Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti

**

Tämä kirjoitus on ilmestynyt 20.2.2010, mutta se on päivittynyt usein. Viimeksi 15.7.2010.

Käytä hyväksesi mahdollisia tarjouksia!

Puita on kaameasti kaadettu ja selluliittia... ei kun selluloosaa keitetty laihdutuspokkariani varten. Suomen urheiluliiton julkaisut otti tehtäväkseen kirjani toimittamisen, mainostamisen ja painatuksen. Sietämätön leveys ilmestyi 15.2.2010 ja nyt kantautuu ensimmäisiä havaintoja siitä miltä kirja on vaikuttanut. Pitäisikö sinunkin lukea kirjani? Sen voi tilata täältä. Minut voi edullisesti tilata paikalle kirjaa esittelemään. Kirjan esittelyluento on poikkeuksellisen viihdyttävä. Yhteystiedot löytyvät blogin ylälaidasta.

Kommentteja kirjastani:

• Olen ahmaissut kirjasi ja nauttinut siitä. Kiitos. Toivon, että Sinun ajatuksesi saavat yhä laajempaa hyväksyntää tuolla virallisellakin taholla. (Anna K innostui kehumaan kirjaani 15.7.2010) 
• Ravintokurimuksessa kärvistelevä kansa on vihdoin saanut bisnesvapaata tietoa ravinnon vaikutuksista terveyteen. Ravintovalmentaja Sundqvist kaataa esteitä lihavuudesta toipumisen tieltä. Ruokateollisuuden peruskivi peruna saa ansaitusti käyttökiellon. Mihin lapset aikoinaan käyttivät perunan tärkkelystä? Aivan oikein, liimaamiseen ja liisteröimiseen. Samalla tavalla se myös liisteröi suolen seinämiä aiheuttaen aineenvaihduntahäiriöitä ja -sairauksia! Esim. syöpäpotilaiden ei pitäisi koisokasveihin kuuluvaa perunaa edellä mainittujen syiden johdosta syödä ollenkaan. Vehnä kuuluu myös tähän tukoksentekijöiden joukkoon. Valitettavasti näiden aineiden yhteyksiä sairauksiin ei tulla tieteellisesti tutkimaan, mikä myös ilmenee tästä ennakkoluulottomasta Sietämätön leveys -kirjasta. (Salli Konttinen luki kirjani 15.7.2010)
• Christer Sundqvistin tuorein aluevaltaus on laihdutuksesta kertova fiktiivinen romaani Sietämätön leveys (www.sietamatonleveys.fi), jossa hyökätään iloisesti nykyisen ruokaympyrän suuntaan ja kerrotaan, mitä seuraa, kun päähenkilö, 34-vuotias Jussi Tervonen, jättää hiilihydraatit pois. Hän hylkää siis perunan, riisin, pastan ja leivän ja korvaa ne runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla. - Laihduttaminen on periaatteessa hyvin helppoa, mutta painonhallinta on mahdottoman vaikeaa, Christer toteaa. - Ravitsemus herättää jyrkkiä tunteita eikä kirjani ole kaikin puolin kiltti. Ravistelen virallisia ravitsemussuosituksia aika ankaralla kädellä. (haastattelu Viva -lehdessä 7/2010)
• Luin kirjan ja lahjoitin ystävälle, joka aiheesta kiinnostuneena ihastui :) Teoksen ansiot ovat tosiaan maualla kuin kaunokirjallisuuden saralla, mutta ei Christer taatusti kirjallisuuden Nobelin palkintoa tavoitellutkaan, vaan keskustelua. Sellaisen herättäjänä opus toimi hyvin. Dialogi hieman tökkivää eikä niin uskottavaa, mutta, asian esilletuomisessa silläkin on paikkansa. Lopullista totuutta Christer ei onneksi pyri esittämään. Lukijalle heitetään suuntaviivoja ja ideoita, joita jokainen saa itse sulatella... Hyvä niin! (NarnianGirl kirjoitti näin 10.7.2010)
• Imaisin tänään kirjasi kerta istumalta hyvän musiikin säestyksellä. Ei vain voinut irroittaa näppejään. Nyt vain ajatus mukaan puotiinkin. (Kirjani luki Yrjö Kelhä, 8.7.2010)
