**
Päivitys 26.5.2010
Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:
Hei keskustelijat
Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.
Diabetesliiton tiedotus
Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.
Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.
D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.
Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.
Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.
Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.
D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.
Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.
Diabetesliiton tiedotus
Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.
Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.
D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.
Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.
Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.
Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.
D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.
Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:
Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.
Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!
Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.
Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.
Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.
Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.
Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!
Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.
Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.
Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:
Yllä oleva graafinen kuvio perustuu Oulun ja lapin lääneissä vuonna 1966 syntyneiden lasten seurantatutkimukseen.
VastaaPoistaAineistona on yli 12 000 henkilöä. D-vitamiinin anto lapsille vähensi merkitsevästi diabeteksen riskiä. "Lapsilla, jotka ottivat säännöllisesti suositellun D-vitamiiniannoksen (2000 IU eli 50 mikrogrammaa päivässä!) oli riskisuhde (RR) 0,22 (0.05-0.89) verrattuna niihin lapsiin, jotka saivat säännöllisesti suositusta vähemmän D-vitamiinia [...] Päivittäinen D-vitamiinilisä liittyy pienentyneeseen tyypin 1 diabeteksen riskiin. Vauvojen riittävän D-vitamiinin saannin turvaaminen voi auttaa kääntämään [laskuun] kasvavan tyypin 1 diabeteksen ilmaantumisen", kirjoittivat tutkijat Lancetissa jo vuonna 2001.
Hyppönen E, Läärä E, Reunanen A, Järvelin MR, Virtanen SM. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. Lancet. 2001 Nov 3;358(9292):1500-3. http://20.fi/4073
Uudempi julkaisu (2007), jossa Elina Hyppönen on myös yhtenä kirjoittajana, osoittaa että yleinen periytyvä geenivirhe, CYP27B1 polymorfismi, vaikuttaa haitallisesti D-vitamiinin aineenvaihduntaan ja altistaa tyypin 1 diabetekselle. Aineistona oli 7854 tyypin 1 diabeetikkoa ja 8758 tervettä verrokkia Isosta-Britanniasta.
Tulosten mukaan D3-vitamiini vaimentaa tulehdussytokiineja (interleukiini (IL)-12, IL-2, tuumorinekroositekijä alfa (TNF-alfa)ja gammainterferoni) ja edistää tulehdusta vaimentavien sytokiinien tuotantoa (IL-4). Tutkijat pitävät D-vitamiinin antoa lapsille erittäin tärkeänä. Diabetes. 2007 Oct;56(10):2616-21.http://20.fi/4074
D-vitamiini ja aikuisdiabetes
VastaaPoistaD-vitamiini kiinnostaa nyt diabetestutkijoita kaikkialla maailmassa. Uudet tutkimustulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan D-vitamiini vähentää sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksen riskiä. Näyttää myös siltä, että jo sairastuneet hyötyvät D-vitamiinilisästä. Terveelle keskivertoväestölle annettu saantisuositus (7,5 mikrogrammaa päivässä) ei kuitenkaan riitä diabeetikoille, joiden tarve on ilmeisesti noin 10 kertaa suurempi.
Yhdysvaltain Diabetesliiton lehti Diabetes Care julkaisi 23.3.2010 uuden artikkelin Yhdysvalloissa asuvien arabien D-vitamiinin pitoisuuksista veressä (S-D-25) ja niiden yhteydestä insuliiniresistenssiin, sokerinsietoon ja metaboliseen oireyhtymään. S-D-25 mitattiin 542 henkilöltä, joista 46 prosentilla oli insuliiniresistenssi, 33 prosentilla metabolinen oireyhtymä ja 42 prosentilla glukoosi-intoleranssi (heikentynyt sokerinsietokyky.
Kolmella neljästä tutkitusta oli vakava D-vitamiinin puute (S-D-25 alle 20 ng/ml eli 50 nmol/l ja lopuilla lievä puutos (< 40 ng/ml eli 100 nmol/l). Vähäinen D-vitamiinipitoisuus liittyi glukoosi-intoleranssiin miehillä, mutta ei naisilla. Miehillä S-D-25 korreloi käänteisesti (negatiivisesti) HOMA-R:ään (HOMA=HOmeostasis Model Assessment of insulin), triglysreideihin, paastoverensokeriin ja sokerihemoglobiiniin (HbA1c). Naisilla S-D-25 korreloi positiivisesti HDL-kolesteroliin.
Johtopäätös: D-vitamiinin puutos on erittäin yleinen Amerikan arabien keskuudessa. Miehillä se assosioituu insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään ja glukoosi-intoleranssiin. http://20.fi/4091
Ihmettelen, ettei asiaa ole tutkittu enempää Suomessa, jolla on diabetesken maailmanennätys.
Hiilaria tarvittaessa? Olisko näin yksinkertaista. Säädöt kohdilleen?
VastaaPoistaMars, mars, ja pidemmällekin. Talk, bitch :)
Tavattoman mielenkiintoinen kuva. Mitä mieltä Christel Lamberg-Allardt on tuosta kuvasta? Voitteko kysyä häneltä tai artikkelin kirjoittajilta? Minä olen pelkkä maantiedon opettaja. En minä tiedä mitään muuta kuin, että näyttää siltä kuin tuo lasten diabetes on noussut sitä mukaa kuin lapsille on annettu VÄHEMMÄN D-vitamiinia. Itselläni on lapsi jolla on diabetes. Lapsi syntyi vuonna 1997. Kuvan perusteella saamani käsitys on se, että lapseni syntyessään 1990-luvulla oli riski saada diabetes paljon, paljon korkeampi kuin 1960-luvulla. Vedänkö kuvan perusteella liian suoria johtopäätöksiä?
VastaaPoistaTampereen yliopistosta on julkaistu uusi raportti raskaudenaikaisen D-vitamiinin saannin ja perinnöllisesti tyypin 1 diabetekselle alttiiden lasten sairastuvuudesta diabetekseen. Yhteyttä ei havaittu. Ei ihmekään, sillä tutkimusajankohta oli 1997–2002, jolloin terveysviranomaiset ja terveydenhuollon ja ravitsemuksen ammattihenkilöt pelottelivat suomalaisia D-vitamiinin yliannostelun vaaroilla. Eivätkä neuvolat suin surminkaan kehottaneet odottavia äitejä käyttäämään ravintolisiä. Päin vastoin. Niinpä äitien D-vitamiinin saanti oli keskimäärin vain 5,1 µg/vrk ruoasta ja 1,3 µg ravintolisistä (sic!).
VastaaPoistahttp://20.fi/4203
Siis minkä takia D-vitamiinin saantisuositukset pudotettiin noin alas? Kai siihen joku syy oli?
VastaaPoistaAlle 3-vuotiaiden lasten D-vitamiinin saantisuositukset pudotettiin alas väärin käsityksen vuoksi. Eräässä tutkimuksessa oli tulkittu, että D-vitamiini olisi aiheuttanay lapsille jotakin häikkää sydämessä. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli virhepäätelmä. Saantisuositusta ei kuitenkaan nostettu takaisin.
VastaaPoistaEnglantilaisen viiden tutkimuksen meta-analyysin mukaan riittävä D-vitamiinin saanti voi ehkäistä lasten diabetesta. Kun saantisuositus pidetään liian pienenä ja lapsia sairastuu diabetekseen, siitä aiheutuu valtavia terveydenhuoltomenoja ja inhimillistä kärsimystä. Se ei näytä paljon painavan vaakakupissa, jossa vastapainona on päättäjien (valtion ravitsemusneuvottelukunnan) arvovalta.
Hei, Mikä on siis mielestänne tarpeellinen määrä D-vitamiinia lapsille (ikäluokittain)?
VastaaPoistaMeillä on toisella vanhemmalla diabetes (mies), joten olisin kiinnostunut onko keinoja vähentää riskiä sairastua 1 tyypin diabetekseen esim D-vitamiinia avulla?
Mikä D-vitamiini oli kyseessä? D3?
VastaaPoistamm. lasten D-vitamiin eli jekovit sisältää D2 vitamiinia...
Neuvolat tyrkyttävät jekovittia, mutta kyllä D3-vitamiinia löytyy lapsille. täältä löytyy ihan hyvä juttu aiheesta: http://gojiavocado.blogspot.com/2010/01/vauvojen-d-vitamiinit.html
VastaaPoistaKun nyt Jekovit tuli mainittua, niin purkissa sanotaan yliannostuksesta näin:
VastaaPoista"Päivittäisten saantisuositusannosten jatkuva ylittäminen voi johtaa D-vitamiinimyrkytykseen ja veren liialliseen kalsiumpitoisuuteen. Pitkäaikaisen D-vitamiinin liikakäytön seurauksena kalsiumia kertyy elimistöön, mistä voi seurata monien elinten kalkkiutumista. Veren liiallisen kalsiumpitoisuuden ensioireita ovat heikkouden tunne, väsymys, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja ripuli."
