Yöttömän yön haaste

**
Suomen kesän yöttömät yöt haastavat uni- ja valverytmimme. Sisäinen kellomme voi mennä sekaisin, kun se ei enää tiedä, mitä aikataulua sen tulisi noudattaa. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa on selvinnyt, että säännöllisen uni- ja valverytmin säilyttämiseksi ihmisen täytyykin mahdollisesti tuoda pimeä itse valon keskelle.

Sisäinen kello on osa hermojärjestelmäämme. Se säätelee meidän jokaisen päivärytmiä, jotta saamme tarvittavan määrän unta. Suomessa valon vaihtelut eri vuodenaikoina ovat erittäin suuret ja se rasittaa sisäistä kelloamme. Herkkäunisimpien nukkumista kesän valoisina öinä on mahdollisesti helpotettava pimennysverhoilla. Ihminen ei pärjää ilman unta. Kahdeksan tunnin yöuni on sopiva kun taas puolet lyhyempi uni voi olla terveydelle haitallista.

Valon lisääntyminen keväällä ja kesällä vaikuttaa ihmisiin eri tavoilla. Erään mielenterveysyhdistyksen puheenjohtajana ja tukihenkilönä olen voinut todeta miten toisilla vointi kohenee, kun taas toisilla se aiheuttaa masennusta tai jopa ajautumista itsemurhan partaalle. Akatemiatutkija Timo Partonen (Kansanterveyslaitos) on tutkinut tätä valon lisääntymisestä johtuvaa masennusta ja saanut selville mm. seuraavaa:

• Vertailemme itseämme toisiin. Kun muilla näyttää menevän paremmin ja itsellä masennus jatkuu, niin mieliala saattaa entisestään huonontua. Ristiriita voi olla liian suuri kestettäväksi ja purkautua itsemurhan kautta.
• Aktiivisuus kasvaa, mutta mieliala ei kuitenkaan kohennu. Kesäinen valo lisää ihmisen liikunnallista aktiivisuutta ja vireyttä sekä tekee heistä sosiaalisempia. Jos mieli on kuitenkin samaan aikaan maassa ja mieliala ei kohennu yhtä nopeasti kuin muu aktiivisuus kasvaa, voi tilanne purkautua vakavana ahdistuksena.

Sisäinen kellomme seuraa, kuinka pimeää ja valoisaa elimistön ulkopuolella on. Käytännössä se auttaa elimistöä tunnistamaan yön ja päivän sekä kesän ja talven. Biologisesti ihmisen sisäinen kello on joukko hermosoluja aivoissa. Hermosolut saavat tiedon silmän pohjasta. Silmän verkkokalvolta lähtee hermosoluja ja hermoyhteyksiä suoraan sisäisen kellon muodostamiin hermosoluihin. Sisäisen kellon hermosolut välittävät tiedon elimistölle päivästä ja yöstä, jotta meille jäisi riittävästi aikaa levätä ja olla aktiivisia oikeaan aikaan vuorokaudesta. Luontainen aika olla aktiivinen on tietenkin päivän valoisa aika, selostaa Partonen.

Ihmiset ovat usein joko aamun- tai illanvirkkuja. Aamuvirkut ovat henkilöitä, jotka havahtuvat luontaisesti aikaisin aamulla hereille. Lisäksi aamuvirkuilla on taipumus kokea notkahdus vireystilassa tavallisesti puolen päivän aikaan. Akatemiatutkija Partosen mukaan lounaan nauttiminen pahentaa aamuvirkkujen vireystilan laskemista. Aamuvirkut hyötyisivät selvästi päivätorkuista eli siestan ajasta, jos sitä Suomessa noudatettaisiin. Aamuvirkut virkistyvät kuitenkin iltapäiväksi ja menevät aikaisin illalla nukkumaan, sanoo Partonen. Iltavirkut puolestaan heräävät tavallisesti vasta aamupäivän aikana ja virkistyvät pikkuhiljaa. Iltavirkut kokevat olonsa virkeäksi normaalisti vasta loppuiltapäivästä tai alkuillasta, mikä samalla lykkää heidän nukahtamisen vasta yli puolen yön. Pimennysverhot ovat tarpeen kesällä ainakin niille herkkäunisille, jotka eivät osaa nukahtaa valoisassa ja kärsivät unettomuudesta sen vuoksi, vinkkaa Partonen.

Yövuoro voi särkeä luontaisen rytmimme herkästi. Yövuoroa tekevät ihmiset kokevat yleensä väsymystä ja valittavat unettomuutta. Partosen mukaan uni- ja valverytmin sekoittumisella voi olla terveyteen myös muita haittavaikutuksia, jotka ilmenevät vasta pitemmän ajan kuluessa. Yövuorojen tekeminen näyttää rasittavan sydäntä ja verenkiertoelimistöä. Yövuorojen tekeminen voi aiheuttaa myös sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisäksi yövuorot saattavat altistaa ylipainolle ja sitä kautta myös aikuisiän diabetekselle, selvittää Partonen.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.5.2007