lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Viisi minuuttia nauriista

Olen saanut runsaasti palautetta näistä viisiminuuttisista tuokioista ravinnon ja terveyden äärellä. Ne eroavat normaalista kirjoittelustani sen suhteen, että ne ovat sellaisia ajattomia tiedonmurusia.

Nyt tulee viisi minuuttia luettavaa nauriista. Nauris on ikivanha juurikasvi. Sitä viljeltiin meillä ennen perunaa ja tunnettiin jo antiikin Kreikassa sekä Intiassa. Tarkkaa syntysijaa nauriin viljelylle ei tunneta, mutta ehdolla on Lähi-idän maat, Pakistan ja Afganistan. Nauris sietää hyvin kylmyyttä, joten sitä voi viljellä jopa Grönlannissa ja kuulemani perimätiedon mukaan meillä Suomessa nauriit ja lantut jätettiin joskus peltoon talven yli ja syötiin aikaisin keväällä pahimpaan nälkään. Muistaakseni lanttu säilyi talven yli tällä tavalla tosi hyvin ja nauriskin kohtalaisesti. Tällä hetkellä naurista kelpuutetaan monesti vain rehukasviksi kotieläimille, mutta toivon että saatte kipinän kokeilla naurista ruoanlaitossanne.

Nauriista on olemassa erilaisia lajikkeita, litteähköjä ja pyöreitä. Se kasvaa hyvin nopeasti ja on parhaimmillaan pienikokoisena. Liian suurena nauris muuttuu tikkumaiseksi ja sitkeäksi. Viljelijää kiusataan naurissadon alttiudella mennä pilalle esim. kaalikoin ja muiden tuhohyönteisten vaikutuksesta.

Naurista käytetään monien suomalaisten perinneruokien valmistukseen. Keskisuomalaisen perinteen mukaan nauris kylvettiin kaskimaille. Syksyllä sadonkorjuun aikaan valmistettiin herkullisia naurispaistikkaita. Nauriit kypsyivät kahden tulella lämmitetyn ja maahan haudatun sileän kiven välissä. Paistikkaita syötiin ulkosalla leivän kanssa. Yleistä ruokaa olivat myös nauriskeitikkäät eli -hauvikkaat, joita haudutettiin rautapadassa suuri määrä kerrallaan. Vähän suolatun keitinveden annettiin haihtua kokonaan. Kylmiä hauvikkaita oli muistitiedon mukaan aina pöydässä tarjolla. Keuruulla muistettiin naurishauvikkaiden maistuneen laukkuryssille paaston aikaan. Nykyisin nauris taitaa olla enemmänkin tunnettu isolle yleisölle kesäherkkuna, jota etenkin lapset mielellään syövät raakana. Kesäisin torilta ostetut tuoreet naurisniput tekevät kauppansa nopeina naposteluherkkuina. Makua tästä vaaleasta viettelijästä siis löytyy! Nauris sopii lantun tavoin keittoihin, patoihin ja kasvispihveihin.

Nauriin sisältämä ravintokuitu auttaa pitämään suoliston kunnossa. Nauriin terveysominaisuuksiin liitetäänkin mahdollinen paksu- ja peräsuolen syövän ehkäisy. Nauriissa on jonkin verran C-vitamiinia. Suuren vesipitoisuutensa ansiosta nauris on vähäkalorinen. Finelin ravintotietokanta ilmoittaa nauriin energiamääräksi 24 kcal (100 kJ) / 100 g. Myös nauriin vihreät lehdet voi käyttää ruoaksi. Niissä on runsaasti beetakaroteenia, C-vitamiinia ja foolihappoa (B9-vitamiini). Naurissa on runsaasti nitraattia ja sitä ei sen takia suositella kaikkein pienimmille lapsille.

Muita kirjoituksia tässä sarjassa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti