**
Terveystietoiset blogini lukijat ovat jo pitkään tienneet, että synteettisille makeutusaineille on olemassa vaihtoehto: steviakasvista saatava luonnollinen makeutusaine. Olin tänään (15.12.2011) kuuntelemassa Hartwallin tiedotustilaisuutta ensimmäisistä stevialla makeutetuista virvoitusjuomista. Tässä raporttini.
Stevia hyväksyttiin 11.11.2011
Euroopan Unioni hyväksyi äskettäin uuden, steviakasvista (Stevia rebaudiana) valmistettavan makeutusaineen käytettäväksi elintarvikkeissa. Kyse on siis
stevioliglykosideista, joista käytetään usein lyhyesti nimeä stevia. Asia
on varsin mielenkiintoinen ja siitä on puhuttu viime aikoina paljon
mediassakin.
Kaloritonta makeutta luonnosta
Hartwallin viestintäpäällikkö Taru Tuominen oli koonnut stevialla makeutettujen tuotteiden julkistamistilaisuuteen hyviä asiantuntijoita ja asiasta kiinnostuneen yleisön. Vilkkaan haastattelun myötä saimme aika hyvän käsityksen siitä mitä kaikkea Hartwall on 5 vuoden aikana puuhaillut stevian eteen. Vaikka en ole mikään virvoitusjuomien suosija, on tämä ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, että löytyy luontainen vaihtoehto myös keinomakeutusrintamalla. Tämä luontainen ja kaloriton makeutusaine on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi USA:ssa, Japanissa ja Australiassa, ja sen uskotaan mullistavan juomamarkkinoita ja elintarvikealaa myös Suomessa. Voi toivoa, että Hartwall saa tämän asian käännettyä menestystarinaksi ja muut elintarviketoimittajat seuraavat perässä korvaten esim. aspartaamilla makeutetut tuotteet stevialla.
Hyväksyttyä makeutta
EU on hyväksynyt steviakasvin makeutta tuottavat stevioliglykosidit elintarvikekäyttöön. Stevioliglykosideja saadaan uuttamalla steviayrtin lehtiä (joko vedellä tai alkoholilla). Tärkeimmät stevioliglykosidit ovat Reb‐A (rebaudiosidi‐A) ja steviosidi.
Kielenkäyttöön on jo nyt iskostunut termi 'stevia' kuvaamaan steviasta uutettuja makeutta tuovia ainesosia. Ei taida häiritä ketään muita kuin joitakin Eviran paperinpyörittäjiä, että puhutaan pelkästään steviasta? Evira on jo nyt huomauttanut, että tuotteen etiketissä ei ehkä pitäisi käyttää sanaa Stevia ja kasvin kuvaa ei saa esiintyä samassa yhteydessä. Toivotaan, että Hartwall ja Evira neuvotteluissaan saa tuohon asetelmaan jotain tolkkua jossain vaiheessa. Eviralle suosittelen maalaisjärjen käyttöä.
Stevioliglykosideja voidaan käyttää mm. juomissa, makeisissa ja pöytämakeuttajana. Sen sijaan kasvin käyttöä sellaisenaan ei ole hyväksytty EU:ssa. Tämä saattaa ihmetyttää, mutta näin se nyt vain on.
Stevian ADI‐arvo on 4 mg/kg/vrk, eli suomeksi sanottuna sitä saa vetää napaansa 4 mg painokiloa kohti päivittäin ihan turvallisesti. Stevialle on annettu oma lisäainekoodinsa: E960
USA:n ravitsemusterapeuttien yhdistys (ADA) sanoo näin steviasta: "Stevia rebaudiana A on turvallinen ja sopii pöytämakeuttajaksi ja elintarvikkeisiin lisättäväksi. Sillä ei ole osoitettu erityisiä terveyshyötyjä suhteessa muihin intensiivimakeuttajiin nähden."
USA:n diabetesliitto sanoo: "Stevia on todettu turvalliseksi käytettäessä hyväksyttyjen saantisuositusten puitteissa."
Stevioliglykosidit eivät imeydy ohutsuolesta, koska ihmiseltä puuttuu entsyymit niiden pilkkomiseksi. Stevioliglykosidit fermentoituvat paksusuolessa bakteerien vaikutuksesta. Fermentaatiossa syntyy vapaata steviolia, joka imeytyy osittain takaisin verenkiertoon. Maksa muuttaa takaisin imeytyneen steviolin glukuronihapon johdannaiseksi, jonka elimistö erittää virtsaan. Osa stevioliglykosideista erittyy sellaisenaan ulosteeseen.
Hyvää ja huonoa
Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen toi vakuuttavalla tavallaan esille steviasta kerääntyneen vaatimattoman kliinisen tutkimusnäytön. Hyvää on se, että koe-eläimillä steviaa on tutkittu tosi paljon. Huonoa on se, että ihmisellä steviaa on tutkittu hyvin vähän. Vaatimattomat kliiniset kokeet saavat todennäköisesti jatkoa ja voidaan saada tietää käyttäytyykö stevia samalla tavalla ihmisessä kuin koe-eläimessä
Steviasta ei ole toistaiseksi siis julkaistu kattavia väestötutkimuksia. Sen sijaan riskitekijätutkimuksia on muutamia, jotka esitellään seuraavassa.
Eräässä tutkimuksessa (Chan et al., 2000) 106 kiinalaista kohonneesta verenpaineesta kärsivää, mutta muutoin
tervettä henkilöä satunnaistettiin, joko lumelääkkeelle tai stevia rebaudinan
steviosidiglykosidille. Koehenkilöiden
keski‐ikä oli 54 vuotta. Sekä steviosidi että lumelääke annosteltiin kapselina kolme kertaa
päivässä yhden vuoden ajan. Steviosidiannos oli 750 mg päivässä kolmeen osaan jaettuna.
Annos vastaisi 80 kiloa painavalla henkilöllä annosta 9,4 mg/kg/pv.
Ennen tutkimuksen alkua mahdollinen verenpainelääkitys lopetettiin, ja kaikki koehenkilöt
kävivät läpi neljän viikon run‐in‐jakson. Tutkimusjakson alkaessa koehenkilöiden verenpaine
oli molemmissa ryhmissä n. 166/103 mmHg.
Stevia laski merkitsevästi verenpainetta. Systolinen verenpaine laski lähtötilanteesta (166 mmHg) lähes 10 mm arvoon 153 mmHg. Lumelääkettä saaneiden verenpaine ei laskenut ollenkaan. Vakuudeksi löytyy vielä toinen verenpainetutkimus (Hsieh MH et al., 2003), jossa oli samansuuntaiset tulokset. Lisäksi löytyy muutama tutkimus, jossa stevialla ei ole saatu aikaiseksi verenpaineen laskua. Tarvitaan huomattavan paljon lisää tutkimuksia. Ehkä Harvardin yliopisto kiinnostuu asiasta?
Entä sitten, miten stevia vaikuttaa verensokeriin? Pienessä tanskalaistutkimuksessa (Gregersen S et al., 2004) oli mukana 12 aikuistyypin diabeteksesta kärsivää henkilöä. Tutkimuksessa testattiin yksittäisen kokeellisen aterian aiheuttamaa (aterianjälkeistä) sokerivastetta. Koehenkilöt eivät saaneet olla insuliinihoitoisia, mutta tablettilääkkeitä käyttävät potilaat hyväksyttiin mukaan. Ennen testiateriaa ei kuitenkaan saanut ottaa verensokerilääkkeitä. Jokainen koehenkilö sai kerran lumetta ja kerran steviosidia koeaterian yhteydessä.
Koeaterioiden välissä piti olla viikon välijakso, jolloin koehenkilöt elivät ja söivät normaalisti.
Koeateria sisälsi 412 kcal (proteiinia 16 E %, rasvaa 30 E% ja hiilihydraatteja 54 E%).
Stevia vähensi aterianjälkeisiä sokerivasteita 18 % lumejauhoon verrattuna. Se
myös kiihdytti aterian jälkeistä insuliinin eritystä 40 % lumeeseen verrattuna (insulinogenic
index). Lisäksi on muutamia tutkimuksia, jossa stevialla ei ole vaikutuksia verensokerin käyttäytymiseen. Stevian vaikutusta verensokeriin pitää tutkia lisää.
Stevialla tehdyistä tutkimuksista suuri osa oli tehty eri annoksilla kuin mikä on suositeltu ADI ‐arvo ("miten paljon tuotetta saa turvallisesti nauttia päivässä") Euroopassa ja USA:ssa. Huomattavaa on myös, että pitkäaikaistutkimukset on tehty vain aasialaisessa väestössä. Olemassa olevien kliinisten tutkimusten perusteella stevia sopii makeutusaineeksi niin terveille kuin diabeetikoilla ja kohonneesta verenpaineesta kärsivillekin. Kaupallisella steviavalmisteella saadut tulokset aterianjälkeisiin insuliini‐ ja sokerivasteisiin ovat mielenkiintoisia, mutta kaipaavat vahvistusta jatkotutkimuksissa. Stevian haittavaikutukset ovat harvinaisia ja lieviä. Stevioliglykosideilla on hyvin vähän haittavaikutuksia. Käyttöön voi liittyä lievä pistävä jälkimaku suussa ja siksi stevioliglykosideja käytetään elintarvikkeissa usein yhtä aikaa jonkin toisen makeutusaineen kanssa. Harvinaisena esiintyy mahasuolikanavan haittavaikutuksia (esim. täyttymyksen tunnetta). Yksittäisiä allergia‐ ja yliherkkyystapauksia on kuvattu kirjallisuudessa. Stevian terveysvaikutuksista kaivataan jatkossa kattavampaa tietoa.
