Kansalaisaloite

tiistaina, tammikuuta 30, 2007

En ole aina oikeassa

**
Sattuman oikusta
huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!

Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):

Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.

Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.

Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:
  • ydinvoiman vaatimat tiukat turvatoimet ovat tehneet Suomesta poliisivaltion
  • taloutemme on romahtanut, koska kallista ydinvoimaa pitää tukea valtion varoilla
  • jouduimme maailmanlaajuisen ostoboikotin uhriksi viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen jälkeen (kuka muistaa?)
  • kaikkea tätä, ja vielä hassumpaa, aikuiset ja kenties muuten ihan täysijärkiset ihmiset esittivät puolustaessaan ideologiaansa tosiasioita vastaan
  • voisi olettaa että entiset ydinvoiman vastustajat myöntäisivät olleensa väärässä?
  • takinkääntäjistä korkea-arvoisin, pääministeri Matti Vanhanen, on innokkaimpia ydinvoiman puoltajia!
  • pääministeri Vanhasen mukaan arvokeskustelu ydinvoimasta on nyt käyty ja siksi kuudettakin voimalaa voidaan alkaa rakentamaan
  • ilmeisesti poliitikon pitää aina väittää olleensa oikeassa, muuten menee maine
Professori Valtaoja jatkaa kansanedustajien rökittämistä, mutta minä haluan lopuksi korostaa Valtaojan myötä, että on hyvä myöntää itselleen, että virheitä tulee tehtyä. Varsinkin tiedemies tallustelee hyllyvässä suossa upottavien virhearviointien seassa puikkelehtien. Maamme tiedeyhteisö on tehnyt virhearviointeja synteettisen margariinin suhteen. Meijerivoista sanotaan sellaista mikä tiedetään vääräksi, mutta viran ja rahoittajien puolesta kannattaa vääristelyä jatkaa. Paljon hassumpiakin väitteitä on esitetty tässä tunteita herättävässä ravintokeskustelussa. Ei muuta kuin hattu kouraan ja pyytämään anteeksi Suomen kansalta. En ole kyllä missään muussa maassa törmännyt näin nurjaan suhtautumiseen eläinrasvojen suhteen. Totuus on, että monipuolinen ruokavalio on ihmisen parhaaksi. Miksi se on niin vaikea asia myönnettäväksi?

Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...

Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:
  • väitöskirjani kuudesta julkaisusta kaksi perustui huonoksi osoittautuneeseen teoriaan
  • kolmas työni oli niin surkea että se ei ollut edes väärin
  • neljäs tieteellinen työni oli kiikun kaakun
  • kaksi viimeistä työtä olivat ihan kelpo juttuja
Ei kovinkaan hyvä keskiarvo, mutta tieteelle tyypillinen. Tällaista tiede on. Itse Albert Einsteinkin oli väärässä, meni metsään niin että ryskyi kvanttifysiikan suhteen - ja ajautui elämänsä koko loppupuoleksi tieteen valtavirran ulkopuolelle kun ei pystynyt myöntämään olleensa väärässä.

Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.

Kiitos Esko!

Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007

3 kommenttia:

  1. Kiitokset Eskolle ja Christerille hyvästä kirjoituksesta. Minustakin on varsin erikoista, että kyseenalaistajat joutuvat ikävään välikäteen, mutta näihän se on ollut aina. Mutta: "Se pyörii sittenkin...."

    VastaaPoista
  2. Joo, Anja kiitetään professori Valtaojaa rohkeudesta. En ole laisinkaan pahoillani kun hän ryösti ideani. Kirjoitettavaa riittää - ravitsemuksesta.

    Olen miettinyt viime vuosina varsin paljon tätä asetelmaa valtavirran tiede - kriittiset tiedemiehet. Erityisesti rasvateorian suhteen esiintyy paljon epäkypsää valta-aseman pönkittämistä ja kritiikin vaientamista. Matkailu avartaa. Väitän edelleenkin, että Suomessa on eräästä tietystä syystä johtuen poikkeuksellisen outo suhtautuminen ravintorasvoihin.

    Meidän pitäisi enemmän kuunnella kansaa. Minulle soitti äsken 90-vuotias mieshenkilö lähikaupungista. Hän kiitti siitä, että jaksan puhua lämpimästi voin puolesta ja toi aivan uuden ulottuvuuden rasvakeskusteluun toteamalla, että voinsyönnin väheneminen näkyy harmaakaihitilastoissamme. Vanha kansa tiesi, että voin syönti pitää näön hyvänä. Lähden tapaamaan virkeää vanhusta ja kerron sitten enemmän aiheesta.

    VastaaPoista
  3. Haluaisin mielelläni lukea tohtori Sunqvistin kirjoittaman jutun otsikolla "asiat joissa minä olen ollut väärässä". Tosi on, että älyllisesti rehellinen tiedemies muuttaa mielipiteensä kun todisteet osoittavat hänen kantansa vääräksi. Voisi jopa sanoa että paras hetki tutkijalle on silloin kun joutuu toteamaan olleensa väärässä. Se osoittaa että on oppinut jotain uuttaa, asia joka on tieteen tärkein tehtävä.

    Olen lukenut ennenkin juttuja joissa eri alojen tieteentekijät ovat analysoineet uriansa ja nostaneet esiin suurimmat virhearvionsa. Eli: Missä asioissa olet ollut yhtä mieltä mutta joutunut kääntämään kelkkasi jonkun osoitettua olevasi väärässä? Mitkä asiat ovat vakuuttaneet sinut siitä että olet väärässä? Vai oletko aina oikeassa?

    Niin, ja viimeinen kommentti 90-vuotiaasta miehestä oli varmaan vitsi, eikö vaan? Anekdoottinen tarinahan ei ole tieteellinen todiste yhtään mistään. Kansa ei myöskään tiedä paljoakaan suurimmasta osasta asioita, joten heitä ei kannata kuunnella tieteellisissä kysymyksissä. Tiede ei ole demokratia, tuloksista ei äänestetä kädennostolla, vaan tarjoamalla todisteita. "Vanha kansa tiesi" on myös äärimmäisen mitäänsanomaton kommentti. Kuuluu myös kategoriaan "kivat kuulopuheet". Jos "vanha kansa tiesi", niin miksi eliniänodote oli silloin niin paljon nykypäivää lyhyempi? Lääketiede varmaan on parempi nykyään, mutta syömme myös paljon paremmin.

    P.S. En löydä mistään kuvausta bloginpitäjästä. (Voi tietenkin olla, että olen puolisokea.) Vain googlaamalla sain tietää, että olet tohtori. Jos pitää blogia joka käsittelee näinkin vakavalta kantilta tieteellisiä tutkimuksia, olisi suotavaa, että kirjoittajan ansiot olisivat selvemmin esillä. Eli filosofian tohtori, ja ilmeisesti biologi, mutta mihin olet erikoistunut? Mikä oli tohtorintutkintosi aihe, ja mikä biologian osa-alue? Mitä tutkimuksia olet tehnyt, mitä julkaisuja tuottanut?

    VastaaPoista