Tämä kirjoitus kuuluu siihen sarjaan kirjoituksiani, joissa pyrin mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Tämän lukemiseen menee viisi minuuttia. Pohdittavaa voi kuitenkin riittää koko päiväksi. Kyse on nyt nimittäin siitä mitä sinun pitäisi syödä voidaksesi mahdollisimman hyvin. Me puhumme sinun ruokavaliostasi.
Ruokavaliota (dieettiä) voi noudattaa vaikka ei laihduttaisikaan. Paras ruokavalio on sellainen jota voi noudattaa koko elämänsä ajan. Tämän tiedon varassa me teemme joka päivä ruokavalintoja kaupassa. Mitä laittaisimme ruoaksi? Edistääksemme terveellisiä valintojamme ruokakaupassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tehnyt meille suosituksia, joilla me suomalaiset voimme pysyä terveenä. Nämä suositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Todennäköisesti tämä ns. lautasmalliin perustuva ruokavalio sopii oikein hyvin sellaisille ihmisille, jotka liikkuvat paljon. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsenten edustamat kaupalliset näkökohdat ja teolliset kytkökset ovat johtaneet siihen, että joidenkin ruokien asema korostuu liiaksikin. Erityisesti tuo vankka tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden suosiminen on saavuttanut lähes käsittämättömät mittasuhteet. Ei voi olla järkevää noudattaa sellaista ruokavaliota, joka johtaa väistämättömään lihomiskierteeseen: paljon perunaa, leipää, pastaa ja makeita välipaloja.
Onneksi on keksitty Sydänmerkki! Kun teet sillä tavalla, että vältät Sydänmerkillä varustettuja ruoka-aineita (pois lukien äskettäin Sydänmerkin saaneita hedelmiä ja vihanneksia, niitä voit valita kohtuullisia määriä!), voit noudattaa ruokavaliota, joka sopii useimmille ihmisille. Kyseessä on silloin ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Lue esimerkiksi Hiilihydraattitietoisuuden Suomen historia. Se on joustava elämäntilanteiden mukaan muuttuva, kaupallisista kytköksistä lähes vapaa ruokavalio, jota voin lämpimästi suositella. Tämä ruokavalio nimittäin on sillä tavalla järkevä, että se ottaa huomioon sen yksinkertaisen asian, että ravinnon hiilihydraattikuorma vaihtelee terveystilan ja liikunta-aktiviteetin mukaan. Ei tämäkään ruokavalio ole ongelmaton. On itse asiassa mahdotonta laatia kaikille ihmisille sopivaa yhtä ja samaa ruokavaliota. Me olemme niin erilaisia. Aika lähelle ihannetilannetta kuitenkin päästään hiilihydraattitietoisuudella.
Terve ihminen, jolla ei ole diabetesta (sokeritautia) tai sen esiasteita, eikä myöskään metabolista oireyhtymää, voi syödä paljon hiilihydraatteja. Sama koskee ihmistä joka liikkuu tosi paljon. Hän voi myös syödä runsaasti hiilihydraatteja. Sen sijaan aineenvaihduntasairauksien runtelema ihminen tekee viisaasti jos hän syö vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa sekä korkealaatuisia proteiineja. Varsinkin jos liikuntapanos jää kovin vähäiseksi. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ihmisen on tehtävä valinta: haluaako hän panostaa hiilihydraatteihin vai rasvoihin. Sekä rasvojen että hiilihydraattien runsas nauttiminen samanaikaisesti johtaa havaintojeni mukaan herkästi nälänhallinnan menettämiseen, lihomiseen ja terveysongelmiin.
Vähän ja paljon liikkuville on yhteistä, että valitaan ravintorasvat luonnollisista lähteistä. Se jääkaapissa vielä oleva margariini käytetään kenkien lankkaamiseen tai pyörän ketjujen rasvaamiseen. Ihmisravinnoksi se ei kovinkaan hyvin sovellu. Sinun pitää syödä voita, kovettamattomia kasviöljyjä ja tietenkin rasvaista kalaa. Hiilihydraatit valitset mieluusti maanpäällisistä kasviksista. Mikäli leipää syödään, suositaan ehdottomasti kokojyvästä valmistettuja tuotteita. Vältetään esimerkiksi Sydänmerkillä varustettuja sokerikorppuja. Proteiinit haetaan mieluiten eläinkunnasta. Kasviksien varaan jätetty proteiinien saanti vaatii kovia ponnisteluja ja viitseliäisyyttä. Syökää kalaa, lihaa ja joskus vaikkapa papuja.
Miksi tehdä ruokavalio tämän vaikeammaksi?
Tässä sarjassa on ilmestynyt aiemmin nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia...
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...metabolisesta oireyhtymästä
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...piilorasvasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
- ...voista
- ...väsymyksestä
Paljonko pitää liikkua, jotta voi sanoa liikkuvansa paljon?
VastaaPoistaVille kysyy milloin liikkuu paljon. Tämä on varmaankin aika yksilöllistä. Minulla on valmennuksessa urheilijoita, jotka liikkuvat yli 700 tuntia vuodessa (eli pari tuntia päivässä). He liikkuvat paljon. Minä liikun noin 300 tuntia vuodessa (eli vähän alle tunnin päivässä). Se on kyllä aika säälittävän vähän. :-)
VastaaPoistaOlisikohan muhkean 65 prosentin hiilihydraattialtistuksen salliva liikuntamäärä jossakin lähellä 45-60 min liikuntaa päivittäin? Riippuu tietenkin liikuntamuodosta. Vaikea vastata kovin tarkasti.
Minulla on tuo työ, jossa ei paljon tule liikuttua. Sen takia vähän olen pohdiskellut tätä, että mikä on paljon liikkumista. Toki harrastan hikiliikuntaa juurikin tuon vajaan tunnin päivässä keskimäärin ja saman verran hyötyliikuntaa, muttei se paljolta tunnu.
VastaaPoistaNyt on juttu mun mielestä väärän otsikon alla - tai toisinpäin. Mielestäni käytännön ravitsemusneuvonnan ei pitäisi olla tällaista yhden asian lobbaamista. Kannatan vähähiilihydraattisen ruokavalion lobbaamista suhteessa päättäjiin ja asiantuntijoihin, mutta mutta..
VastaaPoista..mutta kun kirjoitetaan käytännön ravitsemusneuvonnan näkökulmasta otsikon RUOKAVALIO alla, niin toivoisi vähän kokonaisvaltaisempaa ja monipuolisempaa lähestymistapaa. Kielikuvaa käyttääkseni, pitäisi nähdä metsä puilta.
Näin nuoren urbaanin uusavuttoman sinkkumiehen näkökulmasta lähtisin kyllä enemmän ruoka-aineista käsin kun yhdestä ravintoaineesta käsin. En usko, että terveellisesti syövän tarvitsee edes hirveän hyvin hallita ravitsemusasioita kalori- ja ravintoainetasolla.
Kasvikset, monipuolisuus, kohtuus, nautinto ja sopivien annoskokojen hahmottaminen - vain joitakin mainitakseni - ovat helposti ymmärrettäviä ja latteudestaan huolimatta edelleen päteviä lähtökohtia terveelle ruokavaliolle. Äskeisessä lauseessa mainittua listaa voi myös soveltaa hiilareiden nauttimisessa.
Asiantuntijoina itseään pitävien liiallinen me-he-vastakkainasettelu on medianäkyvyyden ja oman asiantuntijuuden pönkittämisen kannalta ehkä eduksi, mutta se voi olla loppujen lopuksi vaan kaikille hallaa, jos ei EDES ASIANTUNTIJAPIIREISSÄ kyetä näkemään niitä tärkeimpiä ja perustavanlaatuisia asioita, joista ollaan yhtämieltä.
Tästä tuli nyt lievää avautumista, mutta sen olet ennenkin täällä blogissasi sallinnut. Vaikka asiasta avauduinkin, olen kyllä yleisesti ottaen pitänyt kirjoituksiasi mainioina, rakentavina ja itselleni opettavaisina.
Christer taitaa olla matkalla Karoliiniseen instituuttiin luennoimaan. Näkee sitten jossain vaiheessa sinun kommenttisi ja vastaa siihen aikanaan.
VastaaPoistaOlen täsmälleen samaa mieltä kuin veteraaniurheilija tämän ruokavaliojutun kanssa.
Ei tämä hiilihydraattitietoisuus kovin paljon medianäkyvyyttä ole saanutkaan, mutta kun todellinen asiantuntija on asiaa edistämässä, silloin tässä on jokin pieni toive edes.
Minun mielestäni selkein koskaan lukemani kirjoitus ruokavaliosta. Jotain täysin muuta kuin kansanterveyslaitoksen yksipuolinen propaganda.
Reijo
Taisin ilmaista itseäni osittain vähän kömpelösti.
VastaaPoistaKritiikkini asiantuntijoita tai me-he-asetelmaa vastaan ei ollut missään nimessä kohdistettu erityisesti tälle blogille tai Christerille. Kyse oli ennemminkin kritiikin osoitus ravitsemuskeskustelun ilmapiirille. Sitä kun ei itse kykene samaistumaan kummallekaan puolelle tässä ME-HE-asetelmassa.
Ihan vaan oman kokemuksen pohjalta: en ole yhtään vakuuttunut siitä että hyvää ruokavaliota kannattaa hahmottaa energiaravintoaineiden suhteella, vaikka keskustelu sen ympärillä tuntuu pyörivän. Itse koen kaipuuta niihin pitkiin ja vahvoihin ruokakulttuureihin, joissa ruokavaliota lähestytään nautinnon, perinteiden, yhteisyyden ja kohtuuden näkökulmasta, ja joissa terveyskin mielletään nautinnon, perinteiden, yhteisyyden ja kohtuuden näkökulmasta.
Sen myönnän, että täällä on paljon minua suurempaa asiantuntemusta biokemian ja fysiologian osalta, jota kunnioitan. Itse yritän omalla vähäisellä tietomäärälläni pitää yllä kulttuurintutkimuksen ja käyttymistieteen näkökulmia pohdittaessa ruokavaliota.
Hei Janne ja Reijo. Olen nyt palannut Ruotsista ja vastaan tällä hetkellä sähköposteihin sekä näihin kommentteihinne. Ruotsin reissu oli oikein onnistunut. Pekka Puskan valtakunnasta siirtyminen läntiseen naapurimaahamme on silmiä avaava kokemus. En ollut uskoa silmiäni ja korviani. Ruotsissa moni asia on toisin kuin Suomessa. Kun Suomessa lähes anteeksi pyydellen saa luennoilla mainita käyttävänsä voita ja suosivansa ravintorasvoja, Ruotsissa on suuri tarve kuulla juuri näistä luonnonrasvoista. Margariini on Ruotsissa kokenut niin kovia kolahduksia, että pitäisin ihmeenä jos voivat välttyä margariinin myynnin romahtamiselta. Ruotsissa terveysalan kuumin trendi on tällä hetkellä "ekologisk", eli kaikki janoavat lisää tietoa luonnonmukaisesti tuotetusta ruoasta. Teollisuuden pöperöt ovat "out". Kaikkien huulilla on lääkäri Annika Dahlqvist, joka puhuu LCHF-ruokavaliostaan.
VastaaPoistaKirjoitan sen minkä kirjoitan. Ruotsin esimerkki tekee minusta vielä räväkämmän. En enää anteeksi pyydellen puhu ja kirjoita pahaa margariinista (=kenkälankista ja pyörän ketjujen rasvaukseen soveltuvasta elintarvikkeesta) ja ylistä luonnollista voita. Jos asia minusta riippuu, niin margariinille koittaa huonot ajat Suomessakin.
Kiva, että Ruotsin reissu oli antoisa.
VastaaPoistaMä oon pimahtanut ite tällaiseen poikkitieteelliseen semioottiseen ravitsemustekstien lukemiseen, jota en vielä välttämättä osaa kovinkaan hyvin soveltaa - kuten aikaisemmista kommenteistani kävi ehkä ilmi :).
Kuulostaa vähän monimutkaiselta, mutta tykkään lukea ravitsemustekstejä siinä valossa, että sisältääkö ne käsitteitä luonnontieteistä (erityisesti fysiologiasta), käyttäytimistieteistä vai painotetaako siinä vahvoja ruokaperinteitä. Yhdysvalloissa ja Suomessa käytetään kovasti - arjessakin - luonnontieteellistä käsitteistöä, mutta kaikkialla maapallollamme asiat eivät ole ihan samalla tavalla.
En tiedä mitä tästä kaikesta tulee (ehkä gradu), mutta taidanpa keskittyä näiten asioitten pohtimiseen enemmän tuolla omalla puolellani.
Janne sanoo pimahtaneensa tällaisten poikkitieteellisten semioottisten ravitsemustekstien lukemiseen.
VastaaPoistaKirjoituksistani voi löytyä semiotiikkaa ja silkkaa kaaosta. Itse ainakin koen, että 3-4 viimeistä vuotta ovat olleet kohdallani kaoottisia, mutta tavattoman mielenkiintoisia. Päälaelleen on kääntynyt moni kirjaviisaus. Ei ihme, että jotkut ravitsemusterapeutit katsovat parhaaksi kritisoida luentojani, enhän minä tiukasti seuraa kaikkia vallitsevia oppirakennelmia niin kuin heillä on tapana. Teen heidän elämänsä varmaan liian vaikeaksi? En minä muuten ymmärrä miksi yhdeksän ravitsemusterapeutin joukko voi nähdä niin paljon vaivaa minusta, että tekevät vaatimattomasta luennostani tilaisuuden järjestäjälle virallisen valituksen ja houkuttelevat vieläpä allekirjoittajaksi ylilääkärin! Oli siinä tomeruudessa ihailtavaa energisyyttä. Käyttäisivät energiansa potilastyöhön ja lopettaisivat minun ja rehtorin naurattamisen!
Diabetesliiton kanssa minulla on vakavampi selkkaus. Sieltäpäin sabotoidaan luentojani. Siitä minä saatan jopa suuttua. Silloin kun minä suutun, minä olen erityisen luovassa olotilassa. Jos minä olisin Diabetesliiton palkkalistoilla olisin nyt kovin, kovin hiljaa... ja antaisin luentojen toteutua eri puolilla Suomea.
Tsemppiä gradun tekoon, Janne!
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo ravitsemusterapeuttien kirje..
VastaaPoistaAM