Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, heinäkuuta 03, 2012

Joko riittää pelleily GlaxoSmithKline?

**
Mitä yhteistä on narkolepsialla, tutkimustietojen vääristelyllä, lääkäreiden kylypylämatkoilla, iljettävillä mainoslauseilla, hengenvaarallisilla diabetes- ja masennuslääkkeillä ja vaikkapa sairaalloisilla naurukohtauksilla?

Vastaus on lääkeyhtiö GlaxoSmithKline.

Tänään uutistoimistot eri puolilla maailmaa taivastelevat GlaxoSmithKline (GSK) lääkeyhtiön saamaa sakkotuomiota. Yleensä kai sakkotuomiosta aiheutuu vakavaa haittaa yrityksen toiminnalle, mutta mitä on ymmärrettävissä sillä seikalla, että lääkeyhtiön osakekurssi jatkaa nousuaan? Onko lääketehtaiden moraalittomuus ja länsimainen yhteiskunta jo niin rappiolla, että tämä tulkitaan normaaliksi tapahtumaksi lääketeollisuudessa, että tulee sakkoja ja tuomioita sekä siinä sivussa paljon viattomien potilaiden kuolemantapauksia? Onko lääketehtaiden budjetteihin rakennettu sisään puskurirahastoja juuri tällaisia megaluokan sakkoja silmälläpitäen? Onko ihmiselämällä enää mitään merkitystä oikein ison lääkeyhtiön silmin?

Näin kirjoittavat mm. AFP, AP, Reuters ja Helsingin Sanomat: Lääkejätti GlaxoSmithKline on saanut Yhdysvalloissa ennätyssuuret 2,4 miljardin euron sakot. Miljardisakot tulivat luvattomasta markkinoinnista ja tietojen pimittämisestä viranomaisilta. Yhtiö tuomittiin kahden lääkkeen markkinoimisesta tarkoituksiin, joihin niitä ei ollut tarkoitettu. GSK ei ollut myöskään raportoinut rehellisesti viranomaisille Avandia-diabeteslääkkeestä. Kyseinen lääke määrättiin poistettavaksi Euroopan markkinoilta kaksi vuotta sitten.

GSK:n toiminta oli harvinaisen törkeää. Syyttäjän mukaan GSK markkinoi Paxil-nimistä lääkettä laittomasti lasten masennuksen hoitoon vuoteen 2003 saakka. Yhdysvaltalaisviranomaiset eivät olleet koskaan antaneet lupaa lääkkeen käyttöön alaikäisille. Paxiliin on yhdistetty erittäin vakavia haittavaikutuksia ja ennenaikaisia kuolemia. Samoin yhtiö markkinoi Wellbutrin-lääkettä moniin käyttötarkoituksiin kuten laihduttamiseen ja ADHD-oireisiin, vaikka viranomaiset olivat antaneet sille vain masennuslääkeluvan.

Lääkäreiden kylpylämatkoja ja Madonnan konsertteja
Lisäksi GSK oli jäänyt kiinni lääkäreiden lahjonnasta. - Lääkärit saatiin määräämään yhtiön lääkkeitä tarjoamalla heille muun maussa matkoja kylpylöihin ja Havaijille sekä lippuja Madonnan konserttiin, kertoo asianajaja Carmin M. Ortiz. Taka-ajatuksena oli tietysti, että lääkäri helpommin määräisi potilailleen juuri GSK:n lääkkeitä eikä kilpailevan lääkeyhtiön viritelmiä.

GSK:lla on liki 100 000 työntekijää yli sadassa maassa. Suomessa yhtiöllä on yli sata työntekijää. Pelkästään GSK Suomen liikevaihto oli viime vuonna 113 miljoonaa euroa.

Iljettävät mainoslauseet
Vain täydellisesti piittaamaton lääkeyritys voi olla niin moraaliton, että hehkuttaa etusivullaan tänä tuomion päivänä: Tee enemmän, voi paremmin, elä pidempään!

Narkolepsia
GSK onnistui tuhoamaan monen perheen unelmat tuottamalla kovalla tohinalla markkinoille Pandemrix -nimisen rokotteen sikaflunssa vastaan, joka aiheutti runsaasti sivuvaikutuksia ja yllättävimpänä harvinaisen narkolepsian. Minun oikeustajuni joutuu kovalle koetukselle kun suomalaiset viranomaiset hyväksyivät sellaisen seikan, että lääkeyhtiö ei joudu korvaamaan lääkkeen sivuvaikutuksista johtuvia pysyviä haittoja kuten esim. narkolepsia, eli nukahtelutauti.

Tutkimustietojen vääristelyä ja hengenvaarallisia lääkkeitä
GSK suorittaa muiden lääkeyhtiöiden tapaan vilkasta tutkimustoimintaa saadakseen lääkkeilleen käyttöluvan. Erittäin tuomittavaa oli GSK:n toimesta toimittaa arvostettuihin lääketieteellisiin julkaisusarjoihin vääristeltyjä tutkimustietoja. Muun muassa New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin vääristelty tutkimusraportti Avandia -diabeteslääkkeestä.

Mitä merkitystä tällä asialla on tavalliselle lääkkeiden kuluttajalle? Tutkimustietoja vääristelevissä raporteissa ei mainita lääkkeiden sivuvaikutuksia vaan tuodaan esille lääkkeiden myönteisiä vaikutuksia. Nyt on ikävä kyllä varmistunut, että Avandia -diabeteslääke aiheutti yli 50 prosentille käyttäjistään vakavia sydänsairauksia.

Sairaalloiset naurukohtaukset
Masennuslääkkeillä on huomattavan paljon sivuvaikutuksia. GSK:n kehittämä Paxil on kuitenkin ihan järkyttävä lääke. Mitä sanotte tällaisista sivuvaikutuksista: sairaalloiset naurukohtaukset, paksuuntunut iho, emättimen puutuminen, limaista vuotoa nänneistä, miesten rintojen kasvua, impotenssia, lihominen jne.

Kommentteja?

lauantaina, kesäkuuta 16, 2012

Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin

**
Päivitys 16.6.2012:  Luet tällä hetkellä vilkkaimmin luettua ja kommentoitua kirjoitusta Veteraaniurheilijan blogissa "Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin". Nimettömänä pysyttelevä ystäväni hoitaa masennustaan lääkkeettömästi. Hoidon keskiössä on magnesium (ja muut ravintolisät). Tässä hänen uusin päivityksensä, jolla hän haluaa osallistua viimeaikaiseen keskusteluun suurista magnesiumannoksista:

"Tarkoitin jo viime postissani ilmaista, että magnesiumöljy olisi paras ja turvallisin keino tankata magnesiumia. Ehkä se ei tullut esille tarpeeksi hyvin? Kuten jo olin viimeksi puhunut, oraaliseen magnesiumiin liittyy ongelmia. Siksi kehoittaisinkin käyttämään oraalista magnesiumia lähinnä apukeinona, jolla ylläpidetään kehon magnesiumtasoja kunnes päästään siihen normaaliin.

Jouduin itse pudottamaan annostusta ripulin vuoksi. Silloin jos ripuli tulee, on viisainta alentaa annostusta ja kokeilemalla löytää se taso jossa ei tule ripulia. Se vaihtelee yksilöittäin varmaankin. Päivittäinen 1000 mg annos magnesiumia voi kuulostaa isolta määrältä, mutta käytännössä kellään ihmisellä ei voi toimia vatsa niin hyvin, että pääsisi edes lähellekään siihen, että tämä määrä imeytyisi vatsasta elimistöön. Jos niin olisikin, niin se olisi mahtavaa ja nopeuttaisi puutoksen korjaamista suuresti.

Valitettavasti edes parhaalla magnesiumvalmisteella imeytyminen voi olla vain arviolta 40-60 prosentin välillä ja siihen vaikuttaa vielä tekijöitä, jotka voivat imeytymistä tuostakin vielä radikaalisti tiputtaa alas: sokeri, liika kalkki, ripuli, liika D-vitamiini, kahvi, tee, alkoholi ym.. Kovin helpolla ei minun tietääkseni yksinkertaisesti saa oraalisesti kehoon magnesiumia vaikka haluaisikin. Jo pelkkä ripuli estää suurimman osan tuosta 1000 mg imeytymästä.

Lisätään vielä se, että kaikki eivät nyt ymmärrä sitä, että tuo virallinen RDI suositus alittaa jo sinänsä arvollaan sen kuinka paljon ihmiset keskimäärin ovat saaneet ravinnosta magnesiumia päivässä vuonna 1900 ja sitä ennen, kyse on hyvin radikaalista mineraalien vähenemisestä ruoka-aineissa vuodesta 1900 tähän päivään. Minusta on ihmeellistä miten vähän tuohon asiaan kiinnitetään huomiota! Mineraalit/hivenaineet ovat elintärkeitä koska esim. vitamiinit tarvitsevat mineraaleja toimiakseen. Ainoat todella nopeat keinot saada kehoon nopeasti magneusiumia on sairaalassa piikillä suoneen ja iholle siveltelevä magneusiumöljy.

Itse kyllä aloitin tuolla 1000 mg magnesiumia alussa ja se tuntui parantavan oloa. Sittemin olen käyttänyt järkeä ja yrittänyt hakea määrää, jossa maha ei mene ripulille. Valitettavasti siitä syystä juuri on niin hidasta oraalisesti saada tarpeeksi magnesiumia jos lähtötilanne on paha. Ainoa nopea tankkaus käytännössä on magnesiumöljy.

Olen itse huomioinut miten herkästi pelkkä sokeri vaikuttaa olooni. Jos alan päivittäin syödä sokerisia herkkuja niin yhä vieläkin tunnen, että vointini pahenee. Saan myös sokerista niin sanotut "levottomat jalat", joka on niistä magnesiumin puutosta osoittavista oireista niitä selvimpiä. Käytännössä olen joutunut tekemään radikaalin ratkaisun, että en syö toistaiseksi mitään missä on sokeria isoja määriä koska se näyttää heti alkavan poistaa magnesiumia. Sama koskee toistaiseksi kalkkia isoissa määrissä. Eli sanoisin. että on ihan varma asia, että jos on masennus, niin kannattaa välttää sokeria! Vaikka masentunut ihminen haluaakin palkita itseään ja napostella kaikkea mukavan makeaa, se tie vie turmioon ja poistaa elimistöstä tärkeitä ravintoaineita sekä altistaa sokeriaineenvaihdunnan ongelmiin, jotka vain pahentavat pitkällä aikavälillä tilaa.

Päivitys 3.6.2012: Olen saanut arvokasta informaatiota potilaalta, joka edelleen on jatkanut masennuksensa hoitoa magnesiumilla ja muilla ravintolisillä lääkehoidon sijaan:

Olen yrittänyt vielä perehtyä lisää tuohon magnesiumiin, lähinnä siihen miten ihmisen elimistö voi käyttää sitä jos ottaa sitä oraalisesti. Ainakin minä olen saanut sen käsityksen luettuani netistä aika paljon aiheesta, että magnesiumin imeytyminen on kaikenkaikkiaan ongelmallista ja varsin hidasta. Toisin sanoen jos ihmisellä on huomattava magnesium puutos ja kalkki:magnesium suhde vaikkapa 4:1 on vaikeaa saada siihen kovin nopeaa korjausta vaikka ottaisikin esim. 1000 mg päivässä sitraattina. Mitä isompi on magnesiumin annos niin sitä pienemmällä asteella elimistö sitä ottaa vastaan. Suurilla annoksilla tahtoo jo tulla ripuli. Imeytyminen vaikuttaa siis aika hitaalta prosessilta kaikenkaikkiaan.

Kirjassa "Rebuild from depression" oli maininta, että toisen mailmansodan jälkeen havaittiin tutkimuksessa, että ihmisillä joilla oli magnesiumin puutos, kesti yli vuoden korjata arvot paremmiksi. Tämänkin tiedon valossa imeytyminen on hidasta, vaikka käyttäisikin parhainta tunnettua muotoa magnesiumista.

Sitten tulin lukeneeni netistä sellaisesta kuin "Transdermal Magnesium Therapy", jossa saadaan lukemani mukaan hyvin nopeasti elimistölle magnesiumia iholle siveltävän öljyn muodossa. Iholta se imeytyy hyvin elimistöön. Tässä vain yksi maininta : http://www.puremagoil.com/comparison.htm


Päivitys 11.5.2012: Tätä blogikirjoitusta kommentoidaan hyvin ahkerasti. Keskustelun laineet lyövät laidasta laitaan. Toisaalta on nimimerkki Mien johtama tiederintama tiukasti poteronsa pohjalla kysymässä tutkimusnäyttöä sen puolesta, että magnesiumia syömällä voi tervehtyä masennuksesta, toisaalta potilaan yksittäistä parantumiskokemusta voimakkaasti tukevia nimettömiä henkilöitä jakamassa joko samoja tuntoja tai samoja kokemuksia potilaan kanssa.

Me tiedämme miten vähän on satunnaiskontrolloituja koesarjoja mineraalien (tässä tapauksessa magnesium) vaikutuksesta mielenterveyteen. Hankalia nämä ravitsemustutkimukset ovat muutenkin. Niin eri tavalla voidaan tuloksia painottaa. Olisin itse taipuvainen luopumaan tiukan tieteellisestä roolistani (Mien kauhuksi!) ja sen sijaan luottamaan enemmän tuntemani potilaan yksittäiseen tervehtymistapahtumaan. En osaa asiaa tämän paremmin juuri nyt ilmaista, mutta olen pahoillani jos tuotan lukijoilleni pettymyksen jättäessäni tiukan tieteellisen roolini nyt hieman vähemmälle. Iloitaan siitä, että potilas on nyt terve!

Alkuperäisen kirjoituksen lähettänyt mielenterveyspotilas haluaa tehdä yhden lisäyksen tarinaansa:

Hei kaikki!

Joo, aihe on näköjään monille bigPharma -faneille katkeraa kalkkia! Mielipiteitä jotka ovat virallisen lääketieteen vastaisia ei heidän mielestään saisi tuoda julki lainkaan. On pysyttävä tiukasti tieteen tiellä ja napattava pillereitä naamaan tapahtuipa ympärillä mitä tahansa!

Hmm, vielä masennuksestani: Se oli niin paha etten kyennyt hoitamaan kunnolla kotiaskareita. Yritin kyllä välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja liikkua vähän, välillä siinä onnistuenkin, mutta ei siitä tullut säännöllistä voimakkaan pahanolon ja väsymyksen vuoksi. Jouduin ottamaan töistä sairauslomaa kun depressio vei voiton ja voimat.

Siinä tunsi olevansa avuton ja pieni tuon sairauden kanssa. Lisäksi oli erittäin suurta epätoivoa ja huolta siitä mikä tulevaisuus minulla tulee olemaan. Olenko esimerkiksi tässä kärsimyksessä kuolemaani asti tai joudunko työttömäksi koska en pysty käymään töissä? Pahimmassa olossani ajatuksissa pyöri, että jos kuolisin niin ainakin pääsisin eroon tästä jokapäiväisestä kärsimysnäytelmästä! Onneksi minulla ei ole ollut itsemurha-ajatuksia koskaan. Muuten en ehkä olisi tässä.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan ole kokenut vakavaa depressiota, ei voi ymmärtää miltä masentuneelta tuntuu. Kaikki me jotka olemme sen tavalla tai toisella kokeneet, tiedämme todellakin mitä se on. Se on kuolemaan johtava sairaus! Moni on jo kuollut siihen, siksi haluan, että tehdään kaikki mahdollinen, jotta ihmiset, joilla se on, saisivat oikeaa apua. Toivon sellaista apua masentuneelle, joka kestää pidempään kuin lääkärin määräämä pilleri ja joka ei sisällä "sivuvaikutuksia" .

Haluan vielä lisätä alkuperäiseen juttun sen seikan, että magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.

Eiköhän tässä masennushoitoasiassa ole jo aika siirtyä toisenlaiseen lähestymistapaan. Näen edessäni sellaisen terveydenhoidon uudistuksen, jossa oikeasti mietitään sairauden syitä ja yritetään korjata esim. juuri niitä ravintotekijöitä, joiden tiedetään olevan masentuneilla päin mäntyä. Ehkäpä vuonna 2030 tullaan tätä aikaa katsomaan kauhistuneina, silmät pyöreinä, että miten lääkärin valan vannoneet "asiantuntijat" luistivat koko potilaan hoidosta samaan aikaan kun lääkeyhtiöt syöttivät heille "pullaa käteen" lääkkeiden myymisen edistämiseksi.

Ps. Tänäänkin olo ollut hyvä, ei depressiota :) 


Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus (julkaistu 7.5.2012):

Annan tilaa terveysblogissani eräälle onnelliselle tarinalle. Eräs ystäväni, joka ei halua nimeään julkisuuteen, on puolet elämästään kärsinyt masennuksesta. Tämän hirveän taudin selättämistä tämä 40-vuotias ystäväni on yrittänyt ja yrittänyt. On haettu ammattiauttajaa ja lääkehoitoa. Turhaan.

Tervehtyminen on kuitenkin nyt tosiasia. Minä haluan, että luet ystäväni tarinan ja otat talteen siinä olevan opetuksen. Luonnolla on mahtava kyky uudistaa ihminen. Tästä tässä on kyse. Annetaan ystävälleni puheenvuoro:

Sinun ei ole pakko uskoa ystäväni tositarinaa, mutta lue se nyt kumminkin!

Jo varmaan 10 vuotta etsittyäni apua masennukseeni olen mielestäni viimein päässyt selville syistä, jotka johtivat masennukseeni ja miten minä tämän tiedon avulla sain autettua itseäni ihan huimasti. Minulla on se käsitys, että minun parantumiseni masennuksesta, ei ole mitenkään poikkeuksellista, vaan pikemmin olen varma, että suurin osa masentuneista käy läpi samat biologiset ongelmat kuin minä. Kun minä nyt onnellisesti olen selättänyt masennukseni haluan kertoa siitä mahdollisimman monelle. Valitsin tiedon julkistamiskanavaksi Suomen suosituimman terveysblogin.

Miten on mahdollista, että sinäkin joka olet nyt masentunut, voisit selättää masennuksen ja tehdä minun laillani U-käännöksen elämässäsi. Pois sairaudesta kohti terveyttä! Kuulostaa varmaan liian optimistiselta? Anna havainnoilleni kuitenkin mahdollisuus!

Masentunut ei helpolla luovu uskostaan masennuslääkkeisiin, mutta sitä uskonaskelta sinulta nyt kaivataan, sillä tässä toivutaan ruoan ja ravintolisien avulla, ei lääkkeillä. Virallista totuutta pitkään etsineet ja lääkkeiden avulla masennustaan hoitaneet eivät helpolla usko, että minut kannattaa ottaa vakavasti. Epävarmuus valtaa minutkin juuri nyt, miten todistaisin tämän parantumiseni. Ohjeeni kuulostavat kaikkinensa varmaan ihan hölmöiltä... Anyway, laitan teille nyt kuitenkin jakoon sen mikä on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Tässä tulee asian ydin jos haluat hoitaa masennustasi menestyksellisesti. Vaikka heittäisitkin kirjoitukseni paperikoriin, pyydän kuitenkin hyvin kauniisti: Lue se ensin ajatuksella!

Kyynisyys on vallannut minut mitä tulee ihmisten terveysasioiden ymmärtämiseen. Mutta tässä nyt vihdoinkin omat ajatukseni siitä miten parannuin masennuksestani:


  • Masennus on ennen kaikkea elimistön puutostila, jota hän ei kykene korjaamaan. Tärkeää on erotella ensin "normaali" stressi ja masennus. Jokainen ihminen on joskus stressaantunut ja alakuloinen, se on normaalia. Kuitenkin yhä kasvava joukko ihmisiä mailmanlaajuisesti menee yli tuon normaalin ja jää joko asteittain tai pysyvästi masennukseen, depressioon. Ihminen on kuitenkin rakennettu sen verran hyvin, että hän kykenee päihittämään "normaalin" stressin/masennuksen jonkin ajan kuluttua ihan suht' hyvin. Ihminen voi tarvita tähän jotain apuja mutta kuitenkin tärkein viesti on, että hän ei jää vuosiksi depressioon. 
  • Puutostila syntyy näin. Emme enää elä luonnon ja puhtauden keskellä, kuten ennen oli tapana. Elimistömme on tehty toimimaan tiettyjen luonnonaineiden avulla, ja tosiasia on, että ruokamme ei nykyään enää sisällä riittävästi niitä ravinteita, joita me tarvitsemme toimiaksemme "normaalitasolla". "Maa" on kuihtunut, siinä on entistä vähemmän ravintoaineita ja peltojen lannoittaminen itseasissa vain entisestään vääristää/pahentaa tilannetta. Kyse on evoluutiosta ja siitä mihin ihminen on tottunut. Nykyinen tilanne jo alittaa sen mitä ihminen tarvitsee elääkseen terveenä. Ja tämän lisäksi ihmisten ruokakulttuuri on entisestään köyhdyttämässä elimistämme suojaravintotasoa. Käytämme paljon pikaruokaa, valmiita eineksiä ja mikroaaltouunia. Siitä tuskin tarvitsee kertoa tämän enempää.
  • Liikunnan puute. On tärkeää liikkua riittävästi. Mutta luuletteko, että masentunutta kiinnostaa liikunta? Ei yleensä pätkäkään kiinnosta minkäänlainen liikunta. Se on kuitenkin tosi tärkeää.
  • Mitä tästä seuraa? Erityisesti laadukkaan ravinnnon puuttuessa elimistömme alkaa oireilla. Vähäisen liikunnan ja huonon ruoan aiheuttama tilanne tulee kestämättömäksi ja alkaa tulla ensin oireita, sitten sairauksia. Pitkittynyt masennus on sairaus, joka johtuu ennenkaikkea ravinnonpuutoksesta.
  • Liian vähän magnesiumia. Magnesium on erittäin tärkeä mineraali. Lisäksi minun mielestäni on myös erityisen tärkeää, että kalsium/magnesium -suhde on kunnossa. Pieleen mennään "virallisen" kaavan mukaan. Ensiksikin ihmiset saavat "liikaa" kalsiumia, joko syömällä tai popsimalla kalsium ravintolisiä. Ja toiseksi, on totta, että suurin osa ihmisistä saa liian vähän magnesiumia. Liika kalsium estää magnesiumin imeytymistä. Liika sokeri myös estää magnesiumin imeytymistä, ja stressikin "kuluttaa" elimistössä magnesiumin varantoja. Ongelmavyyhti on valmis jos edellämainitut seikat ovat juuri noin. Alkaa kova väsymys, aivot eivät oikein tunnu virkeiltä, alkaa ahdistaa, vähitellen ahdistus muuttuu masennukseksi ja masennus vakavaksi depressioksi ynnä eri mielenhäiriötä esiintyy. Ja kaikki tämä johtuu isosta magnesiumin puutoksesta elimistössä. 
  • Magnesiumia ravintolisänä. Päivittäisiä magnesiumin ja kalsiumin saantisuosituksiin en usko silloin kun sairaus on puhjennut. Viralliset saantisuositukset ovat terveitä ihmisiä varten. Sairaan on pyrittävä saavuttamaan optimaalinen terveyden tila esim. juuri huomioimalla tuon kalsium/magnesium -suhteen. Viralliset suositukset eivät voi pitää paikkaansa. Ottaen huomioon jo kroonistuneen magnesiumin puutoksen + mahdolliset epäterveelliset ruokatottumukset, olisi masentuneen syötävä aluksi ravintolisänä magnesiumsitraattia 800-1000 mg per päivä. Tätä on jatkettava useita kuukausia. Sen jälkeen 500-800 mg riittänee pitämään normaalitason. Magnesiumin vaikuttaessa lähes kaikkeen aineenvaihduntaan elimistössämme, on helppoa huomata omassa voinnissaan jos ei saa tarpeeksi, sillä alkaa ilmetä väsymystä, apeaa oloa ym. Silloin pitää taas nostaa annostusta. Minulla oli jo ennenkuin tutustuin aiheeseen tarkemmin jo ollut useamman kuukauden ajan kestänyt magnesiumsitraatti -kuuri menossa, mutta siitä ei ollut apua. Syy olikin se että minulla oli "viralllinen" annostus tässä tapauksessa 400 mg/päivä. Luettuani lisää aiheesta tuplasin annostuksen. Itseasissa tuli otettua 1000 mg/päivä alussa monesti ja vasta silloin alkoi tapahtua mukavia asioita. Lisäksi mitä tulee magnesiumiin, siinä voi mennä helposti pieleen jos alkaa syömään väärää muotoa, esim magnesiumoksidia. Jotkut magnesiumin muodot voivat jopa pahentaa masennusta, joten itse suosittelen vain magnesiumsitraattia koska tiedän sen antaman tehon.
  • Ota magnesiumin pieninä annoksina pitkin päivää. Magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.
  • Elimistön myrkyt hallintaan. Yksi tärkeä ominaisuus magnesiumilla on, että se kelatoi (sitoo) joitakin raskasmetalleja. Uskon että jokaisella, jolla on krooninen puutos mineraaleista, on kehoon kertynyt haitallisen isoja määriä myrkyllisiä metalleja. Keho tarvitsee esim. magnesiumia poistamaan näitä myrkyllisiä aineita. Omalta osaltaan nuo myrkyt jo entisestään pahentavat masennusta, väsymystä ym. 
  • Muista jodi. Olen myös vakuuttunut että jodin saanti on itseasiassa riittämätöntä niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Poikkeuksena on Japani ja muut kansat, jotka syövät runsaasti meren antimia, eritoten merilevää. Virallinen saantisuositus RDI 150 μg on käsittämättömän alhainen. Ihminen tarvitsee jodia moninkertaisesti. Japanissa naiset saavat joka päivä ruoasta 12-14 mg jodia ja siellä on muuten esim. vähemmän syöpiä yms. eikä todellakaan tuo määrä jodia aiheuta mitään ongelmia. Rinnasta tuo tieto 150 μg:aan!! Aloin osana omaa hoitoani ottaa päivittäin luomulaatuista merileväjauhetta kukkurallisen teelusikallisen ja voin sanoa, että se toi tosi hyvän olon. Se antoi energiaa ja rutkasti sellaisia hivenaineta, joita ei normaaliruoassa edes ole. Lisäksi merilevä on tehokas elimistön puhdistaja, hoitaa suolta ym... Alussa voi tulla tämän puhdistavan ominaisuuden vuoksi detox -oireita. Puhtaan veden juominen ja kuitujen saanti auttaa. Itse käytän chlorellaa ja spirulinaa. 
  • Pillerit pois, laaturuoka tilalle! Minusta koko tervehtymisasiani on samalla yksinkertaista, mutta samalla niin ihmeellistä. Kansa syö mielummin lääkärin määräämiä pillerieitä ja syö huonolaatuista ruokaa. Parempi olisi tankata itsensä suojaravintoaineilla ja parantaaa itsensä ruoalla. 
  • Muita ravintolisiä. Syön lisäksi päivittäin näitä ravintolisiä: D-vitamiinia vähintään 100-200 µg/vrk, E-EPA kalaöljyä 1000-4000 mg/vrk (pahimpina depressiopäivinä otin jopa 6000 mg/vrk, nyt kun olo on hyvä 1000-1500 tuntuu sopivalta), B-vitamiini kompleksia (Solgarin vahvimpia), C-vitamiinia vähintään 2000 mg/vrk, Seleeniä, BioStrathia. Tärkeä huomio: Otin noita kaikkia ravintolisiä jo koko ajan pitkään/jatkuvasti enkä päässyt masennuksesta eroon. Vasta kun nostin magnesiumin määrän, niin kaikki muuttui! Yritän joka päivä lisäksi ottaa reilusti kolmea tärkeää ravintolisää: Chlorella, spirulina ja kylmäpuristettu kookosöljy.
  • Varoituksen sana pähkinöistä. Aiemmin tein smoothien pähkinöistä, eri siemenistä, manteleista yms., mutta lopetin sen kun luin, että juuri niissä on runsaasti kahta anti-ravintoainetta fytiinihappo ja oksaalihappo. Ne voivat muuten olla terveydelle hyväksi, mutta häiritsevät eritoten mineraalien imeytymistä, joten en katsonut järkeväksi syödä samalla niitä kun haluan nimenomaan korjata mineraalipuutoksia. 
  • Yhteenveto. Jos haluat selättää masennuksen, sinun ei tarvitse opiskella mitään rakettitiedettä. Tähän riittää magnesium ja sen ympärille rakennettu luonnollinen ja laadukas ravinto. 


Saatte mieluusti kommentoida ystäväni havaintoja!

lauantaina, kesäkuuta 04, 2011

Elämä jatkuu - sittenkin

**
Ruotsalainen teologian tohtori ja etiikan tutkija Ann Heberlein kirjoitti mielenkiintoisen kirjan vuoden 2010 lopussa:  "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää". Kirja kertoo karun tarinan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jota Heberlein sairastaa. Kirjan on laadukkaasti suomentanut Ulla Lempinen ja kirjan on julkaissut Atena Kustannus Oy.

Heberlein kuvaa sairauttaan mitään kaunistelematta tai säästelemättä, vähiten hän säästää itseään.
Kirjassa käydään eloonjäämistaistelua kuolemaa vastaan. Heberlein kertoo lukuisista itsemurhayrityksistä ja siitä kuinka kuoleman tuoma vapautus ahdistuksesta on läsnä ajatuksissa jatkuvasti. Hän ottaa käsittelyyn sairauden, johon ei ole parannusta.

Itsetuhoisten ajatusten keskellä on pieni toivon pilkahdus: Rakkaus. Heberlein kertoo rakkaudesta lapsiinsa. Lapset pitävät hänet elossa ja aviomies jaksaa pysyä hänen rinnallaan.

Usein valitamme sitä kuinka meillä on aina kiire ja aika ei riitä kaikkeen. Olemme stressaantuneita. Kirja antaa ajattelun aihetta siitä onko todella niin? Onko meillä ihan oikeasti aina kiire ja liian vähän vapaa-aikaa? Miksi syömme enemmän masennus- ym. lääkkeitä tänä päivänä? Olisiko syynä ehkä se, että meillä on liikaa aikaa itsellemme? Olisiko niin, että meidän elämässämme onkin vain valtavasti pelkkää tyhjyyttä?

Heberlein kertoo, miten sata vuotta sitten suurin osa valveillaoloajastamme kului eloonjäämiselle. Piti kylvää, lypsää lehmät, korjata satoa, kuoria perunoita, teurastaa, kutoa kangasta, ja ties mitä kaikkea. Enää ei tarvitse juuri ollenkaan tehdä tällaista. Emme kylvä peltoja, emme leivo leipää, emme ompele vaatteita jne.

Suurimman osan ajastamme teemme kaikkea tarpeetonta. Meillä on paljon sellaista keksittyä tekemistä. Emme joudu enää raatamaan selviytymisemme eteen. Valveillaoloaikamme kuluu huvitteluun, jotta saisimme ajan kulumaan. Meillä on valtavasti aikaa ahdistua, potea unettomuutta ja olla neuroottisia. Valtavasti aikaa tunnustella omaa oloamme. Tyhjyyttä.

Heberlein jatkaa hyvien kysymysten esittämistä. Mikä on oikeaa työtä? Milloin ihminen on onnellisin? Olemmeko onnellisimpia silloin kun joudumme näkemään vaivaa, vai silloin kun emme tarvitse tehdä mitään, vaan asiat sujuvat kuin leikiten?

Heberleinin kirja ei ole satukirja, jolla on onnellinen loppu, vaan kirja jättää lukijan siihen uskoon, että elämä jatkuu, sittenkin. Ja kaikkiin kysymyksiin emme saa vastauksia.

Suosittelen kirjaa teille kaikille!

Tässä joitakin otteita kirjasta:

Haluan julkaista tämän tekstin koska haluan kertoa millaista on taistella jatkuvaa itsensä tappamisen halua vastaan. Millaista on elää näkymättömän kroonisen sairauden kanssa. Miten vaikeaa se on. Miten vähän apua on saatavilla.


En tosiaankaan halua propagoida itsemurhan puolesta. Minusta itsemurha ei ole hyvä ratkaisu. Se ei ole koskaan hyvä ratkaisu. Mutta minusta on tärkeä puhua siitä, että meitä on. Meitä jotka emme jaksa elämäämme. Meitä jotka kannamme äärimmäisen tappion kokemusta. Meitä jotka kannamme häpeää siitä ettemme selviä elämästä.


Minä tarvitsen hoitoa. Tarvitsen psykiatrista hoitoa. Lääkkeitä. Minunlaisiani on muitakin. Meitä on aika paljon. Elämme tappavan sairauden kanssa. Se on tosiasia. Kyse ei ole siitä että pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Tämä tila vaatii ammattitaitoista lääketieteellistä hoitoa.


En puolusta oikeutta tappaa itseäni – puolustan oikeutta elämääni. Niinä päivinä, jolloin ahdistukseni ja elämäntuskani on voimakkaampaa kuin rakkaus lapsiini, jonkun toisen täytyy puuttua asiaan ja olla haluni, elämänhaluni, joka on tilapäisesti jättänyt minut.


Voisin kuolla lasteni puolesta. Uhraisin heidän puolestaan henkeni. Tappaisin heidän vuokseen jos tarve vaatisi. Ja nyt istun keittiönsohvallani - jolla lapseni ovat istuneet monta kertaa katselemassa, kun laitan ruokaa tai leivon leipää, sohvalla jolla he ovat sairaina maanneet peiton alla, kun olen halunnut pitää heidät lähelläni järjestäessäni keittiötä tai istunut kirjoittamassa - ja puntaroin kuolisinko heiltä pois. Se ei ole oikein. Tiedän ettei ole. Se on väärin. En saa unohtaa miten paljon rakastan heitä. En saa unohtaa että lapseni, kaikki kolme ja jokainen erikseen, ovat tärkeämpiä kuin minä.


Saan kirkossa paniikkikohtauksen. Viimeinen virsi laukaisee jotakin. Hyperventiloin enkä saa henkeä. Sydän riehaantuu. Tuntuu kuin kuolisin, mutta tiedän etten kuole. Se vain tuntuu siltä. Kyyneleet valuvat. Räkä valuu.

