Tyreotropiinin viiterajoja ei lasketa

*
Tässä on tietoa joka saattaa kiinnostaa kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiviä. Huomenna 18.4.2008 LL Seija Eskelinen väittelee tohtoriksi aiheesta "Kilpirauhasfunktio iäkkäillä ja sukupuolihormonit iäkkäillä miehillä: viitevälit ja yhteydet terveyteen."

Kilpirauhasliitto on ollut helisemässä jäsenistön vaatimuksilla laskea TSH:n viitearvoja alhaisemmiksi. Tätä asiaa kansainväliset tutkimuksetkin puoltavat. Näin voitaisiin aloittaa tyroksiinin anto lääkkeenä aikaisemmassa vaiheessa sairautta. Lääkärit ovat tämän suhteen Suomessa olleet melkoisia jääräpäitä ja Eskelisen väitöstyö ei tuo tähän tilanteeseen mitään muutosta tai helpotusta.

Tyreotropiinin eli TSH:n mittaus on yleisin kilpirauhasen toimintaa selvittävä laboratoriotutkimus. Kilpirauhasen vajaatoiminnan epäilyssä sen nykyistä viitevälin ylärajaa (n. 4.0 - 4.5 mU/L) on esitetty madallettavaksi 2.5 mU/L tasoon. Eskelisen tutkimuksessa, johon osallistui 82 % (eli 1252 asukasta) Liedon kunnan yli 65-vuotiaista, määritettiin TSH:n viiteväliksi aika odotettu 0.47 - 5.6 mU/L. TSH-tasot eivät korreloineet koettuun terveyteen, dementiaan, masennukseen tai muihin aivokopan oireisiin lietolaisilla.

Eskelinen ei löydä riittäviä perusteita TSH:n ylärajan laskemiseen. Naisista peräti 30 prosentilla ja miehistä 20 prosentilla TSH-arvot olivat yli 2.5 mU/L. TSH:n viitevälin ylärajan laskemiseen tuleekin suhtautua varauksella tässä ikäryhmässä. Kysymys on merkittävä, sillä se koskee suuria potilasmääriä. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa nyt n. 100 000 ihmistä.

Viitevälin ylärajan laskeminen merkitsisi sairaiksi määriteltävien määrän kasvamista ilman tietoa siitä, mitä heille oikeastaan pitäisi tehdä. Lievästi kohonneen TSH-tason hoidon aiheista ja vaikuttavuudesta ei ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä nykyiselläkään 4.5 mU/L viitevälin ylärajalla.

On lääkäreitä, jotka aloittavat tyroksiinihoidon aina TSH:n ollessa vähänkin koholla, jos potilaalla on kilpirauhasen vajaatoimintaan sopivia oireita ja löydöksiä, ja sitten katsovat, katoavatko nämä korvaushoidolla. Oireet voivat kuulemieni potilaskertomusten mukaan olla kovinkin vaihtelevia. Eskelisen tapa sokeasti tuijottaa viitearvoja ei äkkiseltään tunnu kovin järkevältä. Täytyy tosin muistaa, että Eskelisen aineistossa oli iäkkäitä potilaita.

Lähde: Turun Yliopiston tiedotus, 17.4.2008