sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä

**
Kesäkuussa vuonna 2011 julkaistiin juuri sopivasti ennen uusimman kirjani käsikirjoituksen valmistumista selkeä ja kattava yhteenveto vähähiilihydraattisen ruokavalion terveyshyödyistä.

Lähde: Adele H. Hite, Valerie Goldstein Berkowitz ja Keith Berkowitz. Low-Carbohydrate Diet Review : Shifting the Paradigm. Nutr Clin Pract 26: 300-308, 2011

Artikkeli oli kirjoitettu kliinistä työtä tekeville lääkäreille Yhdysvalloissa. Artikkelia laatiessaan kirjoittajat ilmoittivat ettei heillä ollut taloudellisia sidonnaisuuksia mihinkään suuntaan. Voidaan sanoa, että tässä on mahdollisimman neutraali näkemys siitä mitä kliinistä työtä tekevän lääkärin pitäisi ymmärtää sellaisesta ruokavaliosta, jossa vähennetään hiilihydraatteja ja rasvan osuus korostuu. Heitä nyt pois kaikki tuntemasi ennakkoluulot rasvaista ja vähän hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota kohtaan!

Kirjoitus raivaa toden teolla tilaa uudelle ajattelulle terveydenhoidossa! Yhteenvedossa selvitetään mitä hyötyä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on potilalle. Kirjoituksesta selviää mitä mahdollisia vaaroja tällaisesta ruokavaliosta on ja saamme tietää miten hyvin tällainen VHH -ruokavalio toimii verrattaessa vähärasvaiseen, suositeltuun normiruokavalioon.

Kirjoittajat perehdyttävät lukijan aluksi VHH:n alkutapahtumiin. Jo vuonna 1825 Jean Brillat-Savarin julkaisi lihavuuden hoito-ohjeensa (The Physiology of Taste ; Maun fysiologia), jossa hän rajasi pois potilaalta kaikki ne ruoka-aineet, jotka sisälsivät tärkkelystä ja jauhoja. Ylipainoiset potilaat laihtuivat ja tervehtyivät.

Näitä Brillat-Savarinin onnistuneita kokeiluja on sittemmin jatkettu eri tahoilla. Meidän päiviimme asti on säilynyt tapa VHH:ssa rajoittaa päivittäinen hiilihydraattien saanti 30-130 grammaan (alunperin ollut mahdollisesti noin 200-300 g päivässä) ja rasvansaantia lisätään. Tyypillisesti toteutetun vähärasvaisen ruokavalion mukaan lähdetään sen sijaan rajoittamaan rasvansaantia 10-15% (vähärasvainen ruokavalio). Molemmat keinot toimivat mikäli niitä jaksaa noudattaa.

Äskettäin on saavutettu lyhyt- ja pitkäaikaisissa tutkimuksissa näyttöä sen puolesta, että VHH toimii yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin vähärasvainen, painonhallintaan, glukoosi- ja insuliinivasteeseen, sydän- ja verenkiertosairauksiin sekä epäterveellisestä aineenvaihdunnasta johtuviin terveysongelmiin (metabolinen oireyhtymä). Tässä on yksi keino lisää lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien hoitoon Yhdysvalloissa (ja muissakin maissa).

Jos kyseessä on hiilihydraattien aineenvaihdunnasta johtuva häiriö, on oikeastaan aika itsestäänselvää, että hiilihydraattia rajoittaneiden potilaiden joukosta löytyy niin paljon menestystarinoita. Artikkelin kirjoittajien mukaan VHH:n pitäisi olla ensisijaisten toimenpiteiden joukossa kun diabetesta ja metabolista oireyhtymää aletaan hoitaa. Amerikan diabetesliitto suosittelee jo nyt VHH:ta painonhallintaan korkeintaan vuoden ajaksi. Tieteelliseen tutkimusaineistoon nojaten tässä ajassa saavutetaan hyvä painonhallinta ja sydänterveyttä mittaavissa merkkiaineissa näkyy parannusta erityisesti veren triglyserideissä ja HDL-kolesterolissa. Lisäksi verensokeri pysyy paremmin hallinnassa.

Mitä tapahtuu toisen vuoden ensimmäisenä päivänä? Mitä pitäisi sanoa potilaalle, joka kokonaisen vuoden on noudattanut menestyksellä VHH:ta? Pitääkö hänen tämän jälkeen siirtyä noudattamaan uudestaan vähärasvaista ruokavaliota? Visainen kysymys! Amerikkalaisille (ja suomalaisille aivan erityisesti!) on laajoissa terveyskampanjoissa tehty selväksi, että rasvoissa on paljon vaaroja ja niitä pitää varoen syödä. Yhden vuoden voi kokeilla, mutta mitä jos haluaa kokeilla pitempään?

Kirjoittajat pitävät VHH:n jatkamista perusteltuna, sillä tilastojen mukaan amerikkalaiset ovat viimeisinä 30 vuotena lihonneet nimenomaan lisääntyneen hiilihydraatin saannin takia. Tämän seikan pitäisi riittää arvioimaan hiilihydraattirajoitusta erityisesti terveysnäkökulmasta.

Tutkija LaRosa ilmoitti jo vuonna 1980 lukuisten myöhempien tutkimusten vahvistamana, että jo hiilihydraattien rajoitus, lisäämättä rasvan ja proteiinin osuutta, voi toimia joillakin ihmisillä. Tosin yksilölliset vaihtelut ovat suuria ja monesti tarvitaan enemmän rasvaa energiaksi varsinkin jos hiilihydraattia rajoitetaan tuntuvasti.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutus painonhallintaan

Vähähiilihydraattisen ruokavalion painonhallintaan ja kroonisiin sairaustiloihin kuuluvat biokemialliset ja fysiologiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kyse on ennen kaikkea haiman reaktiosta kun yleensä runsaaseen hiilihydraattialtistukseen vaikutetaan enemmän tai vähemmän rajoittavasti. Insuliinia vapautuu haimasta suoraan verrannollisesti siihen miten paljon glukoosia (verensokeria) on verivirrassa. Tiedetään myös, että insuliinilla on huomattavan suuri vaikutus rasvahappojen aineenvaihduntaan ja rasvan varastoitumiseen elimistössä. Insuliini lisää rasvahappojen synteesiä kiihdyttämällä erityisen aseetyli-koentsyymi A karboksylaasi -entsyymin muodostusta ja lisää lipoproteiini lipaasi -entsyymin kiihdyttämää triglyseridien synteesiä maksassa. Myös kolesterolia muodostuu lisää erään toisen entsyymin toimeliaisuuden kautta: hydroksimetyyliglutaryyli-koentsyymi A reduktaasi (kovin vaikea nimi tällekin entsyymille on annettu!). Rasvahappojen varastointi on suurempaa kuin niiden vapautuminen rasvakudoksessa olevista rasvasoluista, sillä insuliini estää erityisen hormoniherkän lipaasi -entsyymin lisääntymisen kautta sen, että rasvahappoja kulkeutuisi ulos rasvasoluista.

Kun hiilihydraatteja rajoitetaan, luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä merkittäviä vaikutuksia painonhallinnassa, kuten esimerkiksi parantunut nälänhallinta ja vähäisempi rasvojen varastointi yllä kuvattujen biokemiallisten mekanismien muuttuessa. Tutkimuksissa on ilmennyt, että nämä painonhallintaan keskeisesti vaikuttavat toimenpiteet tehostuvat VHH:lla yhtä paljon ja jopa enemmän kuin muilla laihdutusruokavalioilla.