Onko tuo nykytiedon valossa jo vanhentunutta ja D-vitamiinin saantisuosituksia voi ylittää surutta? Tietysti vähän ihmetyttää, että lääkefirma itse kirjoittaa moisia pelotteluita aiheetta, kun kerran tarkoitus on myydä tuotetta mahdollisimman paljon...
Tuo kaaviokuva on tosiaan yksiselitteinen. Toki voisi kysyä eikö myöskin elintavat ja ravintokin ole muuttunut näiden vuosien aikana ja eikö samanlaisen nousevan käyrän voisi saada korvaamalla D-vitamiinin jollain muulla, vaikka lisääntynyt lihavuus huomioiden? Tämä tietysti vain arvailua... mutta jos huomioidaan, että D-vitamiinia alettiin suositella neuvoloissa järjestelmällisesti koko kansan tietoisuudelle vasta 1930-luvulta lähtien, niin voisi kuvitella diabetestä olleen tuota ennen melkoisen runsaasti. Kalanmaksaöljyä ei kuitenkaan syöty koko kansan laajuudelta, toisaalta kyllä lapset eivät istuneet kesällä sisällä tietokoneen äärellä.
Suomalaiset diabetestutkijat Mikael Knip, Suvi M Virtanen ja Hans K Åkerblom pohtivat American Journal of Clinical Nutrition -lehden uusimmassa numerossa syitä lapsuusajan diabetekseen. Tauti (autoimmunihäiriö) alkaa ilmeisesti jo ensimmäisen elinvuoden aikana, ja sikiö- ja vauvaiän ravitsemuksella näyttäisi olevan tekemistä riskin kanssa. Mitään yksittäistä syytekijää ei ole kuitenkaan löytynyt. D-vitamiinilisän antamatta jättäminen (tai liian vähäinen saanti) näyttää kuitenkin lisäävän riskiä. Metabolomiikan ja muiden uusien tutkimusmenetelmien käyttöönotto saattaa selvittää asiaa.
VastaaPoistaItse ajattelen, että maailman suurin tyypin 1 diabeteksen insidenssi Suomessa saattaa hyvinkin liittyä odottavien äitien ja vauvojen liian vähäiseen D-vitamiinin saantiin. Raskaana olevien naisten D-vitamiinin tarve voi olla 100 mikrogrammaa päivässä, kuten D-vitamiinitutkija tohtori Bruce Hollis (PhD) suosittelee. Hollis on "director of pediatric nutritional sciences at the Medical University of South Carolina, in Charleston, USA". Professori Michael Holick (Boston University) suosittelee lapsille 25 mikrogrammaa päivässä, mutta Suomessa suositus on vain 10 µg/vrk.
Jatkuva asiaton D-vitamiinin yliannostuksilla pelottelu jatkuu Suomessa, kuten edellä olevasta Kimmon kommentista käy ilmi. Lapset saavat mieluummin sairastua diabetekseen kuin ottaa riittävästi D-vitamiinia.
Enterovirusinfektio (picornaviruksiin kuuluva alaryhmä) voi laukaista lasten diabeteksen, osoittaa kolme toisistaan riippumatonta tutkimusta. Niistä yksi on Hanna Viskarin väitöskirja Tampereen yliopistosta (2005), toinen Englannista Cambridgen yliopistosta (2009) ja kolmas pienehkö tutkimus Italiasta Varsesen yliopistosta(2010). Koska D-vitamiini näyttää ehkäisevän virusinfektioita ja lasten diabetesta, nämäkin raportit puoltavat D-vitamiinilisän antamista lapsille, jopa nykyistä viranomaissuositusta suurempina päiväannoksina (ehdotan 25 mikrogrammaa/vrk läpi vuoden).
VastaaPoistaKuulen ja luen jatkuvasti siitä, kun ihmiset saavat liian vähän vitamiineja... Onko kukaan kuullut siitä, että joku saisi liikaa vitamiineja ja miten heille on käynyt. Koska peloitellaan vitamiinimyrkytyksillä niin kuinka yleistä se oikeastaan on? En ole törmännyt sellaiseen viestiin vielä kertaakaan, että joku on saanut/ottanut liikaa ja sairastunut?
VastaaPoistaHyvä Jerik! Aloin vuonna 1982 hoitaa potilaitani ravintolisillä (mukaan luettuina vitamiinit ja hivenaineet suurina annoksina). Samoihin aikoihin muutamat muutkin "vitamiinilääkärit" alkoivat antaa samoja hoitoja. En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että kukaan olisi saanut mitään liikaa haitoista puhumattakaan.
VastaaPoistaHuomasin sattumoisin, että Tiede-lehti oli kirjoittanut Elina Hyppösen tutkimuksesta jo vuonna 2001. Muu media on vaiennut siitä niin, ettei asia ole tullut yleiseen tietouteen.
VastaaPoistaOlen hoitanut potilaitani jo pitkään lisäravinteilla. Testautan jokaisen potilaan D-vitamiinitason. Se, miksi D-vitamiini voi auttaa estämään niin monia sairauksia, pohjautuu todennäköisesti moniin eri mekanismeihin. Yksi kiintoisimmista on prof. Cedric Garlandin esittämä teoria solujen välisten liitosten vahvistamisesta D:n ja kalsiumin avulla. Jos liitokset alkavat em. ravinteiden vajauksesta johtuen pettää, pääsevät mm. virukset tunkeutumaan kudokseen ja aiheuttamaan esim. haimassa solutuhoa, kuten 1-tyypin diabeteksessa tapahtuu. Sama teoria voi ainakin osittain( onhan geenialtistukset ym syyt myös toki mahdollisia) selittää lukemattomia sairauksien syntymekanismeja, esim. verisuonten pullistumat ja repeämät, tyrät, Bakerin kystat, suonikohjut, peräpukamat, divertikkelit ja yleensäkin kaikki kudosmuutokset, joissa pehmytkudokset ovat ylivenyttyneet.
VastaaPoistaSiksi onkin tärkeää, että aina hoidetaan myös vähintäänkin kalsiumin saanti riittävälle tasolle. Toisin kuin usein väitetään, kalsiumin liian vähäinen saanti on ainakin minun potilaillani enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Näin ollen usein joudutaan lisäravinteina ottamaan 500-1500 mg/vrk. Järkevintä ja tuloksellisinta D-hoito on vain silloin, kun otetaan kaikki ravintoaineryhmät(vitamiinit, rasvahapot, mineraalit) huomioon ja hoitoa toteutetaan kokonaisvaltaisena lisäravinnehoitona. Silloin saadaan paljon parempia tuloksia, kuin vain jotain yksittäistä ravintoainetta lisäämällä ruokavalion tueksi. Ei D yksin auta, jos apuaineita ei ole riittävästi, varsinkaan kalsiumia. Garlandin teoria, ns. Dinomit-malli seuraavassa linkissä http://www.uctv.tv/search-details.aspx?showID=16941 . Lääketeollisuuden, kemian ja jopa maatalousteollisuuden synergistiset bisnesedut ovat mielestäni syynä koko tähän järkyttävään D-vajauksesta johtuvaan terveydenhuollon laajaan tragediaan( syövät, diabetes jne, jotka linkissä D:n vajaukseen), jota ollaan harjoitettu jo tietoisesti ainakin Codex Alimentariuksen perustamisesta alkaen, vuodesta 1962 lähtien.
Onneksi jokainen kansalainen voi itse päätää omasta ruokavaliostaan ja lisäravinteistaan. Toki kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla ja mieluiten ammattilaisen ohjauksessa, ettei tule ylilyöntejä esim. annostelujen suhteen. Tällaiset terveysblogit, joissa keskustellaan asiallisesti ovat erittäin tervetulleita. Paine päättäjiä kohtaan lisääntyy joka kerta, kun uusia tutkimustuloksia tulee ja niitä kommentoidaan ja viedään viestiä muillekin. Niistä pitää vain meidän kaikkien alkaa pitää vielä nykyistäkin isompaa meteliä ja koota voimiamme yhteisen hyvän tarkoituksen hengessä. Päättäjäthän eivät myönnä olleensa väärässä noin vain, mutta kehitys kulkee juuri siihen suuntaan, mihin me kaikki sitä ohjaamme. Pisaroista koostuu valtameri. Hyvä voittaa lopulta pahan.
Kause on aivan oikeassa, kiitos erinomaisen hyvästä kommentista. Minäkin ole korostanut jo lähes 30 vuotta, että ravitsemushoidossa tulee käyttää hyväksi eri ravintotekijöiden synergistä vaikutusta parhaan mahdollisen hoitotuloksen saamiseksi. Yhdellä tai kahdella erillisellä vitamiinilla tai muulla ravintotekijällä tehdyt tutkimukset tuottavat useimmiten pettymyksen, jolla sitten löydään koko ravitsemushoito lyttyyn (esimerkkinä suomalainen SETTI).
VastaaPoistaD-vitamiini on kuitenkin poikkeus, sillä pelkästään tämän yhden vitamiinin puutteen korjaaminen näyttää vaikuttavan aivan valtavasti kansanterveyden suuriin ongelmiin ja kustannuksiin (esimerkkinä juuri diabetes). Tietenkin D-vitamiininkin kanssa tulee mieluiten korjata ruokavaliota ja käyttää muitakin ravintolisiä ja harrastaa liikuntaa. Käytännössä ihmiset ovat sellaisia, että he uskovat mielellään aina yhteen valmisteeseen kerrallaan. Useamman ravintolisän samanaikaista käyttöä vierastetaan.
Otanpa käytännön esimerkin: Ikäiseni ystäväni seuraa innokkaasti terveysuutisia maailmalta ja hän meilailee niitä minullekin. Äskettäin hän meilasi tutkimuksen reumapotilaiden vakavasta ja yleisestä D-vitamiinin puutteesta. Nyt sattuu niin, että ystäväni sairaanhoitajavaimolla on paha nivelreuma. Kysyin, onko hän jo mittauttanut oman S-D-25:nsa ja käyttääkö hän jo D-vitamiinia. Vastaus: "Ei, kun joudun syömään niin paljon lääkkeitä!"
Valitettavasti on niin, että ravintolisien vastustajat (joita on vieläkin paljon) eivät itse ole koskaan hoitaneet ketään niillä, eivätkä käytä niitä itsekään, joten heille ei ole tullut palautetta eikä käytännön kokemusta ravintolisien edullisista vaikutuksista. Tästähän yritin puhua vieraskirjoituksessani.
Mitä enemmän tähän blogiin linkitetään ulkopuolelta, esitä enemmän tätä luetaan. Ja se kasvattaa painetta ravitsemushoitojen hyväksymisen suuntaan.
Olipa synergistinen kommentti pariin edelliseen omaan kommenttiini ( eri juttuihin).
VastaaPoistaYksilön painoarvo on melko mitätön, ja kun ajatellaan vähätteleviä luonnehdintoja tyyliin 'massa', voidaan ehkä asiallisella (välillä asiattomallakin) kommentoinnilla ja kirjoituksilla antaa massalle paino, arvo?
Ehkä liikaa pyydetty, ed. kommentoijalta ja Matti Toloselta, lisää tarinoita eli esimerkkejä vajaaravitsemuksesta, väärinsyömisestä. Lasten diabetes oli aihe, pahoittelen, en tiennyt minne tämä olisi paremmin sopinut. Jatkumo.
Ehkä Christer innostuisi kysymään kuuluvalla äänellään lukijoiden kokemuksia ns. vitamiinihoidoista.
Näitähän on, mutta kuitenkin, tyyli on tärkeä. Hä? ^^
Jos joku haluaisi ulos kaapista, teroittaa sänän säiläänsä, ilahduttaa kanssaeläjiä ja silleen, asiallisesti.
Kootut selvitykset... (KISS)
Superfoodit, eli uskomusjutut karsien. Something like that.
Joo, on superfoodeja, mutta ravitsemuksella on tieteenä ja taiteena lukemattomat lonkerot...
Pahoittelen uudelleen...
Pas... eiku P.S Mitenkäs C ja D-vitskujen synergia, sitä ihmeteltiin jossain, mutta ei ole osunut kohdille.
Kirjoitin kommenttini lukematta Matti Tolosen kommenttia, jos sillä jotain merkitystä on
VastaaPoistaEli ilmestyi samaan aikaan, piru vie, kirjoittaessani^^ Selityksiä...
