Kansalaisaloite

maanantaina, lokakuuta 30, 2006

Miten laihdutus onnistuu?

Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina 23.10.2006 värikkään jutun laihdutuskuureista. Viikko jutun julkaisemisen jälkeen suomalaiset ovat kertoneet mielipiteensä lehden keskustelupalstalla. Tällä hetkellä on kasassa lähes 400 mielipidettä ja lisää tulee vielä muutaman jutun verran päivässä. Tämän päivän (30.10.2006) Helsingin Sanomissa on ihan painetussa lehdessä näitä verkkokeskustelun mielipiteitä.

Keskustelu on tavattoman mielenkiintoista! Vastakkain on kaksi ravitsemuksellista linjausta, joiden edustajiksi on saatu asiallisen tuntuinen lääkäri Ilkka Salmenkaita (hiilihydraattitietoinen (Varpu Tavin termi!), vähähiilihydraattinen vaihtoehto (VHH)) ja vankka virallistieteellisen linjauksen kannattaja Kansaneläkelaitoksen tutkija Paula Hakala, joka kehottaa syömään runsaasti hiilihydraatteja ja vähentämään runsasrasvaisia ruokia, koska niistä liiat kalorit kertyvät helpoimmin. Paula saa arvovaltaista taustatukea keskustelupalstalla pääjohtaja Pekka Puskalta ja johtaja Mikael Fogelholmilta. Ilkan avuksi rientävät lukuisat VHH:n puolestapuhujat, joista suurin osa kirjoittaa havainnoistaan erittäin asialliseen sävyyn.

Tässä ollaan, kuulkas, tärkeän vedenjakajan kohdalla. Elämme historiallisia aikoja. Alakarpit ovat kerrankin skarpanneet ja kaikkein räävittömin propaganda on jätetty taka-alalle. Sisäsiisteiksi heittäytyneet VHH-fanaatikot ovatkin ottaneet aseeksi rauhallisenpuoleisen argumentoinnin ja nostavat mieluummin esille ne tarkat tutkimustyöt, joita me virallistieteellistä näkökulmaa edustaneet (minä myös!) emme ole halunneet (tai itse asiassa tienneet) lukea. Minusta on kummallista, että näitä tutkimustöitä saa etsiä uusista vast'ikään perustetuista tiedelehdistä. Aniharvat vakiintuneet tiedelehdet vaivautuvat näitä juttuja julkaisemaan. Syytä en tiedä. Toistaiseksi lukemani tieteelliset selvitykset VHH:sta ovat vaikuttaneet ihan päteviltä. Jos kyse on arvovaltaisten tiedelehtien päätoimittajien tietoisesta valinnasta, ollaan vaarallisella polulla. Tällainen uho vie vielä tuhoon varsinkin kun tieto koko ajan täsmentyy.

Lukemieni VHH-tutkimusten perusteella voin suositella muillekin näitä juttuja luettavaksi. Ei niistä ajatusmaailma pilalle mene. Taivaallisten lihapatojen äärellä tiedämme oliko Atkins väärässä!

Vähähiilihydraattisten dieettien arviointi on minulla pahasti kesken, mutta olen huomannut, että nämä minunkin luettavana olleet linjauksen perustutkimukset ovat hyvin huolella tehty. Viimeisinkin argumentti, että emme tiedä mitään vähähiilihydraattisten dieettien pitkäaikaisvaikutuksista, on valumassa hiekkaan. Nyt on valmistunut tutkimuksia missä VHH-dieettiä on seurattu lähes kaksi vuotta. Potilaat ovat yhä hengissä ja monet ovat jääneet pysyvästi koukkuun hiilihydraattitietoisuuteen.

Katsoisin, että näiden mainittujen linjausten suhteen olisi hedelmällistä jatkaa asiallista keskustelua. Maratoonareille ja kestävyyslajien harrastajille minulla kuitenkin on vanhansorttista hapatusta edelleen tarjolla, eli nuo hiilihydraatit ovat runsain määrin ehdottoman tarpeellisia jotta pallo kulkisi ja tossu liikkuisi. Sen sijaan liikunnallisen osuuden jäädessä perin vaatimattomaksi, voin hyvin kuvitella suosittelevani vähäisempiä hiilihydraattimääriä ja panostusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja proteiineihin.

Käykää kipinkapin lukemassa Helsingin Sanomien keskustelut!

Kommentteja saa tulla.

10 kommenttia:

  1. Hyvä vinkki! Hesarissa oli todella paljon luettavaa. Hieno keskustelu.

    VastaaPoista
  2. Erittäin asiallinen kirjoitus, C

    Yhdestä asiasta kuitekin huomauttaisin; kyllä "vanhoissakin" tiedelehdissä on nykyisin lähes säännöllisesti positiivisia tutkimuksia vähemmän hiilareita ja enemmän proteiinia sisältävistä ruokavalioista. Julkaisukanavalla ei ole tässä asiassa merkitystä (jos on tiedelehti), kunhan artikkeli on hyvin laadittu ja täten läpäisee vertaisarvioinnin.

    Keep Up the Good Work! :-)

    VastaaPoista
  3. Ehkä voidaan ajatella, että syömällä hyvälaatuisia hiilihydraatteja, hyvälaatuisia proteiineja ja hyvälaatuisia rasvoja ei kukaan mene kovin pahasti metsään, vaikka prosenttiosuudet vaihtelisivatkin -ts. avainsana on se hyvälaatuisuus.

    Offtopic: En ole huomannut että neuvoisit Christer ketään kuntosalille, tai ainakin korostat huomattavasti kestävyysliikunnan merkitystä. Voiko tällainen tavallinen pulliainenkin, jonka lenkkimäärät ovat luonnollisesti omiasi pienemmät, pysyä kunnossa kävelyllä, hölkyttelyllä ja kotivoimistelulla? Minua on nimittäin aivopesty uskomaan, että punttitreeni on ainoa autuaaksi tekevä asia...

    terveisin hikisiin kuntosaleihin kyllästynyt. Kiitos jos viitsit vastata!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun pidit lähestymistapaani asiallisena anonymous. Itse pyrin ymmärtämään tämän asian niin, että tutkimustyön julkaisukanavalla on merkitystä. Kun luettavaa ilmestyy joka päivä niin tavattoman paljon, on pakko tehdä karsintaa. Ensin luetaan merkittävät tiedelehdet ja sitten jos aikaa jää nuo muut lehdet. Säännölliseksi tiedonsaantivälineeksi on minulle, ennakkoluulot romukoppaan viskanneelle, myös muodostunut internetin lukuisat keskustelukanavat. Ei sen takia, että keskustelu paljon välttämättä sivistäisi vaan sen takia, että niissä usein tarjotaan lukuvinkkejä sellaisiin juttuihin, joista olen ollut autuaan tietämätön. Lisäksi joidenkin tiettyjen nimimerkkien viesteissä on löytymässä tosi älykkäitä ajatuskuvioita.

    Ihmisen biokemia, fysiologia, anatomia ja endokrinologia on niin mutkikasta, että vielä löytyy tosi paljon aivan uutta tietoa. Saattaa olla, että tuttu virallistieteellinen ravitsemuksellinen suositus (KTL) vielä jossakin vaiheessa (5-15 vuoden kuluessa) sisällyttää suosituksiinsa myös tällaisen vähemmän hiilihydraatteja suosivan linjauksen. Sitä hartaammin kuitenkin toivon ravintotutkijoiltamme asiallista suhtautumista näihin uusiin, laadukkaisiin tutkimuslöydöksiin. Pekka Puskan ja Mikael Fogelholmin kannanotoissa on havaittavissa ylimielisyyttä.

    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  5. anonymous kysyy: "Voiko tällainen tavallinen pulliainenkin, jonka lenkkimäärät ovat luonnollisesti omiasi pienemmät, pysyä kunnossa kävelyllä, hölkyttelyllä ja kotivoimistelulla? Minua on nimittäin aivopesty uskomaan, että punttitreeni on ainoa autuaaksi tekevä asia..."

