Mustikkaohjelma

Olen tutustunut viime kuukausien aikana Mustikkaohjelma -nimiseen sivustoon. Sivua ylläpitää minulle tuntematon suomalainen yksityishenkilö, Ilkka Piironen. Sivuja on mahdotonta sivuuttaa olankohautuksella, se olisi tavattoman epäkohteliasta. Päinvastoin sivuilla on valtavan paljon hyvää ravintotietoutta. Sivuston nimi tulee kirjoittajan ihailusta mustikkaa kohtaan. Tiedon jäsentämisessä on kirjoittajalla vielä töitä.

Mutta ravitsemustieto ei lopu mustikkaan, ei suinkaan. Sivuilta löytyy pohdiskelevaa tietoa diabeteksen ruokavaliohoidosta, ravinnon tärkeydestä soluillemme ja monipuolisen perusruoan ylistystä saa sivukaupalla lukea.

Poimin tähän joitakin sivulla olevia mielenkiintoisia väitteitä, jotta teilläkin mahdollisesti herää mielenkiinto lukea noita mustikkasivuja:

• suomalainen syö keskimäärin 200 grammaa sokeria joka päivä. Tiesitkö Sinä, että esimerkiksi leivässä on keskimäärin 42% tärkkelystä eli sokeria. Sokerin syöminen vaatii insuliinia, jota erittyy ihmisillä eri tavoin. Kun insuliinin teho laskee, kehittyy tyypin 2 diabetes. Tästä tiedosta huolimatta diabetesyhdistykset ympäri maailmaa sanovat, että 60 % energiasta tulisi saada hiilihydraateista. Jos verensokerisi nousee liiaksi, lisäät vain tarvittaessa insuliinin määrää.
• Diabetes eli koholla oleva verensokeri tuhoaa eri elimiä eri tavoin. Tämä perustuu siihen, että sokeri happamana aineena saostuu elinten valkuaismolekyyleihin. Vuonna 2010 on arvioitu, että Suomessa on 400 000 diagnostisoitua diabetespotilasta ja 200 000 potilasta, jotka eivät tiedä, että heillä on diabetes.
• On arvioitu, että liika sokeri aiheuttaa vuonna 2010 13 000 aivohalvausta. 40 000:lle tulee sydänkohtaus. 10-40 prosentilla on munuaisvaurio. Ääreishermovaurioita tulee 100 000-150 000:lle. Jalkavauriot ovat yleisimpiä. Joka toisella vaurioituu autonominen (tahdosta riippumaton) hermosto. Krooninen jalkahaava tulee olemaan 60 000-80 000:lla (Mediteema, diabetes, 3.11.2006). Kaikkia näitä sairauksia voitaisiin estää kehittymästä, jos ihmiset tietäisivät, kuinka veren sokeripitoisuutta voitaisiin alentaa.
• Dieettini ei ole laihdutusdieetti vaan tapa elää.
• Minua on vuosien kuluessa askarruttanut minkä vuoksi sanotaan, että kyllästettyä rasvaa ei pitäisi syödä, kun solut tarvitsevat sitä solukalvoilleen. Omega-6- ja omega-3 rasvahappojen välinen suhde on tärkeä elintoimintojen kannalta. Se on nyt ihmisillä länsimaissa noin 20-50:1:een (omega-6:n suhde omega-3:een). Mutta eri elimet toimivat parhaiten, kun tämä suhde on 1:1. Ruokavaliossani tämä suhde on 1:1.
• Vuosisatoja on tiedetty, että ruualla voi olla lääkkeellisiä ominaisuuksia. Lääkärit tietävät vain vähän ravitsemuksesta, koska he eivät ole saaneet tästä opetusta. Cajannepippuri laskee tehokkaasti korkeaa kokonaiskolesterolia. Kaali voi vähentää syöpäriskiä ja stimuloida immuunijärjestelmää. Kala alentaa huonoa LDL-kolesterolia. Mustikassa on laskettu olevan 5000 erilaista antioksidanttia. Omena tasoittaa verensokeria. Yhdestä porkkanasta päivässä voi saada riittävästi beetakaroteenia. Ruuan sisältämät kivennäisaineet, aminohapot ja rasvahapot, entsyymit ja vitamiinit tukevat eri elinten toimintaa. Kehon lähettämät erilaiset oireet voivat olla varoitusmerkkejä ravinteiden epätasapainosta, vajauksesta tai elinten ja rauhasten väärästä toiminnasta.
• Ruuansaannin tulisi olla päivällä klo 12-20 välisenä aikana. Ruuansulatuksen tulisi tapahtua yöllä klo 20-04 välisenä aikana. Tällöin ravinnon hajoaminen entsyymeillä pienemmiksi molekyyleiksi jatkuu ja elimistö varastoi pilkkomiaan molekyylejä. Varastoista solut valitsevat tarvitsemiaan raaka-aineita ja valmistavat tuhansia uusia molekyylejä, jotta solujen sisäiset rakenteet uusiutuvat. Kuona-aineiden poisto kehosta tapahtuu klo 04-12 välisenä aikana. Sen vuoksi aamiaisen tulisi olla helposti sulavaa, joka ei vaadi ruuansulatukselta energiaa. Työenergia lisääntyy aamusta alkaen.
• Pelkomme siitä, että emme saa unta tarpeeksi, on terveyttä heikentävä asia. Huolet, jotka koskevat ruokavaliota, ympäristön saastumista ja liikunnan puutetta voivat aiheuttaa tuskaisuutta, mikä vähentää unensaantia. Huonosti nukkuvilla ihmisillä on usein alhainen melatoniini. Pimeän aikana käpylisäke erittää enemmän melatoniinia, joka voi aiheuttaa väsymystä, ärtyisyyttä, heikkoa oloa, liikasyöntiä, sosiaalista eriytymistä. Toisaalta serotoniinin vaikutus on vastakkainen. Auringonvalo lisää serotoniinin erittymistä mikä nostaa mielialaa. USA:ssa 25 miljoonaa ihmistä kärsii masennuksesta (winter blues).
• Uni yhdistää erilaisia tapahtumia, jotka tekevät ihmisen. Sellaisia ovat persoonallisuus, muisti, ajatukset ja tunteet. Näyttäisi siltä, että syvät aallot ovat tärkeimmät, jotka uudistavat ihmistä. Kun nyt ”käsillä tekemisen aika” eli teollistumisaika on ohi, ihminen tarvitsee yhä enemmän uusia ajatuksia, uusia päätöksiä ja tekoja pärjätäkseen nyky-yhteiskunnassa. Tätä varten hän tarvitsee hyvän unen.
• Ulkona tulisi reippaasti kävellä vähintään puolesta tunnista yhteen tuntiin vuorokaudessa joka päivä. Kävelynopeus voisi olla sellainen, että voi vaikka laulaa. Kovempaa vauhtia mennessä voi vielä keskustella kumppaninsa kanssa. Nopeuden mittarina voi käyttää pulssinopeutta, jonka voi mitata ranteesta, kaulalta tai kuunnella rintakehältä. Tai voi käyttää pulssimittaria. Ihanteellinen kävelynopeus olisi sellainen, että pulssinopeus olisi 50-70% maksimaalisesta pulssinopeudesta. Maksimaalisen lyöntinopeuden saa selville, kun vähentää 220:stä henkilön iän. Esimerkiksi 50 vuotiaan maksimi pulssinopeus tulisi olla 220-50= 170 lyöntiä minuutissa. 50% amerikkalaisista ei liiku tarpeeksi ja 25% aikuisista ei liiku lainkaan.
• Vähäinen liikunta lisää ylipainoa ja joukkoa kroonisia sairauksia. Oikea ravinto ja liikunta kulkevat käsi kädessä. Tämä estää sydän- ja verisuonisairautta, tyypin 2 diabetestä, osteoporoosia, tiettyjen syöpälajien kehittymistä, ehkäisee niveltulehduksia ja kömpelyyden ja jäykkyyden kehittymistä, ehkäisee depressiota, parantaa mielentilaa ja vähentää painoa tai ylläpitää oikeaa painoa.
• Vanhemmat ihmiset eivät voi kulkea nopeasti. Heille voisi sopia ns. vastusharjoitus (resistance training). Kehomme jakautuu kahteen osaan: Rasvavarastoon ja ei-rasvakudokseen, jonka muodostavat lihakset, luusto, sisäelimet. Rasvaton lihasmassa on aineenvaihdunnallisesti tärkeä, sillä se käyttää energiaa. 25 vuoden jälkeen alamme hitaasti kadottaa lihaksiamme, jolloin kalorien tarvekin vähenee. Harjoittelemalla lihasvoiman käyttöä säännöllisesti voimme estää lihaskatoa ja lisätä lepoaineenvaihduntaa. Tämä estää myös osteoporoosia. Esimerkkinä on koe, jossa todettiin, että liikkumalla 3 vuoden aikana (11-14 v tyttö) saavutettu luunvahvistuminen vähenee yhtä paljon menopaussin jälkeen 30 vuodessa (70 vuotta vanha nainen).
• Lopeta tupakanpoltto, joka lisää adrenaliinin eritystä. Tämä nostaa verensokeria, mikä vaatii insuliinia. Osalla ihmisistä verensokeri voi laskea liian alas, josta voi aiheutua lääketieteellisiä oireita.
• Kahvista on tehty 19000 tutkimusta. Kts.tarkemmin www.coffeescience.org . Kahvi sisältää runsaasti (1000 kpl) antioksidantteja. Harvardin Yliopiston Yleisen terveyden laitoksessa todettiin, että henkilöillä, jotka joivat 3-4 kupillista kahvia vrk:ssa, tyypin 2 diabetestaipumus väheni 29% naisilla ja 27% miehillä. Naisilla, jotka joivat 10 kupillista kahvia vrk:ssa, tyypin 2 diabetestaipumus väheni 89% ja miehillä 55%.
• Suomalaistutkimus (Tuomilehto et al, JAMA, 2004; 291:1213-1219) osoittaa, että kahvin juonti on kääntäen verrannollinen tyypin 2 diabeteksen esiintymiseen. Kahvin juonnin on havaittu vähentävän paksunsuolen syöpää. Kahvi estää Parkinsonin taudin kehittymistä ja vähentää väsymystä ja lisää tarkkaavaisuutta. Se parantaa henkisiä kykyjä ja lisää siittiöiden liikkuvuutta. Kahvin juonti vähentää maksakirroosia 80% ja astman kehittymistä. Aineisto osoittaa, että ravinnon polyfenoleilla on biologinen vaikutus ohutsuolessa. Sokerin imeytyminen muuttui.