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Uutta tietoa masennuksen biologiasta




**
Aluksi mielenkiintoinen uutinen: Tohtori Tolonen on luonut uuden portaalin, johon kasvaa vähitellen ehkä Suomen laajin terveyden tietopankki (http://www.tritolonen.fi/). Sieltä löydät kätevästi itsehoidon artikkelit ja tuoreet terveysuutiset. Bio-Vitan kaupalliset sivut löytyvät jatkossa täältä: http://www.biovita.fi/

Mutta nyt uutta tietoa masennuksesta:

Masennus on suomalaisten uusi kansantauti. Yleisesti masennuksen syntyyn uskotaan liittyvän ulkopuolisia tekijöitä kuten ihmissuhdeongelmia, psykososiaalista stressiä ja muita psyykkisiä syitä. Kukaan ei kiistä ettei tällä olisi merkitystä, mutta samalla on todettava, ettei tässä ole koko totuus.

Masennus on nimittäin myös biologinen sairaus ja siinä on havaittavissa neuroinflammaatiota, eli tulehdusta hermosoluissa. Masennuksen biologiaa on tutkittu paljon viime aikoina ja siitä on saatu runsaasti uutta tietoa.

Psykiatrit eivät usko enää itsekään aiemmin niin suosittuun serotoniiniteoriaan, johon perinteisten psyykelääkkeiden käyttö on nojannut.

Teoria on ilmeisen virheellinen, mutta kuitenkin määrätään silti yleisesti SSRI-lääkkeitä, joille on tyypillistä, että ne valikoivasti estävät serotoniinin takaisinottoa. Tutkimuksissa lääkkeet on osoitettu tehottomiksi tai heikkotehoisiksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Lääkitys näyttää tehoavan vain vakavassa masennuksessa.

Belgialainen neuropsykiatrian professori Michael Maes esitti ensimmäisenä näkemyksen, jonka mukaan masennus on biologinen häiriötila, jota hallitsee inflammaatio (kudostulehdus). Viime aikoina hän on laajentanut näkemystään tuoden mukaan tautiin vaikuttavina tekijöinä myös hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat ja näiden havaintojensa myötä ehdottanut antioksidanttien ja omega-3-rasvahappojen käyttöä masennuksen hoidossa.

Vakavaa masennusta potevilla henkilöillä on veressään liian vähän keskeisiä antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, sinkkiä ja ubikinonia (koentsyymi Q10). Tästä syystä potilaiden antioksidanttien teho on heikentynyt.

Keskeisen antioksidanttientsyymin, glutationiperoksidaasin (GPX), aktiivisuus on masennuksen tunnusmerkkejä, kirjoittaa Maesin työryhmä uudessa katsauksessaan (2010).

Heikentynyt antioksidanttikapasiteetti ei kykene suojaamaan aivoja ja muuta elimistöä vapaiden happiradikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä vastaan, jolloin vapaat radikaalit pääsevät vaurioittamaan solukalvojen rasvahappoja, proteiineja ja solujen DNA:ta.

Masennuksessa myllertää samalla toinenkin stressitila, nimittäin nitrosatiivinen stressi. Vapaiden radikaalien ylimäärä ilmenee plasman peroksidien ja ksantiinioksidaasin lisääntymisenä.

Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat lisäävät malonialdehydin (MDA) määrää. MDA on tyydyttymättömien rasvahappojen myrkyllinen hapetustuote. Samalla lisääntyy myös 8-hydroksi-2-deoksiguanosiini, joka on osoitus solua kohdanneista DNA-vaurioista. Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat haitallisesti myös immuunijärjestelmään ja aiheuttavat siinä autoimmuunireaktioita.

Niinpä masennuksessa potilaan plasman IgG-vasta-aineet hapettunutta ox-LDL-kolesterolia vastaan lisääntyvät. Myös IgM-välitteiset immuunireaktiot solukalvojen rasvahappoja vastaan voimistuvat. Samalla monien geenien toiminta muuttuu.

Masennustutkimuksiin soveliaat koe-eläinmallit osoittavat johdonmukaisesti alentunutta antioksidanttikapasiteettia ja lisääntyneitä hapetus- ja nitrosatiivisia stressitiloja, korostaa Maes. Masennuslääkkeet kykenevät jossain määrin lisäämään antioksidanttien tehoa näissä eläinkokeissa. Antioksidantit, kuten N-asetyyli-kysteiini, sinkki ja GPX-aktiivisuutta matkivat yhdisteet, toimivat masennusta estävinä antidepressiivisinä aineina.

Maesin katsauksessa tarkastellaan niitä biokemiallisia reittejä, joiden kautta alentunut antioksidanttikapasiteetti ja lisääntyneet hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat masennukseen ja tähän tautiin liittyviin hermostoa rappeuttaviin prosesseihin.

Johtopäätös on, että nämä stressitilat ja tulehdukset (inflammaatio) ovat masennuksen synnyn avaintekijöitä. Masennus kuuluu hermosoluja tuhoaviin neurodegeneratiivisiin ja neuroinflammatorisiin sairauksiin. Masennuksen syntyyn myötävaikuttaa myös vuotava suoli -oireyhtymä (katso kuva, joka on kopioitu Maes ym. 2009 -julkaisusta).

Lähteet:
Maes M, Yirmia R, Noraberg J, et al. The inflammatory & neurodegenerative (I&ND) hypothesis of depression: leads for future research and new drug developments in depression. Metab Brain Dis (2009) 24:27–53 DOI 10.1007/s11011-008-9118-1

Maes M, Galecki P, Chang YS, Berk M. A review on the oxidative and nitrosative stress (O&NS) pathways in major depression and their possible contribution to the (neuro)degenerative processes in that illness. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 May 12. [Epub ahead of print]

Lisää luettavaa ravintolisistä:


RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Masennuslääkkeistä vain vähän hyötyä

**
Lääkeyrityksillä on kaksi selkeää menestystuotetta
: statiinit ja masennuslääkkeet. Statiineilla hoidetaan kuntoon korkeat kolesterolit ja masennuslääkkeillä pidetään masennus loitolla. Näillä kalliilla lääkkeillä tehdään hyvin tuottoisaa bisnestä.

Tuoreen brittitutkimuksen mukaan uuden sukupolven masennuslääkkeistä (SSRI) on vain vähän hyötyä useimmille potilaille. Masennuslääkkeet auttoivat vain pientä, pahiten masentunutta osaa testatuista ihmisistä. Yleisimpien masennuslääkkeiden, fluoksetiinia sisältävän Prozacin (Eli Lilly) ja paroksetiinia sisältävän Seroxatin (GlaxoSmithKline), valmistajat sanoutuivat tietenkin irti tutkimuksen väitteistä. Suomessa fluoksetiinia myydään reseptilääkkeenä esimerkiksi valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma.

Puolueetonta tutkimusta johtaneen professori Irving Kirschin mukaan ero lumelääkkeitä ja masennuslääkkeitä saaneiden potilaiden parantumisen välillä ei ollut kovin suuri. Masentuneet ihmiset voivat parantua ilman kemiallisia hoitoja. Näiden tulosten perusteella masennuslääkkeitä pitäisi määrätä vain kaikkein pahimmin masentuneille potilaille, mikäli vaihtoehtoisilla hoitomenetelmillä ei löydetä parannuskeinoa.

Sattumalta olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä masentuneiden potilaiden parissa. Valitettavasti professori Kirschin toive muiden keinojen käyttämisestä ennen masennuslääkkeiden kokeilemista, ei ainakaan Suomessa toteudu. Lievääkin masennusta poteva potilas tulee vastaanotolta ulos pilleripurkki kourassa. Pillerikokeiluiden sekamelskassa lieväkin masennus kääntyy pahimmillaan elinikäiseksi riippuvuudeksi masennuslääkkeistä.

Joidenkin tietojen mukaan SSRI-lääkkeitä syö tällä hetkellä noin 230 000 suomalaista.

Lähde: BBC Health, 26.2.2008

maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Yöttömän yön haaste

**
Suomen kesän yöttömät yöt
haastavat uni- ja valverytmimme. Sisäinen kellomme voi mennä sekaisin, kun se ei enää tiedä, mitä aikataulua sen tulisi noudattaa. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa on selvinnyt, että säännöllisen uni- ja valverytmin säilyttämiseksi ihmisen täytyykin mahdollisesti tuoda pimeä itse valon keskelle.

Sisäinen kello on osa hermojärjestelmäämme. Se säätelee meidän jokaisen päivärytmiä, jotta saamme tarvittavan määrän unta. Suomessa valon vaihtelut eri vuodenaikoina ovat erittäin suuret ja se rasittaa sisäistä kelloamme. Herkkäunisimpien nukkumista kesän valoisina öinä on mahdollisesti helpotettava pimennysverhoilla. Ihminen ei pärjää ilman unta. Kahdeksan tunnin yöuni on sopiva kun taas puolet lyhyempi uni voi olla terveydelle haitallista.

Valon lisääntyminen keväällä ja kesällä vaikuttaa ihmisiin eri tavoilla. Erään mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana ja tukihenkilönä olen voinut todeta miten toisilla vointi kohenee, kun taas toisilla se aiheuttaa masennusta tai jopa ajautumista itsemurhan partaalle. Akatemiatutkija Timo Partonen (Kansanterveyslaitos) on tutkinut tätä valon lisääntymisestä johtuvaa masennusta ja saanut selville mm. seuraavaa:
  • Vertailemme itseämme toisiin. Kun muilla näyttää menevän paremmin ja itsellä masennus jatkuu, niin mieliala saattaa entisestään huonontua. Ristiriita voi olla liian suuri kestettäväksi ja purkautua itsemurhan kautta.
  • Aktiivisuus kasvaa, mutta mieliala ei kuitenkaan kohennu. Kesäinen valo lisää ihmisen liikunnallista aktiivisuutta ja vireyttä sekä tekee heistä sosiaalisempia. Jos mieli on kuitenkin samaan aikaan maassa ja mieliala ei kohennu yhtä nopeasti kuin muu aktiivisuus kasvaa, voi tilanne purkautua vakavana ahdistuksena.
Sisäinen kellomme seuraa, kuinka pimeää ja valoisaa elimistön ulkopuolella on. Käytännössä se auttaa elimistöä tunnistamaan yön ja päivän sekä kesän ja talven. Biologisesti ihmisen sisäinen kello on joukko hermosoluja aivoissa. Hermosolut saavat tiedon silmän pohjasta. Silmän verkkokalvolta lähtee hermosoluja ja hermoyhteyksiä suoraan sisäisen kellon muodostamiin hermosoluihin. Sisäisen kellon hermosolut välittävät tiedon elimistölle päivästä ja yöstä, jotta meille jäisi riittävästi aikaa levätä ja olla aktiivisia oikeaan aikaan vuorokaudesta. Luontainen aika olla aktiivinen on tietenkin päivän valoisa aika, selostaa Partonen.

Ihmiset ovat usein joko aamun- tai illanvirkkuja. Aamuvirkut ovat henkilöitä, jotka havahtuvat luontaisesti aikaisin aamulla hereille. Lisäksi aamuvirkuilla on taipumus kokea notkahdus vireystilassa tavallisesti puolen päivän aikaan. Akatemiatutkija Partosen mukaan lounaan nauttiminen pahentaa aamuvirkkujen vireystilan laskemista. Aamuvirkut hyötyisivät selvästi päivätorkuista eli siestan ajasta, jos sitä Suomessa noudatettaisiin. Aamuvirkut virkistyvät kuitenkin iltapäiväksi ja menevät aikaisin illalla nukkumaan, sanoo Partonen. Iltavirkut puolestaan heräävät tavallisesti vasta aamupäivän aikana ja virkistyvät pikkuhiljaa. Iltavirkut kokevat olonsa virkeäksi normaalisti vasta loppuiltapäivästä tai alkuillasta, mikä samalla lykkää heidän nukahtamisen vasta yli puolen yön. Pimennysverhot ovat tarpeen kesällä ainakin niille herkkäunisille, jotka eivät osaa nukahtaa valoisassa ja kärsivät unettomuudesta sen vuoksi, vinkkaa Partonen.

Yövuoro voi särkeä luontaisen rytmimme herkästi. Yövuoroa tekevät ihmiset kokevat yleensä väsymystä ja valittavat unettomuutta. Partosen mukaan uni- ja valverytmin sekoittumisella voi olla terveyteen myös muita haittavaikutuksia, jotka ilmenevät vasta pitemmän ajan kuluessa. Yövuorojen tekeminen näyttää rasittavan sydäntä ja verenkiertoelimistöä. Yövuorojen tekeminen voi aiheuttaa myös sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi yövuorot saattavat altistaa ylipainolle ja sitä kautta myös aikuisiän diabetekselle, selvittää Partonen.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.5.2007

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Makean ja serotoniinin välinen yhteys löytynyt

**
Jutellessani lihavuudesta kärsivien ystävieni kanssa
tulee usein puheeksi tuo makean himo. Moni väittää olleensa koukussa sokeriin ja makeaan suurimman osan elämästään. Vaikka makea ei sinänsä ole lihomisen syy, on herkuttelu makeilla tuotteilla kuitenkin poikkeuksetta sellainen asia joka vaikuttaa elämänhallintaan. Sokeririippuvuuden kierteessä tulee herkästi syötyä liikaa ruokaa ja ihminen lihoo.

Bristolin yliopiston tutkijat ovat nyt löytäneet yhteyden masennuksen ja makuaistin välille. Masennuslääkkeet vahvistavat tutkijoiden mukaan kykyä maistaa tiettyjä makuja. Tähän saakka maistamisen on ajateltu olevan perinnöllisesti määräytynyt aisti, joka on muuttumaton koko eliniän. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että kykyä aistia erilaisia makuja voivatkin säädellä hermoston välittäjäaineet, kuten serotoniini ja noradrenaliini.

Tutkimustulokset antavat tärkeää tietoa hermoston välittäjäaineiden vaikutuksista makuaistiin. Vaikuttaa siltä, että karvaan maistamiskyky muuttuu niin serotoniinin kuin noradrenaliinin lisäämisen myötä. Makean maistamiseen vaikuttaa ainoastaan serotoniini. Tutkimukset voivat myös osaltaan selittää sitä, miksi hermostuneet ja masentuneet ovat kadottaneet ruokahalunsa tai sortuvat liikasyömiseen. Tulokset osoittavat myös sen, että hermostuneisuus vaikuttaa makuaistiin, myös muuten terveillä ihmisillä.

Lähde: YLE Tiedeuutiset, 7.12.2006

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Masentavaa tiedon ristiriitaa

Mediuutiset: Masennuslääke lisää itsemurhayrityksiä, 5.12.2006
Verkkouutiset: Masennuslääkkeen käyttö vähentää itsemurhia, 5.12.2006

Lukija arvelee tietenkin, että on kyse erillisistä tutkimuksista. Ei suinkaan. Sama tutkimus. Miten tämä on mahdollista. En minä vaan tiedä. Kertokaa minulle jos tiedätte.

Masennuslääke lisää itsemurhayrityksiä

[Maria Tojkander 5.12.2006, 15:42]
Uuden polven masennuslääkkeen käyttöön liittyy lisääntynyt itsemurhayritysten riski, käy ilmi tuoreesta suomalaistutkimuksesta. Vaikka käyttö lisää yrityksiä, on toteutuneiden itsemurhien riski lääkkeiden käyttäjillä vähentynyt. Kuopion yliopisto, Kansanterveyslaitos, Stakes ja Kela tutkivat uuden polven masennuslääkkeiden, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien, vaikutusta itsemurhariskiin. Tutkimuksessa oli 15 390 koehenkilöä, joita seurattiin kolme ja puoli vuotta. Tutkimuksen mukaan itsemurhia tehtiin 32 prosenttia vähemmän masennuslääkkeiden käytön aikana. Yrityksiä oli kuitenkin 40 prosenttia enemmän. Lääkitys vähensi myös huomattavasti masennuspotilaiden kuolleisuutta, mikä tutkijoiden mukaan johtui sydän- ja verisuonikuolemien vähenemisestä. Tutkijat selittävät tutkimustulosta muun muassa sillä, että masennuslääkityt yrittävät itsemurhaa ottamalla yliannoksen masennuslääkettä. Nämä lievemmät yritykset lisääntyvät, kun kotona on saatavilla lääkkeitä. Toisaalta lääkkeet vähentävät kuolemaan johtavien väkivaltaisempien menetelmien käyttöä. Tutkimuksessa havaittiin eroja eri lääkkeiden välillä. Fluoksetiinin käyttäjillä riski itsemurhaan oli alhaisin ja venlafaksiinin käyttäjillä korkein. Paroksetiini lisäsi kuoleman riskiä 10-19-vuotiailla. Tutkimus on julkaistu Archives of General Psychiatry -lehdessä.

Tutkimus: Masennuslääkkeen käyttö vähentää itsemurhia
STT–SINIKKA SUOSALMI-PP-HJ, 5.12.2006
Uusien masennuslääkkeiden käyttö näyttäisi tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan vähentävän selvästi itsemurhia, vaikka toisaalta itsemurhayritykset lisääntyvätkin lääkehoidon aikana huomattavasti. Tutkijat selittävät tätä ristiriitaa sillä, että itsemurha-ajatuksia hautovalla kotona oleva lääkepurkki pistää kokeilemaan yliannostusta, eikä rajumpia keinoja kokeilla. Uudet masennuslääkkeet ovat kuitenkin melko turvallisia, ja useimmiten selvitäänkin pelkällä vatsahuuhtelulla. Hieman yllättäen myös kuolemat sydän- ja verisuonisairauksiin olivat selvästi harvinaisempia masennuslääkkeitä käyttävillä. Tähän selityksenä voi olla lääkkeen vaikutus veren hyytymistekijöihin, mutta myös stressiin, jännittyneisyyteen ja ahdistuneisuuteen, sanoo professori Jari Tiihonen Kuopion yliopistosta. Kuopion yliopiston, Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Kelan tutkimus tuo ensimmäistä kertaa maailmassa selvää näyttöä vuosia puhuttaneeseen kysymykseen masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä. Tutkimus julkaistiin maanantaina psykiatrian ykköslehdessä Archives of General Psychiatry.
Kokonaiskuolleisuus väheni 49 prosenttia. Masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä on keskusteltu kiivaasti. Itsemurhien vähentymistä on pidetty uusien masennuslääkkeiden ansiona. Viime vuosina ruutia väittelyyn ovat tuoneet havainnot, joiden mukaan masennuslääkkeiden käyttö näyttäisi lisäävän itsemurhayrityksiä etenkin lapsilla ja nuorilla. Tutkittua tietoa asiasta ei kuitenkaan ole tähän asti ollut, sanoo professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitoksesta.Tässä tutkimuksessa olivat mukana kaikki ne potilaat, joita oli hoidettu itsemurhayrityksen vuoksi sairaalassa Suomessa vuoksi vuosina 1997-2003. Potilaita seurattiin keskimäärin kolme vuotta. Tutkimuksen mukaan itsemurhayrityksiä oli 39 prosenttia enemmän masennuslääkkeiden käytön aikana, mutta itsemurhia oli 32 prosenttia vähemmän. Kokonaiskuolleisuus oli jopa 49 prosenttia vähäisempää masennuslääkkeiden käytön aikana. Tämä selittyy Tiihosen mukaan erityisesti sillä, että kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin väheni masennuslääkityksen aikana 68 prosenttia. Erityisesti nämä kuolemat vähenivät potilailla, jotka käyttivät ns, SSRI-masennuslääkkeitä. Kuolemanriskin aleneminen lääkehoidon aikana oli jopa huomattavasti suurempi kuin sydänpotilaiden statiinihoidon aikana.
Paroksetiini ei sovi nuorille ja lapsille. Tutkimus vahvisti myös käsitystä, että paroksetiini ei sovi lasten ja nuorten masennuksen hoitoon. Tällä lääkkeellä hoidettujen nuorten kuolemanriski näytti lisääntyneen, vaikka kaikista kuolemantapauksista ei voinut päätellä yhteyttä lääkkeisiin. Kaikkiaan neljästä kuolemantapauksesta yksi oli itsemurha, kaksi onnettomuutta ja yksi hukkumiskuolema. Tiihonen toivoo, että masennuslääkkeet päätyisivät oikeiden potilasryhmien käyttöön. Nykyisin niitä saattaa käyttää toisaalta ihmiset, jotka eivät niitä tarvitse. Toisaalta niitä eivät käytä kaikki ne, jotka niistä selvästi hyötyisivät. Toisaalta potilaat saattavat sotkea uudetkin masennuslääkkeet vanhoihin, joihin jäi helposti koukkuun.