Eikö sinulla lanttu leikkaa?, kysytään joskus kun toinen ei oikein ymmärrä mistä on kyse. Lantun suhteen voidaan tosiaankin olla ymmällään, sillä hyödyllisyydestään huolimatta lanttu ei ole saavuttanut sille oikeasti kuuluvaa merkittävää asemaa juureksiemme joukossa.
Lanttu on vanha viljelykasvi, joka on peräisin joko Pohjois-Euroopasta tai Siperiasta. Lanttu levisi Suomeen todennäköisesti Ruotsista, Gotlannin saarelta. Lanttua on kuvattu Turun akatemiassa vuonna 1683. Turkuun se lienee levinnyt Hämeestä. Muissa Pohjoismaissa ja Saksassa lanttu on paljon suositumpi kuin meillä. Pohjolassa lanttua on viljelty 1500- luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. On sanottu leikkisästi, että lantulla ja paloviinalla on sama levinnäisyysalue eli Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Lanttu on nauriin ja kaalin lajiristeymä, josta on myös öljykasvimuoto, rapsi.
Lanttu on muodoltaan pyörehkö ja kooltaan vaihteleva juures. Kuori on vihertävä ja malto kellanoranssi ja kiinteä. Lanttu on hyvä C-vitamiinin lähde ja sisältää myös runsaasti A-vitamiinin esiastetta. Paksun kuoren ja kylmäkestävyyden ansiosta lantun vitamiinipitoisuus säilyy kevääseen asti. Lantun kirpeä maku johtuu sen sisältämästä sinappiöljystä. Lantussa on rikkipitoisia yhdisteitä, jotka herkkävatsaisilla aiheuttavat ruoansulatusongelmia ja ilmavaivoja. Nitraattipitoisuutensa ansiosta lanttua ei suositella alle 1-vuotiaille lapsille.
Jotkut terveysintoilijat pitävät lanttua hyvin merkittävänä kasvina johtuen sen syöpää (mahdollisesti) ehkäisevästä kyvystä. Kaksi eniten tämän suhteen tutkittua yhdistettä ovat indolit ja isotiosyanaatit. Indolien uskotaan suojaavan rintasyövältä koska ne estävät estrogeenihormonin vaikutusta. Isotiosyanaatin rooli olisi mahdollisesti sellaisten entsyymien edistämisessä, jotka suojaavat perintötekijöitämme syöpää aiheuttavien karsinogeenien tuhoilta. Lanttu on laihduttajan ruokaa. Finelin ravintotietokannan mukaan energiamääräksi ilmoitetaan 25 kcal (106 kJ) / 100 g.
Lanttu on edullinen ja monikäyttöinen juures. Se kuuluu suomalaisiin perinneruokiin kuten lanttukukkoon, lanttupiirakkaan, lanttupuuroon ja lanttulaatikkoon. Lanttulaatikko oli ennen vanhaan (ehkä vieläkin?) suosittu pitopöydän ja joulun herkku. Keitettyjen ja survottujen lanttujen joukkoon lisättiin ruisjauhoja tai kalliimpia vehnäjauhoja, vähän maitoa ja pippuria. Myös lanttu- eli junkkipuuro oli juhlaruokaa. Keitetyt lantut maistuivat erityisen hyville ahvenien kanssa. Tänä päivänä yleisintä lantun käyttöä on keittojuureksena liha- ja vihanneskeitoissa. Lanttu sopii hyvin raakaraasteena tai paloina rouskuteltavaksi. Erinomaisesti lanttu sopii myös pataruokiin, raasteohukaisiin ja juurespihveihin. Kuullotetut lanttukuutiot sopivat hyvin sian- ja lampaanlihan lisäkkeeksi.
Muita kirjoituksia tässä sarjassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti