Juhani Tevrén
kiropraktikko (DC), Länsi-Turunmaa (Parainen)
Käsitykseni vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista
Kohta 56–vuotiaana kerron teille, että 2006 kesällä aloitin kuntoliikunnan uudelleen, suorituskykyni parantamiseksi ja painon alentamiseksi. Tunsin itseni jonkin verran väsyneeksi, erityisesti ruokailun jälkeen. Ymmärsin, että sukurasitteet koputtavat ovelle, koska lähisuvussani esiintyy molempia diabetes tyyppejä, 1 ja 2.
Tietoa terveydestä minulla on, ja on ollut, ammattini ja opiskelujeni kautta, mutta eri syistä en kuitenkaan omalla kohdallani ole löytänyt ”aikaa” ja ”asennetta” toteuttaa pysyvää ruokavaliomuutosta.
Olen tehnyt erilaisia yrityksiä painon alentamiseksi, mutta pysyvä muutos on kuitenkin jäänyt saavuttamatta. Liikuntamuotona olen suhteellisen säännöllisesti harrastanut kävelyä vuodesta 1995, mutta huomasin että on tehtävä jotakin enemmän.
Ryhdyin vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Havaitsin nimittäin, että saan ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Leipä oli iso ongelma, sillä leipä on maistunut lapsesta asti ja sitä on kehotettu syömään. Sitä on kulunut periaatteessa joka aterialla. Leipä on aiheuttanut minussa ajoittain melkein himon kaltaisia tunteita jolloin sitä on pitänyt saada lisää.
Kaikki jotka tietävät terveydestä jotain, tietävät kuidun tärkeyden suolen toiminnalle ja verensokerin tasapainolle. Minulle leivästä oli tullut melkein tärkein kuidun lähde.
Vuonna 2007 vähensin yhä enemmän hiilihydraattien saantiani. Lisäsin ruokavaliooni hyvälaatuisia proteiineja ja rasvoja. Liikunta säilyi edelleen olennaisena osana päiväohjelmaani ja nuoruuden ”punttiharjoitukset” palasivat kuvioihin. Näin toimien koin pitkiin aikoihin myönteisimpiä hetkiä elämässäni ja painokin aleni.
Leipä ja peruna jäivät kokeilussa kokonaan pois. Samoin jäivät pois makeiset, vähärasvaiset jogurtit ja pullat. Ennen söin 200–300 grammaa ruisleipää päivässä kuidun saannin takia. Nykyään saan kuidun kasviksista, pähkinöistä, pellavansiemenrouheesta ja kauraleseistä.
Ei ole enää näläntunnetta. Se johtuu ilmeisesti vähemmistä hiilihydraateista ruokavaliossani ja kylläisyyden tunteen tuovat nauttimani proteiinit. Oloni virkistyi huomattavasti eikä aterian jälkeistä väsymystä ollut entiseen tapaan.
Sukutaustani huomioiden olen syönyt vuosikausia kalatuotteita ja käyttänyt lähes päivittäin omega-3 ravintolisiä. Kalan syönti virkistää minua, tuntuu aina hyvältä ja oikealta syödä kalaa. Näen tämän parantuneen vireystasoni myös verensokerimittarin lukemissa. Myös veren rasva-arvot ovat parantuneet vähennettyäni hiilihydraatteja.
Puoli vuotta tiukemmalla hiilihydraattirajoituksella johti 10 kg painonpudotukseen. Kaiken kaikkiaan paino on nyt pudonnut noin 16 kg, silti painan vielä noin 100 kg ja olen 182 cm pitkä.
Liikunnan ja voimaharjoittelun koen erityisen tärkeäksi diabeetikolle. Lisääntynyt lihasmassa auttaa koholla olevan verensokerin hoidossa. Sokeria kuluu enemmän lihaksissani.
Olen seurannut hiilihydraattikeskustelua mielenkiinnolla ja olen erityisen iloinen, että tällainen tilaisuus on voitu järjestää. On tärkeää välttää nopeasti sokeristuvia hiilihydraatteja, koska ne ovat vaarallisia erityisesti silloin kun meillä on insuliiniresistenssi. Taannoinen italialaistutkimus osoittaa, että verensokerin jäädessä insuliiniresistenssin johdosta liian korkeaksi, sokeri joutuu esimerkiksi maksasolujen käsiteltäväksi. Tämä saattaa olla edesauttamassa rasvamaksan syntyä. Hiilihydraattien laadulla saattaa siis olla merkitystä.
Ymmärrän, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun syön tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitasoni pysyy oikealla tasolla.
Henkilökohtaisesti pidän tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaani! Kun pysyn virkeämpänä, minulla on paljon helpompi ohjata syömisiäni ja jaksan paremmin liikkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti