskittyvät viralliset liikuntaohjeet.
Minusta on tosiaan hassua, että GENETIIKALTAAN todennäköisesti enemmänkin (kalan)lihansyöntiin tottuneet suomalaiset patistetaan edelleen nostamaan hiilarien määrää ravinnossaan.
VastaaPoistaJeff Volek määrittelee alakarppidieettiä näin:
"In describing diets in narrative, I'd use as a starting point the NHANES data showing that carbohydrate consumption before the obesity epidemic was 43% of total energy. My suggestion is that any diet nominally less than that, say < 35-40%, be considered a "low-carbohydrate diet," although the caloric level if substantially different from 2000 kcal would have to be indicated."
http://www.tmuscle.com/readArticle.do?id=1670854
Jonkun pitäisi toistaa suomalaisilla se uskomaton espanjalainen kalakarppaustutkimus, joka oli eräiltä osin jopa Lindebergin paleosettiä tehokkaampaa terveysmittareille ja painolle muutaman kuukauden jaksolla. Sen sijaan että tällaista edes yritettäisiin tai leimattaisiin kaikki karppaus "pekonimunanauta-dieetiksi" pitäisi löytää jokin keskitie edes näille terapeuttisille dieeteille.
Lastenlääketieteen professori Robert Lustig hoitaa jenkeissä ylipainoisia lapsia sokerin ja fruktoosin rajulla rajoittamisella. Voin omakohtaisista (ylipainoinen lapsi joka juoksi psykologeilla ja ravintoterapeuteilla) kokemuksistakin sanoa, että nykylapset syövät usein täyttä roskaa ja mitä lihavampi lapsi, sitä enemmän se roskaruoka kiehtoo. Keinot ekäisyyn ovat vähissä, jos rasvan saantia ei samall alisätä eikä lähde ole aina juusto ja jossain määrin muut maitotuotteet - juusto on rasvaista muttei välttämnättä edistä painonhallintaa. Yleensäkin proteiinia pitäisi lisätä eli LIHAA pöytään.
Mitä mieltä Sami olet suunnitteilla olevasta makeisverosta ? Mielestäni siinä on vain kaksi ongelmaa - suklaa on oikeasti terveysvaikutteista mutta silti veron piirissä ja sokerivero YLEENSÄ olisi mielestäni paljon parempi vaihtoehto kaikin tavoin naurettavan kapealle "makeisverolle". Sokeri on täysin neoliittinen agentti, joka yhdessä (prosessoitujen) viljojen kulutuksen kanssa tärkein luonnonkansojen siirtymäongelmien kanssa korreloiva tekijä ja uusia ikäviä tuloksia mm. verenpaineen noususta ja veriarvoista tulee koko ajan. Kroonisen sokerinkulutuksen haitoista tiedetään vähän, vaikka lakritsinsyönnistä on jo ehdotettu täyskieltoa vetoamalla siihen ettei turvallista alarajaa tunneta. Väitän, että prosessoitujen sokerituotteiden suhteen tällainen raja voi olla hyvinkin alhaalla, kuten mm. Johnssonin tutkijaryhmän mukaan fruktoosin kohdalla (50% sokerista) raja on 15 grammassa päivä.
Lisäksi äitien ruokavalio ja metaboliset ongelmat heijastuvat hyvin herkästi lapsiin - roskaa raskausaikana ja jo aiemminkin syönyt äiti lisää olennaisesti myös lapsensa riskiä mm. paino-ongelmiin ja diabetekseen. Pima-intiaaneilla lapsia valistetaan 2-vuotiaista diabeteksen uhkaa vastaan mutta se ei näytä auttavan juuri ollenkaan.
Välipalakulttuuri taas on ongelmallista siksi, että se ruokkii itseään ja valmiiksi insulingeenisen ravinnon osana ei auta juurikaan asioita.
Menen itse juoksemaan vartin sisään intervalleja ja pitää saada adrenaliinit virtaamaan! Sitten kanawokkia kookosmaidolla huiviin! Ilman leipää, riisiä tai perunaa! Huomenna kyllä teen bataatista hyvää ! ^^
Ei minulla ole varsinaista mielipidettä makeisveroon liittyen. Todellakin, suklaa ja tärkkelys/lisäaine karkit ovat aivan eri ravintoa. Ne tulisi erotella toisistaan.
VastaaPoistaMielestäni ns. herkut eivät useimmiten ole merkittävimmässä roolissa painonhallinnassa. Tärkeintä on perusruoan rakenne. Itse en ole kieltäytynyt mistään herkusta ja hyvin on mennyt.
Olen samaa mieltä: syökää lihaa. Se pitää nälkää. Kokolihaa, lapsetkin saa syömään sitä kun kypsentää kunnolla. Haudutuskattila on kova sana, helppo ja varmasti tulee hyvä ja murea liha.
VastaaPoistaMeidän lähipiirissä ei ole kuin yksi lihavahko lapsi, siinä perheessä ei tehdä itse ruokaa, vaan kaikki ostetaan kaupan tädeiltä.
Minua huolettaa koulujen ja tarhojen ruoka, se kun on pottu, kalapuikko ja leipä linjaa, maitokin on rasvatonta. Sitten ne vielä valittaa, että on rauhattomia lapsia. Nälkäisiä ne on. Verensokeri heittelee. Joskus aikana kirves ja vasara oli tapana valita koululle kylän paras keittäjä lapsille keittämään. Joo, silloin oli varaa:) Onneks kävin koulua silloin.
äitiliini
Lapsen lihavuus on hämmentävä juttu. Itse olen 7-lapsisen uusperheen äiti. Lapsista neljä on ihan itse tehtyjä. Ensimmäinen kolmen sarja saa huolestuneita kommentteja hoikkuudestaan. Porukka on jäntevää, urheilullista ja omaa hyvän ruokahalun. Vaan hoikkia ovat.
VastaaPoistaPerheessä ei juurikaan käytetä sokeria, lisäaineista puhumattakaan. Lapset syövät jossain määrin täysjyväviljatuotteita, vanhemmat eivät viljoihin tai pottuihin koske. Syömme runsaasti lihaa ja kalaa. Äitiliinille tiedoksi että selkeä perusruoka tehdään itse, usein luomuaineksista.
Ja silti, 5-vuotias kuopus on pullukka. Lihaksikas ja liikkuvainen mutta silti pullukka. Kolme vanhinta saavat mättää napaansa litrakaupalla jäätelöä ilman että se heissä mitenkään näkyy. Pienimmäisen saa jo vilkaisu eskimopuikkoon lihomaan. Pikkuinen on selkeästi sokeriaddikti. Päivää ei voi aloittaa hedelmällä sillä nälkä on sen jälkeen loputon. Päiväkodissa tietysti syödään ihan normiruokaa.
Kuopus (vain ja ainoastaan kuopus) on epäonnekseen kahden diabetes-suvun lapsi. Itse olen sairastanut raskausdiabeteksen kolmen nuorimman lapsen odotusaikana. Silläkin lie vaikutusta.
Niin että minä en osaa kuin ihmetellä. Mikään yksittäinen syy ei mielestäni pysty lapsen lihavuutta selittämään. Eikä edes Puska asu minun ja jääkaappini välissä.
Lohdutukseksi Virkkikselle: nuorin sisaristanikin oli pienenä pullukka, söi kyllä samaa ruokaa kuin me muutkin, mitä nyt 70-luvulla syötiin. Saattoi kyllä kuopuksena saada enemmän herkkujakin.
VastaaPoistaLihavuus hävisi murrosiässä ja hän on sisaruksistani vieläkin kaikkein hoikin, ei pisaraakaan ylimääräistä. Vaikka keski-iässä jo ollan.
äitiliini