VastaaPoistaEn ollut uskoa silmiäni lukiessani syyskuun 2010 Diabetes care -lehdessä julkaistua lasten D-vitamiinitutkimusta. Siinä D-vitamiinilla ei saatu toivottua vaikutusta beetasolujen toimintaan. Mutta uskokaa tai älkää, annettu D-vitamiinin päiväannos oli 0,25 mikrogrammaa päivässä! Ja tällaista Yhdysvaltain Diabetesliiton tiedelehti julkaisee! Kohta Suomen media repäissee tästä isoja otsikoita: "D-vitamiini tehotonta lasten diabetekessa".
VastaaPoistaJos juttu pitää paikkansa, on jällen syytä epäillä vilunkipeliä ja vaatia päitä vadille. Selvittää taustavaikutteet ja -vaikuttajat, motivaatio. Mainio esimerkki! Mielestäni näin on.
VastaaPoista0.25 µg, tarkoituksella, uskomatonta. Vaikea onkin uskoa, ilmeisesti tarkoituksella tehty, koska julkaistiin. Ettei olisi kirjoitus- eli painovirhe...
Vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos EN olisi alkanut syödä lisää D-vitamiinia tänä syksynä. Tosiasia kuitenkin on, että minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla nyt kipeä. Ulkona on räkäilma. Jalat kastuu koko ajan ja korvista tuulee sisään. Lapsilla on ollut kröhää. Töissä on stressiä. Yleensä saan tämmöisissa olosuhteissa aina vähintäänkin lievän kurkkukröhän. Nyt ei kuitenkaan ole mitään, olen ihan kunnossa, vaikka ei "pitäisi".
VastaaPoistaJos D-vitamiini tehoaa viheliäisen ja tuikitavallisen nuhakuukmeen ehkäisyssä näin hyvin, ties mitä muuta hyvää se voi saada aikaiseksi!
Synergiaa se varmaan on, syön nykyään taas oikeaa voita inhottavien kevytlevitteiden sijaan. Kalaöljykapseleitakin otan. Mutta eikö niissä kanssa ole sitä D-vitamiinia?
yksi äiti
Tyypin 1 diabeetikoilla on useimmiten D-vitamiinin puute (S-D-25 alle 50 nmol/l) Sveitsissä, osoittaa tuore Bernin yliopiston lastenklinikan tutkimus. Talvisaikaan peräti 84,1 % potilaista poti puutetta. D-vitamiinin mittaaminen verestä ja D-vitamiinin anto (puutteessa oleville) on perusteltua, ilmenee Swiss Medical Weekly -lehdessä julkaistusta raportista (2010 Sep 3;140:w13091. doi: 10.4414/smw.2010.13091).
VastaaPoistaDiabeetikkolasten S-D-25:n tulisi olla 150-160 nmol/l, kirjoitti 17 D-vitamiinitutkijan ryhmä (mukana suomalainen dosentti Christel Lamberg-Allardt) pari vuotta sitten. Tällaiseen pitoisuuteen pääseminen edellyttäisi todella suurta päivttäistä D-vitamiinin annosta.
Saako jostain lähetteen D_vitamiinin mittaamiseen? Pojallani on ollut 3 vuotta diabetes - ykkönen -ja tunnen suurta syyllisyyttä, koska hänen ollessaan vauveli olin todella epäsäännöllinen dvitamiinilisän antaja. Tuttelivellejä hän veteli - ja niissähän on d-vitskua. Mutta että murkkuikäisellekinkö lisää D-vitamiinia? Miten se hyödyttäisi?
VastaaPoistaKuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa lähetteen laboratorioon S-D-25-mittaukseen. Sen voi teettää missä tahansa kliinisessä laboratoriossa. Käänny kotipaikkakunnallasi toimivan lääkärin puoleen. Voit myös kykyä yksityisestä laboratoriosta, voisivatko he joustaa ja ottaa verikokeen ilman lääkärin lähetettäkin, koska sen hankkiminen aiheuttaa vain lisävaivaa ja kustannuksia, ja on pelkkä muodollisuus.
