Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?

*

LEHDISTÖTIEDOTE

Julkaisuvapaa: 3.2.2009

PITÄISIKÖ HIILIHYDRAATTEJA SYÖDÄ NYKYISTÄ VÄHEMMÄN?

Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Länsi-Turunmaa. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY) ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto). Lisäksi kuullaan vähähiilihydraattisiin (VHH) ruokavalioihin perehtyneiden asiantuntija- ja/tai maallikkoedustajien arvioita tästä ruokavaliosta.

Keskustelutilaisuudessa on jaossa runsain määrin materiaalia. Materiaalin avulla ja seuraamalla keskustelua saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme. Olemme varanneet medialle tilaisuuden haastatella panelisteja erikseen keskustelutilaisuuden jälkeen klo 16.00-17.00.

Olemme varanneet rajallisen määrän paikkoja mediaa varten. Mikäli ette vielä ole varanneet paikka tilaisuuteen lähettäkää tieto kiinnostuksestanne tilaisuuden puheenjohtajalle Christer Sundqvistille (yhteystiedot alla).

TERVETULOA!

Lisätietoja:

Mikael Fogelholm, p. 050 526 1844, mikael.fogelholm(at)aka.fi.

Christer Sundqvist, p. 040 752 9276, christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi

Alustajien esitysten tiivistelmät

Yksikön johtaja Mikael Fogelholmin mielestä hiilihydraattien saantisuosituksia voitaisiin ehkä hieman pienentää, mikäli vähennykset koskevat nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja. Samalla voidaan ehkä hieman lisätä tyydyttymättömän rasvan saantisuosituksia. Nykyisin hiilihydraattien osuudeksi energiansaannista suositellaan 50—60 %. Fogelholm veikkaa, että uudet suositukset ovat 45—55 % eli ”hiilihydraattivyötä” vähän kiristetään. Jos ja kun tämä tehdään vähentämällä sokerin ja vaalean viljan käyttöä, mitään olennaista terveellistä ei jää pois. Lisäksi näyttöä nopeasti imeytyvien, vähäkuituisten hiilihydraattien runsaan käytön terveyshaitoista on tullut lisää. Hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa rasva- tai proteiinisuosituksiin tai molempiin. Fogelholm arvelee, että jompikumpi suositus nousee viisi prosenttiyksikköä. Ehkä ennemmin rasvan saanniksi suositellaan 30—40 % energiasta kuin proteiinien 15—25 %, mutta hän ei usko, että tyydyttyneen rasvan saantia suositeltaisiin lisättäväksi. Väitteet nykyisten ravitsemussuositusten epäterveellisyydestä ovat kuitenkin vailla pohjaa.

Biologi Christer Sundqvistin mielestä VHH pitäisi käsittää nimenomaan laajaa hyväksyntää hakevaksi vaihtoehdoksi virallisen lautasmallin rinnalle. Näytöt mm. epilepsiassa (ketogeeninen ruokavalio toimii), sokeritaudissa (erityisesti 2-tyypin diabetes) ja painonhallinnassa saavutetuista terveyshyödyistä puhuvat VHH:n puolesta. Sundqvist pitää väestötasolla toteutettavissa suosituksissa lähestulkoon mahdottomana sellaista ajatusta, että siirryttäisiin vähitellen runsashiilihydraattisesta ruokavaliosuosituksesta vähähiilihydraattiseen suuntaan. Tässä ei-toivotussa siirtymävaiheessa kuljetaan taatusti ”epäterveellisen vaiheen” läpi, jossa ruokavaliossa on energiaravintoaineina runsaasti sekä hiilihydraatteja että rasvaa. Kompromissina esitetään tieteellisen ja kokemusperäisen näytön myötä nykyisten ravitsemussuositusten rinnalle selkeätä VHH –vaihtoehtoa.

Pääjohtaja Pekka Puskan mukaan ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin asiantuntijayhteenvetoihin koko tähänastisesta tutkimuskokonaisuudesta. Tiedossa ei ole mitään merkittäviä muutostarpeita. Yksityiskohdat ja painotukset muuttuvat vuosien kuluessa mm. ruokakulttuurin muuttuessa. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa. Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.

Tutkija FT Saska Tuomasjukan mukaan niukasti rasvaa ja runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa veren rasvapitoisuuden kasvuun ja epäedulliseen kolesterolijakaumaan. Runsas hiilihydraattien syöminen yhdistyykin tuoreissa epidemiologisissa tutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yhteys on voimakkain ylipainoisilla, joiden kohdalla ruokavaliosuosituksia pitäisi Tuomasjukan mielestä tarkastella kriittisesti. Erityisesti nopeasti imeytyvät hiilihydraatit on pyrittävä minimoimaan. Toisaalta rasvoissa laadulla on merkitystä; tasapainoinen valikoima juoksevia kasvirasvoja edistää selkeästi kansanterveyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että personoidun ravitsemusohjauksen siintäessä jo horisontissa on pidettävä mielessä, että ravitsemusterveys on oikeus, ei valinta: suositukset eivät ole ohjeistus vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle teollisuus ja kauppa mukaan lukien.

Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen pitää hiilihydraattien rajoittamista hyödyllisenä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta.

Kemisti Pasi Saario tuo keskusteluun maksan toimintahäiriöt ja ravintoaineen, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, eli fruktoosin. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellään maksassa. Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen (T2D)? Maksan toimintahäiriöt ovat metabolisen oireyhtymän keskipisteessä. Jotta T2D -epidemia talttuu on tunnistettava ravitsemuksella ohjattavat mekanismit, joiden avulla yksilötason kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan. Näin ollen VHH pitäisi saada viralliseksi vaihtoehtoehdoksi metabolisten sairauksien hoitoruokavaliona.

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ymmärsi muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuden kasvu oli omalla kohdalla johtunut. Hän oli syönyt aivan liikaa hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa. Nykyään hän syö usein esim. vihanneksia, pekonia ja kananmunia. Hän on lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossaan. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Paino on laskenut, terveys kohentunut ja kaikki veren rasva-arvot parantuneet ruokavaliomuutoksen jälkeen. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka?

Kiropraktikko (DC) Juhani Tevrén ryhtyi vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Hän havaitsi saaneensa ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Hän ymmärtää, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun Tevrén syö tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitaso pysyy oikealla tasolla. Hän pitää tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaansa. Virkeämpänä on paljon helpompi ohjata syömisiään ja jaksaa paremmin liikkua.

Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ei usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni glykeeminen indeksi. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka pitää diabetesta syntytavaltaan vaihtelevana, monimuotoisena ja yksilöllisesti käyttäytyvänä aineenvaihduntasairautena, joka diagnosoidaan kohonneen verensokerin perusteella. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Liiallinen rasvan varastointi on tyypillistä osalle diabeetikoista. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia hiilihydraattien sekä rasvan aineenvaihduntaan. Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Tavoitteena on räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.