Anssi Manninen 9.2.2009

Anssi Manninen

 

Terveystieteiden maisteri, liikuntalääketiede pääaineena, Oulu

 

Käsitykseni hiilihydraattirajoituksen eduista

 

 

Ruokavalion hiilihydraattimäärän rajoittamisesta on hyötyä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Nämä edulliset vaikutukset eivät taatusti selity pelkällä kehonpainon vähentymisellä. Triglyseridien lasku käy käsi kädessä hiilihydraattien rajoittamisen kanssa, kun taas HDL:n nousu johtunee pääasiassa tyydyttyneen rasvan lisääntyneestä saannista.

 

Hiilihydraattien rajoittamisella on vain vähäinen vaikutus ns. "huonoon kolesteroliin" (LDL), mutta LDL:n kokonaispitoisuus ei oikeastaan kerro mitään sydänsairausriskistä.  Usein LDL-kolesteroli lasketaan seerumin kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin ja triglyseridin arvojen perusteella (ns. Friedewaldin kaava), mutta laskennallinen LDL:n määritys on kyseenalainen menetelmä. Oli miten oli, kokonaispitoisuutta tärkempi asia lienee LDL:n partikkelikoko. LDL:n kokonaispitoisuuden määritykseen liittyvä "hypetys" johtunee lähinnä siitä, että terveitä saataisiin statiinilääkityksen piiriin. Jo Raamatussa kerrotaan Jeesuksen sanoneen, että "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat (Matt. 9: 9-13). Hiilihydraattien korvaaminen rasvoilla vaikuttaa yleensä edullisesti LDL:n partikkelikokoon. Mielenkiintoista on se, että tyydyttyneet rasvat näyttäisivät vaikuttavan kaikkein edullisimmin LDL:n partikkelikokoon.

 

Hiilihydraattien rajoittaminen edistää laihtumista pääasiassa parantuneen nälän hallinnan välityksellä, mutta hyvin vähähiilihydraattinen (ketogeeninen) dieetti muokkaa myös energiasubstraattien hyödyntämistä; elimistön käyttämästä polttoaineseoksesta suuremman osan muodostavat rasvat ja vastaavasti hiilihydraattien osuus seoksessa vähenee. Ketogeenisellä ruokavaliolla hengitysosamäärä (RQ = VCO2/VO2) on lähellä 0,7:ää eli elimistö hyödyntää lähes yksinomaan rasvaa energiaksi. Usein hiilihydraattirajoituksen yhteydessä proteiinin saanti lisääntyy hieman. Runsaampi proteiinin saanti minimoi lihasmassaan vähentymistä laihdutuksen aikana.

 

Ketogeenisellä dieetillä aivot käyttävät pääasiallisina energialähteinä ketoaineita. Toisin kuin glukoosia, syöpäsolut eivät kykene käyttämään tehokkaasti ketoaineita hyväkseen. Tämä tosiasia on johtanut ketogeenisen dieetin tutkimiseen aivosyövän hoidossa. Alustavat tulokset ovat varsin lupaavia. Ketogeenistä dieettiä on alettu tutkimaan myös eturauhassyövän hoidossa. Tässä tapauksessa mahdolliset edulliset vaikutukset johtunevat seerumin insuliini- ja IGF-1-pitoisuuksien laskusta. Ketogeenistä dieettiä on lisäksi tutkittu alkoholinkäyttöön liittymättömän rasvamaksan hoidossa lupaavin tuloksin.

 

Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta. Hiilihydraattien tiukka rajoitus voi hetkellisesti heikentää sekä fyysistä että mentaalista suorituskykyä, mutta elimistö mukautuu (adaptoituu) muutaman viikon kuluessa hiilihydraattirajoitukseen. Niukka hiilihydraattien saanti ei adaptoitumisen jälkeen vaikuta haitallisesti "sunnuntailiikuntaan". Itse asiassa adaptoitumisen jälkeen liikkuja hyödyntää suorituksen aikana selvästi tehokkaammin rasvaa energiaksi.