Jokainen voi halutessaan etsiä käsiinsä nämä tutkimuslähteet:
Anton SD et al. Effects of stevia, aspartame, and sucrose on food intake, satiety, and postprandial
glucose and insulin levels. Appetite. 2010 Aug;55(1):37-43
Barriocanal LA et al. Apparent lack of pharmacological effect of steviol glycosides used as
sweeteners in humans. A pilot study of repeated exposures in some normotensive and
hypotensive individuals and in Type 1 and Type 2 diabetics. Regul Toxicol Pharmacol. 2008
Jun;51(1):37-41
Brahmachari G et al. Stevioside and related compounds ‐ molecules of pharmaceutical
promise: a critical overview. Arch Pharm (Weinheim). 2011 Jan;344(1):5‐19.
Chan et al. A doubleblind
placebocontrolled
study of the effectiveness and tolerability of oral
stevioside in human hypertension. Br J Clin Pharmacol. 2000 Sep;50(3):215-220.
Ferri LA et al. Investigation of the antihypertensive effect of oral crude stevioside in patients
with mild essential hypertension. Phytother Res. 2006 Sep;20(9):732-736
Gregersen S et al. Antihyperglycemic effects of stevioside in type 2 diabetic subjects. Metabolism.
2004 Jan;53(1):73-76.
Hsieh MH et al. Efficacy and tolerability of oral stevioside in patients with mild essential
hypertension: a two-year,
randomized, placebo-controlled
study. Clin Ther.
2003 Nov;25(11):2797-2808
Maki KC et al. The hemodynamic effects of rebaudioside A in healthy adults with normal and
lownormal
blood pressure. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S40-46
Maki KC et al. Chronic consumption of rebaudioside A, a steviol glycoside, in men and women
with type 2 diabetes mellitus. Food Chem Toxicol. 2008 Jul;46 Suppl 7:S47-53
Brown R et al. Artificial Sweeteners: A systematic review of metabolic effects in youth. Int J
Pediatr Obes. 2010 August; 5(4): 305–312.
Fung TT et al. Sweetened beverage consumption and risk of coronary heart disease in women.
Am J Clin Nutr. 2009 Apr;89(4):1037-1042.
Magnusson BA et al. Aspartame: a safety evaluation based on current use levels, regulations, and
toxicological and epidemiological studies. Crit Rev Toxicol. 2007;37(8):629-727.
Malik VS et al. Intake of sugarsweetened
beverages and weight gain: a systematic review. Am J
Clin Nutr. 2006 Aug;84(2):274-288.
Mattes RD & Popkin BM. Nonnutritive sweetener consumption in humans: effects on appetite
and food intake and their putative mechanisms. Am J Clin Nutr. 2009 Jan;89(1):1
Tuotekehityspäällikkö Hannele Alakarhu kertoi stevian suomista mahdollisuuksista ja haasteista juomien kiintoisana makeuttajana.
Maailmalla steviaa on käytetty jo pitkään, mutta Suomessa sen käyttö on uutta, ja siksi se saattaa herättää mielenkiinnon lisäksi paljon kysymyksiä. Tälle sivulle olen koonnut ravitsemusammattilaisten käyttöön varatusta materiaalista vain pienen osan. Kysy lisää tarvittaessa vaikka minulta. Jos en tiedä, otan asiasta selvää.
Lisätietoa asiasta on osoitteessa www.stevia.fi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elintarviketeollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elintarviketeollisuus. Näytä kaikki tekstit
torstaina, joulukuuta 15, 2011
torstaina, syyskuuta 23, 2010
Miksi keinomakeutetut kevyttuotteet lihottavat?
*
Minulla on jo pitempään ollut käynnissä erään tutkijan kanssa äärettömän mielenkiintoinen keskustelu kevyttuotteista ja virvoitusjuomista. Tutkija ei halua nimeään julkisuuteen. Me julkistamme nyt tämän ajatuskuvion terveysblogini asiantunteville ja oivaltaville lukijoille. Me epäilemme vahvasti, että kevyttuotteet ja keinomakeutetut virvoitusjuomat ovat omalta osaltaan vaikean lihavuusepidemian yhtenä taustatekijänä. Lukekaa nämä allaolevat rivit pohtien ja arvioiden sekä kommentoikaa vilkkaasti.
Kevyttuotteet jäävät tässä selvityksessä kiinni ns. rysän päältä. Tutkijaystäväni joutuu työkseen pohtimaan eläimille tarkoitettujen rehujen valmistusta. Rehulisäaineiden valmistajien tutkimuksia hän on seurannut vilkkaasti ja hän on kuullut perusteluita näiden tuotteiden valintaan.
Eräänä päivänä hän kuuli rehulisäainevalmistajien esityksen eräästä mielenkiintoisesta aineesta ja mekanismista, jolla porsaita pystytään lihottamaan imeväisajan alussa. Lainsäädäntö kieltää kyseisen keinon käyttämisen tiettyä ikää vanhemmilla eläimillä, mutta itse mekanismi on mielenkiintoinen.
Aine perustuu näet sakariinille, jolla on 350-400 kertaa suurempi makeus kuin sakkaroosilla. Lihotusvaikutus perustuu suolenseinämässä olevien solujen makeuden aistimiseen ja sitä kautta glukoosin imeytymisen tehostumiseen.
Vaikka kyseisille possuille ei anneta tämän sakariini-yhdisteen lisäksi muuta lisäenergiaa, on niiden energian imeytymisteho huomattavasti parempi kuin ilman tätä. Näin myös porsaiden painonkehitys on nopeampi. Tästä ilmiöstä löytyy tutkittua tietoa. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tähän Anthony Sclafanin artikkeliin makean ravinnon aistimisesta.
Minulla on tapana selostaa nämä asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Niin nytkin.
Mekanismi on seuraava: suolen seinämässä olevassa pintasolukossa (epiteelissä) on ravinnon makeuden tunnistavia ns. reseptoreita. Makeuden tunnistaessaan nämä reseptorit antavat signaalin epiteelisoluille, jotka ryhtyvät hommin, eli aloittavat glukoosin kuljettajien valmistamisen. Näitä kuljettajia sanotaan glukoositransferaaseiksi. Mitä enemmän ravinnossa on makeutta, sitä enemmän valmistuu glukoosin kuljettajia.
Miten tämä liittyy keinomakeutettuihin kevyttuotteisiin? Minä tulen siihen pian. Ensin katsotaan onko samaa ilmiötä todettu ihmisellä kuin porsaalla ja onko asiaa tutkittu lisää. Silloinhan asia on bingo. Voimme silloin mahdollisesti luottaa täysin siihen, että tohtori Sclafani on tehnyt oikeanlaisen havainnon.
Ihmisellä tätä on toistaiseksi tutkittu erittäin vähän. Äskettäin ilmestyi Southamptonin yliopiston tutkijoiden laajahko selvitys aiheesta ihmisellä. Tutkijat myönsivät, että sikoja lihottava mekanismi on olemassa ja se lienee samantyyppinen myös ihmisellä. Kuitenkaan ilmiötä ei voi vedenpitävästi todistaa ihmisellä. Asia jää epäselväksi. Asia ei siis ole bingo, mutta kupongissa on jo muutama osuma. Lisää osumia tarvitaan.
Tuon teille nyt näkyviin keskeneräisenä asiana tutkijaystäväni ja minun rohkeaa spekulaatiota. Aspartaamilla on noin 180 kertaa suurempi makeus kuin tavallisella sokerilla ja Asesulfaami-K on noin 250 kertaa makeampaa. Ihan ei ylletä sakariinin tasolle, mutta melkein. Nämä keinomakeutusaineet ovat tavallisia lisäaineita kevyttuotteissa ja virvoitusjuomissa.
Tuskin kukaan juo pelkästään keinomakeutettuja limsoja ja kevyttuotteiden mukana nautitaan usein glukoosiksi muuttuvaa leipää. Keinomakeutettujen sokeria sisältämättömien tuotteiden mukana nautitaan siis lähes aina jotakin, jossa on hiilihydraattia (sokeria, joka hajoaa glukoosiksi).
Kevytlimsa juodaan tai kevytjogurtti nautitaan. Tuotteiden sisältämä vesi imeytyy mahalaukussa ja ohutsuolessa, mutta tuskin nämä makeutusaineet imeytyvät juuri ollenkaan. Tästä johtuen näiden keinomakeutusaineiden tiheys kasvaa mitä alhaisemmaksi vesipitoisuus nesteessä muuttuu. Lopputuloksena on, että suolessa on tiukka makeutusaineliuos, jonka makeuden tunnistavat solut ymmärtävät saatavilla olevana glukoosina. Makeutta tunnistavat solut aloittavat tehostuneen glukoositransferaasien tuotannon suolen pintasolukossa. Glukoosin imeytyminen ja siirtyminen suolenseinämän läpi tehostuu.
Jos suolessa on mitä tahansa ruokamassaa, missä on glukoosia, sen imeytyminen kiihtyy ja mahdollisesti jopa ylittää glukoosin luonnollisen imeytymisen.
Ja nyt tulee ehkä kaikkein rohkein spekulaatiomme, havaintomme: Yhdistäessämme tämän tehostuneen glukoosin imeytymisen siihen, että moderni elintarviketuotanto perustuu pitkälti raffinoitujen tärkkelysten ja hiilihydraattien varaan, niin päättelyketju on aika selvä! Keinomakeutusaineet luovat edellytykset tehostuneelle sokerienergian imeytymiselle. Liika energia näkyy lihomisena.
Mitä tuumaatte? Onko teillä rohkeutta lähteä asiasta keskustelemaan? Tottakai teillä on! Antaa palaa!
Muita juttuja sokerista ja keinomakeutusaineista:
Aspartaami aiheuttaa syöpää koe-eläimille
Minulla on jo pitempään ollut käynnissä erään tutkijan kanssa äärettömän mielenkiintoinen keskustelu kevyttuotteista ja virvoitusjuomista. Tutkija ei halua nimeään julkisuuteen. Me julkistamme nyt tämän ajatuskuvion terveysblogini asiantunteville ja oivaltaville lukijoille. Me epäilemme vahvasti, että kevyttuotteet ja keinomakeutetut virvoitusjuomat ovat omalta osaltaan vaikean lihavuusepidemian yhtenä taustatekijänä. Lukekaa nämä allaolevat rivit pohtien ja arvioiden sekä kommentoikaa vilkkaasti.
Kevyttuotteet jäävät tässä selvityksessä kiinni ns. rysän päältä. Tutkijaystäväni joutuu työkseen pohtimaan eläimille tarkoitettujen rehujen valmistusta. Rehulisäaineiden valmistajien tutkimuksia hän on seurannut vilkkaasti ja hän on kuullut perusteluita näiden tuotteiden valintaan.
Eräänä päivänä hän kuuli rehulisäainevalmistajien esityksen eräästä mielenkiintoisesta aineesta ja mekanismista, jolla porsaita pystytään lihottamaan imeväisajan alussa. Lainsäädäntö kieltää kyseisen keinon käyttämisen tiettyä ikää vanhemmilla eläimillä, mutta itse mekanismi on mielenkiintoinen.
Aine perustuu näet sakariinille, jolla on 350-400 kertaa suurempi makeus kuin sakkaroosilla. Lihotusvaikutus perustuu suolenseinämässä olevien solujen makeuden aistimiseen ja sitä kautta glukoosin imeytymisen tehostumiseen.
Vaikka kyseisille possuille ei anneta tämän sakariini-yhdisteen lisäksi muuta lisäenergiaa, on niiden energian imeytymisteho huomattavasti parempi kuin ilman tätä. Näin myös porsaiden painonkehitys on nopeampi. Tästä ilmiöstä löytyy tutkittua tietoa. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tähän Anthony Sclafanin artikkeliin makean ravinnon aistimisesta.
Minulla on tapana selostaa nämä asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Niin nytkin.
Mekanismi on seuraava: suolen seinämässä olevassa pintasolukossa (epiteelissä) on ravinnon makeuden tunnistavia ns. reseptoreita. Makeuden tunnistaessaan nämä reseptorit antavat signaalin epiteelisoluille, jotka ryhtyvät hommin, eli aloittavat glukoosin kuljettajien valmistamisen. Näitä kuljettajia sanotaan glukoositransferaaseiksi. Mitä enemmän ravinnossa on makeutta, sitä enemmän valmistuu glukoosin kuljettajia.
Miten tämä liittyy keinomakeutettuihin kevyttuotteisiin? Minä tulen siihen pian. Ensin katsotaan onko samaa ilmiötä todettu ihmisellä kuin porsaalla ja onko asiaa tutkittu lisää. Silloinhan asia on bingo. Voimme silloin mahdollisesti luottaa täysin siihen, että tohtori Sclafani on tehnyt oikeanlaisen havainnon.
Ihmisellä tätä on toistaiseksi tutkittu erittäin vähän. Äskettäin ilmestyi Southamptonin yliopiston tutkijoiden laajahko selvitys aiheesta ihmisellä. Tutkijat myönsivät, että sikoja lihottava mekanismi on olemassa ja se lienee samantyyppinen myös ihmisellä. Kuitenkaan ilmiötä ei voi vedenpitävästi todistaa ihmisellä. Asia jää epäselväksi. Asia ei siis ole bingo, mutta kupongissa on jo muutama osuma. Lisää osumia tarvitaan.
Tuon teille nyt näkyviin keskeneräisenä asiana tutkijaystäväni ja minun rohkeaa spekulaatiota. Aspartaamilla on noin 180 kertaa suurempi makeus kuin tavallisella sokerilla ja Asesulfaami-K on noin 250 kertaa makeampaa. Ihan ei ylletä sakariinin tasolle, mutta melkein. Nämä keinomakeutusaineet ovat tavallisia lisäaineita kevyttuotteissa ja virvoitusjuomissa.
Tuskin kukaan juo pelkästään keinomakeutettuja limsoja ja kevyttuotteiden mukana nautitaan usein glukoosiksi muuttuvaa leipää. Keinomakeutettujen sokeria sisältämättömien tuotteiden mukana nautitaan siis lähes aina jotakin, jossa on hiilihydraattia (sokeria, joka hajoaa glukoosiksi).
Kevytlimsa juodaan tai kevytjogurtti nautitaan. Tuotteiden sisältämä vesi imeytyy mahalaukussa ja ohutsuolessa, mutta tuskin nämä makeutusaineet imeytyvät juuri ollenkaan. Tästä johtuen näiden keinomakeutusaineiden tiheys kasvaa mitä alhaisemmaksi vesipitoisuus nesteessä muuttuu. Lopputuloksena on, että suolessa on tiukka makeutusaineliuos, jonka makeuden tunnistavat solut ymmärtävät saatavilla olevana glukoosina. Makeutta tunnistavat solut aloittavat tehostuneen glukoositransferaasien tuotannon suolen pintasolukossa. Glukoosin imeytyminen ja siirtyminen suolenseinämän läpi tehostuu.
Jos suolessa on mitä tahansa ruokamassaa, missä on glukoosia, sen imeytyminen kiihtyy ja mahdollisesti jopa ylittää glukoosin luonnollisen imeytymisen.
Ja nyt tulee ehkä kaikkein rohkein spekulaatiomme, havaintomme: Yhdistäessämme tämän tehostuneen glukoosin imeytymisen siihen, että moderni elintarviketuotanto perustuu pitkälti raffinoitujen tärkkelysten ja hiilihydraattien varaan, niin päättelyketju on aika selvä! Keinomakeutusaineet luovat edellytykset tehostuneelle sokerienergian imeytymiselle. Liika energia näkyy lihomisena.
Mitä tuumaatte? Onko teillä rohkeutta lähteä asiasta keskustelemaan? Tottakai teillä on! Antaa palaa!
Muita juttuja sokerista ja keinomakeutusaineista:
Aspartaami aiheuttaa syöpää koe-eläimilleSydän ei tykkää sokeristaJätä pois sokeri - elät pitempään?Älytöntä sokerivalistustaSokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia
Jätä pois sokeri - elät pitempään?Älytöntä sokerivalistustaSokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia
Sokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia
perjantaina, elokuuta 06, 2010
Vitamiinivettä tarjolla
*
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.
Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.
Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:
"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."
Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?
Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.
Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!
Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.
Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.
Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?
Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010
Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.
Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.
Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:
"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."
Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?
Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.
Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!
Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.
Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.
Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?
Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010
Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:
Roska myy kymmenen kertaa paremmin kuin tieto
keskiviikkona, heinäkuuta 07, 2010
Sietämättömän hyviä kirjoituksia Iltalehdessä
**
Varpu Tavi ei voi sietää minua. Ei se mitään. Ei kaikkia tarvitse sietää. Tunne ei ole molemminpuolinen, sillä minä pidän Varpua sietämättömän hyvänä kirjoittajana ja ihmisenä. Ymmärrettävästi Varpulla on omat reviirinsä ja omat kirjansakin vahdittavana. Sietokykyä saattaa laskea juuri tällaiset seikat. Ostakaa Varpun kirjoja ja sivistäkää itseänne!
Muita samantyyppisiä kirjoituksia:
Veteraaniurheilija ruokakaupassaKevyttuotteiden suosio romahtaaSuoraa puhetta kevyttuotteistaHormonit ovat naiselle kuin kiikkulauta
Varpu Tavi ei voi sietää minua. Ei se mitään. Ei kaikkia tarvitse sietää. Tunne ei ole molemminpuolinen, sillä minä pidän Varpua sietämättömän hyvänä kirjoittajana ja ihmisenä. Ymmärrettävästi Varpulla on omat reviirinsä ja omat kirjansakin vahdittavana. Sietokykyä saattaa laskea juuri tällaiset seikat. Ostakaa Varpun kirjoja ja sivistäkää itseänne!
Varpu Tavi kirjoittaa omaa blogia Iltalehdessä. Laadukasta ja haastavaa tekstiä.
Tuoreimmassa kirjoituksessaan Varpu tarkastelee ruoan salakavalia, lähes näkymättömiä läskiinnyttäjiä (ihana sana!). Muutama poiminta:
Tämän luettelon avulla voit tutkia, tuletko todennäköisesti olemaan ylipainoinen seuraavien viiden vuoden kuluessa tai selvittää, miksi mahdollisesti olet ylipainoinen jo nyt.
1. Aromivahventeita?
Jos haluat, että jogurttisi maistuu banaanilta ja juomasi persikalta, otat myös kaupan päälle synteettisiä aromivahventeita. Tutkimuksissa on havaittu, että ne saattavat lisätä ruokahalua.
2. Ympäristöhormoneja?
Tätä tietoa et löydä pakkausselosteesta. Ympäristöhormonit voivat joutua elimistöön ravinnon, juomaveden, hengitysilman ja ihon kautta. Ne saattavat sotkea esimerkiksi kilpirauhashormonin ja estrogeenin toimintaa.
3. Makeutusaineita?
Keinotekoiset makeutusaineet markkinoidaan kalorittomina kevyttuotteina, mutta eräiden tutkimustulosten mukaan ne ovat jopa pahempia lihottajia kuin sokeria sisältävät. Meidän elimistömme reagoi kaikkeen makeaan aluksi mielihyvällä, mutta pian se huomaa tulleensa huijatuksia keinomakealla, ja alkaa vaatia tilalle lisää ja oikeaa makeaa.
4. Väitteen, että se on KEVYT, LIGHT, VÄHÄKALORINEN?
Kevyttuotteiden kylläisyysvaikutus on huonompi kuin ruoka-aineiden, joissa on niiden normaali rasvasisältö. Rasvan tilalle on tavallisesti laitettu halpaa bulkkitärkkelystä ja muita ravitsemuksellisesti tyhjiä ainesosia, makeutusainetta ja keinotekoisia aromeita. Kevyttuote toimii salakavalasti myös siten, että se houkuttelee syömään enemmän. Kun jogurtti on ”rasvatonta ja lähes kaloritonta”, voihan sitä syödä puolikin litraa tai jopa litran kerralla?
Erityisesti kannattaa varoa menemästä pikaruokaketjujen ”kevyt”halpaan. Aivan kuten dieettikolajuomissa, keveys on silmänlumetta. Parhaassa tapauksessa kaloreita on toki vähemmän, mutta koska ruoasta on poistettu ne tärkeimmät kylläisyydentunteen synnyttäjät, otat nälissäsi jälkiruoaksi pirtelön … Viisainta olisi jättää pikaruokapaikat pääsääntöisesti kokonaan väliin, jos haluaa normaalipainoa ja tervettä elämää.
5. Väitteen tai mielikuvan, että se on TERVEELLISTÄ tai FUNKTIONAALISTA?
Monivitamiinimehut, probioottiset makeutetut jogurtit, leivät joihin on lisätty monityydyttymättömiä rasvoja jne. Koska niitä nautitaan niin sanotusti hyvällä omallatunnolla, niitä syödään helposti liikaa, ja koska niiden kylläisyysvaikutus on usein melko heikko, ne aiheuttavat sitäkin kautta liikasyömistä.
6. Fruktoosia?
Elintarvikkeista naamioidaan muka terveellisempiä myös lisäämällä niihin taloussokerin sijaan hedelmäsokeria. Hedelmäsokerilla makeutetut juomat lihottavat kuitenkin mahdollisesti jopa vieläkin enemmän kuin taloussokerilla makeutetut. Fruktoosi saattaa edistää rasvan varastoitumista kudoksiin.
7. Glutamaattia?
Useimmin käytetty maun vahvenne on natriumglutamaatti, joka antaa valmisruokiin lisää aromia ja makua. Glutamaattia on luonnostaan esimerkiksi hiivassa ja parmesanjuustossa, mutta niitä tuskin kukaan käyttää paljoa kerrallaan. Elintarviketeollisuus käyttää synteettistä natriumglutamaattia, jonka on eräissä tutkimuksissa havaittu kiihottavan ruokahalua. Saattaa olla, että se vaikuttaa suoraan aivojen nälkä- ja kylläisyyskeskukseen.
8. Hiivaekstraktia?
Koska glutamaatin huono maine on aika laajalle levinnyt, sen sijaan on alettu käyttää hiivaekstarktia valmiskeitoissa ja liemissä. Tuotteessa lukee ”Ei sisällä glutamaattia”, mikä on vähintäänkin epätarkka ilmaisu. Hiivaekstrakti on pääasiassa luonnollista glutamaattia. Lihoa voi myös syömällä sitä.
9. Kaloreita vain …?
Tutki erityisen epäluuloisesti kaikki pakkaukset, joissa korostetaan kevyttä kalorisisältöä. Karkkipussissa saatetaan määritellä annoskooksi kolme karamellia (kuinka moni tyytyy niin vähään kerran aloitettuaan?), maustettua jogurttia sisältävässä purkissa kalorimäärä ilmaistaan 100 grammaa kohden (mikä tietysti on ihan oikein), mikä kuitenkin helposti huijaa ajattelemaan, että määrä koskee koko 150 – 200 gramman purkkia.
10. Transrasvoja?
Teollisia transrasvoja sisältävät ranskalaiset perunat, hampurilaiset, margariinit, salaattikastikkeet ja keksit. Koska Suomessa ei transrasvoja tarvitse merkitä pakkauksiin ja terveysviranomaiset vähättelevät niiden vaikutuksia, valistunut kuluttaja tekee viisaimmin kun karttaa kaikkea, missä lukee kovetettuja kasvirasvoja tai osittain kovetettuja kasvirasvoja. Paitsi, että transrasvat ovat terveydelle pahaksi (nämä ovat niitä oikeasti vaarallisia, keinotekoisesti tyydyttyneitä rasvoja), ne myös lihottavat.
1. Aromivahventeita?
Jos haluat, että jogurttisi maistuu banaanilta ja juomasi persikalta, otat myös kaupan päälle synteettisiä aromivahventeita. Tutkimuksissa on havaittu, että ne saattavat lisätä ruokahalua.
2. Ympäristöhormoneja?
Tätä tietoa et löydä pakkausselosteesta. Ympäristöhormonit voivat joutua elimistöön ravinnon, juomaveden, hengitysilman ja ihon kautta. Ne saattavat sotkea esimerkiksi kilpirauhashormonin ja estrogeenin toimintaa.
3. Makeutusaineita?
Keinotekoiset makeutusaineet markkinoidaan kalorittomina kevyttuotteina, mutta eräiden tutkimustulosten mukaan ne ovat jopa pahempia lihottajia kuin sokeria sisältävät. Meidän elimistömme reagoi kaikkeen makeaan aluksi mielihyvällä, mutta pian se huomaa tulleensa huijatuksia keinomakealla, ja alkaa vaatia tilalle lisää ja oikeaa makeaa.
4. Väitteen, että se on KEVYT, LIGHT, VÄHÄKALORINEN?
Kevyttuotteiden kylläisyysvaikutus on huonompi kuin ruoka-aineiden, joissa on niiden normaali rasvasisältö. Rasvan tilalle on tavallisesti laitettu halpaa bulkkitärkkelystä ja muita ravitsemuksellisesti tyhjiä ainesosia, makeutusainetta ja keinotekoisia aromeita. Kevyttuote toimii salakavalasti myös siten, että se houkuttelee syömään enemmän. Kun jogurtti on ”rasvatonta ja lähes kaloritonta”, voihan sitä syödä puolikin litraa tai jopa litran kerralla?
Erityisesti kannattaa varoa menemästä pikaruokaketjujen ”kevyt”halpaan. Aivan kuten dieettikolajuomissa, keveys on silmänlumetta. Parhaassa tapauksessa kaloreita on toki vähemmän, mutta koska ruoasta on poistettu ne tärkeimmät kylläisyydentunteen synnyttäjät, otat nälissäsi jälkiruoaksi pirtelön … Viisainta olisi jättää pikaruokapaikat pääsääntöisesti kokonaan väliin, jos haluaa normaalipainoa ja tervettä elämää.
5. Väitteen tai mielikuvan, että se on TERVEELLISTÄ tai FUNKTIONAALISTA?
Monivitamiinimehut, probioottiset makeutetut jogurtit, leivät joihin on lisätty monityydyttymättömiä rasvoja jne. Koska niitä nautitaan niin sanotusti hyvällä omallatunnolla, niitä syödään helposti liikaa, ja koska niiden kylläisyysvaikutus on usein melko heikko, ne aiheuttavat sitäkin kautta liikasyömistä.
6. Fruktoosia?
Elintarvikkeista naamioidaan muka terveellisempiä myös lisäämällä niihin taloussokerin sijaan hedelmäsokeria. Hedelmäsokerilla makeutetut juomat lihottavat kuitenkin mahdollisesti jopa vieläkin enemmän kuin taloussokerilla makeutetut. Fruktoosi saattaa edistää rasvan varastoitumista kudoksiin.
7. Glutamaattia?
Useimmin käytetty maun vahvenne on natriumglutamaatti, joka antaa valmisruokiin lisää aromia ja makua. Glutamaattia on luonnostaan esimerkiksi hiivassa ja parmesanjuustossa, mutta niitä tuskin kukaan käyttää paljoa kerrallaan. Elintarviketeollisuus käyttää synteettistä natriumglutamaattia, jonka on eräissä tutkimuksissa havaittu kiihottavan ruokahalua. Saattaa olla, että se vaikuttaa suoraan aivojen nälkä- ja kylläisyyskeskukseen.
8. Hiivaekstraktia?
Koska glutamaatin huono maine on aika laajalle levinnyt, sen sijaan on alettu käyttää hiivaekstarktia valmiskeitoissa ja liemissä. Tuotteessa lukee ”Ei sisällä glutamaattia”, mikä on vähintäänkin epätarkka ilmaisu. Hiivaekstrakti on pääasiassa luonnollista glutamaattia. Lihoa voi myös syömällä sitä.
9. Kaloreita vain …?
Tutki erityisen epäluuloisesti kaikki pakkaukset, joissa korostetaan kevyttä kalorisisältöä. Karkkipussissa saatetaan määritellä annoskooksi kolme karamellia (kuinka moni tyytyy niin vähään kerran aloitettuaan?), maustettua jogurttia sisältävässä purkissa kalorimäärä ilmaistaan 100 grammaa kohden (mikä tietysti on ihan oikein), mikä kuitenkin helposti huijaa ajattelemaan, että määrä koskee koko 150 – 200 gramman purkkia.
10. Transrasvoja?
Teollisia transrasvoja sisältävät ranskalaiset perunat, hampurilaiset, margariinit, salaattikastikkeet ja keksit. Koska Suomessa ei transrasvoja tarvitse merkitä pakkauksiin ja terveysviranomaiset vähättelevät niiden vaikutuksia, valistunut kuluttaja tekee viisaimmin kun karttaa kaikkea, missä lukee kovetettuja kasvirasvoja tai osittain kovetettuja kasvirasvoja. Paitsi, että transrasvat ovat terveydelle pahaksi (nämä ovat niitä oikeasti vaarallisia, keinotekoisesti tyydyttyneitä rasvoja), ne myös lihottavat.
Muita samantyyppisiä kirjoituksia:
Veteraaniurheilija ruokakaupassaKevyttuotteiden suosio romahtaaSuoraa puhetta kevyttuotteistaHormonit ovat naiselle kuin kiikkulauta
maanantaina, kesäkuuta 28, 2010
Veteraaniurheilija ruokakaupassa
**
Pääkirjoitukseni Ikiliikkuja -lehdessä nro 3/2010.
Veteraaniurheilija ruokakaupassa
Tänä päivänä tehdessään ruokaostoksia veteraaniurheilija saa varautua melkoiseen seikkailuun. Tulkitessaan ruokien tuoteselosteita, hän saattaa jäädä harmittelemaan, että se kemian peruskurssi jäi sittenkin suorittamatta. Suurennuslasilla lukiessaan noista ftalaateista, natriumglutamaatista, nitraatista, atsoväriaineista ja muista numeroilla varustetuista moderneista E-vitamiineista (elintarvikkeiden lisäaineista, E-koodeista), hän harvemmin saa asioihin selvyyttä pelkältä kansakoulupohjalta. Pyytäessään kauppiaalta opastusta hän saa kuulla, että kauppa on pullollaan vain tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Ostokset ovat aina täysin turvallisia vaikka viimeinen myyntipäivä olisikin valovuosien päässä.
Parhaimmat ruokakaupan markkinapaikat ovat silmien ja vikkelien käsien korkeudella. Terveys löytyy kuitenkin usein alahyllyltä ja taaimmaisesta nurkasta. Viisas veteraaniurheilija ottaa mahdollisesti polvisuojukset käyttöön kauppakierroksella, sillä kontata pitää pitkin kivikovia lattioita, jos hamuaa terveellisiä ruoka-aineita kaupasta. Polvisuojuksilla tekee kivuttomia kauppareissuja.
Kaupan kaiuttimista kuuluva mainosviesti edullisista perunasipseistä sekoittaa kokeneenkin veteraanin. Varustuksena onkin syytä olla tehokkaat kuulosuojaimet, näin ei voi mennä harhaan. Ostetaan vain sitä mitä on ostoslistalla. Näin Martatkin opettavat.
Tuoksujen maailma on löytänyt tiensä ruokakauppaan. Kaupan mainostoimisto odottaa ostoryntäystä osastolle missä on aistittavissa tuoreen pullan tuoksu. Mutta veteraaniurheilija pysyy vakaasti valitsemallaan reitillä ja antaa muiden kulkea tuoksujen suuntaan, sillä onhan hänellä tietenkin pyykkipoika nenässä.
Lähestyessään kauppakierroksensa päätöstä, veteraaniurheilija tietää, että mitään ei kannata pistää ostoskoriin kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta. Lähes niin pitkälle kuin hän kolmella loikalla ylsi viime viikon kansallisissa kisoissa, niin pitkälle ulottuu hänellä kielletty vyöhyke. Sipsit, makeiset, virvoitusjuomat ja tupakat hän viisaasti jättää ostamatta.
Kaupan oviaukossa seistessään veteraaniurheilija saattaa tuumata, pitäisikö hänen ryhtyä vapaaehtoisesti neuvomaan nuoria äitejä ja isiä miten ruokakaupassa tehdään ostoksia. Eräänä päivänä hän vielä toteuttaa aikeensa ja näyttää miten mummo taikka vaari kaupasta löytää vain terveellisiä ruoka-aineita ja mitä apuvälineitä kauppareissulle on tarjolla.
Christer Sundqvist, FT
Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:
En ole aina oikeassaJoko sinulla on liikkumattomuustodistus?
Pääkirjoitukseni Ikiliikkuja -lehdessä nro 3/2010.
Veteraaniurheilija ruokakaupassa
Tänä päivänä tehdessään ruokaostoksia veteraaniurheilija saa varautua melkoiseen seikkailuun. Tulkitessaan ruokien tuoteselosteita, hän saattaa jäädä harmittelemaan, että se kemian peruskurssi jäi sittenkin suorittamatta. Suurennuslasilla lukiessaan noista ftalaateista, natriumglutamaatista, nitraatista, atsoväriaineista ja muista numeroilla varustetuista moderneista E-vitamiineista (elintarvikkeiden lisäaineista, E-koodeista), hän harvemmin saa asioihin selvyyttä pelkältä kansakoulupohjalta. Pyytäessään kauppiaalta opastusta hän saa kuulla, että kauppa on pullollaan vain tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Ostokset ovat aina täysin turvallisia vaikka viimeinen myyntipäivä olisikin valovuosien päässä.
Parhaimmat ruokakaupan markkinapaikat ovat silmien ja vikkelien käsien korkeudella. Terveys löytyy kuitenkin usein alahyllyltä ja taaimmaisesta nurkasta. Viisas veteraaniurheilija ottaa mahdollisesti polvisuojukset käyttöön kauppakierroksella, sillä kontata pitää pitkin kivikovia lattioita, jos hamuaa terveellisiä ruoka-aineita kaupasta. Polvisuojuksilla tekee kivuttomia kauppareissuja.
Kaupan kaiuttimista kuuluva mainosviesti edullisista perunasipseistä sekoittaa kokeneenkin veteraanin. Varustuksena onkin syytä olla tehokkaat kuulosuojaimet, näin ei voi mennä harhaan. Ostetaan vain sitä mitä on ostoslistalla. Näin Martatkin opettavat.
Tuoksujen maailma on löytänyt tiensä ruokakauppaan. Kaupan mainostoimisto odottaa ostoryntäystä osastolle missä on aistittavissa tuoreen pullan tuoksu. Mutta veteraaniurheilija pysyy vakaasti valitsemallaan reitillä ja antaa muiden kulkea tuoksujen suuntaan, sillä onhan hänellä tietenkin pyykkipoika nenässä.
Lähestyessään kauppakierroksensa päätöstä, veteraaniurheilija tietää, että mitään ei kannata pistää ostoskoriin kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta. Lähes niin pitkälle kuin hän kolmella loikalla ylsi viime viikon kansallisissa kisoissa, niin pitkälle ulottuu hänellä kielletty vyöhyke. Sipsit, makeiset, virvoitusjuomat ja tupakat hän viisaasti jättää ostamatta.
Kaupan oviaukossa seistessään veteraaniurheilija saattaa tuumata, pitäisikö hänen ryhtyä vapaaehtoisesti neuvomaan nuoria äitejä ja isiä miten ruokakaupassa tehdään ostoksia. Eräänä päivänä hän vielä toteuttaa aikeensa ja näyttää miten mummo taikka vaari kaupasta löytää vain terveellisiä ruoka-aineita ja mitä apuvälineitä kauppareissulle on tarjolla.
Christer Sundqvist, FT
Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:
En ole aina oikeassaJoko sinulla on liikkumattomuustodistus?
Ravinto herättää tunteita
lauantaina, toukokuuta 29, 2010
Fosfori ei lannoita luita
**
Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.
Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.
Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.
Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.
Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.
Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!
Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!
Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!
Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.
Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).
Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.
Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.
Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.
Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.
Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:
C-vitamiini ei tykkää kuparistaOrgasmirasvan ylistystäNuorilla usein niska jumissaFibromyalgiaa sairastava menköön punttisaliinHera on urheilijalle ja potilaille sopivaa jätettä
keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010
Mikä ihmeen trombiiniliha?
#
Tärkeä päivitys tähän 13.2.2010 ilmestyneeseen juttuuni: EU-parlamentti kielsi keskiviikkona 19.5.2010 trombiinin käytön ruoan lisäaineena! Nautaeläimistä tai sioista peräisin oleva trombiini on entsyymi, jota voidaan käyttää lihapalojen yhteen liittämisessä. Parlamentin mukaan tällaiset uudelleen kootut lihatuotteet voisivat johtaa kuluttajia harhaan. Euroopan komissio oli jo ehtinyt ehdottaa trombiinin lisäämistä sallittavien lisäaineiden luetteloon, mutta parlamentin ympäristövaliokunta teki tätä vastustavan esityksen. Se meni Strasbourgin täysistunnossa läpi äänin 370-262. Esitys meni läpi vain täpärästi, sillä hyväksymiseen tarvittiin 369 ääntä. Euroopan unionin jäsenmaat olivat valmiit sallimaan trombiinin käytön, sillä ne hyväksyivät aineen helmikuun alussa. Nyt tälle älyttömyydelle tuli loppu. Hyvä päätös EU-Parlamentilta!
Eikö tämä ole kuluttajan huijaamista?
Tottakai se on! Mutta elintarviketeollisuus huijaa kuluttajaa jo siinä määrin räikeästi, että oikeastaan mikään ei enää yllätä. Euroopan unioni harkitsee antaako se myyntiluvan amerikkalaisyrityksen lihaliimatuotteelle, eli salliiko se avoimen huijauksen.
Samantyyppistä menetelmää käytetään Suomessa jo nyt. Aamulehti osaa kertoa johtaja Seppo Heiskasen suulla, että siivutettuja täyslihatuotteita yhdistetään usein erikokoisista paloista käyttämällä fosfaatteja ja lisäaineita liimana. Ystäväni ylitarkastaja Taina Rautio elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta sanoo, että ruoan ja kasvien ehostaminen on tulevaisuuden bisnestä, jonka tutkimukseen käytetään paljon voimavaroja. Avainsana ovat entsyymit. Sellainen on myös trombiini, joka on ensimmäinen tässä sarjassa kaupallisille markkinoille yltävä tuote. Entsyymien avulla esimerkiksi kaalinlehden reikä voidaan paikata tai pihvi yhdistellä. Suurin ongelma trombiinissa on, että asiakas kuvittelee saavansa kallista lihaa ja maksaa yhdistelmätuotteesta liikaa, Rautio pohtii.
Mitä jos noustaisiin kapinaan? Ei hyväksytä enää tällaista pelleilyä ja ahneuden tuomaa kikkailua ruoalla, vaan vaaditaan elintarvikkeiden toimittajilta suoraselkäisyyttä! Olisitko sinä valmis maksamaan enemmän ruoastasi, jos se olisi taatusti puhdasta, ravitsevaa ja ei turmelisi terveyttäsi?
Iloitsen erään nuoren osoittamasta esimerkistä. Olin käymässä eräässä kahvilassa. Eräs fiksu nuori osti kahvilasta kupillisen kaakaota ja kysyi onko kaakaon kanssa naposteltavaksi myytävänä gojimarjoja (superfoodia). Myyjä sanoi, että heillä ei ole mitään sellaista tuotetta, mutta heillä oli hyvänmakuisia marjaleivoksia. Ei kelvannut. Nuori sanoi, että hän ei kaipaa marjoille noin epäterveellistä "alustaa". Hän syö mieluummin pelkkiä gojimarjoja koska ne hoitavat hänen terveyttään.
Kauppiaiden, ehkä myös kahvilanpitäjien, on syytä jatkossa tottua tällaisiin valistuneisiin nuoriin. Nämä nuoret eivät syö epäterveellisiä leivoksia, eivätkä myöskään trombiinilihaa. Mitä sinä teet?
Muita ihmejuttujani:
sunnuntai, maaliskuuta 14, 2010
Suuri ihmisten lihotuskoe on puolivälissä
**
Sain mielenkiintoista postia. Painoon on nimittäin menossa arvostettuun Cell -tiedelehteen professori Roger H. Ungerin työryhmän julkaisema yhteenveto lihavuusepidemiasta ja metabolisesta oireyhtymästä. On karua luettavaa! Tilaa juttu minulta mikäli haluat kauhistuttavaa luettavaa!Roger H. Unger and Philipp E. Scherer. Gluttony, sloth and the metabolic syndrome: a roadmap to lipotoxicity. Cell (in press), 2010
Parahin suomalainen terveysvaikuttaja! Istahda hetkeksi alas ja mieti mitä Unger -setä sanoo siellä Teksasissa. Älä jatkuvasti lyö päätäsi suomalaiseen petäjään vaan myönnä, että nyt on tiedossa mikä meidät lihottaa: Se on professori Ungerin (ja tohtori Sundqvistin!) mielestä liian voimakas hiilihydraattien nauttiminen yhdessä rasvan kanssa. Tilanne korjaantuu parhaiten ja tehokkaammin leikkaamalla hiilihydraattiosuutta ja parantamalla sekä lisäämällä nauttimiemme rasvojen laatua (luonnonmukaiset kasvi- ja eläinkunnan rasvat kunniaan!). Suomeen tarvitaan siis rasvakannustin ja hiilihydraattikielto.
Sellainen koejärjestely joka kestää 50 vuotta, eikö se olisi jo aika luotettava tieteellinen koe? Jos vielä kokeeseen osallistuu 300 miljoonaa ihmistä yhdessä maassa, eikö se vielä entisestään lisäisi kokeen luotettavuutta? Entäs sitten jos kokeen vaikutukset näkyisivät koko maapallolla?
Niin mitä muuta kaipaisit terveysnäytöksi? Terveysblogissani julkaistut kirjoitukset ovat vuosien mittaan näyttäneet toteen sen karun tosiasian, että viisaus tulkita ravitsemustiedettä ei välttämättä asu perusbiologissa, koulutetussa ravitsemusterapeutissa, yliopistotason terveysvaikuttajassa, lääkärissä, puhumattakaan, että järjen ääni kuuluisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan johtotroikassa. Jälkimmäiset ovat puuhaamassa rasvaveroa Suomeen! Älytöntä! Ei rasvoja pidä verottaa, vaan järkevämpää olisi verottaa sokeria ja elintarviketeollisuuden valmistamia eineksiä sekä pikaruokaa. Sillä sokeri ja arvottomat einekset (valmisruoat) ovat lihavuusepidemian syypäitä. Ainakin jos on uskomista 50 vuotta ja 300 miljoonaa ihmistä käsittäneeseen vieläkin käynnissä olevaan ihmiskokeeseen.
No niin, päästetään tämän reippaan alkujuonnon jälkeen professori Unger ääneen: Kuvittele miten koko Yhdysvaltojen väestöpohja on tahattomasti osallistunut suurimpaan (300 miljoonaa koehenkilöä) ja pisimpään jatkuneeseen (50 vuotta) kliiniseen tutkimukseen koko ihmiskunnan historiassa. Kokeen tarkoituksena on ollut tarkistaa, toteutuvatko jyrsijöissä aiemmin havaitut terveyshaitat kokonaisessa ihmispopulaatiossa.
Jyrsijöissä saatiin aikaan voimakas lihominen ja ilmaantui hankalia terveyshaittoja pakottamalla heidät syömään yli tarpeen hiilihydraattipitoista ja rasvaista ruokaa. Nyt tiedämme 50 vuoden jälkeen, että sama käytäntö on lihavoittanut 200 miljoonaa amerikkalaista ja saanut aikaan ennen näkemättömän vaikean metabolisen oireyhtymän (diabetes, sydän- ja versisuonitaudit, korkea verenpaine, vyötärörasva yms.).
Terveysviranomaisten kyvyttömyys ja lääketeollisuuden haluttomuus havainnoida käynnissä olevan ihmiskokeen tuloksia, johtanee siihen, että koetta pitää jatkaa vielä toiset 50 vuotta. Koesarja taitaa siis olla vasta puolivälissä. Yhä edelleen jatkuu roskakaloreiden pakkosyöttö amerikkalaisille ja suomalaisille.
Rakas terveysblogini lukija. Katkaise omassa elämässäsi älyttömyyden kierre. Älä jatka toiset 50 vuotta amerikkalaisen koesarjan viitoittamalla tiellä. Tulokset ovat hirvittäviä! Hyväksy se tosiseikka, että sinut on lihoittanut tehtaan einesvalikoima, pikaruoka, holtiton sokerin ja muun hiilihydraatin käyttö sekä rasvakammon siivittämänä omaksumasi tapa ruokailla niin tavattoman kevyesti.
Heitä tänä päivänä pois kaikki taloudesta löytyvät kevyttuotteet. Älä enää ikinä sorru Valion kevytjogurttiin tai niihin iljettäviin Danoneihin, Vitalineaan ja mitä niitä onkaan. Älä juo virvoitusjuomia, noita perkeleellisiä ihmisten lihottajia ja nälänhallinnan sekoittajia! Vähennä tuntuvasti perunan, pastan ja riisin kulutusta, jos et ole huippu-urheilija. Syö sen sijaan paljon vihanneksia, metsämarjoja, lihaa, kananmunia ja juo kaikkein rasvaisinta maitoa mitä löydät.
Sundqvist -setä on nyt tosi harmistunut, jos Suomeen saadaan keinoteltua rasvavero ja jatketaan amerikkalaisten koesarjaa.
Asialliset kommentit ovat tervetulleita!
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta löydät tästä:
tiistaina, helmikuuta 09, 2010
Mikä ihmeen asetaldehydi?
#
Minulta kysyttiin sähköpostilla useaan kertaan eri henkilöiden toimesta:Eikö enää saa syödä hedelmäjogurttia kun siinä on sitä syöpämyrkkyä?
Häh?
Minulta ei löydy tähän kiihkotonta vastausta. Lukekaa sen sijaan asiantuntijan lausunto asiasta mistäpä muualta kuin blogeista. Lukekaa diplomi-insinööri Anja Nysténin blogikirjoitus Asetaldehydi ja ruoka.
Lehdistä on turha hakea asiallista informaatiota asiasta - vielä. Ei ainakaan Turun Sanomista. Sen verran hassulla tavalla professori Mikko Salaspuro tuli nostaneeksi omaa häntäänsä ja Biohit -yrityksen osaketta, että hänelle ehkä halutaan olla aika kilttejä vielä hetken valtamediassa. Muutenhan Salaspuro voisi oikein pahasti suuttua julkisuuteen päästämästään mainosviestistä ja sen väärästä tulkinnasta. Tämmöistä se on ravitsemustiede. Pahimmillaan erittäin raadollista.
Kommentteja?
Muita saman tyyppisiä kirjoituksiani löydät tästä:
maanantaina, helmikuuta 08, 2010
Mikä ihmeen melamiini?
*
Kirjoitettu alun perin 18.9.2008, lisää tietoa 23.9.2008, 4.10.2008, 30.10.2008, 12.2.2009 ja 8.2.2010.
Mikä ihmeen melamiini tappaa pikkulapsia Kiinassa?
Maitojauheessa havaittiin elokuussa 2008 melamiinia. Arla pelästyi kovasti, sillä myös heidän maitojauheista löytyi tätä ainetta. Kiinan maidonkulutus on nelinkertaistunut vuodesta 2000. Markkinoinnissa kerrotaan maidon tekevän lapsista viisaita ja pitkäikäisiä. Kaupungeissa rintaruokinnan vaihto maitojauheeseen on yhä yleisempää. Kiinassa käytetään maitojauhetta maidon sijaan koska jääkaapit eivät ole yleisiä. Myrkytystiedon tultua ilmi yhtiö lopetti äidinmaitovastikkeiden valmistamisen Kiinassa. Iltalehti kirjoittaa, että melamiinia on myös löydetty mm. jäätelöstä ja jogurtista. Melamiinin kerrotaan aiheuttaneen munuaiskivien muodostumisen äidinmaidonvastiketta saaneille lapsille. Kuusi lasta on kuoli vuonna 2008 myrkytyksen seurauksena. Kiinan terveysministeriön mukaan vastikkeeseen joutunut melamiini aiheutti yli 300 000 sairastumista. Heistä lähes 13 000 on joutunut sairaalaan. Kiinan elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaava laadunvalvontaviraston johtaja Li Changjiang erosi 22.9.2008 myrkytystapausten vuoksi (Tiedot napattu Wikipediasta). Koillis-Kiinassa sijaitsevassa Liaoningin maakunnassa on selvinnyt laaja ongelma, joka liittyy melamiinilla myrkyttyneisiin kananmuniin. Melamiinia on päässyt kananmuniin eläinrehusta. Näitä melamiinilla vahvistettuja (lue: pilattuja) kananmunia on myyty mm. Hongkongissa.
Melamiinia on lisätty elintarvikkeisiin ilmeisen itsekkään voitontavoittelun takia. Se on lisännyt nestemäisen maidon tilavuutta. Näin on pystytty kiertämään viranomaisten suorittamat tarkistukset vedellä ohennetussa kevytmaidossa. Melamiini lisäsi maidon proteiinimäärää.
Melamiini on muoviteollisuuden raaka-aine. Siitä valmistetaan mm. valkotauluja (tauluja joihin piirretään väritusseilla), keittiövälineitä, liimaa. Aineen myrkyllisyydestä on erittäin vähän tietoa. Elimistöön joutuessaan se kuitenkin muuntuu kyromatsiiniksi, joka on kasvien tuhoamiseen käytetty myrkky. Kiina on maailman suurin melamiinin tuottaja.
Aamulehti tiesi kertoa 23.9.2008, että Kiinassa saastuneita maitotuotteita myynyt yhtiö (Sanlu-Group) tiesi asiasta kuukausia ennen kuin ilmoitti siitä viranomaisille. Sanlu-Group alkoi saada valituksia sairastuneista vauvoista joulukuussa 2007, mutta yhtiö alkoi testata maitoaan vasta heinäkuussa 2008. Paikallisviranomaisille asiasta kerrottiin elokuussa 2008. Hebein kaupungissa on suuri Sanlu-Groupin tehdas. Kaupungin varakuvernööri Yang Chongyong myönsi 17.9.2008 paikallisviranomaisten salailleen asiaa lähinnä Pekingin kesäolympialaisten takia. Tällaista kohu-uutista ei tahdottu päästää julkisuuteen olympialaisten ajaksi.
Aika kauheaa tietoa! Nyt olisi kyllä elintarviketeollisuuden korkea aika ottaa hattu kouraansa ja pyytää anteeksi ruoalla pelleilyään. Myös täällä Suomessa voitaisiin siirtyä tuottamaan oikeaa ruokaa ilman mitään vippaskonsteja ja lisäaineita. Onko liikaa vaadittu?
Finfood tiedotti 18.9.2008, että kiinalaista maitojauhetta ei tuoda Suomeen. Mutta 3.10.2008 mm. Aamulehti kirjoitti, että kiinalaisesta maitojauheesta valmistettuja elintarvikkeita löytyi Suomesta. Kiinalaiset Koala-keksit sekä White Rabbit -karkit on vedetty markkinoilta Suomessa, kertoo Evira. Tuotteista on Hollannissa löydetty liikaa melamiinia. Eviran mukaan tuotteita on ollut myynnissä muutamissa niin sanotuissa etnisissä kaupoissa ja karkkitukuissa eteläisessä Suomessa. Karkkeja ja keksejä oli tuotu Suomeen yhteensä alle sata kiloa. Evira kertoo, että tuotteet eivät aiheuta kuluttajille terveysvaaraa.
Kirjoitettu alun perin 18.9.2008, lisää tietoa 23.9.2008, 4.10.2008, 30.10.2008, 12.2.2009 ja 8.2.2010.
Mikä ihmeen melamiini tappaa pikkulapsia Kiinassa?
Istutteko tukevasti? Melamiinia on taas vuonna 2010 löydetty Kiinasta!
Maitojauheessa havaittiin elokuussa 2008 melamiinia. Arla pelästyi kovasti, sillä myös heidän maitojauheista löytyi tätä ainetta. Kiinan maidonkulutus on nelinkertaistunut vuodesta 2000. Markkinoinnissa kerrotaan maidon tekevän lapsista viisaita ja pitkäikäisiä. Kaupungeissa rintaruokinnan vaihto maitojauheeseen on yhä yleisempää. Kiinassa käytetään maitojauhetta maidon sijaan koska jääkaapit eivät ole yleisiä. Myrkytystiedon tultua ilmi yhtiö lopetti äidinmaitovastikkeiden valmistamisen Kiinassa. Iltalehti kirjoittaa, että melamiinia on myös löydetty mm. jäätelöstä ja jogurtista. Melamiinin kerrotaan aiheuttaneen munuaiskivien muodostumisen äidinmaidonvastiketta saaneille lapsille. Kuusi lasta on kuoli vuonna 2008 myrkytyksen seurauksena. Kiinan terveysministeriön mukaan vastikkeeseen joutunut melamiini aiheutti yli 300 000 sairastumista. Heistä lähes 13 000 on joutunut sairaalaan. Kiinan elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaava laadunvalvontaviraston johtaja Li Changjiang erosi 22.9.2008 myrkytystapausten vuoksi (Tiedot napattu Wikipediasta). Koillis-Kiinassa sijaitsevassa Liaoningin maakunnassa on selvinnyt laaja ongelma, joka liittyy melamiinilla myrkyttyneisiin kananmuniin. Melamiinia on päässyt kananmuniin eläinrehusta. Näitä melamiinilla vahvistettuja (lue: pilattuja) kananmunia on myyty mm. Hongkongissa.
Aamulehti kirjoitti 12.2.2009, että melamiinikohun keskipisteessä ollut kiinalaisyritys Sanlu Group on julistettu konkurssiin. Sanlu oli aikoinaan Kiinan suurimpia maitovalmisteiden tuottajia. Myrkkymaitoskandaalin jälkeen melamiinia sisältänyt maitojauhe määrättiin tuhottavaksi. Uusin tieto on, että 8.2.2010 Kiinan viranomaiset ovat löytäneet edelleen melamiinia maastaan. Kymmeniä tonneja myrkyllistä melamiinia sisältävää maitojauhetta on otettu talteen ja ainakin 30 tonnia jauhetta on yhä kateissa. Viikonloppuna (6.-7.2.2010) viranomaiset sulkivat kaksi meijeriyritystä, jotka olivat myyneet jauhetta. Lisäksi koillisesta Jilinin maakunnasta löydettiin makeisia, jotka sisälsivät melamiinia.
Melamiinia on lisätty elintarvikkeisiin ilmeisen itsekkään voitontavoittelun takia. Se on lisännyt nestemäisen maidon tilavuutta. Näin on pystytty kiertämään viranomaisten suorittamat tarkistukset vedellä ohennetussa kevytmaidossa. Melamiini lisäsi maidon proteiinimäärää.
Melamiini on muoviteollisuuden raaka-aine. Siitä valmistetaan mm. valkotauluja (tauluja joihin piirretään väritusseilla), keittiövälineitä, liimaa. Aineen myrkyllisyydestä on erittäin vähän tietoa. Elimistöön joutuessaan se kuitenkin muuntuu kyromatsiiniksi, joka on kasvien tuhoamiseen käytetty myrkky. Kiina on maailman suurin melamiinin tuottaja.
Aamulehti tiesi kertoa 23.9.2008, että Kiinassa saastuneita maitotuotteita myynyt yhtiö (Sanlu-Group) tiesi asiasta kuukausia ennen kuin ilmoitti siitä viranomaisille. Sanlu-Group alkoi saada valituksia sairastuneista vauvoista joulukuussa 2007, mutta yhtiö alkoi testata maitoaan vasta heinäkuussa 2008. Paikallisviranomaisille asiasta kerrottiin elokuussa 2008. Hebein kaupungissa on suuri Sanlu-Groupin tehdas. Kaupungin varakuvernööri Yang Chongyong myönsi 17.9.2008 paikallisviranomaisten salailleen asiaa lähinnä Pekingin kesäolympialaisten takia. Tällaista kohu-uutista ei tahdottu päästää julkisuuteen olympialaisten ajaksi.
Aika kauheaa tietoa! Nyt olisi kyllä elintarviketeollisuuden korkea aika ottaa hattu kouraansa ja pyytää anteeksi ruoalla pelleilyään. Myös täällä Suomessa voitaisiin siirtyä tuottamaan oikeaa ruokaa ilman mitään vippaskonsteja ja lisäaineita. Onko liikaa vaadittu?
Finfood tiedotti 18.9.2008, että kiinalaista maitojauhetta ei tuoda Suomeen. Mutta 3.10.2008 mm. Aamulehti kirjoitti, että kiinalaisesta maitojauheesta valmistettuja elintarvikkeita löytyi Suomesta. Kiinalaiset Koala-keksit sekä White Rabbit -karkit on vedetty markkinoilta Suomessa, kertoo Evira. Tuotteista on Hollannissa löydetty liikaa melamiinia. Eviran mukaan tuotteita on ollut myynnissä muutamissa niin sanotuissa etnisissä kaupoissa ja karkkitukuissa eteläisessä Suomessa. Karkkeja ja keksejä oli tuotu Suomeen yhteensä alle sata kiloa. Evira kertoo, että tuotteet eivät aiheuta kuluttajille terveysvaaraa.
Lähteet: STT ja muut uutistoimistot, Aamulehti, Finfood, Wikipedia
Muitakin skandaaleja on ollut tarjolla terveysblogissani:
perjantaina, tammikuuta 15, 2010
Hazardihommia terveysruoasta
#
Otan nyt suunnattoman riskin. Suoranaisen hazardin pistän kehiin. Minua tullaan tästä kirjoituksesta haukkumaan, ihailemaan tai vain hiljaa ihmettelemään. Kaikki riippuu siitä mihin ihmiskategoriaan sinä kuulut. Minua haukkuvat todennäköisesti ne jotka eivät ymmärrä kirjoitukseni sarkastista sävyä. Jos salmiakkipastillista joidenkin pasmat menevät sekaisin, niin mitähän tästä sitten seuraa? Ihailua saatan saada terveystietoisilta ihmisiltä, jotka ovat jo aikoja sitten heittänyt menemään kaikki uuden teknologian ruokaviritelmät ja siirtyneet ammentamaan terveyttä puhtaasta ja luonnollisesta ruoasta. Hiljaa minua ihmettelevät laajat kansanjoukot: Antaa pojan yrittää, lopettaa se sitten joskus! Minä väitän, että nuori väittelijä Terhi Pohjanheimo on ihan pihalla, puhuu ja kirjoittaa roskaa, jonka toimittaja sitten vääristää käsittämättömäksi sekasotkuksi. En tiedä millaisessa maailmassa väittelijä Pohjanheimo elää kun hän tällaisia väitteitä esittää:
Valmistajat voisivat vaikuttaa kansanterveyteen räätälöimällä paremmin kohderyhmilleen maistuvia terveystuotteita.
Valmistajat voisivat vaikuttaa kansanterveyteen räätälöimällä paremmin kohderyhmilleen maistuvia terveystuotteita.
Väite on harkitsematon. Jos vastaväittelijä on sopivasti valittu, niin hän ylistää väittelijää tästä seikasta. Mutta, kuule nyt Pohjanheimo, elintarvikkeiden valmistajia kiinnostaa tuotteessa pääosin sen tuotteen menekki. Jos tuote ei myy, se otetaan pois tuotannosta. Jos tuote häviää kaupan hyllyltä ostoskoriin nopeasti, sitä valmistetaan lisää. Terveyttä elintarvikevalmistaja edistää yleensä pakon edessä. Niin kauan hän työntää osoittain kovetettuja teollisia kasvirasvojaan (epäterveellistä) tuotteeseen, kunnes ne lailla kielletään. Pakon edessä margariiniteollisuus suostui muuttamaan margariinin tuotantoaan niin, että transrasvoja ei enää muodostu. Mitä enemmän elintarvikkeiden valmistajia päästetään peukaloimaan (räätälöimään) luonnon omia antimia, sitä epäterveellisemmäksi tuote menee. Saattaa kyllä myydä paremmin, mutta kansanterveyteen vaikutus on tuhoisa.
Terveellinen ruokavalio on hyvin kuluttajien tiedossa, ja yleisesti he myös tietävät, kuinka omia ruokavalintojaan pitäisi muuttaa siihen pääsemiseksi. Terveellisyys myös mainitaan mielellään tärkeimpien asioiden joukkoon omia ruokavalintoja perusteltaessa.
Kun juttelee oikeiden ihmisten kanssa, kun jalkautuu ruokavalintoja tekevien ihmisten pariin saa kuulla: "En tiedä mikä on terveellistä ruokaa. Yhtenä vuotena kananmunat ovat myrkkyä, toisena vuonna niitä oikein kehotetaan syömään. Ruoasta annettu tieto on valtavan ristiriitaista." Terveellinen ruoka ei minun mielestäni ole kuluttajien tiedossa. Terveellisen ruokavalion voi saavuttaa niin monella eri tavalla, mutta varsin harvoin ihan miten tahansa ruokavalintoja tehden. Toivottavasti väittelijä pohtii tätä seikkaa työssään.
Kansanterveydellisestikin on tärkeää, että elintarviketeollisuus onnistuisi räätälöimään ravitsemuksellisesti suositeltavampien tuotteiden aistittavia ominaisuuksia vastaamaan paremmin kohderyhmän mieltymyksiä. Myöskään mainonnan voimaa ei voi aliarvioida.
Tämä kohta viimeistään osoittaa miten väärin joku voi ymmärtää elintarviketeollisuuden roolin terveyden edistäjänä. Jos mainosten voimalla myytäisiin ruokaa, niin pelkkää puolivalmistetta ja mikroaaltouunitekeleitä kaupan hyllyillä olisi. Meillä olisi kilometrien pituiset rivistöt ravitsemuksellisesti ala-arvoista vatsan täytettä joka ikisessä kaupassa. Hankalista, helposti pilaantuvista säilöntäaineettomista ja puhtaista ruuista elintarviketeollisuus haluaisi päästä eroon logistiikkaa pilaamasta. Terveystietoiset ja valistuneet ihmiset ovat liejubroilereiden ja hyvin säilyvien valmisruokien tilalle vaatimalla vaatineet tuoreutta ja laatua. Kaupan markkinointiosaston ulkopuolelle suuntautuvan kauppakierroksen myötä voi kuluttaja löytää terveellistäkin ostettavaa ruokakaupasta. Turhan vaikeaksi homma on vain tehty. Jos mainitaan erikseen, että ruokaan on lisätty D-vitamiinia (tai jotain muita suojaravintoaineita), pitäisi mahdollisesti kysyä kuka sen D-vitamiinin on ensin ottanut pois? Jos ilmoitetaan sisältävän probiootteja niin äskettäin Kunto & terveys -lehden lukenut ehkä muistaa tuon vierasperäisen sanan, mutta suurin osa väestöstä on vain tyytyväinen kun joku ruoan valmistaja on heistä oikein kiinnostunut.
Väittelijä Pohjanheimolle toivotan antoisaa elämää ja nyt kun tuo väitöskirja on valmis, niin voit tehdä ihan oikeaa tutkimustyötä. Ei vain sellaista joka miellyttää elintarvikkeiden valmistajia. Älä harmistu, muutoksen tielle on mahdollista siirtyä vaikka heti!
Muita hazardijuttujani voit lukea tästä:
maanantaina, marraskuuta 23, 2009
Aromivahvenne lihottaa
*
Aamulehden toimittaja Henna Sotamaa-Leino haastatteli minua jokunen aika sitten aromivahventeista ja toimitin hänelle siitä tietoa. Hyvän lehtimiestavan mukaisesti toimittaja Sotamaa-Leino on todennäköisesti huomioinut tämän asian (vaikka sitä ei lehden sähköiseen versioon ollut ilmestynytkään; painettua lehteä en ole lukenut).
Asia on tärkeä. Kasvava kansalaismielipide ja lisääntyvä tieteellinen näyttö, puhuu sen puolesta, että teolliseen ruokaan ("nollaruoka") lisätty aromivahvenne (E621, natriumglutamaatti) aiheuttaa ongelmia. Se saa huonolaatuisenkin ruoan maistumaan paremmalta. Monet uskovat aineen aiheuttavan monenlaisia oireita päänsärystä vatsakipuihin, mutta Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) vakuuttaa, että haitat ovat tutkitusti harvinaisia.
Kerroin toimittajalle hyvin seikkaperäisesti natriumglutamaattitutkimuksista. Kerroin mm. eräästä kiinalaisesta tutkimuksesta missä havaittiin, että natriumglutamaattia käyttävillä lihavuus oli yleisempää kuin muilla. Rottatutkimuksissa puolestaan oli saatu selville, että aine vaikuttaa aivojen kylläisyyskeskukseen ja ruokahalun säätelyjärjestelmään.
Toimittaja oli myös haastatellut dosentti Kirsi Pietiläistä Hyksin lihavuustutkimusyksiköstä ja se tieto oli päässyt verkkoversioon: Pietiläinen sanoi näin: "Aineen vaikutuksia ihmisaivoihin ei tiedetä, eikä vaikutuksista ole vahvaa tieteellistä näyttöä kumpaankaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että natriumglutamaatin lihaisa maku houkuttelee syömään enemmän kuin tarvitsisi." Pietiläinen onkin tyytyväinen, että ainetta aletaan karsia kouluruuasta. "Jos lapset eivät enää totu teolliseen makuun, sillä on varmasti myönteisiä vaikutuksia lihavuuteen. Se ohjaa lapsia siihen, ettei ruokahalun tyydyttämiseen tarvita aina niin paljon erilaisia makuja."
Pirkanmaalla ainakin Tampere ja Ylöjärvi ovat alkaneet vähentää natriumglutamaatin käyttöä kouluruuissa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi marinoimattomaan lihaan siirtymistä ja liemijauheiden vaihtamista sellaisiin, joissa ainetta ei ole. Aineesta halutaan luopua, jotta raaka-aineiden oikeat maut pääsisivät esiin eikä kaikki maistuisi samalta.
Käytän terveysblogiani härskisti nyt hyväksi ja puffaan esille tärkeinä pitämiäni ajatuksia natriumglutamaatista. En ole ihan varma siitä onko kaikki sanottava terveyspoliittisesti kovinkaan korrektia, mutta ei minulla ole tarvetta asiasta millään tavalla vaieta. Luennoillani nämä asiat ovat olleet usein esillä (pohtikaa mieluusti näitä asioita kanssani):
- Umami, eli se viides maku, on elintarviketeollisuuden kulmakiviä.
- Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen.
- Voisiko olla niin, että umami on elintarviketeollisuuden kulmakiviä sen takia, että ruoan luonnolliset maut hävittävä teollinen prosessointi on hyväksynnän saadakseen jouduttu markkinoimaan meille juuri aromivahventeiden avulla?
- Onko niin, että elintarviketeollisuus pyrkii opettamaan meille ruoan luonnollisen mauan sijaan synteettisen lihaisan maun ihanuudet?
- Onko niin, että syötäväksi juuri ja juuri kelpaava ruoka saadaan hyväksyttävään muotoon aromivahventeita käyttämällä?
- Muistaakseni Mats-Eric Nilsson (oma kirja lainassa!) väitti aromivahvennetta elintarviketeollisuuden metkuksi saada hyväksyntä ajatukselle, että hyvältä maistuva ruoka on aina terveellistä.
- Valmisruokiin lisätyt halvat raaka-aineet peitetään aromivahventeella! Onko tässä mitään tolkkua? Eikö ihmisten huiputtaminen ole kiellettyä? Eikö pitäisi ennemminkin korostaa hyvin valmistetun ruoan luonnollisia makuja?
- Onko mahdollista katkaista elintarviketeollisuuden riippuvuus tästä kätevästä mutta pelottavasta lisäaineesta? Vastaus on KYLLÄ! Se tapahtuu siten, että jätätte ostamatta kaikki ne elintarvikkeet, joissa lukee: aromivahvenne, natriumglutamaatti, E621 jne. Jää muuten aika moni elintarvike ostamatta!
- Seuraavan kerran kun menet ruokakauppaan, katsopa huviksesi miten monessa elintarvikkeessa on natriumglutamaattia!
- Syö vain puhdasta ruokaa! Ei elintarviketeollisuuden tärvelemää moskaa!
Lähde: Aamulehti, 23.11.2009
Muita kirjoituksiani elintarvikkeiden lisäaineista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)