torstaina, maaliskuuta 04, 2010

Kirjoittajavieras: Olli Posti

**
Tämä Olli Postin kirjoitus ilmestyi 3.3.2010 ja sitä kommentoidaan vilkkaasti. Tässä pieni yhteenveto kommenteista. Ollin varsinainen kirjoitus alkaa hieman alempana.

  • Anonyymi innostui kertomaan meille: No Ollihan kuulostaa tyypilliseltä Ollilta. Hyvä hyvä.
  • Toinen Anonyymi jatkaa: Ollilla on kyllä lahja tuottaa tekstiä välillä sellaisella ajatuksen virralla, että muut tippuvat kyydistä, mutta jokainen saa kai kuitenkin olla oma persoonansa (sehän tässä varmaan ärsyttääkin). Kaikkia ei voi parantaa, ei edes Olli(a).
  • Lisää Anonyymiä Ollin kehumista: Ollille kiitokset ravistavasta analyysistä!
  • Myös Christer Sundqvist liittyy ylistäjien kuoroon: Ollilta tuli aivan erinomainen vieraskirjoitus. Sitä olen tässä koko aamupäivän lueskellut uudestaan ja uudestaan. Hyvä!
  • Mökkihöperö kehuu hänkin Ollia: Olli Posti vasta hieno tapaus onkin. Lisää Ollia! Kiitos!
  • A.P. tuo meille tällaisen tiedon: Hieno kirjoitus. Olli teki aikanaan myös minulle (karhun-) palveluksen tökkäisemällä oikeista kohdista ja ohjaamalla sopivalla tavalla. Itsekin paljon kysymyksiä omanneena, mutta vähän vastauksia löytäneenä (syy: liian yksityiskohtainen, keskenään ristiriitäinen tieto), alkoivat vihdoin näin palaset loksahtaa kohdalleen. Holistinen ajattelu otti voiton reduktionisisesta. Ollin (riittävän) täsmällisien vastauksien ja yhteisen pohdintamme seurauksena pystyin luomaan itselleni uuden tason ajatella, oppimaan uutta - käytännössä siis luomaan paremman paradigman, parempaa tietoa "hukkaamalla" vanhaa tietoa eli karkeistamalla näkymää, joka oli pahasti hakoteillä. Olli auttoi osaltaan näkemään metsän puiden sijaan.
  • Sami Uusitalo kirjoitti: Hieno homma kun Olli on pystynyt vaikuttamaan terveyteensä superfoodeilla. Itse en ole niihin perehtynyt paria pintapuolisesti tarkasteltua artikkelia lukuunottamatta.
  • Puhdistamon Joni kirjoitti: Ollia parhaimmillaan, erittäin hyvä kirjoitus.
  • Kyllä Neonomide tietää: Niin monimuuttujainen juttu kuin ravinto menee herkästi joko reikäjuustotieteeksi tai jeesusteluksi, usein molemmiksi. Kaunis, yksi pointti joka silti pitää sisällään niin paljon merkityksiä. Tätä lisää.
  • Sami Uusitalolta tärkeitä huomioita: Mikäli oikein ymmärsin, arvosteli Olli länsimaista tiedettä ja sen kehnoa soveltuvuutta ravitsemustieteeseen. Itse olen sitä mieltä, että juuri länsimainen tiede ja sen periaatteet ovat täydellisesti hukassa koko virallisessa ravitsemusvalistuksessa. Länsimainen luonnontiede perustuu luonnosta tehtäviin objektiivisiin, toistettaviin ja mitattaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorioiden kanssa tulee teoriat joko hylätä tai vääriltä osiltaan korjata. Esimerkiksi kolesteroliteoria on täydellisesti ristiriidassa lukuisien toistettavien, objektiivisten ja mitattavissa olevien havaintojen kanssa. Toisaalta esim. professori Paula Hakala on täysin pihalla jo kerto- ja jakolaskusta väittäessään ettei vhh:lla saa suojaravinteita. Näin ovat myös lukuisat muut auktoriteetit. Eikä tämä edellä mainittu ole vielä minkään tason tiedettä, mutta sitäkään eivät nämä "tiedemiehet" hallitse. Minunkin mielestäni ravitsemus kokonaisuudessaan menee niin valtavan monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, että yksittäisten "tieteellisten" tutkimusten sijaan voi todellakin antaa suuren arvon myös omille kokemuksilleen. Toimia siis enemmän "viininmaistajana" kuin "tiedemiehenä".
  • Joni selittää: Jollain tavalla olen tuon Sami Uusitalon kommentin kanssa samaa mieltä, eli länsimainen "rehellinen" tiede puuttuu ravintotieteestä. Se koneisto on niin hidas, ja (ilmeisesti) altis lobbaukselle, että se edustaa parhaimmillaankin eri intressiryhmien vaatimusten keskiarvoa - ei suinkaan parasta mahdollista tietoa terveydestä. Samoja tyyppejä lukeneena Ollin kanssa (lisäisin joukkoon vielä Udo Erasmuksen) voi silti sanoa, että mikroskooppi ja "massaspektrometritutkimus" on auttanut ymmärtämään tiettyjä asioita. Ongelmaa tulee siinä, kun luullaan löytäneemme graalin malja ja sitten eristetään se graalin malja joka alkaakin tuottaa sairautta. Esimerkiksi E-vitamiinin eristetty tokoferoli voi olla haitaksi koska siinä on eristety vain yksi kahdeksasta E-vitamiinista, mutta rice branin tai avokadon E-vitamiinin "mixed tocols" sisältää kaiken. Kuten sanottua, "Luonto on teknologian äärimmäinen ilmentymä" - ja ihmiset eivät pysty sitä ymmärtämään ehkä koskaan. Siinä mielessä oma kokemus on tarkempi kuin se koeputki.
  • Lääkäri Timo Kuusela pohtii: Olli taitaa olla perimmäisten kysymysten lähellä. Pirstoutunut tiede pääsee yksittäisen tutkijan yhä kapeampisektorisella osaamisella entistä lähemmäksi niitä ratkaisuja, joita luonto käyttää, myös ihmiskeho. Tämä kaikki on hienoa. Tästä huolimatta emme tiedä, mitä keinoja luonto/keho kussakin valintatilanteessa hyväksyy käyttöönsä. Olen perännyt tutkijoilta kokonaiskuvaa, edes puutteellista mm. aineenvaihduntasairauksista. Odotan edelleen vastausta. Terve (ihmis)elimistö valitsee valtavasta keinovalikoimasta sopivimmat. Muuten laji ei säily loputtomassa kamppailussa. Keinovalikoimasta tiedämme tarkkaan pintaraapaisun verran. Voimmeko siis pakottaa kehomme johonkin viranomaissuositukseen/-päätökseen? Emme voi - eikä kannata. Antaa kehon valita ja soveltaa ohjelmoitua (geenit) ratkaisun hakua. Pitää vain uskoa, että näillä keinoilla laji on pujotellut tehokkaimmin elämän karikoissa tuhoutumatta. Tiede sinänsä on äärettömän mielenkiintoista - siis jos se perustuu puhtaasti osaamiseen ja uteliaisuuteen. Tieteestä on vain suurelta osalta tehty muun toiminnan mm ansainnan narttu.
  • Ville jatkaa: Ollin jutussa on varmaan vinha perä. Itse olen mielestäni saanut parhaat ravitsemukseen liittyvät vinkit työkseen ruokaa laittavilta ihmisiltä. Heillä on kai kokonaisuus hallussa. Liialliseen reduktionismiin eivät syyllisty pelkät tutkijat, vaan myös usein maallikot.
  • Henri kirjoitti: Kiitos Ollille mainiosta kirjoituksesta! Suosittelen aiheesta kiinnostuneille Michael Pollanin kirjaa "Oikean ruoan puolesta", joka kirjaimellisesti avaa silmät. Christerin toivotan tervetulleeksi Pirkkahalliin seuraamaan 10 urheilijan tällä hetkellä 4kk kestänyttä Superfood-koetta, jossa mitataan 5000m suorituskykyä koe- ja kontrolliryhmissä. Pyydän myös ystäväni Ollin mukaan juoksemaan... =)
  • Tästä asiasta Sami Uusitalolla on mielipide: Hmmm. mielenkiintoista. Millaisella energiaravintoaineiden jakaumilla kavereita on ravittu? Meinaan pikaisella silmäyksellä superfoodit eivät ole hiilaririkkaimpia. Toi superfoodien testaus urheilijoilla kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Tosin en usko, että superfoodeilla eikä muillakaan eväillä saada jengiä heti doupattua, mutta vakavat virheet kuten rasvojen poisjättö ja neuroottinen hiilarituputus voivat heikentää urheilijan kehitystä.

