*
Dieetti on tärkein tekijä. On tärkeää välttää sokeria ja tärkkelyspitoisia ruokia, sillä tärkkelys muuttuu ruoansulatuksessa sokeriksi. Melkein kaikkia lihalajeja, lintua ja kalaa voi syödä, sekä munia ja rasvapitoisia ruokia. Liemiä voi nauttia mutta niissä ei saa olla suurusta, jota vastoin laatikkoruoat, useat vihannekset ja leipä ovat kiellettyjä. Maitoa voi vähän käyttää. Maitoa voi myös niin valmistaa, että sokeriaine on siitä eroitettu. Muutamissa hyvin huonoissa tapauksissa ei voi olla niin jyrkkä dieetissä koska sairaat menevät kovin huonoiksi, vaan täytyy antaa myös vähän kasviksia. (Otettu kirjasta, joka on painettu vuonna 1915)
Huomautus: Insuliini keksittiin vuonna 1921
Lähde: Anonyymi lukijavihje, 10.9.2008
Uskomattoman hyvät ohjeet jo silloin, täydelliset.
VastaaPoistaJuha Eriksson
Kiitos kommentista Juha Eriksson. Eiköhän siinä ollut sellainen tilanne, että ennen insuliinin keksimistä tehtiin kaikki voitava tuolla ravitsemuspuolella kun ei muuta keinoa ollut. Epäiltiin hapenpuutetta sisäelimissä diabeteksen syyksi ja tolkuttomia hapetushoitoja käytettiin. Varmaan hoidot tuottivat enemmän tuskaa kuin hyötyä. Taatusti kävi niin, että jotkut potilaat eivät pysyneet hengissä vaan kuolivat nuorina vaikka söivät kuinka säntillisesti tahansa noiden ravitsemussuositusten mukaan tai nauttivat niitä happipitoisia juomia ja verta juoksutettiin. Sokeri ei vaan siirtynyt kohdekudoksiin riittävissä määrin ja diabeetikot (1-tyypin) kuolivat energiapulasta johtuviin sairauksiin ja muihin tyypillisiin komplikaatioihin.
VastaaPoistaMuistaakseni ennen insuliinin eristämistä osattiin jo löytää eri eläinten haimakudoksista antidiabeettisiä aineita. Mutta insuliinin eristäminen vasta oli se tärkeä löydös. Toivottoman sairaat ihmiset, joille ruokavaliohoidosta ja muille kiehtoville hoidoille ei ollut apua, saivat lisää elinvuosia insuliinin avulla.
Onneksi diabetes oli niin paljon harvinaisempi ennen vanhaan.
Tieto lisää siis tässäkin tapauksessa tuskaa: ennenaikaan kun maaseudulla joku vaan sai 'fatitaudin' ja kuoli pois, eikä kukaan tiennyt miksi. Nykyisin kaivetaan syy esille vaikka millä keinoilla ja keksitään tapa hoitaa oireita itse taudin syyn sijaan.
VastaaPoistaEhkä vielä näemme senkin päivän, kun ensisijaisesti hoidetaan kokonaisvaltaisesti sairauden syitä ja toissijaisesti oireita.
Jorma
Niin tavattoman oikeassa olet Jorma!
VastaaPoistaTäytyy myös muistaa, että vielä pitkään insuliinin käyttöönotonkin jälkeen diabeetikoita hoidettiin vähähiilihydraattisen ruokavalion ja insuliinipistosten yhdistelmällä. Vasta insuliinin ja sen pistotekniikoiden sekä verensokerimittausten kehityttyä on syntynyt tilanne, jossa hoidon painopiste on siirtynyt verensokerin mittaamisen ja piikittämisen vuorotteluun. Vanha, hyväksi havaittu ruokavaliohoito on jäänyt lähes unohduksiin. Nyt mainostetaan, että diabeetikko voi syödä melkein mitä vaan, kunhan muistaa pistää insuliininsa.
VastaaPoistaOlen lukenut Antti Heikkilän kirjan Diabeteksen ruokavailohoidosta. Aika hurjia väittietä siinä kirjassa! Oletko lukenut? Jos ollaan ihan rehellsiä niin siinä on kirjassa paljo hyvää tietoa, mutta myös paljon sellaisia mikä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Diabetesliiton haukkuminen on todella outoa. Minä olen saanut ihan asiallesta tietoa sieltä. Osaavat asiansa ainakin mun mielestä. Sekkään ei pidä paikkaansa että insuliinin lihottavasta vaikutuksesta ei olisi varoitettu. Sanotaan se siellä diabetesliiton kirjoissakin ihan selvästi. Varoitetaan pistämästä liikaa lisäinsuliinia ja vähentämään sen sijaan sokerin syöntiä ettei lihottavaa insuliinia tarvitse niin paljon. Minulla on 1_tyypin diabetes ja minä en voi jättää insuliinia pois. Minä saatan kuolla silloin. Välttääkseni sokerien valtavan heittelyn aamupäivällä olen koittanut syödä vähemmän puuroa ja leipää ja pistää vähemmän lisää sitä ateriainskaa. Ei ole troiminut! Verensokreni on heittänyt kahta kauheammin!! Lihava olen mutta insuliinia minun pitää ottaa ei hommasta muuten mitään tule. Olen kyllä aika epätoivoinen kirjan luettuani. Mikä on vaarallisinta se että on lihava vai se että on liian korkeat sokerit? Onko sinulla mitään ideoita miten voisin paremmin hoitaa tätä samperin sairautta?
VastaaPoistaOstin kirjan ja aion lukea sen rauhassa. Aiemmissa kirjoissa en ole huomannut mitään sellaista, mitä en voisi uskoa - mitä sen jälkeen kirjoitan, jääköön arvoitukseksi.
VastaaPoistaLukijallakin on muuten aina joku vastuu. Minunkin kuulemma täytyisi lukea lääkäriksi, sanoi kerran muuan... En ikinä, sanoin. Hän jatkoi, että siksi hän on lukenut Heikkilän kirjoja, kun Hän on lääkäri. Niin, onhan siinä iso ero, mut eihän ne asiat sen mukaan pitäisi muuttua, missä roolissa ajattelee / kirjoittaa?
Antti Heikkilän diabeteskirjaa koskeviin uteluihin vastaan jossakin muodossa myöhemmin. Minulta on tulossa laaja diabeteskirjoitus Kunto & Terveys -lehteen 17.10.2008. Ennen sitä en ota käsittelyyn mitään Heikkilän diabetesoppeja.
VastaaPoistaAnonyymille, joka kamppailee diabeteksensa kanssa, en voi muuta neuvoa antaa kuin maalaisjärjen käytön. Tyypin 1 diabeetikko, jolta on hävinnyt luonnollinen kyky tuottaa elintärkeää insuliinihormonia, joutuu ottamaan insuliinin pistoksina. Kuvauksesi perusteella etsit edelleen hyvää hoitotasapainoa. Minulla on asiakas, jonka hoitotasapaino parani maltillisella hiilihydraattien vähennyksellä ja insuliiniannosten tarkalla sovittamisella tilannetta vastaavaksi. Sitten minulla toisaalta on toinen 1 tyypin diabeetikko ohjauksessa, jolla on hyvä hoitotasapaino. Hänen kohdallaan en ole halukas rajoittamaan hiilihydraatteja, sillä hyvä hoitotasapaino on myös hyvää terveydenhoitoa.
Voisit kysyä Heikkilältä mitä hän tuumii tilanteestasi.
Kyllä 1967 ainakin puhuttiin reilusti sokeritaudista.
VastaaPoistaMut jos tai kun "kaikki" juontaa noinkin kaukaa, jää paljon asioita jälkipolville selvitettäväksi ja siinä samalla ehtiikin jo patenttisuoja-ajat umpeutua - kuten tiedettiinkin jo kokemuksesta!
On se niin hyvä systeemi, et ei sille kukaan mitään mahda... ihmiset kinastelee ja sairvartelee, toiset seuraa sivusta huippukallista teatteria jne...