Tätä VHH:n merkitystä painonhallinnassa on aika paljon tutkittu. Vuonna 2009 Hession työryhmineen julkaisi koostetutkimuksensa (meta-analyysi) siitä miten VHH vaikuttaa painonhallintaan sekä sydän- ja verisuoniperäisiin sairauksiin. Tällaisia pitkäkestoisia (yli puoli vuotta kestäneitä) tutkimuksia oli vuosina 2002-2007 tehty 13 kpl. Tutkimuksissa oli kaiken kaikkiaan 1 222 osallistujaa. Kilot olivat puolessa vuodessa tippuneet tehokkaammin VHH-ryhmässä (keskimäärin -4,02 kg) verrattaessa vähärasvaisia virallisia ruokavaliosuosituksia noudattaneisiin. Vuoden kuluttua ero oli supistunut vähän yli kiloon VHH:n eduksi (-1,05 kg). Kuitenkin täytyy mainita, että laihdutuksen kesken jättäneitä löytyi paljon vähemmän VHH-ryhmästä. Terveydelle edullisia muutoksia (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit vähenivät ja verenpaine laski) saatiin VHH:ta noudattaneilla, mutta ei vähärasvaisia ruokavaliosuosituksia noudattaneilla. Toisessa tutkimuksessa vuonna 2007 Gardner työryhmineen arpoi umpimähkäisesti 311 ylipainoista ei-menopaussi-iässä olevaa naista noudattamaan vuoden ajan neljää hyvin suosittua laihdutusruokavaliota (Atkins, Zone, Virallinen ja Ornish). Paras laihdutustulos saatiin taas VHH-ryhmässä (Atkins). Vuoden aikana kiloja karisi keskimäärin 4,7 kg. Muilla dieeteillä saatiin vaatimattomampia tuloksia (1,6-2,6 kg). Parhaimmat terveysvaikutukset saavutettiin VHH-ryhmässä (HDL-kolesteroli nousi, veren triglyseridit ja verenpaine laskivat). Shai työrymineen antoi vuonna 2008 ilmestyneessä tutkimuksessa 322 umpimähkään valittua lievästi ylipainoista kokeilla kahden vuoden ajan jompaa kumpaa kolmesta eri ruokavaliosta. Oli tarjolla taas VHH:ta ja sen lisäksi paljon kehuttua Välimeren dieettiä ja virallistakin vähärasvaista ruokavaliota kokeiltiin myös. Taas voittajiksi kruunattiin VHH:ta noudattaneet (-4,7 kg), mutta Välimeren dieetillä päästiin lähelle (-4,4 kg) ja virallinen ruokavalio hävisi selvästi ((-2,9 kg). Kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdeluku parani (väheni) kaikissa ryhmissä, mutta VHH-ryhmässä kaikkein eniten.

Tyypillistä kaikille yllä mainituille painonhallintakokeille oli se, että VHH selvisi parhaiten niissä kaikissa, mutta mitä tärkeintä VHH voitiin toteuttaa ilman energiarajoitusta! Näin myös dieetissä pysyminen oli yleisempää VHH-ryhmissä kuin kalorirajoitukseen perustuvissa laihdutusruokavalio-ryhmissä. Vaikka VHH:ssa voitiin siis sallia rajoittamaton energiansaanti, sillä kuitenkin laihtui paremmin kuin muilla tutkituilla ruokavalioilla. Ihmisen aineenvaihdunnan monimutkaisuus tulee näissä tutkimuksissa ilmi. Ei ole siis kyse pelkästä energianrajoituksesta kun yritämme laihtua. Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona . Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras. Tämä voisi viitata siihen, että paljon rasvaa sisältävällä mutta hiilihydraatteja rajoittavalla VHH:lla saavutettiin joitakin sellaisia aineenvaihdunnallisia etuja, joita ei muilla ruokavalioilla saatu aikaiseksi. Kyseessä voi olla lisääntynyt energiahävikki lisääntyneen lämmönmuodostuksen myötä (termogeneesi)) ja/tai omaehtoisen liikuntainnon viriäminen. Ei sovi myöskään vähätellä tutkijoiden yhteistä havaintoa, että VHH:lla saavutettiin usein välitön energiarajoitus siitä syystä, että laihduttajat kokivat olonsa kylläisemmäksi kuin muilla laihdutusruokavalioilla. Yleisesti tiedossa on nimittäin, että proteiini ja rasva yhdistetään parempaan nälänhallintaan. Runsailla hiilihydraateilla ei voida saavuttaa yhtä hyvää kylläisyyttä ja nälänhallintaa.

Ajankohtaisia rasvatutkimuksia

Potilaan saadessa terveystiedon valtavirtaa edustavalta ”sydänystävälliset” ohjeet vähentää rasvansaantiaan, se tapahtuu poikkeuksetta vaihtamalla rasva hiilihydraattiin. Seurauksena on lisääntynyt veren triglyseridipitoisuus ja samanaikainen HDL-kolesterolin lasku. Potilaan rajoittaessa hiilihydraattien saantia hänelle käy niin, että veren triglyseridipitoisuus lähtee laskuun, HDL-kolesteroli nousee ja muut veren rasvaprofiilia tervehdyttävät tekijät parantuvat. Tämä koskee tutkimuksia, joissa ei saavutettu edes painonpudotusta.

Esimerkiksi vuonna 2009 Jeff Volekin työryhmä vertaili kahden energiarajoitteisen ruokavalion vaikutusta veren vakaviin rasvahäiriöihin (aterogeeninen dyslipidemia). Käytetyt ruokavaliot olivat VHH (12% hiilihydraattia) ja runsashiilihydraattinen (56%), virallinen ruokavalio. Jo kolmen kuukauden kuluttua VHH:lla olleet potilaat olivat saanet paremmat veren rasva-arvot: triglyseridit olivat laskeneet 51%, HDL-kolesteroli oli noussut 13% ja kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhde oli parantunut 14% prosenttia. Muiltakin osin VHH:lla olleet saivat paremman sydänterveyden esimerkiksi siten, että pienipartikkelinen LDL (erityisen altis tarttumaan verisuoniin) vähentyi. Lisäksi kolminkertaistunut tyydytetyn rasvan saanti VHH-ryhmässä ei näkynyt kielteisellä tavalla verinäytteessä, eli tyydyttynyttä rasvaa oli vähemmän verenkierrossa ja kolesteroliarvot paranivat kauttaaltaan. On siis erittäin vähän aihetta kuunnella varoituksia siitä, että ”rasva tukkisi suonet”. Myös Yancyn työryhmä sai vuonna 2004 ihan samanlaiset tulokset satunnaistetussa 120 lihavaa potilasta käsittäneessä tutkimuksessa. Siinä tutkimuksessa VHH-ryhmä sai syödä niin paljon ruokaa kuin teki mieli, mutta laihdutustuloksen saavuttamiseksi runsashiilihydraattisen ryhmän piti rajoittaa energiansaantiaan. Veriarvot olivat parempia VHH-ryhmässä kuin runsashiilihydraattisessa ryhmässä ja 76% VHH-ryhmästä jatkoi puoli vuotta kestäneen tutkimuksen loppuun asti. Sen sijaan vain 57% runsashiilihydraattisesta ryhmästä jaksoi pinnistellä loppuun asti.

Vuonna 2004 Sharmanin työryhmä julkaisi oman mielenkiintoisen veren rasvatutkimuksensa. Siinä vertailtiin kahta energiarajoitteista dieettiä (VHH ja vähärasvainen) 15 ylipainoseen mieheen. Kuusi viikkoa heidän piti olla ensin toisella dieetillä ja sitten heidän piti vaihtaa siihen toiseen vaihtoehtoon. Dieetin vaihto suuntaan tai toiseen ei vaikuttanut kokonaiskolesteroliin ja HDL-kolesteroli pysyi samana. VHH-dieetti kuitenkin alensi huomattavast (-44%) veren triglyseridejä, mutta vähärasvainen ei muuttanut tätä arvoa laisinkaan. Vähärasvainen dieetti alensi hieman (-18%) LDL-kolesterolia, mutta vain VHH-dieetti johti aterogeenisten pienten LDL-partikkelien vähentymiseen. Sen sijaan isokokoisten LDL-partikkelien määrällä oli taipumusta nousta VHH-dieetillä. Isokokoisia LDL-partikkeleita ei pidetä yhtä vaarallisina verisuonille ja sydämelle kuin pienempikokoisia LDL-partikkeleita. Viime vuosina rasvatutkijoiden näkökannoissa on vakiintumassa käsitys nimenomaan pienikokoisten (ns. B-mallin ilmimuoto LDL:stä) partikkeleiden sydänterveyttä nakertavasta vaikutuksesta.

Vaikutukset verensokeriin ja insuliiniin

Biokemian perusteissa ja kliinisessä hoitotyössä on näytetty toteen käsitys siitä, että runsashiilihydraattinen ruokavalio kohottaa verensokeria ja VHH-ruokavalio laskee verensokeria. Myös insuliinin suhteen näillä ruokavalioilla saavutetaan erilaisia tuloksia. Runsashiilihydraattinen normiruokavalio nostaa ja vuoroin laskee insuliinia kun taas VHH pitää insuliinin tuotannon tasaisena. Tämä on looginen lähtökohta kohonnutta verensokeria ja insuliinia käsittelevälle keskustelulle diabeetikolla. Käytännön tasolla nähdään verensokerissa parannusta jo silloin kun potilaan paino alenee, mutta on toistaiseksi tuntematonta millä mekanismilla runsashiilihydraattinen ruokavalio tämän verensokerin laskun saa aikaiseksi. Todennäköisesti verensokerin lasku normaaliksi vaatii aina hiilihydraattien rajoituksen jossakin muodossa. Pelkkä painonpudotus ei riitä. Diabeetikolle VHH tarjoaa parantuneet verensokeriarvot ilman painonpudotusta.

Erityisesti tyypin 2 diabeetikoille on VHH:ta testattu runsaanlaisesti. Vuonna 2008 Westmanin työryhmä havaitsi suuria muutoksia parempaan suuntaan pitkäaikaisen sokerin veriarvoissa (HbA1c), paino putosi ja HDL-kolesteroli koheni kun lihavat tyypin 2 diabeetikot saivat olla VHH:lla. Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä. Myös Yancyn työryhmä näki selkeitä parannuksia pitkässä sokerissa VHH:n jälkeen. Gannon ja Nuttall suosittelivat potilailleen vuorotellen yhtä paljon energiaa sisältävää, mutta joko vähän (VHH) tai paljon hiilihydraattia sisältävää ruokavaliota. Taas sekä lyhyt- että pitkäsokeri paranivat huomattavan paljon VHH-ryhmässä. Myös insuliinitasot laskivat VHH-ryhmässä.

Aina ei koeasetelmissa käy onnekkaasti. Se saatiin kokea ns. ACCORD -koesarjassa. Se oli pakko keskeyttää, sillä potilaita kuoli epäilyttävän paljon koesarjan aikana! Siinä verensokeria laskettiin hyvin voimakkailla lääkkeillä. Yhä useampi lääkäri on nykyään valmis toteuttamaan verensokerin laskun ilman vahvaa lääkitystä ja ohjaavat potilaitaan VHH:n tielle, jolla siis myös saavutetaan haluttu verensokerin tervehdyttävä pudotus, mutta ilman vaaraa kuolemasta.

Verenpaineen hoito VHH:lla

Lihavuus nostaa verenpainetta. Tämä johtuu siitä, että veri ei pääse virtamaan yhtä esteettömästi verisuonissa kun se joutuu kulkemaan ylimääräisten rasvakerrosten läpi. Korkeana pysyttelevä insuliini ja sitä usein seuraava insuliiniresistenssi entisestään kiihdyttää verenpaineen nousua monimutkaisen mekanismin avulla, johon kuuluu natriumin paikallinen lisääntyminen, verisuonissa olevien lihasten lisääntynyt kasvu, sympaattisen hermojärjestelmän aktivointi ja vähentynyt typpioksidin tuotto verisuonessa. Usein jo muutaman kilon painonpudotus näkyy verenpaineen kohentumisena, mutta kiehtovia uusia tutkimuksia on tullut julki missä VHH vaikuttaa suoraan verisuoneen eikä tarvita varsinaista painonpudotustakaan (vaikka se onkin ylipainoiselle suotavaa).

Yancyn tutkimusryhmä havaitsi VHH-ryhmässä huomattavaa verenpaineen laskua vaikka mitään eroa ei painonpudotuksessa ollut erääsen toisella menetelmällä laihduttavaan ryhmään. Frischin työryhmässä havaittiin sama asia. Vähärasvainen ruokavalio ei juurikaan parantanut verenpainetta, mutta VHH-ryhmässä tapahtui heikosta painonpudotustuloksesta huolimatta huomattavaa verenpaineen laskua. Koe kesti yhden vuoden. Tutkijoilla oli vahva epäilys, että VHH vaikutti nimenomaan verenpainetta parantavalla tavalla ilman, että painonpudotus olisi ollut tarpeen.

Muita terveyttä kohentavia vaikutuksia VHH:n avulla

Kun hiilihydraatteja rajoitetaan luodaan sellaiset aineenvaihdunnalliset olosuhteet elimistöön, että voidaan nähdä useita terveysvaikutuksia. On tullut havaintoja hyvin monesta sairaudesta, joka pysyy oireettomana VHH:n aloittamisen jälkeen. Muutamia esimerkkejä: munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), raskausajan diabetes, monet syövät, närästys, skitsofrenia, ei-alkoholiperäinen rasvamaksa, epilepsia ja silmänpohjan rappeumatauti.

Voiko VHH:ta suositella koko loppuelämäksi?

On näyttöä sen puolesta, että VHH on terapeuttista hoitoa, jonka hoitovaikutus jatkuu paljon senkin jälkeen kun hoito on johtanut potilaan tervehtymiseen. Tästä VHH:sta on mahdollista kehittää koko elämän kestävä elämäntapa. Jo nyt on käytettävissä tutkittua tietoa useita vuosia kestäneestä VHH:n kokeilusta painonhallintaan, diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon. Tulee aina olemaan erilaisia hoitokäytäntöjä tarjolla suurelle yleisölle, mutta VHH on näiden hoito-ohjeiden joukossa ihan varteenotettava vaihtoehto. Ilmeisesti VHH ylläpitää terveyttä paremmin kuin mihin virallisella runsashiilihydraattisella ja vähärasvaisella ravitsemussuosituksella päädytään.

Yksi ruokavalio ei sovi kaikille

Perinnöllisistä syistä ja erilaisesta aineenvaihdunnasta johtuen voidaan olettaa, että jotkut ihmiset valikoituvat ennakkoon epäedullisille terveysvaikutuksille noudattaessaan uskollisesti vähärasvaista ja runsashiilihydraattista ruokavaliota. Saattaa olla, että VHH voi tuoda näille avun, taikka sitten ei. On mahdotonta sanoa etukäteen. Niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin, että virallinen vähärasvainen ruokavalio saattaa laskea LDL-kolesterolia, se voi johtaa toisaalta aterogeenisemmän pienipartikkelisen LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Tämä vaara näyttäisi tutkimusten valossa perityvältä oiminaisuudelta. On siis kaikin tavoin oltava varovaisempi rasvojen rajoituksessa. Siinä saatetaan tehdä enemmän vahinkoa kuin hyötyä kun siirrytään rasvaisemmasta ruoasta käyttämään runsaammin hiilihydratteja. Erityisesti ne henkilöt joilla on taipumusta ruokavalion synnyttämään veren rasvahäiriöön (dyslipidemia), joilla on korkeat veren insuliinitasot paastotilassa ja joilla on vaikeuksia hallita painoaa, hyötyvät todennäköisesti VHH:sta. Tällä tavalla on mahdollista saada paino hallintaan, veren triglyseridi arvot alemmiksi, HDL-kolesteroliin kohennusta, häiriintynyt glukoosin aineenvaihdunta kuriin, verenpaine voi normalisoitua ja lisäksi hyvin suuri määrä aineenvaihdunnallisia sairauksia voidaan pitää aisoissa. Insuliiniresistenssiä pidetään yhteisenä nimittäjänä monissa sairaustiloissa. Tähän voidaan vaikuttaa VHH:lla ja se on näin ollen looginen hoitomuoto tässä tilanteessa.

Ruokahalu ja kylläisyys

On ruokia joilla voidaan kiihdyttää ruokahalua ja sitten on ruokia, joilla saavutetaan parempi kylläisyys. Näiden ruokaan kohdistuviin tekijöihin on paneuduttava silloin kun halutaan onnistua painonpudotustavoitteessa. Tutkittaessa VHH-ruokavalion valinneita havaitaan, että ruokailija saavuttaa herkemmin kylläisyyden ja saattaa rajoittaa energiansaantia siitä syystä. Hän ei enää jaksa ruokailla niin suuria annoksia kuin ennen ja joskus selitykseksi tarjottu kyllästyminen esim. liharuokiin, ei ilmeisesti pidä paikkaansa. Ennemminkin on kyse siitä, että tietty (hiilihydraattipitoinen) ruoka kiihdyttää ruokahalua ja nähdään tiiviinä osana henkilön ruokamaisemaa.

On hyvin tunnettua, että proteiini pitää näläntunteen poissa pitkään. Harvemmin hiilihydraattien rajoitus kuitenkaan merkitsee automaattisesti suurempaa proteiininsaantia. Hiilihydraattien rajoittamisessa voi olla jotain vielä toistaiseksi tuntemattomia vatsan ja suoliston signaaleja, jotka ohjaavat nälänhallintaa. Käytännössä tämä näkyy niin, että kananmunien varaan rakennettu aamiainen (22% hiilihydraatteja) pitää nälän kauemmin loitolla kuin leipien varaan rakennettu aamiainen (72% hiilihydraatteja). Kananmunia aamiaiseksi syöneet vähensivät vuorokautista energiansaantiaan ja heillä ei niin nopeasti tullut uudellen nälkä kuin leipää aamiaisella syöneet. Kuusi viikkoa kestäneessä interventiotutkimuksessa ylipainoiset naiset vähensivät omaehtoisesti energiansaantiaan kun olivat VHH:lla vaikka heitä kehotettiin syömään kuten ennenkin. He eivät myöskään raportoineet kokeneensa näläntunnetta vähentyneestä energiansaannista huolimatta. Energiansaannin tarkkailu on paljon helpompaa silloin kun ei jatkuvasti ole nälkä! Näin voidaan saavuttaa pitkällä tähtäimellä hyviä tuloksia painonhallinnassa ja terveydessä.

Mikä estää potilaita kokeilemasta VHH:ta?

Adele Hiten yhteenveto VHH:sta kliinistä työtä tekeville lääkäreille, päättyy pohdintaan VHH:n käytön esteistä. Lääkärin pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet auttaa potilastaan ja ylipainon hoidossa on syytä ottaa käyttöön kaikki menetelmät. Lääkärille tekisi hyvää heittää akateemiset oppaat ja tutkimukset hetkeksi syrjään ja nojata maalaisjärkeen, perusfysiologiaan ja (mitä tärkeintä!) ottaa huomioon potilas kokonaisuutena! Potilas on saattanut tehdä ihan oikeita havaintoja noudattaessaan VHH:ta. Havaintoja tehdessään lääkärin pitää muistaa, että potilas saattaa olla paremmin vihkiytynyt sairautensa ja ruokavalionsa eri muotoihin ja esimerkiksi oppinut luottamaan verensokerimittariinsa aivan erityisellä tavalla VHH -kokeilunsa myötä. Hän näkee mittarista mitkä ruoat heilauttavat mittarin lukemia ylöspäin (hiilihydraatit) ja mitä ruokia nauttimalla hän saa verensokerin pysymään tasaisempana (rasvat).

On vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, että jokin yksinkertainen asia on kestänyt kulkea epätavallisen kauan kansanviisaudesta lääketieteen pariin. Semmelweis sai pitkään puhua käsienpesun tärkeydestä synnytysosastoilla. Vaikka amerikkalaiset (ja suomalaiset) ovat muuttaneet ruokatottumuksiaan ”terveellisempään” suuntaan vähentäen rasvan saantiaan ja lisäten hiilihydraattien saantiaan, yhä paheneva lihavuusepidemia ja diabetestapausten jatkuva lisääntyminen puhuu sen puolesta, että jokin asia ei nyt mene oikein. On aika ottaa kaikki keinot käyttöön ja ihmedieeteiksi kutsutuille VHH-ratkaisuille on annettava niille kuuluva arvo.

Kliiniset myytit

On kerta kaikkiaan lopetettava huoli VHH:n kielteisistä vaikutuksista munuaisten toimintaan. Tämä huoli on perusteeton, sillä VHH ei todellakaan ole olomuodoltaan korkeaproteiininen ruokavalio vaan hiilihydraattien jättämä aukko paikataan ensisijaisesti hyvälaatuisilla ravintorasvoilla. VHH:n käyttäjillä on mitattu hyvin vaihtelevia ruokavalion proteiinitasoja (10-35%). Vain kaikkein jääräpäisimmät voivat pitää tällaista ruokavaliota runsasproteiinisena ja mitä silläkään olisi väliä, sillä ei ole näyttöä, että runsaastikaan proteiinia sisältävä ruokavalio rasittaisi terveitä munuaisia. Sitä vastoin VHH:n avulla saavutettu alhaisempi verenpaine saattaa kylläkin helpottaa munuaisten työtä.

Myyttinä voidaan myös pitää sitä seikkaa, että VHH:lla ei saa riittävästi kuituja. Amerikkalaiset (ja suomalaiset) saavat pääosan ravintokuiduistaan perunasta ja jauhoista. Nämä ovat tärkkelyspitoisia ruoka-aineita, joissa on hyvin vähän ravintoaineita. Tutkimuksen tekijät saivat aktiivisilta VHH:ta noudattavilta ryhmittymiltä suoraa tietoa VHH-ruokavalion vaikutuksista ruoan laatuun. Osoittautui, että VHH paransi oleellisesti ruoan ravintopitoisuutta ja ravintokuitujen osuus saatiin täyteen helposti maanpäällisiä vihreitä kasviksia runsaasti nauttien (tyypillinen piirre VHH-ruokavaliossa). On tietenkin paljon terveellisempää syödä perunoiden ja jauhojen tilalla runsaasti vihanneksia!

Pitkään elänyt myytti on myös tyydytetyn rasvan väitetty epäterveellinen rooli VHH-ruokavaliossa. Ruokavaliota pitää katsoa kokonaisuutena ja runsaiden hiilihydraattiannosten vaihtuessa vaikkapa tyydytettyyn rasvaan, saadaan usein nähdä terveysvaikutuksia. Hiilihydraattien roolin vähentyessä, elimistö siirtyy käyttämään omia rasvavarastojaan niiden lisääntyneen varastoinnin sijaan. Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa. Lisäksi on ollut mahdotonta osoittaa yhtäkään luotettavaa tutkimustulosta, joka kytkisi tyydytetyn rasvan sydäntapahtumiin negatiivisessa merkityksessä. Lisää tähän soppaan sitten se ilmeinen terveyshyöty mikä saadaan hiilihydraattien vähennyksessä pitkäaikaiselle sokerille (HbA1c). Korkea verensokeri jos mikään altistaa pahasti sydänsairauksiin.

Vaikka on ilmeisesti hyvin monta potilasryhmää, jotka hyötyvät VHH-ruokavaliosta, on ihan lopuksi varoitettava joistakin sairauksista, joiden yhteyteen ei voida luotettavasti suositella VHH-ruokavaliota: tyypin 1 diabetes, kilpirauhassairaudet, perinnölliset aineenvaihduntasairaudet, lapsuudessa koettu ketoasidoosi, kortikosteroidihormonien häiriöt, kasvuhormonin häiriöt, hyvin iäkkäät henkilöt (eivät kaikki!), alkoholistit ja paljon aspiriinia käyttävät. Nämä sairaustilat voivat olla esteenä VHH:lle, mutta edelleenkin VHH voi olla parempi vaihtoehto kuin virallinen voimassa oleva ravitsemussuositus jos sairaustiloihin liittyy insuliinin toimintahäiriö, korkea veren triglyseridi ja verensokeri. Silloin ainoa terveyttä edistävä vaihtoehto on hiilihydraattieja rajoittava ruokavalio.

Johtopäätös

Havaitut muutokset elimistön aineenvaihdunnassa noudatettaessa VHH-ruokavaliota, ovat osaltaan muuttamassa nykyistä tieteellistä ajatuksenkulkua (paradigmaa). Kun vaihdamme ravinnon makroravintoaineiden suhteet, vaihtuu myös elimistömme aineenvaihdunta. Tämä VHH-ruokavalio näyttäisi vievän ruokavaliota loppujen lopuksi terveellisempään suuntaan monin tavoin. Enemmän ravintokuituja, ravinnerikkaampaa ruokaa, ei niin suuria heilahteluja verensokerissa ja insuliinissa, parempi sydänterveys ja helpommin toteutuva painonhallinta. Siinä syitä miksi VHH voi olla järkevä ratkaisu pyrittäessä saavuttamaan ja ylläpitämään terveys.

30 kommenttia:

  1. Pari pikku kommenttia Valtsulta...

    "Diabeteslääkkeistä pystyi luopumaan 95,2% VHH-ryhmässä."

    Toi tutkimusraportti on aika koominen. Siinä VHH-ryhmän ihmisistä 95,2% käyttivät alunperin diabeteslääkkeitä. Ja ne kaikki pystyivät luopumaan niistä tuossa tutkimuksen aikana. Olen ajatellut että sen luvun pitäisi olla 100%, kun kaikki lääkkeitä käyttäneet pääsivät lääkkeistä eroon. Tosin sillä ajattelutavalla saataisiin vähäkalorisen ja ketogeenisen hyötyjen eroa pienennettyä, voi olla että siinä on raportointi vähän biasoitunut ketogeenisen suosimiseen.

    Ja toiseksi, toi Berkowitz ilmeisesti suosittelee, että stressaantuneet/ylisuorittajat/iltadataajat ja sellaiset eivät söisi alle 50g hiilareita vaan suositus on ilmeisesti 50-150g. Mä tässä aavistelen, että joissain tapauksissa hiilarimäärät voisivat olla sellaisissa tapauksissa vieläkin korkeammat. Täytyy vielä miettiä...

    VastaaPoista
  2. Hienosti koostettu, Christer! Yksi VHH:n suuria vahvuuksia on sen helppous. Se vie himot ja halut mättöruokiin ja makeisiin. Ei tarvitse ajatella ruokaa koko ajan. Päinvastoin pitää muistutella itseänsä syömään 3 kertaa päivässä.

    Ehdottomasti liikalihavat ja diabeetikot ensin VHH:lle ennen kuin muita temppuja (lääkkeet, lihavuusleikkaukset...)

    Guigle

    VastaaPoista
  3. Kokonaisuutena ihan ok kirjoitus. Huomauttaisin kuitenkin yhdestä seikasta:

    "Selkeimmin tämä tuli ilmi laihdutuskokeissa, joissa energiansaanti (kilokalorit) pidettiin vakiona. Tällaisissa koeasetelmissa VHH oli ylivoimaisesti paras."

    Ns. isokalorisia l. kalorit tarkkaan kontrolloituja ruokavalioita käyttävissä kliinisissä kokeissa joissa koehenkilöt nauttivat ateriat kontrolloidussa ympäristössä (metabolic ward) on itse asiassa havaittu että ns. metabolisella edulla ei ole kovin kummoista roolia (proteiinimetabolian suurempi energiankulutus on loppujen lopuksi aika pieni seikka). Mitään muutakaan mystistä ei vhh-ruokavalioissa ole, sillä laihtumista tapahtuu tasan tarkkaan sillä tavalla kuin on odotettavissa ym. seikat huomioiden lasketun kalorimäärän suhteen. Kts. esim.

    Stimson et al. "Dietary Macronutrient Content Alters Cortisol Metabolism Independently of Body Weight Changes in Obese Men", Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 2007; 92 (11): 4480-4484.

    Boden et al. "Effect of a Low-Carbohydrate Diet on Appetite, Blood Glucose Levels, and Insulin Resistance in Obese Patients with Type 2 Diabetes", Annals of Internal Medicine 2005; 142: 403-411.

    Huomaa etenkin allaoleva suht tuore tutkimus, jossa havaittiin että vhh-ruokavalion (20 hh, 60 r, 20 pr) ja low-fat -ruokavalion (20 r, 60 hh, 20 pr) suhteen ei ollut painonpudotuksessa eroa. Johtuen siitä, että ruokavalio oli viimeisen päälle kontrolloitu ja kalorivaje laskettu tasan 500 kcaliin per päivä.

    Bradley et al, "Low-fat versus low-carbohydrate weight reduction diets: effects on weight loss, insulin resistance, and cardiovascular risk: a randomized control trial.", Diabetes. 2009 Dec;58(12):2741-8.

    Tässä puolestaan tutkittiin ketodieettiä ja ei-ketogeenistä low-carbia. Ei tilastollisesti merkittävää eroa. Erikoisuutena mainittakoon myös se, että ei-ketogeeninen dieetti tuotti paremman laihtumistuloksen vaikka metabolisen edun tulisi ilmaantua selvemmin nimenomaan ketoosissa.

    Johnson et al. "Ketogenic low-carbohydrate diets have no metabolic advantage over nonketogenic low-carbohydrate diets", American Journal of Clinical Nutrition 2006 May;83(5):1055-61.

    Christerin mainitsema ilmiö on siis täysin linjassa ns. big picturen kanssa. Toki vhh-dieettien kohdalla pidemmällä tähtäimellä esiin nousevat seikat (lisääntynyt kylläisyydentunne --> parempi painonhallinta; enemmän proteiinia --> vähemmän lihaskatoa jne.) ovat jo sinällään huomionarvoisia seikkoja. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että nämä yhdistyvät nimenomaan runsaampaan proteiininsaantiin - sitä kannattaa vhh-ruokavaliolla siis lisätä nykysuosituksen mukaisesta 15-20% tasosta selvästi. Toki muillakin ruokavalioilla. Ja nimenomaan käsittelemättömästä liha/kana/kalatuotteista sekä kasvikunnasta!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus, tärkeimpänä tuloksenä tästä kirjoituksesta on se, että ihmisten ja viranomaisten kannattaisi lopettaa rasvakammo, koska se ajaa ruokavalion sellaiseen suuntaan joka: lisää nälän tunnetta, lisää insuliinista aiheutuvien sairauksien määrää, sekä heikentää terveysarvoja.

    Näiden seurauksena ei ole mitään hyvää. Tärkeintä olisi saada näläntunne hallintaan kohtuullisilla kaloreilla, sillä muussa tapauksessa kohtalona on lihoaminen...

    Christer, miksi kilpirauhaspotilaille ja alkoholisteille VHH on huonosta ?

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista. Noin 20 tunnin pakerruksen jälkeen (tekstin käännös ja tieteellisen jargonin muunto ymmärrettävään muotoon myös sellaiselle joka ei ole tottunut tieteelliseen tekstiin) sain tämän tekstin lopulta valmiiksi.

    Valtsun kommenttia en oikein ymmärtänyt. Tarkistan asian jossakin vaiheessa.

    Guiglen kanssa samaa mieltä siitä, että VHH:ta kannattaa kokeilla ennen muita radikaaleja toimenpiteitä.

    Mien kanssa samoilla linjoilla. Pidän edelleenkin VHH:ta aika radikaalina ratkaisuna ja se joka ryhtyy VHH:lle saa tottua elimistön metkuihin ja ympäristön ihmettelyyn. Se joka aiemmin on vetänyt leipää surutta vetääkin nyt lähinnä leivänpäällyksiä ja näyttää kovin hyvinvoivalta! On siinä ristiriitaa tutkittuun ja terveysviranomaisten kaiuttamaan terveysviestiin.

    Mie, niin monta "yksittäistapausta" on tullut vastaan, että vuonna 2005 tapahtunut heräämiseni VHH:n suhteen on saanut yhä uskottavampia piirteitä. Kun lisäksi tälle ruokavalioratkaisulle löytyy tuki aivan maailman huippua edustavassa Harvardin yliopiston tiedeyhteisössä, niin kyllä meidän on todettava (Mie + kaikki muut!): Tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio todella toimii.

    On vahinko, että ruokavaliolla on niin huono maine. Kaikki ei ole Antti Heikkilän syytä, että tälle ruokavaliolle jotkut suomalaiset tiedemiehet nyrpistävät nenäänsä. Kyllä suurin syy nyrpistelyyn on se, että tällaisille VHH:ta syvältä luotaaville yhteenvedoille ja varsinkin tutkimuksille ei ole ollut rahoituskanavia tarjolla. Nyt on ihan selvästi myös tutkimuspuolella tapahtunut VHH-vallankumous. Ja sitä vallankumousta ei pysäytä profeetta Matti Uusitupa vaikka päällään seisten laukoisi vanhoja mantrojaan. Matti, kun kerran luet tämänkin kommentin: "Mitä jos kerrankin syventyisit ihan toden teolla johonkin lähettämääni VHH-tutkimukseen?"

