Äskettäin tähän laajasti luettuun terveysblogiin tuli kaksi kommenttia koskien ravitsemushoitojen käyttönottoa. Molemmilla kommentoijilla oli hyvät kokemukset ravitsemushoidoista. Kolmas kommentoija Janne K haluaa, että asiaa käsiteltäisiin erikseen ja kysyttäisiin lukijoitten mielipiteitä ravitsemushoidoista.
Kiropraktikko Jarkko Kause ja dosentti Matti Tolonen keskustelevat alla näkyvään tapaan ravitsemushoidoista. Minua kiinnostaa siis Janne K:n innoittamana ja tämän terveysblogin isäntänä, mitä mieltä lukijakuntani on ravitsemushoidoista?
Tartutaan tähän herkkään aiheeseen kiinni ja puidaan sitä rakentavaan sävyyn. Mikäli pääsemme tässä asiassa eteenpäin, lupaan ottaa asian puheeksi niin korkealla tasolla kuin se on mahdollista Suomessa.
Tässä keskustelun herättämiseksi kaksi lyhyttä alustusta aiheeseen:
Kiropraktikko Jarkko Kause sanoi...
Olen hoitanut potilaitani jo pitkään lisäravinteilla. Testautan jokaisen potilaan D-vitamiinitason. Se, miksi D-vitamiini voi auttaa estämään niin monia sairauksia, pohjautuu todennäköisesti moniin eri mekanismeihin. Yksi kiintoisimmista on prof. Cedric Garlandin esittämä teoria solujen välisten liitosten vahvistamisesta D:n ja kalsiumin avulla. Jos liitokset alkavat em. ravinteiden vajauksesta johtuen pettää, pääsevät mm. virukset tunkeutumaan kudokseen ja aiheuttamaan esim. haimassa solutuhoa, kuten 1-tyypin diabeteksessa tapahtuu.
Sama teoria voi ainakin osittain (onhan geenialtistukset ym syyt myös toki mahdollisia) selittää lukemattomia sairauksien syntymekanismeja, esim. verisuonten pullistumat ja repeämät, tyrät, Bakerin kystat, suonikohjut, peräpukamat, divertikkelit ja yleensäkin kaikki kudosmuutokset, joissa pehmytkudokset ovat ylivenyttyneet.
Siksi onkin tärkeää, että aina hoidetaan myös vähintäänkin kalsiumin saanti riittävälle tasolle. Toisin kuin usein väitetään, kalsiumin liian vähäinen saanti on ainakin minun potilaillani enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Näin ollen usein joudutaan lisäravinteina ottamaan 500-1500 mg/vrk.
Järkevintä ja tuloksellisinta D-hoito on vain silloin, kun otetaan kaikki ravintoaineryhmät (vitamiinit, rasvahapot, mineraalit) huomioon ja hoitoa toteutetaan kokonaisvaltaisena lisäravinnehoitona. Silloin saadaan paljon parempia tuloksia, kuin vain jotain yksittäistä ravintoainetta lisäämällä ruokavalion tueksi.
Ei D yksin auta, jos apuaineita ei ole riittävästi, varsinkaan kalsiumia. Garlandin teoria, ns. Dinomit-malli seuraavassa linkissä http://www.uctv.tv/search-details.aspx?showID=16941 .
Lääketeollisuuden, kemian ja jopa maatalousteollisuuden synergistiset bisnesedut ovat mielestäni syynä koko tähän järkyttävään D-vajauksesta johtuvaan terveydenhuollon laajaan tragediaan (syövät, diabetes jne, jotka linkissä D:n vajaukseen), jota ollaan harjoitettu jo tietoisesti ainakin Codex Alimentariuksen perustamisesta alkaen, vuodesta 1962 lähtien.
Onneksi jokainen kansalainen voi itse päätää omasta ruokavaliostaan ja lisäravinteistaan. Toki kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla ja mieluiten ammattilaisen ohjauksessa, ettei tule ylilyöntejä esim. annostelujen suhteen.
Tällaiset terveysblogit, joissa keskustellaan asiallisesti ovat erittäin tervetulleita. Paine päättäjiä kohtaan lisääntyy joka kerta, kun uusia tutkimustuloksia tulee ja niitä kommentoidaan ja viedään viestiä muillekin. Niistä pitää vain meidän kaikkien alkaa pitää vielä nykyistäkin isompaa meteliä ja koota voimiamme yhteisen hyvän tarkoituksen hengessä.
Päättäjäthän eivät myönnä olleensa väärässä noin vain, mutta kehitys kulkee juuri siihen suuntaan, mihin me kaikki sitä ohjaamme. Pisaroista koostuu valtameri. Hyvä voittaa lopulta pahan.
Dosentti Matti Tolonen sanoi...
Kause on aivan oikeassa, kiitos erinomaisen hyvästä kommentista. Minäkin ole korostanut jo lähes 30 vuotta, että ravitsemushoidossa tulee käyttää hyväksi eri ravintotekijöiden synergistä vaikutusta parhaan mahdollisen hoitotuloksen saamiseksi. Yhdellä tai kahdella erillisellä vitamiinilla tai muulla ravintotekijällä tehdyt tutkimukset tuottavat useimmiten pettymyksen, jolla sitten löydään koko ravitsemushoito lyttyyn (esimerkkinä suomalainen SETTI).
D-vitamiini on kuitenkin poikkeus, sillä pelkästään tämän yhden vitamiinin puutteen korjaaminen näyttää vaikuttavan aivan valtavasti kansanterveyden suuriin ongelmiin ja kustannuksiin (esimerkkinä juuri diabetes). Tietenkin D-vitamiininkin kanssa tulee mieluiten korjata ruokavaliota ja käyttää muitakin ravintolisiä ja harrastaa liikuntaa. Käytännössä ihmiset ovat sellaisia, että he uskovat mielellään aina yhteen valmisteeseen kerrallaan. Useamman ravintolisän samanaikaista käyttöä vierastetaan.
Otanpa käytännön esimerkin: Ikäiseni ystäväni seuraa innokkaasti terveysuutisia maailmalta ja hän meilailee niitä minullekin. Äskettäin hän meilasi tutkimuksen reumapotilaiden vakavasta ja yleisestä D-vitamiinin puutteesta. Nyt sattuu niin, että ystäväni sairaanhoitajavaimolla on paha nivelreuma. Kysyin, onko hän jo mittauttanut oman S-D-25:nsa ja käyttääkö hän jo D-vitamiinia. Vastaus: "Ei, kun joudun syömään niin paljon lääkkeitä!"
Valitettavasti on niin, että ravintolisien vastustajat (joita on vieläkin paljon) eivät itse ole koskaan hoitaneet ketään niillä, eivätkä käytä niitä itsekään, joten heille ei ole tullut palautetta eikä käytännön kokemusta ravintolisien edullisista vaikutuksista. Tästähän yritin puhua vieraskirjoituksessani.
Mitä enemmän tähän blogiin linkitetään ulkopuolelta, esitä enemmän tätä luetaan. Ja se kasvattaa painetta ravitsemushoitojen hyväksymisen suuntaan.
Sano mielipiteesi. Voit olla ravitsemushoitojen puolestapuhuja tai niiden vastustaja. Asiallista keskustelua toivottaen, tohtori Christer Sundqvist!
Muita samantyyppisiä kirjoituksia:
Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
Moderatio ad momentum, me like!
VastaaPoistaMinä olen ehdottomasti ravintolisien puolesta ja omakohtaista kokemustakin löytyy. Olen syönyt ravintolisiä omatoimisesti, mutta mielestäni paras tulos saadaan asiantuntevan lääkärin kanssa yhteistyössä ja tarkkojen mittausten (verikokeiden) jälkeen. Vahinko vain, että ne ovat varsin kalliita eikä Kela korvaa kaikkia kokeita. Vasta kokeiden tulosten perusteella kokenut lääkäri pystyy laatimaan perusteellisen lääkityksen, joka mahdollistaa puutosten paikkaamisen.
VastaaPoistaOlen parhaillaan hoidossa Helsingin Antioksidanttiklinikalla, jossa on ehkäpä Suomen parhaat asiantuntijat. Jo kuukauden hoidon jälkeen on fyysinen ja henkinen oloni parantunut silminnähden. Mikä mahtaakaan olla tilanne vuoden kuluttua, odotan innolla.
Olen kuitenkin sitä mieltä, etteivät lisäravinteet yksinään muuta mitään, jos henkilön ruokailu- ja elintavat ovat pääasiallisesti epäterveelliset. Tervehtymiseen vaaditaan kokonaisvaltaista sitoutumista, ruokavalion muuttamista ja huonojen elintapojen korjaamista. Jos jatkaa sokerin ja valkoisten vehnäjauhojen mussuttamista, on lisäravinnehoito kuin rahan heittämistä hukkaan.
Kannatan ravitsemushoitoja. Oma fokukseni näistä asioista puhumisessa on vaan enemmän ja enemmän siirtynyt ruokavalio-osastolle, vaikka itsekin olen löytänyt ja uskon tiettyihin ravintolisiin hyvin paljon.
VastaaPoistaKuka esimerkiksi päättää, onko heraproteiinijauhe ruokaa vaiko ravintolisä ? Miten tehdään erottelu maitojauheen ja herajauhen välille ?
Ennen kuin voidaan voidaan puhua lisäravinteiden tarpeesta, olen enemmänkin huolestunut kahdesta asiasta:
VastaaPoista- väärän ruokavalion omaksumisesta (viranomaisten ohjeet), jossa rasvaa kammotaan (rasvaiset ruuat, eläinrasva, maitorasva) ja tämän takia niiden sisältämät ravinteet jäävät hyödyntämättä. Rasvaa tarvitaan myös monen lisäravinteen imeytymiseen. Ruokaympyrä on aikansa elänyt, nyt tarvitaan VHH ruokavaliota, koska ihmiset eivät enään kuluta niin paljoa (eri asia oli 50-30 vuotta sitten).
- Tehomaatalouden ja ruokateollisuuden takia perusruoka on muuttunut ravinneköyhäksi (esim. Viljelty lohi, rehu, "viljapossu" jne...)
Jos ihminen söisi riistaa (liha, kala) ja luonnon/luontaisesti viljeltyjä kasviksia & marjoja oltaisiin jo aika paljon paremmalla tolalla.
Mutta koska tätä päivää eletään, niin kaipaisin lisäaineiden osalta tietoa ihan vaikka viranomaista myöten(tai esim. Tri Tolonen) , mitkä olisivat ohjearvot eri lisäravinteille, vitamiineille ja niiden suhteille (monta tärkeää suhdetta kalium/natrium jne) ihmisen kehossa/kg.
Tämän jälkeen näitä olisi helppo seurata lääkärintarkastuksessa ja muuttaa ruokavaliota ja lisätä lisäravinteita. Tällä tavalla todellisesti saataisiin moni elintasosairaus kuriin. Mittaus ei tietenkään ei ole yksinkertaista, Mutta tähän pitäisi pyrkiä: Ennalta ehkäisemään taudit ravinnolla ja ravintolisillä (+liikunta, +lepo) puettuna kansankielelle.
Teme, Ei ihmistä ole ohjelmoitu syömään noin monimutkaisesti. Kunhan syö monipuolisesti ja ottaa ravitsemuksen tueksi mahdollisimman luonnollisia ravintolisiä, vaikkapa varmuuden vuoksi. Mitään ei tule liikaa tai liian vähän, kun pysyy suhteellisen puhtaassa ruoassa. Ylimäärä kyllä poistuu kehosta ihan luonnollisesti.
VastaaPoistaLisäravinteilla on joskus se huono vaikutus, että kun uskotaan niiden korjaavan terveys, ei päästetä irti niistä huonoista elintavoista, jotka alunperin ovat johtaneet terveysongelmiin. Ei huonoja elintapoja voida kompensoida ravintolisillä loputtomiin, eikä edes ravitsemuksella.
VastaaPoistaaolen saanut 2 infarktia ja syönyt vuosikausia lääkkeitä. Vajaa vuosi sitten aloitin D-vitamiinin runsaan käytön; aluksi 125 mikrog/vrk, olen lisännyt nyt 200:aan. Lääkkeet olen jättänyt pois. Pakurikääpäteetä olen myös käyttänyt säännöllisesti. Eläinrasvoja käytän kohtalaisesti, mutta sokeria ja valkoisia jauhoja vältän. Menneenä talvena pystyin jo tekemään metsätöitä.
VastaaPoistaHmmm...
VastaaPoistaTaannoin lukiessani D-Vitamin Cousilin uutiskirjettä, jäin ihmettelemään suomalaisen lääkärin nimeä.. MD Jerkko Mause kirjoittaa mm. näin:
"I am testing every patient of mine for vitamin D. Not surprisingly, all of us Finns or anybody living here in Finland is vitamin D deficient, the average winter-time blood value being only 18ng/l ( equals 45 nmol/l.) for my patients."
Pseudonyymiko? Kunhan mietin..
Jerik, en nyt halua kuulostaa kyyniseltä, mutta...
VastaaPoistamitenköhän Suomessa voisi saada
tarpeeksi D-vitamiinia, seleeniä, omega-3:sta, jodia, q10...
Osa näitä vitamiineista ja antioksidanteista auttavat pienentämään hapetusstressiä.
Miten muuten kroppa poistaa mm. ylimääräistä natriumia, tai syötyä A,D,E vitamiinia tai vaikkapa sokeria, fruktoosia tai omega-6:sta ? Ei mitenkään, niiden määrää pitää rajoittaa.
ja vielä omega-3:omega-6 suhde on pahasti pielessä. Pitäisi olla 1:1 tai vähintään 1:3 een. länsimaissa tämä suhde voi olla todella todella pielessä. milläs tuo suhde korjataan? Leipätiedoituksellako.
Tarpeelliset rasvahapot on oma juttunsa. Moni ei edes tiedä, että niitä on paljon erillaisia ja niillä voi vaikuttaa veren rasvaprofiiliin, kuten myös hiilareilla, Mutta kuten sanoin, nämä pitäisi kansantajuistaa...
Onhan olemassa "virallisia suosituksia", mutta puhun nyt todellisten asiantuntijoiden kommenteista, jotka seuraavat aikaansa...
Erinomainen pointti Valtsulla.
VastaaPoistaKysysinkin, mikä on osuvin nimitys - täydennysravintovalmiste, ravintolisä vaiko lisäravinne tai jokin muu ?
Kun olin niin huonossa kunnossa että mikään ruoka ei mennyt alas (paitsi peruna, joka ei parantanut yhtään mitään), söin täydennysravintovalmisteita. Niissä oli energiana kasviöljyä(!), prodena heraa, hiilarina sakkaroosia ja sitten pöyristyttävä kokoelma erilaisia mineraaleja ja vitamiineja ihan läppäannoksia.
Moni "elintarvike" alkaa olla yhä lähempänä tällaista lööperilitkua, mutta silti näistä kivikautisista käsitteistä halutaan pitää kysnin hampain kiinni.
Silly rabbit.
Anonyymi sanoi...
VastaaPoista"aolen saanut 2 infarktia ja syönyt vuosikausia lääkkeitä. Vajaa vuosi sitten aloitin D-vitamiinin runsaan käytön; aluksi 125 mikrog/vrk, olen lisännyt nyt 200:aan. Lääkkeet olen jättänyt pois. Pakurikääpäteetä olen myös käyttänyt säännöllisesti. Eläinrasvoja käytän kohtalaisesti, mutta sokeria ja valkoisia jauhoja vältän. Menneenä talvena pystyin jo tekemään metsätöitä."
Oletko seurannut verarvojasi säännöllisesti jamitä mieltä lääkärisi on ollut lääkkeiden pois jättämisestä ?
En tiedä, kuinka reilusti teen, mutta siteeraan karppausfoorumista toista käyttäjää (allaoleva teksti ei siis ole omani). Liittyy läheisesti tähän aiheeseen:
VastaaPoista"
Mutta käytännössähän siitä magnesiumlisästä hyötyvät vain ne, joilla on puutosta magnesiumista. Tuollaisessa tilanteessa magnesiumin lisääminen auttaa kyllä radikaalisti, mutta koska mikään ei tapahdu tyhjiössä, lisäravinteen käyttäjä ei tiedä miksi magnesiumvaje syntyi. Hän ei myöskään saa mitään palautetta siitä, pystyykö hän muilla toimillaan parantamaan tasapainoa vai ei. Sen lisäksi magnesiumvaje saattaa olla osa isompaa ongelmaa, ja pullonkaula siirtyy jonnekin muualle.
Eli mun mielestä ongelma ei niinkään ole se magnesiumvalmisteen käyttö, kuin se ajattelumalli, että se magnesium "korjaa" tai "poistaa" jotain ongelmia.
Samaa logiikkaahan noudattaa se karpeissa usein annettu ohje ottaa vissyä ja mg-lisää lihaskramppeihin. Sillä tapaa pystyy sitten kauemmin noudattamaan ongelmallista dieettiä. Jos mä olisin aikoinaan jättänyt lisäravinteet väliin, mun (keto)karppaus olisi loppunut jo paljon aiemmin. Tietty en olisi oppinut kantapään kautta juttuja, mutta toisaalta olisin saattanut välttää isommat ongelmat. Tuossakin tapauksessa se mg/suolapuute ei ollut se pohjimmainen ongelma, vaan kokonaisongelman aiheutti jokin muu, jota lisäravinteilla ei voinut korjata.
Eli mun mielestä noi lisäravinteet tavallaan hoitavat oireita eivätkä vaivoja. Ja kun oireet on pois, mikään ei sen jälkeen pakota hoitamaan niitä oikeita ongelmia pois. Mutta noi tutkimukset on siinä mielessä hyviä, että niistä näkee mihin asioihin mitkäkin hivenaineet vaikuttavat ja minkälaisia ongelmia on tiedossa, jos vaikka sössii magnesiumtaseensa. Ja jos on oikein taitava säätämään juttuja (niin että oireiden puute ei haittaa säätöä), niin voihan noilla siirrellä pullonkauloja ja tehdä olonsa mukavammaksi.
"
Viesti löytyy täältä: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=42018&p=1006517&hilit=vissy*#p1006517
Täydennyksenä vielä se, että kyseinen käyttäjä päätyi terveysongelmiin, ja ilmeisesti yksi iso syytekijä oli nimenomaan matalahiilihydraattinen ruokavalio ja ketoilu.
On juu oleellista muistaa, että ravintoainepuutoksiin on useita mahdollisia syitä. Yksi syy, on että ravinnosta ei tule riittävästi tarvittavaa ravinnetta. Mutta on myös toinen syy, että jostain syystä kulutus on suurempaa, esim. stressiongelmaisilla tuntuu olevan ainakin magnesium- ja sinkkitasot alhaalla. Joillain taas ongelmana on se, että ravinteet eivät jostain syystä imeydy kunnolla. Ei kaikkea korjata aina pillereillä.
Eräät kommentoijat teoretisoivat olemattomia ja ovat ihan turhaan huolissaan ravintolisien käytöstä ja siitä, että se ohjaisi ihmisiä säilyttämään epäterveelliset ruokatapansa. Päinvastoin, ravintolisiä käyttävät ihmiset (joita on noin puolet väestöstä) huolehtivat yleensä muita paremmin ruokavaliostaan ja terveydestään kaikin puolin. Palautetaanpa ajattelu maan pinnalle muutaman käytännön esimerkin avulla:
VastaaPoista1. Raudanpuuteanemia on hyvin tavallinen ilmiö, joka (toteamisen jälkeen) korjataan aina antamalla ihmiselle rautaa ruoan lisänä. Onko se koskaan johtanut edellä mainittuihin haittoihin?
2. Nesteenpoistolääkkeet aiheuttavat usein kaliumin ja magnesiumin vajausta, jotka korjataan magnesiumilla ja kaliumilla. Onko se koskaan johtanut em. haittoihin?
3. D-vitamiinin puutteesta kärsii koko väestö niin meillä kuin esim. Isossa-Britanniassa. Meillä (mutta ei GB:ssa) lapsille ja raskaana oleville naisille ja muillekin suositellaan nyt virallisesti D-vitamiinia purkista ympäri vuoden. Onko siitä ilmennyt mitään haittaa?
Katso tri Elina HYppösen haastattelu BBC:n uutisissa.
4. Omega-3-rasvahapot ovat välttämättömiä meille kaikille. Ei niiden käytöstä ole haittaa vaan hyötyä.
5. Vakavissa sairauksissa, kuten syövässä, tarvitaan ehdottomasti ravinnon täydentäjiä, koska ankara tauti ja rankat hoidot vievät ruokahalut. Tämä asia käy hyvin ilmi kirjoituksestani syöpätautien ravitsemushoidosta.
6. Joskus tarvitaan ravitsemusterapeutin ja/tai asiantuntijalääkärin apua ja verikokeita, mutta ravitsemustaan voi toki täydentää myös omatoimisesti ilman kalliita verianalyysejä. Näinhän ylivoimaisesti suurin osa ravintolisien käyttäjistä tekee.
7. Ravitsemushoito on toki paljon muutakin kuin vain ravintolisien (tai ehkä pitäisi sanoa: ravinnon täydentäjien) nauttimista. Se käy hyvin ilmi muun muassa Duodecimin kustantamasta Ravitsemushoito-oppaasta (2009), jonka ovat laatineet kurssitoverini Pertti Mustajoki ja 16 johtavaa ravitsemusterapeuttia.
