Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpirauhanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpirauhanen. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Kilpirauhashoitoja ihmetellään

*
Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.
 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.
Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:
Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.
Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!
Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!
Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.
Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.
Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.
Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.
Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.
Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.
Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.
No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!
Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.
Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

torstaina, syyskuuta 11, 2008

Jodista on pulaa Ruotsissa

**
Professori Ernst Nyström
Sahlgrenska'n yliopistosairaalasta on huolissaan raskaana olevien ja imettävien äitien liian vähäisestä jodinsaannista. Terveysintoilu on mennyt liian pitkälle kun jodioitua suolaa ei enää käytetä riittävästi. Asiaa on professori Nyströmin toimesta tutkittu ja ongelmaryhmäksi saannin suhteen todettiin juuri nämä mainitut väestöryhmittymät. Keskimääräinen jodinsaanti jää liian alhaiseksi. Ratkaisuksi jodiongelmaan professori Nyström ehdottaa ravintolisien käyttöä. Kunnes tiedämme enemmän, suosittelemme 150 mikrogrammaa jodia päivittäin ravintolisistä, sanoo Ernst Nyström.

Jodinpuutteen jatkuessa pitkään se aiheuttaa struumaksi kutsutun kilpirauhassairauden puhkeamisen. Jodi on erittäin tärkeää kasvavalle sikiölle ja vastasyntyneelle lapselle. Vakava jodinpuute lapsuudessa aiheuttaa jopa älyllisiä kehityshäiriöitä. Ruotsissa ja Suomessa on maaperässä luonnostaan erittäin vähän jodia.

Syökää riittävästi jodipitoista suolaa, sanon minä! En kiusatakseni tuntemaani professoria, vaan maalaisjärkeen vedoten.

Lähde: Svenska Dagbladet verkkoversio, 11.9.2008

perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Lue mitä norjalaislääkärit kirjoittavat kilpirauhasarvoista

*
Kilpirauhasarvot herättävät suuria tunteita
kilpirauhaspotilaissa. Kilpirauhasfoorumissa on ihan erillinen osasto kilpirauhasarvoista käytävää keskustelua varten. Tuttuja ovat siellä tarinat potilaista, jotka kokevat heidän oman lääkärinsä jämähtäneen jääräpäiseen TSH:n (tyroksiinia stimuloiva hormoni) viitearvojen tuijotteluun, kun pitäisi kuunnella miten potilas voi.

Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon.

Tilannetta Suomessa saattaa helpottaa äskettäin ilmestynyt laadukas norjalaistutkimus. Tohtori Åsvoldin tutkimusryhmä seurasi kahdeksan vuoden ajan ennestään terveen keski-iän ylittäneen 25 000 norjalaisen naisen ja miehen TSH-arvoja ja vertasi niitä sydänkuolemarekistereihin. Tutkijat havaitsivat varsin hälyttävän seikan:

Jo niinkin alhainen TSH-arvo kuin 1.5-2.4 mU/L johti naisilla 41 prosenttia korkeampaan riskiin saada sydänkohtaus. Viitearvojen ollessa 2.5-3.5 mU/L riski nousi 69 prosenttia korkeammaksi! Miehillä ei todettu yhtä selvää yhteyttä TSH-arvojen ja sydänkohtauksien välillä.

Potilaiden (erityisesti naisten) on tämän norjalaistutkimuksen nojalla syytä pyytää lääkäriään tutustumaan tähän norjalaistutkimukseen. Lääkäri saattaa rohkaistua aloittamaan tyroksiinihoito potilaalle aikaisemmassa vaiheessa. Voit myös tulostaa tämän kirjoitukseni ja näyttää sen lääkärille. Hippokrateen valaa en ole vannonut, mutta tohtori olen kuitenkin. Tohtori auttaa tässä toista tohtoria/lääkäriä tekemään vaikeita päätöksiä.

Pari viikkoa sitten ilmestyi Turun Yliopistossa suomalainen väitöskirja, joka päätyi tällaiseen ajatukseen: TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla. TSH:n viitearvoja ei esitetty laskettavaksi täällä Suomessa.

Kansainväliset tutkimukset puoltavat viitearvojen laskemista. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit jäävät melkoisiksi jääräpäiksi jos seuraavat väitöskirjan ohjeita. Parempi on tästä lähtien seurata norjalaisten viitoittamaa tietä.

Tämä on aika ilkeästi ajateltu, mutta kirjoitanhan sen kuitenkin tähän: Ovatko lääkärit Suomessa niin vähän kiinnostuneita määräämään halpaa tyroksiinia ajoissa potilailleen sen takia, että lääketehtaiden edustajat ovat kehottaneet odottamaan kunnes potilaissa ilmenee sellaisia ehkä vakavampia sairauksia, joihin on tarjolla lääkkeitä huomattavasti paremmalla katteella?

Lähde: Asvold BO, et al. Thyrotropin Levels and Risk of Fatal Coronary Heart Disease: The HUNT Study. Arch Intern Med 168(8): 855-860, 2008

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Tyreotropiinin viiterajoja ei lasketa

*
Tässä on tietoa
joka saattaa kiinnostaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä. Huomenna 18.4.2008 LL Seija Eskelinen väittelee tohtoriksi aiheesta "Kilpirauhasfunktio iäkkäillä ja sukupuolihormonit iäkkäillä miehillä: viitevälit ja yhteydet terveyteen."

Kilpirauhasliitto on ollut helisemässä jäsenistön vaatimuksilla laskea TSH:n viitearvoja alhaisemmiksi. Tätä asiaa kansainväliset tutkimuksetkin puoltavat. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit ovat tämän suhteen Suomessa olleet melkoisia jääräpäitä ja Eskelisen väitöstyö ei tuo tähän tilanteeseen mitään muutosta tai helpotusta.

Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon. Eskelisen tutkimuksessa, johon osallistui 82 % (eli 1252 asukasta) Liedon kunnan yli 65-vuotiaista, määritettiin TSH:n viiteväliksi aika odotettu 0.47 - 5.6 mU/L. TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla.

Eskelinen ei löydä riittäviä perusteita TSH:n ylärajan laskemiseen. Naisista peräti 30 prosentilla ja miehistä 20 prosentilla TSH-arvot olivat yli 2.5 mU/L. TSH:n viitevälin ylärajan laskemiseen tuleekin suhtautua varauksella tässä ikäryhmässä. Kysymys on merkittävä, sillä se koskee suuria potilasmääriä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa nyt n. 100 000 ihmistä.

Viitevälin ylärajan laskeminen merkitsisi sairaiksi määriteltävien määrän kasvamista ilman tietoa siitä, mitä heille oikeastaan pitäisi tehdä. Lievästi kohonneen TSH-tason hoidon aiheista ja vaikuttavuudesta ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä nykyiselläkään 4.5 mU/L viitevälin ylärajalla.

On lääkäreitä, jotka aloittavat tyroksiinihoidon aina TSH:n ollessa vähänkin koholla, jos potilaalla on kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivia oireita ja löydöksiä, ja sitten katsovat, katoavatko nämä korvaushoidolla. Oireet voivat kuulemieni potilaskertomusten mukaan olla kovinkin vaihtelevia. Eskelisen tapa sokeasti tuijottaa viitearvoja ei äkkiseltään tunnu kovin järkevältä. Täytyy tosin muistaa, että Eskelisen aineistossa oli iäkkäitä potilaita.

Lähde: Turun Yliopiston tiedotus, 17.4.2008

tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Kilpirauhanen ja lihominen

**
Kirjoitan parhaillaan uutta kilpirauhaskirjaa
. Sen tiimoilta on löytynyt muutamia kilpirauhasen toimintaa selvittäviä tutkimuksia. Pääpaino on tosiaankin sanalla "muutama". Varsin yleisestä sairaudesta huolimatta, kilpirauhasta tutkitaan erittäin vähän.

Sellaista "musta tuntuu" tietoa on liikkeellä paljon. Kiitollisena otin vastaan tässä alla lyhyesti kuvaamani tutkimuslöydöt huonosti toimivan kilpirauhasen vaikutuksesta lihomiseen. Tämä on asia jota joka kerta kysytään luennoillani kilpirauhaspotilaille: Lihottaako kilpirauhasen vajaatoiminta?

