**
Minulla on tarjolla ehkä maailman yksinkertaisin laihdutusohje. Kaupalliset firmat jakavat laihdutusohjeita maksua vastaan ja ohjeistavat asiakkaitaan maksua vastaan.
Jotta asiakkaalle syntyisi mielikuva siitä, että hän maksaa jostakin merkittävästä tiedosta, jota hän ei olisi itse mahdollisesti oivaltanut, kaupallisen firman painonhallintaohjeistus menee monesti yksinkertaisuudesta kohti tolkuttoman suurta monimutkaisuutta. Asiakkaan vahingoksi. Sillä, toisaalta asiakas maksaa monimutkaisesta ohjeistuksesta ja, toisaalta asiakas ei enää ymmärrä monimutkaiseksi mennyttä painonhallintaohjeistusta.
Nyt saat ilmaiseksi maailman yksinkertaisimman laihdutusohjeen, joka vieläpä kaiken lisäksi toimii:
Syö 3 kertaa päivässä, eli jätä pois turhat välipalat.
Tuossa maailman yksinkertaisimmassa ohjeessa on se yksinkertainen juju, että se vie ihmisen ruokailun laatukysymysten äärelle itse oivaltaen. ITSE OIVALTAEN! Asiakas, jolla on painonhallintaongelma, oivaltaa itse mm. sen, että hänen pitää tehdä jotain ruokansa laadulle.
Jos laihduttava asiakas aikoo pärjätä kolmella aterialla päivässä, hänen pitää miettiä mitä hän syö ateriointihetkillään. Aamiaisella hänen pitää syödä ruokaa, joka pitää nälän poissa pitkään. Muuten hän ratkeaa syömään välipaloja ennen lounasta. Hänen pitää syödä laadukas ja maittava lounas, jotta jaksaa päivälliseen saakka ja päivällisen pitää riittää seuraavaan aamuun asti.
Tällä tavalla painoaan hallitseva asiakas opettelee erehdysten ja oivallusten kautta mitä hänen kannattaa syödä. ITSE OIVALTAEN! Asiakas huomaa syödessään hiilihydraattipitoisen aamiaisen, että on hetken kuluttua taas kova nälkä. Hän pärjää lounaaseen saakka jos hän syö proteiinia ja rasvaa sisältävän aamiaisen (kananmunia, pekonia, pähkinöitä, maitotuotteita).
Lounaan ateriakokoa asiakas todennäköisesti joutuu säätämään useampaan kertaan, ennenkuin se osuu kohdalleen. ITSE OIVALTAEN! Kun ateriakoko osuu kohdalleen, silloin ei ole ähky olo (syönyt liian suuren ruoka-annoksen) eikä myöskään tule nälkä liian nopeasti (syönyt aivan liian vähän proteiinia ja rasvaa).
Päivällinen on painonhallinnan Waterloon taistelun huipentuma! On siinä asiakas onnensa kukkuloilla kun hän saa päivällishetken kohdilleen! ITSE OIVALTAEN! Hän onnistuu silloin säätämään päivällisen sellaiseksi, että se kooltaan ja laadultaan varmistaa napostelemattoman iltahetken. Hän laskeutuu levolle juuri sitten kun nukku-Matti heittää sitä unihiekkaa vieden hänet läpi koko yön seuraavan päivän maittavan aamiaisen pariin.
Kaupallista nyt sitten tuollainen laihdutusdieetti!
Kuka suostuu maksamaan tuollaisesta ohjeesta, jossa ei ole muuta kuin asiakkaan itse tehtyä oivallusta?
Ei pidäkään maksaa!!!!
Pitää maksaa siitä, että paikkakunnalle tuodaan sellainen luennoitsija, joka puhuu tuollaisen asian puolesta.
Christer Sundqvistin keikkakalenteri
Valitettavasti tuo ei aina toimi. Yhtä pätevä ohje mielestäni on, että syö vähemmän kuin kulutat. Sekin on yksinkertainen. Kaloriteoria ei ehkä pidä täysin paikkaansa, mutta käytännössä olen huomannut, että ruuan määrällä on väliä. Kaikki ei laihdu automaattisesti sillä, että alkaa vaan vetämään lihaa ja kasviksia.
VastaaPoista3:n paikalle 4, munat keitettyinä, pekoni pois ja siivu ruisleipää juustolla tilalle. Hiilareita kun vielä säätelee treenien kovuuden mukaan, niin on mahdollista paitsi olla hoikka kuin minä niin vielä kovassa juoksukunnossakin. Ja kaikki tämä, ITSE OIVALTAEN!
VastaaPoistaKuulin kyllä juuri itseäni vieläkin kovempikuntoiselta kaverilta, että hän syö 6 kertaa päivässä, vähemmän rasvaa ja prodea kuin minä ja ihan ITSE OIVALTAEN! :D
Urheilijoilla ei kovin paljon painon kanssa ole yleensä ongelmia eli siinä mielessä anonyymin piikittely menee vähän ohi.
VastaaPoistaPainonsa kanssa tuskaileville jojo-diettaajille Christerin ohje on aivan hyvä ja kokeilun arvoinen. Moni saa jatkuvan nälässä kituuttamisen tilalle ruokavalion jolla laihtuu ja jota voi noudattaa loppuelämän
RH
Niin, tehokas liikunta on edelleen ihan kova juttu myös painopudotuksessa varmaan veteraaniurheilijankin mielestä, söipä sitten pari kertaa päivässä tai parin tunnin välein ;)
VastaaPoistaSuurin pudottaja on tavallaan aika hyvä ohjelma; romuttaa tuolla beat the crap out-mentaliteetillaan virkistävällä tavalla "rasvanpolttoliikunnan" hiljaa ja hiipien hyvä tulee-myyttiä.
Oman kokemukseni mukaan teholiikunta vaikuttaa ruokahaluun tasapainottavasti, kevyt ulkoilu/jumppailu vain lisää sitä.
Muistaakseni Antti Heikkilän kirjassa oli jo muutama vuosi sitten ihan sama ohje, eli syö säännöllisesti 3 ateriaa päivässä ja jätä (tai jää automaattisesti) turhat välipalat pois.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaItselläni tämä ainakin toimii. Heikkilän kirjoista taisin joskus lukea.
VastaaPoistaSyön tukevan aamupalan ruoka-aineita vaihdellen. Saatan mm. syödä edellisen päivän tähteitä tai esim. pekonia salaatin & juuston kera sekä jogurttia marjojen kanssa. Valitettavasti kananmuna ei allergian vuoksi käy. Tällä pärjään väh.6h. Lounaaksi ruokaisa salaatti. Illallinen tukevampi runsaiden kasvisten ja salaatin kera. Jos nälkä yllättää töissä, niin pähkinöitä on varalla, joskus myös kuivalihaa. Muuten välipalat on poissa.
Aiemmin en syönyt illallista, ja kuten arvata saattaa, leivän syönniksihän se meni.
Jupe
Joo jos tuo olisi maailmaa laihduttava ohje en olisi ollut ylipainonen kohta 10 vuoteen.
VastaaPoistaJos kaloriteoria toimisi, niin olisin ollut ihanne painossa vuosia sitten.
Jos 1200 kalorin dietti toimisi en olisi 30 kg ylipainoinen.
Jos karppaus 20-100 g hiilareilla toimisi kaikilla olisin ollut ihanne painossa 6 v sitten jo.
T: Hormoonit puhuu
Vähän minun hajatuksiani laihduttamisesta:
VastaaPoistaMulle kolmesti päivässä syöminen ei toimi. Sovellan mielummin. Joka aamu ei ole nälkä. En syö pakosta. On mennyt päiviä että syön vain kerran jättimäisen annoksen. Joskus 2 kertaa, välillä 3 tai enemmänkin. Ihan nälän mukaan elän. Ja se toimii, jos ei syö pahemmin nälänhallintaa pilaavia ruokia kuten sokeria ja viljoja. Unirytmini on myös hyvin epäsäännöllinen ja menen nukkumaan 20-04 välillä yleensä. Jotenkin tietty orjallinen lukumäärä aterioita ei vaan sovi mulle.
Paras neuvo, mitä itse antaisin, on seuraava: Kaikki sokeri ja vilja pois ja ALOITA SAFKOILLA JOISTA PIDÄT.
Oon lueskellut nyt 11 vuotta eri hiilareita rajoittavista ruokavalioista. Ja vielä tähän vuoteen mennessä mennessä en ole saanut kuuria pysymään kovin pitkään. Mutta nyt sen sitten keksin vihdoinkin. Yksinkertaisesti pitää syödä niitä ruokia, jotka maistuvat hyvältä suussa! Siis en pakota itseäni syömään maksaa tai jauhelihaa. Aina kun aloitin näiden 11 vuoden aikana "dieetin", niin seurasin orjallisesti kirjojen ohjeita tai tein omia menuja. Ja ne menujen ruoat oli tarkkaan laskettu että hiilarit ja ravinteet olivat oikeassa suhteessa. Toisille tämä ehkä toimii, mutta minä tylsistyin aina vähintään kolmannella viikolla niin pahasti, että dieetti jäi sitten siihen. Sitä sitten takoo päätään seinään vuosikymmennen ennen kuin tajuaa jotain näin simppeliä. Nyt olen ollut puoli vuotta putkeen hiilarirajoitteisella ja BMI mennyt alas 37:stä 27:ään. Kohta, ja !vihdoinkin!, normaalipainoinen!
Pitää vaan ymmärtää, soveltuuko itselle suuripiirteiset suuntaa antavat ohjeet, vai pikkutarkat nypertelyohjeet. Minulle on tässä puolen vuoden aikana tärkeintä ollut, että en syö sokeria tai viljoja. En pakota itseäni syömään samaa munakasta viikosta toiseen, vaan aamupala voi koostua leikkelelautasesta, juustoista, lihaisasta salaatista tai merenelävistä. Vaihtelua ja ennen kaikkea herkuttelua! Tykkään kebabeista ja aika monesti niiden "salaatit" ovat kiinankaali+maustekurkku+salaattikastikkeen yhdistelmiä ja tästähän keksin syödä vastaavaa kotonakin. Syön kokolihapihvejä ja kanankoipia koska ne maistuvat hyvältä. Jauheliha on järkyttävän järkyttävän tylsää! Kala maistuu VÄLILLÄ..
Nälänhallinta on myös tärkeää. Pitää tiedostaa, että nälkäisenä ei mene kauppaan. Myös päivittäisten hiilarien määrä vaikuttaa sokerihimoihin. Mitä lähempänä nollaa hiilarigrammat ovat päivässä, sitä vähemmän tekee mieli syödä mitään hiilariherkkuja.
Olen tavallaan kuitenkin kiitollinen että tuli jojoiltua niin paljon hiilarien kanssa. Opin tuntemaan kroppani todella hyvin. Muistan vielä sen ajan, kun mahakivut ajoivat vessaan keskellä yötä pari kertaa kuussa ja kaiken kukkuraksi ajattelin, että ne olivat ihan normaaleita. Tai tarkemmin, en ajatellut mitään erikoista niistä. Välillä sattui vatsaan ja se siitä. Hyvin pian opin, että ne johtuivat viljoista. Ei kuitenkaan sokerista. Sokeri taas pistää pakin sekaisin muuten vaan.. mahassa sen ihan tuntee, milloin on syönyt sokeripitoista. Se on semmoinen tyhjän täysi tunne. Ei kivulias, kuin viljoissa. Tämän tyylisiä asioita olen huomannut paljon.
Olen tullut siihen tulokseen, että jatkuva alhainen kalorimäärä hidastaa metaboliaa. Sen takia on näitä, jotka ihan oikeasti elää 1200 kcal päivässä eikä pudota painoaan. Tai niitä jotka ahmivat ja kaikki menee läpi. Kun elän nälän mukaan ja rajoitan pahimpia höttöjä, niin ei mun ole tarttenut laskea kaloreita saati edes hiilareita ja silti paino pudonnut.
Olen myös oppinut ottamaan rennommin. Vaikka välillä on maistunut jätskipallokin muovikiposta (tietoinen repsahdus: sokeria = vatsassa ontto olo, mutta ei viljaa, eli ei kipuja), niin olen osannut palata ruotuun heti samana iltana tai seuraavana päivänä. Ehkä vihdoinkin olen tajunnut havaintojeni kautta sen, että parempi jättää se leipäpalanen väliin hetken nautinnosta kuin kärsiä vatsakivuista ja pieruista loppupäivä. Pitkään sen ymmärtämiseen meni!
Hormoonit tosiaan puhuu myös. Laihdutusongelmia kohdatessa kannattaa käydä läpi myös kilpirauhasen toiminta. Kilpirauhasen vajaatoiminta ehkäisee melko hyvin laihtumista teki mitä tahansa.
VastaaPoistaLiikunnan osalta ainakin huonompi kuntoisten kannattaa aloittaa maltillisella liikunnalla. Itsensä rääkkäminen ylikuntoon laittaa kropan stressi- ja hälytystilaan jolloin rasvanpoltto pysähtyy varmasti. Liikuntasuorituksen kuluttama rasva ei ole se tärkein mittari vaan paljon tapahtuu suoritusten välissä (palautuminen, rasvan poltto).
RH
Varmasti vinkki toimii, kun otetaan ensiaskeleita oikean ruokailun tiellä.
VastaaPoistaKaverini kamppaili lihomisen kanssa vaikka syömiset oli ok, syyksi paljastui kilpirauhanen.
Hyviä kommentteja. Kiitos!
VastaaPoistaHyvää asiaa! Itse ajattelemista, kokeilemista ja oivaltamista ei tässä maailmankolkassa ainakaan liikaa korosteta. Itse syön kyllä 4 kertaa päivässä, kun ei 3 oikein riittänyt aina. Välillä se kyllä riittääkin, mutta yleisemmin ei.
VastaaPoistaBad Writer kirjoitti hyvin. Ei tosiaan pidä koittaa kaikkia laittaa samaan muottiin. Erilaisia olemme, kuten varmaan kaikki tajuavat, mutta silti ainakin itsessäni huomaan vahvan taipumuksen tuputtaa omia kokemuksiani oppeina muille.
Tuo, että syö sitä, mikä maistuu hyvältä on sikäli tärkeää, että eihän sitä mitään sellaista dieettiä jaksa noudatta, joka ei maistu hyvältä. Sen takia VHH sopii minulle. Itselleni kuitenkin maistuu hyvältä myös moni sellainen asia, joka ei syömisen jälkeen tunnu hyvältä, kuten vaikkapa grilliruoka (makkaraperunat on ihan paras!), joten täysin ei pidä välittömän mielihalun mukaan mennä, kuten ei kirjoittajakaan varmaan tarkoittanut. "Hyvältä maistuminen" tai "tuntuminen" vain on sen verran monitahoinen juttu, että sekään ei nyrkkisääntönä oikein toimi.
Sinänsä mietityttää, että mikä makkaraperunoissa (tärkkelystä, transrasvaa, lihaa ja lihaan verrattavaa) on se juttu, että menee pakki sekaisin nykyään? Ennen se oli minulle ehkä pari kertaa kuukaudessa nautittua superherkkua, eikä mielestäni aiheuttanut mitään ongelmia. Nyt ei tulee kauheat ilmavaivat ja jos illalla syö, niin keskellä yötä tarve juosta pikaistunnolle. Onko se tärkkelys ja korostaako uppopaistaminen sen vaikutusta jotenkin?
"Mitä lähempänä nollaa hiilarigrammat ovat päivässä, sitä vähemmän tekee mieli syödä mitään hiilariherkkuja."
VastaaPoistaMinulla on aivan päinvastainen kokemus: jos yritän karsia hiilareita poistamalla perunan riisin tai pastan aterioilta, iskee välitön sokerinhimo. Muuten ei tee makeaa.
Mitä tulee aloituskirjoitukseen, voisikohan tuo olla sukupuoliriippuvainen asia? Minulla on se käsitys, että miehet kestävät paremmin pitkillä ateriaväleillä, kun taas naisilla verensokerin lasku saa aikaan känkääränkkää ja uupumista.
Laihduttaessani syön kerran päivässa, lähinnä jauhelihaa ja kasviksia niin paljon kuin napaan mahtuu. Yleensä iltapuolella neljän ja kahdeksan välillä. Tekisin näin normaalistikin, mutta välillä napostelu saa vallan, lähinnä sosiaalisten paineiden takia.
VastaaPoistaAloitan painonpudotuksen yleensä päivän paastolla ja sen jälkeen aloitan kerran päivässä syömisen. Nälkä menee ohi muutamassa päivässä. Tiedän päässeeni oikealle linjalle silloin kun ei enää palella niin helposti.
En ole myöskään koskaan saanut flunssaa laihduttaessani. Pahimmillaan nenä on saattanut vähän vuotaa aamusella mutta puoleen päivään mennessä sekin on kadonnut. Normaalisti olen ollut hyvin vilustumisaltis.