• Löysin nimittäin aivan huipun kirjan ja haluan, että kaikki karppauksesta ja miksei muutkin lukee sen nauraa tai itkee sen kanssa. Kyseessä on Christer Sundqvistin kirja Sietämätön leveys. Olisi kiva kuulla mitä me oikeat karppaajat olemme hänen fiktiivisestä laihdutus kirjasta mieltä. Hänen teesinsähän on, että peruna pitäisi kieltää ruokalajina kokonaan ym. Todella mahtava kirja olen aivan höpinöissä tämän löydön takia. Mielipiteitä muiltakin!!!! (Riitta-Mummo oli lukenut kirjani, 4.7.2010)
• Mukavaa, että raudanlujaa asiaa saa joskus lukea hauskassakin muodossa. Roolien kautta esiin tulevat näkökulmat on myös helpompaa omaksua, jos aihepiiri ei ole ihan tuttua mutta sillä löytyy kuitenkin kosketuspintaa omaan elämään tavalla taikka toisella. Muutama asiakkaani on jo nyt saanut tästä kirjasta suuria ahaa-elämyksiä. Itse nautin lukemisesta ja uusista näkökulmista. :) (Kirjani luki Kari Kiviaho, 20.6.2010)
• Suosittelen kaikille kyseistä kirjaa:) Minulla on se ja kirja on todella hyvä lukunautinto! (Kirjani luki Jaana Kotkansalo, 20.6.2010)
• Eilen simahdin päivällisen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa "Sietämätön leveys" , joka on samalla fiktiivinen kertomus yhden miehen laihdutuksesta, ja toisaalta se kertoo faktaa laihduttamisesta. Ainakin ajatuksia herättävä kirja, suosittelen! Itse ahmin kirjan yhdessä päivässä. Puolet luin ruokalevolla ja puolet illalla lenkin jälkeen. (Lihava leidi on lukenut kirjani, 18.6.2010)
• Sietämätön leveys luettu tänään työmatkalla ja ratikkamatkalla soittotunnille, kiva matkustus laihdutuksen ihmeellisessä maailmassa, KIITOS! :) (Kirjani luki Henna, 19.5.2010)
• No nyt se on luettu melkein kokonaan. Siis se Christer Sundqvistin Sietämätön leveys. Täytyy myöntää, että alku teki tiukkaa, sillä en ole enää vuosikausiin lukenut kaunokirjallisuutta. Yritin itse asiassa aloittaa lukemista useampaankin otteeseen. Kunhan muutaman sivun olin saanut kahlattua, oli jo pakko tietää, mitä siellä laihdutusryhmässä tapahtuu, kun lekuri havaitsee, että Jussi on laihduttanut (lekurin mielestä) "vääriä" menetelmiä käyttämällä. Kirjassa on varsin paljon myös tieteellisempää informaatiota lihavuudesta ja painonhallinnasta. Suositeltavaa luettavaa! (Anssi Manninen on lukenut kirjani, 13.5.2010)
• "Sietämätön leveys" on kirja, jonka lukee nopeasti (positiivisessa mielessä). Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja kielenkäyttö on etenkin nettimaailmassa ja keskustelupalstoilla viihtyvälle tuttua ja viihdyttävää. "Sietämätön leveys" on tarinamuotoon puettu kertomus VHH (vähähiilihydraattinen):lla laihduttaneesta Jussista. Jussi on laihduttanut juuri päinvastoin kuin terveyskeskuslääkäri on määrännyt ja saanut loistavia tuloksia. Tietoa on kuitenkin ihan liikaa ja toisaalta tieteellisiä tutkimuksia on tästäkin dieettisuuntauksesta puolesta ja vastaan. Jussi on kuitenkin jopa fanaattinen uuden ravintotietonsa kanssa ja haluaa löytää tukea kokemuksilleen keinolla millä hyvänsä. Kirjassa käydään asiantuntevasti läpi eri henkilöiden dialogien muodossa se, miten olemme menneet täysin hakoteille rasvan välttämisen suhteen. Hyvänä muistutuksena on se, että vielä 1980-luvun puolivälissä energiansaantimme koostui jopa 39% rasvoista ja nämä rasvat olivat vielä suhteellisen puhtaita verrattuna nykypäivän lisäaineilla pumpattuihin light-tuotteisiin. Myös (täysjyvä)viljatuotteiden ja välipalojen puputuksen ongelma tuodaan hyvin esille - ja myös tästä varmasti moni on jo samaa mieltä. Dieettisuuntauksia on lukuisia, mutta mikä on totuus? Jokainen pystyy takuulla löytämään perusteluja ja tieteellistä faktaa juuri oman ruokavalionsa puolesta ja sen sijaan, että etsittäisiin vain yhtä totuutta tulisikin meidän katsoa asiaa hieman kauempana itsestämme. Ravitsemustiede on nuori, ihmiset ovat yksilöitä ja tärkeintä olisikin kokeilla itsellään mikä toimii. Ravintoaineiden suhteiden miettimisen ohjenuoraksi pitäisikin ottaa ruoan laatu: syödään puhdasta ja kasvispainotteista (seka)ruokaa! Myös Sundqvist lainaa kirjassaan Pollanin "Oikean ruoan puolesta", joka pitäisikin olla myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistusten perusteina. Suositukset ovat tosiaan edelleen aika käsittämättömiä, kuten tästä ruokapydamidista voitte katsoa. "Runsaasti viljavalmisteita, sopivasti maitovalmisteita, perunaa monipuolisesti..." Totuus on kuitenkin myös se, että myös nämä valtion ohjeet voivat toimia joillekkin, etenkin jos niitä noudatetaan (harva pizzanpuputtaja noudattaa edes niitä) ja keskityttäisiin ruoan laatuun. Raakaravinto olisi tästä vielä yksi (suuri) askel ylemmäs. Suurimmat ongelmat ovat kiireisessä ruokakulttuurissamme, auktoriteettiuskossa sekä ihmisten tasapäistämisessä. Suosittelen kirjaa kaikille, mutta tämä on oiva ostos/lahja etenkin ravintoasioihin vielä paljoa perehtymättömille leivänpuputtajille ja light-tuotteiden suosijoille. Kirja on viihdyttävä vaikka pelkästään tarinana ja sopii hyvin vaikka lomalukemiseksi! (Heidi luki kirjani, 12.5.2010)
  
• Romaani hiilihydraattiongelmasta (Christer Sundqvist). Biologi, FT, Christer Sundqvist on kirjoittanut pinnalta katsoen kepeän tarinan painonhallinnasta, Sietämätön leveys (Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy, 2010). Kirja on omaperäinen laihdutuskirja, sillä siinä on juoni, tarina ja opetus. Kirjassa seikkailee päähenkilönä Jussi, joka on kamppaillut paino-ongelmien kanssa enempi vähempi koko ikänsä. Jussi innostuu internetin keskustelupalstojen ja Risto-kamun kautta vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Hän laihtuu reilusti ja kokee olevansa elämänsä kunnossa. Laihtumisen myötä Jussi ja kirjan sivuhenkilöt antautuvat kiihkeään keskusteluun terveellisestä ruokavaliosta ja lisääntyvän lihavuuden syistä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion edistämisestä tulee Jussille elämän tehtävä. Hän ei voi käsittää miksi ”asiantuntijat” eivät hyväksy sitä yhdeksi vaihtoehdoksi. Samalla kun Jussi vähentää hiilihydraatteja, lisääntyy ”luonnollisten rasvojen” kuten voin, eläinrasvan ja öljyjen sekä kasvisten, siementen, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö. Ruokavaliosta karsitaan leivät, pasta, riisi, perunat, kaikki valmisruoka ja kevyttuotteet. Jussi ja hengenheimolaiset taistelevat sissisotaa suurta koneistoa vastaan. Koneistoon kuuluu koululääketieteen edustajat, professorit, potilasjärjestöt, ravitsemusterapeutit, elintarvike- ja lääketeollisuus. Vaikka suositukset eivät muutukaan Jussi tuntee olevansa oikealla tiellä ja vievänsä tärkeää asiaa