VastaaPoistaTottakai murkkuikäselle pitää antaa D-vitamiinia, etenkin, jos hän on diabeetikko, niin paljon, että S-D-25 nousee tasolle 150-160 nmol/l. Yleensä tarve on 1-2,5 mikrogrammaa painokiloa kohti päivässä. D-vitamiini parantaa vastustuskykyä flunssia vastaan ja vähentää diabeteksen lisätautien riskiä.
THL nostaa lasten D-suositusta
VastaaPoistaTerveyden ja hyvinvoinnin laitos julkistaa parhaillaan käynnissä olevilla Lääkäripäivillä uuden suosituksen D-vitamiinista lapsille, kertoo Helsingin Sanomat tänään (10.1.2011). Uutisesta ei käy ilmi, mikä uusi suositus on.
"Joka toinen suomalainen saa liian vähän D-vitamiinia. Puutetta on varsinkin loka-huhtikuussa, jolloin auringonpaiste ei riitä synnyttämään vitamiinia tarpeeksi. D-vitamiinin puute aiheuttaa monia sairauksia, muun muassa luukatoa on todettu jo lapsilla", kirjoittaa HS.
"Lääkäripäivät on vuoden tärkein lääkäreiden koulutustapahtuma, joka järjestetään perintesesti tammikuussa. Se tuottaa myös terveysalan uutisia tiedotusvälineisiin. Nelipäiväinen tapahtuma kokoaa Messukeskukseen sekä yleis- että erikoislääkäreitä ja lääketeollisuuden edustajia."
Pitkään kestänyt vitamiinien ja muiden ravintolisien vastustuksen aika on vihdoin jäämässä historiaan. D-vitamiini on se keihäänkärki, joka mursi lopullisesti sitkeän vastustuksen ns. virallisessa terveydenhuollossa. Nyt hyväksytään yleisesti se tosiasia, että vitamiinit ja muut ravintolisät ehkäisevät paitsi perinteisiä puutostauteja myös monia tavallisia sairauksia ja jarruttavat niiden etenemistä.
Peruutan edellisen viestin otsikon. THL ei suinkaan nostanut lasten ja nuorten D-vitamiinin saantisuositusta, vaan suorastaan alensi 2-3 vuotiaiden suositusta 10:sta 7,5 mikrogrammaan päivässä. Muiden ikäryhmien suositukset pysyvät ennallaan. Asia valkeni minulle nähtyäni klo 17 TV-uutisissa THL:n professori Suvi Virtasen haastattelun. Enpä ole ennen nähnyt TV:ssä surkeampaa asiantuntijaa. Hän hämääntyi täysin kun häneltä kysyttiin, miksi 2-vuotiaan suositus on nyt sama kuin 18-vuotiaan. "2-vuotias kasvaa", vastasi Virtanen vihdoin toivottuaan kysymyksen aiheuttamasta järkytyksestä.
VastaaPoistaKyllä on THL:llä pallo hukassa.
Niin, THL:n sivullahan nuo uudet suositukset ovat näkyvillä. Niissä tosiaan 2-18-vuotiaille suositellaan 7,5 µg ja alle 2-vuotiaille 10 µg, kuin myös raskaana oleville ja imettäville naisille. Hyvää tuossa on, että suositus on ympäri vuoden. Huonoa se, että määrät ovat aivan riittämättömät ja lisäksi loppuosa tästä (lainaus THL:n tiedotteesta):
VastaaPoista"Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavanomaisessa ruokavaliossa ole.
Poikkeuksena ovat erittäin runsaasti vitaminoidut tuotteet kuten maitovalmisteet, joissa on D-vitamiinia 2 µg /100 ml. Niiden säännöllinen erittäin runsas käyttö saattaa johtaa liian runsaaseen D-vitamiinin saantiin."
Ensinnäkin tuossa ihan turhaan pelotellaan D-vitamiinin liikasaannilla, niin paljoa maitoa ei pysty juomaan. Toiseksi missä maitovalmisteessa on D-vitamiinia 2µg/100ml? Vastahan viime vuonna (2010) Valio nosti D-vitamiinipitoisuuden 0,5 µg:sta 1,0 µg:aan /100 ml. Katsoin juuri jääkaappiin ja Ingmanin maidossa on edelleen 0,5 µg/100 ml.
Sen verran viisastuin kaupassa käydessäni, että maitotuotteita, joissa on 2 µg D-vitamiinia 100 ml:ssa tosiaan löytyy, vaikka sitä tuossa edellä epäilinkin.
VastaaPoista