Kuuluisassa Framinghamin tutkimuksessa Harvardin yliopistossa, jossa perusteellisesti ja monipuolisesti tutkitaan Framinghamin pikkukaupungin alkuperäisasukkaiden ja jälkeläisten terveyttä, on saatu uutta tietoa kilpirauhasesta ja lihomisesta. Tutkimusryhmän mukaan lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta näkyy lihomisena.

Muissa tutkimuksissa on jo selvinnyt, että kilpirauhasen liikatoiminta usein näkyy potilaan laihtumisena ja paha vajaatoiminta tahtoo lisätä kiloja. Se mikä on uutta tässä Framinghamin tutkimuksessa on, että lieväkin vajaatoiminta näkyy lihomisena. Tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä on sekä hyvä että huono asia. Nyt voitiin tarkoissa tutkimuksissa yhdistää kilpirauhasen erittäin lievä vajaatoiminta potilaan lihomiseen. Tyroksiinin eritystä lisäävä hormoni, TSH , oli monesti kuitenkin ihan normaalien viiterajojen sisällä, joillakin aavistuksen verran koholla. Hyvä asia on, että tämä voitiin osoittaa jo alhaisillakin TSH-arvoilla. Huono asia on se, että rutiinitutkimuksissa verikoe näyttää normaalilta ja potilaan kilpirauhasen vajaatoimintaa tuskin epäiltäisiin kovinkaan herkästi.

Tutkijat viestittävät minun mielestäni Suomessa vaietusta ongelmasta: Potilas tulee lääkärin luokse ja valittaa väsymystä, huonoa oloa, ärtyisyyttä ja kilojakin on kertynyt viime aikoina jonkin verran lisää. Lääkäri kirjoittaa lähetteen laboratorioon ja potilaan veriarvot tutkitaan. Kilpirauhasarvot ovat normaalit. Väsymyksen ja lihomisen pitää siis johtua jostakin muusta kuin laiskasta kilpirauhasesta, sillä veriarvot ovat normaalit. Potilas jää odottamaan jatkotutkimuksia. Lääkäri ei oikein ole voinut muuta tehdä kuin rajata kilpirauhassairaus pois anamneesissa (sairauden kulun esitiedoissa).

Nyt tulee minun neuvoni potilaille, joilla on edellä kuvattuja lieviä oireita: Tulosta tämä tutkimusraportti lääkärille ja kysy voisiko sittenkin kilpirauhasessa olla jotakin vialla vaikka viitearvot ovat ihan normaalit. Ei lääkäri tästä saa pahastua. Hän pitää todennäköisesti arvossa tällaista potilaan oma-aloitteellisuutta. Kilpirauhasgurumme professori Matti Välimäki sanoo uusimmassa Suomen Potilaslehdessä (1: 28-29, 2008): Lääkärin on tärkeintä ottaa huomioon potilaan vointi, eikä tuijottaa laboratorioarvoihin. Niin kauan kuin Suomesta puuttuu kilpirauhassairautta koskevat Käypä Hoito -suositukset, terveyskeskuslääkäri ei voi paljon mitään tehdä piilevän kilpirauhassairautesi eteen. Sinun pitää olla lääkärille se viestintuoja sairaudestasi. Sinun pitää kertoa epäilyksistäsi, että voisiko se sittenkin olla se kilpirauhanen joka vaivaa? Silloin voitaisiin ajoissa löytää nämä lievät kilpirauhastapaukset, joita on varsin helppo hoitaa asianmukaisella lääkityksellä.

Amerikkalaistutkimuksessa oli mahdollista löytää yhteys laiskanpuoleisen kilpirauhasen ja lihomisen välillä siitä syystä, että tutkittavia oli niin paljon: 2400 miestä ja naista. Hyvin pienet vaihtelut TSH-arvoissa näkyivät mm. lihomisena. Aavistuksen verran koholla oleva TSH-arvo (normaalin vaihtelurajan sisällä!) viestitti kilpirauhasen vajaatoiminnasta kun taas hyvin matala TSH-arvo viestitti kilpirauhasen liikatoiminnasta. Nyt pitää myös muistaa, että lihominen voi johtua paljon muustakin kuin kohonneista TSH-arvoista. Ainoastaan isossa potilasmateriaalissa voidaan kohdistaa epäily tähän TSH:n ja lihomisen tarkasteluun.

