Christer on pyytänyt minua kirjoittamaan blogiinsa terveysliikunnasta. Pyyntö on sinänsä rohkea teko Christeriltä, sillä minä kuulun siihen joukkoon, jonka asiantuntemuksen blogin lukijat ovat niin monta kertaa kyseenalaistaneet. Pyyntöön positiivisesti vastaaminen on tietysti yhtä typerää, mutta riski on otettava.
Mikael Fogelholm, ETT, dosentti
Yksikön johtaja, Suomen Akatemia, terveyden tutkimus
Mikael Fogelholm, ETT, dosentti
Yksikön johtaja, Suomen Akatemia, terveyden tutkimus
Hyvä kunto on terveellistä
Fyysinen kunto ja kuolleisuus
Haluan kirjoituksellani tuoda esille kaksi tuoretta meta-analyysiä fyysisen kunnon, lihavuuden ja kuolleisuuden yhteyksistä. Ensimmäinen näistä on japanilaisen tutkijaryhmän (Kodama ym. 2009) meta-analyysi hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon eli kestävyyskunnon merkityksestä kuolleisuuden ennustajana. Meta-analyysi kattoi seuranta- eli kohorttitutkimukset vuosien 1966 ja 2008 välillä. Analyysiin valikoitui lopulta 33 tutkimusta. Näissä siis seurannan alussa kaikilta osallistujilta oli mitattu kestävyyskunto rasitustestillä. Vastemuuttujana käytettiin kokonaiskuolleisuutta sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Tarkoitus oli siis katsoa, onko parempi kunto yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen.
Pääanalyysissä tutkittiin sitä, kuinka paljon n. 10 % ero fyysisessä kunnossa (vastaa hapenkulutuskykyä 3,5 ml/kg minuutissa) merkitsee kuolleisuudelle. Tutkimuksen mukaan 3,5 ml/kg minuutissa parempi kunto seurannan alussa ennusti 13 % vähäisempää kokonaiskuolleisuutta ja 15 % vähäisempää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Muun kirjallisuuden perusteella tällainen muutos kuolleisuudessa saataisiin silloin, kun vyötärön ympärys pienenee 7 cm. Tämä taas on suunnilleen sama kuin 10-15 kg painonmuutos.
Kodaman ym. meta-analyysi kertoo siis vakuuttavasti siitä, että fyysinen kunto on merkittävä terveystekijä. Huonokuntoisen, liikuntaa harrastamattoman henkilön on mahdollista parantaa hapenkulutuskykyään 3,5 ml/kg minuutissa jopa pelkkää reipasta kävelyä 2,5 h viikossa sisältävällä ohjelmalla.
Suojaako hyvä kunto lihavuuden haitoilta?
Usein liikunnan mielletään vaikuttavan lihavien terveyteen nimenomaan paremman painonhallinnan kautta. Kodama ym. vertasivat kunnon eroja vyötärönympäryksen eroihin. Yksi kiinnostava kysymys – johon em. meta-analyysissä ei viitattu – on se, voiko hyvä kunto jopa kompensoida lihavuuden terveysriskejä. Onko siis normaalipainoinen huonokuntoinen paremmassa vai huonommassa asemassa kuin vähintään kohtuullisessa fyysisessä kunnossa oleva lihava henkilö?
Omassa systemoidussa katsauksessani analysoin huonon kestävyyskunnon tai vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja lihavuuden terveysvaikutuksia. Tavoitteena oli vastata kysymykseen, onko haitallisempaa olla normaalipainoinen ja huonokuntoinen (tai fyysisesti passiivinen) kuin lihava, mutta hyväkuntoinen (tai fyysisesti aktiivinen). tehtiin kirjallisuushaku vuosilta 1990—2009. Tutkimukseksi hyväksyttiin kohortti- ja tapaus-verrokkitutkimuksia aikuisilla. Yhteensä 36 tutkimusta hyväksyttiin katsaukseen. Meta-analyysiä ei tulosten vaihtelevan esitystavan takia voitu tehdä. Sen sijaan lihavuuden asteen vaikutusta tulokseen pyrittiin arvioiman. Katsauksen analyysien mukaan kokonaiskuolleisuus sekä sydän- ja vesisuonitautikuolleisuus olivat alhaisempia hyväkuntoisilla lihavilla, verrattuna huonokuntoisiin normaalipainoisiin. Toisaalta riski saada seurannan aikana tyypin 2 diabetes oli suurempi lihavilla fyysisesti aktiivisilla, kuin normaalipainoisilla fyysisesti passiivisilla. Tämän katsauksen tulokset eivät välttämättä ole sovellettavissa henkilöihin, joiden BMI on yli 35.
Kun kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden analyysissä tarkasteltiin tutkimuksia, joissa kunnon sijasta oli fyysinen aktiivisuus, tulosten hajonta oli suuri, eikä selkeää johtopäästä voitu tehdä. Tämä voi osin johtua siitä, että kunnon arviointi on tarkempaa kuin fyysisen aktiivisuuden arviointi. Toisaalta hyvää kuntoa selittävät osin samat geneettiset tekijät kuin alhaista sydän- ja verisuonitautikuolleisuuttakin. Diabetestutkimuksissa taas fyysistä kuntoa ei mitattu riittävän monessa tutkimuksessa, jotta sen ja lihavuuden asteen vaikutuksia sairauden ilmaantuvuuteen olisi voinut tutkia. Kaikkiaan liikuntaa ja/tai hyvää kestävyyskuntoa koskeneet myönteisen tulokset olivat vielä selkeämmät, jos lihavien sijasta analysoitiin vain liikapainoisia (BMI 25-29,9).
Mitä tulokset tarkoittavat?
Tutkimukset fyysisen kunnon ja terveyden yhteyksistä ovat erittäin vakuuttavia. Väestötason tutkimuksia on runsaasti. Monissa on ollut pitkä seuranta, runsaasti tutkittavia ja kunto on myös mitattu luotettavasti. Syy-seuraussuhdetta vahvistaa havainto annoksen ja vasteen yhteydestä eli mitä parempi kunto, sitä parempi terveys.
Vaikka liikunta ilman kunnon muutoksia näyttää myös terveyden kannalta edulliselta, on kuntoa parantava liikunta vielä parempaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita hyvin raskasta liikuntaa, sillä huonokuntoisella jo reipas kävely parantaa kuntoa – tosin on myönnettävä, että monelle huonokuntoiselle reipas kävely saattaa tuntua rasittavalta. Tärkeintä näyttäisi olevan rapakunnon välttäminen, mutta keskikuntoinenkin hyötyy kunnon paranemisesta. Tällöin on kuitenkin jo otettava omiin rutiineihin mukaan rasittavampaakin liikuntaa.
Lihavuuden yleistyessä liikunnan ja kunnon merkitys lihavuuden terveysriskien vähentäjänä vain korostuu. Tosin tämä sama asia todennäköisesti havaittaisiin myös ravitsemuksen, lihavuuden ja terveyden yhteyksiä tarkasteltaessa: lihavilla ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi suojaa lihavuuden riskeiltä jopa ilman painonmuutoksia. Ikävä kyllä tätä asiaa on tutkittu vähemmän ruokavalion näkökulmasta, kuntoon ja liikuntaan verrattuna.
Suomalaisten lihomisessa fyysisen aktiivisuuden muutoksella lienee suuri merkitys. Ratkaisevaa lienee se, että energiankulutus työssä, työmatkoilla ja vapaa-ajan arkiaskareissa on vähentynyt verrattuna 20—30 vuoden takaiseen tasoon. Kuntoliikunnan määrä on sen sijaan suurentunut, mutta se ei ole läheskään ollut riittävä kompensoidakseen muun fyysisen aktiivisuuden vähentymistä.
Kirjallisuus:
Fogelholm M. Physical activity, fitness and fatness: relations to mortality, morbidity and disease risk factors. A systematic review. Obes Rev. 2009 Sep 9. [Epub ahead of print]_
Kodama S ym. Cardiorespiratory fitness as a qualitative predictor of all-cause mortality and cardiovascular events in healthy men and women. JAMA 2009;30:2024-35.
Tässä muita kirjoittajavieraita:
Hyvä ja ytimekäs kirjoitus, joka vahvistaa jo pitkään vallinnutta käsitystä säännöllisen kuntoliikunnan myönteisestä merkityksestä terveydelle. Asiasta tuskin on erimielisyyttä.
VastaaPoistaFogelholmin kirjoitusta lukiessa tuli mieleeni, kuinka 1970-luvun alussa perustin Tapiolaan Suomen ensimmäisen kuntoliikuntaseuran, nimeltään Kuntoretki. Siihen liittyi satoja ihmisiä. Eräs urheilun keskusliitto kutsui minut puhutteluun, jossa oudoksuttiin, että urheiluseurojen rinnalle ilmestyy kuntoliikuntaseuroja.
Ne olivat tuolloin tarpeellisia, sillä yksin holkkääviä ihmisiä, etenkin naisia, pidettiin omituisina. Yhdessä hölkkääminen onnistui hyvin. HS teki asiasta kokosivun jutun. Kuntoretken lenkkeilystä sai alkunsa Länsiväylä-juoksu, kun Länsiväylä -niminen lehti kiinnostui asiasta.
Jokunen vuosi sitten Kuntoretki lopetettiin, kun sen missio oli tullut suoritetuksi. Kuntoilija ei enää tarvitse välttämättä tukijoukkoja, jokainen voi hölkätä halutessaan yksinkin, ilman, että siihen suhtauduttaisiin kummajaisena.
"kuinka 1970-luvun alussa perustin Tapiolaan Suomen ensimmäisen kuntoliikuntaseuran, nimeltään Kuntoretki. Siihen liittyi satoja ihmisiä."
VastaaPoistaNykyään, kun liikuntaa harrastetaan kuntoilumielessä paljon enemmän on sillekin olemassa liitto.
http://www.kunto.fi/jasenyys/
"sillä yksin holkkääviä ihmisiä, etenkin naisia, pidettiin omituisina."
Nykyään ei todella pidetä. Pullerotkin hölkkäilevät minkä vain pystyvät. Massajuoksutapahtumia on paljon enemmän ja niissä on myös paljon enemmän osanottajia.
Tervetuloa Mikael kommentoimaan.
VastaaPoistaTietääkseni ketään ei ole syöty elävältä kommenttiensa vuoksi. Toisaalta olisi hyvä pitää mahdollinen riitely asioiden, ei henkilöiden tasolla. Joskus vain tuntuu, että on sanottava lujaa.
Esittämäsi asia myönnetään yleisesti. Olen samaa mieltä itsekin.
Tänään kommentoin toisaalla metabolisena oireyhtymänä tunnetun oiresikermän tiimoilta. Vaadin, että todettu tila tunnustetaan yleisiin aineenvaihduntasairauksiin johtavaksi päätetapahtumaksi. Tämä siksi, että vielä olisi aikaa puuttua tapahtumiin ennen kuin diagnoosiksi kirjoitetaan T2DM (2-diabetes), oireinen sepelvaltimotauti/infarkti, yllättävä aivohalvaus jne. Nämähän ovat niitä lopullisia päätetapahtumia, joiden hoito on vaativaa, kallista ja potilasta rasittavaa, jos vielä on, mitä hoitaa.
Näistä vaivoista kärsivien joukko Suomessa on suuri. Puolella kansalla on perintönään taipumus sairastua metaboliseen oireyhtymään.
On aika toivotonta saada tällaiset henkilöt edes jonkinlaiseen liikuntaharrastukseen. Varmaan liikuntareseptiä laiminlyödään resepteistä eniten vain siksi ettei sitä pystytä noudattamaan. Yritäpä itse väljä muovipussi päässä ja tukentumisrajalla liikkua.
Peruskysymys on, miten ihminen tähän tilaan joutuu. Miten on mahdollista, että juuri velvollisuudentuntoinen Suomen kansa on kärsijöiden etunenässä?Olemmeko sittenkin tehneet virheitä yleisellä tasolla s.o. neuvonnassa/ ohjeistuksessa.
Kuopiossa väitteli pari viikkoa sitten Petteri Kallio, jonka töissä tulee esille ravitsemuksen ja geeni-ilmentymien yhteys. Valkea leipä käynnistää tulehdusta suosivia geenejä. Valkean leivän välttäminen vaimentaa samat geenit.
Edesmennyt Leena Peltonen-Palotie ennätti ryhmineen saada valmiiksi identtisillä kaksosilla samankaltaisen ja erittäin arvokkaan työn. Työ julkaistiin pari vuotta sitten.
Lääkäri ja ravitsemustieteilijä Kirsi Pietiläinen, joka teki muulin työn Leenan työryhmässä totesi oltuaan vastaväittäjänä Petteri Kallion väitöksessä jotakin itseäni, konkaria, liikauttanutta elämäntapojen/ravitsemuksen merkityksestä ja tärkeydestä erittäin nöyrän ja aidon tutkija asenteella.
Monella tavalla olemme lähestymässä maaliviivaa käyttääkseni liikunta-aktiivien termiä. Olemme lähestymässä maaliviivaa tiedon kilvassa.
Omalta kohdaltani olen vakuuttunut ja hyvin monen muunkin kohdalla nähnyt, miten pelkästään ohutsuolesta imeytyvien hiilihydraattien sovittaminen kehon sietämiin rajoihin useimmiten palauttaa paitsi erheytyneen aineenvaihdunnan (sokerit, "kolesterolirasvat" jne) raiteilleen mutta myös liikuntaharrastus elpyy tai alkaa uutena harrastuksena. Tälle on lisäksi vankat fysiologiset perusteet
Lopuksi vielä monesti toistamani vaade. Tutkittakoon (potilas omana verrokkinaan) ne nopeat edulliset muutokset painossa, metaboliiteissa jne, joita potilaaseen sovitettu ravitsemus ja yleisimmin hiilihydraatin rajoitus tuottaa. Menetelmäksi suositan ja olen pitkään suosittanut kotimaista 1H NMT-tutkimusta.
"Suomalaisten lihomisessa fyysisen aktiivisuuden muutoksella lienee suuri merkitys. Ratkaisevaa lienee se, että energiankulutus työssä, työmatkoilla ja vapaa-ajan arkiaskareissa on vähentynyt verrattuna 20—30 vuoden takaiseen tasoon."
VastaaPoistaMartinlaakson koululaiset ovat nykyisin lihavampia kuin 80-luvulla. Lähiön talot ja koulut ovat täsmälleen samoissa paikoissa kuin tuolloin. Millä tavoin koululaisten työn, työmatkan ja arkiaskareiden energiankulutus on vähentynyt 80-luvulta tähän päivään tultaessa?
"Kuntoliikunnan määrä on sen sijaan suurentunut, mutta se ei ole läheskään ollut riittävä kompensoidakseen muun fyysisen aktiivisuuden vähentymistä."
Eli kuinka paljon kuntoliikunta on noussut kCal/päivä ja paljon muu liikunta kCal/päivä on vähentynyt. Onko tästä jossain dataa. Mikä on em. muutosten erotus.
On tämä koko keskustelu aina niin höpöhöpöä. Kalliit veromarkoilla elävät virkamiehet jankuttavat p:tä vuodesta toiseen. Kansan lihominen ei ole liikkumattomuuden syytä vaan teidän väärien ohjeidenne syytä. Näin se vain on.
Tuosta fyysisestä aktiivisuuden vähenemisestä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Itse olen varmaan samaa ikäluokkaa mr.Uusitalon kanssa ja ainakin minä olen havainnoinut sen että, tuona aikana lasten pelit ja leikit ovat muuttuneet paljolti aktiivisista pihaleikeistä pleikkareitten ääreen. Kaikennäköinen ohjattu kuntoliikunta on kyllä lisääntynyt huomattavasti, mutta se ei riitä mielestäni mitenkään korvaamaan niitä tuntikausien temmellyksiä joita itsekkin 30.v sitten harrastin aktiivisesti.
VastaaPoistaSehän on "todistettu" että viranomaistahon suositukset ovat hiilihydraatien ja rasvakammon osalta pielessä, mutta mielestäni on kohtuutonta vierittää kaikkea vastuuta nuorison lihomisesta heillekkään. En ihan tältä istumalta usko että nuorison ylipaino-ongelmat ovat kaikilta osin heidän "lautasmalleistaan" peräisin. Kyllähän vanhemmillakin pitäisi olla joku vastuu vielä jälkikasvustaan, vaikka sitä on kovin pyritty nykyisn ulkoistamaan
Se että tuona samana ajanjaksona on ilmestynyt "mäkkäri" ja pizzeria joka kadunkulmaan, ei myöskään ole nuorison hyvinvointia edistänyt. Noiden pikaruokapaikkojen antimia kun sitten mässytetään energiajuomien ja kilon karkkipussien kanssa pleikkarin ääressä niin avot.
Ari
Tervetuloa dosentti Fogelholm minunkin puolestani kirjoittajaksi Christerin terveysblogiin. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi liikunnan terveysvaikutuksista. Liikunta todellakin parantaa kuntoa ja sillä tavalla voi pitempään säilyttää terveys. Minun on tapana ajatella että liikunta korjaa jopa ruokavalion aiheuttamat vauriot. Ei tarvitse syödä niin mahdottoman kevyesti jos liikkuu paljon. Jään odottamaan vilkasta keskustelua. Ei minulla enempää ollut asiaa.
VastaaPoistaOlen kyllä Samin kanssa samaa mieltä lasten lihomisen syistä. Koska liikunnan osuus on n. 20% ja ravitsemuksen 80% painonhallinnasta (ellei ole ammattiliikkuja, maratoonari, triatlonisti), joten ihan sama miten on lasten liikkuminen muuttunut, koska sen vaikutus on niin pieni.
VastaaPoistaEi taida kuulua aiheeseen, mutta...Muistan olleeni n. 20-25 vuotta sitten osallistumassa johonkin tutkimukseen ja mittauttamassa rasvaprosenttiani Mikael Fogelhomin luona, kun hän teki jotain tutkimusta urheilijoiden lisäravinteiden käytöstä (Jos muistan oikein). Harrastin tuolloin aktiivisesti kuulantyöntöä, ja Mikael ihmetteli, että onpa alhainen rasvaprosentti heittolajin harrastajaksi, lukema näytti silloin n. 7,5% :-)
VastaaPoista"joten ihan sama miten on lasten liikkuminen muuttunut, koska sen vaikutus on niin pieni."
VastaaPoistaJuuri tätä pointtia lähdin hakemaan näillä Fogelille esitetyillä /Kcal kysymyksillä.
Aivan yks. ja sama. Erot ovat kulutuksessa ovat mitättömiä ja nekin taatusti kompensoituvat syömällä.
Jerik oli siis kuulantyöntäjä. Mä heittelin kiekkoa 80-luvulla.
Ari. Monen muun tavoin sinulla on nostalgisia lapsuusmuistoja. Niin minullakin on. Luistelua, rönöä, hiihtoa, ... korttipeliä, elektroniikkapeliä, tytöillä barbeja ja nukkekoteja, afrikan tähteä jne.
Vika ei ole niinkään lautasmalli vaan "vähän rasvaa" -dogma. Lautanen oli rasvaisempi 70-luvulla ja sitä kautta ohjasi hitaampaan ruuan sulamiseen ja vähempään hiilari (lähinnä tärkkelys) kuormaan.
Epäilemättä lääkäreiden ja ravitsemustieteilijöiden tekemän rikoksen vastuu on perin suuri. He ovat esim. kiduttaneet ja tappaneet lapsia, aiheuttaneet useita lihomisesta johtuvia halvaantumisia, syöpiä jne.
Asia on nyt nostettava pöydälle ja tilanne korjattava. Lapset ovat jo kärsineet tarpeeksi.
Karkeaa luettavaa nuo Samin viimeiset rivit tuossa edellä.
VastaaPoistaMutta näinhän se on. Totta se on. Ja huolta, murhetta, tuskaa kärsimystä - ja vainajia tulee lisää kiihtyvällä vauhdilla lähivuosikymmeninä, kun väärin ravitut lapsemme kasvavat aikuisikään.
Ollaan vasta alhon reunalla. Se vain syvenee ja laajenee. Ja kuka kaiken maksaa? Ketkä ansaitsevat rahat tässä yhteiskunnassa, kun nyt jo nuorena niin paljon terveys-ja mielenterveysongelmia, joihin eittämättä suuri syy väärällä, heikkolaatuisella ravitsemuksella.
On hyvä sanoa asia joskus suoraan ja suomeksi, kuten Sami noissa loppulauseissaan sanoo. Ne ovat totta joka sana!
Tuula Karstulasta
Jerik:
VastaaPoista"Koska liikunnan osuus on n. 20% ja ravitsemuksen 80% painonhallinnasta (ellei ole ammattiliikkuja, maratoonari, triatlonisti), joten ihan sama miten on lasten liikkuminen muuttunut, koska sen vaikutus on niin pieni."
Prosentit todellakin ovat suunnilleen tuota kokoluokkaa. Miten monta prosenttia ylipainoa lapsille on tullut?
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKarkeaa kieltä Sami Uusitalo käyttää, mutta hän on kyllä todella hyvä asioiden havainnollistaja. Otin pois yhden kommentin häneltä sen takia kun noin suoran kirjoituksen ymmärtäminen ei onnistu useimmilta lukijoilta. Ja varsinkaan se ei onnistu niiltä, jotka eivät ole oivaltaneet yhtään mitä Sami ajaa takaa. Eivät ymmärrä sitä epätoivoa mikä panee miehen kirjoittamaan noin kärkevästi asioista. Hänen esittämänsä vakava suoranainen syyte pitäisi ottaa puheeksi saunan lauteilla. Siinä kun kiukaan urut soivat, syytteen saaneet miehet voivat puolustaa linjaustaan Samille. Toivottavasti tällainen saunailta järjestyy.
VastaaPoistaMonet valistajamme vetävät herneen nenään kun heidän oppejaan arvostellaan. Tuulan sanoin:
VastaaPoista"Ja huolta, murhetta, tuskaa kärsimystä - ja vainajia tulee lisää kiihtyvällä vauhdilla lähivuosikymmeninä, kun väärin ravitut lapsemme kasvavat aikuisikään."
Kummalla sitten on perusteltu syy vetää herne nenään. Niillä joiden oma tai läheisten terveys on tuhottu vai niillä jotka ovat sen tuhonneet?
Siinäpä sitten saunan lauteille vähemmän leppoinen alustus.
Ruotsissa käydään niinikään ankaraa vääntöä virallisterveellisestä ravitsemuksesta. Linköpingin yliopiston sisätautiopin professori Fredrik Nyström hutkii Ruotsin Eviraa (Livsmedelverket) oikein olan takaa Framtidens Land -verkkolehdessä. Nyströmin mielestä voimassa olevat ravitsemussuositukset olisi heitettävä romukoppaan.
VastaaPoistahttp://20.fi/4149
Yksi Nyströmin mieliteemoja on pelotella ravintolisillä. Aina löytyy jokin referenssi, joka tukee kirjoittajan ennakko- ja epäluuloja. Nytkin Nyström vetoaa ala-arvoiseen meta-analyysiin (5). Nyström ei näköjään ole selvillä siitä, ettei ravintolisillä Ruotsin laindäädännön mukaan voi olla sivuvaikutuksia, koska niitä ei yksinkertaisesti ole elintarvikkeilla, joihin ravintolisätkin luokitellaan (määritelmän mukaan).
Hieman arvelluttaa päästää Samin tapaiset maallikot liian suureen rooliin tässä Suomen tutkitusti parhaassa terveysblogissa. Itse olen iloinnut blogin ylläpitäjän Christer Sundqvistin nöyrästä asenteesta. Vaikka hän sadoin (tuhansin?) kirjoituksin itse on osoittanut omaavansa oivalliset kirjoitustaidot, niin hän antaa tilaa muille oivallisille kirjoittajille ja terveysvaikuttajille. Tällaista asennetta harvemmin näkee Suomessa. Liikuntakipinän syttymistä toivon ihan jokaiselle, sillä liikunnasta on tutkitusti hyötyä ihmisen terveydelle. Toivon että kirjoittajavieraita tulee lisää. Se on parantanut tämän jo ennestään korkealuokkaisen terveysblogin arvostusta. Fogelholmin kirjoitus on erittäin hyvä!
VastaaPoistaLoistavaa, että on olemassa blogi, jossa sekä maallikot että asiantuntijat voivat tasa-arvoisesti keskustella ja viestitellä ravitsemuksellisista asioista. Maallikoilta löytyy paljon enemmän käytännön kokemuksia erilaisten ruokavalioiden noudattamisessa (koska meitä maallikoita on niin paljon enemmän...). Kliinisiä kokeita on siis menossa koko ajan. Tulosten arvioinneissa on hyvä saada sitten näkemyksiä myös ns. oikeilta asiantuntijoilta.
VastaaPoistaJerikiltä hyvä ja tasapainottava kommentti heti Riston kommentin jälkeen. Ehdin jo ahdistua ajatuksesta, että minun pitäisi jollakin tavalla kommentoida Riston mietteitä. Jerik pelasti. Kiitos! Toimit kuin Jerikon muuri puolustaessasi oivallisella tavalla maallikoiden näkemyksiä.
VastaaPoistaOngelmana tässä on lähinnä asiantuntijoiden vähättelevä asenne. Nyt tiedän syyllistyväni herjaan, mutta otan yhden esimerkin: Olin tehnyt valtavasti etukäteistyötä valmistellessani yhdessä Mikael Fogelholmin kanssa taannoista hiilihydraattikeskustelua Suomen Akatemiassa. Vokottelemalla vokotellut asiantuntijoita paikalle ja saanut heiltä jopa etukäteen heidän puheenvuoronsa. Synkronisoinnut kaikkien aikataulut. Olin hirvittävän pettynyt kun professori Matti Uusitupa minut nähdessään veti naamalleen kyllästyneen ilmeen ja sanoi: "Ai sinäkö olit se kaveri, joka lähetteli niitä sähköposteja." Aika pahasti sanottu, ainakin minun mielestäni. Niin kuin tässä ei vielä olisi ollut kylliksi. Muiden valmistellut puheenvuorot kuultuaan olisi uskonut, että laajaa arvostusta saanut tutkija Uusitupa olisi valmistellut puheenvuoron tilaisuuteen 9.2.2009. Ei, siellä katsottiin tarpeelliseksi esittää jokin käsittämätön kongressiraportti, joka kyllästyneellä asenteella puoliväkisin tarjottiin kuulijoille. Onneksi kaikki asiantuntijat eivät sentään näin kauheita ole! Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä miten alas jotkut ihmiset ovat valmiita vajoamaan. Minä kertoessani tällaisen tosijutun professori Uusituvasta ja hän toimiessaan näin ylimielisesti.
Olen joskus kovastikin yrittäen pyrkinyt saamaan asiantuntijoilta jotakin faktaa, jota vastaan maallikon näkemys voitaisiin peilata (ei teilata!). Se onnistuu kovin harvoin. Mikael Fogelholm on harvinainen poikkeus. Häneltä irtoaa punnittua pohdintaa sekä julkisesti että privaatisti. Valitettavan harvoin monelta muulta asiantuntijalta.
Minun mielestäni jonkun asian aito "asiantuntijuus" voi syntyä vasta sitten kun tuomme yhteiseen tietopankkiin riittävästi näkökohtia asiasta. Yksipuolinen tiedonvälitys on out. Sosiaalisten medioiden (blogit, Facebook, irc, tiede.fi -lehden keskustelut jne.) hieno puoli on se, että se luo pohjan tällaiselle monipuoliselle vuorovaikutukselle. Tämän blogin isäntänä voin sanoa, että olen todella ylpeä kaikista kommentoijista ja vieraskirjoittajista. Minun roolikseni jää pitää tämä keskustelu aisoissa niin, että keskustelustamme on jotakin hyötyä kun rakennamme yhdessä parempaa Suomea. Suomi ei ole vielä "valmiiksi rakennettu", ainakaan terveyden saralla.
Hyvä isännän puheenvuoro! Leikin ajatuksella, että mitähän tuosta kommentistasi voisi päätyä jonkun sensaatiolehden palstoille? Totesin että otsikkona olisi varmaan "Ylimielinen professori Uusitupa". Kuinka moni sensaatiolehti, kuinka moni lukija näkee sen loistavan ajatuksen mikä tuossa kommentissasi on se ydinajatus: "Aito asiantuntijuus luodaan yhdessä!"
VastaaPoistaOlipas tukevaa kakkua tarjolla. Tämä meikän vhh on tällainen löysin rantein juttu.
VastaaPoista"Ongelmana tässä on lähinnä asiantuntijoiden vähättelevä asenne."
Ammattiylpeys on jokseenkin ymmärrettävää. Toisaalta täytyisi löytyä selkarankaa myöntää virheensä vaikka se olisi oma tai oman ammattikunnan tekemä.
Monelle on tuottanut tuskaa myöntää esimerkiksi se, kuinka oikeassa minä, maallikko, olen ollut väittäessäni, että ravitsemusasiantuntijoiden väitteet vhh:n suojaravinneköyhyydestä ovat täydellisen väärin.
Kaksi alan kovaa ammattilaista on myöntänyt tämän minulle suoraan:
1. Christer
2. Eräs lääketieteen tohtori, professori (M. Uusituvan kaveri muuten..)
Rehtiä asennetta yllä mainituilta miehiltä. Esimerkillistä toimintaa.
Sitten on näitä vähemmän selkarankaa omaavia lajeja:
1. Kieltäytyy edes miettimästä asiaa. (esim. Matti Uusitupa)
2. Kiertelee, kaartelee, vähättelee, vaihtaa aihetta. Esim. kommentit "ei pelkkä suojaravinteiden määrä takaa terveellisyyttä"
3. Erästä surkuhupaisaa lajia edustaa tohtori Tuomasjukka. Hän antoi tunnustuksen, että olin väitteessäni oikeassa -> tosin ei minulle, vaan oman alan asiantuntijalle anonyymille TTM:lle! Nerokasta.
Mitä Fogelin kirjoitukseen tulee, niin mitään uutta siinä ei ainakaan ollut. Liikkumaan, liikkumaan... kyllä sitä tuputusta on jo kuultu.
Haastoin muuten Fogelin viime syksynä maastojuoksukilpailuun. Eipä ylpeä herra edes vastannut. Pekka Puska muuten vastasi ja kiitti haasteesta. Tosin kumpikaan herroista ei osallistunut itse kisaan. Eli ei muuta kuin ne tossut jalkaan ja esimerkkiä näyttämään.
Professori Uusituvan käytös kertomuksen mukaan kertoo karua kieltä fakkiutumisesta ja ylimielisyydestä. Antaa uuden merkityksen käsitteelle 'suojatyöpaikka'.
VastaaPoistaJokaista on arvosteltava tekojensa mukaan, eli on mentävä henkilökohtaisuuksiin. Olisihan kiva jos kaikki olisi mukavaa. Älkää ahmiko mämmiä :)
Fogeli muuten, olet harrastanut paljon kestävyysjuoksua. Oletko verrannut vuotuista harjoitteluasi.
VastaaPoistaSuuren kilometrimäärän vuosi
Pienen kilometrimäärän vuosi
Kuinka paljon mahtaa olla suurimman ja pienimmän harjoitteluvuoden ero. Se nimittäin muodostuu monella isoksi. Onko mahdollisesti tullut kiloja kun olet juossut vähemmän.
Onhan niitä paljon huippu-urheilijoitakin, jotka eivät liho, vaikka harjoittelumäärä romahtaa urheilu-uran jälkeen.
Olen ennenkin käyttänyt esimerkkinä Lasse Vireniä, no miksipä en nytkin. Heppu juoksee nykyisin alle kymmenesosan siitä määrästä mitä aktiiviaikoinaan ja ei hän ole koskaan lihonut, hoikka heppuhan hän on vieläkin.
Eli minä ja Lasse näytämme olevan tässä mielessä jokseenkin samankaltaisia. Urheilu on jokseenkin nollasummapeliä lihomista silmällä pitäen. Eli kun on kulutettu enemmän on myös syöty enemmän ja sama päinvastoin.
Kuinkas on Fogeli sinun laitasi näiltä tiimoin?
Tämä oli minusta mielenkiintoinen kirjoitus. Jos ymmärsin oikein, niin kunnon ollessa hyvä ei muutamalla lisäkilolla ole niin väliäkään. Ja samaa etua saa, jos syö terveellisesti vaikkei laihtuisi?
VastaaPoistaOletko Christer kysynyt prof. Uusituvalta halukkuutta vieraskirjoittajaksi? Nythän on jo vaikuttava lista, vaikka lyödään kuin tuttua sikaa?
VastaaPoistaProfessorit ei tarvitse äänestäjiä enää, kai, onko liikaa vaadittu astua pois mukavuusalueelta kansan märehdittäväksi!
Kansa ansaitsee haukkunsa!
Prof. Uusitupa on kaiketi prof.? Vältän googlen käyttöä pikkuasioiden tarkistamiseen, onhan mulla työmuisti!
Amok, my dear sir! :)
Me olemme hyviä ihmisiä.
Kuvitteellinen vastaus professorin, kuvatunlaisen, ehkä hajamielisen, kuvitteelliseen ärtymykseen maallikoiden mutinoita luettuaan.
VastaaPoistaÄrh, argh, mielipiteet on kuin persereikiä. Niitä riittää, eivätkä ymmärrä parfymoida.
Mitä on vyön alla, kaljamaha, huutelevat!
Tutkimus on elämäntehtävä! Ei se ole musta tuntuu, pitää olla todennettua tietoa!
Poliitikot, pyh! Rahaa pitää saada elämiseen, on tässä huhkittu!
Minä olen, ei minua kompromettoida!
...
It's a thin line, between totalitarism and freedom, tutkimaton alue!
Minä haluan, minä vaadin!
Annetaan sedälle rahaa elämiseen, vaikka enemmän kuin arvonsa mukaan!
Kunnioitusta vertaisilta, miksei.
Täältä pesee, ei lopu kesken!
Ei olla kommunisteja, kukat saa kukkia!
Päästöjä, provokaatiota, :=)
Television katseluun tuli määrätty tauko, pikkunälkään on keksitty lääke!
VastaaPoistaSe tulee, ilmenee, pienessä muovikipossa, juuri sopivassa!
Tässä se on, herra professori, nyt se on olemassa!
Siinä on maitojalostetta ja sokerijalostetta sopivassa muodossa!
Ajaisiko teelusikallinen voita saman asian?
Ei, vaan lisää liikuntaa. Olette ajaneet maailman jumiin.
Tutkimuksen kenttä.
Sori, poista vaan.
Riittäisiköhän se tältä yöltä Janne K? Olet melkoinen sanankylväjä. Jää oikein miettimään onko kirjoituksessasi mitään tolkkua? Voi siinä ollakin. Hyvää jatkoa, Janne!
VastaaPoistaSitä niittää mitä kylvää. :) Otan vastuun sanoistani, jos niistä saisi idun kevään kylvöksille?
VastaaPoistaEt kuitenkaan poistanut, piru vie. Oletin, että viimeinen vähintään olisi päätynyt hukkalauseiden hautausmaalle. No, luin Henry Millerin elämäkerran, onhan se niinkin. Hyv' yöt!
Huomenna uusin eväin!
"Onhan niitä paljon huippu-urheilijoitakin, jotka eivät liho, vaikka harjoittelumäärä romahtaa urheilu-uran jälkeen."
VastaaPoistaVähän niin kuin pituushyppääjä Ringa Ropo-Junnila?
"Vähän niin kuin pituushyppääjä Ringa Ropo-Junnila?"
VastaaPoistaEnpä ole tietoinen Ringan painonkehityksestä, mutta käsittääkseni ei ole mennyt mitenkään muodottomaksi hänkään.
Energiankulutus harjoittelun merkeissä on vähentynyt varmasti tuhannella kalorilla päivässä. Mikäli syöminen ei ole säätynyt pienentyneelle kulutukselle täytyisi hänen painaa nyt n. 1000 kg. Tuhannen kCal ylijäämä päivässä kun aiheuttaa n. neljän kilon lihomisen kuukaudessa.
Ringa on myös synnyttänyt neljä lasta. Se on neljä enemmän kuin minun ja Lasse Virenin tapauksessa.
Hyvin siis Ringankin keho on sopeutunut huomattavasti pienempään kulutukseen.
Toki niitä löytyy huippu-urheilijoita, jotka ovat lihoneet, aivan kuten tavan ihmisiä.
Ville:
VastaaPoista"jos ymmärsin oikein, niin kunnon ollessa hyvä ei muutamalla lisäkilolla ole niin väliäkään."
Tästä olen lukenut aiemminkin, joten näin tosiaan lienee. Muutama kilo ja muutama kymmenen tietysti vähän eri asia.
Sami:
"Mikäli syöminen ei ole säätynyt pienentyneelle kulutukselle täytyisi hänen painaa nyt n. 1000 kg. Tuhannen kCal ylijäämä päivässä kun aiheuttaa n. neljän kilon lihomisen kuukaudessa."
Hmmm, onkohan tuossa nyt vedetty mutkia vähän liian suoraksi päätelmiä tehdessä... epäilen, että 1000kg ihminen ruokaa ahmimalla on aika mahdoton ajatus. Ennätys taitaa olla 635kg eikä tämäkään syömällä itseään onnistunut lihottamaan.
Jos ihminen painaisi vaikka 250kg, hänen liikkumisensakin edes muutaman sadan metrin matkalla kuluttaa hirmuisesti energiaa. Polvinivelistä tietysti puhumattakaan...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVille:
VastaaPoistaIlmeisesti Christer on muuttanut käsitystään perunasta. Hän on havainnut perunan suojaravinneköyhyyden energiamäärän suhteutettuna. Peruna on tässä vertailussa perin kehno esimerkiksi kaaleihin verrattuna. Näin peruna on erityisesti ylipainoiselle huono valinta.
Edellä kuvattua mielenmuutosta ei kutsuta takin kääntämiseksi vaan rehellisyydeksi.
Mikael Fogelholm:
Olet jossain haastattelussa todennut "minusta punttisali harjoittelu on tappavan tylsää".
Kaikki kunnia mielipiteen vapaudelle, kuitenkin kun ulkopuolisen silmin asiaa katselen, niin väitän sen olevan sinulle tylsää siksi, ettei sinulla ole voimaa. Häpeät olla salilla kun tavan heput, esim. minä, nostan 200 kg maasta ja sinä tuskin saat sataakaan.
Tunnelmasi ovat samankaltaiset kuin monella lihavalla, jonka pitäisi lähteä hölköttelemään. Monet sinnikkäät lihavat lapset tosin voittavat, ja heidät pakotetaan voittamaan häpeänsä. Niinpä he liikkuvat paljon. Miltäs Mikael sinusta tuntuisi kun jos tulisin väkisin raahaamaan sinua punttisalille.
Teidän liikunnan tuputtajien tulisi pitää mielessänne tämä edellä kuvattu tilanne.
Sanotaanko nyt selvyyden vuoksi, että kaikki liikunta on mitä ilmeisimmin terveydellisessä mielessä kotiinpäin. Ei sitä varmaan kukaan kiistä. Liikunnassa tulisi kuitenkin löytää itselle sopivia muotoja. Esim. lihavalle hölköttely saattaa aiheuttaa kipua jalkoihin. Näin esim. leppoisan tempon pihakoripallo tai vaikka keilailu voi olla parempi vaihtoehto.
Ville ihmetteli: Christer itse mainosti aiemmin "liikuntadieettiään", mutta ehkä mieli on muuttunut tämänkin suhteen, kuten niin monen muunkin asian.
VastaaPoistaLiikuntadieetti on tietenkin edelleen mukana kuvioissa. Jos aikoo liikunnan avulla laihduttaa (muuttamatta merkittävästi ravitsemustaan) se tietää hurahtamista liikuntaan. Silloin urheillaan 2-4 tuntia päivässä ja tehdään ennen kaikkea liikunnan varaan se elämäntapamuutos. Onnistumisia on ollut. Suosittelen!
hyvä tietää. En tuota sepustustani tarkoittanut sillä, että takinkääntämisestä olisi kysymys. Aina ei vain tiedä missä mennään! Rauhaisaa pääsiäistä sinne.
VastaaPoista"Liikuntadieetti on tietenkin edelleen mukana kuvioissa."
VastaaPoistaMinä en ymmärrä millään miksi Christerin myönteiset käsitykset vhh:n sopivuudesta esim. joidenkin lihavien ja diabeetikkojen hoitoon pienentäisi "liikuntadieetin" suosiota.
En näe mitään estettä miksi ei voisi yhdistää vaikka verrattain kovaakin harjoittelua suht. tiukkaan atkinssiin.
Tietty jollain tasolla tyhjät glykogeenivarastot heikentävät suorituskykyä, mutta silloin hiilareita on syöty jo todella vähän ja treenattu kovaa.
Painonhallintakeinot eivät ole toisiaan poissulkevia.
Niin, ja niitä on paljon sellaisia joiden ei painoa tarvitse pudottaa sekä sellaisia joiden pitäisi peräti lihoa.
Näin ollen koko kansan ohjaaminen runsaaseen 55-60% kok. en. hiilihydraateista yhdistettynä vähään rasvaan on sulaa hulluutta.
Tämä riippumatta siitä, Mikael Fogelholm, kuinka monta vanhaa naista laitat valehtelmaan ja keskeyttämään minun puheeni Suomen akatemian vhh-tilaisuudessa.
Kiitän erilaisista, osin odotetuista, osin yllättävistäkin kommenteista, jotka koskivat terveysliikunta-aiheista kirjoitustani. Sami Uusitalo oli liikuttavan kiinnostunut liikuntaharastuksestani ja painostani ja hänelle haluan nyt lähettää erityisterveisiä:
VastaaPoistaAluksi totean, että en ole nähnyt (tai ainakaan muista nähneeni) mitään haastetta missään. En siis jättänyt ylpeänä vastaamatta. En varmaan olisi Samin kanssa pelännyt lähteä juoksuviivalle: viime vuonna juoksin puolimaratonin 1:25:30 ja maratonin 3:03:50, mitkä ovat mielestäni ihan kelpo tuloksia 50-vuotiaalle. Painan nyt korkeintaan pari kiloa enemmän kuin vähän yli 20-vuotiaana kansallisen tason kilpakestävyysjuoksijana. Liikunnan määräni on vaihdellut vuosien aikana ja mm. 2007 olin 6 kk juoksematta vakavan akillesjännevamman takia. Tästä ja ruokavaliostani (syön hengenvaarallisesti kutakuinkin ravitsemussuositusten mukaisesti, pelkäämättä muuta kuin mustavalkoista joko-tai asennetta) huolimatta painoni on aika lailla pysynyt vakaana. Hyvät geenit varmaan!
Samille häviäisin varmaan kaikissa voimalajeissa. Tosin vaikka en pidä punttisaleista, lihaskestävyyteni on ihan OK, vedän esimerkiksi 16 leukaa ja minutissa teen yli 40 etunojapunnerrusta. Itsetuntoni kestäisi punttisalilla sen, että olen muita hoikempi ja heikompi, mutta salilla vain on siitä huolimatta minusta tappavan tylsää. Mutta on monia muitakin urheilulajeja, jota en harrasta ja joita en edes ole ajatellut aloittaa (kuten vaikkapa golf tai laskettelu). Minusta on ihan luonnollista, että ihminen pitää joistain liikuntalajeista ja joistakin taas ei. Sitä pitää harrastaa, josta pitää!
yt,
Mikael
Hei, vau siistiä. Asiallistakin keskustelua ja vierailijatahon kirjoitus, joka menee itse tieteeseen eikä liirumilinjalle. Tätä lisää!
VastaaPoistaOngelmaksi mielestäni näissä mahdollisimman kaikenkattavissa meta-analyyseissä ja niihin pohjatuyissa virallissuosituksissa yhä useammin on se, etteivät ne kohtaa todellisuutta. Toinen ongelma on tietenkin tieteeseen perustuva, että meta-analyysit ovat itsessään alttiita kirsikanpoiminnalle. Ei ole ilmaista lounasta, eikä täydellistä tutkimusta. Tarvitaan monta "todistelinjaa" tällaisissa vaikeissa teemoissa kuten liikunnassa (ja ravitsemuksessa).
Vuorotyö on vakavasti otettava syöpäriski, mutta missä siitä puhutaan ? Eipä missään. Pitää saada aikaan riittävän kuuliaisia robottikansalaisia jotka noudattavat virallisterveellisiä elämäntapoja, virallisterveellistä ruokavaliota ja liikkuvat virallisterveellisesti N tuntia N kertaa viikossa. Kuitenkin yhä useammat eivät *voi* valita sellaista elämäntapaa, joka varmistaisi takuulla terveen elämän - josta tietenkin on hyötyä muillekin kuin ihmiselle itselleen, vaikka maailma onkin nyt mitä on.
En mene nyt yksityiskohtiin, mutta todettakoon että vuorotyöhelvetissä puurtava kaksosten äiti ei välttämättä pääse lenkkipolulle tai salille ähkimään 3-5 kertaa viikossa. Hänelle voi sopia HIIT-harjoittelu paremmin.
Sitten on päätetyöskentelijä, joka haluaa liikkua ja syödä terveellisesti eikä lihoa tai mässyttää välipaloja varhaiseläkkeelle asti - ehkä hänelle käy paremmin HIIT-treeni ja alakarppaus/paleo. Kumpikin on "kustannustehokasta" omalla tavallaan ja todennäköisesti terveelisempi vaihtoehto kuin Ravinovaliokunnan ravintoympyrä.
No tulihan se hiilariteemakin esiin. Must juttu kun puhutaan liikunnasta. Minusta on jotenkin hassua olettaa, että ihmisten tulisi syödä jopa 60% kaloreistaan hiilihydraatteina, mutta syödäänkin vain 40-50%. Kuitenkin juuri hiilarien saanti on kasvanut, muiden makrojen pysyessä aloillaan. Hiilarit nsotavat insuliinia. Insuliini lisää lethargiaa eli pahimpia Seitsemää Kuolemansyntiä. Näkymättömät kalorit ovat lähes varmasti hiilaripainotteisia - keksejä, levoksia, karkkia, limonaadeja, mehulasillisia. Juuri sitä mitä lihava teini-ikäinen tarvitsee.
Näissä tutkimuksissa kun ei yleensä jakseta kysyä sitä, mikä aiheuttaa lethargiaa, rasvakudoksen kiinnepisteen muutoksia, napostelua, rasvan kerääntymistä vatsan seudulle ja niin edelleen. Sen sijaan *oletetaan* että vastaukset tiedetään. Mielestäni haukutaan usein väärää puuta, koska kaikki pahikset ovat neoliittisia eli ruokia joita ei kivikaudella juuri syöty. Tälläkin hetkellä vehnä lihottaa kiinalaisia hurjaa tahtia ja fruktoosisiirappi pullistaa rotat palloiksi:
http://www.princeton.edu/main/news/archive/S26/91/22K07/
Hups, samoilla kaloreilla ! Kylläpäs meni termodynamiikan säännöt samalla uusiksi - vai pitäisikö tässä vain tuijottaa jyrsijöiden meistä pokkeavaa hiilihydraattimetabolismia... ?
Tämä nyt meni taas känkkäränkäksi, anteeksi. Hyvää pääsiäistä kaikille.
PS: Foge hyvä, ehdotan että teet oman foorumin, johon saa kirjoittaa vain ihmiset jotka valikoit itse etukäteen hakemusten perusteella. Tätä on kokeiltu muualla ja se toimii. Taso nousee ja kaikilla on kivempaa. Trollit ovat internetin syöpä.
Arvoisa Foge, saisinko kommenttia miksi jo kahden asiallisen tutkimuksen mukaan maratonjuoksu näyttää kausaalisesti johtavan sepelvaltimotautiin ?
VastaaPoistahttp://www.paleonu.com/panu-weblog/2010/3/21/still-not-born-to-run.html
Kommentaari on radiologilta joka on erikoistunut noihin skannauksiin, alkuperäistutkimuksen löytyvät parilla napsautuksella.
Itse myös muistuttaisin, että vaikka kivikauden ruokavalio ja metsästäjä-keräillijöiden elämäntapa on todennäköisesti hyvin terveellistä, eivät hekään ole välttyneet kuluttavan liikunnan aiheuttamilta nivelkulumilta. Paleo-logiikka ei siis liene riittävä vastaus nivelsairauksien ehkäisyyn.
Riittävän kovatasoinen kuntosaliliikunta sen sijaan parantaa luuntiheyttä erinomaisesti lihaskunnon ohella ja parantaa myös tasapainoa - siis kaikkea mitä kestävyysliikuntaan usein liitetään. Eikä se kulutu oikein tehtynä niveliä tohjoksi - itsekin kestväyysjuoksua treenatessani sain kokea polvien jatkuvia kipuja koko ajan. Erityisesti ylipainoisille on aika vastuutonta mainostaa hölkkää erityisen hyvänä treenitapana.
Hyviä kirjoituksia. Myös MF:ltä. Liikunta ja vasinkin ULKOILMA on ihmiselle tärkeitä.
