*
En jäänyt kiinni dopingista, vaikka dopingia käytinkin. Tähän lauseeseen kiteytyy se moraalinen rappio, jonka varassa huippu-urheilu tällä hetkellä elää ja hengittää. Niin kauan kuin tällaisten mätäpaiseiden sallitaan harrastaa urheilua, rappio jatkuu. Välillä tuntuu siltä, että urheilija on niin arvokas sponsoreilleen ja lajiliitolleen, että tehdään kaikki voitava, jotta urheilija ei kärähtäisi dopingtestissä. Markkina-arvonsa menettänyttä urheilijaa voidaan sitten mielin määrin riepotella ja ikäänkuin esitellä esimerkkinä miten huonosti sellaisen urheilijan käy, joka sortuu kiellettyihin menetelmiin. Tilanne on todella näin raadollinen kuin sen tässä ilmaisen. Turha asiaa on kaunistella.
Luemme tänään Ilta-Sanomista (24.1.2007) miten pyöräilyn maailmanmestari Johan Museeuw on tunnustanut käyttäneensä urheilussa kiellettyä lääkeainetta uransa viimeisenä vuotena. Belgialainen Museeuw on kuuden muun pyöräilijän kanssa syytteessä epon käytöstä vuonna 2003.
Nyt jo uransa päättänyt 41-vuotias Museeuw kertoo, että teki asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä. Vuoden 1996 maantieajon maailmanmestari sanoi, ettei noudattanut sääntöjä sataprosenttisesti. Puolustuksekseen Museeuw on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan jäänyt kiinni dopingista!
"Halusin lopettaa urani tyylikkäästi", Museeuw selitti. Ei tässä ajatella niitä urheilijoita, jotka rehellisin keinoin etsivät omia rajojaan. Saattaa olla, että Museeuw ei olisi ollut tarpeeksi lahjakas saavuttaakseen maailmanmestaruuden turvautumatta kiellettyihin keinoihin. Voittiko sinä vuonna varmasti paras pyöräilijä maailmanmestaruuden? Luomu-urheilijoille annan täyden tukeni, dopingurheilijoille sen sijaan tylyimmän mahdollisen tuomion.
Museeuw voitti muun muassa legendaarisen Pariisi-Roubaix-ajon kolme kertaa. Puhtaasti?
Lähde: Ilta-Sanomat, 24.1.2007
Aika rankkaa väittää douppaavia huippu-urheilijoita mätäpaiseiksi...Täytyy muistaa, että valmennustiimin painostus on varmasti kova.
VastaaPoistaHuippu-urheilu on joka tapauksessa epätervettä, joten en käsitä miksi dopingista tehdään niin iso numero. Onko lopulta niin hirveä ero siinä, vedetäänkö palautusjuomaa vai lyödäänkö sustapiikki kankkuun?
Minusta dopingista pitäisi tehdä luvallista. Jos joku urheilija on valmis mahdollisesti jopa riskeeramaan henkensä, niin siitä vain minun puolestani.
Tähän nyt joku varmasti sanoo, että huippu-urheilijat ovat tärkeitä roolimalleja nuorille jne. Mutta minusta me voimme kysyä, onko HUIPPU-urheilija missään nimessä hyvä roolimalli? Mitä arvoja huippu-urheilu lopulta opettaa?
*P*
Puhtaat huippu-urheilijat ovat mitä parhaimpia roolimalleja nuorisolle. Raha ja sen mukanaan tuomat houkutukset pilaavat nämä kuviot.
VastaaPoistaAsia ei tietenkään ole näin yksinkertainen kuin yllä annan ymmärtää, mutta pitempi selitys on uuden jutun paikka sitten vähän myöhemmin.
Mutta puhdaskin huippu-urheilija tavoittelee vain omaa voittoaan ja omaa menestystään. Haastattelujen perusteella heitä ei yleensä edes kiinnosta mikään muu kuin oma urheilulaji ja oma napa, yleissivistyksen kanssa on vähän niin ja näin ja kumppani on heille pelkkä statisti tai näyttelyesine.
VastaaPoistaSe kuva, minkä media meille huippu-urheilijoista luo ei todellakaan kerro ihmisistä, joita minun mielestäni kannattaisi pitää roolimalleina.
*P*
Parahin *p*, sinulle ei ole tainnut jalon urheilun aate oikein (vielä) selvitä. Palaan asiaan erillisessä kirjoituksessa, jaksathan odottaa?
VastaaPoistaOlen tässä sekä samaa, että eri mieltä veteraaniurheilijan kanssa. Mielestäni on toki niin, että doping on ilmiönä vastenmielinen.
VastaaPoistaMutta: Urheilija, joka käyttää dopingia ei ole mätäpaise, vaan urheilija, joka ei käytä dopingia, on pian entinen urheilija.
Minusta ammattimainen kilpaurheilu rahoineen, sponsorisopimuksineen ja muineen on itsesään vastenmielinen ilmiö, dopingilla tai ilman. Ihmisten liikkuminen ja liikkumisen ilo vääristyy ja on ikäänkuin irvikuvana esillä tässä groteskissa näytelmässä.
Minun mielestäni olisi parempi, ettei enää leikittäisikään, että urheilulla on jotain tekemistä hyödyllisen ja terveellisen liikunnan kanssa. Doping pitäisi sallia ihan kaikissa muodoissaan, ainakin niiltä osin kuin aineet eivät sinänsä ole suorastaan laittomia.
Kaikkein vahingollisinta on mielestäni juuri nykytilanne, jossa antidoping-mieliala on niin rankka ja dopingaineiksi luokitellaan suunnilleen kaikki mahdollinen yhtä aikaa sen kanssa, että vain voittaminen on tärkeää. Tästä seuraa, että doping-aineina käytetään sellaisia, joita on vaikea havaita, ei niitä, jotka ovat (suhteellisen) turvallisia.
Järkytän tässä varmaan monia, mutta minusta esimerkiksi tietyt anaboliset steroidit voitaisiin aivan hyvin sallia. Niiden haittavaikutukset ovat vähäisemmät kuin monilla nykyisin käytetyillä eksoottisemmilla aineilla ja käytetyn määrän kontrollointikin onnistuu kuten miten.