**
Aamulehti kirjoittaa aiheesta, joka on lähes päivittäin puheenaiheena täällä kotona. Vaimoni on kouluavustajana paikallisessa ala-asteessa. Apua tarvitsevat ongelmaoppilaat, jotka eivät opi muiden tahdissa tai suuntaavat energiansa vääriin asioihin. Ketä kiinnostaa sellainen koululainen, jolla menee hyvin? Milloin saadaan taloudellista ja henkistä kannustusta sellaiselle oppilaalle, joka hoitaa kuntoaan hyvin, pysyy hoikkana, lukee säntillisesti läksynsä, ei kiusaa muita koulutiellä. Minä olen itse elänyt sellaista aikaa kansakoulussa, jossa tylsistyminen kitkettiin pois taitavan opettajan toimesta lisätehtävien tai lenkkeilyn avulla. Muistan miten silloinen loistava kansakoulunopettajani oivalsi minun lukevan 7-8 -vuotiaana täyttä häkää Väinö Linnaa ja Mark Twainia. Ei hän pistänyt minua tavaamaan aakkosia kuten kaikkia muita, vaan minä sain välillä lähteä juoksulenkille. Tylsistyminen ja sen myötä kepposten keksiminen alkoi minulla vasta silloisessa keskikoulussa kun kohdalle ei osunut yhtä taitavia ja oivaltavia opettajia. Arvostan suuresti taitavia opettajia ja kouluavustajia!Aamulehdessä mietitään välillä sitä hyvääkin oppilasta. Hieno juttu! Tässä poimintoja jutusta ja hyviä kysymyksiä:
- Kuka huomaisi oppilaan, joka ei tee itsestään numeroa, vaan kulkee koulutietään harmaan massan mukana?
- Miten havaita ongelmat oppilaassa, joka ei niistä kerro?
- Miksi yhteiskunta satsaa kaiken häiriköihin? Meidän pitää satsata myös tavalliseen oppilaaseen.
- Kiusaaminen on asia, johon voidaan puuttua, jos halutaan. Keinoja kyllä on.
- Jokainen lapsi voi ryhtyä kiusaamaan.
- Kiusaamiseen pitäisi puuttua heti, kun se havaitaan. Jos vaihtoehtona on, että lasta itseään ryhdytään kiusaamaan, hän lähtee helposti ainakin kiusaajien hiljaiseksi tukijaksi.
- Kiusaamisen kitkeminen on kiinni ennen kaikkea asenteista. Kiusaamista ei yksinkertaisesti pidä hyväksyä.
- Tämä ei onnistu ilman resursseja: Hyvin mielelläni pitäisin kiusaamisen suhteen nollatoleranssia, mutta palaisin loppuun kahdessa viikossa.
- Ongelmiin pitäisi puuttua alkuvaiheissa. Nyt hoidamme pääasiassa asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Se on kallista ja raskasta.
Lähde: Aamulehti, 29.9.2008
http://www.ted.com/index.php/talks/philip_zimbardo_on_the_psychology_of_evil.html
VastaaPoistaTuosta luennosta tulee vain mieleeni sen loppuosio, jossa Zimbardo puhuu sankareista ja siitä, kuinka lapsillemme pitäisi opettaa sitä että jokainen meistä voi olla sankari. Pitää vain olla valmis olemaan se tarpeen vaatiessa.
Ja Zimbardon kuvaus sankarista on aivan erinomainen lähtökohta.
Varoitus kuitenkin: kyseisen luennon alku, eli kertomus siitä mitä on inhimillinen pahuus ja miten jokainen meistä voi muuttua pahaksi, on raskasta katsottavaa. En suosittele herkille ihmisille.
Oikeasti.
Jorma
Hups. Sorry.
VastaaPoistaLinkki on tässä:
http://tinyurl.com/45gstn
Katsoin Jorman ehdottaman luennon. Aika pelottava esitys, mutta juuri näin julma ihminen on! Sankaruuteen asti voi päätyä kovin harva meistä, mutta jo se sankaruuden mahdollisuus kaikissa meissä, pitää toivoni elossa. Jos ihminen saa mahdollisuuden tehdä hyvää, hän voi mahdollisesti yltää jopa sankaritekoihin.
VastaaPoistaMusta tuntuu, ettei kaikki halua kuitenkaan niin kovasti huomiota - mutta ymmärretyksi tietysti. Jos ei muut ymmärrä, ei mahda mitään?
VastaaPoistaMielestäni sen sankaruusosion perusajatus on nimenomaan se, että meissä jokaisessa on se mahdollisuus sankaruuteen. Meidän vain pitää hyväksyä se mahdollisuus ja olla valmiina tarttumaan tilaisuuteen.
VastaaPoistaJa pienten partiolaisten kanssa toimiessani alan vastedes tuoda tätä enemmän etualalle: partiolainen on aina valmis. Myös sankariksi.
Jorma