    Kiitos vielä kerran kommenteista.

    VastaaPoista
  6. Teme kysyi: "Christer, miksi kilpirauhaspotilaille ja alkoholisteille VHH on huonosta ?"

    Hyvä kysymys. Ei minulla ole helppoja vastauksia tuohon, tuskin kellään?

    Alkoholistin huoli päivittäisestä kännistä ajaa mahdollisesti kaiken ravitsemusvalistuksen ohi. On mahdollista, että hieman enemmän kurinalaisuutta vaativa VHH on mahdoton alkoholistin toteutettavaksi.

    Kilpirauhasjuttu on hankalampi selittää. Tosin vuodesta 2005 lähtien olen kilpirauhaspotilaita saanut valistaa ja heille kirjankin kirjoittaa sekä toimia jonkinlaisena ravitsemusasiantuntijana tässä vaikeassa (!) potilasyhdistyksessä (ei enää kommentteja tästä, please!). Kaikenlaista olen saanut havainnoida kilpirauhaspotilaan arjesta. Mahdollisesti kirjoittajien huoli liittyy ensisijaisesti tähän kilpirauhassairauden monimuotoiseen arjessa tapahtuvaan ilmentymään, jossa tapahtuu kaikenlaista ikävää potilaalle (mielen järkkyminen, voimakas painonnousu erityisesti huonossa hoitovasteessa, toisaalta jaksamattomuus ja toisaalta maniavaihe). En jaksa uskoa, että tyroksiinihormonin tuotannossa esiintyvät lääkityksellä korjattavissa olevat aineenvaihdunnalliset häiriöt olisivat sinänsä esteenä VHH:lle. Parantaahan VHH oikein toteutettuna veren rasva-arvoja ja parantaa ennustetta pitää sydän terveenä. Kilpirauhassairaus, diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit kulkevat käsi kädessä.

    t. christer

    VastaaPoista
  7. "Mie, niin monta "yksittäistapausta" on tullut vastaan, että vuonna 2005 tapahtunut heräämiseni VHH:n suhteen on saanut yhä uskottavampia piirteitä. Kun lisäksi tälle ruokavalioratkaisulle löytyy tuki aivan maailman huippua edustavassa Harvardin yliopiston tiedeyhteisössä, niin kyllä meidän on todettava (Mie + kaikki muut!): Tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio todella toimii."

    Juu, en siis ole kiistämässä sitä että vhh toimisi. Kyseessä on nähdäkseni ihan mielekäs ruokavaliomalli. Ei kuitenkaan "ainoa oikea". Suurimpina ongelmina pidän sen selektiivisyyttä ja über-yksinkertaistamista ("vilja paha - voi hyvä")- joka tosin kärjistyy lähinnä äärireunan populäärijutuissa eikä ole vieras ilmiö millekään ruokavaliolle - ja sitä että vhh ei ainakaan länsimaisesti noudatettuna ole kovin ekologinen vaihtoehto (eikä terveellinenkään kaikilta osin). Tältä pohjalta mm. mainitsemasi Shai et alin. suositukset kasvipohjaisen ravinnon suosimisesta ovat erittäin suositeltavia.

    Puffaan lopuksi vielä Reijo Laatikaisen blogissaan kirjoittamaa katsaussarjaa vhh:sta. Suositeltavaa luettavaa: asiallista, kiihkotonta ja vapaa kummankin äärireunan huuhaasta! Reijon kommentteja olisi kiva lukea täälläkin.

    VastaaPoista
  8. Jep, Reijo Laatikainen on kanssani kulkenut tätä VHH-polkua pari viimeistä vuotta. Olemme oppineet tukemaan toinen toisiamme. Reijon yhteenvedot VHH:sta ovat klassikkoja. Niitä sopii ylistää.

    Reijo on usein käynyt täällä veteraaniurheilija -blogissa kommentoimassa ja julkaissut hyvän vieraskirjoituksenkin. Nyt hän on hyvin ansaitsemallaan lomalla.

    VastaaPoista
  9. Edelliseen liittyen: Reijon blogissa oli haastateltu Kirsi Pietiläistä. Muuten ok vastauksia, mutta tämä loppukaneetti oli hassu:

    "Haluaisin tietää, laihtuvatko jotkut potilaat erityisen paljon VHH:lla energiansaannista riippumatta. Vai onko kalori edelleen kalori?"

    Eiköhän tämän pitäisi olla lihavuustutkijalle jo tuttua? Esim. proteiinien heikompi hyödynnettävyys energiaksi (proteiinimetabolian energiankulutus, glukoneogeneesissä tapahtuvat häviöt) vuoksi sekä proteiinin perusmetaboliaa kiihdyttävä vaikutus (liittyy osaltaan em. prosesseihin) on ihan oppikirjatason matskua. Vai tarkoittiko Pietiläinen sitten jotain ihan muuta?

    VastaaPoista
  10. "On mahdollista, että hieman enemmän kurinalaisuutta vaativa VHH on mahdoton alkoholistin toteutettavaksi."

    Jos puhumme ketodieetistä, niin asiaan voinee liittyä myös alkoholin aiheuttama ketoasidoosi. Tosin tämä lähinnä teoreettista.

    VastaaPoista
  11. Mahdotonta sanoa mitä Kirsin päässä liikkuu. Selvästi hän on muuttanut ajatuksenkulkuaan. Mahtaako enää sopia ollenkaan "Keventäjät" -formaattiin?

    Kalori on kalori. Mutta ihminen ei ole pommikalorimetri. Tarkoitan tuolla sitä, että kalori sisään, kalori ulos -ajattelu on liian fysikaaliskemiallista kun puhutaan monimutkaisia biokemiallisia reaktioita täynnä olevasta ihmisyksilöstä. Jonkun jutun olen lukenut VHH:n metabolisista hyödyistä. En ihan vakuuttunut niistä kuitenkaan. Äärilaidan VHH-ihmiset ovat vakuuttuneempia tästä ilmiöstä, että VHH:lla voi nauttia enemmän kaloreita lihomatta kuin normiruokavaliolla.

    VHH liittyy kaloriajatteluun mielestäni siten, että tiukka kaloriajattelu tulee turhaksi. Ei tarvitse laske kaloreita jos syö VHH-ruokavalion mukaisesti. Kun syö proteiini- ja rasvavoittoisesti nälkä lähtee kunnolla ja ei tule niin nopeasti takaisin. Erityisesti välipalojen tarve vähenee. Itse pystyin Dukanin dieettikokeilussani pysyttelemään 300-500 kilokalorin vajeessa pitkiä aikoja juuri siitä syystä, että söin niin paljon proteiinia (ja rasvaa). Ei ollut nälkä. Olen myös kokeillut samanlaista energiavajetta paljon hiilihydraattia sisältävällä ruoalla. Ei onnistuu! Hulluksi siinä tulee kun on jatkuvasti kova nälkä.

    Oliko vastaus kysymykseesi?

    t. christer

    VastaaPoista
  12. Kukaan ei väitä että metabolinen etu näkyisi kaikilla ihmisillä ja näissähän raportoidaan ryhmätuloksia.

    VastaaPoista
  13. "Kukaan ei väitä että metabolinen etu näkyisi kaikilla ihmisillä ja näissähän raportoidaan ryhmätuloksia."

    Ei muuta sitä, että näyttöä siitä että metabolisella edulla olisi selvästi havaittava/merkittävä rooli vhh-ruokavalioiden suhteen ylipäätään ei ole.

    VastaaPoista
  14. "Tarkoitan tuolla sitä, että kalori sisään, kalori ulos -ajattelu on liian fysikaaliskemiallista kun puhutaan monimutkaisia biokemiallisia reaktioita täynnä olevasta ihmisyksilöstä."

    Mikäli puhut asiasta siinä mielessä kuin kirjoitin aiemmin niin toki näin. Erot esim. proteiini- ja rasvametabolian energiankulutuksen suhteen tiedetään kyllä.

    "Äärilaidan VHH-ihmiset ovat vakuuttuneempia tästä ilmiöstä, että VHH:lla voi nauttia enemmän kaloreita lihomatta kuin normiruokavaliolla"

    Juu. Huolimatta siitä että tutkimusnäyttö ei moista osoita, kunhan kontrolloidaan aiemmin mainittuja seikkoja.

    VastaaPoista
  15. Jep, Mie, juuri näin!

    Monia tutkimusasetelmia vaivaa esim. ruokakyselyjen ja parhaimmissa tapauksissa ruokapäiväkirjoja koskeva systemaattinen virhe: nautittujen ruokien *aliraportointi*.

    Voisikohan olla niin, että VHH-ruokia *yliraportoidaan*, jolloin syntyy käsitys siitä, että VHH-ruokavaliolla voi syödä suurempia määriä ruokaa/energiaa lihomatta?

    Tästä ilmiöstä minulla ei ole tutkittua tietoa tarjolla VHH:n osalta. Pelkkä arvaus.

    VastaaPoista
  16. Eikös ainoa asia joka kaloriteoriaa kyseenalaista, ole ylimääräisen ravinnon varastoitumisen estäminen rasvakudoksiin ?

    Siis miten insuliini varastoi ylimääräisen ravinnon (veren glukoosin, aminohapot ja rasvahapot). Jos insuliinia ei ole, niin lihoaminenkin on mahdotonta ? Toisaalta jos glukagoonia ei erittyisi, eikö rasvararastot jäisi käyttämättä ?

    VastaaPoista
  17. Insuliini ei ole ainoa varastoinithormoni.

    Olen miettinyt semmoisia virhelähteitä, että taustalla saattaa olla yksipuolinen rasvan tarkastelu energianlähteenä. Hiilarikalorit on ikäänkuin unohdettu, "ei se leipä lihota vaan..."

    Sitten kun siirrytään karppiin, hiilarin ohella poistuu myös piilorasva. Jäljelle jäävä rasva on sitten kaikki esillä, näkyvissä. Kokonaisenergiansaanti yliarvioituu, kun hiilarien osuus energiasta unohtuu taas. Meinaan 100 g näkyvää rasvaa on aikas helkkarin paljon!

    Toinen mieleen noussut näkökulma on kulttuuris-uskonnollis-herätyksellinen: Siirtyminen valtakulttuurin normien ulkopuolelle oikeutetaan ihmeillä. Halutaan hylätä kaikki vanha usko auktoriteetteineen ja käsitejärjestelmineen ja siirtyä kokonaan uuteen. Tästä voi joku suuttua, mutta Homo sapiens on myös Homo religiosus.

    VastaaPoista
  18. Sori Christer, kun selitin epäselvästi. Yritän tuota viestini alkuosaa tarkentaa vähän...

    Kuvittele tällainen fiktiivinen tilanne, että joku ilkeä tutkijaryhmä päättää mustamaalata jonkun hyvän dieetin maineen, vaikkapa paleoruokavalion, täysin epärehellisin keinoin.

    Tutkijat ottavat tutkimukseen 1000 ihmistä, joilla ei ole alunperin diabetesta eikä sydäntautia. Tutkimusraportin tiivistelmään tulee teksti: "Paleoliittinen ruokavalio ei pystynyt vähentämään yhdeltäkään koehenkilöltä diabetes- tai sydäntautilääkityksiä". Ja syyhän ei ole se, että ruokavalio olisi huono. Syy olisi se, ettei koehenkilöitä ole mahdollista parantaa, kun ei ole sairauttakaan.

    Tuossa tutkimuksessa jossa 95,2% ketogeenista noudattaneista pääsi lääkityksestä eroon, syynä oli se, että ryhmästä 95,2% käytti alunperin lääkkeitä. Sataprosenttinen lääkkeistä luopuminen ei ollut mahdollista, koska sata prosenttia ryhmästä ei alunperinkään käyttänyt lääkkeitä. Vähäkalorisessa ryhmässä noin 62.1% pääsi lääkkeistä eroon. Ja ryhmästä alunperinkin vain 75.9% käytti lääkkeitä. Niistä lääkkeitä käyttäneistä yli 80% pääsi lääkkeistä eroon, mutta koko ryhmän ihmisistä vain 62.1%. Vaikka kaikki koehenkilöt vähäkalorisessa ryhmässä, joilla oli tutkimuksen alussa lääkitys, olisivat päässeet lääkkeistä eroon, niin tuon tutkijaryhmän mielestä ketogeeninen olisi ollut selvästi parempi.

    Tämähän ei liity hirveästi tämän blogikirjoituksen aiheeseen, mutta joskus luin tuon kokotekstin ja se oli huvittava. Ellen sitten väärintulkinnut jotenkin tosi pahasti.

    VastaaPoista
  19. "Tuossa tutkimuksessa jossa 95,2% ketogeenista noudattaneista pääsi lääkityksestä eroon, syynä oli se, että ryhmästä 95,2% käytti alunperin lääkkeitä."

    Juu. Kyseessä tämä tutkimus

    http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/36

    ja relevantti kohta:

    "At baseline, 22 (75.9%) of the LGID group were taking hypoglycemic medications (insulin only n = 3, oral agents only n = 19), and 20 (95.2%) of the LCKD group were taking hypoglycemic medications (insulin + oral agents n = 4, insulin only n = 4, oral agents only n = 12). Twenty of 21 (95.2%) LCKD group participants had an elimination or reduction in medication, compared with 18 of 29 (62.1%) LGID group participants (p < 0.01). Table 3 shows the changes in medication for those patients who were taking insulin at baseline. Five individuals (4 in the LCKD group, 1 in the LGID group) who were taking over 20 units of insulin at baseline were no longer taking insulin at the end of the study."

    Mainitut luvut (95,2% ja 62,1%) tosiaan ovat sikäli hassusti esitettynä, että kyse on osuuksista suhteutettuna koko ryhmään, ei ryhmän lääkkeiden käyttäjiin. Tarkasteltaessa lukuja nimenomaan lääkkeitä käyttävien suhteen LCKD-porukan lääkkeitä syövistä 100% pystyi luopumaan lääkityksestä ja LGID-porukan vastaavista 81,8%.

    Alun pelkosi mustamaalauksesta mainitun fiktiivisen esimerkin keinoin lienee jokseenkin turha, pl. ainoastaan abstraktit lukevien keskuudessa. :-)

    VastaaPoista
  20. Selvää kauraa - vai pitäisikö siirtyä sanomaan: selvää voita!
    Juuri suomeksi julkaistu konstdoktorin kirja "Ruokavallankumous" on samaa linjaa kauttaaltaan - ja myös se ymmärrettävällä kielellä kirjoitettu

    VastaaPoista
  21. Mirka, Totta on, että ASP on myös varastointihormoni ja mielenkiintoinen sellainen, mutta insuliini nostaa ASP tasoja myös kuten ravinnon rasva (kylomikronien avulla). Olisikin siis hyvä tietää miten tai minkä rasvojen kanssa(ei kait tarkkaan tunneta vielä). Proteiinitkin nostavat insuliinitasoja, joten pelkästään niitäkään ei voi tankata.

    Luulenkin että olisi hyvä mitata henkilökohtaisesti insuliini ja ASP hormonivasteet vaikka standardin ruuan jälkeen, jolloin voitaisiin nähdä, kenelle eri dieetit sopivat ja kenelle "kalori on kalori"

    VastaaPoista
  22. Kirsi Pietiläinen teki hattutempun. Mahtoiko mogata professuurin?
    Enpä usko.
    Sitävastoin odottelen Diabetesliiton kommenttia (turhaan?). Liitolla on merkittävin asema tavallisten diabeetikkokarvalakkien ohjeistajana maassamme. Sitäpaitsi varsin usein olen nähnyt liittoa lähellä olevien esityskalvoissa keskeisten lääketuottajien logon.
    Myös laihduttamisen käypähoitoohjeistus on uunituore. Miten sille käynee Kirsi? Mahdoton se onkin.
    Tilanne on vähintäinkin mielenkiintoinen - vihdoinkin.
    Kiitos Christer vaivannäöstäsi.

    VastaaPoista
  23. Elimistön kalorikulutus ei olekaan ihan simppeli juttu. Yksittäisellä ihmisellä kun ei ole vakioitua kalorimäärää jota hänen voisi laskea kuluttavan. Kehon kuluttama määrä tietysti johtuu fyysisestä aktiivisuudesta mutta suuresti myös siitä mihin elimistö on tottunut ja mihin se totutetaan.

