Matti Uusitupa 9.2.2009

Matti Uusitupa, LKT, professori, rehtori

Pohjoismaisen (NoCE) Food and Nutrition huippuyksikön SYSDIET-konsortion johtaja

Kuopion yliopisto

 

Laadulla on merkitystä niin rasvojen kuin hiilihydraattien kohdalla

 

Ravitsemussuositukset perustuvat vankkaan tutkimustietoon epidemiologisista, kokeellisista ja pitkäkestoisista interventiotutkimuksista. Suosituksissa huomioidaan myös kulttuurilliset, taloudelliset ja entistä enemmän myös ekologiset tekijät. Ne on tarkoitettu terveelle väestölle, mutta useimpien kroonisten tautien ehkäisyyn ja hoitoon perustuvat suositukset noudattelevat yleisiä ravitsemussuosituksia. Siten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, tiettyjen syöpämuotojen ja muistihäiriöiden ehkäisyn suositukset ovat yhteneväisiä. Nykysuosituksissa korostetaan niin rasvan kuin hiilihydraattien laatua.

 

Eurooppalaiset diabeteksen ehkäisyn ja hoidon suositukset ovat muutaman vuoden takaa. Niitä ollaan parhaillaan uusimassa. Jo niissä huomioitiin rasvan ja hiilihydraattilähteiden erojen merkitys.

 

Laihdutusdieettien koostumus voi vaihdella. Kalorirajoitus ja liikunnan lisääminen laihduttavat riippumatta energiaravintoaineiden suhteellisesta osuudesta. Tehokkain tapa pudottaa painoa on erittäin niukkaenergiset ruokavaliot. Ongelma on laihdutustuloksen pysyvyys. ”Dieetit” ymmärretään väliaikaisiksi. Siirtyminen niin sanottuun normaaliin ruokavalioon on ongelma.

 

Diabetesepidemia ei johdu nykysuosituksista, jotka korostavat tyydyttyneen ja trans-rasvahappojen haitallisuutta valtimotautien kannalta. Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu runsasrasvaisen ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion, vähäisen liikunnan, energiatiheän ruokavalion, niukasti ravintokuitua sisältävän ruokavalion ja ruokavalion, jonka GI tai GL on suuri, lisäävän diabetesriskiä. Sen sijaan hiilihydraattien määrä sinänsä ei ole lisännyt diabetesriskiä.

 

Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa, joka on parhaiten dokumentoitu pitkäkestoinen ja suuri interventiotutkimus patsi IGT:n myös metabolisen oireyhtymän (suurimmalla osalla MS) suhteen saavutettiin 58 %:n diabetesriskin pienentyminen nykysuosituksien mukaisella ruokavaliolla. Tulos säilyy ainakin 10 vuotta. Hyvää tulosta ennusti dieetin runsaskuituisuus ja rasvan määrän vähäisyys. Insuliiniherkkyys parani sitä enemmän, mitä enemmän paino laski. Myös veren rasva-arvot korjaantuivat, ja verenpaine ja hCRP sekä Il-6 laskivat sekä veren fibirinolyyttinen aktiviteetti korjaantui. KANWU-tutkimuksessa, joka tehtiin viidessä keskuksessa Euroopassa ja Australiassa kovan rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla (rypsi-tai oliiviöljy) paransi insuliiniherkkyyttä ja korjasi seerumin lipidejä. Kuten muissa tutkimuksissa omega-3-rasvahapot vaikuttivat TG- tasoja alentavasti sekä paastossa että aterian jälkeen. Paljon huomiota saaneessa NEJM:ssä kesällä 2008 julkaistussa tutkimuksessa hiilihydraattirajoitus oli maltillinen ns.  Atkins-dieettiryhmässä. Painon laskun suhteen hiilihydraattirajoitus toimi ”parhaiten” ainoastaan miehillä. Naisilla ja diabeetikoilla Välimeren dieetti osoittautui parhaaksi niin laihdutuksen kuin diabeteksen hoidon kannalta. En usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni GI. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

 

Kirjallisuutta Tuomilehto J ym. NEJM 2001, Vessby B ym. Diabetologia 2001, Uusitupa M ym. Diabetes 2003, Mann JI NMCD 2004, Hämäläinen H ym. Diabetologia 2005, Lindström J Diabetologia 2006, Lindström J Lancet 2006, Kallio P Am J Clin Nutr 2007, Shai ym. NEJM 2008, Herder C Diabetologia 2009