Kommentointi on vilkasta tämän jutun yhteydessä!
Tämä kirjoitukseni on varsin rohkea. Tässä on aimo annos taitoa, taidetta ja ripaus tiedettäkin. Nyt ette saa provosoitua, mutta joidenkin ihmisten olisi hyvä kerrankin heittää ennakkoluulot romukoppaan. Tehkää nyt niin, että luette tämän kirjoituksen läpi kovasti sen sanomaa pohtien. Lupaatte olla suuttumatta jos kirjoitus ei ihan heti sovi siihen omaan viitekehykseenne (ajatusmaailmaanne).
Kerätään tähän tutkimustöitä, joissa tulee esille sokeristen välipalojen mahdollisesti turmiollinen vaikutus painonhallinnassa ja terveydessä yleensä. Ei anneta ravitsemuspoliittisten linjausten häiritä vaan etsitään selvyyttä tähän asiaan mahdollisimman neutraalisti. Kiitos yhteistyöstä! Suluissa näkyy kenen vihjeestä on kyse. Tieteellisen tutkimustyön minä olen tulkinnut parhaan kykyni mukaan, jos ei muuta mainita.
Välttäkää sokerisia välipaloja - tutkimustöitä
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf (Anja) Brittiläiset tutkijat Janet M. Warren, C. Jeya K. Henry ja Vanessa Simonite ovat todenneet, että lapsilla pysyy nälkä kauemmin loitolla, jos nauttivat hitaammin sokeristuvia matalan glykeemisen indeksin (GI) ravintoaineita sisältävän aamiaisen. Lapset olivat nälkäisempiä ja söivät huomattavasti enemmän ruokaa lounaalla jos olivat nauttineet paljon sokeria (korkea GI) sisältävän aamiaisen. Sokerisena aamiaisena pidettiin näitä: Corn Flakes, Coco-Pops, Rice Krispies, valkoinen leipä. Lapsia neuvottiin testipäivien aikana välttämään välipaloja ennen lounasta.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf (Anja) Tässä amerikkalaisten työssä (David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco ja Susan B. Roberts) nopeasti sokeristuvat hiilihydraatit aiheuttavat erilaisia hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Nämä muutokset olivat haitallisia lihavilla henkilöillä, sillä ne saattavat johtaa liian suurten ruoka-annosten nauttimiseen. Tämä johtuu osittain siitä seikasta, että nopeasti sokeristuva ruoka kohottaa nopeammin insuliinia. Anja kertoo kärjistetysti: "Vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheysteoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomisessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy."
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm (Anja) Tässä USA:n maatalousministeriön (USDA) raportissa Susan B. Roberts käy läpi yllämainitun työn keskeisen sanoman, eli lihavien on syytä välttää nopeasti sokeristuvia korkean GI:n ravintoaineita.
TAITOA
Taitoa on valita päivän ravintoaineet oikein. Väitän, että monelle sellaiselle ihmiselle, joka harrastaa hyvin vähän liikuntaa, sopii parhaiten diabeetikon ruokavalio (vaikka ei sokeritautia sairastaisikaan). Nyt puhun siitä aikoja sitten diabetespotilaille suositellusta perinteisestä diabetesruokavaliosta. En puhu siitä älyvapaasta nykysuuntauksen mukaisesta diabetesruokavaliosta, jossa diabetespotilaalle (2 tyypin diabetes!) sallitaan ruokailussa syrjähyppyjä sokeristen tuotteiden pariin. Tuntuu siltä kuin sokeriteollisuus olisi ruvennut seurustelemaan Diabetesliiton kanssa. Siitähän ei hyvää seuraa! Siitä seuraa tällaisia lapsuksia (lapsia!?):
Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan.
Diabeetikkoa ei tarvitse ottaa tarjottavia valittaessa huomioon sen enempää kuin muita, jotka huolehtivat terveydestään. Ruokien makeuttamisessa ei tarvita erityisjärjestelyitä. Voit pitää tarjolla suolaista tai makeaa – mielellään vähärasvaisia ja pieniä annoksia. Silloin diabeetikko voi itse päättää mitä valitsee. Usein hedelmät ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa kokoustarjoiluna. Kahvileivistä tarjottavaksi kannattaa valita vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa. Sen sijaan rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia on viisasta karttaa.
Yllä kursivoitu teksti on poimittu ilmeisenä lapsuksena Diabetesliiton sivuille siirtyneestä valistusmateriaalista. Ei näin! Ei todellakaan näin! Jos ihmisellä on diabetes (2 tyypin), silloin vältetään sokerin nauttimista ja hiilihydraattien kanssa ollaan ylipäätään tarkkoja. Se on minun mielipiteeni ja pyydän sinua jatkamaan lukemista, vaikka suuttumuksesi tasoa mittaava viisarisi on jo kovasti punaisen puolella.
TAIDETTA
Tee päivän ruokailusta taidetta! Reijo ryhtyi hetken mielijohteesta taiteilemaan suosittelemallani liikkumattomuusdieetillä. Tänään hänen taiteellinen elämyksensä on saavuttanut kliimaksin, eli hänen vähittäinen muuntumisensa loppuvaihe terveelliseen suuntaan on muuttunut vaihtoehdosta nimeltään järjetön vaihtoehtoon järkevä:
Reijon järjetön ruokapäiväkirja (vapaasti mukaillen Reijon omasta kommentista):
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia ja kaksi pientä pullaa
8.20 kourallinen irtokarkkeja
9.00 iso kuppi kahvia, iso viineri
10.15 iso kuppi kahvia ja kokousviineri
12.00 tukeva lounas
12.30 asiakaspalaverissa sokerinen kokouspulla + makeaa limsaa
13.00 aivan järjetön nälkä! Pari kourallista irtokarkkeja, pullo sokerilimsaa
13.30 pikaruokalassa iso hampurilainen, isot ranskikset, pullo sokerilimsaa
15.00 kahvitauko, sokerinen pulla, 150 g makeispussi
15.30 taas on nälkä!
16.00 Ruokamarketin kautta kotiin, marketin kahviossa pakko käydä kahvilla ja sokerisella pullalla, energia ihan loppu
17.00 kunnon päivällinen kotona
17.45 naposteltavaa telkkarin ääressä, 200 g karkkipussi, iso sipsipussi tyhjäksi
19.00 taas kamalan kova nälkä
19.30 illallinen, makkaraa ja ranskalaisia perunoita paistinpannulle, nam nam, tulipas paljon syötyä taas
20.30 telkkariuutiset katsotaan karkkipussin ja limsapullon kera
21.00 onko minulla taas nälkä? No näin on, eikö nälkä mene pois vaikka koko ajan syön?
21.30 Lisää makkaraa ja perunoita. Ehkä nyt jaksaa aamuun saakka?
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, eli Fazerin sininen Sinisen Tonavan kera. ZZZ... kroooh...
Reijon järkevä ruokapäiväkirja
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia, kokojyväleipää, iso munakas, maustamatonta jogurttia
9.00 iso kuppi kahvia, iso kulaus vettä
10.15 kokoukseen mukaan vesipullo, punainen omena ja puolikas avokado sekä purkki maustamatonta jogurttia
12.00 kevyt lounas, paljon vihanneksia, joko lihaa tai kalaa, tummaa riisiä, silloin tällöin keitettyä perunaa, joskus pelkkä keitto
12.30 asiakaspalaverissa iso kulaus vettä
15.00 iso kuppi kahvia, avokadon toinen puolikas
17.00 kunnon päivällinen kotona
20.00 2-3 porkkanaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, kokojyväleipää muutama pala, 17% Oltermannia muutama reilu siivu
21.30 iso kulaus vettä
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, uni saapuu Tonava Sinisen puolessavälissä
RIPAUS TIEDETTÄ
Vieläkö olet linjoilla? Hyvä! Jatketaan vielä hetki. Nyt tulee ihan vähän arkista tiedettä. Miksi ihmeessä pitää välttää sokerisia välipaloja ja missään nimessä ei pian ruokailun jälkeen saa esimerkiksi syödä irtokarkkeja tai juoda sokerista limsaa? Se johtuu tuosta hormonista nimeltään insuliini, joka on liikkuvan ihmisen paras ystävä, mutta liikkumattoman ihmisen pahin vihollinen. Insuliini ajaa nimittäin sokerisen välipalan synnyttämän verensokerin nopeasti alas. Ei se insuliini verestä niitä sokerimolekyylejä lähde syömään, vaan se työntää sokerit verivirrasta pois normaaliin kulutukseen ja sitten johonkin sopivaan varastoon. Ensin ehkä täytetään lihaksen sokerivarastot (glykogeeniä), sitten maksan sokerivarastot ja jos vielä sokeria kiertää veressä, sitten glukoosi pitää varmaan pistää rasvavarastoihin talteen. Tiedemiehet päättelevät, että insuliini aiheuttaa poukkoilessaan näläntunteen lisääntymisen. Nyt minulla ei ole faktaa käsillä, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vaikka ihmisellä ei oikeasti pitäisikään olla nälkä (on äsken syönyt tukevan lounaan) niin sokerinen välipala (pari kourallista irtokarkkeja, sokerinen limsa) harhauttaa ihmisen biokemian siinä määrin, että hetken kuluttua tulee taas nälkä. Sellainen kiljuva nälkä.
Tiedemiehet, jotka ovat vapautuneet esim. sokeriteollisuuden kytköksistä, suosittelevat siis hyvin vähän liikuntaa harrastaville sokeristen välipalojen jättämistä kokonaan pois!
Vieläkö olet kovasti suuttunut? Olenko väärässä? Onko tässä mitään järkeä? Onko Reijo valinnut oikein?
Mutta entä jos ne sokeriset välipalat ovat vain niin herkullisia? :(
VastaaPoistaVälillä tuntuu siltä, että voisin ihan hyvin (kroppani on tietysti eri mieltä) elää pelkillä irtokarkeilla, jäätelöllä jne ja jättää "oikean" ruuan syömättä.
Rakas Viivi olet oikeassa, että sokeriset välipalat ovat tosi herkullisia. Sen takia niitä valmistetaan ja kovasti tyrkytetään ihmisille.
VastaaPoistaVaatii kurinalaisuutta pyrkiä näistä sokerisista välipaloista eroon. Mutta se on vain uskallettava tehdä, sillä ravintoköyhä sokerinen herkuttelu johtaa vakavaan sairastumiseen. Sanoisinpa, että herkut vievät sinulta mahdollisuuden ruokailla terveellisesti.
Tsemppiä!
Christer
VastaaPoistaVoitko tulla käymään mun blogissa lukemassa viimeisimmän bloggauksen? Medis kyselee jotakin johon en osaa vastata.
Kiitos:)
Kävin vierailulla blogissasi ruu. Et ollut kotona, jätin viestin. :-)
VastaaPoistaJep, löysin. Tänks.:)
VastaaPoistaNo, eihän tuossa ole mitään muuta kuin Järkeä.
VastaaPoistaSe että sokeriset jutut maistuvat, johtuu niiden vaikutuksesta aivoihin. Niistä tulee riippuvaiseksi. Sen takia käsi käy karkkipussilla, keksipaketti ei saa olla kaapissa rauhassa, jäätelö kuiskii nimeäsi pakastimessa.
VastaaPoistaKurinalaisuutta tästä kierteestä tarvitaan, mutta ei välttämättä lainkaan niin paljon kuin äkkisiltään luulisi. Viikon kestää miten päin vaan. Tee totaalinen sokerikielto viikoksi koskien makeisia, virvoitusjuomia (myös keinomakeutetut), leivonnaisia, jäätelöä sekä tuoremehuja. Leipää vain vähän ja sekin mahdollisimman karkeaa. Perunaa, pastaa ja riisiä vain vähän. Mutta vastapainoksi kunnon ruokaa sen verren kuin maistuu - kasviksia, kalaa, kanaa, lihaa, munia, marjoja, hedelmiä. Kokeile Viivi viikko. Karkkipussi lakkasi kiljumasta nimeäni parissa päivässä.
Entä esim. joku (kaupan) rahkavälipala tai tavallinen sokerilla makeutettu jugurtti? Toki noissakin on yllättävän paljon sokeria, mutta voiko terve ihminen syödä tuollaisia surutta vai pitäisikö meidän kaikkien olla tarkempia kaiken sokerin suhteen, ei vain leivonnaiste n ja namujen?
VastaaPoistaTekee mieli sanoa, että syö toki rahkaa ja maustettua jogurttia välipalaksi kohtuullisia määriä. Muista se päivittäinen liikunta-annos. Mikäli liikunta on vähäistä ja kiloja on kertynyt, voit ehkä olla vielä vähän tarkempi tuon sokerin kanssa. Älä tee ravitsemuksesta liian vaikeaa.
VastaaPoistaTsemppiä!
Hyvä kun on järkevä ja epäjärkevä ruokavalio esillä samanaikaisesti. Osuit aika oikeaan. Muutos on ollut melkoinen. Sinä selität asiat tosi hyvin ilman turhaa tieteellistä snobbailua. Kiitos ohjauksestasi! Raportoin aina välillä tänne kommenttilaatikkoon miten minulla sujuu tuo ravintopuoli.
VastaaPoistaKiitos, Christer, rohkeudestasi. Olen entistä vakuuttuneempi sitä, että olet vilpitön etsijä.
VastaaPoistaEhkä samanlainen kuin itsekin olen...
Minulla on viimeiset kolme vuotta ollut linja "sokeria vain lakuissa ja suklaassa lomalla ja juhlissa". Nyt olen huomannut, että minun kroppani ei kestä sokeria lainkaan.
;) Nimimerkki *hypoglykemiakohtaus ns. normaalisokereista*. Olen toki tiennyt olevani sokeriherkkä, mutta en ole tiennyt olevani sokeri"allergikko".
http://www.arthurdevany.com/
VastaaPoista"It is known that when you are exposed to a substance you do not tolerate well, there is an immune response followed by a release of stress hormones, including adrenalin. The "rush" from the hormones can cause you to become semi-addicted to the very substance you cannot tolerate. Hence, if you get a high from eating a bagel or bowl of spaghetti, it is likely a sign that you are gluten intolerant and looking for that adrenalin rush."
Art De Vany:na mukaillen:
Sellainen aine, mikä ei luonnostaa sovi ruuaksi, aiheuttaa myös immuniteettikyvyn "vastahyökkäys" -reaktioita, lisäten esim. adrenaliinia vereen.
Todistettavasti liikuntakin on niin addiktoivaa ja hyvää olo tuottavaa tietyssä mielessä, että viikko ilman liikuntaa on aktiivisesti liikkuvalla jo todella hankala tilanne.
Samankaltainen tilanne syntyy ruoka-aineiden kanssa, jotka tuottavat hyvää oloa vai onko se hyvää olo vai adrenaliinin tuomaa sykäystä vereen, minkä iso määrä pastaa aiheuttaa kropassa?
Ymmärrän viiviä mutta koitan ymmärtää, onko se tilanne tosiaan itseään ruokkiva tosiaan, kun vain tekee makeaa ruokaa mieli.
Ihmisellä on tietynlainen himo makeaa mutta se liittyy enemmän hedelmiin kuin nykyajan kirkas väreisiin karkkeihin ja sun muihin hömpötyksiin.
Yllättävää sinäänsä ei ole, että syömme "hormonitrippejen" takia.
Hormonit tekevät meistä sellaisia kuin olemme vaikka sitä ei aina ymmärrä.
Jos ruokavalio aiheuttaa huonoa oloa eli laskee verensokeria nopeasti niin huonoa oloa yritetään parantaa nostamalla verensokeri uudestaan korkealle ja aivoille parempi työskentelykyky sitä kautta, hetkellisesti.
Ongelma on epälooginen, kun nälkä tulee vaikka söisimme makeisia jatkuvasti.
Ja miten huomaattomasti sitä on mahdollista syödä keksejä, makeisia ,leivoksia pitkin päivää?
Luonnollinen ruoka ei addiktoi vaan vaikuttaa hormoneihin oikealla tavalla ja saa meidät voimaa hyvin.
Ja nälkä tulee luonnollisesti eikä tarvise kellosta katsoa aikaa, milloin tulee syödä.
Uskoisin, että luonnollinen määrä "oikeanlaista" liikuntaa auttaa oikeanlaiseen hormonitoimintaan.
Addiktio voi tulla myös liikuntaa ja sekin on kovin epäluonnollista tietyllä tavalla.
Mutta en jatka siitä aiheesta nyt, kun sitä on entuudestaan käsitelty.
Kiitos anonymous Art De Vany:n tuottaman tekstin suomentamisesta ja omista arvokkaista näkemyksistäsi. Olen lukenut De Vany:a ja hänellä on paljon mielenkiintoisia kirjoituksia.
VastaaPoistaJos osoittautuu, että sokerinen välipala todellakin on niin turmiollinen painonhallinnassa, kuin monet käytännön kokemukset osoittavat, on korkea aika puhua asioista oikeilla nimillä. Ainakin nimimerkillä "Reijo" esiintyvä vakituinen kommentoijani kertoo dramaattisesta muutoksesta näläntunteeseen kun hän jättää pois sokeriset välipalat. Voisiko jopa olla niin, että "laadukas välipala" ilmaisu pitäisi tarkentaa koskemaan juuri tätä herkän sokeristumisen vaaraa.
Onko sinulla tiedossa mitään tutkimusta missä olisi osoitettu, että sokerinen välipala houkuttelee näläntunteen esille? Tai jotain vinkkiä millä tavalla asiaan voisi perehtyä tarkemmin?
Tämä sokeriasia on minulle niin uutta, sillä olen toiminut niin paljon liikuntaa harrastavien parissa, että unohdan herkästi, että liikkumattoman on mahdollisesti oltava paljon, paljon tarkempi sokerin suhteen.
Kiitos arvokkaasta kommentistasi!
Tässä pari tutkimusta, joissa todetaan, että syömällä alhaisen GI:n aamiainen, lounaan energiamäärä jää selvästi alemmaksi. Tutkimukset on tehty lapsilla.
VastaaPoistahttp://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm
Miettikää, mitä lapset syövät. Miksi meillä ylipaino sen kuin lisääntyy? Jos kunnollisen proteiinipitoisen, kasviksia ja luonnollisia rasvoja sisältävän ruoan sijaan syö lisää hiilihydraatteja, kierre on valmis.
Mitä tekee aterioiden korvaaminen leivällä? Ja sama pätee tietysti aikuisilla.
Kiitos Anja tiedelinkeistä. Ryhdyin keräämään näitä tiedejuttuja, onpahan taas luettavaa ja pohdittavaa moneksi tunniksi.
VastaaPoistaLisää saa tulla.
Kiitos Christer,
VastaaPoistaLaitan tähän vielä lainaukset tuosta Ludwigin tutkimuksesta:
"On average, our obese subjects ate 81% more total energy after consuming two meals of instant oatmeal than they did after consuming two meals with the
same amount of energy in the form of a vegetable omelet and fruit. In addition, they ate 53% more energy after the high-GI instant oatmeal than they did after the medium-GI steel-cut oatmeal. These results demonstrate that commonly consumed meals containing identical amounts of energy may have markedly different effects on metabolism, perceived hunger, and subsequent food intake. Indeed, relatively unfavorable responses were observed after the high-GI meal, a low-fat, whole-grain meal consistent with current nutritional recommendations."
Eli kärjistetysti: vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheys-teoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomiesessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy.
Olen ollut poissa koneen ääreltä useamman päivän ja nyt huomasin, että täällähän on käyty runsaasti mielenkiintoista keskustelua. Kiitos hyvistä vinkeistä ruokavalion suhteen Anja ja Veteraaniurheilija.
VastaaPoistaJoskus vuosia sitten kykenin silkan itsepäisyyden voimalla ties minkälaisiin (ei kyllä välttämättä erityisen terveellisiin) ruokavalioihin tahansa (esim. useamman kuukauden ajan 800 kcal/vrk, paasto 5 vrk, kuukauden karkkilakko jne.), mutta jotain on tapahtunut sen koommin. Nykyään ei vaan saa enää kerättyä samanlaista vimmaa.
Ihme kyllä en suuresta karkinkulutuksesta huolimatta ole ylipainoinen. Salilla käyn tosin 1-2 kertaa viikossa.
Voisin kyllä koettaa ensi viikon alusta terveellistä sokeritonta ruokavaliota, ja katsoa katoaako se makeanhimo mihinkään. Saapa nähdä vain miten on itsehillinnän laita ;)
Hyvä kun Viivi löydät jotain arvokasta kirjoitteluistamme. Anja on alan ihmisiä ja minulla on viime aikoina ollut kova into lukea muutakin kuin tätä virallisterveellistä tutkimusmateriaalia. Uskon vakaasti, että vähemmän sokeria käyttäen ruokavalio järkiintyy. Virallisterveellinen ruokavalio ei voi täysin luopua sokerin ylistyksestä, on se niin tiukasti integroitu ravitsemussuosituksiin. Minäkin pidän (jos ei nyt ihan sokeria) hiilihydraattia tärkeänä makroravinteena liikkuvalle ihmiselle, mutta vähemmän liikkuvaiselle piisaa vähempikin makean kanssa pelailu. Miksi tehdä asioista monimutkaisempia?
VastaaPoistaKokeile vähemmillä sokerimäärillä elämistä. Jos tuntuu hyvältä, jatka samaan syssyyn sitten loppuelämäsi. Semmoinen poukkoilu sinne tänne ei ole hyväksi kuten ei myöskään paastoaminen painonhallintakeinona.
"Onko sinulla tiedossa mitään tutkimusta missä olisi osoitettu, että sokerinen välipala houkuttelee näläntunteen esille? Tai jotain vinkkiä millä tavalla asiaan voisi perehtyä tarkemmin?"
VastaaPoistaOdottavalla kannalla olen, en äkkiseltään pysty tuomaan tutkimusta todentaakseni tätä.
Mutta vähintäänkin pidän tätä salakavalana tapana, koska sokerilla/dekstroosilla/maltolla höystetyt energiajuomat toimivat tällä periaatteella eli ollaan ns. kuin glukoositiputuksessa jatkuvasti ja saadaan energiaa sitä kautta, kun jatkuvasti naukkaillaan hiilihydraatteja nestemäisenä.
Vähän ymmärretty asia onkin, mistä energiajuomat antavat energiansa.
Mainonta aikaan saa kuvan, että juomissa olisi jotain ihmeainetta, kuten tauriinia, guaranaa, kofeiinia mutta todellisin energian lähde on maltodekstriini.
"The medical profession tells you what it wants to tell you. It creates a drug after your bad diet has caused a problem. All you have to do is go to the library and get a medical dictionary - Tabor's 16th edition, page 1909. I'll tell you in essence what it says. When you ingest an excess amount of carbohydrates (sugar), it is converted by the liver to triglycerides and diglycerides, which are a sticky form of fat that the liver pushes into the bloodstream."
Vähintääkin mielenkiintoinen väite, että vanhempi lääketiede tuntee sen, että ylimääräiset hiilihydraatit aiheuttavat esim. tg arvojen nousua ja sitä kautta sydän/verisuonitauti ongelmia.
http://www.bodybuilding.com/fun/guru.htm
Not for Bread Alone: Writers on Food, Wine, and the Art of Eating
Myöhemmin Vince Gironda kuitenkin suositteli enemmän hiilihydraatteja, kunhan se ovat täysjyväviljoista, hedelmistä, kasviksista.
"Your LDL level goes up. Your VDL level goes up. Your triglyceride and diglyceride levels go up. You have a heart attack. What you want to do is keep your HDL level very high, and you do that by eating fats and proteins like the American Plains Indian. So you see, medical doctors are wrong again. They usually are. They don't know how to prevent diseases. They just write prescriptions for the ones you have."
Vanhan sortin tekstiä mutta toisaalta jotain on mielestäni yleisen terveyden tasolla pielessä radikaalisti, että ihmiset lihoavat ja saavat ns. elintasotauteja.
Mutta jatketaan käsitteen pyörittämistä, josko siihen jonkin verran parempaankin osviittaa saadaan vielä.
Oikein mielenkiintoinen kommentti. Jatketaan sokerikeskustelua!
VastaaPoista