*
Kansainvälisen Diabetesfederaation (International Diabetes Federation) varapuheenjohtaja Ron Raab on kirjoittanut Ruotsin Diabetesliiton pää-äänenkannattajassa Diabetes –lehdessä omasta sairaudestaan ja miten hän on sitä menestyksellisesti hoitanut.
Varapuheenjohtaja Ron Raab sairastui tyypin 1 diabetekseen vuonna 1957. Hän oli silloin kuusivuotias. Lähestyessään 50 vuoden ikää hän oli saanut tälle sairaudelle tyypillisiä sivuoireita: näkö oli heikentynyt, mahalaukku tyhjentyi huonosti ja hänellä oli muita korkeasta verensokerista johtuvia häiriöitä. Koko ajan hän oli yrittänyt soveltaa diabeteksen hoitoon kehitettyjä parhaita mahdollisia hoitomenetelmiä, olihan hän näköalapaikalla oman sairautensa hoidon suhteen. Runsaat hiilihydraattipitoiset ruokailuhetket olivat hänelle ongelmallisia, sillä hänellä oli vaikeuksia pitää verensokeriaan kurissa lääkityksen avulla.
Kymmenen vuotta sitten tilanne muuttui. Hän ryhtyi soveltamaan hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Hän vähensi hiilihydraattien saantia, piti proteiinin saannin ennallaan ja ryhtyi syömään runsaammin rasvaa eri lähteistä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kokeilun jälkeen hän on saanut verensokerinsa kohdalleen vähentämällä asteittain hiilihydraattien määrää 250 grammasta noin 80 grammaan päivässä. Tätä hiilihydraattien yksilöllistä rajoitusta on luonnollisesti seurannut insuliinilääkityksen tuntuva vähennys. Hän pärjää tällä hetkellä puolet pienemmällä insuliinimäärällä kuin ennen hiilihydraattitietoiselle ruokavaliolle siirtymistään. Hänen pitkäaikaissokerinsa HbA1c on huomattavasti parantunut, verensokeri ei enää heittele päivään mittaan. Hänen silmäoireensa ovat kehittyneet suotuisaan suuntaan, verenpaine on normaali ja veren rasva-arvot asettuivat normaalille tasolle heti kun hän ryhtyi lisäämään rasvaa ruokavalioonsa.
Erityisen tärkeänä Ron Raab pitää uuden ruokavalionsa mukanaan tuomaa helpotusta nälänhallinnassa. Hän on sitä mieltä, että pistosinsuliini lisäsi hänen ruokahaluaan. Hän on saanut uutta motivaatiota elämäänsä ja elämän laatu on parantunut huomattavasti. Ruokavaliossa tapahtunut muutos ei ole millään tapaa vaikeasti hallittava ja siinä ei ole mitään fanaattisia elementtejä. Tätä diabeetikolle sopivaa ruokavaliomuutosta ei pidä sekoittaa fanaatikkojen suosimiin proteiineja korostaviin ruokavalioihin. Tässä ruokavaliossa syödään yksinkertaisesti enemmän rasvaa.
Valitettavasti tähän hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon suhtaudutaan asiantuntijapiireissä varsin epäilevällä asenteella. Tutkimustyö tämän ruokavalion suhteen on edelleen lapsenkengissä, minkä Raab valitellen toteaa. Miksi diabeetikoille suositellaan niin suuria hiilihydraattiannoksia? Yhtenä syynä hiilihydraattien runsaaseen nauttimiseen mainitaan rasvamäärän ei-toivottu nousu jos hiilihydraatteja vähennetään. Silloin ajatellaan vanhakantaisesti, että riski saada sydän- ja verisuonitauti nousee. Mutta tämä on Raabin mielestä kehno tulkinta, sillä vielä tätäkin suurempi vaara vaanii korkean hiilihydraattikuorman aiheuttamissa verisuonimuutoksissa. Verensokerin heilahtelut voi turvallisesti estää nauttimalla mahdollisimman vähän itse ongelman aiheuttajaa, eli hiilihydraatteja.
Sellaiselle joka ei tunne haluja ryhtyä syömään runsaasti eläinperäisiä rasvoja, Raab suosittelee aluksi oliiviöljyn runsaampaa käyttöä. Kaksi teelusikallista oliiviöljyä salaatin kanssa tekee ihmeitä diabeetikolle. Siitä on sitten hyvä lähteä soveltamaan itselleen sopivaa hiilihydraattitietoista ruokavaliota.
Lähde: Ron Raab. Därför minskade jag på kolhydrater. Diabetes 4: 18-19, 2008
Sanon vain, että voi herrajestas!!
VastaaPoistaTuommoisesta viiteryhmästä tuleva tilittää noin julkisesti - täysin vastoin edustamansa tahon virallisia oppeja! Mitä tästä olisi pääteltävä?!
Tuula
Tuula, tämä on osoitus siitä, että mielipideilmasto on muuttunut Ruotsissa. Suomessa voi pian olla sama tilanne. Asiallisella tiedolla voimme omalla tahollamme vaikuttaa tilanteen kehittymiseen suosiolliseen suuntaan rakkaassa Suomessa. Virallisen valistuksen rinnalle tarvitsemme täydentäviä ja vaihtoehtoisia ohjeistuksia.
VastaaPoistaEn tiennytkään, että kaikki fanaatikot noudattavat korkean proteiinin dieettiä ;D
VastaaPoistaOlen tässä kerran jos toisenkin pohtinut medioissa aika ajoin olevaa keskustelua 2 tyypin diabeteksen kasvusta, ja eritoten sen lisääntymistä nuoremmalla väestöllä. Olisikohan mitenkään mahdollista, että tämä insuliinituotannon heikkeneminen olisi jotenkin yhteydessä hiilihydraattipitoiseen tankkauskulttuuriin ja nykyisen napostelu- ja välipalakäytännön lisääntymiseen?
VastaaPoistaIhan vaan viitaten aiempiin kommentteihini, niin olisiko tässäkin aihetta epäillä että kohtuus on unohtunut? Kun elimistöä kuormitetaan nopeilla verensokerin vaihteluilla (hh napostelu) useita kertoja päivässä, niin eikö olekin aika oletettavaa että mekanismi väsyy ja vaurioituu?
Toisaalta tulee vaan mieleen, että tällainen terveydellinen kehitys on lääkäreitten ja lääkevalmistajien mieleen: hoidetaan vaan sitä oiretta todellisen ongelman sijaan. Jostain kumman syystä mieleen tulee autoteollisuuden ja öljynjalostusteollisuuden kytkökset, joiden vuoksi korvaavien energiamuotojen käyttäminen laahaa muuta teknologista kehitystä jäljessä...
Näistä tähän.
Jorma
Potkupami on löytänyt tuon minunkin mielestäni hauskan yksityiskohdan johtaja Raabin kirjoituksesta. Voi olla, että Yhdysvalloissa on näitä proteiinifanaatikkoja paljonkin tarjolla ja "piikki" oli suunnattu juuri näihin ryhmittymiin.
VastaaPoistaJorma pohdiskelee mielenkiintoisella tavalla näitä tyypin 2 diabeteksen huikeita kasvulukuja erityisesti nuorten joukossa. Voi hyvinkin olla, että tällainen "väsymisilmiö" on kyseessä. Se on itse asiassa yksi niistä lukuisista selitysmalleista, joita tarjotaan lisääntyneen diabeteksen johdosta. Voisin jossain vaiheessa koota noita diabeteksen syntyyn vieviä vahingollisia mekanismeja yhteen. Jep, pistetään työn alle tuo projekti.
Tuo väsyminen liittyy insuliinireseptoreihin, joihin tulee sellainen vika (insuliiniresistenssi), että eivät reagoi kun insuliinia on tulossa työntämään veren glukoosia soluun sisään. Tämä on katastrofaalista ihmiselle, sillä se tarkoittaa huomattavasti hidastunutta (15-kertainen hidastuminen) glukoosin ylösottoa soluihin. Insuliini-insuliinireseptorin toimiessa normaalisti GLUT4-molekyylejä siirtyy solukalvon lähelle avustaen glukoosin kulkeutumista lihas- ja maksasoluun suoraan polttoaineeksi tai varastoon.
Niin kuin tässä ei vielä tyypin 2 diabeetikolle olisi tarpeeksi riesaa, insuliiniresistenssi aiheuttaa myös sen, että maksa kadottaa insuliinin "jarruvaikutuksen". Se ryhtyy tuottamaan lisää sokeria kaiken aikaa kun lihas- ja maksasolut huutavat lisää nopeaa energiaa.
Insuliinin heikentynyt vaikutus rasvakudokseen saa aikaan paljon pahaa: vapaat rasvahapot lisääntyvät veressä ja maksa tuottaa väärien signaalien takia lisää rasvaa ja sokeria. Tämä lisää ennestään diabeetikon sairauskierrettä.
Christer, yritin kai humorin keinoin kiinnittää huomiosi artikkelin tämän kohdan käännökseen.
VastaaPoistaSuokaa anteeksi, kun Christer näin joutuu kiukutteluni uhriksi. Täytyy pitää huoli, ettei paha tuuleni muutu huomaamatta krooniseksi.
(paljon huumorihymiöitä)
Jo on aikoihin eletty! Kohta varmaan Pekka Puska kertoo miten terveellistä voi on ja Mikael Fogeholm neuvoo jättämään täysjyväleivät syömättä?? Ja kuvittele Pertti Mustajokea suosittelemassa Atkinsin ruokavaliota laihduttajille.
VastaaPoistaOnneksi on terveysintoilulle kuitenkin vankka vastavoima Sydänliitossa. Sydänmerkki ohjaa meitä ruokavalinnoissamme: pois rasva, tilalle keveys. Kansa pysyy juuri ja juuri hengissä ja lääkkeitä kuluu.