Sami Uusitalo 9.2.2009

Sami Uusitalo

Diplomi-insinööri, Vantaa

 

Menestystarinani ja miksi minä olen pettynyt viranomaisten ravitsemus- ja laihdutusohjeisiin.

 

 

Olen nyt 36-vuotias. Painoni on n. 97 kg ja pituuteni 183 cm. Pahimmillaan olen painanut vuoden 2006 loppupuolella n. 117 kg.

 

Tein ensimmäisiä laihdutusyrityksiä reilun kymmenen vuotta sitten kun painoni oli n. 90 kg. Pidin itsestään selvänä rasvan vähentämistä ja näinhän ne terveydenhoitajat ja lääkäritkin suosittelivat. Minulle ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa näitä ohjeita.

 

”Vähän rasvaa” –linjalla minulla oli alituiseen nälkä. Olo oli heikko kaikin puolin ja minulla oli merkittävästi esim. närästystä. Paino saattoi hetkellisesti pudota, mutta nousi kuitenkin aina uusiin ennätyksiin.

 

Kesäkuun alkuun -07 olin ohimennen kuullut Atkinssistä tai rasvoja suosivista ruokavalioista. En ollut asiaan kuitenkaan lainkaan perehtynyt.

 

Aloitin asiaan perehtymisen tarkemmin tuolloin kesäkuussa -07. Kimmokkeena oli ystäväni ja hierojani kanssa käymä keskustelu ravinnosta. Ystäväni, entinen SE-uimari, oli vahvasti sitä mieltä, että hiilihydraatteja suositaan aivan liikaa ja viljatuotteet (myslit yms.) ovat vihonviimeistä mitä tulisi suuhunsa laittaa. Hän myös ehdotti minulle laihduttamista hiilihydraatteja vähentämällä.

 

Kiinnostuin asiasta ja käytin asiaan perehtymisessä parhainta minulle suotua taipumusta eli laskutaitoa. Marssin tietokoneeni ääreen ja tein yksinkertaisia vertailuja vahvasti rasva- ja proteiinipitoisten ruoka-aineiden ja hiilihydraattipainotteisten välillä. Tulos oli musertava. Ymmärsin muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuteni kasvu oli johtunut. Olin syönyt aivan liikaa viranomaisten tuputtamia hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa.

 

Mielestäni kuka tahansa voi vakuuttua hiilihydraattien rajoittamisen tuomista eduista painonhallintaan tekemällä näitä samoja vertailuja. Otetaanpa esim:

 

Kaksi keitettyä kananmunaa

Vs.

Kahvikupillinen mysliä ja 2 dl rasvatonta maitoa

 

Molemmissa aterioissa on n. 170 kcal. Mielestäni on täysin itsestään selvää, että ensimmäinen vaihtoehto vie nälän paremmin pois ja ruokapöytään täytyy marssia huomattavan paljon myöhemmin kuin jälkimmäisessä tapauksessa. Tein myös vertailuja esim. poronlihan ja leivän välillä.

 

Havaitsin, että jättämällä perunan, riisin, pastan kokonaan pois ja vähentämällä leipää sekä korvaamalla nämä esim. kananmunilla ja lihalla pääsisin selkeään energiavajeeseen. Margariinin jätin kokonaan pois. Söin 0-5 leipäpalasta päivässä voin kanssa. Söin kasviksia ja hedelmiä. Hedelmissä tosin väistelin esim. banaania ja muita makeahkoja hedelmiä. Poisjätettävien listalla olivat esim. mehut ja jauhoiset ruoat.

 

Painoni romahti muutamassa kuukaudessa n. 10 kg. En tuntenut lainkaan olevani dieetillä. Koskaan ei ollut nälkä ja kun nälkä yllätti menin syömään. Söin ruokia joiden mausta pidin. En pitänyt ehdotonta linjaa ja esim. söin, kakkua jos joku sitä jossain tarjosi.

 

Painonpudotus on ollut alun jälkeen hitaampaa, mutta hivuttautuu hiljakseen alaspäin tai pysyy samassa.

 

Olen syönyt usein esim. pekonia ja kananmunia, siis lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossani. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Tästä huolimatta kaikki veren rasva-arvoni paranivat kun kävin ne yhdeksän kuukauden päästä ruokavaliomuutoksesta mittauttamassa. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka ?!

 

Kauhulla luen viranomaisten ohjeita. Ne lihottavat ihmisiä. Tässä on koko lihavuusepidemian syy. Rasvojen imurointi on vienyt pois nälänhallinnan. Ns. napostelukulttuuri johtuu juuri näistä umpikieroista ”rasvat pois” –ohjeista. Ihmisten nälkä ei koskaan ko. keinolla tyydyty. Minun käy todella sääliksi ylipainoisia lapsia, joita kidutetaan alituisessa näläntunteen noidankehässä. Heidän elimistönsä huutaa rasvaa jota ei ikinä anneta. Todella pahalta tuntuu.