Kirjoitettu 2.9.2008 ja täydennetty 3.9.2008 (tein täydennyksen käyttäen äskettäin ilmestynyttä nopeaa selainta Google Chrome! Tekstin muokkaamisessa esiintyi häiriöitä, mutta muuten selain osoittautui aivan kelvolliseksi.)
Kananmunien syönti aamulla edistää painonhallintaa. Tämän tietää lähes jokainen, mutta ei ehkä uskalla sitä kokeilla niiden sisältämien pelottavien kolesterolien ja rasvojen takia. Asiaa on tutkittu. Lue tämä juttu!
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
Amerikkalaiset tutkijat pistivät kahdeksan viikon ajaksi 160 naista ja miestä syömään joko kananmunia tai vesirinkeleitä (bageleita) aamupalaksi. Kahdeksan koehenkilöä vetäytyi eri syistä kokeesta, mutta kaikki muut 25-60 -vuotiaat ylipainoiset (painoindeksi keskimäärin 35; normaali painoindeksi on 20-25) jatkoivat sinnikkäästi joko munien popsimista tai rinkeleiden ahmimista. Munia ja rinkeleitä syöneet jaettiin neljään yhtä suureen ryhmään virallisen ravitsemusterapeutin toimesta:
- Ryhmä KN (kananmuna, normaali) söi aamiaiseksi kaksi kananmunaa ja kaksi palaa paahtoleipää marmeladilla (340 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä KL (kananmuna, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin KN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
- Ryhmä VN (vesirinkeli, normaali) söi aamiaiseksi yhden vesirinkelin kermajuustolla ja vähän jugurttia (339 kcal). He jatkoivat päiväänsä ihan normaalisti.
- Ryhmä VL (vesirinkeli, laihduttajat) söi saman aamiaisen kuin VN-ryhmä, mutta he pyrkivät tämän lisäksi rajoittamaan muuta ruokailuansa niin, että laihdutus lähtisi käyntiin (1200-1800 kcal/pv)
Ryhmä KL, eli kananmunalla laihduttaneet, laihtui huomattavasti enemmän (61 %) kuin vertailuryhmä VL (vesirinkelillä laihduttaneet). Ryhmien KN ja VN välille ei saatu merkittävää eroa. Tutkijat toteavat, että laihdutusruokavaliona kananmunat ovat aivan ylivertaisia verrattuna vesirinkeliin.
Miksi kananmunaa syöneet laihtuivat?
Tutkijat pitävät kananmunien antamaa kylläisyyttä ylivertaisena verrattuna vesirinkeliin. Aiemmin tutkijat ovat pystyneet osoittamaan, että aamulla syöty muna-ateria todellakin vähentää lounaalla syödyn ruoka-annoksen kokoa. Erilaisten laihdutusvalmisteiden antama anorektinen vaikutus on vaarallisempi tapa laihduttaa kuin terveellisten kananmunien syönti. Tutkijat huomauttavat, että kananmunien laihdutusvaikutus oli pieni tai aivan olematon kun laihduttaja ei yrittänyt rajoittaa syömäänsä annoskokoa muina ruokailuhetkinä. Kananmuna ei siis ole mikään ihmelääke laihdutukseen, minkä seikan valistunut lukijakuntani toki on huomioinut. Matti Narkia pohtii ansiokkaasti omassa kirjoituksessaan kananmunien laihdutusvaikutusta. Hänkin pitää todennäköisenä, että kananmunat pitivät näläntunteen paremmin loitolla. Kananmunia nauttineet söivät mahdollisesti vähemmän ruokaa seuraavilla aterioilla, vaikka kummatkin ryhmät pysyivät samojen kalorirajojen sisällä. Toinen selitys voisi ehkä olla se, että kananmunia syöneet tunsivat olonsa energisemmiksi kuin vesirinkeleitä syöneet. Tämän seurauksena he kuluttivat enemmän energiaa päivittäisissä puuhissaan.Tämä on mielenkiintoinen seikka! Tälle seikalle löytyy tukea havainnoista, että koko elämänsä hoikkina pysyttelevät ihmiset liikkuvat pontevammin, jalka vipattaa vähän joka tilanteessa ja heillä on tarvetta kuluttaa nauttimansa energian. Mahdollisesti näiden ikuisesti hoikkina pysyvien ruokavaliota tarkkailemalla voidaan saada lisätietoa. Toki perintönä saatu vilkkaampi aineenvaihdunta on tässä suhteessa myös merkittävä seikka. Kolmannenkin mahdollisen selitysmallin Narkia antaa. Laihdutusvaikutus perustuisi siihen, että kananmunissa ei ole juuri lainkaan imeytyviä hiilihydraatteja (vain 0,3 % painosta), kun taas vesirinkeleiden painosta suurin osa on imeytyviä hiilihydraatteja (peräti 85 % painosta). Hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden kannattajat ovat esittäneet hypoteesin jonka mukaan liiallisen hiilihydraattien saannin lihottava vaikutus perustuisi siihen, että hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä ja insuliini aiheuttaisi rasvan varastoitumista. Tätä asiaa kannattaisi perinjuurin tutkia.
Entä sitten se kolesteroli?
Suomessa Sydänliitto jatkaa itsepintaisesti kananmunien vastaista kampanjaansa, eli suosituksena on enintään 2 kananmunaa viikossa (!). Perusteluna on, että kananmunat kohottavat veren kolesterolia riskiryhmissä. Tässä ajankohtaisessa tutkimuksessa todettiin jälleen kerran, että 2 kananmunaa päivässä (!) ei vaikuta millään tavalla veren kolesteroliarvoihin. Tutkijat eivät havainneet mitään eroa kokonaiskolesterolissa, LDL-kolesterolissa tai triglyserideissä näiden neljän ryhmän välillä.
Syökää kananmunia!
Tutkijat suosittelevat päivittäisiä kananmuna-aamiaisia ja mikäli haluaa laihtua, voi vielä pyrkiä vähentämään päivittäistä energiansaantiaan. Sanomattakin on selvää, että kananmuna-aamiainen on ravintoarvoltaan huomattavasti parempi kuin vesirinkeliaamiainen.
Lähde: International Journal of Obesity (mennyt painoon 5.8.2008)
Näinhän se on minullakin toiminut, eli olen laihtunut kananmunia syömällä. Ravintovalmentajani Christer Sundqvist suositteli minulle aikoinaan aamuksi pari kananmunaa ja täysrasvaista luonnonjogurttia. Rasva ja proteiini pitää nälän hyvin poissa ja pärjään aamiaisella lounaaseen saakka. Syön kunnon päivällisen ja vielä ennen nukkumaan menoa juon runsaasti punaista maitoa ja syön pari kananmunaa sen lisäksi. Olen huomannut miten hyvältä olo tuntuu ja saan paremmin unta. Minulla on erinomaisen hyvät kolesteroliarvot. Homma toimii! Uskokaa Christeriä. Uskokaa tutkimuksia. Sydänliitto valehtelee. Miten ihmeessä tehdään helposta hommasta niin vaikeaa?
VastaaPoistaKiva saada Reijolta noin mukavia tietoja!
VastaaPoistaTsemppiä!
Kananmuna on myös oiva tapa saada lisää painoa (lihaspainoa) kun sitä syö normaalin ruuan lisäksi. Voimailulajien harrastajana olen huomannut, että kun lisää hiilihydraattipitoista ruokaa ruokavalioonsa silloin kun haluaisi lisää painoa (ns. bulkkaus) tulee todella helposti rasvaa kehoon vatsan seudulle kun taas kananmunilla otetut lisäkalorit (proteiini ja rasva) tekee kropasta painon nousun aikana huomattavasti kiinteämmän.
VastaaPoistaJuha Eriksson
Hei Juha Eriksson. Mukava kun löytyy koko nimellään esiintyviä terveysasioista keskustelevia. Väitän sinun löytäneen oivan esimerkin kananmunan käyttökelpoisuudesta. Juuri noin se menee!
VastaaPoistaKananmuna on minunkin ruokavaliossani ollut laihtumisen kannalta erittäin merkittävä. Kaikki veren rasva-arvoni paranivat, kun lisäsin kanamunien määrää. Uskomatonta miten sydänliitto voi olla noin karmaisevalla tavalla väärässä. Täysin edesvastuutonta sulkea silmänsä näiltä tutkimuksilta ja lukuisten ihmisten positiivisilta kokemuksilta.
VastaaPoistaNiin kauan, kun luomukananmunia saa ostaa kaupasta, käytän niitä enkä aio mennä enää niihin kolesterolimittauksiin, koska en kuitenkaan voisi syödä titaanidioksidiallergian vuoksi niitä pillereitä (en tosin söisi muutenkaan). Kohtalokas "hoito" olisi, jos niissä sattuu olemaan lisäksi natriumlauryylisulfaattia - en tiedä onko, selvittäkää itse - lääkärit ei asiaa tunne, selvisi vastaanotolla.
VastaaPoistaTurhia väitöksiä tehdään kai aika paljon, kun potilaan täytyy muistaa itse kaikki olennaiset ulkoa;-D
Kopsaan tähän sen väitöksen, koska sen PDF-versio ei aukea tuolla. Onpahan jossakin tallessa, ettei tarvitse sanoa, ettei tiennyt:
VastaaPoista"Sodium lauryl sulfate and recurrent aphthous ulcers
A preliminary study
Bente Brokstad Herlofson and Pal Barkvoll
Department of Oral Surgery and Oral Medicine. Dental Faculty, University of Oslo,
Oslo, Norway
Herlofson BB. Barkvoll P. Sodium lauryl sulfate and recurrent aphthous ulcers. A preliminary study.
Acta Odontol Scand 1994: 52: 257-259. Oslo. ISSN 0001-6357.
Sodium lauryl sulfite (SLS), asynthetic detergent commonly used in dentifrices, is an effective denaturant
The aim of the present study was to investigate the effect of SLS in patients with recurrent aphthous ulcers (RAU).
Ten patients with multiple minor RAU participated in the study. The mean incidence of RAU was 17.8 during a 3-month period before the study. The patients used a dentifrice containing 1.2% SLS for a test period of 3 months followed by a dentifrice without SLS for the same time period. The results showed a statistically significant decrease in the number of aphthous ulcers from 14.3 after using the SLS-containing dentifrice to 5.1 ulcers after brushing with the SLS-free dentifrice (p<0.05). It is suggested that the denaturing effect of SLS on the oral mucin layer, with exposure of the underlying epithelium, induces an
increased incidence of RAU. Ž Dentifrice: oral mucosa: recurrent aphthous ulcers
Bente Brokstad Herlafson. Department of Oral Surgery and Oral Medicine. Dental Faculty, University of Oslo, 1109 Blindern.
N-0317 Oslo, Norway
Recurrent aphthous ulcers (RAU) are characterized by the development of painful, recurring solitary or
multiple necrotizing ulcerations of the non- keratinized oral mucosa and is of unknown etiology. Different treatments have been tried, including steroids (l), antibiotics (2), chlorhexidine (3,4), and an enzyme-containing toothpaste (5,6).
In the latter case a significant decrease in the frequency of RAU was reported (6) when the patients brushed with the toothpaste containing the enzymes amyloglucosidase and glucose oxidase. In 1983 Donatsky et al. (5) recommended use of toothpaste with the same composition for patients with RAU, even though their study did not demonstrate any convincing reducing effect on RAU after comparing the enzymes toothpaste with a placebo paste without the enzymes. The enzyme-containing toothpaste did not contain sodiumlauryl sulfate (SLS), which is present in almost all other types of toothpastes (7). This ingredient was not taken into consideration in the above-mentioned studies.
