Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään (1.11.2006) alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Viina tappoi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin milloinkaan ennen Suomen historiassa, eli noin 2000 suomalaista korkkasi pullonsa viimeisen kerran. Työikäisten miesten alkoholikuolemat ovat lisääntyneet lähes kolmanneksella muutamassa vuodessa, ja naisten osalta luku on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä.
Keski-ikäisiä miehiä viina tappaa enemmän kuin sepelvaltimotauti. Tämän lisäksi alkoholi on usein osallisena itsemurhissa, ja lähes joka neljänteen tapaturmaiseen tai väkivaltaiseen kuolemaan liittyy humalatila. Naisia kuolee viinaan yhtä paljon kuin rintasyöpään.
Joku juo minunkin viinani, sillä suomalaiset joivat viime vuonna 10,5 litraa puhdasta alkoholia kansalaista kohti. Koskenkorvaksi muutettuna määrä tarkoittaa yhtä pulloa viikossa.
Alkoholiveron laskeminen näyttäisi luoneen tämän kulutuspiikin. Eduskunta käsittelee parhaillaan keinoja, joilla alkoholin kulutus saataisiin kuriin. Pulloihin suunnitellaan varoitustarroja, paljoustarjouksista halutaan eroon ja televisiomainonta aiotaan rajata iltoihin. Lisäksi alkoholin myynti rajoitetaan alkamaan kaupoissa vasta yhdeksältä aamuseitsemän sijaan. Perin tehotonta pikkunäpertelyä sanoisin. Panu Höglund kirjoittaa, että viinan vahingollisuudesta valistavat tarrat ovat juuri sitä paljon puhuttua ”holhoamista” pahimmillaan: sormi pystyssä annettua ”valistusta”, joka ei takuulla estä ainoatakaan alkoholimyrkytystä.
Alkoholin kulutus saadaan laskuun ehkä näin:
- oluet, siiderit ja viinit ruokakaupoista takaisin viinakauppaan
- oluen hintaan n. 30% korotus, viinin hintaan 30% lisää, väkevien viinojen hintaa voisi korottaa 100%
- alkoholia alaikäisille myyville tuntuvat rangaistukset
- alkoholittoman kulttuurin tukeminen ja täysraittiuteen kannustus kunniaan
- lehdet kirjoittakoot mielummin raittiista, kunnollisista ihmisistä kuin viinaan menevistä säälittävistä pintajulkkiksista
- kännissä toikkaroinnista luodaan paheksuttava ilmiö
- syrjäytymisen ehkäisyyn hyvin voimakas panostus
- mäyräkoira tapetaan sukupuuttoon, suuret olutpakkaukset pois
Ei oikein tiedä mitä ajattelisi, kun väkisinkin näkee kaupassa käydessään toisten ostoksia. Nestemäiseltä puolelta löytyy kaksi purkkia rasvatonta maitoa, tuplapakkaus limua ja mäyräkoira. Millekään näistä en löydä perusteluja jokapäiväiselle käytölle. Mäyräkoira ei kuulu arkeen ja juhlaankin vain isommalle porukalle. Sama pätee mega-annos limuihin. Limu ja olut sentään voitaneen katsoa jonkinlaiseksi satunnaiseksi "herkuksi", jos sellaista kaipaa. Mutta rasvaton maito herkkuna...
VastaaPoistaMaitoa meilläkin menee, mutta ei koskaan rasvatonta. Eihän se edes värjää kahvia.
Haukahtelevat mäyräkoirat ovat OK.
Satunnainen lukija
Kiitos kommentista Satunnainen lukija. Tulee väkisinkin mieleen tällainen sananväännös:
VastaaPoistaNaukkailtaville mäyräkoirille on syytä sanoa EI, haukkuville OK.
Yksi uusimmista piirteistä näissä pakkauksissa on, että six-päkit ovat piilotettu niin, että niitä saa oikein hakea ja että tölkkiolut pakataan nyt yhä useammin "eight-päkkiin" entisen sixin sijaan. Kuluttajallakin on tietysti vastuunsa, mutta pakkauskoon kasvattaminen ikäänkuin vahingossa ajaa kuluttajan ostamaan yli tarpeen.
VastaaPoistaEipä noilla veroilla sitä hillitä, pimeä tuonti rajan takaa vaan lisääntyy...
VastaaPoista