Tälle ei ole muuta perustetta kuin oma kokemus, mutta pistän yleensä aamusyömisen pannaan koska aamunälkä helpottaa muutamassa tunnissa ja kun syö vasta illemmalla, syö - ainakin alkuheilahteluiden jälkeen - yllättävän kohtuullisesti.
Ihminen, ainakin mies, on saalistaja luonteeltaan ja ainakin minulle harvoin ja tukevasti (ilman liikoja hiilareita) syömisestä tulee kirkas ja rauhallinen mutta energinen olo. Yksi syy on kai se, ettei ole koskaan sellaista heikottavaa nälkää, ei vaikka olisi kuinka nälkä muuten. Ruokaa ja syömistä ei tule edes ajateltua kuin ruoka-aikoina.
Paino tippuu tällä kilon tai pari viikossa jonnekin painoindeksien 20 ja 18 väliin, riippuu varmaan vähän ruumiinrakenteesta ja pysähtyy sitten siihen. Ensimmäistä kertaa laihduttaessani huomasin, että ruumiin hallinta tuli tosi helpoksi vaikka olen normaalistikin ollut aina normaalipainon kevyemmällä puoliskolla. Päättelen, että tämä on optimipaino juosta saaliseläimet kiinni ja ohjelmoitu geeneihin.
Päivä normaalien sapuskoilla ei tee mitään, mutta valitettavasti useampi peräkkäin vaikuttaa. Usein ja hiilaripitoisesti syöminen on erittäin koukuttavaa. Väitän, että tämä pupellusriippuvuus on todellinen tuhon tie, ainakin niille yksilöille, joille se ei selvästikään sovi.
Veteraaniurheilija:
VastaaPoista"Asiakas huomaa syödessään hiilihydraattipitoisen aamiaisen, että on hetken kuluttua taas kova nälkä."
Höh, kun tuollaista kirjoittelet, menee usko muihinkin teksteihisi vai tarkoititko todella tuota?
Itse esim. söin tänään aamulla 3 palaa ruisleipää (lisäksi 60% margariinia, joten ei edes erityisen rasvaista ollut) sekä pari lasia omenamehua. Ei tullut mieleenikään syödä välipaloja vaan noin 4,5h päästä, ihan hyvinvoivana vaan ei mitenkään erityisen nälkäisenä, lounaalle.
3-4 ruokailulla pärjään vallan mainosti.
Olisko niin, että kilpirauhasen vajaatoiminta onkin syypää moneen muuhun oireeseen/sairauteen. Nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet on painonnousu, masentuneisuus, hiustenlähtö, muistihäiriöt...jne, jotka siis in hyvin yleisiä ja "kansantauteja". Kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa myös kolesterolia ja sillä on yhteys sepelvaltimotautiin, kuorsaukseen, uniapneaan...
VastaaPoistaEli, päättely: onko kilpirauhasen vajaatoiminnan huonolla hoidolla saatu mm. kolesteroli "pahaksi pojaksi", jolloin hoidetaan oiretta, ei varsinaista syytä.
Mikäli karsii pelkkiä hiilareita ruokavaliosta, ei pitkälle pötki. Hiilareiden tilalle tarvitaan protskua ja rasvaa. Nimenomaan rasvan lisäys vie sokerinälän ja muut himot.
VastaaPoistaRH
Ehkä mun elimistö toimii jotenkin omituisesti kun nimenomaan täyspainoinen ruoka vie täysipainoisesti nälän.
VastaaPoistaRasvaa lienee syytä vältellä, jos se kerran vie muutkin himot :D
Tätä kokeillaan! Itse asiassa olen jo tämä oivaltanut aimminkin: kun syö hyvin, kolme ateriaa päivässä riittää. Äärimmäisessä köyhyydessä ei ole vaan oikein varaa ostaa hyvää lihaa ja kasviksia kaupasta, että välillä pitää syödä nälkää pitämätönä shaibaa, jota ei olisi kyllä alunperinkään kaappiin kannattanut ostaa. Tällä keinolla EI VOI napostella, varsinkaan arveluttavaa materiaalia, mutta jos pakko on repsahtaa johonkin, saa sitten muutaman tunnin ajan miettiä onko nälkä hetken päästä vai ei. Kun ei vaan sitten ratkea taas syömään, vaikka ennen päivän viimeistä ateriaa.
VastaaPoista