**
Professori Ernst Nyström Sahlgrenska'n yliopistosairaalasta on huolissaan raskaana olevien ja imettävien äitien liian vähäisestä jodinsaannista. Terveysintoilu on mennyt liian pitkälle kun jodioitua suolaa ei enää käytetä riittävästi. Asiaa on professori Nyströmin toimesta tutkittu ja ongelmaryhmäksi saannin suhteen todettiin juuri nämä mainitut väestöryhmittymät. Keskimääräinen jodinsaanti jää liian alhaiseksi. Ratkaisuksi jodiongelmaan professori Nyström ehdottaa ravintolisien käyttöä. Kunnes tiedämme enemmän, suosittelemme 150 mikrogrammaa jodia päivittäin ravintolisistä, sanoo Ernst Nyström.
Jodinpuutteen jatkuessa pitkään se aiheuttaa struumaksi kutsutun kilpirauhassairauden puhkeamisen. Jodi on erittäin tärkeää kasvavalle sikiölle ja vastasyntyneelle lapselle. Vakava jodinpuute lapsuudessa aiheuttaa jopa älyllisiä kehityshäiriöitä. Ruotsissa ja Suomessa on maaperässä luonnostaan erittäin vähän jodia.
Syökää riittävästi jodipitoista suolaa, sanon minä! En kiusatakseni tuntemaani professoria, vaan maalaisjärkeen vedoten.
Lähde: Svenska Dagbladet verkkoversio, 11.9.2008
En syö suolaa, jos siinä samassa on syanidia E536 - kuten niin usein on! Mutta pakastekala on yllättävän hyvä jodinlähde ja siitä saa edullisesti kermassa haudutettua paistosta ym. Pelkästään voissa paistettu pakastekala on myös oikeen hyvää!
VastaaPoistaOn sitä jodia siis ruoassakin hyvin helposti, mutta tiedän monia vakavasti sairaita, joilla on jodiallergia. Heidän ongelma on siinä, ettei kaupasta aina löydy juuri mitään sopivaa ruokaa:-(
Tuo jodiallergia on minulle täydellinen arvoitus. Jodia tarvitaan mm. kilpirauhashormonien tuotannossa ihan koko ajan, muuten niiden tuotanto loppuu. Jodi kuuluu niihin välttämättömiin mikroravintoaineisiin, joita ihminen koko ajan tarvitsee. Miten sellaista vastaan voi kehittyä allergia? Voiko olla kysymys, jostakin täysin muusta asiasta kuten esim. kala-allergiasta, joka maallikon toimesta väärin tulkitaan jodiallergiaksi. Minulla on muutama nykyaikainen lääkärikirja käytössä. Ainoa kontraindikaatio jodille on varjoainekuvauksissa, jossa jodia annetaan suoneen erittäin suuria määriä. Varmuuden vuoksi "jodiallergikolle" käytetään varjoaineena gadoliniumia.
VastaaPoistaKoululääketiede ei näyttäisi hyväksyvän termiä jodiallergia. Osaatko ohjata minut hyvien lähteiden pariin. Asia kiinnostaa minua valtavasti, sillä olen Suomen kilpirauhasliiton ravitsemusneuvoja.
Mahdollinen jodiallergia ei näyttäisi liittyvän suoraan jodiin, vaan jodin ja proteiinien yhteisvaikutukseen. Puhdasta jodia vastaan ei nykytietämyksen mukaan voi syntyä allergista reaktiota. Aivan kuten oiekein päättelit. Meille lääkäreille on todellakin ihan selvää että jodivalmisteiden käyttö on kontraindisoitu varjoainekuvauksissa. Mielenkiintoinen asia (taas).
VastaaPoistaTerveyskeskuslääkäri
Enhän voi tietää muuta, kuin mitä olen sivusta lukenut ja vuosia sitten muiden allergioiden ohella jäi mieleen tuo jodiallergia. Mutta kun sokerissakin on jodia, on kyllä tosi hankalaa enää selvittää, mistä mikäkin vaiva johtuu.
VastaaPoistaEn tunne asiaa, enkä halua osoitella tuntemattomia ihmisiä sormella, mutta luulen, että tuolla voisi olla niitä enemmänkin. Tosin syanidia on jauhetuotteissa - miten sellainen ei vaikuttaisi ihmisten suolistoon? Finelin mukaan sokerissa on jodia 5ug...
Minulla on titaanidioksidiallergia, joten ei ainakaan lääkkeistä ole apua silloin. Se tosin liittyy nikkeliallergiaan, mutta kun titaanidioksidissa (laivamaalia vaan tableteissa..) on sitä nikkeliä...:-(
Kiitos taas Terveyskeskuslääkäri kun ojensit auttavan kätesi! Jep, ollaan tarkkoja käsitteiden kanssa. Joku voi ottaa tuollaiset viittaukset jodiallergiasta tosissaan. Tiedän ainakin yhden, joka koko aamupäivän on lukenut mahdollisesta jodiallergiasta ja mahdollisesti tullut siihen johtopäätöksen, että sellaista asiaa kuin jodiallergia ei mahdollisesti ole olemassa. Tämä vaatii mahdollisesti jatkoselvittelyjä.
VastaaPoistaTietysti jodia voi saada liikaakin ja siitä tulee myrkytysoireet. Miten lienee niiden liiallinen VAIHTELU vaikuttaa elimistöön, ne muutokset?
VastaaPoistaJodin liikasaannin vaara on olemassa. Sillä liiallisella jodin saannilla saa sekoitettua kilpirauhasen toiminnan pahastikin. Puhutaan goitrogeenisestä vaikutuksesta, eli struumaa aiheuttavasta seikasta (kilpirauhanen suurenee). Liian suuri jodimäärä lamaannuttaa kilpirauhasen ja syntyy vähemmän tyroksiinia. Aika kummallista, mutta nän se vain on. Jodia tarvitaan tyroksiinin valmistamisessa, mutta liika on todellakin liikaa, aivan kuten sanot kommentissasi. Current Medical Diagnosis & Treatment (2008) ilmoittaa jodin saannin sopiviksi vaihteluväleiksi 150-300 mikrogrammaa päivässä ja suolaan lisätään hallitusti kaliumjodidia (20 mg/kg) tämän tasapainon saavuttamiseksi jodiköyhillä seuduilla (kuten täällä meillä Suomessa ja monissa Afrikan maissa). Jodioitu suola on pysäyttänyt struumaepidemioita nykyisellään Afrikassa ja aiemmin myös meillä. Suomessa jodia on lisätty suolaan vuodesta 1949 lähtien.
VastaaPoistaKiitos tekstistä, sehän selittää paljon!
VastaaPoistaVoi kun muistaisin, milloin mieheni mummo, joka on syntynyt 1895, sairastui struumaan - en muista, vaikka hän sitä varmaan kerran viikossa muisti meille kertoa:-D Mummo oli tottunut vetämään lohta joka aamu joesta ja tiedättehän, että se yhtäkkiä loppui... Olisiko siis lohesta tasaiseen tullut jodimäärän putoaminen ollut yhtäkkiä liikaa? Milloin Isohaaran voimalaitos valmistui... Mummo eli 97 vuotiaaksi, josta viimeiset 14 vuotta täysin muistamattomana ja ilman niitä kilpirauhaslääkkeitäkään... Yhtäkkiä loppui muisti, kun ei lääkäri enää uusinut verenpainelääkereseptiä - seuraavana aamuna ei ollut minkäänlaista muistia! Olin itse paikalla enkä ikinä unohda sitä. ---Siis kuinka pienet seikat vaikuttaa... ihminen kun oli syönyt tasaisesti ja tunnollisesti niitä samoja verenpainelääkkeitä jo 30 vuoden ajan... Laittoi jopa kellon soimaan seitsemäksi, kun lääkäri oli siihen aikaan käskenyt keittää aamupuuron lääkkeiden kanssa:-D
No, itse saan oman jodiannokseni kalasta ja luomuedamjuustosta ja se vaikuttaa riittävältä, koska on hyvä olo? Mutta mikähän mahtaa olla oireena, jos sattuu saamaan yhtäkkiä liikaa? Ollaan aina naureskeltu kalakeittoa, kun se nukuttaa, mutta eihän siinä nyt NIIIN paljon vois olla jodia, että siksi??? Suolatonta kalakeittoa ei kukaan syö, mut olisiko siinä sitten jo liikaa jodia? Vai onko mausteissa jodia - esim maustepippuri, sitähän kalakeittoon laitetaan melkein aina?
Makeisissakin on yllättävän paljon suolaa ja helposti se jää huomioimatta silloin, kun miettii syitä ja seurauksia erilaisiin vaivoihin. Yks tuttavani sairastui kauan sitten vakavasti ja jälkeenpäin sen syyksi sanoo vaahtokarkit. Olen jo pidempään ihmetellyt, mitä ihmettä niissä on ja toinen ikävä muisto hänellä on Voimariinista. Siis ei varmaan liity jodiin, mutta siihen, kun ei tiedetä, mitä kaikkea suusta menee alas ja kaikki kuitenkin on niin herkkää loppujen lopuksi. Laitan linkkiin hänen tarinan. Sitä muuten ei saanut kertoa suolitautisten palstalla, vaikka nimenomaan niiden parantuneiden kokemuksista kannattaisi ottaa oppia, eikä niiden, joita on leikelty. Täysin terve hän on vieläkin:-)
Jatkan vielä jodista:
VastaaPoistaPlarasin finelin sivuja ja on aika yllättävää, kuinka jodipitoisuus vaihtelee, eikä siinä aina logiikkaa ole. Kannattaa käyttää Finelin hakemistoa. Kananmunaa kun on leivonnaisissakin, ei usein tule ajalteltua, että jodimäärä voi niistäkin kertyä tai esim jäätelöstä:-)
Kananmuna on täydellistä ravintoa, mutta olen senkin tottunut syömään ihan ilman suolaa ja paistetun munakkaan teen aina voissa (suolaton riittää hyvin) johon lisään lorauksen kuohukermaa (luomukermaa ei voi käyttää, kun siinä on karrageenia E407 - niitä kokemuksia en nyt viitsi tähän muistella)... Mutta siis jodin tarve voi ollakin jokaisella jopa yksilöllinen?
Eiköhän kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden tarve ole täysin yksilöllinen riippuen perintötekijöistä, aktiivisuudesta, vuodenajasta, yleisravitsemuksesta ja fyysisestä terveydentilasta? Eli tottakai, yksilöllistähän se tarve on, niinkuin kaikkien ravintoaineiden. Yleiset suositukset ovat nimeltään juuri suosituksia sen vuoksi, ettei samaa määrää voi hyvällä omallatunnolla laittaa kaikkien standardiksi: lopputulos on osalle katastrofi, oli kyseessä mikä ainesosa tahansa.
VastaaPoistaJodi yhdistetään aina suolaan: miksi? Onko syynä se, että Suomessa kovaäänisesti alettiin taistella struumaa vastaan kehottamalla ihmisiä syömään jodioitua suolaa? Nyt sitten ollaan trendikkäästi allergisia kaikelle, etenkin lisäaineille, ja lopetetaan näiden suositusten noudattaminen.
Seuraus on nähtävissä Christerin siteeraamassa artikkelissa: kun ajattelemattomat alkavat toimia tietämättömien tekemien artikkelien voimin, terve järki ja tietämys ravitsemuksesta ja sen terveellisyydestä katoavat.
Karrageenin osalta sanoisin, että luomumaidossa voi olla paljon muutakin joka saa aikaan erikoisia oireita. Mitenkään väheksymättä oikeita allergioita, vähäinen erikoistieto valitettavasti saa aikaan hurjiakin päätelmiä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Esimerkiksi: olen allerginen valkosipulille, koska vatsani menee sekaisin lihatuotteista joissa on valkosipulia. Todellisuudessa jää huomaamatta, että käytetyissä lihajalosteissa on ollut joko liha- tai soijaproteiinia, johon elimistö reagoi. Mutta koska jostain on tullut se käsitys, että valkosipuli ei sovi minulle, niin syypää on tuo valkosipuli. Piste.
Vastaavanlaisena esimerkkinä voin kertoa keskusteluni erään eläinfysioterapeutin kanssa. Hän ihmetteli miksi Suomessa on niin herkkävatsaisia koiria, että pelkkä ruokamerkin vaihto aiheuttaa ongelmia. Irlannista pentuina tuodut koirat, jotka ovat eläneet 'luonnontilassa' ja syöneet kaikkea raadoista mutapaakkuihin voivat syödä vaikka rautanauloja ilman että se vaikuttaa niihin.
Olisiko syy jossain muussa kuin nykyisessä ruokavaliossa ja/tai ravitsemuksen muutoksessa?
Jorma
Christerillä on ollut tärkeä rooli kilpirauhasliitossa kun hän on tiedottanut ravintoon liittyvistä vääristä uskomuksista.
VastaaPoistaTuosta karrageenista: Lähetin valioon asiakaspalautteen, jossa ihmettelin, miksi karrageenia lisätään kun samaan aikaan Yhdysvalliossa on saatu hälyttäviä tutkimustuloksia karrageenin mahdollisesti syöpää aiheuttavista ominaisuuksista. Kysehän on pohjimmiltaan siitä, että luomumaitoa ei homogenoida, jolloin rasvan kertyminen kerman pinnalle estetään lisäämällä karrageenia kermaan. Kumpi sitten on pienempi paha, homogenointi vai karrageeni? Arvannette, että Valiolta saamani vastaus, vaikka ystävällinen, ei juuri tuonut selvyyttä asiaan.
VastaaPoistaPiti vielä selventää, että karrageenia lisätään vain luomukermaan, luomumaidossa sitä ei ole, eikä luomumaitoa ole myöskään homogenoitu.
VastaaPoistaJorma on oikeassa. Tietämättömyyttä on paljon lääkäreiden keskuudessa koskien kilpirauhassairauksia. Kovin harva lääkäri omaa edes perustiedot kilpirauhassairauksista. Mitataan niitä tyroksiini ja muita hormioniarvoja. Tuijotetaan viitearvoja ja määrätään lääkettä sen mukaan. Ei sen mukaan miltä potilaalta tuntuu. Mutta annetaan potilaan syödä mitä sattuu. Ruoka kuitenkin merkitsee joko hyvää tai pahaa oloa ja kilpirauhasihmiselle hyvä olo on todella tärkeää. Minä sain olon paranemaan syömällä taas mansikoita, kaalia ja merilevävalmisteita ja myös ottamalla puolikkaan tabletin lisää sitä tyroksiinia. Yksi lääkäri "viisaudessaan" kielsi minulta nuo ruoka-aineet vedoten johonkin listaan mitä oli nähnyt internetissä. Mistä näitä internet-lääkäreitä sikiää? Voiko joku selittää miksi lääkäri ei enää lue tutkimuksia tai seuraa aikaansa esimerkiksi käymällä luennoilla? Mieluummin hakee tietonsa jostakin internetistä??????
VastaaPoistaEikö suolassa ole erittäin merkittävissä määrin magnesiumia. Jos kaikki suola imuroidaan pois pieneneekö magnesiumin saanti. Magnesium on äärimmäisen tärkeä urheilussa, lihaskramppien ehkäisyssä ja sydämen toiminnan varmistamisessa.
VastaaPoistaAiheuttaisiko patologinen rasva- ja suolakammo paradoksaalisesti sydämen toiminnan heikentymistä ja näin selittäisi kehnoja kestävyysurheilusuorituksia nuorison keskuudessa.
Työskentelen itse kuntotestauksen parissa, ja voin oman kokemuksenikin perusteella sanoa, että nuorten kestävyyskunto on selvästi heikentynyt. Kestävyyskunnon heikkenemistä on havaittavissa kaikissa ikäluokissa, mutta varsinkin nuorten kohdalla tämä on silmiin pistävää. Kestävyyskunnon heikkenemisen syyksi en kuitenkaan nimeäisi ruokavaliota, vaan ihan sitä perinteistä ”laiskuutta”. Vaikka vapaa-ajan liikunnan harrastaminen on nuortenkin keskuudessa lisääntynyt, on liikunnan laadussa ja intensiteetissä tapahtunut merkittävä muutos. Kun ennen suosittiin kestävyystyyppistä liikuntaa, niin nykyään suositaan nopeus-voima tyyppisiä liikuntamuotoja (kuntosali, sähly jne.). Myös liikunnan intensiteetissä on tapahtunut muutos: Ennen liikunnaksi laskettiin fyysinen aktiivisuus joka tuotti selvää hikoilua ja hengästymistä. Nyt monet laskevat jo tavallisen arkiliikunnan (normaali kävely jne.) varsinaiseksi liikunnaksi. Totuus on kuitenkin, että liikunnan on laitettava hikoilemaan ja hengästymään, jotta sillä olisi kuntoa parantava vaikutus!!! <- huomatkaa huutomerkit
VastaaPoistaVaikka ihminen tarvitseekin riittävästi rasvaa jotta pysyisi terveenä, niin runsaasti eläinrasvaa sisältävä ruokavalio ei toisi parannusta nuorten kestävyyskuntoon, pikemminkin päinvastoin. Olen nuorten urheilijoiden ravintopäiväkirjoja analysoidessani havainnut, että rasvan saannin noustessa selvästi nykyisiä suosituksia suuremmiksi (yli 35E%), todennäköisyys vitamiinien (varsinkin vesiliukoiset vitamiinit) ja kivennäisaineiden riittämättömään saantiin lisääntyy. Rasvan suhteellisen määrän lisääminen ei siis ole tae terveellisellä ruokavaliolle. Urheilijoilla liiallisella rasvan nauttimisella saattaa olla myös urheilusuorituksista palautumista hidastava vaikutus (palautuminen vaatii hiilihydraattia!). Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio myös häiritsee urheilijoiden kohdalla ruokailun rytmitystä. Runsaasti rasvaa sisältävän aterian jälkeen kun saattaa mennä jopa 4 tuntia, ennen kuin harjoittelun aloittaminen on mahdollista (ns. ruuan hölskyminen mahassa).
Ns. ”rasvatankkauksen” vaikutusta kestävyyssuorituskykyyn tutkittiin aikoinaan ahkerasti. Hypoteesina muistaakseni oli, että runsaasti rasvaa nauttimalla elimistö saataisiin opetettua käyttämään rasvoja tehokkaammin hyväksi. Tutkimuksissa ei kuitenkaan havaittu, että rasvatankkauksella olisi ollut suorituskykyä parantavaa vaikutusta. Monille urheilijoille rasvatankkaus aiheutti myös vatsaoireita.
Ja vielä magnesiumista... Magnesiumlisä ehkäisee liikunnan aikaisia kramppeja mikäli magnesiumia ei saa ruokavaliosta riittävästi (saanti selvästi suositusta matalampi). Sen sijaan magnesiumin nauttiminen ennen urheiliusuoritusta tai urheilusuorituksen aikana ei liene tarpeellista, sillä tutkimusten mukaan ”ylimääräinen” magnesium ei estä kramppeja (tosin tutkimustulokset hieman ristiriitaisia). Suurin syy kramppeihin on todennäköisesti urheilusuorituksen aiheuttama nestevaje ja lihassoluvauriot, jotka häiritsevät lihassolujen normaalia metaboliaa. Käyttämässäni suolassa ei näyttänyt magnesiumia olevan, mutta esim. monissa mineraalisuoloissa löytyy magnesiumsulfaattia. Kyllä suolaa joutuu kuitenkin syömään kokolailla paljon, jos aikoo päivittäisen magnesiumin tarpeen saada suolaa syömällä täyttymään.
Monipuolinen ravinto on kaiken A ja O.
Kiitoksia lukuisista kommenteistanne! Minä olen viettänyt paljon aikaa kirjojeni parissa, enkä ole ehtinyt vastata kommentteihinne. Aikansa kutakin! Vastaan kommentteihinne maanantaina.
VastaaPoistaSamilta tuli jälleen pitkä kommentti omaan viestiini. Yritän parhaani mukaan selventää kirjoituksiani. Tosin nyt mennään hieman tämän otsikon aiheen ohi, mutta en vain malta olla kommentoimatta. Aloitetaan tuosta liikunta osiosta.
VastaaPoistaKyllä sähly kestävyyskuntoa kohottaa, mutta perustapainotteisesti (peruskestävyys + vauhtikestävyys) harjoitteleva juoksija, pyöräilijä, rullaluistelija tai uimari päihittää kestävyystesteissä tehopainotteisesti (vauhtikestävyys + maksimikestävyys) harjoittelevan sählyn tai jääkiekon pelaajan. Esim. SM tasolla pelaavien jääkiekkoilijoiden kestävyyskunto on loppujen lopuksi aika heikko heidän harjoitusmääriinsä nähden. Tehopainotteinen liikunta kehittää varsinkin laktaatin poistokykyä ja laktaatinsietokykyä. Perustapainotteisessa liikunnassa harjoitusvaikutukset keskittyvät enemmän mm. rasva-aineenvaihdunnan ja lihasten hapenkäytön/energiantuoton tehostumiseen. Tässä puhutaan siis kestävyyden eri osa-alueista. Jos laitetaan sählynpelaaja ja hölkkää harrastava esim. maratonille, niin kyllä hölkkäri vielä porskuttaa siinä vaiheessa kun sählärille on tullut se surullisen kuuluisa seinä vastaan. Toisaalta taas sähläri voittanee hölkkärin lyhyemmillä matkoilla (esim. 1000 m).
Sami, kuten olemme jo molemmat useampaan kertaan todenneet, on suomalaisten liikunta-aktiivisuus jonkin verran lisääntynyt. Suurin osa kertoo kuitenkin harrastavansa KÄVELYÄ! Kyllähän säännöllisellä kävelyllä kunto varmasti paranee sieltä hyvin heikosta ehkä jopa välttävään, mutta tähän se sitten tyssääkin. Jos kuntoa haluaa tästä tasosta paremmaksi, vaatii se jo hikoilua ja hengästymistä (reipasta sauvakävelyä ylämäkeen, hölkkää, juoksua jne.).
Kössistä vielä sen verran että sen harrastajamäärä on viime vuosina kääntynyt selvään laskuun. Tästä kirjoittaa mm. Squash.fi -sivusto. Esim. Hesassa monet squashpaikat ovat joutuneet laittamaan ovet kiinni kun pelaajia on selvästi vähemmän kuin aiemmin.
”Tietty tästä on sellainen "tutkimus", että sitä mukaa kun vuosikymmenien saatossa rasvojen käyttö, tyydyttyneen eritoten, on vähentynyt, on myös kestävyyskunto heikentynyt. Näin Suomessa, näin ruotsissa ja kaikkialla."
Tällaista johtopäätöstä en lähtisi tekemään. Edelleen väitän, että kestävyyskunnon heikkenemiseen on syynä liikunnan intensiteetin madaltuminen, ”puhtaiden” kestävyysliikuntamuotojen korvautuminen tehopainotteisilla liikuntamuodoilla ja tietysti ylipaino. Toki liian vähäinen rasvan saanti saattaa kestävyyssuorituskykyä heikentää, mutta suurin osa suomalaisista saa ravinnosta aivan riittävästi rasvaa, jopa selvästi enemmän kuin nykyiset suositukset. Fysiologiselta kannaltakin tuntuu kummalliselta, miten nykyisten suositusten mukainen rasvansaanti voisi kestävyyskuntoa heikentää. Tutkimuksia tulee ja menee. Liian usein vedotaan yksittäiseen tutkimukseen ja sanotaan että asia on näin ja näin. Jotain käsitystä tukevia tutkimuksia tulee olla kuitenkin useampia ja useammilta tekijöiltä, ennen kuin kannattaa lähteä tekemään pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä.
Sitten ruoka-asioihin...
Kuten edellisessä viestissä kirjoitin, niin urheilijan suorituskyky saattaa heikentyä runsaasti rasvaa sisältävän ruokavalion takia. Tämä selittyy lähinnä sillä, että ruokavalion sisältäessä runsaasti rasvaa lihasten glykogeenivarastojen (elimistön hiilihydraattivarastot) täyttyminen hidastuu. Glykogeenivarastojen nopea täyttyminen taas on erittäin tärkeää päivittäin tai lähes päivittäin harjoitteleville urheilijoille. Vaillinaiset glykogeenivarastot heikentävät selvästi suorituskykyä niin nopeutta vaativissa urheilulajeissa kuin pitkäkestoisissa urheilulajeissakin. Tämä asia mainitaan jokaisessa urheiluravitsemuksen oppikirjassa, joiden tiedot perustuvat varmasti tutkimuksiin.
Rasvatankkauksen vaikutuksia selvittävät tutkimukset näyttävät olevan aika lyhytkestoisia. En ainakaan pikaisesti pubmedistä löytänyt muuta kuin parin kuukauden mittaisia seurantajaksoja. Tulokset olivat myös jokseenkin ristiriitaisa. Joissakin tutkimuksissa oli havaittu suorituskyvyn heikentyneen, mutta ei kaikissa. Luulisin, että ultramaratoonareiden kohdalla myös pidempiä seurantoja on tehty. Tämä ryhmä on tosin sen verran poikkeuksellinen, että vaikka tutkimustuloksia löytyisikin, niin niitä tuskin voisi soveltaa perinteisten lajien urheilijoihin tai kuntoilijoihin.
Sami, antamasi jauheliha+kaali vs. perunamuusi+kalapuikko esimerkki on aika heikko lähtökohta vähärasvaisen ruokavalion puolustamiseen. Kyllähän kokoliha aina puikkolihan terveellisyydessä voittaa. Parempi vertailukohta olisi jauheliha+kaali vs. lohifilee+kuorineen keitetty peruna. Tein noista ravintoainevertailun Nutrica -ohjelman avulla, eikä jauheliha+kaali vaihtoehto enää näyttänyt ollenkaan ylivertaiselta. Molemmat oikeastaan ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja. Ravintoaineiden painotus tosin hieman erilainen.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla terveellinen siinä missä suositusten mukainenkin ruokavalio. Toisaalta molemmat voivat olla ravitsemuksellisesti myös huonoja, vaikka energiaravintoaineiden suhteet olisivat kohdallaan. Ruokavalion terveellisyyden ratkaisee se mitä ruoka-aineita siihen valitaan. En näe nykyisissä suosituksissa lukevan, että päivittäiset hiilihydraatit pitäisi saada pullamössöstä, ranskanleivästä, valkoisesta riisistä, karkista jne. Siellähän kehotetaan suosimaan hedelmiä, vihanneksia, marjoja ja kokojyväviljatuotteita. Ihmiset eivät vaan elä näiden suositusten mukaan, eivätkä varmasti eläisi, vaikka suositukset olisivat hiilihydraattitietoisen ruokavalion mukaiset.
Karrageeni aiheuttaa ainakin koe-eläimille monenlaista harmia -linkissä siitä, kannattaa tulostaa talteen.
VastaaPoistaSuolitautisten crohn & colitis-palstalla asiasta ei saanut vuosia sitten ollenkaan keskustella: pian tyhjennettiin koko palsta tuon linkin laiton jälkeen. Monissa gluteenittomissa tuotteissa on karrageenia ja olipa sitä siihen aikaan yhdessä lääkevalmisteessakin, mutta ei löydy enää sitä samaa luettelosta. Sen käyttö silloin oli peräruiskesuspensio ja se löytyi haulla natriumkarrageeni.
Kun tuijotetaan yksityiskohtia, unohtuu kokonaisuus helposti. Tässä karrageenin tapauksessa kehottaisin miettimään tarkasti ennenkuin aletaan vetämään johtopäätöksiä pitemmälle: kuinka paljon sitä oikeasti tulee syötyä, mikä on päivittäinen/viikoittainen/kuukausittainen saanti, ja mitkä ovat riskirajat.
VastaaPoistaCrohnit ja muut erikoistapaukset ovatkin ihan oma tarinansa.
Kohtuus kaikessa ja kokonaiskuvaa suuremmaksi.
Jorma
Kohtuus on hyve, jota toivoisin laajemmin koko ihmiskunnalle. Karrageeni yksin ei varmasti ole ratkaiseva tekijä, jos mietitään terveyden ylläpitämistä kokonaisuutena. Ongelma on kuitenkin siinä, että karrageeni on vain yksi lenkki pitkässä ja kokonaisvaltaisessa ketjussa, jossa ravitsemus on muuttunut lisäaineiden mössöksi. On oikeasti hyvä olla kiinnostunut siitä, mitä näiden aineiden nimien taakse kätkeytyy. Kyse on ennen muuta oikeudesta valita - siitähän kuluttajat myös maksavat.
VastaaPoistaLöysin sen suspension ja ehdottomasti aion kieltäytyä kaikista tutkimuksista. Tunnen niin monta täydellisen pahentunutta tapausta - joita en tässä ala selittämään - mutta tuossa suspensiossa on karrageenin lisäksi monta muutakin ainetta...
VastaaPoistaSori, en voi käyttää mitään karrrageenituotetta, ettenkö saisi poskiontelotulehdusta tai mahavaivoja. Terve olen, kun en syö lisäaineita, mutta karrageenia on pakko karttaa tietoisesti ja olla vaikka syömättä, jos ei esim jäätelöä löydy sellaista, missä sitä ei ole. Mövenpickissä ei ole vielä ainakaan ollut, muita ei uskalla enää maistaakaan:-(
Crohnikot ovat herkempiä myrkyille, siinä mielessä ovat erikoistapauksia, mutta joka sen tajuaa, voi selvitä oireettomana vuosikausia, kun osaa kuunnella kehon viestejä siitä, mikä ei sovi.
VastaaPoistaOn muuten aika tavallista, että crohnikolla vointi huononee syksyllä. On ihan loogista, kun tietää, miten sadonkorjuussa varoajat umpeutuu eri aikaan sen mukaan, minkälainen on sää ollut ja pohjoisessa kaikki aineet puoliintuu hitaampaa, kuin etelässä. Tiedäthän esimerkiksi erään torjunta-aineen kohdalla lukee varoajoissa, ettei saa ollenkaan myydä ennen vuodenvaihdetta... Kuinka moni sen asian enää muistaa siinä vaiheessa, kun kaalet ym menee jonnekin tukkuvarastoon? Tämä on vain inhottava epäilys, mutta sanonkin vain siksi, että joku tosiaan selvittäisi asiaa, kun itse en siihen pysty.
Ei ole mahdollista valita enää edes, sillä luomukermassa on karrageenia ja tavallisessa kuohukermassakin kaikenlaisia jäämiä sallittu määrä - kun ne alitetaan, kaikki on ok?
VastaaPoistaTekisin sokerittomat jäätelöt itse luomukermasta, mutta en voi tuon karrageenin takia.
"Lasten ja nuorten kunto on heikompi kuin koskaan vaikka he liikkuvat enemmän kuin koskaan. Missä vika ? Minä väitän, että se on rasvoja kaihtavassa ravinnossa."
VastaaPoistaLiikuntaa on niin monenlaista. Nimimerkki ttm tärkeimmät asiat tuossa jo toikin esiin. Jopa minä joka olin lapsi 80-luvulla huomaan että ajat ovat muuttuneet. Lapset harrastavat nykyään monipuolisemmin, mutta määrällisesti paljon vähemmän. Kestävyydessä volyymi on kaikki kaikessa. Ravinto on kyllä tärkeä juttu, mutta tässä asiayhteydessä hiilarien ja rasvojen viilaaminen näyttää aika vähäpätöiseltä tekijältä.
JT:
VastaaPoistaMinäkin olin lapsi 80-luvulla. Nykyään on paljon enemmän lasten liikuntaleikkikouluja, uimahalleja, kiipeilyteineitä jne. Ennen pelattiin enemmän kortteja, afrikantähteä jne. Liikuttiin vähemmän ja kunto oli parempi.
Kyllä se nyt vain niin on, että väärät ravintosuositukset ovat aiheuttaneet sekä lihavuuden, että romahtaneen kunnon.
ttm: Mitäköhän hiilihydraattipainotteinen ruokavalio aiheuttaa? Aiheuttaisikohan se *lihavuutta*?
VastaaPoistaHiilihydraattihypoteesin mukaan liiat hiilihydraatit sekoittavat nälänsäätelyn. Toisin sanoen, ihmisellä on nälkä samaan aikaan kun liiat hiilihydraatit kertyvät läskiksi. Kun ihmisen on nälkä, niin elimistö laittaa hanat kiinni ja lopettaa ravinnon tuhlaamisen toisarvoisiin juttuihin niin kuin lihaksiin. Jos runsas-hh-dieetillä rajoittaa syömisiään niin ettei liho, lihakset kuihtuvat vähitellen pois.
P.S. Ne kuorineen keitetyt perunat pitäisi myös syödä kuorineen että saisi ne ravintoaineet. Suosittelen vaihtamista: uunipotut ja lohi.
Kun kissa (Christer!) on poissa, hiiret (keskustelijat!) hyppivät pöydällä!!
VastaaPoistaTäällähän on mahdottoman mielenkiintoinen keskustelu menossa liikunnasta ja ravinnosta!
Christer on kiireinen mies. Menossa luennoimaan uimareiden Mekkaan, eli Mäkelänrinteen lukioon. Christer kommentoi sitten kun ehtii.
Kiitos aivan käsittämättömän hienosta blogista!
Terveyskeskuslääkäri
Pekka Pessi:
VastaaPoistaRunsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto saattaa lihottaa, mutta niin saattaa myös proteiinirikas tai rasvapitoinen ravinto. Suositusten mukainen runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto ei automaattisesti lihota. Jos hiilihydraatit kuitenkin saadaan pullasta, makeisista, kaupan perunamuusista, vaaleasta leivästä, tai muista korkean glykeemisen indeksin/kuorman hiilihydraateista, ateriarytmitys on huono eikä harrasta lainkaan liikuntaa niin kyllä lihomisen riski tällöin lisääntyy. Suurin osa suositusten mukaan elävistä suomalaisista on kuitenkin normaalipainoisia. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että ylipainoisille liikkumattomille ihmisille voisi laatia omat ravitsemussuositukset, joissa vähärasvaisen ruokavalion lisäksi olisi myös runsaasti rasvaa mutta vähän hiilihydraatteja sisältävä vaihtoehto.
Olet oikeassa siinä, että runsaasti proteiinia sisältävä ravinto saattaa ehkäistä lihasmassan vähenemistä laihdutustilanteessa paremmin kuin hiilihydraattipitoinen ruokavalio. Lihasmassa vähenee kuitenkin aina kun energiatase on negatiivinen, ruuan laadusta huolimatta. Sopivasti kuormittavalla liikunnalla lihasmassan vähenemistä painonpudotuksen aikana voi edelleen vähentää. Liian kova liikunta puolestaan saattaa lisätä lihasmassan vähenemistä.
En tarkoittanut että kuorineen keitetyt perunat olisi tarkoitus myös syödä kuorineen. Katsos, kun perunat keittää kuorineen, niin niiden sisältämät ravintoaineet säilyvät paremmin.
TTM:
VastaaPoistaJos teet vertailun peruna vs. kaali suojaravinne/energiayksikkö. Onko olemassa yksikin suojaravinne jossa peruna voittaa kaalin ? Enpä usko sellaista löytyvän.
Tyydyttyneen rasvan käyttö on Fogelholmin mukaan vähentynyt kahdeksan prosenttiyksikköä viimeisten vuosikymmenien aikana. Tuona aikana, kun tämä ravitsemuksen punainen vaate, on vähentänyt osuuttaan on:
- Lihavuus (eritoten lasten) kasvanut.
- Kaikkien kunto (erityisesti kestävyys) heikentynyt
- Kakkostyypin diabetes räjähtänyt käsiin
Nyt meitä epäileviä tuomaita alkaa olla jo enenemässä määrin. Minä olen lisännyt rasvaa, myös tyydyttynyttä ja tuona ajanjaksona:
- kaikki veren rasva-arvoni ovat parantuneet.
- Kuntoni on noussut. Vaikka ikää tullut lisää.
- Ylipainoni romahtanut.
Näin on käynyt myös lukuisien muiden epäilevien tuomaiden.
Sitä ihmiskoetta ei totisesti ole vielä tehty, että kansalle annettaisiin tyydyttynyttä rasvaa niin vähän kuin valtion ravitsemusneuvottelukunta sitä suosittaa. Tähän karmaisevaan suuntaan on kuitenkin liikuttu jo pitkään. Hirvittävin seuraamuksin.
Lasse Viren taisi harjoitella pitkänmatkan juoksijalle sopivalla tavalla ja elokuussa -72 hänen ruokavalionsa sisälti (Haikkola, Lasse Virenin menestyksen portaat)
- Joka päivä voita.
- Joka päivä kananmunia.
- Joka päivä maitoa.
Mikäli voi ja kananmunat ovat sydämelle tuhoisia, niin aika paljon ko. heppu antoi tasoitusta tämän päivän kymppitonnin juoksijoille. Tosin tämän päivän härmän äijät jäävät kympillä lähes kaksi kierrosta Virenin parhaista ajoista.
Eikö tuota dogmaa voisi kyseenalaistaa ? Olisiko siinä tyydyttyneessä rasvassa sittenkin hyvät puolensa ? Kun kerran työskentelet alalla, niin eikö voisi löytyä henkilöitä joilla asiaa testattaisiin.
Sami:
VastaaPoistaTarkistapa asia esim. Finelistä. Perunassa on useampaakin suojaravinnetta enemmän kuin kaalissa (riippuu tosin kaalista jonkin verran). Kaali on kuitenkin ravintoarvoltaan perunaa jonkin verran parempi vaihtoehto. Peruna ei kuitenkaan ole huono vaihtoehto kaaliin verrattuna. Yksittäisten ruokien vertaaminen keskenään ei kuitenkaan ole järkevää. Kokonaisuus on se joka ravinnon terveellisyyden ratkaisee. Molemmat em. ruokavaliot voivat olla terveellisiä.
Kun mainitsin aiemmassa viestissä havainnostani nuorten urheilijoiden riittämättömästä suojaravintoaineiden saannista rasvan suhteellisen osuuden kasvaessa, tarkoitin lähinnä sitä, että runsasrasvainen ruoka ei tee ruokavaliosta terveellistä. Tällöinkin on osattava valita oikeat ruoka-aineet. Valitettavasti ”tavallisten ihmisten” tietämys ravinnon terveellisyydestä on aika huono. Jos annetaan ohjeeksi lisätä rasvan suhteellista määrä, niin helposti rasvan lisäys tapahtuu hyvien hiilihydraattien kustannuksella. Tämä on erittäin valitettavaa. Karppareiden olen havainnut olevan erittäin tietoisia syömästään ravinnosta. Tämä johtunee siitä, että he ovat erittäin kiinnostuneita ravinnon terveysvaikutuksista ja etsivät ahkerasti tietoa. Suurin osa ”tavallisista ihmisistä” ei ole yhtä kiinnostuneita, ja tämän takia he tekevät helposti vääriä valintoja.
Vaikka tyydyttyneen rasvan saanti onkin vähentynyt, on se edelleen nykyistä suositusta selvästi suurempi (muistaakseni n. 14 % kun suositus on alle 10% kokonaisenergiasta). Suomalaisten rasvan saanti on muistaakseni noin 35 % kokonaisenergiansaannista. Eli edelleen virallisten suositusten ylärajalla. Kyllä suomalaiset siis rasvaa saavat. Vaikka tyydyttyneen rasvan saannin vähentyessä suomalaisten kestävyyskunto on heikentynyt ja ylipaino sekä tyypin II diabetes lisääntynyt, ei tästä voi vetää sitä johtopäätöstä, että syy on tyydyttyneessä rasvassa. Yhtä hyvin voisi sanoa, että syy on bensan hinnan nousussa. Onhan sekin noussut samaan aikaan. Kyllä noihin em. tekijöihin vaikuttavat monet eri syyt. EHKÄ rasvan saannin väheneminen on niistä yksi, mutta ei varmasti se kaikkein merkittävin tekijä.
Kyllä ainakin Mikko Leinosen Takaisin huipulle -opinnäytetyö kertoo Lasse Virenin syöneen hyvin paljon samaan tapaan kuin nykyisetkin kestävyysurheilijamme. Kyllä urheilijoiden ruokavalioon kuuluu edelleen kananmuna ja maito (tosin aika usein rasvatonta tai kevyt maitoa). Voita ei pahemmin enää mene. Valitettavasti suomalaiset urheilijat aika usein jättävät levitteet kokonaan leivältä pois ja karsastavat myös öljyjen käyttöä salaatin höysteenä. Osittain tästä syystä tyydyttyneen rasvan osuus on urheilijoilla suurta. Rasvaa he saavat grammamääräisesti kuitenkin paljon, koska heidän energiantarpeensa on suurta.
Suomalaisten kestävyysurheilijoiden huonoa menestystä ei kannata laittaa tyydyttyneen rasvan saannin vähentymisen piikkiin. Nuorissa urheilijoissa löytyy paljon potentiaalisia Lasse Virenejä tai Marja-Liisa Kirvesniemiä. Ongelmana vaan on, että teinivuosien aikana tuloskehitys pysähtyy tai ei enää nouse samaan malliin kuin aiemmin. Osasyynä tähän on varmasti puutteet nuorten valmennuksessa, mutta myös nuorten haluttomuus nähdä vaivaa huipulle pääsemiseen. Juuri siinä iässä kun harjoittelua pitäisi muuttaa systemaattisempaan suuntaan, niin halu harjoitteluun katoaa. Osa nuorista toki jatkaa murrosiän jälkeenkin, mutta kaikista ei tule huippuja, vaikka kovasti treenaisivatkin. Kyllä geeneilläkin on oma osuutensa huipulle pääsemisessä.
Ravitsemuksen ja liikunnan saralla olisi paljonkin tutkittavaa. Rahaa noihin tutkimuksiin on kuitenkin vaikeaa saada. Lisäksi tuota kyseistä asiaa (runsasrasvainen vs. vähärasvainen ruokavalio ja fyysinen kunto) on aika vaikeaa tutkia, koska siinä pitäisi ottaa hyvin monia asioita huomioon. Luotettava tutkimus vaatisi mm. liikunnan määrän, laadun ja intensiteetin vakioimista, molempien ryhmien tulisi olla kehonkoostumukseltaan ja iältään samanlaiset, ruokavalio pitäisi olla monien asioiden suhteen vakioitu jne. jne. Hyvä ja varmasti erittäin tärkeä ja ajankohtainen tutkimuksen kohde, mutta valitettavasti myös hyvin vaikeasti toteutettava.
TTM:
VastaaPoistaNyt raakaa faktaa pöytään. Finelin sivuilta sataa grammaa kohden:
Keräkaali:
C-vitamiinia 37,4 mg
K-vitamiinia 60,00 mikrog
A-vitamiinia 5,5 mikrog
Kalium 320 mg
Peruna:
C-vitamiinia 8,5 mg
K-vitamiinia 0,88 mikrog
A-vitamiinia 0,5 mikrog
Kalium 425 mg
Tässä tarkastelua massayksikköä kohden. Kun otamme huomioon, että samaa massaa kohden perunassa on lähes kolminkertainen määrä energiaa keräkaaliin nähden voittaa kaali em. ravintoaine vertailun murskaten. siis suojaravinnetta/kCal.
Kyllä ne korrelaatiolaskelmia noista rasvoista voisivat varsin hyvin tehdä. Mainitsemasi ongelmat ovat varmasti haasteena missä tahansa ravitsemustutkimuksessa. Tyydyttyneen rasvan haitallisuus dogmaa ei vain haluta kyseenalaistaa. Bensan hintaan tämä ei liity millään tavoin.
Diabetesliitto yms. väittävät että meiltä karpeilta jää meiltä ravintoaineita pois.
Mikä ravintoaine se on ?
Ja millä perusteella ?
Asia on täsmälleen päinvastoin kuin nämä "asiantuntijat" esittävät.
Eräät otsikon aiheesta poikkeavat lukekoot kertauksena seuraavan tästä blogista:
VastaaPoistatiistai, maaliskuu 11, 2008
Miten huippu-urheilu eroaa tavallisesta liikunnasta?
ttm: Toki tavallista ronskimmat jätkät ja saksalaiset syövät keitinperunat kuorineen läpi vuoden, mutta vain kaikkein ronkelimmat kuorivat uuniperunansa.
VastaaPoistaLähteesi tarkoittaa, että perunat pitää syödä kuorineen. Katsopa Finelistä paljonko kuorineen keitetyistä perunoista pitää syödä. Siihen 100 % kuuluvat mukaan myös kuoret.
Kuorineen syötävien keitinperunoiden ja uuniperunoiden ainoa merkittävä ero ravintoiainepitoisuuksissa on veden ja suolan määrä, uunissa peruna kuivuu ja keitettäessä perunaan liukenee 0,5 % suolaa.
ttm: Tuohon muihin nopeiden ja lihottavien hiilihydraattien listaan lisäisin vielä riisin, perunan, kokojyvajauhoista tehty ruis- ja vehnäleivän sekä pastan. Hyviä hiilihydraatteja saa pavuista, marjoista ja kasviksista.
VastaaPoistaMutta siis hiilihydraattihypoteesiin, Sen mukaan lihominen seuraa automaattisesti runsaasti hiilihydraatteja sisältävän ravinnon syömisestä. Avaintekijä on elimistön nälänhallinta, jonka hiilihydraatit sekoittavat. Ateriarytmi menee pieleen kun verensokeri ja insuliini keikkuvat iloisessa vuoristoradassa. Kun elimistö on nälkätilassa ja se pyrkii väkisin laskemaan energiankulutusta. Vireystila laskee, ramasee, masentaa ja vituttaa eikä todellakaan tee mieli liikkua. Lihasmassaa katoaa, koska elimistö on sitä mieltä, että energiatase on vahvasti negatiivinen - vaikka tase olisikin todellisuudessa positiivinen ja läskiä kertyy koko ajan.
Tämä toimii myös normaalipainoisilla: kun syö hiilihydraattivoittoisesti, läskiä kertyy samalla kun lihakset kuihtuvat vaikka paino pysyisikin samana. Ja RaMaVit painaa.
Hypoteesi selittää aika nätisti, miksi ihmiset ovat lihavampia kuin koskaan vaikka kertovat syövänsä "terveellisemmin" kuin koskaan, ja miksi ihmisten kunto on heikontunut, vaikka he kertovat liikkuvansa enemmmän kuin koskaan.
Nälänhallintaan vaikuttavia tekijöitä on koko joukko, eikä niitä läheskään kaikkia tunneta. Eräs Christerin mielivitamiini, E621 eli natriumglutamaatti, vaikuttaa kanssa aika fataalilta: sillä saadaan rotat lihomaan samalla kun niiden ruoka-annosta leikataan.
Mutta tosiaankin tämä taitaa koskea sitä normaaliväestöä. Jos hemmo hiipuuhaapuu pois ja kuihtuu tykkänään, jos ei saa päivässä syötyä 12 kcal, niin on ehkä ihan hyvä kun on koko ajan sellainen pieni nälkä.
Pekka Pessi:
VastaaPoista” Lähteesi tarkoittaa, että perunat pitää syödä kuorineen.”
Ei tarkoita. Tästä olen 100 % varma! Toki perunoiden ravintoarvo on parempi jos syö kuorineen. Perunoiden keittäminen kuorineen on kuitenkin perunan ravintoarvon säilymisen kannalta parempi vaihtoehto kuin keittäminen kuorittuna.
Tuo ”hiilihydraattihypoteesi” pitää ehkä paikkaansa (nälänhallinnan ja painonhallinnan kannalta) kun verrataan pullamössöä syövää henkilöä ravitsemustietoisen karpin syömiseen. Tokihan runsaasti nopeita hiilareita syövän henkilön verensokeri sahaa ylös alas ja aiheuttaa väsymystä ym. mainitsemiasi tunteita. Tätä ei kuitenkaan tule yleistää niihin henkilöihin jotka ihan oikeasti syövät suositusten mukaan (suosivat kokojyväviljatuotteita, marjoja, kasviksia jne). Näen päivittäin ympärilläni kymmeniä ihmisiä jotka syövät noiden suositusten mukaan, voivat hyvin ja ovat normaalipainoisia. Osa näistä ihmisistä harrastaa aktiivisesti liikuntaa, osa puolestaan ei. Tuo ”hiilihydraattihypoteesi” menee siis tässä asiassa pahasti pieleen. Jos se pitäisi paikkaansa, niin eiväthän nämä ihmiset voisi voida hyvin (<-sarkastisella äänenpainolla sanottu).
Olet siinä oikeassa, että monilla kasviksilla on matalampi GI kuin esim. kokojyväviljatuotteilla tai perunalla. Harvemmin kukaan kuitenkaan syö pelkkää perunaa tai kokojyväpastaa, vaan ruokalautaselle tulee otettu paljon muutakin, joka tasaa verensokerin heilahtelua. Edelleen pihvi+kaali voi pitää sokeritason paremmin tasaisena kuin pihvi+peruna, mutta suurista muutoksista ei kuitenkaan enää puhuta. Ihmiset turhan helposti ravintoasioista puhuessaan kärjistävät asioita. Kokonaisuus on kuitenkin se joka ratkaisee. Kun syö monipuolisesti, niin myös voi hyvin. Monipuolisesti voi syödä, oli sitten karppaaja tai suositusten mukaan syövä.
odvodOlen vahvasti samoilla linjoilla kanssasi ttm. Ajatukseni kuitenkin poikkeaa siinä, että peruna ja muu 'perustärkkelys' on monin tavoin heikompaa nimenomaan suojaravintoaineiden osalta kuin mainitsemasi 'suositusten mukaiset' kokojyvävilja, marjat, kasvikset jne.
VastaaPoistaYleisesti ottaen kaikki raffinoitu ja puhdistettu tärkkelys, jonka energia/suojaravinne-suhde on ylettömästi energian puolella saa tuomioni. Olkoon se puhdasta vehnäjauhoa, perunaa, valkoista riisiä, glukoosia tai HFCS:ää.
Ai mitä tuo peruna tuolla oli mukana: nykyinen peruna, kuorettomassa muodossa jossa se yleensä nautitaan, on jalostettu tärkkelyspitoisuudeltaan mahdollisimman korkeaksi ja puhtaaksi. Suojaravinteiden määrä on, kuten aiemmista viesteistä täältä voidaan lukea, keskinkertaisen alle. Siitä kun on 86% imeytyvää hiilihydraattia, oli siinä kuoret eli ei.
Kyllä, kokonaisuus ratkaisee, mutta perusteet kokonaisuuden muutokselle ovat olemassa ja niitä tietoja tulisi käyttää hyödyksi. Ei pitäisi jäädä viilaamaan pilkkua, vaan aloittaa annosten koosta.
Lopuksi hyvä video asiasta:
http://www.ted.com/index.php/talks/mark_bittman_on_what_s_wrong_with_what_we_eat.html
pureskeltavaa lisää
Jorma
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTäytyy jonkun vähän perunaakin puolustaa... :)
VastaaPoistaEi itse peruna kovin ongelmallinen elintarvike ole; se mitä siitä tehdään esim. ranskalaiset tai sipsit onkin sitten jo toinen juttu.
Murean naudan sisäpaistipihvin kanssa juustoraasteen alle haudatut voisulan ja kuohukerman kanssa kypsyneet potaatit on kyllä ihan erinomaisen makuista ja ravitsevaa sapuskaa! Nam!
Näyttää keskustelu menevän karppauksen ja virallisterveellisen vertailuksi. Muistaako enää kukaan, että HIILIHYDRAATTITIETOISUUS pitää sisällään nämä molemmat sekä muutakin? On siis muitakin vaihtoehtoja kuin elää vainoharhaisessa eläinrasva-maitorasva-hysteriassa tai sitten olla syömättä sitä höyryävää keitettyä perunaa jota vaikkapa oma äiti tai muu kunnioitettava henkilö silloin tällöin saattaa tarjoilla.
VastaaPoistaLainaus tästä blogista:
Hiilihydraattitietoisuus kattaa:
1. Vähähiilihydraattisen ruokavalion, joka sopii geneettisesti osalle ihmisistä mitä mainioimmin, sekä esimerkiksi atoopikoille, diabeetikoille, vaikeasti ylipainoisille ja sokeririippuvaisille.
2. Kohtuuhiilihydraattisen ruokavalion, joka sopii runsaasti liikkuville ihmisille sekä niille jotka voivat huonosti vähähiilihydraattisella.
3. Runsashiilihydraattisen ruokavalion, joka ei aiheuta ongelmia osalle ihmisistä, jotka ovat ilmeisesti geneettisesti/hormonaalisesti tai muuten hiilihydraattien syöntiin sopeutuneita ja/tai urheilevat paljon ja/tai tekevät raskasta ruumiillista työtä. Runsashiilihydraattinenkin voi syödä hiilihydraattitietoisesti: hän valitsee runsaasti hyviä hiilihydraatteja.
4. Hiilihydraattien määrän vaihtelun: esimerkiksi kehonrakentajat ja muut treenaamista vakavissaan harjoittavat saattavat vaihdella hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan – tietoisesti.
torstai, maaliskuu 06, 2008
Hiilihydraattitietoisuuden Suomen historia
Tuo westien kommentti oli osuva - niin pitkälle kuin minä ei-tiedemiehenä asiaa kykenen ymmärtämään.
VastaaPoista