    Ensinnäkin, punttitreeni EI tee ketään autuaaksi. Urheilulajista pitkälti riippuu miten paljon punttien kolistelu ja erilaisia härveleissä ajan tärveleminen tukee urheilijan harjoittelua: esimerkiksi hiihtäjän on hyvä hankkia voimaa punttisalilta kohtuullisissa määrin erityisesti ylävartaloonsa. Sen sijaan keskimatkojen juoksijasta maratoonareihin asti selviävät hyvin sellaisella jumpalla, jossa oma keho toimii painona. Meillä kilpakävelijöillä on runsaasti liikkuvuutta ja lihasvoimaa korostavia liikesarjoja jumppaohjelmassamme. Ei siinä kuitenkaan puntteja kolistella, vaan pyritään lajinomaiseen suorituksen tehostamiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn.

    Olet löytänyt erinomaisen kuntoilumuodon kävelystä, kevyestä hölkästä ja kotona suoritettavasta voimistelusta. Kohtele kuitenkin asiallisesti ja toki välillä hiljaa ihmetellen näitä punttitreeneihin hurahtaneita: se on heille elämää suurempi asia ja siihen sohaisemalla voi saada aikaiseksi aika turhauttavia väittelyitä.

    Mitä ravitsemukseen tulee, avainsanoja ovat: kohtuullisuus, säännöllisyys ja monipuolisuus. Noita prosentteja on aika turha jatkuvasti miettiä. Oikeaoppiset prosentit tulevat siitä kun tehdään järkeviä valintoja siellä lähikaupassa. Siihen valistukseen pyrin jatkossakin paneutumaan koko tarmollani, neutraalisti, asiallisesti ja pohdiskellen.

    Hyviä lenkkejä!

    VastaaPoista
  6. Itse toivoisin, että pääsisimme joskus moniarvoiseen ravitsemuskulttuuriin. Terveystieteisiin tuntuu kuuluvan ikävä "on vain yksi totuus" -ajattelu. Ehkä tämä ajattelu juontaa juurensa siihen, että terveystieteet pohjautuvat luonnontieteisiin. En tiedä?

    Ja kyllähän me ihmiset kaipaamme totuuksia ja auktoriteettejä. Mutta kun koko ajan tulee tietoa lisää, niin ei sitä enää kukaan pysty hallitsemaan. Mitä terveys edes on?

    Mulla ei ole juuri mitään kokemusta käytännön yksilöllisterapeuttisesta ravitsemuksesta. Mutta olen huomannut kuinka ihmiselimistön toimintaa kuvaavaa (tieteellistä) kieltä käytetään (aina) tunnepitoisesti ja omia psykososiaalisia intressejä pönkittävästi. Näitä juttuja lukiessa rupee kyllä mun munuaiset heittämään kuperkeikkaa, sydän nousee kurkkuun, veri hölkkää kiireestä kantapäähän, maksa menee lakkoon ja korkeimmat henkiset toiminnat pakenee korvista avaruuteen. Eli pahaa tekee.

    VastaaPoista
  7. Terveystieteisiin tuntuu kuuluvan ikävä "on vain yksi totuus" -ajattelu, sanoo Janne Viljami.

    Niinpä. Valtion ravitsemusneuvottelukunta tekee parhaansa, jotta saisimme tutkittuun tietoon perustuvaa totuudesta elinvoimansa keräävää ravintovalistusta. Kun katsoo neuvottelukunnan kokoonpanoa, sieltä löytyy osaselityksiä esim. margariinin suosimiselle, teollisista transrasvoista vaikenemiselle ja leivän voimakkaalle suosimiselle. Kurkkaa huviksesi Janne tuon neuvottelukunnan kokoonpanoa ja mitä tahoja siellä ihmiset edustavat! Eikö siinä toimikunnassa olekin oudon vähän raakaa tutkimustyötä tekeviä ihmisiä? Enemmänkin se näyttää joltakin elintarviketeollisuuden edunvalvontaryhmältä.

    Kovin hitaasti viralliset suositukset muuttuvat, mikä voi sinänsä olla hyväkin asia. Ehditään sitä vähemmälläkin hopulla ravinnosta ohjeistusta antaa. Jos kuitenkin ylimielisyys myöskin(!) tutkittuun tietoon perustuvaa VHH-dieettiä vastaan jatkuu vielä pitkään, me saamme huomata, että valistus kaikkina näinä vuosina joutuu väkisinkin huonoon valoon.

    Toivottavasti sisäelimesi asettuvat taas ojennukseen. Nämä ovat vaikeita asioita, joihin tuskin löytyy selkeitä vastauksia edes Puskalta, Fogelholmilta, Arolta tai Voutilaiselta. Joku Heikkilä tai Tolonen saattavat olla paljon selkeämpiä vastauksissaan, mutta ovatko hekään välttämättä aivan oikeassa? Saattaa jälkimmäisillä herroilla olla muutama euro liossa ajatuksensa vakuutena. Totuus löytyy... kröhömm... totuus löytyy sitten joskus...

    VastaaPoista
  8. Olen viljellyt sellaista aatosta, että jatkuva urheilu, kuten juokseminen saattaa "pilata" lihaksen oikeita/luonnollisia "aktivointimalleja".

    Ongelmana on ehkä se, että liikunta liiallisena haittaa "normaalia" kropan toimintaa.

    Moni ehkä ihmettelee, miksi istumatyö saa aikaan välilevyn pullistumia tai selkä/niskakipuja.

    Ongelma on samankaltainen kuin juoksemisessakin.

    Rasitus, joka on tiheästi suoritettua ja toistuu samankaltaisena, pitkällä ajan jaksolla, jää ihmiselle "liikemuistiin".

    Ajatellaan 8 tuntia istumatyötä tekevää toimistotyöläistä niin 5 päivää viikossa ja 6-8 tuntia per päivä on erittäin tiheätä rasitusta ja lantion asento istuessa muuttuu erittäin nopeasti vääräksi, mikä sitten heijastelee kipuja alaselkään ja niskaan ajan myötä.

    Juoksemisessa tulee myös samankaltainen asia esille, juoksun liikerata on samankaltainen ja parhaimmillaan sitä harrastetaan päivittäin ja useita tunteja.

    Juoksijoiden Polvien, nilkkojen, alaselän, jänteiden kivut johtuvat mielestäni lantion väärästä asennosta/vääristä aktivointimalleista.

    Lähden metsästäjä-keräilijän elämää miettimään, mikä pääpiirteittäin sisälsi matalatehoista kävelyä paljolti ja ajoittain nopeita pyrähdyksiä, joka hyökkäys tai pakenemisen muotona/takia.

    Viittaan siihen, että ihminen on primääristi tarkoitettu kävelemään matalatehoisella ja suhteellisen rauhallisella askeleella.

    Tämä on luonnollinen liikemalli, mihin lantiomme on tottunut.

    Edelleenkään emme voi tehdä liiallisesti sprinttejä tai kestävyysjuoksemista.

    Rajansa kaikella ja raja kulkee siinä, että lantio toimii kunnollisella liikelaajuudella ja kävellessä lantio kiertää oikein.

    Juoksemisessa lonkan koukistajat joutuvat melkoisen koville ja se sinäänsä vääristää lantion toimintakykyä väärään suuntaan.

    Mietinnän aiheena voi ajatella, miksi lantio on niin tärkeä ihmisen toiminnalle?

    Lantio on linkki ylä ja alaruumiin välillä ja sen asennon vääryys johtaa selkärangan asennonhallinta ongelmiin ja myös alaraajojen nivelten ongelmiin.

    "En ole huomannut että neuvoisit Christer ketään kuntosalille, tai ainakin korostat huomattavasti kestävyysliikunnan merkitystä. Voiko tällainen tavallinen pulliainenkin, jonka lenkkimäärät ovat luonnollisesti omiasi pienemmät, pysyä kunnossa kävelyllä, hölkyttelyllä ja kotivoimistelulla? Minua on nimittäin aivopesty uskomaan, että punttitreeni on ainoa autuaaksi tekevä asia..."

    Kuntosali ei ole autuaaksi tekevä ja toisaalta usein hapoille asti naama irvessä tehdyt sarjat lisäävät lihaksen hermotukseen/toimintamalleihin liittyviä ongelmia.

    Maitohappo estää voimantuottoa kaiken lisäksi...

    Itseasiassa luulen, että 30 min. päivässä liikuntaa on hyvin lähellä totuutta, kun puhutaan terveellisestä liikunta määrästä.

    2-3 punttitreeniä viikossa 15-30 min.

    2-3 matalatehoista kävelyä 30 min.

    1-2 sprintti juoksua/intervallitreenejä tabata method tai HIIT

    Punttitreeni tulisi sisältää hyvällä tekniikalla tehtyjä liikkeitä, jotka vaativat koordinaatiokykyä ja monta lihasryhmää toimii yhdessä.

    Monelle tärkeää olisi lapaluiden asennon hallinnan parantaminen ja lantion liikemallin korjaaminen liiallisen istumatyön jäljiltä.

    Ihmisen kroppa on sangen oivallinen oppimaan, jopa väärät käytösmallit tai lihaksien hermotusmallit ja kroppa oppii väärät hermotusmallit/aktivointimallit niiden "oikeiden" tilalle.

    Ma: salitreeni
    Ti: kävely
    Ke: salitreeni
    To: kävely
    Pe: salitreeni
    La: sprinttivedot/intervalli
    Su: lepo kaikesta hössötyksestä

    Tuota pakettia voi sitten tiivistää vielä:

    Ma: salitreeni
    Ti: kävely
    Ke: kävely
    To: salitreeni
    Pe: kävely
    La: sprinttivedot/intervalli
    Su: lepopäivä

    VastaaPoista
  9. anonymous kirjoittaa pitkän kommentin juoksemisen vahingollisuudesta. Minun täytyy nyt vaihteeksi olla hieman eri mieltä. Juoksu on mainettaan monipuolisempaa liikuntaa. Liikeratojen oikeaoppisuudesta löytyy se villakoiran ydin (lajinomainen suoritus - hermotus - taloudellisuus - turvallisuus). Jos jatkuvasti juoksee värällä tekniikalla, tulee taatusti kuvaamiasi ongelmia. Vähänkin vakavammin juoksua harrastava vahvistaa lantion lihaksia jumpalla, venyttelee pohkeita ja takareisiä, tekee koordinaatio- ja liikkuvuustreenejä sekä oman kehon painolla erilaisia voimaharjoitteita (Borzoi-hypyt ja Menninkäiset tekevät hyvää kestävyysjuoksijalle!!).

    Noilla toimenpiteillä juoksu sujuu ilman suuria hankaluuksia. Monet yleisurheiluseurat järjestävät liikunnanohjausta aikuisille. Kannattaa mennä mukaan. Puhun nyt siis yleisellä tasolla, en suoranaisesti vain anonyymille. Niistä oppii yleensä enemmän juoksemisen ja liikunnan saloista.

    En missään nimessä vähättele sanomaasi ja pidän huomiotasi hyvin tärkeänä. Haluan vain tuoda esille tämän ihanan juoksuharrastuksen valoisampia puolia. Viikko-ohjelmasi on ihan järkevä ja hyvä kun puhuit lihasten hermotuksesta! Juuri tuosta hermotuksesta löytyy se oikeaoppinen liikerata.

    Hienoa kun jaksat kommentoida näitä sepustuksiani!

    VastaaPoista
  10. Tuotos/panos kiinnostaa tässä asiassa.

    Millä panoksilla pelataan ja mitä sillä panostamisella saadaan etuja.

    Hyviä kommentteja laitoit ja olen samaa mieltä niistä.

    Mitä enemmän liikuntaa ja mitä enemmän liikunta menee isoja määriä

    ->
    Sitä enemmän on tehtävä huoltamista:
    hieronta, venyttely, fysioterapiat yms.

    VastaaPoista