• Ensimmäisenä maailmassa Yhdysvaltain hallitus antoi vuonna 1916 suosituksen syödä oikein pääruoka-aineita. Suosituksessa samankaltaiset ravintoaineet koottiin ryhmiksi, josta päivittäinen ateria koostui. Ateria jakautui kolmeen osaan: 1) Aterian ydin muodostui energiaa antavista ruuista. Tällaisia ovat puuro, peruna, leipä, makaronit ja riisi, jotka sisältävät runsaasti hiilihydraatteja. Lisäksi käytettiin energiaa antavaa rasvaa kuten voita. 2) Erityisominaisuuksia omaavat ruuat olivat lihaa ja kalaa valkuaisen saamiseksi sekä juureksia ja hedelmiä alkuaineiden ja vitamiinien saamiseksi. 3) Mielihyvää antavat ruuat käsittivät keksejä, leivoksia, makeisia. Niihin kuuluivat myös kastikkeet, mausteet ja alkoholi.
• Vuonna 2005 USDA (Yhdyvaltain matalousministeriö) julkaisi korjatun Pyramidin (My Pyramid). Sitä olivat laatimassa tiedemiehet, ravintoekspertit ja ruokateollisuuden edustajat. Siinä kerrotaan kuuden eri värin avulla ja kuuden kaistan leveyden avulla paljonko eri ruoka-aineita tulisi päivittäin syödä. Oranssiväri kuvaa viljatuotteita, vihreä vihanneksia, punainen hedelmiä, keltainen väri rasvoja, sininen maitoa ja violetti lihaa ja papuja. Mitat (= kuppi eli annos) ovat poistetut. Lisäksi pyramidin vasemmalla sivulla on rappusia, joita pitkin juoksee ylöspäin henkilö. Tämä kuvaa liikunnan tärkeyttä. Tämä Pyramidi antaa oikeanlaisia ohjeita. Ohjelma korostaa henkilön painon merkitystä, jota ei ole ollut aikaisemmassa pyramidissa.
• Sokerin käyttöä tulisi vähentää ja kokojyvien saantia lisätä. Pyramidi ei enää korosta kompleksisien hiilihydraattien käyttöä, koska kompleksisuudella on vain vähän biologista vaikutusta. Ohje kuitenkin korostaa, että päivittäisestä energiasta olisi hyvä saada puolet viljasta. Viljassa on keskimäärin 41% tärkkelystä, joka on sokeria, joka lisää tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien määrää. Valkuaisesta puhuttaessa pyramidi ei erota punaisen lihan, siipikarjan, kalan ja papujen sisältämää valkuaista. Valkuainen tulee valita siten, että sen sisältämä rasvamäärä olisi alhainen. Tämä ohje ei ota huomioon, että valkuaislähteissä on erilaisia rasvahappoja. Rasvoja tulisi olla päivittäisestä energiasta 20-35%. Kerta- (MUFA) ja monityydyttymättömillä (PUFA) rasvahapoilla on terveydellisiä vaikutuksia.
• Aikaisemmin kaikki rasvat olivat tuomittuja. Nyt ohjelma korostaa, että vain transrasvahappojen määrä (margariineissa) tulisi olla mahdollisimman alhainen. Suositus kehottaa juomaan 3 lasillista vähärasvaista maitoa, jotta osteoporoosia ei kehittyisi. 3 lasillista maitoa sisältää 300 kcal energiaa päivässä ja se aiheuttaa painon lisääntymistä. Monet ihmiset ovat laktoosiherkkiä, jolloin maito voi aiheuttaa mahavaivoja, kaasujen muodostumista. Ohje ei kerro, että maidon juonnin ja osteoporoosin välistä yhteyttä ei ole todistettu ja maito voi lisätä munasarja- ja eturauhassyöpää.
• Professori W.C.Willet Harvardin Yliopiston Yleisen Terveyden koulusta (Harvard School of Public Health) sanookin, että ”USDA:n ruokapyramidi on menetetty tilaisuus auttaa amerikkalaisia valitsemaan ruokaa, jolla saa pitkäaikaista terveyttä. On selvää, että meidän tulee uudelleen rakentaa pyramidin perusteista alkaen eikä vain kaataa vanha ja vaihtaa pyramidin värejä. Professori W.C.Willet kehitti paremman pyramidin, jota hän kutsuu nimellä Terveellisen ruokailun Pyramidi (Healthy Eating Pyramid).
• Terveellisen Ruokailun Pyramidi perustuu päivittäiselle liikunnalle ja painon kontrollille. Ne yhdessä vaikuttavat siihen, että pysyt terveenä. Kokojyvätuotteet. Hiilihydraattilähteinä ovat kaurapuuro, kokojyvävehnäleipä (edellyttäen, että et ole yliherkkä vehnän gluteiinille) ja ruskea riisi. Jyvän ulkokuoressa on kuitua ja sisäkerroksessa alkiota sekä hitaasti imeytyvää tärkkelystä. Verensokeri ja insuliini nousevat hitaasti. Kasviöljyt: Pyramidin alaosassa ovat kasviöljyt. Keskimäärin amerikkalainen saa energiastaan 1/3 osan rasvoista. Mainitut terveelliset kasvirasvat eivät lisää kolesterolia, vaan suojaavat sydäntä esimerkiksi rytmihäiriöltä. Kasviksia pitää syödä runsaasti ja hedelmiä 2-3 kertaa päivässä. Nämä suojaavat sydäntä ja estävät halvauksia. Ne suojaavat erilaisilta syöviltä, alentavat verenpainetta, estävät suoliston divertikkeleitä (pullistumia) kehittymästä, estävät silmänpohjan sairauksia (makularappeutuma on yleisin silmäsairaus yli 65 vuotiailla) ja antavat erilaisia mahdollisuuksia valmistaa ruokaa. Kalat, siipikarja ja kananmunat (kerran vrk:ssa) ovat tärkeitä valkuaislähteitä. Pähkinät ja palkokasvit (1-3 kertaa/vrk.) Ne toimivat valkuaislähteenä ja sisältävät kuitua, kivennäisaineita ja vitamiineja. Pähkinässä on terveellisiä rasvoja. Maitotuotteet ja kalsiumlähde. Luun muodostuminen tarvitsee kalsiumia, D-vitamiinia, liikuntaa ja valkuaista. Kalsiumia saa maidosta ja juustosta. Mutta ne sisältävät kyllästettyä rasvaa. Maidon tulisi olla rasvatonta tai vähärasvaista (tai suoraan tilalta, jolloin sitä ei olisi homogenisoitu eikä pastoroitu = IP:n lisäys). Jos et pidä maidosta, käytä kalsiumtabletteja ja talvisin kalanmaksaöljyä. Punainen liha ja voi. Jos syöt punaista lihaa joka päivä, vaihda se siipikarjaan tai kalaan useita kertoja viikossa.
  Jos käytät voita niin sekoita sitä oliiviöljyyn ja auringonkukkaöljyyn. Käytä vähän. Valkoinen riisi, valkoinen leipä, peruna, pasta ja makeat: Käytä vain vähän. Monivitamiinitabletti ja C-vitamiini (1000 mg 2) voivat täyttää ravitsemuksessasi olevia aukkoja. Alkoholi: Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että yksi annos alkoholia illalla voi alentaa sydänsairauden kehittymistä.
• Stressi lisää adrenaliinin eritystä, joka irroittaa sokeria glykogeenistä vereen. Verensokeri on varastoitunut glykogeenina maksaan (100g) ja lihaksiin (300g). Toistakymmentä hormoonia pyrkii nostamaan verensokeria. Tälläisiä ovat mm. haiman alfasolujen glukagoni ja glukokortikoidit lisämunuaisen kuorikerroksesta. Maksan glykogeenivarasto riittää 3-4,5 tunniksi. Iän mukana tapahtuva lihasmassan pieneneminen ja lihasten käyttämättömyys pienentävät lihassokerivarastoa. Saman tekee pidempään kestänyt stressi. Näistä syistä johtuen verensokeri voi nousta.
• Ne, joilla insuliini laskee verensokeria ajoittain liikaa, kärsivät monista neurologisista, psyykkisistä ja fyysisistä oireista, joita lääkärit pyrkivät hoitamaan lääkkeillä. Parempi olisi kuitenkin hoitaa tätä tilaa ruokavaliolla. Insuliini vaikuttaa solujen pinnalla oleviin reseptoreihin, jotka ovat entsyymejä eli tyrosiinikinaaseja. Tätä entsyymiä säätelee kromosomissa 20 paikassa Q 13.1 oleva PTB-geeni. Näitä entsyymejä on solujen pinnalla 1000 ja 100 000 väliltä. Sokeripitoisuuden noustessa solun sisällä oleva toinen geeni PTB-1 aktivoi toisen entsyymin. Tämä on tyrosiinifosfataasi. Se estää tyrosiinikinaasin toimintaa. Silloin sokeria ei pääse solun sisään ja sokeripitoisuus veressä nousee. Vika ei ollutkaan insuliinissä. Haima reagoi tähän erittämällä lisää insuliinia, mutta se ei auta. Maksa vähentää sokeripitoisuutta veressä muuttamalla sitä rasvaksi, joka varastoituu elimiin. Solut vain käyttäytyvät eri tavalla, kun vereen on tullut liikaa sokeria. Kysymyksessä on PUOLUSTUSREAKTIO. TIEDÄMME, ETTÄ MITÄ SUUREMPI ON RYPÄLESOKERIPITOISUUS VERESSÄ, SITÄ USEAMPI ENTSYYMI ELI INSULIINIRESEPTORI (TYROSIINIKINAASI) ON LAKANNUT TOIMIMASTA.
• Sokeri on alunperin tarkoitettu lisäenergiaksi maksa- ja lihassoluille. Lepo- eli perusaineenvaihdunta toimii aminohappojen ja rasvahappojen avulla, jotka kiertävät veressä niin kuin rypälesokerikin. Varmana merkkinä siitä, että kehosi solut ”kärsivät nälkää” on se, kun syöt vähän väliä ”mitä tahansa ruokaa”. Tällöin ei ole kyse yksittäisten solujen ”tahdonvoimasta”. Kysymyksessä on syötyyn energiamäärään nähden saatu liian vähäinen kivennäisaineiden, vitamiinien tai aminohappojen saanti.
• Olemme huomanneet, että syöty sokerimäärä voi tehdä ihmisestä sokeriaddiktin eli hänestä voi tulla sokerista riippuvainen henkilö. Sokeri aikaansaa aina insuliinin erittymistä.
• Liikaa syöty sokeri muuttuu rasvaksi. Rasvakudoksessa on 63 % rasvaa ja 23 % solun sisäisiä aminohappoja, sokereita, alkuaineita, vitamiineja ja erilaisia aineenvaihduntatuotteita. 14 % on solun ulkoista nestettä. Rasvakudoksen painosta 15 % on aktiivisesti toimivia tukisoluja. Niiden paino 70 kg:lla miehellä on 3.45 kg (23 kg x 0.15), mikä vastaa kahden maksan toimintaa. 1 kg:ssa rasvakudosta on lisäksi 0.8-1.0 km verisuonistoa ja saman verran hermosäikeitä. Verisuonet tuovat tukisoluille ravinteita. Hermosäikeet tuovat viestejä kehon tilasta. Ruoka-allergiat tai herkkyys jollekin ruoka-aineelle voivat lisätä rasvakudostasi. Rasvasolut suurentuvat. Ne toimivat ”puskurina” eli ne pyrkivät keräämään toksisia aineita itseensä suojellakseen Sinua. Tiedämme, että kun ruoka-aineiden aiheuttama allergia poistuu, voi esimerkiksi tyypin 1 diabeetikko vähentää insuliiniannostustaan ¼ osaan.