VastaaPoistaNeodimide: On todellakin ongelma löytää aika liikunalle, jos on pienet lapset tai vanhuksen omahoitaja, mulla on ne molemmat hommat tällä hetkellä. Nuorempana rakastin liikuntaa. Mulla on veläkin haave, että joskus on sille enmmän aikaa. Joka päivä me ulkoillaan lasten kanssa. Mutta ei se auta esim. painonhallintaan. Jaksamiseen se kyllä auttaa.
Sain itse kiloja pois vain VHH:lla. Vieläkin on, mutta ollaan jo normaalipaino puolella.
Vanhus istuu kevään ja kesän auringovalossa rappusilla ja päivettyy (d-vitamiinia). Muistelee, että ennen penisiliiniä ja antibioottia muuta lääkettä esim. keuhkosairauksiin ei juuri ollut. Mukava kuunnella niitä juttuja vanhuksen elämästä. Eikä laiteta aurinkosuojaa, ei vanhukselle eikä lapsille.
Olen onnistunut pitämään itseni kohtuullisessa kunnossa ja järjissäni kunnollisella ruualla (poroa, kasviksia, marjoja, voita, tinkimaitoa, siemeniä, manteleita jne.) Saarioisten äiti ei käy meidän keittiössä. Kevytruualla ja sokerilla ei jaksa ainakaan tätä mun elämäntilannetta.
Meinasin väsähtää ruumiillisesti ja henkisesti ennen kun hoksasin tämän homman noin 4- 5 vuotta sitten.. Vaihdoin silloin kevyttuotteet ja sokerin pois (niitä kevyttuotteita muuten tuputetaan neuvolassakin, ainaki sihen aikaan kun itse odotin, järetöntä!) ja mulla alkoi pääkin toimia kuin ennen joskus nuorena oman äidin ruuissa ollessa.
Kantaanottava keskustelu jatkukoon!
Äitiliiniltä terveisiä
Välillä tuntuu, että kaikki huomio on laihtumisessa. Liikunnallakin saadaan näköjään hurjasti hyvää aikaan vaikkei paino laskisikaan.
VastaaPoistaKaikki liikapainoiset eivät ole yhtään innostuneita tekemään ruokavaliomuutoksia. Jos sitten liikunta kuitenkin maistuu niin olisihan nyt ainakin terveydenhuollon ammattilaisten osattava kannustaa tällaisia henkilöitä jatkamaan, senhän tämä Mikaelin kirjoitus osoittaa. Minulle ainakin oli yllätys tuo Fogelholmin oman meta-analyysin tulos.
Yllättävän paljon minusta tapaa ihmisiä kuntosaleilla, sulkapallokentillä, maratonreitelilläkin, joilla on liikapainoa, mutta liikkuminen sujuu ketterästi. Hyvä että jaksavat!
Jospa minäkin rohkenisin tänne ”susienluolaan” tuskin minua tai toisiakaan raadellaan hengiltä. Minua kiukuttaa kun ei saa mistään selvää tilastotietoa meidän hyvinvoinnin häiriöistä ja sen sellaista. Olis ihan kiva tietää mikä on potilaan kolesterolitasot kun hänet lasareettiin viedään hoitoa saamaan. Paljonko meitä pallolaajennettuja on ja moniko meistä uupui siihen kohtauseen. Ja monta muuta asiaa.
VastaaPoistaEllei tilastoja ole niin uskoisin, että olis helppo palkata teinejä laatimaan sairaaloiden potilastiedoista. Niin teinit jotka aikovat lääketieteelliseen tai tilastomatemaatikoiksi.
On harmillista kun me täällä ”pimeydessä” vaellamme. Ja kuten tunnettua tietämättömiä on helppo harhaan johtaa.
Elmeri Pöntiöstä
Katsoin muutama minuutti sitten TV-nytt -ohjelman, joka näkyy täällä meillä Espanjassa TV-Finlandin kautta klo 18.30 paikallista aikaa. Siinä käsiteltiin hallituksen esitystä rasvaveron säätämisestä. Uutisessa haastateltiin mm. dosentti Mikael Fogelholmia.
VastaaPoistaHän antoi kaksi lausuntoa, joista toinen oli viisas ja toinen äärettömän typerä. Viisas lausunto sisälsi ajatuksen, että paitsi liikaa rasvaa sisältävät myös runsaasti suuren glykemiakuorman elintarvikkeet voivat olla haitallisia terveydelle.
Typerä lausunto kuuluu suunnilleen näin (vapaasti suomennettuna). "Ravintolisien käytöstä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä terveydelle." Toivottavasti en kuullut tai ymmärtänyt väärin.
Tähän asti olin pitänyt Fogelholmia fiksuna miehenä. Käsitykseni muuttui laakista. Nyt totean, että hän antaa ravintolisistä lausuntoja kuin ajokortiton mies, joka huutelee formula-radan reunalta: "Älkää pojat ajako niin kovaa."
Fogelholm on näköjään vuosia sitten lopettanut tieteellisten lehtien lukemisen. Toivoisin, että hän alkaisi seurata Christerin blogin Ravintolisien ABC-palstaa.
Fogelholm edustaa establismentin edustajana ruoan kaikkivoipaisuuden ideologiaa, johon kuuluu tiukka ravintolisien ja ravinnon erottelu toisistaan.
VastaaPoistaAivan samalla tavoin voidaan erotella maitovalmiste ravinnoksi mutta heraproteiinikonsentraatti ravintolisäksi. Kuka tahansa kuntosaliharrastaja kyllä *tietää* kummasta noista on suurempaa merkitystä lihasvoiman lisääntymisen kannalta.
Tilanne on mennyt siihen, että esimerkiksi Norjan kirjolohen rasvahappopitoisuudet ovat laskeneet puoleen kymmenen vuoden aikana:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/87632-%E2%80%9Dhyokkays%E2%80%9D-%E2%80%93-vaite-kalan-terveellisyydesta-kuohuttaa
Näin ollen on Fogelholmin argumenttia seuraten yhä enemmän harhaanjohtavaa väittää, että "ruoka riittää".
D-vitamiinin kohdalla Fogelholmin väite on Ravitsemusvaliokunnan omia suosituksia vastaan - yli 60-vuotiaan on käytännössä mahdotonta saada saada nykysuosituksen mukaista annosta D-vitamiinia pelkästä ravinnosta. (20 µg)
En todellakaan ole sen kannalla että laadukas ruoka tulisi korvata ravintolisillä missään määrin kuin se on hyvin perusteltavissa, mutta oheisille mielipiteillä Fogelholm paitsi marginalisoi itsensä että antaa kriitikoille entistä vapaammat kädet muutoinkin kritisoimaan establismenttia.
Ajatelkaa nyt - miksi kannattaa ideologiaa kun voi ottaa itse selvää asioista.
Christer Lamberg-Allardt sen hyvin on kiteyttänyt. "Ei ole hyvää ravitsemusPOLITIIKKAA, että kaikkien kansalaisten tulisi syödä ravintolisiä".
VastaaPoistaNiinpä, ei ole hyvää ravitsemuspolitiikkaa. Politiikkaa.
Mitä siitä jos sillä voitaisiin säästää vaikkapa Omega 3-rasvahappojen ja D-vitamiinin kohdalla miljardeja euroja joka vuosi ja mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä.
Tärkeintä on ravitsemuspolitiikka, jota ohjaa ideologia jossa "ruoan pitää riittää".