Lähde: Archives of Internal Medicine 168 (6): 587-592, 2008

maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Kilpirauhaspotilas ottakoon yhteyttä lääkäriinsä sähköpostilla?

**
Nykyaikaiset yhteydenpitovälineet
ovat vahvasti tulossa mukaan terveydenhoitoon. Kun potilas valmistautuu niinkin vaativaa toimenpidettä varten kuin kilpirauhasleikkausta, voi olla luontevaa, että hän voi olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin tai kirurgiin sähköpostilla. Tähän päädytään tuoreessa australialaistutkimuksessa.

Tutkimukseen osallistui sata keskimäärin 45-vuotiasta kilpirauhasleikkausta odottavaa, joista puolet sai ennen leikkausta joko tavallisen tietoa tarjoavan monisteen tai lapun, jossa yhteydenpitoon suositeltiin sähköpostia. Kirurgiin otti yhteyttä 19 sähköpostiryhmäläistä ja 7 tavallisen monisteen saaneista. Yhteydenotoista 22 tehtiin sähköpostilla (84 %) ja yhteensä nuo 22 potilasta lähettivät 34 viestiä, jotka koskivat mm. leikkauksesta toipumista ja laboratoriotuloksia. Palautteen perusteella potilaat olivat yhtä tyytyväisiä kummassakin ryhmässä.

Lähde: Archives of Surgery 143: 164-169, 2008

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Julkkisten sairaudet

*
Iltapäivälehdet koti- ja ulkomailla
tekevät näyttäviä lööppejä julkkisten sairauksista. Juice Leskisellä oli sokeritauti, Nykäsen Matilla on ehkä ADHD, Linda Lampenius on kamppaillut bulimiaa vastaan, Lola on ollut selkäleikkauksessa, Riki Sorsan lauluäänen vei syöpä, Vesa-Matti Loirin kunto rapistuu vähitellen ja Ophrah Winfrey on avannut suunsa ja kertonut kilpirauhasongelmistaan. On draamaa, ripittäytymistä, häpeää, eläytymistä ja elämän arvoja on vaakalaudalla.

Vapaaehtoisesti ja vastenmielisesti omaiset ja ystävät tuovat valaistusta näihin ongelmiin ja sitä on sitten euron hintaan tarjolla koko kansalle. Eikö enää saa edes sairastaa rauhassa?

Onko tästä mitään hyötyä? Auttaako se esimerkiksi kilpirauhaspotilasta, että mediamoguli Oprah Winfrey kertoo kilpirauhasensa toimivan välillä liian laiskasti ja välillä liian vilkkaasti?

Kommentoikaa!

perjantaina, lokakuuta 19, 2007

Liian kovilla kierroksilla käyvä kilpirauhanen on terveysriski

**
Lääketieteen lisensiaatti Saara Metso
väittelee tänään (19.10.2007) tohtoriksi Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Aihe on tärkeä - kilpirauhasen liikatoiminnasta aiheutuvat terveysriskit. Erityisesti riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on korkea. Ohessa Tampereen yliopiston tekemä yhteenveto väitöskirjasta:

KILPIRAUHASEN LIIKATOIMINTA LISÄÄ RISKIÄ SAIRASTUA JA KUOLLA SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUKSIIN

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavat potilaat sairastuvat ja kuolevat sydän- ja verisuonisairauksiin useammin kuin muu väestö vielä vuosia kilpirauhasen liikatoiminnan hoidon jälkeen. Etenkin riski sairastua ja kuolla aivoverenkiertohäiriöön on lisääntynyt. Tehokas kilpirauhasen liikatoiminnan hoito vähentää sairaalaan joutumisen ja kuoleman riskiä. Toisaalta yleisesti käytössä oleva radiojodihoito lisää riskiä sairastua ja kuolla syöpään.

Kilpirauhasen liikatoiminta on varsin yleinen sairaus: 2-3 henkilöä sadasta sairastuu kilpirauhasen liikatoimintaan. Niin lääkärit kuin potilaatkin ovat pitäneet hoidettua kilpirauhasen liikatoimintaa hyvänlaatuisena sairautena. Vaikka hoitamattoman kilpirauhasen liikatoiminnan on tiedetty aiheuttavan rytmihäiriöitä ja altistavan aivoverenkiertosairauksille, riskin on ajateltu katoavan tehokkaalla hoidolla.

Kilpirauhasen liikatoimintaa voidaan hoitaa pitkäaikaisella lääkehoidolla, leikkauksella tai radioaktiivisella jodilla. Radiojodihoitoa käytetään yleisimmin, koska se on tehokkain ja yksinkertaisin hoitomuoto. Kilpirauhasen liikatoiminnan ja sen hoitojen vaikutuksista elämän ennusteeseen on hyvin vähän aiempaa tietoa. Tampereen yliopistollisen sairaalan lääkärit ovat tallettaneet kaikkien kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneiden potilaiden tiedot vuodesta 1965 tietokonepohjaiseen rekisteriin. Tämän ainutlaatuisen rekisterin yhdistäminen Suomessa ylläpidettyihin korkealaatuisiin kuolinsyy-, syöpä- ja sairaalahoitorekistereihin antoi luotettavaa tietoa kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneiden potilaiden pitkäaikaisennusteesta.

Tutkimuksessa verrattiin 2793 kilpirauhasen liikatoimintaan radiojodihoidon saaneen potilaan ennustetta 2793 ikä- ja sukupuolivakioidun verrokin ennusteeseen. Potilailla oli 12% suurempi kokonaiskuolleisuus kuin verrokeilla, mikä selittyi kuolleisuudella sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpään. Potilailla oli 12% suurempi riski joutua sairaalaan sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi ja 25% suurempi riski sairastua syöpään kuin verrokeilla. Tutkimuksen perusteella ei voida erottaa, johtuuko lisääntynyt sairastavuus ja kuolleisuus kilpirauhasen liikatoiminnasta vai siihen annetusta hoidosta. On kuitenkin todennäköistä, että kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa elinikäisen riskin sydän- ja verisuonisairauksille ja riskiä voidaan pienentää hoitamalla kilpirauhasen liikatoiminta tehokkaasti. Tehokkain ja yksinkertaisin hoito eli radioaktiivinen jodi näyttää kuitenkin hiukan lisäävän potilaiden syöpäriskiä. Kymmenen vuoden seurannassa sadasta radiojodihoidon saaneesta potilaasta 12 sairastui syöpään, kun verrokeilla vastaava luku oli 9-10.

Tutkimuksen perusteella suositellaan, että kilpirauhasen liikatoiminnan sairastaneet potilaat kävisivät vuosittain lääkärin tarkastuksessa, jonka tavoitteena on kilpirauhasen toiminnan häiriöiden varhainen toteaminen ja hoito, sekä aivoverenkiertosairauksien ja rytmihäiriöiden ehkäisy. Lisäksi potilaiden on tärkeää kiinnittää huomiota elintapoihin ja osallistua Suomessa saatavilla oleviin yleisiin syöpäseulontoihin.

Lähde: Tampereen yliopiston tiedotus, 19.10.2007

Väitöskirjan voi lukea tästä (PDF-tiedosto) tai tilata Granumista (Tampereen yliopiston kirjakauppa)

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Viisi minuuttia väsymyksestä

**
Lukijakyselyn perusteella
kirjoitan väsytystaudista nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Useita vuosia eri potilasyhdistysten kuntoutus- ja tiedotustapahtumissa käyneenä voin sanoa, että kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu sairaus eikä missään nimessä mikään kevyt tauti. Onni ei helposti löydä sijaa sellaisessa ihmisessä jonka kilpirauhanen toimii laiskasti. Tauti iskee yleisemmin naisiin, mutta ei tässä kuitenkaan ihan täysin miehiä rauhaan jätetä. Jos mies jatkuvasti makaa sohvalla, lihoo, ajatus katkeilee eikä saa mitään aikaiseksi, hänellä voi olla miehen perusluonteen lisäksi sellainen laiskanpuoleisesti toimiva rauhanen tuossa kaulalla. En väsytä teitä pitkillä sepustuksilla aiheesta, vaan tarjoan käytännönläheisiä ideoita siitä miten kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä potilas voi virkistyä:

  1. Ota selvää miksi sinua väsyttää koko ajan? Mitenkään normaalia ei ole jos hyvin nukutun yön jälkeen yhä vain väsyttää. Syy voi olla kilpirauhasessa, joka ei valmista tarpeeksi tyroksiini -nimistä ihmiselle välttämätöntä hormonia. Tämä hormoni lisää kierroksia elimistöön. Mahdollinen puutostila selviää yksinkertaisella verikokeella. Käy verikokeessa! Anna lääkärin tarkistella raja-arvoja ja noudata lääkärin hoito-ohjeita.
  2. Lääkärit eivät hoksaa! Lääkärin ammatti on hyvin vaativa. Sairauksien kirjo on valtava ja syynä väsymykseen voi olla niin moni asia. Moni lääkäri ei tajua, että väsymykseen voi löytyä selitys usein potilaan täysin yllättäneestä kilpirauhasen tulehduksesta. Itse asiassa noin 90% tapauksista ovat näitä ns. autoimmuunitapauksia, jossa kilpirauhasen solut tuhoutuvat koska ne yllättäen koetaan ihmiselimistölle vieraiksi soluiksi. Suurin syy siihen miksi lääkäri ei hoksaa kilpirauhasta epäillä on Käypä hoito -suositusten puuttuminen. Varovasti vihjaise lääkärille voisiko syy olla kilpirauhasessa. Tutkimusten mukaan kaikki lääkärit eivät kuitenkaan pidä sellaisesta potilaasta, joka tulee vastaanotolle suurena asiantuntijana. Ohjaa keskustelua siihen suuntaan, että lääkäri itse keksii epäillä kilpirauhasta! Ole sopivan viekas.
  3. Lääkkeet eivät auta. Vajaatoimintaa hoidetaan synteettisellä tyroksiinihormonilla. Tabletit otetaan aamuisin mieluiten tyhjään vatsaan. Lääkkeet eivät heti auta ja hoitotasapainoa saa etsiä välillä tosi pitkään. Useimmat saavuttavat hyvän hoitotasapainon. Tyroksiiniannos on oikea, kun potilasta ei enää väsytä niin vietävästi ja vointi on muutenkin hyvä. Liian suuri tyroksiiniannos aiheuttaa päinvastaisen reaktion, eli kilpirauhasen liikatoiminnan, jolloin esimerkiksi hikoilu lisääntyy, paino alenee, pulssi kiihtyy ja esiintyy sydämen rytmihäiriöitä. Osalle potilaista ei onni ole suosiollinen ja hoitotasapainoon pääsy pelkällä tyroksiinilla ei millään tahdo onnistua. Silloin joillekin voi olla apua tyroksiiniin (T4) ja trijodotyroniinin (T3) yhdistelmästä. Vaihtoehtoinen luontainen lääkevalmiste Armour Thyroid (valmistetaan sian kilpirauhasesta uuttamalla) on tuonut elämänilon takaisin muutamille suomalaispotilaille. Mitään syytä ei ole epäillä tervehtymistarinoiden aitoutta. Olisi tärkeää tutkia tätä viimeksimainittua vaihtoehtoa tarkemmin, jotta saataisiin täysi varmuus valmisteen sopivuudesta. Näin potilailla olisi laaja kirjo erilaisia lääkevalmisteita käytettävissä joko yksistään tai yhdistelminä parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi.
  4. Liike on lääke. Väsymättä olen julistanut liikunnan ilosanomaa tälle potilasryhmälle ja voin ilokseni todeta potilaiden vastaanottaneen ohjeistukset iloiten. Voin jopa kehua korviini kantautuneen tietoja, että liikuntaohjeitani noudatettaisiin ja niistä olisi ollut jopa hyötyä. Väsymys karisee noudattamalla olohuoneliikuntaa, raivohyppelyä ja liikkumalla monipuolisesti kauniissa luonnossamme. Kysykää lisää näistä pirteän olon tuovista liikuntahassutuksista tai tilatkaa minut paikalle liikesarjoja esittelemään. Olen tunnetusti erittäin edullinen ja joidenkin mielestä jopa viihdyttävä.
  5. Syö värejä. Luonto on kekseliäs. Se tuottaa meille värikkäitä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Syö näitä riittävästi (olihan se puoli kiloa päivässä, jookos?) ja väsymys karisee. Asiaa on paljon tutkittu ja viesti on päivänselvä: Värikkäät kasvikset, vihannekset ja hedelmät syövät pois väsymyksen elimistöstäsi!
  6. Ota vitamiinikuuri. Olen sitä mieltä, että ihminen saa monipuolisesta ravinnosta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Kilpirauhaspotilas voi kuitenkin kärsiä niin mittavasta väsymyksestä ja alakulosta, että ruokailu on huolimatonta ja epäterveellistä. Silloin voi olla paikallaan ottaa kuuriluonteisesti jokin laadukas monivitamiinivalmiste, jotta into nauttia hyvää ja terveellistä ruokaa taas saadaan takaisin. Juttele apteekkarin tai luontaistuotekauppiaan kanssa.
Väsymättä kilpirauhaspotilaiden puolesta tsempaten jätän teidät nyt pohtimaan näitä yksinkertaisia ohjeitani.

Viisi minuuttia -sarja

tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei aina lääkäri huomaa

Tohtori Marketta Pekkarinen-Kouki kirjoittaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Hän pitää kilpirauhasen toimintaa kuvaavien hormonien viiterajoja Suomessa liian väljinä mikä johtaa siihen, että vajaatoimintaa ei lähdetä hoitamaan kovinkaan helposti. Ensin etsitään kaikkia mahdollisia selitysmalleja vetämättömään oloon, paleluun, painonnousuun, kuivan karheaan ihoon jne.

Kilpirauhasta toimimaan piiskaavan hormonin (TSH) pitoisuus veriseerumissa voidaan nykyään mitata aika tarkasti. TSH:n lisääntyminen merkitsee yleensä kilpirauhasen vajaatoimintaa. Amerikkalaistutkimuksissa on todettu, että yli 95 prosentilla terveistä ihmisistä TSH:n pitoisuus seerumissa on alle 2,5 milliyksikköä/litra, keskiarvon ollessa noin 1,2-1,4. Yli 2,5 oleva arvo ainakin viittaisi mahdolliseen kilpirauhashäiriöön. Jos arvo on toistuvasti sen yli, suositellaan tyroksiinihoitoa. Suomessa normaalin ylärajana pidetään laboratoriosta riippuen noin 4-5. Käytännössä tyroksiinihoitoa usein määrätään vasta, jos arvo on yli 10, ellei ole selviä vajaatoiminnan oireita.

Monet kilpirauhaspotilaat yritetään hoitaa masennuslääkkeillä, joihin sitten voi kehittyä riippuvuus. Väsymysoireen vuoksi kilpirauhaspotilaita voidaan pitää laiskoina ja työtä vieroksuvina. Kuinka paljon Suomessa on puolikuntoisia työttömiä, jotka voitaisiin helposti hoitaa työkuntoisiksi ja joiden elämänlaatu paranisi tyroksiinihoidolla? Kilpirauhasen vajaatoiminta voi olla syynä verensokerin alhaisuuteen, lihomiseen, korkeaan kolesteroliin, sydän- ja verisuonitauteihin ym. vaivoihin.

Suomessa on paljon potilaita, joiden oireet viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta koska heidän TSH-arvonsa ovat viiteylärajan paikkeilla tai vaikkapa ylikin, he eivät saa hoitoa. Eikö olisi jo aika muuttaa käytäntöä, ainakin kokeilla tyroksiinihoitoa?

Lähteet:
Pekkarinen-Kouki M. Kilpirauhasen vajaatoiminta jää usein hoitamatta. Turun Sanomat, Mielipiteet, 7.11.2006
Sundqvist C. Ota vastuu terveydestäsi - liiku ja syö hyvin! Suomen Potilaslehti 29 (3): 17-18, 2006