eteenpäin. Kirjan loppupuolella Jussi ajautuu kiihkossaan väärille urille ja mopo karkaa käsistä. Hän osallistuu tietomurtoon ja vetääpä vielä pahinta blogi-vastustajaansa turpaankin siinä sivussa. Järki kuitenkin lopulta voittaa. Kaikki tämä terveellisemmän ruokavalion puolesta. Sundqvistin kirja on nopealukuinen. Paikoitellen tutkimuksiin ja teoriaan juuttuminen puurouttaa juonta ja sinänsä mielenkiintoista tarinaa. Kirjan alku on mukaansa tempaava ja muutaman tylsän kappaleen jälkeen liekki syttyy uudestaan. Lopussa ote hieman kirpoaa ja teksti kärsii liiasta tutkimustiedosta. Vaikka tutkimustietoa onkin paikoin liikaa, se on mielenkiintoista, asiallisesti valittua ja sopivan selkokieliseksi kirjoitettua. Vastakkaistakin argumentointia heitetään peliin, joten juttu ei mene ihan pelkäksi VHH:n suitsuttamiseksi. Silti opetus on selvä, hyväksykää vähähiilihydraattinen ruokavalio salonkikelpoiseksi ja hylätkää ennakkoluulonne. Huumorin takaa puskee läpi jännite lautasmallin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien välillä. Ne jotka ovat osallisia asiassa tietävät mistä on kyse, lautasia viuhuu ilmassa. Todellisuus blogien keskustelupalstoilla on samanlainen kuin Sietämättömässä leveydessä. Juuri jännitettä, roiskimista ja koppavuutta Sundqvist olisi voinut kuvata vielä tarkemmin ja rakentaa sitä pidemmälle, vähentäen samalla tieteellistä aineistoa. Lukijaa jäi kiinnostamaan millainen soppa mahtaa kiehua professorin tai ravitsemusterapeutin päässä. Kirja puhuu persoonallisella äänellä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Sen lukeneena ymmärtää millaisia jännitteitä ja kiihkoa terveellinen ruokavalio nykyään herättää. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, siinä on paljon asiaa. Mutta kirja on myös tarpeellinen niille, jotka ovat sitä mieltä, että VHH on humpuukia. Kirjan lukemisesta olisi hyötyä ravitsemustieteen opintoja aloittelevalle opiskelijallekin. Muutaman tunnin lukemisen jälkeen valkenee kerralla mitä nettipalstoilla ravitsemuksesta ja painonhallinasta puhutaan. Nokkela idea, ajankohtainen tarina ja omaperäinen toteutus tässä kirjassa. Saakohan kirja jatko-osan vähärasvaiseen ruokavalioon hurahtaneesta Katjasta? Ehkäpä ei, mutta kenties D-vitamiinista? (Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen oli lukenut kirjani, 5.4.2010)
• Hei. Olen lukenut Sietämättömän Leveytesi. Siitä olen kiitollinen että uhmasin ensireaktiotani: en enää koskaan lue mitään laihdutuskirjaa sillä ne ovat kaikki samanlaisia. Takakansi lupasi jotain muuta ja ostin kirjasi. Epäillen tartuin kirjaasi. Turhaan epäilin, tämä ei ollut samanlainen kuin kaikki muut. Itse asiassa tämä oli niin erilainen että se oli oikeastaan tyrmäysisku kaikille muille laihdutuskirjoille. Näin laihdutuskirja pitää kirjoittaa. Pohdiskellen, jutellen, huumoria käyttäen, eläväisesti, nerokkaasti. Onneksi olkoon tohtori Sundqvist. Te olette tehneet ainutlaatuisen hienon työn sillä olette antaneet laihduttajalle toivoa. Ja ei ainoastaan laihduttajalle vaan kaikille niille ammattilaisille jotka ovat meitä laihduttajia opastamassa sietämättömästä leveydestä kunniakkaaseen hoikkuuteen. Kaikkien ammattilaisten on aivan pakko lukea tämä kirja! Se alkaa nyt se minun painonhallintaprojektini. Aion ottaa mallia insinööri Tervosesta. Mutta mistä minä löydän Tauno Tolpan? Missä hänellä on vastaanotto? Ihminen etenee, tuuma tuumalta! Kiitos! (Näin kirjoitti Anonyymi 25.3.2010)
• Tartuin kirjaan käsityksenäni, että se vyöryttää lukijalle "vhh-propagandaa" täyslaidallisen ja olisi hyvä nähdä mikä heidän maailmaansa pyörittää. Ilmaus siksi, koska moni (kuten itsekin) on kuitenkin onnistunut pysymään normaalipainoisena runsaastikin hiilihydraatteja nauttimalla, toki puhdasta sokeria vältellen. Yllätyksekseni totesin kuitenkin, että kirjan anti oli monipuolisempi, jossa "järjen äänenä" dialogia tasapainotti Tauno Tolppa (jotenkin nimessä rimmaisi ihan Pekka Puska...) sekä kertojaääni Ville Salmenoksa (missäkö minun ruotsin sanakirjani olikaan...). Kirjassa oli ravintotietoutta helposti omaksuttavassa muodossa, mikä suurena plussana kirjattakoon. Se tosin tökkäsi silmään negatiivissävytteisesti, että esimerkkejä oli melkolailla suoraan blogista, mutta toisaalta johdannossa asiasta epäsuorasti "varoitettiinkin". Yksi lause kirjasta onnistui kiteyttämään montakin blogikeskustelua erittäin hienosti: "On vain niin tavattoman helppoa löytää tutkimuksia, joissa päädytään virallista linjaa poikkeaviin johtopäätöksiin." (sivu 64). Kaunokirjalliset avut eivät kuitenkaan kohoa riittäviin korkeuksiin vaikka lukijan toivotaan lukevan teosta juurikin jännitysromaanina. En ilmeisesti osannut lukea kirjaa toivotulla tavalla ja siksi esimerkiksi Jussin "Itä-Suomen seikkailu" sekä ylipäätään Jussin katoaminen vaikuttivat minusta kovin päälleliimatuilta. Sekin pitää todeta, että kirjan toteavat väliotsikot hakivat ilmeisen tahattomasti vaikutteita naivismista ja saivat välillä aikaan mielikuvia jopa lastenkirjoista ("Saunassa miehet innostuvat", "Jussi hermostuu lääkärille" jne.). Eivät nuo kuitenkaan haitanneet lukukokemusta. Yhteenvetona: kirjan luki mielenkiinnolla, mutta enemmän ravinto-oppiensa vuoksi (joskin jos jo ennalta syö terveellisesti, niin lisäarvoa on vaikea löytää) kuin vaatimattoman kaunokirjallisen jännityksensä takia. Annettu muoto kuitenkin teki kirjasta helposti lähestyttävän ja kiinnostavaa luettavaa. (Kimmo kommentoi kirjaani näin 23.3.2010)
• Mainio pokkari painonhallinnasta (22.03.2010). Suomen suosituinta terveysblogia pitävä filosofian tohtori, biologi ja ravintovalmentaja Christer Sundqvist (Parainen) on kirjoittanut vallan mainion pokkarin ylipainosta, painonhallinnasta ja ravitsemustieteessä vallitsevasta hämmennyksestä. Hän on oivaltanut esittää asiansa hauskasti ja ymmärrettävästi kuvitteellisten henkilöiden, laihduttavan insinöörin Jussi Tervosen, hänen insinöörikaverinsa Risto Lahtisen, terveyskeskuslääkäri Harri Hiltusen ja vanhemman kokeneen lääkärin Tauno Tolpan ja muiden keskustelujen muodossa. Kirjassa esitetään myös tutkija Ville Salmenoksan (Sundqvist itse) näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta. Jussi Tervonen on pudottanut 30 kiloa painostaan "väärin" vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hän karsi pois perunan, leivän, pitsat, pastat ja riisit. Terveyskeskuslääkäri Hiltunen edustaa perinteistä rasvakammoista näkemystä, jonka mukaan Jussin ruokavalio on vaarallinen ja se nostaa kolesterolia. Kuitenkin Jussin kolesterolit ovat