Väitöstilaisuus oli leppoisa tilaisuus, jossa väittelijä Lindströmiä ei professori Pertti Mustajoki hennonnut kovinkaan paljon kiusata. Eikä mielestäni ollut syytäkään. Onhan tämä ihan hyvä väitöskirja. Ohessa muutamia havaintoja.
Lectiossaan Jaana kertoi pikkuisen hurjasta diabeteksen historiasta virtsanmaisteluineen kaikkineen ja käsitteli lyhyesti suuret mittasuhteet nykyään saavuttanutta maailmanlaajuista sairautta. Hauskalla tavalla hän nosti esille keräilytalouden ja sai aikaan minussa ja Mikael Fogelholmissa vienon hymyn kertomalla, että ruoka pitäisi oikeastaan juosta kiinni! Pikkuisen avoimeksi jäi miten tosissaan Jaana oli sen suhteen, että korkea verensokeri olisi evoluution saatossa ollut ihmiselle alunperin hyödyllinen ominaisuus. Elintapojen muuttuminen ja liikkumattomuus olisi sitten toiminut tässä tilanteessa ihmistä vastaan. Insuliiniresistenssi ei yksistään myöskään selitä diabeteksen puhkeamista. Pitkän ajan kuluessa haiman toiminta vain (2-tyypin diabeteksessa) hiipuu ja tauti puhkeaa. Sokeri ei myöskään lisää diabetesriskiä, köyhdyttää pikemminkin ruokavaliota.
Tutkimus sai paljon kehuja professori Mustajoelta. Erityisen hyvältä vaikutti hänen mielestään koko tämä tapa tarkastella ongelmaa. Ei tarjottu mitään lääkettä vaivaan, vaan elintapojen muutosta. Varsin laaja tutkimus oli ilmeisen kiinnostava myös potilaille, sillä keskeytysprosentti oli erityisen pieni ja matkan varrella tuli lisää koehenkilöitä kiinnostavuuden takia. Korostamalla tätä "paino - liikunta - rasva - kuitu" mantraa saatiin potilaat hyvälle tuulelle ja bonuksena oli, että tutkittavista (522 kpl) arviolta 60 kpl säästyi diabetekselta (12 / 100 henkeä).
Iso riesa on ravintopäiväkirjojen täyttämisessä tapahtuva aliraportointi ja tässä oli oikeastaan professori Mustajoen ainoa sellainen huomattavampi kritiikin kohde tutkimuksessa. Yhdessä tuumivat, että aliraportointi olisi ollut kovinkin huomattavaa tässä tutkimuksessa. Sen kanssa vaan piti elää ja selittää parhain päin. Erityisesti rasva, sokeri ja naposteltavat aliraportoitiin. Mitä lihavammasta ihmisestä oli kyse, sitä enemmän tapahtui ravintoaineiden tahallista poisjättämistä.
Paljastavaa oli nähdä miten painon alentuessa ei näkynyt kolesteroliarvojen parannusta. Ainoa tapa saada kolesteroliarvot alas oli kohdistetuilla ruokavaliomuutoksilla ja lääkkeillä. Hienoa oli huomata, että elintapojen muutoksissa oli kaksi erillistä toimenpidettä ylitse kaikkien muiden: Liikunta ja ravintokuidut! Liikunnan lisääminen ja ravintokuitujen runsaampi nauttiminen kavensi vyötäröä diabetesriskissä elävillä. Rasvan vähentämisessä ruokavaliossa ei ollut mitään merkittävää hyötyä tämän asian suhteen.
Vähähiilihydraattiset dieetit tulivat yllättäen puheeksi. Vaikka mitään tällaista tutkimusta ei Jaana eikä professori Mustajoki ollut tehnyt, heillä oli vankka mielipide alakarppaamisesta: Alakarppaus toimii lähinnä aatteen tasolla, ei se ole vakavasti otettavaa tiedettä. Tiedän, että asioista ajatellaan muualla hieman eri tavalla.
Yhteenvetona voitaneen sanoa, että kakkostyypin diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä puuttumalla riskiryhmissä elintapoihin liittyvillä muutoksilla. Parhaimmat tulokset saatiin ravintokuituja ja liikuntaa lisäämällä sekä eläinperäisiä rasvoja vähentämällä.
Jaana Lindström: Prevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention – emphasis on dietary composition and identification of high-risk individuals. Doctoral dissertation, November 2006. University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Public Health and National Public Health Institute, Department of Health Promotion and Chronic Disease Prevention.
- As a PDF file (ISBN 951-740-656-8) - 544 kB
- Abstract
- Tiivistelmä
"Pikkuisen avoimeksi jäi miten tosissaan Jaana oli sen suhteen, että korkea verensokeri olisi evoluution saatossa ollut ihmiselle alunperin hyödyllinen ominaisuus. "
VastaaPoistaViisaammat voivat korjata, jos olen väärässä, mutta luulen tuon tarkoittavan sitä, että niukkoina aikoina tehokas sokerin avustama rasvan varastointi oli eduksi.
Sitten toiseen asiaan. Kummallista on se, ettei sokeri kuulemma aiheuta diabetesta. Harvard on eri linjoilla:
"Choose whole grains and whole-grain products over highly processed carbohydrates. White bread, white rice, mashed potatoes, donuts, bagels, and many breakfast cereals have what's called a high glycemic index. That means they cause sustained spikes in blood sugar and insulin levels. Carbohydrates that aren't as easily digested cause lower, slower increases in blood sugar and insulin. As a result, they stress the body's insulin-making machinery less, and so help prevent type 2 diabetes. Such foods have a low glycemic index. Examples include whole wheat, brown rice, other whole grains, most beans and nuts, and whole grain breakfast cereals." - Diabetes: Nutrition Source
Niin, jari, minä olen samaa mieltä kanssasi sokerin vahingollisuudesta diabeteksessa.
VastaaPoistaEikö olekin kumma miten sokeritautia hoidetaan rasvaa syyttämällä häiriön aiheuttajaksi? Tätä minä en ymmärrä.
Lihavuushan korreloi diabeteksen kanssa. Lihoa voi syömällä liikaa sokeria tai sokeria ja rasvaa. Koska vyötärölle (ja muualle) kerääntyy nimenomaan rasvaa, niin on helppo ajatella, että rasva lihottaa. Siispä on mahdollista ajatella, että rasva aiheuttaa epäsuorasti diabetesta.
VastaaPoistaSen sijaan pelkästään rasvalla on kyllä käytännössä mahdotonta lihottaa itseään. Olen leikkinyt ajatuksella kokeilla energiatarpeen reilusti ylittävää rasvadieettiä, mutta tuskin niin paljon rasvaa pystyisi/jaksaisi oikeasti syödä.
Jaana ei kyllä sanonut että alakarppaus ei olisi vakavaa tiedettä. Sen sijaan en tiedä mitä Mustajoki sanoi mutta ei vois vähempää kiinnostaa..tuokin Jaana tutkimus kumosi Mustajoen vähärasvaisen propaganda.
VastaaPoista