Mila Hyytinen, Pertti Mustajoki, Raija Partanen, Laura Sinisalo-Ojala (toim.) Ravitsemushoito-opas, 245 sivua EAN/tuotenumero 9789516562974
Lue arvosteluni oppaasta.
Sen kummemmin tutkimusviitteitä esittämättä (kyllä niitäkin löytyy) ihmettelen tuota ylenmääräistä lisäravinteiden tuputtamista. Monet lisäravinteet aiheuttavat pitkäaikaiskäytössä yliannostuksina ongelmia, eivätkä tämän blogimerkinnän yhteydessä mainitut d-vitamiini, kalsium tai rauta muodosta poikkeusta.
VastaaPoistaHaastaisinkin arvon suosittelijat osoittamaan, että d-vitamiinitasot yli 100 nmol/l vähentäisivät kokonaiskuolleisuutta tai että yli 500 mg/vrk ylittävä määrä olisi kokonaisterveyden kannalta hyödyllistä?
Jos tarkastellaan yksittäistä kuolemansyytä tai tautia, voi jonkun aineen saanti vaikuttaa edullisesti suurinakin annoksina, mutta kun tarkastellaan kokonaiskuolleisuutta, päädytään yleensä maltillisempiin arvioihin.
Hitsi, tarkoitin tuon edellisen kommentin "500 mg/vrk" yhteydessä kalsiumia (en siis d:tä), mikä jäi merkinnästäni mainitsematta - sori!
VastaaPoistaJoku mainitsi, että stressiin liittyisi sinkin ja magnesiumin puutosta.
VastaaPoistaJos joku stressaantunut alkaisi umpimähkään syömään synteettistä sinkkiä, olisi hyvä tiedostaa, että liiallisesta sinkin saamisestakin voi olla haittaa, se sekoittaa hivenainetasapainon:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinkki
Sinkin puute on suomalaisilla harvinaista, lukuun ottamatta vegaaneita ja laihduttajia.
Liiallinen sinkin nauttiminen esimerkiksi heikentää magnesiumin imeytymistä. Magnesium puute ehkä on tavallisempaa kuin sinkin puute. Toisaalta ylimääräisen magnesiumin saanti häiritsee muiden hivenaineiden imeytymistä.
Näin maallikkona em. perusteella tuntuisi kummalliselta kehottaa ketään umpimähkäiseen synteettisten lisäravinteiden syöntiin.
Jos taas verikokeissa on todettu jokin puutos, tilanne luonnollisestikin on toinen. Labrakokeet varmaankin tulevat halvemmaksi kuin koko elämän jatkuva tolkuton eli kourakaupalla tapahtuva turhien lisäravinteiden syönti.
Huslab:in sivuilta saa tietoa viitearvoista, esimerkiksi sinkin:
http://www.huslab.fi/ohjekirja/4565.html
Tosin sieltä ei löytyne sopivaa mittausta E-EPA:n tai mäkikuisman puutokselle (Tolosen eräässä toisessa keskustelussa linkkaamassa artikkelissa ehdotettiin masennuksen syyksi mäkikuisma-puutosta (St. Johns wort deficiency)).
Ranskan valtion elitarviketurvallisuusvirasto AFSSA (Agence Française Sécurité Sanitaire des Aliments) – joka vastaa Suomen Eviraa – on päivittänyt suosituksensa välttämättömien rasvahappojen päivittäisestä saannista vastaamaan uusinta tutkimustietoa. Edelliset suositukset olivat vuodelta 2001. Kalaöljyn omega-3-rasvahappojen suositus on nyt nostettu kaksinkertaiseksi (500 mg/vrk). Käytännössä se merkitsee kalaöljyn käyttöä ravintolisänä kaikille, sillä tavallinen ruokavalio tarjoaa niitä yleensä enintään 100-200 mg/vrk (monet, kuten kalalle allergiset ihmiset saavat paljonkin vähemmän). Lue lisää suomeksi.
VastaaPoistaKalaöljyn käyttö ravintolisänä (samaan tapaan kuin D-vitamiinin käyttö ruoan lisänä ymprä vuoden)voidaan nyt sitten laskea "koko kansan" ravisemushoidoksi , jota siis viranomainen suosittelee, ainakin epäsuorasti. Yleinen ajattelutapa (paradigma) muuttuu ravintolisä suosivaksi.
No kaukana ollaan niistä lukemista kun jonkun arvioiden mukaan luolamiehet saivat 300-400g omega kolmosia viikossa.
VastaaPoistaItsellä menee 30g kalaöljyä päivässä. Se on sellainen määrä mitä jokaisen ihmisen tulisi syödä. Tosin jos lihakarja olisi ruoholla syötettyä niin saisimme omegat paljon helpomminkin.
Tolonen, väitit Ranskan valtion elintarviketurvallisuusviraston AFSSA:n päivittäneen suositustaan kalaöljyn omega-3:n saannista. Voisitko esittää tästä linkin?
VastaaPoistaSivullasi ei ole linkattuna tuo suositus, vaan mielipide suosituksesta (OPINION
of the French Food Safety Agency
on the update of French population reference intakes (ANCs) for fatty
acids).
Anonyymin kommenttiin koskien Vitamin D Councilin blogissa julkaistua kannanottoa "Hmmm...
VastaaPoistaTaannoin lukiessani D-Vitamin Cousilin uutiskirjettä, jäin ihmettelemään suomalaisen lääkärin nimeä.. MD Jerkko Mause kirjoittaa mm. näin:
"I am testing every patient of mine for vitamin D. Not surprisingly, all of us Finns or anybody living here in Finland is vitamin D deficient, the average winter-time blood value being only 18ng/l ( equals 45 nmol/l.) for my patients."
Pseudonyymiko? Kunhan mietin..", Vastaan, että kyllä, tuon tekstin olen kirjoittanut minä, Jarkko Kause, DC. En ole koskaan väittänyt olevani MD, enkä Jerkko Mause. Yllätykseni oli suuri, kun luin kyseistä blogia ja huomasin tämän naurettavan vääristelyn. Lisäksi tekstiäni on osittain muutettu ilmeisesti myynninedistämismielessä, mukailijana ollut tod. näk. John Cannell itse. En ole hänelle lupaa antanut muuttaa nimeäni, ammattinimikettäni enkä kirjoittamaani tekstiä. Olen lähettänyt 2 kertaa sähköpostia kyseiselle herralle, vaatien poistamaan väärät tiedot. Olen asiasta tietenkin erittäin harmissani. Monihan voi luulla, ja saada sen käsityksen, että olen "esiintynyt" lääkärinä, johon minulla ei ole koulutusta. Olen yliopistokoulutettu kiropraktikko, erikoistunut ravintolisien käyttöön työssäni. Mitään ei korjausvaatimukseni suhteen ole tapahtunut. Tässä taas kerran nähdään, että kun sivustojen ylläpitäjillä on omanlaisensa intressit( taloudelliset ), niin tällaista voi tapahtua näennäisesti uskottavan lääkärin harjoittaessa sivuston ylläpitoa. Vitamin D Council on kiistatta eräs parhaista D-vitamiinin terveysvaikutuksista tiedottavista sivustoista. Ikävää, mutta totta, että John Cannell on kohdallani nyt valehdellut, omaa businestaan edistääkseen.
Maailma vain on tällainen, mihinkään ei voi uskoa 100%:sti, ja monesti totuutta muutellaan oman edun mukaisesti, toisista välittämättä.
En halua tällä sanoa sitä, että kaikki blogit olisivat tällaisia, vaan korostan, että tämä koskee vain John Cannellia ja hänen blogiaan ja tämä on vain vastaus Anonyymin aiheelliseen huomioon.
Ja toinen asia, josta joku kommentoi aiemmin: ei kai kukaan ymmärrä tätä keskustelua siten, että ravintolisillä korvattaisiin monipuolinen, mahdollisimman luomu ravinto? Ei tietenkään, vaan ne ovat nimensä mukaisesti ravintolisiä, täydentäen kiistatta puutteellista ruokavaliotamme. Hyvä terveys koostuu myös monista muista tärkeistä osa-alueista.
Kiitos Jarkko Kause rehellisestä kommentistasi. En minäkään tajua mitä hyötyä tohtori Cannellilla voi olla nimesi ja tittelisi väärennöksestä! Kerrassaan kiusallista kuulla tämmöistä.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinulle!
Christerille vastaan, että kyllä tämä vääristely on ihan selkeästi sitä, että John Cannellilla on oma lisäravinnesarja, jota ainakin USA:ssa myydään. "Korottamalla" kiropraktikko-nimikkeeni lääkärinimikkeeksi, hän on luultavasti ajatellut, että niin hieno parantumisesta kertova potilasesimerkki, jonka siinä kirjoituksessa annoin, kuulostaisi vielä uskottavammalta ja myyvemmältä, kun kommentin antajana olisi lääkäri. Eli kyseessä on tällainen kiropraktikoiden vähättely ja lääkärien ylistys, mikä varsin tavallista meilläkin edelleen. Hän oli luvatta lisännyt kirjoitukseni kohtaan "I have included calcium and the cofactors you have in your formula as well in the treatment, such as magnesium, zinc, boron and K2." sanat "you have in your formula". Se tarkoittaa sitä, että hän piilomainosti suoraan omaa formulaansa, jossa em. kofaktorit ovat. Lisäksi hän oli laittanut mm. viimeisen lauseen "This lady had never heard of you but she does now." täysin tuulesta temmattuna( en ollut sitä kirjoittanut ), jotta saisi omaa glooriaansa silläkin tavalla pikkuisen vahvistettua.
VastaaPoistaKuten aiemmin sanoin, itse asiablogina tuo Vitamin D Council on periaatteessa seuraamisen arvoinen, mutta tietyin suodattimin varustettuna. Hyvällä asialla John Cannell kuitenkin on ja Councilin taustahenkilöinä häärivät Bruce Hollis ja William Grant varsinkin ovat kovan luokan asiantuntijoita D:n suhteen. Pidetään meillä ainakin kirjoitukset ja puheet suorina ja rehellisinä. Jenkeissä tuollaisesta identiteetin ja tekstin vääristelystä voisi jo haastaa suurin piirtein oikeuteen. Kiitos hyvästä sivustosta ja asialinjasta
Kiitos Jarkko Kause hyvästä vastauksesta. Cannellin toiminta vaikuttaa varsin tyypilliseltä jenkkien "snake-oil"-markkinoinnilta. Vasta kirjoitettuani tuon kommenttini (olen siis alkuperäinen anonyymi ihmettelijä), aloin miettimään tätä vaihtoehtoa. Hyvä että asiaan tuli nyt selvyys!
VastaaPoistaJatkossa suodatan tehokkaammin kyseisen foorumin kirjoitukset.
Jarkko,
VastaaPoistaMinunkin kirjoitustani on lainattu Cannellin uutiskirjeessä viime vuonna ja hän selvästi mainitsee, että on muutellut tekstejä ja nimiä identiteetin suojamiseksi ja luettavuuden parantamiseksi. Olen toki tietenkin samaa mieltä että MD:ksi nimittäinen kun henkilö ei ole MD, ei ole oikein.
Minun kohdallani "vääristely" koski sitä, että hänen versiossaan olin ottanut aurinkoa/solariumia ja sain sillä Crohnin tautini kuntoon, vaikka kirjoitin vain käyttäneeni ravintolisää. Siitä eteenpäin Cannell selostaa, kuinka imeytymishäiriöisien kuten suolistosairauden on parempi suosia D-vitamiinia valosta eikä purkista.
En voisi vähempää tuollaisesta välittää - olen ihan samaa mieltä Cannellin kanssa että Crohnilaisia on testattava aina, koska vitamiinien ja mineraalien imeytyminen voi olla heikentynyttä.
Cannellin johtama Vitamin D Council on non-profit organisaatio, eikä saa kuin muutaman tonnin avustuksia vuodessa ja toimii siis ihan "kädestä suuhun" menetelmällä. Toisin on eräiden tähänkin blogiin kirjoittaneiden laita, joiden tuotteiden liikevaihto pyörii miljoonissa eikä kyseessä takuulla ole non profit-toiminta.
Jos jotain Cannellin toiminnassa kritisoin, niin sitä että D-vitamiinin käyttöön assosioituvia ongelmiakin pitäisi tuoda enemmän esiin, eikä vain listata muita ravintopuutoksia jotka voivat vaikuttaa asiaan.
Tutkimuslähteiden suhteen Cannellin paikka on täynnä kiinnostavaa materiaalia, mukaan lukien tuhannet viitteet tieteellisiin tutkimuksiin joista voi itse lukea asioista lisää.
Itse olen miettinyt D-vitamiiniasiaa ja paljon enkä ole ehkä yhtä militantti enää kuin Cannell ja ystävät. Puolet Cannellin suosittelemista annoksista tuo luultavasti vallankumouksellisia terveyshyötyjä, mutta kuormittaa vähemmän terveydenhuoltojärjestelmää kuin silloin jos kaikki eivät halua vain "turvallisempia tasoja" vaan "optimitasoja".