Matti Tolosen ravintolisäkirjoituksen jälkeen saamme nauttia viidakkomies Olli Postin "luomuhippiparadigmasta" ja johdannosta hänen ajatusmaailmaansa. Saatekirjeensä mukaan Olli pisti inspiroivaa musaa taustalle, veti Chocolate Blissit huiviin ja kirjoitti ehkä elämänsä parhaan tekstin!

Olli Postin komea kirjoitus täydentää hyvin edellä tutuksi tulleen lääkärin kirjoituksia, luoden pohjaa täydentävän ja kokonaisvaltaisen ruokavalion loistavalle duolle, Tolonen - Posti.

Olen saanut lupauksia, että lähiviikkoina saamme sitten vihdoinkin nähdä "virallistahon" vieraskynän tuotteita tässä terveysblogissa. Olli kasasi nyt viimeistään melkoiset paineet näiden niskaan!

Olli Posti arvelee, että nämä hienot vieraskirjoitukset tulevat vaikuttamaan aika lailla koko kansalliseen terveyskeskusteluun - jopa määrittämään sitä. Sen verran kovilla tässä nyt ammutaan.

Ravinnon laadun merkitys

Kiitos tästä kunniasta - tuntuu kuin pelaisi tennistä itsensä Federerin tai Andre Agassin kanssa.

Tolosen ja erään toisen lääkärin kirjoista sain oman herätykseni kuusi vuotta sitten. Sittemmin olen perehtynyt entistä syvällisemmin ravinnon laatuun.

Luettuani kaiken mahdollisen Antilta ja Matilta sekä muilta kotimaisilta edelläkävijöiltä, aloin etsiä vastaavia pioneereja maailmalta.

Puolisen vuosikymmentä metsästin tiedon terävintä kärkeä yrittäen kuumeisesti karistaa viimeisetkin MS-taudin oireet. Törmäsin mm. sellaisiin nimiin kuin Joseph Mercola, Mike Adams, Jon Barron, David Wolfe ja David Favor.

Mitä enemmän tutkin ja opiskelin, sen selvemmäksi tuli, että terveys onkin tosi helppoa ja simppeliä, ja että kyse on ennen kaikkea ravinnon laadusta.

Laatua voi olla aluksi vaikea ymmärtää, jos asiaa lähestyy länsimaisen ravintotieteen näkökulmasta.

Nykytieteen metodologia on pitkälti reduktionismiin perustuvaa, ja pyrkii objektiiviseen totuuteen. Tutkimuksen kohde pyritään hajottamaan osiin, jotta voidaan tutkia kutakin osaa mahdollisimman tarkasti.

Osiin hajotettu tieteellinen totuus ei kuitenkaan käytännössä auttanut minua lopulta kovinkaan pitkälle. Moni purkki saattaa näyttää ravinnetaulukon perusteella ihan hyvältä, muttei se kerro raaka-aineen laadusta vielä yhtään mitään.

Jouduin jälleen kerran kokemaan sen tuskallisen henkisen prosessin, jota kutsutaan paradigman vaihdokseksi.

Tässä vaiheessa totean, että olin koko nuoruuteni ajan ehkä rajuin reduktionisti ja kovin tiede-uskovainen mitä tunsin. Luin yläasteen kemiat ja fysiikat jo viidennellä luokalla; rakastin koulua, opettajia, tiedettä, matematiikkaa, varmuutta, selkeyttä.