Barkvoll & Rolla (8) then reported in 1989 a decreased number of oral ulcers in patients with allergic stomatitis after use of an SLS-free test dentifrice compared with a control with the detergent.
The aim of the present study was to examine the effect of SLS-containing toothpaste in patients with multiple minor RAU.
Patients and methods
In this study, 10 volunteers (8 women, 2 men; mean age, 21.5 years: range, 13-35 years) were included,
all presenting with multiple RAU. They were all healthy individuals with no systemic drug consumption and showed healthy gingival conditions.
Blood screening was carried out, and no abnormalities in hemoglobin sedimentation rate, differential leukocyte count, hematocrit, mean
corpuscular volume, mean corpuscular hemoglobin concentration, protein electrophoresis, total protein,
immunoglobulins, vitamin B,,, iron, and serum folate were found in any of the test subjects. Before the
start of the study the patients recorded in a diary the number of ulcers occurring in a 3-month period during which the participants used their regular
toothpaste, which contained SLS.
The mean incidence of RAU in each patient in this prestudy period was 17.8 ulcers. Before start of the study a 1 - week washout period, during which the patients brushed with a surfactant-free paste, was performed
Two different dentifrices were used in the study. They included the same basis formula with 0.1%
fluoride and differed only in detergent content. One contained 1.2% SLS, and the other was surfactant- free, serving as a control.
The patients were randomly allocated to one of the test toothpastes for the first 3 experimental months, succeeded by the l-week washout period during
which the participants brushed with the surfactant- free paste. Then the patients changed to the other
toothpaste for another 3-month period. Both pastes, which were coded to ensure a double-blind design, were used by all participants.
The patients were shown pictures of RAU and given written information based on the clinical signs of RAU described by Gayford & Haskel (9). During the study the participants registered the number of aphthous ulcers in a standard diary. Each patient was examined by visual inspection of the oral mucosa, and
the diaries were examined at least every 2nd week by the clinical examiner. If any doubt arose with regard to diagnosing the ulcers in the meantime, the patients were instructed to contact the examiner. The participants were instructed not to change diet, lifestyle, or smoking habits (three smokers) during the trial.
Statistics
The Wilcoxon matched-pairs ranking test was used to analyze the data of this study. P values below 0.05
were considered significant.
Results
The number aphthous ulcers, with mean and standard error of the mean (SEM), in the pre-study and the two
experimental periods in each participant is listed in Table 1. The difference between the pre-study period and the SLS-containing period was not statistically significant. Brushing with an SLS-free dentifrice reduced the number of aphthous ulcers significantly, compared with ulcer frequency both in the pre-study
and in the SLS experimental period (p< 0.05). All 10 patients benefited from using the detergent-free toothpaste. The sequence of treatment did not have
any significant effect on the study.
Discussion
This study has examined the effect of an SLS- containing dentifrice on the frequency of RAU. The results showed a significant reduction in numbers of ulcers when the patients used and SLS-free toothpaste for 3 months. The mean reduction was about 70% compared with the pre-study period during which the
subjects brushed with their regular dentifrice
Compared with the experimental period in which patients used a toothpaste containing 1.2% SLS, the
reduction was 60%. The reasons for these results are not clear, but it
appears likely that SLS may denature the mucosal mucin layer.
Mucins are principal organic
constituents of mucus, the visco-elastic material that covers all mucosal surfaces, and evidence suggests that mucins play an integral role in non-immune
protection of the mucosal surfaces (10). The oral epithelium may then be more exposed and vulnerable
to exogenous irritating agents and allergens, and in RAU patients the incidence of ulcers may increase.
Furthermore, it is possible that SLS may increase the mucesal permeability to other compounds and agents and that this may play a role in the pathogenicity of RAU. The data from our study may be compared with the data of Hoogcndoorn & Scholtes (11) and Koch (6), who used an SLS-free enzyme-containing toothpaste and found a reduction in the frequency of the RAU, although these authors did not consider the role of SLS in their papers. SLS is a strong denaturating substance and has the potential to denaturate the enzymes (12) included in the toothpaste tested by these authors; its addition was therefore probably
avoided for this reason. The results observed by Hoogendoom & Scholtes (11), Koch (6), and
Donatsky et al. (5) may in fact be explained in terms of the lack of SLS rather than the presence of
enzymes. It may be suggested that the denaturating effect of SLS on the oral mucosal layer induces an
increased incidence of RAU. A more comprehensive study is necessary before any fmal conclusion can be
drawn concerning the role of SLS in toothpaste in the etiology of RAU.
Received for publication 22 November 1993
Accepted 24 January 1994
References
1. Lozada F. Silverman S. Migliorati C. Adverse side effects
associated with prednisone in the treatment of patients with
oral inflammatory ulcerative disease. J Am Dent Assoc 1984;
109: 269-70
2. Henricsson V, Axell T. Treatment of recurrent aphthous ulcers
with Aureomycin mouth rinse or Zendium” dentifrice. Acta
Odontol Stand 1985; 43: 47-52.
3. Matthew RW, Scully CM, Levers BGH. Clinical evaluation
of benzydamine, chlorhexidine, and placebo mouthwashes in
the management of recurrent aphthous stoma&is. Oral Surg
Oral Med Oral Path01 1987: 63: 189-91.
4. Hunter L. Addy M. Chlorhexidine gluconate mouthwash in
the management of minor aphthous ulceration. Br Dent J
1987; 162: 106-10.
5. Donatsky 0. Worsaac N. Schiiodt M. JohnsenT. Effect of
Zendium toothpaste on recurrent aphthous stomatitis. Scan J
Dent Res 1983; 91: 376-80.
6. Koch G. Effekten af enzymtandpasta pa recidiverende after.
Forebyggeise av tandsykdomme. Akzo Dent Res 1981; 3-14.
7. Wells FV. Lubowe II. Cosmetics and the skin. New York:
Reinhold Publishing Corp. 1964.
8. Barkvoll P. Rolla G. Possible effects of sodium lauryl sulfate
(SLS) on the oral mucosa [abstract]. J Dent Res 1989; 68:
991.
9. Gayford JJ. Haskell R editors. Clinical oral medicine.
Bristol: John Wright & Sons Ltd. 1979: l-l 1.
10. Taback LA Levine MJ. Mandel ID. Ellison SA Role of
salivary mucins in the protection of the oral cavity. J Oral
Pathol 1982; 11: 1-17.
11. Hoogendoom I-L Scholtes W. De invloed van de activring van
het lactoperooxidaese in het speeksel bij het onstaan van
caries en chronish recidiverende aphthen (1). Ned Tijdschr
Tandheelkd 1979; 86: 362.
12. Tsutzumi M. Oyama Y. Suda I. Wantanabe T. Action of
some detergents on succinate dehydrogenase of E. coli in vivo.
Bacterial Abst 1982; 17: 3081-117"
Taulukkoa en viitsi kopsata. Tuo on jo aika vanha juttu, eikä aina edes hoitava lääkäri ole kuullut asiasta:-(
Taulukko löytyy vielä tuolta. ole hyvä!
VastaaPoistaKananmuna on muuten oikein hyvä emulgointiaine, mutta jos syödä aikoo, kannattaa aina valita luomuruoalla kasvatetun kanan muna. Mahan saa niin helposti pilalle ja limakalvot rikki muutenkin - eikä ikinä pidä tietenkään mahakipuun ottaa mitään kipulääkettä.
VastaaPoistaMutta tiedättekö, että esim kaaliviljelyksillä käytettävien rikkaruohontorjunta-aineiden varoaika on jopa 65vrk? Ehtiikö aika täyttyä samaan tahtiin kaalimarkkinoilla tapahtuvan kysynnän kanssa? Ostin kaalen elokuun puolivälissä...mut se ei ollut luomua, koska ei meillä sellaista kukaan tuota tai ei ainakaan myy.