    Jos olet syönyt 4000 kcal pari vuotta ja alat lyömään masuusi 2500 kcal per päivä, on laihtuminen alussa hyvinkin nopeaa koska keho pyörii vielä 4000 kcalin kierroksilla. 2500 kcalin jatkuessa aika nopeasti keho lyö jarrua päälle eli hidastaa aineenvaihduntaa. Tämähän on ymmärrettävää ihan lajin selviytymisen kannalta.

    Olit sitten virallistieteellisellä tai vhh:lla ratkaisevaa laihtumisen kannalta on mielestäni jatkuva vaihtelu. Vaihtelua saa päivittäisiä kaloreita ja fyysistä kuormitusta muuntelemalla.

    RH

    VastaaPoista
  24. Semmosta vaan että eikö tuo "vähä" tuossa vähähiilihydraattisessa ole hyvin yksilöllinen (perintötekijät, liikunnan määrä ja teho)? Onko minun "vähä" sama kuin hentunliisan? Voitaisiinko tuolle "vähälle" saada joku yksilöllinen grammamäärä mittaamalla kehon reaktioita, veriarvoja tjms. eri hillilihydraattimäärillä?

    VastaaPoista
  25. Aloituskirjoitus;
    "Äskettäin ilmestyneissä meta-analyyseissä ja epidemiologisissa (väestötason) tutkimuksissa on havaittu, että hiilihydraattien vaihto tyydytettyyn rasvaan on pikemminkin tervehdyttävä kuin epäterveelliseen suuntaan vievä muutos ravitsemuksessa."

    Onko tehty sellaista tutkimusta, jossa liiat hiilihydraatit on vaihdettu johonkin perinteisesti terveellisempänä pidettyyn rasvaan, kuten oliiviöljyyn?

    Kysymys kuuluu siis, miksi hiilihydraatit pitäisi vaihtaa nimenomaan tyydyttyneeseen rasvaan, eikä avocado-, pähkinä-, rypsi-, oliiviöljy- kala- yms. terveellisempiin rasvoihin?

    AL

    VastaaPoista
  26. AL: "Kysymys kuuluu siis, miksi hiilihydraatit pitäisi vaihtaa nimenomaan tyydyttyneeseen rasvaan, eikä avocado-, pähkinä-, rypsi-, oliiviöljy- kala- yms. terveellisempiin rasvoihin?"

    Seuraavassa tutkimuksessa vertailtiin vähähiilihydraattista ja tavallista Välimeren dieettiä (johon tunnetusti kuuluu esim. oliiviöljyn, pähkinöiden ja kalan runsas käyttö) sekä ADA:n (American Diabetic Association) dieettiä:

    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1463-1326.2009.01151.x/abstract

    Johtopäätöksissä todetaan: "In conclusion, we found that nutritional therapy in a community-based population of overweight DM2 patients was effective in reducing BMI, HbA1c, LDL and TG levels for all three of the dietary interventions. A low carbohydrate Mediterranean diet also increased HDL-C levels and was superior in reducing LDL, TG and HbA1c levels compared to ADA and standard Mediterranean diets. It would appear that the low carbohydrate Mediterranean diet should be recommended for overweight diabetic patients."

    Tämän blogin lukijat, käykääpäs muuten lukaisemassa seuraava blogikirjoitus kommentteineen:
    http://raakaruoka.com/2011/06/07/hedelmistako-kakkostyypin-diabetes/. Kyseisen blogin pitäjät suosivat makrojakaumaa 80:10:10, missä 80 on (hedelmäperäisten) hiilihydraattien osuus. Käykää kommentoimassa tuolla - lukisin mielelläni kommenttejanne, ja voin toki itsekin käydä jossakin välissä heittämässä jonkun kommentin ko. blogissa.

    VastaaPoista
  27. Kiitos, tuokin oli ihan mielenkiintoinen tieto.

    Itse kysymys (miksi tyydyttyneitä tuputetaan ylipäätänsä) mietityttää edelleen.

    AL

    VastaaPoista
  28. "Itse kysymys (miksi tyydyttyneitä tuputetaan ylipäätänsä) mietityttää edelleen."

    Olennaisinta on kohtuullinen rasvojen saanti (myös vhh-dieeteissä) – minkään rasvahapon liikasaanti ei ole eduksi. Vhh-dieeteissä suositaan keinorasvojen sijasta luonnollisempia rasvoja (esim. rasvaiset maitotuotteet, neitsytkookosöljy), jolloin tyydyttyneen rasvan osuus kokonaisenergiansaannista usein hieman nousee, ja tällä on ollut suotuisa vaikutus lipidiprofiiliin tutkimusnäytön ja kliinisten kokemusten perusteella. Linkittämässäni tutkimuksessa MUFA:n, PUFA:n ja SFA:n jakaumat olivat seuraavanlaiset: 10:12:7 (ADA), 10:12:7 (TM) ja 23:15:7 (LCM), eli tämän perusteella tosin tyydyttymättömien rasvojen (erityisesti kertatyydyttymättömien) lisääminen osoittautui eduksi vähähiilihydraattisen Välimeren dieetin kohdalla.

    Tyydyttyneen rasvan kanssa kannattaa tietysti olla tarkkana vhh-dieettienkin kohdalla; varsinkin prosessoitujen lihatuotteiden käyttöä on syytä säännöstellä, ja on toki myös terveydelle edullista korvata edes osa lihasta kasvikunnan proteiinilähteillä, kuten pavuilla ja linsseillä, sekä suosia erityisesti hyvälaatuisia tyydyttymättömien rasvojen lähteitä (oliiviöljy, pähkinät, siemenet, mantelit, avokado, jne.).

    VastaaPoista
  29. Nice teksti, Christer!

    Kalorirajoituksesta tosin voi sanoa, että kun korkeahiilaristakin ruokavaliota noudattavat ovat saaneet syödä ad lib ja käsketty laihduttaa, tulokset ovat olleet vhh:n tasoa. Rajoittaminen todennäköisesti ärsyttää ihmisiä ja vie kilpailunhalua tms.

    Lontoonkieltä hallitseville tässä myös mukavaa koostetta karppitutkimuksista, erit. diabetesnäkökulmasta:

    http://www.phlaunt.com/diabetes/19066498.php


    Blood Sugar 101-sivuston ylläpitäjä Jenny Ruhl kiroaa myös uuden näännytystutkimuksen diabeetikoilla maanrakoon:

    http://diabetesupdate.blogspot.com/2011/06/idiotically-dangerous-diet-reverses.html


    - Neo

    VastaaPoista
  30. Jälkimmäisen linkkisi "laatu" on luokkaa "vessanseinä", esim. kirjoittajan antipatia laihdutusleikkauksia kohtaan on puhtaasti ideologispohjaista. Ensimmäinen kys. pätkässä esitetty väite koskee kys. operaation läpikäyneiden korkeita itsemurhatilastoja. Tarkastelu vääristyy ensinnäkin jo siksi, että vertailu EI käy välillä "BMI yli 40 ja ei leikkausta" ja "BMI yli 40, leikkaus", vaan välillä "normiväestö" ja "jälkimmäinen". Toki lihavilla on esim. Skandinaviassa havaittu normiväestöä pienempiä itsemurhalukuja, mutta erottelutarkkuutta korkea BMI:n kohdalla ei löydy joten kausaliteetin (tai edes kunnon korrelaation) löytäminen on lähinnä kuvitelmaa. Toisekseen, liikalihavuuteen & sen tuomiin riskeihin liittyen yksin sv-tautien aiheuttamat kuolintapaukset ovat Jenkeissä määrältään AIVAN eri luokkaa kuin itsemurhatilastojen luvut (ero monikymmenkertainen), joten ei liene vaikea arvioida sitä että kannattavatko laihdutusleikkaukset kys. osapopulaatiossa, mikäli tarkoitus on pienentää kokonaiskuolleisuutta.

    Jälkimmäinen väite on puhdasta "kaikki-johtuu-hiilareista" -höpinää , jonka jätän suosiolla omaan (uskonnolliseen) arvoonsa, ja tähän yhteyteen vielä lisätään - totta kai! - pakollinen "media suosii big pharmaa". Niinpä niin.

    Neo, eikö sinua yhtään hävetä esitellä moista soopaa?

    VastaaPoista