Oma tauti, johon sairastuin parikymppisenä, pakotti havahtumaan, useampaankin otteeseen. Huomaamaan, että todellisessa maailmassa on muitakin puolia kuin puhdas matematiikka.

Tällä hetkellä sanoisin, että ravintoa kannattaisi tutkia jopa enemmän taiteen kuin tieteen menetelmillä. Tämä on rohkea väite, mutta kokemukseni perusteella uskallan näin sanoa.

Kuinka määritellään hyvä viini? Reduktionistisesti laboratoriossa, objektiiviseen totuuteen pyrkien?

Ei, vaan tismalleen päinvastoin.

Viinien paremmuus määräytyy demokraattisen, subjektiivisen prosessin perusteella, jossa kokeneimpien, arvostetuimpien maistajien mielipide luonnollisesti painaa suhteessa eniten. Viinejä "tutkittaessa" tunnustellaan kokonaisuutta - ja nimenomaan kokonaisena! Ei kaasukromatografissa melkein plasmaksi poltettuna, kuten tieteessä tehdään ruoalle. Ja lopullinen totuus määräytyy aina sinun suussasi ja kehossasi - sanoi se viiniguru mitä tahansa.

Oletetaan, että Olli ja Christer ovat eri ruoka-aineita. Tuodaan paikalle asiantuntija, ja kysytään tältä, kumpi meistä on parempi seuralainen - kumman juttuja kannattaa kuunnella. Mitä tekee asiantuntijamme?

Jos hän on länsimaisen koulutuksen saanut ravintotutkija, hän heittää Christerin polttouuniin, vääntää napin tuhanteen asteeseen, ja kerää tuhkat huolellisesti maljaan A.

Sen jälkeen hän tekee saman Ollille, säilöen tuhkat tarkan hygienisesti maljaan B.

Seuraavaksi hän tutkii toinen toistaan kalliimmilla menetelmillä mitä pääravinteita kumpikin kasa sisältää, tekee niistä taulukot ja vertaa niitä keskenään. Lopulta selviää, että Olli sisälsi hieman enemmän poltetun C-vitamiinin jäämiä, mutta Christerin maljasta löytyi taas karvan verran enemmän kuollutta, denaturoitunutta proteiinia. Kumpi vei voiton?

Arvostetun koulutuksen saanut tutkijamme katsoo virallisesta opaskirjastaan sen hetkisen muodin mukaisen standardin, jonka mukaan proteiini on kaikkein tärkeintä (vaikka viime vuonna se oli vielä C-vitamiini). Christer on siis mukavampi kaveri.


* * * * * *

Toistetaan ajatusleikki, mutta tällä kertaa tuodaan paikalle ihan oikea ihminen (ei tutkija). Vaikkapa viehättävä nainen.

Hän viettää päivän tai pari molempien kanssa, tutustuu taustoihin ja kasvuolosuhteisiin - saattaa jopa maistaa!

Ikävä kyllä tälläkin kertaa Christer vie voiton, mutta Ollikin selviää tutkimuksesta suunnilleen hengissä.


* * * * * *

Toivon ja uskon, että ruokaa aletaan taas tutkia ja arvostaa kuin viiniä, kuin hyvää seuraa, kuin hienoa kokemusta josta tulee kestävästi ja kokonaisvaltaisesti hyvä olo.

Tämä uusi, ja samalla kaikkein vanhin paradigma toimii niin paljon paremmin näitä eläviä, dynaamisia ja käsittämättömän kompleksisia juttuja tutkittaessa.

Minun nykykuntoni, ja jo sairaseläkkeelle joutuneen tutkija-tyttöystäväni epätieteellisen nopea voinnin koheneminen olkoon siitä ELÄVÄNÄ todisteena.

Poltettujen tuhkakasojen tutkimusta meillä on jo tarpeeksi.


Terveisin Viidakkomies


22 kommenttia:

  1. No Ollihan kuulostaa tyypilliseltä Ollilta. :P Hyvä hyvä.

    VastaaPoista
  2. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi nr.2 ruoan laadun parantaminen ja mausta tinkimättömyys on tyhjän louskuttamista? Ollilla on kyllä lahja tuotta tekstiä välillä sellaisella ajatuksen virralla, että muut tippuvat kyydistä, mutta jokainen saa kai kuitenkin olla oma persoonansa(sehän tässä varmaan ärsyttääkin). Kaikkia ei voi parantaa, ei edes Olli. :)

    Mitäs sitten... Matti-lisäravinneuskovainen, Antti-kiihkoileva rasvan ja (salaliittoteorioidenkinko)puolestapuhuja, Olli-liiallista superfood hifistelyä ja välillä realiteetit unohtavaa paahtamista. :P
    Christer tekee tämän, koska haluaa tarjota muidenkin ravitsemuksen puolestapuhujille areenan vai Christer haluaa olla ja pysyä nr.uno ja tuoda siksi hieman liika äärilaidoissa hyppivät tyypit esiin, jotta voi tuoda itsensä esiin objektiivisena keskitien kulkijana?

    Kaikilla hyvät blogit kuitenkin. ;)

    VastaaPoista
  4. Jes, juuri näin se menee.

    Niin monimuuttujainen juttu kuin ravinto menee herkästi joko reikäjuustotieteeksi tai jeesusteluksi, usein molemmiksi.

    Kaunis, yksi pointti joka silti pitää sisällään niin paljon merkityksiä. Tätä lisää.

    VastaaPoista
  5. Hieno homma kun Olli on pystynyt vaikuttamaan terveyteensä superfoodeilla. Itse en ole niihin perehtynyt paria pintapuolisesti tarkasteltua artikkelia lukuunottamatta.

    Mikäli oikein ymmärsin arvosteli Olli länsimaista tiedettä ja sen kehnoa soveltuvuutta ravitsemustieteeseen. Itse olen sitä mieltä, että juuri länsimainen tiede ja sen periaatteet ovat täydellisesti hukassa koko virallisessa ravitsemusvalistuksessa.

    Länsimainen luonnontiede perustuu luonnosta tehtäviin objektiivisiin, toistettaviin ja mitattaviin havaintoihin. Jos havainnot ovat ristiriidassa teorioiden kanssa tulee teoriat joko hylätä tai vääriltä osiltaan korjata.

    Esim. kolesteroliteoria on täydellisesti ristiriidassa lukuisien toistettavien, objektiivisten ja mitattavissa olevien havaintojen kanssa.

    Toisaalta esim. professori Paula Hakala on täysin pihalla jo kerto- ja jakolaskusta väittäessään ettei vhh:lla saa suojaravinteita. Näin ovat myös lukuisat muut auktoriteetit. Eikä tämä edellä mainittu ole vielä minkään tason tiedettä, mutta sitäkään eivät nämä "tiedemiehet" hallitse.

    Minunkin mielestäni ravitsemus kokonaisuudessaan menee niin valtavan monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, että yksittäisten "tieteellisten" tutkimusten sijaan voi todellakin antaa suuren arvon myös omille kokemuksilleen. Toimia siis enemmän "viininmaistajana" kuin "tiedemiehenä".

    VastaaPoista
  6. Hyvä veto Christeriltä saada monia toisinajattelijoita katon alle.
    Ollille kiitokset ravistavasta analyysistä ;)
    Anonyymi 2. Valitettavasti paraneminen lähtee viime kädessä meidän jokaisen omista valinnoista. Vaimosi vaivaa tietämättä uskallan sanoa, että yleensä omaa elämänlaatuaan voi parantaa vaikka sairautta ei täysin saisi poiskaan.

    VastaaPoista
  7. Ollilta tuli aivan erinomainen vieraskirjoitus. Sitä olen tässä koko aamupäivän lueskellut uudestaan ja uudestaan. Hyvä!

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus. Olli teki aikanaan myös minulle (karhun-) palveluksen tökkäisemällä oikeista kohdista ja ohjaamalla sopivalla tavalla. Itsekin paljon kysymyksiä omanneena, mutta vähän vastauksia löytäneenä (syy: liian yksityiskohtainen, keskenään ristiriitäinen tieto), alkoivat vihdoin näin palaset loksahtaa kohdalleen. Holistinen ajattelu otti voiton reduktionisisesta.