Dikvatti- nimisen vastaavan myrkylliseksi määritellyn rikkaruohon torjuntaan tarkoitetun varoaika jäi vielä selvittämättä, mutta ehkä iltaan mennessä löytyy - tietääkö joku muu? Hapankaalesta nuo aineet ovat voineet puoliintua siksi, että aika kuluu varastossakin, luomukaalessa niitä ei tarvitse odottaa, kun ei niitä niissä saa käyttääkään...
Miten noita lukemia arvotaan? Ruokamyrkytyksestä ei oteta vastaan ilmoitusta edes myrkytystietokeskukseen eiä Eviraa kiinnosta. Mutta tosiaan, saahan sen mahan kipeeksi jopa särkylääkkeillä, joissa on natriumlauryylisulfaattia. Kumma, jos ei "onnistu" yhdessä noilla aineilla, millä kaalikoit ja kaalikärpäsen toukatkin halkaistaan hengiltä... Sori, mahan turpoaminen on yksi myrkytysoire:-(
Hei Christer!
VastaaPoistaSinullahan on tuttuja tuolla vastarannalla - Ruotsissa? Miten ihmeessä meillä ei ole myynnissä (vai onko kuitenkin jossain?) luomukanan/kukonlihaa, vaikka luomukanan munia on? Eikö sitä lihaa voi syödä muninta-ajan jälkeen vai onko siinä joku vika??? Mihin ne menee? Soitin kerran munapaketin kannessa olevaan numeroon, eikä kukaan siellä osannut vastata - ihmettelivät vaan hirveesti kysymystä:-D
Luen juuri uutta kirjaa "Petos lautasella", jossa lukee:
"Luomukananpoikia kasvatetaan vain Bosarpissa Ruotsin Skånessa. Siellä linnut oleilevat ulkona vähintään puolet elämästään. Ne on jaettu parviin, joille kullekin on järjestetty puinen suoja. Suojia siirrellään paikasta toiseen isolla ruohokentällä. Ravinnokseen kananpojat saavat vähäproteiinista luomurehua. Nille ei anneta antibiootteja. Ne saavat elää 81 vuorokauden ikäisiksi, joten ne ovat huomattavasti isompia ja maukkaampia kuin tavalliset broilerit. Tuotanto on pientä ja kysyntä suurta. Osa Coop-ketjun liikkeistä, Tukholman Cajsa Warg ja muun muassa Oopperakellarin kokit taistelevat näistä aarteista. Hagbyn tilalla ja lintufarmilla Emköpingin lähellä kasvatetaan niin ikään niin sanottuja suurkananpoikia. Nekin saavat pelkästään kasviravintoa ja oleilevat laajoilla alueilla ulkona. Rehu on luomuviljaa, jota saadaan omilta viljelyksiltä, ja kananpojat teurastetaan lintufarmin teurastamossa ja myydään omassa myymälässä Västeråsissa sekä Cajsa Wargilla, Bondens butik -myymälässä. Happy Hippo -nimisessä luomukaupassa Tukholmassa. Tukholman maalaismarkkinoilla (Tessin puistossa) ja Uppsalan Svenska Delikatesser- myymälässä."
Kirja on vasta suomennettu ja alkuperäinen kirja vuodelta 2007 Mats-Eric Nilsson kirjoittanut. Suosittelen!
"Hiilihydraattitietoisten ruokavalioiden kannattajat ovat esittäneet hypoteesin jonka mukaan liiallisen hiilihydraattien saannin lihottava vaikutus perustuisi siihen, että hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä ja insuliini aiheuttaisi rasvan varastoitumista. Tätä asiaa kannattaisi perinjuurin tutkia." siis onhan se ihan yleisessä tiedossa, että ne hiilarit jätetään pois ja tilalle "pahaa" ja hyvää rasvaa ja proteiinia ja rasva palaa kehosta.
VastaaPoista