laskeneet. Jussi hermostuu lääkäriin ja antaa tämän ja koko ammattikunnan kuulla kunniansa. Lukijan on suorastaan vaikea pidätellä naurua. Sundqvist kykenee tiivistämään kirjaansa ravitsemusneuvonnan koko ongelmakirjon: Perinteinen rasvakammo on johtanut liialliseen hiilihydraattien syömiseen ja ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesepidemiaan. Ravitsemustiede on kriisissä, siltä on kadonnut uskottavuus. Pilkuntarkat virallisterveelliset ravintosuositukset eivät yksinkertaisesti sovi kaikille, koska me olemme yksilöinä niin erilaisia. Ravitsemustutkimusten tulokset ja niistä vedettävät johtopäätökset ovat usein ristiriitaisia ja epäluotettavia, koska ihmiset eivät vastaa kyselylomakkeisiin totuudenmukaisesti. Tutkijat tulkitsevat tuloksia mielellään omien ennakkokäsitystensä mukaisesti. Sundqvist näyttääkin kyllästyneen valtion ravitsemusneuvottelukunnan touhuihin ja ehdottaa sen lakkauttamista. Olen itse samalla kannalla. Neuvottelukunta on osoittanut pätemättömyytensä mm. D-vitamiinin saantisuositusasiassa. Kirjan lukaisee yhdessä iltapäivässä, mutta sen sanomaa voi pohdiskella koko loppuelämänsä. Suosittelen! (Dosentti Matti Tolonen luki kirjani)
• Lukukokemus oli mielenkiintoinen, koska kirja liikkui niin lähellä omaa kokemusmaailmaani viimeisiltä vuosilta. On se vaan erikoista, että yli 4,5 vuoden blogosfäärin tapahtumat tulee dokumentoitua romaanin muodossa. Koin, että kirja oli kannanotto keskustelevamman terveydenhoidon puolesta. Sosiaalinen media, joka on toiminut kirjan rakennusalustana, pakottaa terveydenhoitojärjestelmän keskustelemaan netissä ja netin ulkopuolella. Elämme aikaa, jossa suhde ihmisten ja terveystiedon välillä on murroksessa. Kirja kuvaa tätä murrosta yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Kirjan luettuaan voi ymmärtää vähän enemmän aikaa jossa elämme. Aikaa, jossa terveys saa neuroottiset mittasuhteet ja terveystiedon ristiriitaisuus hämmentää. Onnea kirjan kirjoittajalle! (ETT kandidaatti Janne Huovila oli lukenut kirjani, 18.3.2010)
• Rasvakammosta hiilaripihiin ruokaan. Julkaistu: 1.3.2010 Helsingin Sanomissa. Terveysbloggaaja Christer Sundqvistin kirjaa Sietämätön leveys mainostetaan kevään puhutuimmaksi terveyskirjaksi. Saa nähdä, onko se, mutta mielenkiintoa kirjaan antaa ainakin sen muoto. Se on romaaniksi kirjoitettu puheenvuoro, joka ravistelee virallisia ravintosuosituksia. Kirjan päähenkilö laihtuu 30 kiloa "väärin". Hän poistaa lautaselta hiilihydraatit ja syö surutta rasvaa, lihaa, proteiineja, vihanneksia. Idea on sama kuin Atkinsin dieetissä. Sundqvist kyseenalaistaa myös kuitu- ja viljasuositukset. Hän kysyy: miksi ihmiset lihovat kevyttuotteiden aikana? Syynä on hiilihydraattien liikasaanti, rasvakammo sekä prosessoitu ruoka, hän väittää. Kirja myös kuvaa, miten terveystiedosta voi tulla pakkomielle ja miten vaikeaa on löytää luotettavaa tietoa. Sivujuonne on päähenkilön uppoutuminen netin keskustelupalstoille. Romaaniksi teos on vaatimaton. Dialogiksi kirjoitettu terveystieto jää silti mieleen yllättävän tehokkaasti. Siivoa hiilarit pois ruokavaliosta pariksi viikoksi ja katso mitä tapahtuu, kirjakin kehottaa. Melkein tekee mieli kokeilla. Kirja tarjoaakin ajateltavaa ikilaihduttajille: oliko Atkins sittenkin oikeassa? (Kirjan arvosteli toimittaja Jaana Laitinen)