• ÄLÄ SYÖ: Rasvassa kypsennettyjä perunoita (ranskalaiset perunat), valkoista leipää ja makaronia, lihapiirakoita, pasteijoja, rasvaisia kahvileipiä (kuten wienerleipä), pikkuleipää, pullaa. Sokeria, siirappia, sokeroituja virvoitusjuomia, olutta, makeisia, suklaata, suolanaposteltavia. Sokerilla säilöttyjä marjoja, rasvaista lihaa, rasvaista jauhelihaa, makkaroita, paljon rasvaista juustoa, kulutusmaitoa, kermaa, kermaviiliä, margariinia.
• Aamiaisemme käsittää 300 g hedelmiä, 200 g vähärasvaista yogurttia sekä kermaa ja kahvia. Kevyt kerma hidastaa sokerien imeytymistä. 50 grammassa kermaa on vettä 36 g, rasvaa 9.6 g, valkuaista 1.3 g, hiilihydraatteja 1.8 g ja sokereita (maitosokeria) 0.14 g. Kerman sulaminen ruuansulatuskanavassa ei vaadi insuliinia. Hyvä kahvi saa elimistön toimimaan koko aamupäivän. Selitys. Kun kuona-aineiden poisto jatkuu aamupäivän, mikä perustuu siihen, että erityselimet toimivat aamuyöstä ja aamupäivän ajan, emme rasita haimaamme hiilihydraattipitoisella ruualla kuten puurolla tai usealla leivänpalalla, jotka vaativat insuliinia. Hedelmillä on alkaalinen ja myrkkyjä poistava vaikutus. Juuresmehussa on vähän sokeria (keskimäärin 3% ja hedelmissä 6%). Kerman käyttäminen ei vaadi insuliinia ja sen sisältämä rasva estää sokerin imeytymistä vereen.
• Lounaaksi 50 g leipää (Tempo, Primulasta). 20 g rasvasekoitusta leivän päälle ja hapankaalia 50g, kiinankaalia 50g, kurkkua 50g, punaista paprikaa 50g, persiljaa 5g, valkosipulia 10g, maalaisjuustoa (30%) 20g ja vehnän alkioita 5g ja kahvia 200g. Selitys. Huuhtele kasvikset. Vähärasvainen juusto ei maistu hyvälle, joten käytä 30% rasvaa sisältämää emmentaljuustoa 30g. Kasvisten alkaalisuus ja kivennäisaineet neutralisoivat leivän ja lihan aiheuttamaa happamuutta. Syö hitaasti ja pureskele 10-30 kertaa jokaista suupalaa.
• Päivällinen Kylmä salaatti. Sekoita kiinankaalia 50g, kaalia 50g, purjoa 25g, punakaalia 50g, tomaattia 50g ja lisää kevyttä sinappikastiketta 50g. Syö ensin kylmä salaatti, sillä se vähentää ruokahalua. Lämmin vihannessekoitusporkkanoita, kukkakaalia ja parsakaalia yhteensä 100g. Perunaa 100 g. Eläinvalkuaista saat syömällä poron lihaa 70g, kananmunaa 50 g ja puolukoita 50g. Kahvia 100-200 g.
• Iltapalaksi mustikoita 100g, kevytkermaa 50 g. Kaakaota 10g.
• Seerumin rasvakokoonpanoon vaikuttavat monet tekijät. Näitä ovat ikä, sukupuoli, rotu, ravinto, hormonit, stressi, ympäristö, ammatti ja fyysinen liikeharjoitus. Rasva-arvot nousevat iän mukana. Vanhemman ihmisen kolesteroliarvojen laskuun tulee suhtautua varovasti. Jos ruoka sisältää vähän kyllästettyä rasvaa, rasva toimii energialähteenä eikä nosta seerumin kolesteroliarvoja. Omega-6 rasvahapot nostavat kokonaiskolesterolia ja LDL-kolesterolia. Omega-3 rasvahapoilla ei ole vaikutusta kokonaiskolesterolitasoon. Ne voivat kuitenkin vähentää tukostaipumusta.
• Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että valtimotaudin vaara on pienempi, jos LDL-pitoisuus on alhainen. Statiinit estävät maksassa tapahtuvaa HMG-CoA-reduktaasin toimintaa eli kolesterolisynteesiä. Kun maksasolujen kolesterolisynteesi vähenee, ne tuottavat lisää LDL-reseptoreita saadakseen lisää LDL-kolesterolia. Silloin veressä kiertävien LDL-hiukkasten määrä voi vähentyä 50%. Maksan LDL-reseptorien toiminnan kiihdyttäminen on statiinivaikutuksen perusmekanismi. Tämä pienentää veressä olevaa LDL-kolesterolia.
• Tutkijat eivät paljon puhu statiinilääkityksen haittavaikutuksista. Näitä voivat olla suolisto-oireet kuten ummetus, ilmavaivat, pahoinvointi ja vatsakivut. Rasvaliukoisten vitamiinien ja foolihapon puute. Tiedämme, että statiinit laskiessaan LDL-kolestrolia alentavat myös koentsyymiQ:n pitoisuutta soluissa. Tämä tapahtuu jo 8 viikossa annettaessa 10 mg atorvastatinia. Tällöin kokonaiskolesteroli alleni 274 mg/dl 187 mg/dl ja LDL-kolesteroli 192-111 mg/dl. KoentsyymiQ aleni samanaikaisesti 0.91:stä 0.52 mg/l. Lisäksi maksan entsyymeistä gamma-GT nousi keskimäärin 28:sta 37 u/l. Seurauksena statiinien käytöstä voi esiintyä lihasten toimintahäiriöitä, lihassairautta ja entsyymien kohoamista. Koentsyymi Q on välttämätön mitokondrioiden energiatuotannossa ja tärkeä maksan toiminnassa (Mabuchi,H et al. Reduction of serum ubiquinol-10 and ubiquinone-10 levels by atorvastatin in hypercholesterolemic patients. J.Ateroscl.Tromb.12, 111-119, 2005).
• Ravintokuidulta puuttuu tarkka määritelmä. Se on määritelty nykyisin kasvipolysakkaridiksi ja ligniiniksi, jotka ovat vastustuskykyisiä ruuansulatusentsyymien aiheuttamalle sulatukselle. Ligniini on myös kasvisolun osa, mutta sen merkitys on vähäinen. Ei tärkkelyspitoisen polysakkaridin (non-starch polysakkaridi=NSP) sulaminen kuitenkin vaihtelee ihmisillä. NSP:tä on eri lajeja. Pektiiniä on pääasiassa kasviksissa ja hedelmissä. Glukaaneja on kaurassa, ohrassa ja rukiissa. Arabinoxylaaneja on vehnässä, rukiissa ja ohrassa. Kumeja käytetään ruuassa lisänä. Mucilagesta ja inuliinia ja guareja käytetään ruuan lisänä. Viljatuotteissa on paljon NSP:tä, kasviksissa on vähemmän. Selluloosaa on NSP:ssä 30-40 prosenttia.
• Vanhemmalla iällä vitamiinien, erityisesti rasvaliuokoisten vitamiinien, imeytyminen voi olla alentunut ja niiden puute on yleisempi kuin vesiliukoisten. Henkinen paine eli stressi kuluttaa erittäin voimakkaasti B-ryhmän vitamiineja. Ne ovat välttämättömiä henkisen ja tunteen (emotionaalisuus) toiminnalle. Vitamiinien puute voi aiheuttaa sokerien (hiilihydraattien), rasvojen ja valkuaisen aineenvaihdunnassa suuria häiriöitä, alentuneen vasta-aineiden muodostumisen, alentuneen suojelevien entsyymien toiminnan (lysotsyymientsyymien) sekä aivotoiminnalle välttämättömien välittäjäaineiden tuotannossa häiriöitä. Usein yhden vitamiinin puute vaikeuttaa muitten vitamiinien toimintaa. Kasvua edistävien vitamiinien puute aiheuttaa kudosrakenteen heikon muodostumisen ja häiriöitä ruuansulatuskanavan limakalvon toiminnassa sekä kimmoisuuden alentumisen ihossa. Aikaisemmin viljatuotteista elimistö sai luonnollisessa suhteessa energiaa ja soluaineenvaihdunnan tarvitsemia B-ryhmän vitamiineja. Koska viljanjyvää on nyt teollisesti käsitelty, 1000 kcal tarvitsema alkuaineiden, rasvahappojen ja vitamiinien määrä on muuttunut. Ravinnosta on tullut yksipuolista, jolloin erilaisissa sairauksissa kuten ylipainossa ja diabeteksessa, aineenvaihduntaa vilkastuttavien lisäaineiden puute on yleinen.
• Vitamiinien tarve arvioidaan sen ravintomäärän mukaisesti, minkä aineenvaihduntaan vitamiinit liittyvät. Tiamiinia (B1) tarvitaan enemmän syötäessä runsaasti hiilihydraatteja. Valkuaismäärän lisääntyessä tarvitaan enemmän pyridoksiinia (B6). E-vitamiinin vaatimus lisääntyy, jos syödään runsaasti kyllästymättömiä rasvahappoja. Nikotiinihappoa tarvitaan enemmän, jos ravinto sisältää leusiiniaminohappoa runsaasti.
• Kasveilla on tehokas antioksidanttisuojaus auringonvalon UV-säteilyä vastaan. Ihminen saisi näin kasveista itselleen hyvää antioksidanttisuojausta. Ravinto tuottaa eniten hapettavia radikaaleja ihmisellä. Lisäksi voimakas liikunta voi nostaa hapenkulutuksen 10-15-kertaiseksi ja samalla vapaitten radikaalien tuotannon 20-100-kertaiseksi. Tällöin syntyy hapetusstressi, jolla tarkoitetaan hapettavien ja antioksidatiivisten tekijöiden epätasapainoa. Hapettavat radikaalit elävät vain sekunnin murto-osia ja voivat tuhota perintöainesta ja solujen puolustuskykyä. Voimakkaat värit kasveissa, juureksissa ja marjoissa kertovat niiden sisältämistä antioksidanteista. Vihreiden kasvien erityisesti kaalien sanotaan estävän syöpää. Purppura ja siniset värit johtuvat antosyaneista ja flavonoideista. Niiden uskotaan parantavan muistia ja hidastavan vanhenemista. Punaiset kasvit kuten tomaatti ja verigreippi sisältävät karotinoideja, joista tunnetuin on lykopeeni. Sen sanotaan estävän eturauhassyöpää. Keltaiset ja oranssiset värit ovat karotinoideja. Tällaisissa kasveissa on paljon vitamiineja. Tunnetuin on beetakarotinoidi. Valkoisissa kasveissa on flavonoideja kversetiinia ja allisiinia. Ne estävät virus- ja bakteeri-infektioita. Niitä on sipuleissa.
• Arginiini on välttämätön aminohappo aivolisäkkeen toiminnalle. Yhdessä ornitiinin ja fenylalaniinin kanssa se voi estää ikääntymistä, koska se edistää kasvuhormoonin ja muiden hormoonien tuotantoa. Arginiini vahvistaa immuniteettiä, lisää lihasmassaa ja vähentää rasvaa. Se lisää kollageenisynteesiä ja sitä tarvitaan hemoglobiinin, insuliinin ja glukagonin valmistuksessa. 80% siemennesteestä on arginiinia. Se säätelee monia aineenvaihdunnan tapahtumia vapauttamalla typpioksidia (NO), joka laajentaa valtimokapillaareja sydänlihaksessa, aivojen alueella ja voi parantaa seksualiteettia.
  Arginiini kilpailee lysiinin kanssa samasta reseptorista ja toisaalta vahvistaa ornitiinin, sitrulliinin ja aspartaattihapon vaikutusta. Arginiinin puute voi vähentää insuliinin tuotantoa, glukoosin käyttöä ja maksan rasva-aineenvaihduntaa. Histidiini on välttämätön aminohappo kasvaville. Se rakentaa myeliinisuojan hermosäikeille. Histidiinistä muodostuu histamiini, jota vapautuu allergisessa reaktiossa. Tupakansavu vähentää histamiinitasoa, jonka seurauksena henkilölle voi tulla tuskainen olo, joka vaatii lisää tupakkaa (C.Pfeiffer). Reumasairauksissa histidiinitaso voi olla alhainen. Isoleusiini on välttämätön aminohappo. Se kuuluu haaroittuneisiin aminohappoihin (leusiinin ja valiinin kanssa) ja sitä tarvitaan lihaksissa niiden toiminnan palauttamiseen harjoittelun jälkeen. Se osallistuu veren sokeripitoisuuden säätelyyn. Sen puute voi aiheuttaa hypoglykemisia oireita: päänsärkyä, huimausta, depressiota ja ajatuksen sekavuutta. Leusiini on yleinen ja välttämätön aminohappo. Se on tarpeellinen kasvaville lapsille. Stressissä ja paastoavalla ihmisellä leusiini hajoaa lihaksissa alaniiniksi, joka on lihasten energialähde. Leusiini lisää insuliinin erittymistä, joka stimuloi valkuaisen muodostumista. Sen puute voi aiheuttaa hypoglykemisia oireita. Lysiini on emäksinen ja välttämätön aminohappo. Sitä pidetään tärkeimpänä 21:stä aminohaposta ja sitä tarvitaan kasvuun, kudosten korjaukseen, vasta-aineiden, hormoonien ja entsyymien tuotantoon. Se hillitsee virusinfektioita. Lysiini kuljettaa kalsiumatomeja solukalvon läpi ja siitä syntyy karnitiinia, joka kuljettaa rasvahappoja mitokondrioihin energialähteeksi. Lysiinin puute voi aiheuttaa keskittymiskyvyn puutetta. Tunnetaan harvinainen aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa lysiini ei pilkkoudu, vaan erittyy virtsaan (saccharopenuria). Metioniini on toinen rikkiä sisältävistä varsinaisista aminohapoista. Se on välttämätön ja sitä pitää saada ravinnosta. Se estää rasvan keräytymistä maksaan, se lisää sapen virtausta ja se poistaa ylimääräistä estrogeenia ja myrkkyjä elimistöstä. Metioniinista syntyy kysteiinia, karnitiinia, tauriinia, lesitiinia, fosfatidylkoliinia ja muita fosfolipidejä. Se on voimakas antioksidantti ja sillä on kelatoiva vaikutus eli se poistaa raskasmetalleja (elohopeaa, lyijyä, kadmiumia) elimistöstä. Metioniini voi muuttua homokysteiinihapoksi, jos ihminen syö paljon lihaa, kun häneltä puuttuu foolihappoa, B6 ja B12-vitamiinia. Metioniinin puute voi vähentää kehon kykyä tuottaa virtsa-ainetta, jolloin voi syntyä nestekeräytymiä kudoksiin. Fenylalaniini on välttämätön aminohappo, jota eläimet eivät voi valmistaa. Kehossa fenylalaniini muuttuu noradrenaliksi ja dopamiiniksi, jotka välittävät ärsytysimpulsseja. Se voi vähentää näläntunnetta ja poistaa depressiota, lisätä seksuaalista kiinnostusta, parantaa muistia ja tarkkaavaisuutta. Fenylketonuria syntyy, kun elimistö ei pysty hajoittamaan fenylalaniinia. Tauriini löytyi sapesta 1820. Se edistää ruuansulatuskanavassa rasvayhdisteiden imeytymistä, alentaa kolesterolia ja verenpainetta. Tauriinia tarvitaan sikiöllä ja imeväisikäisellä keskushermoston ja näköaistin kehittymiseen. Sitä on runsaasti lihaksien ja keuhkojen kudosnesteessä ja hermokudoksessa. Kissoilla tauriini on välttämätön, koska se pitää kissan silmät hyvässä kunnossa ja säätelee sydämen toimintaa. Koirilla tauriinin puute on aiheuttanut rytmihäiriöitä. Ihmisen vanhetessa tauriinitaso kudoksissa laskee, jolloin energiataso voi laskea, sydämen ja ruuansulatuskanavan toiminta heikentyä ja voi syntyä ajatushäiriöitä. Tauriinia on lisätty (yhdessä kofeiinin kanssa) energiajuomaan (Red Bull). Treoniinia on runsaasti sydänlihaksessa, vartalon lihaksissa ja aivoissa. Se on välttämätön aminohappo, joka ehkäisee alhaisesta valkuaisen saannista johtuvaa maksan rasvoittumista. Se osallistuu kollageenin ja elastiinin muodostumiseen. Ihmisellä treoniinin puute voi aiheuttaa ärtyisyyttä ja yleisesti vaikeaa persoonalisuutta. Tryptofaani on välttämätön aminohappo ja sitä on yhtä paljon kasvis- ja eläinruuassa. Tryptofaani pääsee aminohappona veri-aivoesteen (blood-brain-barrier) läpi aivojen alueelle (jota serotoniini ei voi tehdä). Siellä se muuttuu 5-hydroksitryptofaanin kautta serotoniiniksi, joka on neurotransmitteri. Serotoniinin puutetta voi syntyä, jos henkilö syö runsaasti lihaa. Puute voi aiheuttaa emotionaalisia ja käytösongelmia, depressiota, PMS, tuskaisuutta, alkoholismia, unettomuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä. Tryptofanin avulla voi säädellä ruokahalua, lisätä unen saantia, parantaa mielialaa ja nostaa kipukynnystä. Valiini on välttämätön, haaraketjuinen aminohappo, jota on paljon lihaksissa. Valiini yhdessä leusiinin ja isoleusiinin kanssa muodostavat 42% päivittäin tarvittavista välttämättömistä aminohapoista. Infektio, kuume, paastoaminen ja stressi kuluttavat näitä kolmea aminohappoa. Alaniini on painoltaan toiseksi kevein aminohappo. Sitä on suuria määriä lihaksissa ja se kiertää verenkierrossa glutamiinin kanssa. Se muuttuu tarvittaessa maksassa nopeasti sokeriksi. Ihmisessä on rypälesokeri-alaniinireaktio lihaksien ja maksan välillä. Alaniini lisää lihasmassaa ja isoleusiini kiihdyttää alaniinin vapautumista lihaksista. Alaniini voi poistaa diabeettista ja lihasharjoituksen jälkeistä ketoosia eikä insuliini vaikuta tähän. Alaniiniaineenvaihdunnassa tunnetaan useita geenihäiriöitä, jotka useimmiten aiheuttavat lisääntyneen alaniinin erittymisen virtsaan. Asparagiini löydettiin aminohapoista ensimmäisenä vuonna 1806. Se ei ole välttämätön. Hermokudos tarvitsee asparagiinia ja se auttaa aminohappojen muuttumista toisiksi aminohapoiksi maksassa. Aspartaattihappo ei ole välttämätön aminohappo. Se maistuu limonadille. Aspartaattihappo osallistuu immunoglobuliinien ja vasta-aineiden muodostukseen. Se yhdistää typpiaineenvaihdunnan (ammoniakin poiston) oksalasetaatin kautta hiilihydraattiaineenvaihduntaan. Sen avulla muodostuu asparagiinia. Kystiini ei ole välttämätön aminohappo. Sitä on selkärangassa ja sidekudoksissa ja ruuansulatuskanavan entsyymeissä. Sitä on hiuksissa (10-14%), kynsissä ja ihossa. Sen johdosta ihosta tulee kimmoisa ja rypytön. Kystiini toimii antioksidanttina. Se poistaa vapaita radikaaleja. Se on glukoositoleranssifaktorin (GTF) osa yhdessä glysiinin, glutamiinihapon, niasiinin ja kromin kanssa. GTF alentaa verensokeria. Glutamiinihappo on hapan aminohappo eikä se ole välttämätön. Se osallistuu hermoärsytyksien välittämiseen aivoissa ja sitä tarvitaan rasva- ja sokeriaineenvaihdunnassa. Glutamiinihappo voi liittää itseensä typpiatomeja ja poistaa täten ammoniakkia. Sen avulla voi hoitaa alaslaskevaa verensokeria. Glutamiini on neutraali, ei ole välttämätön aminohappo ja sitä on aminohapoista eniten kehossa. Se on aivojen alueella rypälesokerin ohella hermosolujen pääenergialähde. Aivojen tukisolut (gliasolut) poistavat myrkyllistä ammoniakkia aivokudoksessa liittämällä ammoniakkia gamma-aminovoihappoon (GABA) muodostaen näin glutamiinia. Glutamiinia on selkäytimessä 10-15 kertaa enemmän kuin veressä ja veressä sen määrä on 3-4 kertaa suurempi kuin muiden aminohappojen. Lihakset ovat muodostuneet glutamiinista (ja alaniinista ja tauriinista). Lihasten glutamiini muuttuu helposti sokeriksi, kun solut tarvitsevat enemmän energiaa. Glutamiini vähentää ruokahalua. Se voi myös vähentää alkoholistin halua juoda, koska alkoholistilla verensokeri voi laskea alas ja glutamiini estää tätä. Glutamiini (GAM), glutamiinihappo (GA) ja gamma-aminovoihappo (GABA) muodostavat aivojen toiminnan aminohappoperustan. Näiden aminohappojen tulisi olla keskenään tasapainossa, mutta pitoisuudet voivat muuttua eri sairauksissa. Glutamiinihapolla on aivosoluja stimuloiva vaikutus ja se vaikuttaa muistiin. GABA:lla on hermosoluja rauhoittava vaikutus. Se myös jarruttaa haiman, ohutsuolen ja kateenkorvan toimintaa. Glutamiini ja N-asetylkysteiini muodostavat glutationin, joka on vahva antioksidantti. Glysiini on yksinkertaisin aminohappo, joka ei ole välttämätön. Se maistuu makealta. Se on yhtä yleinen solujen aineenvaihdunnassa kuin rypälesokeri. Se stimuloi rypälesokerin vapautumista glykogeenista ja vähentää taipumusta alhaiseen verensokeriin. Kollageenissa on 1/3 glysiiniä, joka antaa kollageenille jäykkyyttä ja vahvuutta. Glysiini on välttämätön verkkokalvon toiminnalle. Se ehkäisee selkäytimessä hermosolujen impulsatiota ja sen puute voi aiheuttaa nykiviä, spastisia ja liioiteltuja liikkeitä. Proliini on emäksinen, ei välttämätön aminohappo, jota syntyy L-glutamiinista tai L-ornitiinista. Glutamiinista syntyvä proliini liittyy Krebsin syklin toimintaan ja ornitiinista syntyvä proliini osallistuu virtsa-aineen muodostukseen. Proliinin puute voi kasvavilla olla syynä hidaskasvuisuuteen, sillä proliini lisää kollageenisynteesiä. Proliinia on kollageenissa 1/5 (ja hydroksiproliinia 1/5). Seriini ei ole välttämätön aminohappo. Sitä muodostuu glysiinistä B6:n ja B3:n vitamiinien avulla. Seriinin fosforyloituminen tuottaa fosfoseriiniä. Seriinien käyttö hermokaasuissa perustuu sen reagointiin hermoimpulsseja välittävän asetylkoliinin kanssa (joka voi aiheuttaa ihmiselle kuoleman). Tyrosiini ei ole välttämätön aminohappo, sitä muodostuu fenylalaniinista. Tyrosiini voi fosforyloituessaan aktivoida kinaasientsyymejä. Se on kilpirauhashormoonin (tyroksiinin) ja melaniinipigmentin raaka-aine ja se aktivoi katekolamiinien syntyä: noradrenaalia, adrenaliinia ja dopamiinia. Dopamiini välittää hermoimpulsseja, vaikuttaen mm. verenpaineeseen. Hiusten harmaantuminen voi liittyä tyrosiiniaineenvaihduntaan. Opiumunikosta valmistetaan morfiinia.
• Insuliinin vaikutuksista. - Insuliini lisää glykogeenin syntyä maksassa ja lihaksissa. - Se lisää lipaasientsyymin aktiviteettia solukalvossa, minkä seurauksena triglyseridien määrä kasvaa. - Se lisää veren hyytymistaipumusta. - Se lisää kalsiumin ja magnesiumin erittymistä munuaisista virtsaan. - Se lisää ribosomeissa (katso mitokondriokuvaa) mRNA:ta, DNA:ta ja RNA:ta. - Insuliini stimuloi sympaattista hermostoa, jolloin adrenaliinia erittyy, joka aiheuttaa glukoosin vapautumista glykogeenista. - Insuliini vaikuttaa sukuhormonien tuotantoon. - Insuliini vähentää hyvien eikosanoidien tuotantoa. - Se vähentää valkosolujen fagosytointikykyä (vieraiden solujen syöminen) - Se vähentää IGF hormonien (kasvuhormonien) vaikutusta.
• Aikaisemmin luultiin, että lihasten ja rasvakudoksen insuliiniherkkyydet reagoivat ainoastaan veren sokeripitoisuuteen. Nyt tiedämme, että leptiini hormoonilla, jota rasvakudos erittää, on paljon suurempi merkitys terveydentilallesi kuin esimerkiksi kolesterolilla. Se säätelee hormoonien välistä tasapainoa eli autonomisia elintoimintoja. Näitä ovat kehon lämpötila, sydämen lyöntinopeus, nälän tunne, stressin sietokyky, rasvan ”palaminen” tai varastoiminen sekä luukudoksen kasvu ja verensokeri.
• Leptiinin säätelyyn ei ole lääkkeitä. Siihen voi tällä hetkellä vaikuttaa vain ruokavaliolla, jossa korostuu hyvien rasvojen käyttö ja joka ei aiheuta sokeripiikkejä.
• Mitä korkeampi indeksi ruoka-aineella on, sitä nopeammin siitä vapautuu rypälesokeria vereen. Esimerkiksi ranskanleivällä sokeri-indeksi on 95 ja täysjyväruisleivällä se on 40. Ranskanleivässä on hiilihydraatteja 41.3 %, josta tärkkelystä on 38 % ja sokereita 3.2 %. Valkuaista 100 g:ssa ranskanleipää on 8.1 %, rasvaa 2.3 % ja kuitua on 3.5 g. Energiaa on 222 kcal (927 kJ). Vastaavat luvut ruislimpussa ovat: hiilihydraatteja 36.9 %, josta tärkkelystä on 33.4 %, sokereita 3.5 %, valkuaista 7.3 %, rasvaa 1.4 % ja kuituja on 9.9 g/100 g leipää. Energiaa on 192 kcal (805 kJ). Sokeri-indeksin suuri ero johtuu siitä, että 100 g:ssa ruisleipää on 6.4 g kuitua enemmän kuin ranskanleivässä. Kuitu alentaa 55 yksikköä sokerin imeytymislukua. Korkeita verensokeriarvoja antavat: maltoosi 110, glukoosi (eli rypälesokeri) 100, uuniperunat ja valkea leipä 95, perunamuusi ja hunaja 90, cornflakes 85, keitetty porkkana 85, tavallinen sokeri (joka on puoleksi rypälesokeria ja puoleksi hedelmäsokeria) 70, keitetyt perunat 70, valkoinen riisi 70, keksit 70, tummaleipä 65, banaani 60, punajuuri 65, valkea makaroni 55. Alhaisia verensokeriarvoja (2) antavat: täysjyväleipä 50, tumma riisi 50, täysjvämurot ilman sokeria 50, kaurahiutaleet 40, hedelmämehu 40, tumma makaroni 40, ruskeat pavut 40, maitovalmisteet 35, linssit 30, tuoreet hedelmät 30, hedelmäsokeri 20, tuoreet kasvikset 15. Kun sokeriarvo on alhainen, silloin haimaan kohdistuva rasitus on vähäinen eikä tarvita paljoa insuliinia.
• Normaalisti verensokeripitoisuus on varsin tarkasti säädelty. Vastasyntyneellä (5 tuntia) on veressään vain 1.79 mmol/l (322 mg/l) rypälesokeria, joka viidessä päivässä on noussut 2.45 mmol/l (eli 441mg/l). 1-2 vuoden iässä arvo on 4.00 mmol/l ( eli 720 mg/l), 21-30 vuotiaalla miehellä 4.41 mmol/l ( 795 mg/l) ja vastaavasti naisella 4.63 mmol/l (834 mg/l). Iän mukana veren rypälesokeripitoisuus vähitellen nousee, jota pidetään normaalina. 31-50 vuotiailla miehillä se on keskimäärin 4.41 mmol/l (820 mg/l) ja naisella 4.63 (834 mg/l) sekä 51-80 vuotiaalla miehellä sokeripitoisuus on 4.68 mmol/l (843 mg/l) ja vastaavasti saman ikäryhmän naisella 4.63 mmol/l (835 mg/l). Jotkut elimet kuten aivot, munuainen, hermoradat ja silmänlinssi ovat vuosimiljoonien aikana rakentuneet niin, että ne voivat käyttää rypälesokeria ilman insuliinia. Kaikki muut kudokset tarvitsevat tätä hormoonia.
• Hiilihydraatin tulisi olla TÄYSIPAINOISTA JA MONIPUOLISTA. 100 g hiilihydraattia on 271 g:ssa ruislimppua tai 1724 g:ssa juureksia tai 3226 g:ssa vihanneksia. Eri hiilihydraateilla on niiden rakenteesta (kompleksisuudesta) johtuen erilainen sokeri-indeksi. Vihanneksissa se on 3 % ja juureksissa 6 % hitaasti imeytyvää sokeria. Sopivia vihanneksia ovat: lehtevät vihannekset, brokkoli, kaali, kukkakaali, paprika ja tomaatti jne. Käytä kokojyväleipää (ruisleipää) tai kokojyväriisiä tai kokojyväpastaa vain vähän vrk:ssa. Syömällä samanaikaisesti ruokia, joissa on erilainen sokeri-indeksi yksittäisen ravinnon ilmoittama sokeri-indeksi ei ole merkitsevä. Hiilihydraatit voivat aikaansaada "dopingilmiön" eli ne aiheuttavat serotoniinihormoonin lisäerittymistä aivoissa, jolloin halumme syödä "sokeria" kasvaa. Mitä enemmän syöt vrk:ssa hiilihydraatteja, sitä heikommin aivolisäke voi erottaa todella tarvitsemasi määrän. Rasva hidastaa sokerien imeytymistä ravinnosta vereen. Kun samassa ruoka-aineessa (esimerkiksi voileivässä) on yhtäaikaa hiilihydraatteja, valkuaista ja rasvaa, ruoka-aineesta tulevan sokerin imeytyminen vereen hidastuu.
• Ihanneoloissa syödyistä aminohapoista vain 10-15 % muuttuu energiaksi, mikä miehellä on 22 tai 33 kcal (56 g valkuaista x 4 kcal x 0.10 tai 56 x 4 x 0.15) ja naisella 18.4 kcal tai 27.6 kcal (46 g valkuaista x 4 x 0.10 tai 46 x 4 x 0.15). Solut käyttävät vanhoista soluista ja käytetyistä entsyymeistä tulevia aminohappoja. Heikkolaatuisesta valkuaisesta, jossa aminohappojen väliset määrälliset suhteet ovat epätasapainossa, syntyy "ylijääviä aminohappoja". Ne voivat muuttua energiaksi. Tällöin "ylimääräiset" aminohapot voivat antaa kokonaisenergiasta 15 %, joka on 300 kcal/1260 kJ. 56 g:n valkuaismäärän käsittely kuluttaa 804 kJ/ 191 kcal/vrk, joka on 85 % ravinteiden käsittelyyn kuluvasta kokonaisenergiasta (224 kcal:sta/ 941 kJ).
• Hyvä valkuaislähde on sellainen ruoka, joka sisältää kaikki välttämättömät 10 aminohappoa oikeassa suhteessa toisiinsa nähden. Tällaisia ovat äidinmaito ja kananmunanvalkuainen. Maitotuotteet tulisi saada suoraan maatilalta, jolloin maitoa ei olisi homogenisoitu eikä pastoroitu. Nykytutkimus on osoittanut, että ruoholla kasvatetun lehmän maidossa on runsaasti syöpää estävää GLA:ta ja eläviä entsyymejä, jonka vuoksi maito ei pilaannu, vaan “happanee” itsekseen hyvänmakuiseksi jogurtiksi. Laktoosi-intolerantitkin voivat käyttää vähän (2 dl) pastoroimatonta ja homogenisoimatonta maitoa päivässä. Emmentaljuusto sisältää monia ravinteita muita juustoja enemmän. Riista ja vapaana elävät kalat voivat antaa välttämättömiä aminohappoja, mutta lisäksi tarvitsemme täydennystä muistakin lähteistä. Kasvivalkuainen voi olla tehokasta (vertaa urheilijoiden saavuttamia tuloksia professori Eimerin kokeissa 1930-luvulla). Kasviksia yhdistämällä saa täysipainoista valkuaista. Terveyskaupasta saat herapulveria (whey), jota on 4 eri makua. Pulverissa olevien 14 aminohapon määrät ovat ilmoitetut purkin kyljessä. Soijatuotteita ei nykytutkimuksen mukaan enää saisi käyttää valkuaislähteenä kuin vähäisiä määriä, koska niiden katsotaan sisältävät myrkyllisiä alkuaineita.
• FDA (Food and Drug hallinto USA:ssa) on seurannut transrasvahappoihin liittyvää tutkimusta viimeiset 10 vuotta. Erityisesti tutkimusta ovat tehneet professorit W.Willet (Harvardin Yliopisto, Boston) ja J.Graham (OIRA) Harvardin yliopistossa. Heidän tutkimustulostensa seurauksena FDA on päättänyt heinäkuussa 2003, että ruuanvalmistajien tulee 1.1.2006 alkaen ilmoittaa pakatussa ruuassa olevien transrasvahappojen määrä. FDA on laskenut, että antamalla enemmän tietoa transrasvahapoista pakkauksissa, lääketieteen kustannuksia voidaan laskea 1.8 miljardia dollaria vuodessa USA:ssa. Ruuanvalmistajat eivät ole olleet innostuneita tästä "uudesta rasvalöydöstä". (J Weinraub. The Hidden Fat, Sept.10th, 2003, Washington Post.)
• Jyväryhmässä on omega-6 rasvahappoa 8 kertaa enemmän kuin omega-3 rasvahappoa. Omega-6 rasvahappoa on maito- ja juustotuotteissa 4 kertaa enemmän ja kotieläinryhmässä 8 kertaa enemmän, mutta luonnossa elävissä maaeläimissä omega-6 rasvahappoa on vain 2 kertaa enemmän kuin omega-3 rasvahappoa. Makkararyhmässä luku on 16 kertainen. Kaloissa se on vain kaksinkertainen. Juureksissa luku on kaksinkertainen. VIHANNEKSISSA JA MARJOISSA ON OMEGA-6:STA JA 3:STA YHTÄPALJON. Hedelmissä suhde on 5 kertainen ja marjoissa suhde on 1:1.2. Rasvoissa omega-6 rasvahappoa on keskimäärin 7 kertaa enemmän kuin omega-3 rasva-happoa ja 190 kertaa enemmän kuin marjoissa. Kaloissa omega-6 rasvahappoa on yhtäpaljon kuin marjoissa. Omega-3 on keskimäärin 33 kertaa enemmän rasvoissa kuin marjoissa. Yhdessä kananmunassa näyttäisi olevan riittävästi omega-6 rasvahappoa päiväksi (1000 mg/100 g). Rypsiöljyssä olisi paljon omega-3:a.
• Eikosanoidit ovat olleet ensimmäisiä elävälle solulle tarkoitettuja hormooneja, jotka muodostavat edelleen soluissa ylimmän säätelyjärjestelmän. Ne ovat voimakkaimpia tunnettuja hormooneja, mutta ne elävät vain sekunttien ajan. Edelleen ne ohjaavat nykyisiä verenkierron kautta paljon heikommin vaikuttavia hormooneja. Eikosanoidit ovat toimineet 500 miljoonaa vuotta solun sisällä. Myöhemmin (450 miljoonaa vuotta sitten) monisoluisten eliöiden kehittyessä syntyivät vaikutuksiltaan vastakkaiset, parilliset hormoonit kuten insuliini ja glukagoni, jotka verenkierrossa kulkevat soluihin eri puolille kehoa. Eikosanoideja eristettiin ensimmäisen kerran 1936 eturauhasesta (prostatasta), joten niitä kutsuttiin prostaglandiineiksi. 1940 löydettiin leukotrieenit, jotka aiheuttivat keuhkoputkien supistumista ja allergisuutta. 1970-luvulla löydettiin prostasykliinit ja tromboksaanit, jotka liittyivät sydänsairauksiin. 1980-luvulla löydettiin lipoksiinit. Nämä muodostuvat pääasiassa arakidonihaposta. Eikosanoiditutkimus on ruotsalaisten S. Bergströmin ja B. Samuelssonin sekä englantisen J. Vanen ansiota, josta he saivat Nobel-palkinnon 1982. Eikosanoidit kilpailevat keskenään samojen entsyymien vaikutuksesta muodostuessaan soluissa. Jokainen solu valmistaa solukalvossaan eikosanoideja, jotka ovat 20 hiiliatomin pituisista ja vähintään 3 kaksoissidosta sisältäviä rasvahappoja (omega-6 ja omega-3 rasvahappoja). Eikosanoidit siirtävät elektroneja ja vaikuttavat tulehdusreaktioissa ja immuunijärjestelmässä. Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksessa on eikosanoidien toiminta hyvin tärkeä. Nobeltutkijat huomasivat, että jos insuliinitaso laskee veressä normaaliksi, elimistö muodostaa enemmän hyviä eikosanoideja kuin jos insuliinia on runsaasti veressä. Tri B. Sears on vakuuttunut, että liika insuliini veressä vaurioittaa eikosanoidien tuotantoa ja toimintaa. Eikosanoideja tunnetaan jo yli 100 erilaista.
• On tärkeää, että veren insuliinipitoisuus on alhainen. Vain silloin veren rasvahapot eivät sitoudu rasvaksi elimiin, vaan solut käyttävät niitä energiaksi. Kun lipidien pitoisuus veressä laskee, rasvakudos irroittaa itsestään niitä lisää vereen. Kun käyttäisimme lihaksiamme, saisimme lisäenergiaa ja hyvän olon tunteen. Rasvahappojen ja glykogeenin käyttö toimisi meissä.
• Elimemme toimivat vanhanaikaisella tavalla. Elimet eivät ole tottuneet suureen sokerimäärään. Nykyihminen saa ravinnostaan keskimäärin päivässä 200 g sokeria. Tämä vaatii insuliinia. Nyt on huomattu, että insuliinilla on paljon muitakin tehtäviä kuin verensokerin alentaminen. Insuliini määrää miten solut saavat sisäänsä erilaisia ravinteita. Liika insuliinin erittyminen sulkee solukalvoon avautuvia ravinnon virtauskanavia. Solut yrittävät puolustautua liiallista sokeria vastaan. Tästä seuraisi ennenaikainen solujen kuolema. Sairauksien lisääntyminen on nopeampaa kuin lääketeollisuus ehtii valmistaa uusia lääkkeitä. Lääkäreille ei ole opetettu ruuan käyttöä lääkkeenä. Tri Hippokrates suositteli ruokaa käytettäväksi lääkkeenä. ”Olkoon ruoka lääkkeenne ja lääke ruokanne.” Syöminen oli suurimpia huveja 2500 vuotta sitten, sillä ihminen on seurallinen ja henkinen olento.
• Ihmisen energisyyden takia on tärkeää syödä säännöllisesti joka päivä. Tiedämme nyt paljon enemmän päivittäin syötävän ravinnon määrästä. Ruuan laadulla on merkitystä. Aikaisemmin ei ole esitetty sitä, kuinka paljon energiaa kuluu syömästämme ruuasta ruuansulatukseen. Viime vuosina ravitsemuksessa olevien alkuaineiden ja vitamiinien lisäksi yhä tärkeimmiksi katsotaan omega-3 rasvahappojen saanti ja antioksidanttien käyttö. Yhdistämällä kasvisten ja juureksien antama elinvoima ja ymmärtäen ihmisen henkisyys ja sen kehittäminen saamme kokonaisuuden, mikä määrää eliniän pituutta.
• Nykyisin tiedämme, että 25% väestöstä on genettisesti yliherkkä hiilihydraateille (8), mikä tarkoittaa sitä, että vähäinenkin syöty hiilihydraattimäärä aiheuttaa insuliinin liian voimakkaan erittymisen. Tällaista tilaa kutsutaan toiminnalliseksi tai reaktiiviseksi hypoglykemiaksi. Siinä oireet vaihtelevat ajankohdan tai aterioitten mukaisesti. Erotukseksi toiminnallisesta on elimellinen alhainen verensokeri, jonka voivat aiheuttaa kasvain haimassa tai maksassa tai lisämunuaisessa, haimatulehdus tai rauhassairaudet. Näissä tapauksissa verenpaastoarvo on aina alhainen. Alhainen verensokeritaipumus on perinnöllinen. Useat sairaudet, jotka kulkevat suvuttain, kuten allergiataipumus, asthma, depressio, diabetes, heinänuha, lihavuus, migreeni ja reuma, ovat kaikki "oireita", jotka edustavat alhaisen verensokerin ilmenemistä (7).
• Jonkin verran eri mieltä ollaan siitä, kuinka pitäisi tulkita 6 tunnin sokerirasituskokeessa saatua tulosta? Yleensä ei koskaan voi saada kahta samanlaista 6 tunnin verensokerirasituskäyrää. Tri R.C. Atkinsin mielestä alentunut verensokeritaipumus on silloin, kun verensokerin pudotus 6 tunnin kokeessa on 30 mg alle (0.16 mmol/l) lähtöarvon (12 tunnin paastoarvo). Professori C. Fredericks sanoo, että jo 10-20 mg:n pudotus lähtöarvosta on riittävä. Nämä arvot ovat merkitseviä vain silloin, kun samalla kokeen aikana (kun on annettu 50 g rypälesokeria) syntyy joitakin oireita. 5 mg:n (0.03 mmol/l) pudotus verensokerissa voi tällöin olla merkitsevä ja oireiden ilmaantuessa tulee ryhtyä käytännön toimiin tilanteen korjaamiseksi. Voitaisiin käyttää hypoglykemistä dieettiä ELI DIEETTIÄ, JOSSA VÄLTETÄÄN NOPEASTI IMEYTYVIÄ HIILIHYDRAATTEJA. Lopuksi vielä tulee mainita, että professori C. Fredericks tutkimuksissaan on todennut, että elimistö alkaa korjata sokerivajausta, kun verensokeri on laskenut 0.02 mmol/l (3.6 mg) keskiarvon alapuolelle (13).
• Kehonpaino ei ole vakio. Päivävaihtelu on 0.5-2 kg. Mittauksin on todettu, että viikossa 5 työpäivän aikana paino on vakio, mutta lauantaina ja sunnuntaina paino voi nousta 1-3 aterian (2.9 MJ - 8.7 MJ, 690-2071 kcal:n) verran.
• Paljon tutkimuksia on tehty siitä, missä kulkee ylipainoisuuden raja. Pelkkä painon lisääntyminen ei tarkoita ylipainoa. Metropolitan Life Insurance Company tables (1959) ovat olleet laajalti käytettyjä 1950-60-70-luvuilla (20). Ne eivät ottaneet huomioon ihmisen rakennetta, hänen lihastensa ja luustonsa vahvuutta. Rugbynpelaaja voi olla ylipainoinen, vaikka hänen rasvapitoisuutensa on huomattavasti tavallisen arvon alapuolella. Sohvalla lepäilevä voi olla lihava, vaikka ei painaisikaan normaalia enempää. Professori Sheldon, joka oli antropologi, on ottanut huomioon ihmisen rakenteen. Hän on jakanut ihmiset ulkonäön perusteella kolmeen ryhmään: endomorfisella on laaja keho ja lyhyet jalat ja kädet. Mesomorfisella rinta on lihaksikas ja laaja ja dominoi vatsaa. Ektomorfinen on hento ja hoikka lihasten ja luuston rakenteelta. Kehon rakenne ei kuitenkaan ole jonkin sairauden synnyn perusta.
• Useita menetelmä on kehitetty, jolla voisi ylipainoa ja lihavuutta mitata. 1) Peilistä katsominen on parempi kuin painonmittaus. 2) Ihopoimun paksuuden mittaus. On havaittu, että henkilöillä, jotka ovat alle 50 vuotiaita, puolet rasvasta on ihon alla. Jos peukalolla ja etusormella puristaa kudosta käsivarren alaosassa, rintakehän alaosassa, selässä juuri lapaluun alla, reisilihaksen takana tai vatsassa, pitäisi vapaasti liikkuvan kudoksen olla 0.6- 1.2 cm paksu (1/4-1/2 tuumaa). 2.5 cm paksumpi kerros osoittaa lihavuutta. 3) Viivotinkoe. Vatsan ja kylkiluiden päälle asetettu viivotin pysyy vaakasuorassa, jos ei ole lihava. 4) Vyömitta. Normaalilla ihmisellä rintakehän ympäryysmitan tulisi olla suurempi kuin navan kohdalta mitattu vatsan ympäryysmitta. 5) Densitometrinen mittaus. Ihminen punnitaan ilmassa ja sitten vedessä. Menetelmän keksi jo Archimedes. Mittaustulos perustuu siihen, että rasva on kevyempää kuin vesi. Lihas ja veri ovat hieman painavampia ja luu on paljon painavampi kuin rasva. Menetelmän kehitti Yhdysvaltain laivastossa kapteeni A.Behnke, Jr. 6) Koko kehon kaliummäärän mittaaminen radioaktiivisen kaliumin avulla. Koska lähes kaikki kalium on solujen sisällä ja rasvassa on vain vähän kaliumia, voidaan radioaktiivisen kaliumin laimentumisen perusteella määrittää rasvattoman kudoksen suuruus. Vähentämällä se kokonaispainosta saadaan rasvan paino. 7) Sähköisen vastuksen muuttuminen rasvakudoksen lisääntyessä kehossa. Tätä voi mitata sähköisellä laitteella. 8) Erilaisten kokemusperäisten laskentakaavojen avulla, josta esimerkkinä on käyttämämme BMI-lukuarvon käyttö. Sen avulla saadaan laskettua painoindeksiarvo, joka nykyisin on käytössä helppoutensa takia.
• Psykologit voivat selittää osan ylipainon kehittymisen syistä. Henkilö käyttäytyy tietyllä tavalla huomatessaan, että syöminen tuottaa mielihyvää ja poistaa tarpeettomuuden, alemmuuden ja epäonnistumisen tunnetta (5).
• Fysiologisia syitä ylipainoisuuteen tunnetaan useita. Jos lapsi saa ensimmäisten 6 kuukauden aikana liian paljon energiaa, seurauksena voi olla ylipaino aikuisena (6). Rintamaitoa saaneista tulee harvemmin vanhemmalla iällä lihavia kuin pulloruokinnalla olleista (7). Jos henkilö on ollut ylipainoinen lapsena, hänestä tulee 80%:sti ylipainava myös aikuisena (8). Lihava henkilö valitsee mieluummin runsaskalorisia ruokia, kun normaalipainoinen valitsee vähäkalorisia ruokia (9). Lihavat syövät liian nopeasti (10). Lihava ei kiinnitä samalla tavalla huomiota tarjolla olevan ruuan näyttävyyteen, vaihtelevuuteen, makuvivahteisiin ja makuun kuten ei-lihava henkilö tekee (11). Lihavat eivät ole herkkiä nälän- tai kylläisyyden tuntemukselle (12). He eivät reagoi ruuan sisältämään kalorimäärään samoin kuin normaalipainoiset (13). Ikääntymisen myötä elimistön energiankäyttöaste alenee. Tri R.Steinerin mukaan tämä alkaa 25 vuoden iässä. Se on 40-59 vuotiailla keskimäärin 0.5% vuodessa. 60 ikä-vuodesta eteenpäin energiankulutus alenee 0.7% vuodessa. Minkä tahansa ruuan syöminen totutulla tavalla antaa ikääntyessä liiaksi energiaa, jonka elimistö varastoi, jos sitä ei kuluteta.
• Perinnöllinen taipumus ylipainoon on todettu. Tutkimuksessa, johon osallistui 239 ylipainoista henkilöä, 69%:lla yksi tai molemmat vanhemmat olivat myös lihavia (14). Arvioidaan, että 25% ihmisistä on perinnöllisesti herkkiä hiilihydraateille. Heillä pieni määrä ravinnosta imeytynyttä rypälesokeria saa aikaan nopean insuliinireaktion, jolloin verensokeri laskee. Tämä tekee nämä ihmiset nälkäisiksi, mikä pakottaa heidät syömään usein.
• Syöty sokeri varastoituu maksan hiussuonistoon (sinusoideihin), katso maksan rakennetta, josta osa sokerista voi palata takaisin verenkiertoon ja osa menee insuliinin avulla maksasoluihin. Siellä sokeri fosforyloituu magnesiumista riippuvan noperan heksokinaasientsyymin avulla energiaksi, glykogeeniksi tai jakautuu 3-hiiliseksi trioosiksi eli glyseroliksi. Koska maksasolulla on rajoittunut kuljetusmekanismi ottamaan vastaan rypälesokeria, sokeri pilkkoutuu helpommin glyseroliksi kuin glykogeeniksi. J.B Lawes ja J. Gilbert osoittivat sen vuonna 1853 pikkuporsailla tekemällään kokeella (15). Porsaita lihotettiin leivällä ja niissä oli muutaman kuukauden päästä 4 enemmän rasvaa kuin mitä ne olivat ruuasta saaneet. (Porsaiden lihottaminen Suomessa jouluporsaiksi on aikaisemmin maalla tehty perunalla.)
• Tunnetaan ainakin 200 erilaista laihdutusohjelmaa, joilla kaikilla voi laihtua 3-5 kg ensimmäisen kuukauden aikana. Yleensä pyritään vähentämään ravinnonsaantia. Tällöin apuna voidaan käyttää erilaisia formuloita, joilla tarkoitetaan eri valmistajien tekemiä tavallisesti 1000 kcal:n päivittäin nautittavia ravintopakkauksia. Niissä on hiilihydraatteja, valkuaista ja rasvaa normaalin ravinnon sisältämissä suhteissa sekä vitamiineja ja alkuaineita. Mutta ongelmana on käytettäessä alhaista kalorimäärää (800-1000 kaloria), että potilas ei 1-2 viikon jälkeen enää laihdu, koska perusaineenvaihdunta on laskenut 1000 kalorin tasolle. Sen jälkeen painonputoaminen pysähtyy. Lontoolaisessa Middlesexin sairaalasssa professori Alan Kewick ja trit T.M. Chalmers ja G.L.S.Pawan huomasivat 1960-luvulla, että ihminen laihtuu valkuaista ja rasvaa sisältävällä 1000 kalorin dieetillä, joka ei sisällä hiilihydraattia . Tällaista dieettiä käyttäessään he pystyivät eristämään potilaistaan hormoonin (LPH), joka pilkkoo rasvakudosta ketoniaineiksi, jotka erittyivät virtsaan ja veivät mennessään satoja kalorioita (27).
• Luonnonviisauden mukaan rasvojen ja rypälesokerin liittyminen energia-aineenvaihduntaan kulkee saman asetylkoentsyymi-A:n kautta. . Ns. kriittinen hiilihydraattiraja säätää sen toimiiko soluissa anabolinen (varastoiva ja rakentava) tai katabolinen (hajottava) vaihe. Anabolisessa tilasssa solu varastoi veren liian sokerin triglyserideinä ja katabolisessa tilasssa rasvasolu purkaa itsessään olevaa rasvaenergiaa.
• Elimistö toimii viisaasti. Päivisin solut käyttävät aktiivisen toiminnan vaatimaa hiilihydraattienergiaa ja öisin rasvasta lähtöisin olevaa asetaattia jotka kummatkin liittyvät koentsyymi-A:n avulla Krebsin sykliin. Vapaiden rasvahappojen muodossa solut käyttävät saamaansa perusaineenvaihdunnan ylläpitoon myös päivisin. Kriittinen hiilihysraattiraja on kuin säätövipu, joka ohjaa mitokondrioita raaka-aineen saannissa ja asetylkoentsyymi-A:n käytössä. Kun ravinto sisältää runsaasti hiilihydraattia, reaktio (1) toimii ja ketoniaineita syntyy vain vähän. Rasvasta saatu energia riippuu insuliinista siten, että koholla oleva insuliini pyrkii varastoimaan sekä sokeria ja rasvaa soluihin. Tällöin rasva ei voi vähentyä. Kun aivolisäke saa tiedon, että hiilihydraateja on ravinnossa vähän (20-40 g), rasvahappojen määrä veressä lisääntyy. Vaihe (2) alkaa toimia. Rasvakudoksen triglyseridit pilkkoutuvat LHP:n aktivoiman lipaasientsyymin avulla, beettaoksidaation kautta 2 hiiltä sisältäviksi rasvahapoksi eli asetaatiksi. Silloin Krebsin sykli tuottaa vähän välituotteita, mutta niidenkin avulla asetaatit antavat energiaa Krebsin syklissä. Kuitenkin välituotteiden vähäisyys kääntää säätövivun lisäämään runsasenergisia asetaatteja verenkiertoon ja munuaisten erittämänä pois kehosta. Elimistöstä katoaa satoja kalorioita vrk:ssa. Samalla poistuu paljon kaliumia ja natriumia (1500 mg) vrk:ssa.
• Michiganin valtion yliopiston ravitsemusopin professori O.Michelsen ilmoitti 1975, että leipä on ihanteellinen painonpudottaja (23). Ylipainoiset nuoret miehet pudottivat vaivattomasti painoaan syödessään 12 viipaletta runsaskuituista leipää päivittäin aterioiden yhteydessä (12 x25 g =300 g, joka on 120 g hiilihydraattia). He tulivat kylläiseksi nopeammin ja heidän tarvitsi syödä vähemmän muuta ruokaa. Lisäksi heitä neuvottiin välttämään rasvapitoisia ruokia. 8 viikossa 8 miestä pudotti painoaan 10 kg. Toiset 8, jotka söivät samantapaista ruokaa, jossa leipä ei ollut runsaskuituista, pudottivat samassa ajassa painoaan 7 kg. Selitys olisi siinä, että tärkkelys runsaskuituisena sai syöjän tuntemaan vatsalaukun täyttyneen ja olon tulleen kylläiseksi.
• Brighamin Yliopistossa tehtiin koe, jossa 12 ylioppilasta, jotka olivat 40% ylipainoisia, käyttivät 6 viikon aikana 1200 kcal:n (5021 kJ) dieettiä. Ne ylioppilaat, joilla dieetin ohella lisättiin polkupyöräergometrissä energian kulutusta 1400 kcal:sta 1500 kcal:aan 4 kertaa viikossa, pudottivat painoansa 7 kg. Pelkällä dieetillä olevat pudottivat painoaan 6.4 kg. Kolmannessa ryhmässä olevilla, jotka lisäsivät yhtäpaljon energian kulutustaan ergometrillä (100 kcal), mutta eivät muuttaneet dieettiään, paino putosi vain 1.6 kg (24). Henkilön paino vaikuttaa selvästi energian kulutukseen. 60 kg nainen, joka lepää sängyssä kuluttaa 0.174 kcal/kg/10min eli 62.64 kcal/tunti. Vastaavasti 80 kg mies kuluttaa 83.52 kcal. 8 tunnin yöunen aikana 60 kg:lla naisella kuluu energiaa 501 kcal ja 80 kg miehellä 668 kcal. Ylioppilas, joka painaa 80 kg, kuluttaa tunnin aikana luennolla muistiinpanoja tehdessään 43% enemmän energiaa (118 kcal) kuin 56 kg painava, joka kuluttaa 82 kcal. Toisaalta, jos monet lihakset joutuvat ponnistelemaan samanaikaisesti, energiankulutus on paljon suurempi. Esimerkiksi henkilön kulkiessa rappuja alaspäin hänen energian kulutuksensa on 0.551 kcal/kg/10 min ja ylöspäin mennessä 2.540 kcal/kg/10 min. Esimerkkinä kävelynopeuden vaikutuksesta energiankulutukseen on vielä seuraava mittaustulos. Kun kävelynopeus tasaisella on 3.6 km/t, on energian kulutus 0.513 kcal/kg/10min. Nopeudella 5.1 km/t se on 0.690 kal/kg/10 min, nopeudella 5.6 km kulutus on 0.733 kcal/kg/10min ja nopeudella 7.1 km/t energiankulutus on 0.969 kcal/kg/10 min. 60 kg nainen kuluttaa tunnissa 3.6 km vauhdilla kävellessään 185 kcal energiaa tai kävellessään 5.6 km/t 264 kcal. Vastaavasti 80 kg mies kävellessään 3.6 km/t 246 kcal ja 5.6 km tunnissa vauhdilla 352 kcal (25). Käytännössä liikuntaa lisäämällä voi energian kulutustaan lisätä 20%. Oikea ravinnon käyttäminen liikunnan ohessa vähentää huomattavasti ylipainoa. Professori A. Meyerin mukaan vähäinen liikkuminen vähentää aivojen kylläisyyskeskuksen toimintaa. Syömme helposti liian usein ja liian paljon. Mutta lukuisat pienet ateriat vähentävät ylipainon syntyä verrattuna siihen, että syötäisiin yksi suuri ateria. Lukuisissa eläinkokeissa tämä on kauniisti osoitettu. Kun rotille annettiin yksi suuri ateria päivässä, ne lihoivat. Patologisissa tutkimuksissa havaittiin, että tämä aiheutti rotan lihaksiin 23,6 % rasvaa ja 17.7 % valkuaista. Sitä vastoin rotalla joka söi useita pieniä aterioita päivässä oli rasvaa lihaksissa vain 7.8 % ja valkuaista 2,4 % (18).
• Meissä jokaisessa on 65-70 % vettä. Aineenvaihdunta tarvitsee vettä. Esimerkiksi 1 g glykogeenia vaatii muodostuakseen 1 g:n rypälesokeria ja 2.7 g vettä. Tärkeää soluille ja ruuansulatusnesteille on juodun veden laatu. Lähdevesi voi maultaan olla parempaa kuin vesijohtovesi. Kasviksissa ja hedelmissä on ns. biologista vettä. Kasvisten, juuresten ja hedelmien sisältämä vesi (75-85 %) sopii hyvin soluillemme, koska biologiseen veteen on valmiiksi liennut vitamiineja ja alkuaineita. Hedelmämehuissa on "aurinkoenergiaa", hedelmäsokeria ja vitamiineja. Vihannes- ja juuresmehuissa on puolet vähemmän sokeria ja ne sisältävät enemmän alkuaineita. Esimerkiksi kurkussa on "biologista vettä" 95 %, sipulissa 93 %, juureksissa 86 % (punajuuri), marjoissa 85 % (mustikka), maitotuotteessa 78 % (A-jogurtissa). Vertailun vuoksi keitetyssä täysjyväriisissä on vettä 70 %, kalassa 66 % (kirjolohi), makkarassa 61 % (sininen lenkki), sianlihassa 45 %, leivässä 43 % (hiivaleipä), emmentaljuustossa 36 %, voikasvisöljyseoksessa 17 %, voissa 16 % ja rypsi-, olivi- ja auringonkukkaöljyssä vähän (+). Kasvismehut ovat alkaalisia, jolloin ne neutralisoivat kudosten happamuutta. Nestemäinen "INFORMAATIO" imeytyy kasvismehuista kaikkialle soluihin nopeammin kuin raasteista. Vihannesmehuissa olevilla entsyymeillä ja alkuaineilla on katalyyttinen vaikutus, jolloin vähäinen määrä riittää, kun vaikuttava aine (vitamiini tai alkuaine) on orgaanisessa (elävässä) muodossa. Suositeltavia vihanneksia ovat valkoiset, vihreät ja punaiset kaalit: kiinankaali, kukkakaali, kyssäkaali, parsakaali, ruusukaali, valkokaali, avokado, lehtisalaatti, nauris, punaiset, keltaiset ja vihreät paprikat, persilja, pinaattiselleri, ruoholaukka, sipulit, tomaatti, voikukanlehdet. Kesällä vihannekset voisivat olla vesipitoisempia (Yin kuten kurkku) ja talvella enemmän energiaa sisältäviä (Yang eli sipuli). -Porkkanajuomalla on hyvä aloittaa ja sitä voi sekoittaa muihin vihannesjuomiin. Se auttaa ruuansulatusta ja vilkastuttaa eri hormoonien toimintoja. Porkkanajuoma puhdistaa ihoa ja kirkastaa silmiennäkökyä. Se auttaa tulehduksissa ja rauhoittaa hermostoa. 100 g sisältää energiaa 93kj/22 kcal, hiilihydraattia 4.9g, valkuaista 0.6 g, rasvaa 0, natriumia 52 mg, kaliumia 219 mg, kalsiumia 27 mg, magnesiumia 11 mg, fosforia 33 mg, rautaa 0.47 mg, sinkkiä 0,23 mg, kuparia 57 ug ja kromia 2 ug. Juoma sisältää A-vitamiinia 437 ug, beetakaroteenia 2520 ug ja foolihappoa 8 ug. -Punajuurijuomassa (porkkanajuoman kanssa) vihreät osat voi hienontaa mukaan. Punajuurijuoma nostaa hemoglobiinia ja vähentää kuukautisvaivoja. Se on hyvä maksalle, munuaisille ja puhdistaa sappirakkoa. 100 g sisältää energiaa 152 kj/ 36 kcal, hiilihydraattia 6.9 g, valkuaista 1.8 g ja rasvaa 0.1 g sekä natriumia 40 mg, kaliumia 450 mg, kalsiumia 14 mg, magnesiumia 20 mg, fosforia 44 mg, rautaa 0.89 mg, piitä 0.4 mg, rikkiä 19 mg, sinkkiä 0.48 mg ja kuparia 110 ug ja kromia 1 ug. Juomassa on A-vitamiinia 1 ug, beetakaroteenia 7 ug, B1 (tiamiinia) 0.03 mg, B2 (riboflaviinia) 0.05 mg ja B6 (pyridoksiinia) 0.05 mg, foolihappoa 93 ug ja pantoteenihappoa 0.15 mg. -Kaalista tehty juoma puhdistaa suoliston limakalvoja ja poistaa ientulehdusta, vatsahaavaa ja ummetusta. Se voi aiheuttaa ilmavaivoja, koska kaalijuoma rikkoo mätäneviä ruoka-aineita suolistossa. 100 g sisältää energiaa 80 kj/ 19 kcal, hiilihydraatteja 3.4g, valkuaista 1.1 g ja rasvaa 0.1g sekä natriumia 5 mg, kaliumia 320 mg, kalsiumia 42 mg, magnesiumia 14 mg, fosforia 41 mg, rautaa 0.38 mg, piitä 0.2 mg, rikkiä 54 mg, sinkkiä 0.21 mg ja kuparia 36 ug ja kromia 0.5 ug. Se sisältää A-vitamiinia 5.8 ug, beetakaroteenia 35 ug, E-vitamiinia 0.04 mg, B1 0.05 mg, B2 0.04 mg, B6 0.11 mg, foolihappoa 66 ug ja pantoteenihappoa 0.21 mg. -Sellerijuoma puhdistaa kudoksista kuona-aineita, joita on kerääntynyt reumassa, diabeteksessa, anginapektoristaudin seurauksena, suonikohjujen yhteydessä ja vähentää mununuaiskivien muodostumista. Selleri sisältää tasapainoisessa suhteessa orgaanisesti sitoutunutta natriumia ja kaliumia, joiden tasapaino ylläpitää kehon nestetasapainoa. Se sisältää orgaanisesti sitoutunutta kalsiumia, joka rauhoittaa hermostoa. Vihreät osat voi nesteyttää ja laittaa juomaan. -Kurkkujuoma on diureettinen. Se voi lisätä hiusten kasvua, koska kurkku sisältää piitä ja rikkiä. Se voi alentaa verenpainetta, koska kurkussa on runsaasti kaliumia. Se poistaa virtsahappoa kudoksista. 100 g sisältää energiaa 39 kj/ 9kcal, hiilihydraattia 1.4 g, valkuaista 0.7 g, rasvaa 0.1g ja natriumia 6 mg, kaliumia 240 mg, kalsiumia 25 mg, magnesiumia 17 mg, fosforia 35 mg, rautaa 0.24 mg, piitä 3 mg, rikkiä 16 mg, sinkkiä 0.21 mg ja kuparia 38 ug ja kromia 0.5 ug. Siinä on A-vitamiinia 37 ug, beetakaroteenia 220 mg, E-vitamiinia 0.05 mg, B1 0.02 mg, B2 0.03 mg, B6 0.04 mg, foolihappoa 16 ug ja pantoteenihappoa 0.3 mg.

Varsin mielenkiintoista ravitsemustietoa oli tarjolla, eikö vain?