    Ollin (riittävän) täsmällisien vastauksien ja yhteisen pohdintamme seurauksena pystyin luomaan itselleni uuden tason ajatella, oppimaan uutta - käytännössä siis luomaan paremman paradigman, parempaa tietoa "hukkaamalla" vanhaa tietoa eli karkeistamalla näkymää, joka oli pahasti hakoteillä.

    Olli auttoi osaltaan näkemään metsän puiden sijaan.

    VastaaPoista
  9. Olli taitaa olla perimmäisten kysymysten lähellä.
    Pirstoutunut tiede pääsee yksittäisen tutkijan yhä kapeampisektorisella osaamisella entistä lähemmäksi niitä ratkaisuja, joita luonto käyttää, myös ihmiskeho.
    Tämä kaikki on hienoa.
    Tästä huolimatta emme tiedä, mitä keinoja luonto/keho kussakin valintatilanteessa hyväksyy käyttöönsä.
    Olen perännyt tutkijoilta kokonaiskuvaa, edes puutteellista mm aineenvaihduntasairauksista. Odotan edelleen vastausta.
    Terve (ihmis)elimistö valitsee valtavasta keinovalikoimasta sopivimmat. Muuten laji ei säily loputtomassa kamppailussa.
    Keinovalikoimasta tiedämme tarkkaan pintaraapaisun verran. Voimmeko siis pakottaa kehomme johonkin viranomaissuositukseen/-päätökseen? Emme voi - eikä kannata.
    Antaa kehon valita ja soveltaa ohjelmoitua (geenit) ratkaisun hakua. Pitää vain uskoa, että näillä keinoilla laji on pujotellut tehokkaimmin elämän karikoissa tuhoutumatta.
    Tiede sinänsä on äärettömän mielenkiintoista - siis jos se perustuu puhtaasti osaamiseen ja uteliaisuuteen. Tieteestä on vain suurelta osalta tehty muun toiminnan mm ansainnan narttu.

    VastaaPoista
  10. Ollia parhaimmillaan, erittäin hyvä kirjoitus.

    Jollain tavalla olen tuon Sami Uusitalon kommentin kanssa samaa mieltä, eli länsimainen "rehellinen" tiede puuttuu ravintotieteestä. Se koneisto on niin hidas, ja (ilmeisesti) altis lobbaukselle, että se edustaa parhaimmillaankin eri intressiryhmien vaatimusten keskiarvoa - ei suinkaan parasta mahdollista tietoa terveydestä.

    Samoja tyyppejä lukeneena Ollin kanssa (lisäisin joukkoon vielä Udo Erasmuksen) voi silti sanoa, että mikroskooppi ja "massaspektrometritutkimus" on auttanut ymmärtämään tiettyjä asioita. Ongelmaa tulee siinä, kun luullaan löytäneemme graalin malja ja sitten eristetään se graalin malja joka alkaakin tuottaa sairautta..

    vrt. E-vitamiinin eristetty tokoferoli voi olla haitaksi koska siinä on eristety vain yksi kahdeksasta E-vitamiinista, mutta rice branin tai avokadon E-vitamiinin "mixed tocols" sisältää kaiken. Kuten sanottua, "Luonto on teknologian äärimmäinen ilmentymä" - ja ihmiset eivät pysty sitä ymmärtämään ehkä koskaan. Siinä mielessä oma kokemus on tarkempi kuin se koeputki.

    VastaaPoista
  11. Ollin jutussa on varmaan vinha perä. Itse olen mielestäni saanut parhaat ravitsemukseen liittyvät vinkit työkseen ruokaa laittavilta ihmisiltä. Heillä on kai kokonaisuus hallussa.

    Liialliseen reduktionismiin eivät syyllisty pelkät tutkijat, vaan myös usein maallikot.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Ollille mainiosta kirjoituksesta! Suosittelen aiheesta kiinnostuneille Michael Pollanin kirjaa "Oikean ruoan puolesta", joka kirjaimellisesti avaa silmät. Christerin toivotan tervetulleeksi Pirkkahalliin seuraamaan 10 urheilijan tällä hetkellä 4kk kestänyttä Superfood-koetta, jossa mitataan 5000m suorituskykyä koe- ja kontrolliryhmissä. Pyydän myös ystäväni Ollin mukaan juoksemaan... =)

    VastaaPoista
  13. "10 urheilijan tällä hetkellä 4kk kestänyttä Superfood-koetta, jossa mitataan 5000m suorituskykyä"

    Hmmm. mielenkiintoista. Millaisella energiaravintoaineiden jakaumilla kavereita on ravittu. Meinaan pikaisella silmäyksellä superfoodit eivät ole hiilaririkkaimpia.

    VastaaPoista
  14. Herra Veteraaniurheilija voi ihan rehellisesti myöntää, että se kohta jota olet lukenut sata kertaa on:

    "Toistetaan ajatusleikki, mutta tällä kertaa tuodaan paikalle ihan oikea ihminen (ei tutkija). Vaikkapa viehättävä nainen.

    Hän viettää päivän tai pari molempien kanssa, tutustuu taustoihin ja kasvuolosuhteisiin - saattaa jopa maistaa!

    Ikävä kyllä tälläkin kertaa Christer vie voiton, mutta Ollikin selviää tutkimuksesta suunnilleen hengissä."

    Hehe ;)

    VastaaPoista
  15. Ollin rikkaan kielenkäytön ja ihmisläheisen otteen myötä mieleeni tuli seuraavat ravitsemustieteelliset julkaisusarjat:

    Food and Foodways http://20.fi/3782

    Food, Culture and Society http://20.fi/3783

    Olli tuli - ilmeisen tahtomattaan - minun silmissäni liittäneeksi itsensä sellaisiin ravitsemustieteellisiin perinteisiin kuin ruokasosiologia (sosiology of food) ja ravitsemusantropologia (nutritional anthropology).

    VastaaPoista
  16. Olli, tämä oli todella hienoa tekstiä!

    VastaaPoista
  17. Siivosin vähän kommenttiosastoa. Pidetään kommentit siistinä!

    VastaaPoista
  18. Kokemukseni mukaan ihmisen terveydestä ja hänen käyttämästään ravinnosta luodaan liian kevyesti steretyyppejä. Ihmiskeho on kyllä muutakin, mitä aineita sen tuottamiseen on käytetty. Kehiin tulee ottaa mm. suomalaisen filosofin Lauri Rauhalan ajatuksia holistisesta ihmiskäsityksestä. Perimän osuutta ihmisen terveyteen ei pidä vähätellä.

    VastaaPoista
  19. Luin tänään Luomuttajat-sivuston ketjua - Olen uusi täällä, google vei sivulle, Ollin jutut mainittiin usein.
    Mistään mitään tietämättömänä iski silmään naisten suuri osuus kommentoijista, vaivaan haetaan apua, ja toisaalta ihmetellään että tämmöisiäkin sivustoja on, ja niin monia kanssakärsijöitä. Tarvii seurata sitäkin, piru vie!

    Ehkä ollin paradigmaa myötäillen, olli tuli pienellä, tuskin pahastuu; Lukekaa ihmiset!

    (Pikkunen piru huutaa: Jos järvet viinaksi muuttuisi...:))

    Pilkunnu...uskaajat! Loistavia kommentteja tässä, siellä, sun täällä. Lukekaa tää. (Missä se ylöspäinuoli on...) Keinukaa ja pyörikää!

    Janne Karnivoori^^ suosittelee, lukekaa!

    VastaaPoista
  20. Skeptisyys on tauti, antioksidantti. Päivän lause, haastava, mutta tosikkomainen. Perkele!

    Janne Koditon (:)^^

    VastaaPoista
  21. Olli on suomen kovin jätkä. Tuli niin fiilarit tästä vanhasta - mutta minulle uudesta - tekstistä, että joutuu lähteen paljasjalkaileen nurtsille auringonpaisteeseen!

    VastaaPoista