• Olen lukenut kirjan, todella hyvä! Siitä saa paljon tärkeää tietoa ravitsemuksesta erittäin ymmärrettävässä muodossa. Suosittelen. Sopivan lyhyt yhden illan kirja (Näin kirjoitti nimimerkki Jerik)
• Sietämätön leveys on erilainen lukukokemus kuin mihin on tottunut. Kirjassa on todella kiintoisaa keskustelua ja mitään käsitystä ei tuoda esille väkisin. Voi eläytyä Tauno Tolppaan, lääkri Hiltuseen tai vaikkapa Jussin viekkaaseen kaveriin Ristoon. Minä pidin kirjasta. Loppuluvussa on jopa nerokkuutta tarjolla. Minä aion kokeilla Jussi Tervosen tapaa laihduttaa: pois peruna, pasta ja riisi; tilalle vihanneksia, voita ja rasvaisia pihvejä. (Näin kommentoi Jaana P)
• Mitähän uutta tietoa tuossa kirjassa on? Vai onko se pelkästään huonosti kirjoitettu romaani kuten on kirjoittajan pitämä blogi ja hänen esintyminen keskustelufoorumeilla. Vai onko se ehkä omaelämäntarina? Olen pitkään seurannut ko ihmisen kirjoituksia ja minusta hän ei koskaan sano mitään jota ei ole joku toinen hiilareita vähentänyt ihminen jo sanonut. (Näin kriittinen oli nimimerkki Tuuve)
• Oli muuten hyvä romaani! Onnistui tuomaan esiin kaiken olennaisen, ilman että tarvitsee suoraan väittää mitään (mikä ei ehkä olisi kovin rakentavaa näin herkässä asiassa). Kokonaisuutta ajatellen täydentää mukavasti mm. A**** H****** (nimi pyynnöstä poistettu) hyökkäävämpää tyyliä. Tarpeellinen kirja; summaa hyvin tämän keskustelun, joka varsinkin netissä riehuu kiivaana (ja josta suurin osa lautasmalli-kansasta silti edelleen ihan pimennossa). (Näin kirjoittaa viidakkomies ja suositun terveysblogin ylläpitäjä Olli Posti)
• Harvoin on tarjolla oppikirjatietoa tällaisessa muodossa - ilman julistamista. (Näin sanoi Kalle Kotiranta)
  
• Olen sivulla 53 ja ja tiedän jo nyt, että luen elämäni parasta kirjaa... aluksi kun luin, että kirja on romaanimuodossa niin hieman petyin. Mutta nyt kun olen päässyt alkuun niin ymmärrän miksi... aivan loistavasti ideoitu!!!! Hyvä Christer! (Näin kirjoitti johtaja, terveysalalla toimiva yrittäjä ja veteraaniurheilija Juha Eriksson)
• Luin tuon kyseisen kirjan. On itse asiassa yllättävän hyvä kirja. Kirjassa on useita herkullisia kohtia. Esim. sivulla 90: ...Kulinaristi on kouliintumaton syöppö. Sivulla 52: Kuitua syödään Riston mielestä lähinnä peräsuolen toimintaan ja kolesterolia käytetään aivoissa. Se kumpaan päähän haluaa panostaa, onkin sitten omissa käsissä. (Kirjoitti nimimerkki Yxinkertainen)
• Luin kirjan. Ainoa järkevä tapa laihtua löytyy sieltä. Rasvakammo ja leivän + perunan suosiminen on tuhoon vievä tie. (Kirjoitti nimimerkki Tuhon tie)
• Karmiva tarina. Kirja avasi silmäni. Todella karmiva tarina miten voi käydä jos uskoo kaiken nettihömpän. (Kirjoitti nimimerkki Gotletti)
• Sain juuri luettua uutuuskirjan "Sietämätön leveys". Oksensin välillä. Nyt jääkaapin sisältö uusiksi. En todellakaan halua olla enää läski. (Kirjoitti nimimerkki Rasvamakkara)
• Posti toi minullekin kirjan Sietämätön leveys. Luin kirjaa yhtä soittoa. Viimeinen luku on nyt luettu. Olen itkenyt! Se on rankka lukukokemus. Kirja satuttaa mutta sillai oikealla tavalla. Jos ei tästä kirjasta tule menestysromaania, niin ei sitten mistään. Kirjailija on nimeltään Christer Sundqvist, biologi. Aika tunnettu internetistä. Kannattaa hankkia! (Kirjoitti nimimerkki Sietämätönleveys)
• Teema ratkaisee merkittäviltä osin romaanin menestyksen. Tämän kirjan teema iskee todella herkälle alueelle. Mielipiteet jakautuvat pahasti. Suomessa on ollut kirjasotia... Pentti Haanpää, kenttä ja kasarmi; Väinö Linna, tuntematon, pohjantähti; Hannu Salama, juhannustanssit. Tästä tulee seuraava kirjasota, veikkaa Sami. No, olen ollut ennenkin väärässä ja tietty joskus oikeassakin. Herra yksin tietää tulevaisuuden. (Näin kirjoitti insinööri Sami Uusitalo)
• Nyt se on luettu! Se sinun laihdutuskirjasi Sietämätön leveys on kiva kirja. Se oli kaikin tavoin erilainen lukukokemus kuin oletin. Olen lukenut muitakin laihdutusoppaita. Tästä kirjasta voi tulla tärkeä osa suomalaista terveyskeskustelua. Se on niin erilainen. Kirja voi myös toisaalta olla niin herkille osa-alueille suuntautuva, että siitä ei uskalleta mielipidettä kertoa. Aivan varmaa on että kirjaa tullaan lukemaan runsaasti. Parasta kirjassa oli sen sisältämä huumori ja rehellinen kerronta. Kirja on hyvin käsilaukkuun sopiva joten se pysyy nyt aina mukana. Nytkin luin uudestaan joitakin pätkiä kirjasta ja sain uusia mielleyhtymiä. Näin tapahtuu kun lukee hyvän kirjan. Huonointa kirjassa oli jännitystarinan osuus. Jännitystä olisi voinut olla vielä enemmän. Ehkä se asia korjaantuu terveysteeman jatko-osissa, joita toivon mukaan tulee pian. Hyvin olet vanginnut kirjan sivuille laihduttajan arjen ja uskoisin että Jussin tapaisia laihduttajia on yhä enemmän. Koska teen työtä terveysalalla näen kirjan esille nostattamat jännitteet joka päivä työssäni. Kirjan voi lukea monella eri tasolla. Ammattilaiset kuten minä luemme kirjan ravintovalistusta pohtien ja arvioiden. Minun täytyy myöntää että valistus oli mukaansatempaavaa. Tavalliset laihduttajat lukevat kirjaa todennäköisesti omia näkökulmiaan siinä arvioiden. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit lukevat kirjaa oppiakseen laihduttajan arjesta ja nykyelämän haasteista. Kirjan suosikkihenkilöksi muodostui Tauno Tolppa joka kirjassa on se varsinainen valistaja. Mieleen tuli eräs arkkiatri, Ylppö, se kuuluisa lastenlääkäri. Pitkään blogiasi seuranneena löysin kirjasta tuttuja asioita. Suosittelen muilla ja kiitän "tuttua" kirjailijaa hyvästä kirjasta. (Näin pitkän arvion kirjastani sai Seija aikaiseksi)
• Christer Sundqvist on keksinyt näppärän ratkaisun kirjoittaa asiateos romaanimuotoon! Kyseessä on Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy:n "SIETÄMÄTÖN LEVEYS", missä käsitellään ylipainoisuuden ongelmaa, järkevästi. Sundqvist on muutamassa vuodessa noussut erääksi johtavaksi ravitsemus- ja terveyskeskustelun kuulluksi asiantuntijaksi ja jopa henkilökohtaiset vastaukset on ollut luettavissa terveysblogissa: http://sundqvist.blogspot.com/. Sundqvistin kirja voi olla "ongelmista" kärsiville rankka lukukokemus, mutta pikari kannattaa kyllä juoda pohjanmaan kautta. (Näin kirjoitti Seinäjokinen -lehti 20.2.2010)

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:

Nyt sitä saa, nyt sitä saa... sitä sietämätöntä leveyttä

Suositusta ravinto-oppaastani ilmestynyt taas uusi versio

Karpin tapaan

Mikä ihmeen Nutrix?

Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa