**
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen Erja Tamminen kirjoittaa siitä miten Työterveyslaitos palkitsee korruptoituneen kännykkätutkijan. Oheinen teksti on Tammisen kirjoittama, lihavoinnit ja linkit ovat Christer Sundqvistin tekemiä. Lukekaa ja hämmästelkää!
Työterveyslaitos järjestää tutkimuspäivän 22.11.2012 teemalla ”Riskit ja varovaisuusperiaate sähkömagneettisten kenttien valossa tarkasteltuna” (PDF)
Tilaisuudessa palkitaan ruotsalainen epidemiologi Anders Ahlbom Karoliinisesta instituutista. Ahlbomille myönnetään Työterveyslaitoksen entisen pääjohtajan nimeä kantava Jorma Rantanen-palkinto.
Työterveyslaitoksen kutsussa luonnehditaan Anders Ahlbomia ”kansainvälisesti arvostetuksi” ja ”hänen erityisasiantuntemustaan ovat mm. syöpiin ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät sairaudet ja niiden vähentäminen.” Olisiko totuudenmukaisempaa käyttää ilmaisua ”hänen erityisalaansa ovat mm. syöpiin ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät sairaudet ja niiden väheksyminen?
Työterveyslaitos aikoo nimittäin palkita professorin, jonka Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC totesi jääviksi hoitamaanpaneelin puheenjohtajatehtävää keväällä 2011, jolloin IARC arvioi radiotaajuisten verkkojen, myös matkapuhelimien, mahdollista syöpävaaraa.
IARC on vuonna 1965 perustettu organisaatio, joka on toimintansa aikana korostanut, ettei sen asiantuntijajäsenillä saa olla intressiristiriitoja suhteessa alan teollisuuteen. Ahlbom ei ole intressiristiriidoista vapaa tiedemies. Ruotsalainen journalisti Mona Nilsson paljasti IARC:n kokouksen alla lehdistötiedotteessaan 23.5.2011 (PDF), että Anders Ahlbomilla on yhdessä veljensä Gunnarin kanssa Brysselissä lobbausfirma, jonka toimialana on mm. IT-teollisuuden tuotteiden markkinointi ja turvanormeihin sekä alan lainsäädäntöön vaikuttaminen.
Nilssonin paljastus johti Ahlbomin jääväämiseen ja epidemiologiajaokseen IARC:n valittiin toinen puheenjohtaja. Ahlbom ei myöskään enää toimi Ruotsissa Karoliinisen Instituutin sähkömagneettisten kenttien tevreysvaikutuksia arvioivassa työryhmässä.
Suomessa Ahlbom kuitenkin saa palkinnon. ”Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jorma Rantanen -palkinto on vanha perinne”, kommentoi Työterveyslaitoksen Professori Anna-Liisa Pasanen. Pasanen on Työterveyslaitoksen kutsun allekirjoittaja. Suomessa hyvä veli- ja sisarverkostot toimivat kuten Helsingin Sanomista saimme 19.8. lukea entisen pääministerin, nykyisen Nokia-johtajan Esko Ahon haastattelun "Esko Aho varjelisi hyvä veli -verkostoja". Hyvä veli- ja sisarverkostot ovat pienen maan etu, mutta hyvin pienelle piirille.
Työterveyslaitoksen tilaisuudessa käydään keskustelua myös varovaisuusperiaatteesta ja vallitsevista turvanormeista. Turvanormien tiukentaminen olisi kohtalonkysymys teollisuudelle. Anders Ahlbom on pitkään toiminut ICNIRP:n (International Commission on non-Ionizing Radiation Protection) jäsenenä. ICNIRP on organisaatio, jonka suosittamat raja-arvot huomioivat vain ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn lämpövaikutuksen lyhytaikaisessa altistuksessa (6 min.) eikä kumuloituvia, (altistuksessa 24/7) biologisia vaikutuksia, vaikka lukuisat tiedelehdissä julkaitut tutkimukset osoittavat niitä.
ICNIRP:n standardi on vuodelta 1998, ajalta, jolloin nykyisiä langattomia verkkoja Wlan, Wimax, 3G tai 4G ei ollut olemassa. Standardi perustuu myös olettamukseen, että matkapuhelinsäteily ei aiheuta syöpää. ICNIRP on aiemmin toiminut WHO:n käyttämänä asiantuntijatahona. Keväällä 2011 IARC:n koolle kutsuma asiantuntijajoukko olikin aiempaa laajapohjaisempi. Nyt mukaan kutsuttiin monia kansainvälisesti tunnettuja biologisten vaikutusten tutkijoita.
Ranskan Lyonissa syntyikin ilman Anders Ahlbomia teollisuuden kannalta hankala päätös ”radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz – 300 GHz ovat mahdollisesti karsinogeenisia ihmiselle”. Kannanotto on siis aiempaa tiukempi ja jotkut asiantuntijoista olisivat olleet vieläkin tiukemman luokistuksen 2A, ”todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle” kannalla.
Mikäli Ahlbomin kaltaisia asiantuntijoita palkitaan ja kuullaan, on tuskin odotettavissa mitään suurta tai konkreettista muutosta Suomen raja-arvopolitiikassa. Nykyinen langattomia verkkoja koskeva standardimme perustuu ICNIRP:n suositukseen. Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela, myös ICNIRP:n jäsen ja Anders Ahlbomin näkemyksiä ymmärtävä, on yksi Työterveyslaitoksen tilaisuuden luennoitsijoista. Jokelan mukaan Ahlbomiin kohdistuvat epäilyt ovat aiheettomia ja niiden tarkoitus on heikentää ICNIRP:n uskottavuutta.
Nokia on rahoittanut Jokelan tutkimusta ja hänellä on yhteistyöhankkeita Nokian tutkimuksesta vastaavan Sakari Langin kanssa. Lang puolestaan on ollut myös matkapuhelinteollisuuden kattojärjestön MMF puheenjohtajana. Kari Jokela toimii käytännössä lausunnonantajana matkapuhelinten terveys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvissä kysymyksissä Suomessa. Tämä on joillekin verkostoille mieleen.
Nokian Esko Ahokin kommentoi Nokian osakkeenomistajille järjestetyssä tilaisuudessa Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Osmo Hänniselle, että Nokia luottaa täysin Suomen viranomaisten riskiarviointiin.
Suomi on näkemykseni mukaan verkostoja suosiva maa säteilyturvallisuudessa. Jopa Intia on päättänyt luopua ICNIRP:n turvanormeista ja valistaa väestöä matkapuhelintukiasemien ja kännyköiden riskeistä.
Intiassa tuli 1.9. voimaan laki, jonka mukaan matkapuhelimissa on oltava säteilyarvon (SAR) ilmaiseva tarra. SAR-arvoa on Intiassa tiukennettu 1,6 W/kg kuten esimerkiksi USA:ssa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Boliviassa. Suomessa SAR-arvo on 2 W/kg.
Myös matkapuhelintukiasemien säteilytasoja on Intiassa madallettu. Intian viranomaiset velvoittavat, että kännyköiden myyntipakkauksissa on tietoa toimenpiteistä, joilla kuluttaja voi edistää varovaisuusperiaatetta ja ehkäistä mahdollista syöpäriskiä.
Kuluttajia kehotetaan pitämään kännykkää etäällä kehosta, lyhentämään puheaikaa, käyttämään matkapuhelimen kaiutinominaisuutta tai handsfree-laitetta, sekä suosimaan tekstiviestejä. Viranomaiset mittaavat pistokokein säteilytasoja.
Näiden ohjeiden korostaminen olisi Suomessakin paikallaan, sillä markkinoille on tullut aivan uudenlaisia älypuhelinmalleja, joissa kännykkä voi toimia myös tukiasemana tai langaton laajakaistayhteys Wlan jäädä päälle, jolloin puhelin säteilee tavallista enemmän.
Intiassa, kehittyvässä maassa, huolehditaan väestön terveydestä ja hyvinvoinnista paremmin kuin korkean teknologian Suomessa, jossa päätöksenteolla hyödynnetään vain joidenkin yritysten liiketoimintaa. Kumman maan, Suomen vai Intian päättäjät palkitaan ”Jorma Rantasen palkinnolla” tulevaisuudessa?
Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen Erja Tamminen kirjoittaa siitä miten Työterveyslaitos palkitsee korruptoituneen kännykkätutkijan. Oheinen teksti on Tammisen kirjoittama, lihavoinnit ja linkit ovat Christer Sundqvistin tekemiä. Lukekaa ja hämmästelkää!
Työterveyslaitos järjestää tutkimuspäivän 22.11.2012 teemalla ”Riskit ja varovaisuusperiaate sähkömagneettisten kenttien valossa tarkasteltuna” (PDF)
Tilaisuudessa palkitaan ruotsalainen epidemiologi Anders Ahlbom Karoliinisesta instituutista. Ahlbomille myönnetään Työterveyslaitoksen entisen pääjohtajan nimeä kantava Jorma Rantanen-palkinto.
Työterveyslaitoksen kutsussa luonnehditaan Anders Ahlbomia ”kansainvälisesti arvostetuksi” ja ”hänen erityisasiantuntemustaan ovat mm. syöpiin ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät sairaudet ja niiden vähentäminen.” Olisiko totuudenmukaisempaa käyttää ilmaisua ”hänen erityisalaansa ovat mm. syöpiin ja sähkömagneettisiin kenttiin liittyvät sairaudet ja niiden väheksyminen?
Työterveyslaitos aikoo nimittäin palkita professorin, jonka Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC totesi jääviksi hoitamaanpaneelin puheenjohtajatehtävää keväällä 2011, jolloin IARC arvioi radiotaajuisten verkkojen, myös matkapuhelimien, mahdollista syöpävaaraa.
IARC on vuonna 1965 perustettu organisaatio, joka on toimintansa aikana korostanut, ettei sen asiantuntijajäsenillä saa olla intressiristiriitoja suhteessa alan teollisuuteen. Ahlbom ei ole intressiristiriidoista vapaa tiedemies. Ruotsalainen journalisti Mona Nilsson paljasti IARC:n kokouksen alla lehdistötiedotteessaan 23.5.2011 (PDF), että Anders Ahlbomilla on yhdessä veljensä Gunnarin kanssa Brysselissä lobbausfirma, jonka toimialana on mm. IT-teollisuuden tuotteiden markkinointi ja turvanormeihin sekä alan lainsäädäntöön vaikuttaminen.
Nilssonin paljastus johti Ahlbomin jääväämiseen ja epidemiologiajaokseen IARC:n valittiin toinen puheenjohtaja. Ahlbom ei myöskään enää toimi Ruotsissa Karoliinisen Instituutin sähkömagneettisten kenttien tevreysvaikutuksia arvioivassa työryhmässä.
Suomessa Ahlbom kuitenkin saa palkinnon. ”Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Jorma Rantanen -palkinto on vanha perinne”, kommentoi Työterveyslaitoksen Professori Anna-Liisa Pasanen. Pasanen on Työterveyslaitoksen kutsun allekirjoittaja. Suomessa hyvä veli- ja sisarverkostot toimivat kuten Helsingin Sanomista saimme 19.8. lukea entisen pääministerin, nykyisen Nokia-johtajan Esko Ahon haastattelun "Esko Aho varjelisi hyvä veli -verkostoja". Hyvä veli- ja sisarverkostot ovat pienen maan etu, mutta hyvin pienelle piirille.
Työterveyslaitoksen tilaisuudessa käydään keskustelua myös varovaisuusperiaatteesta ja vallitsevista turvanormeista. Turvanormien tiukentaminen olisi kohtalonkysymys teollisuudelle. Anders Ahlbom on pitkään toiminut ICNIRP:n (International Commission on non-Ionizing Radiation Protection) jäsenenä. ICNIRP on organisaatio, jonka suosittamat raja-arvot huomioivat vain ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn lämpövaikutuksen lyhytaikaisessa altistuksessa (6 min.) eikä kumuloituvia, (altistuksessa 24/7) biologisia vaikutuksia, vaikka lukuisat tiedelehdissä julkaitut tutkimukset osoittavat niitä.
ICNIRP:n standardi on vuodelta 1998, ajalta, jolloin nykyisiä langattomia verkkoja Wlan, Wimax, 3G tai 4G ei ollut olemassa. Standardi perustuu myös olettamukseen, että matkapuhelinsäteily ei aiheuta syöpää. ICNIRP on aiemmin toiminut WHO:n käyttämänä asiantuntijatahona. Keväällä 2011 IARC:n koolle kutsuma asiantuntijajoukko olikin aiempaa laajapohjaisempi. Nyt mukaan kutsuttiin monia kansainvälisesti tunnettuja biologisten vaikutusten tutkijoita.
Ranskan Lyonissa syntyikin ilman Anders Ahlbomia teollisuuden kannalta hankala päätös ”radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz – 300 GHz ovat mahdollisesti karsinogeenisia ihmiselle”. Kannanotto on siis aiempaa tiukempi ja jotkut asiantuntijoista olisivat olleet vieläkin tiukemman luokistuksen 2A, ”todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle” kannalla.
Mikäli Ahlbomin kaltaisia asiantuntijoita palkitaan ja kuullaan, on tuskin odotettavissa mitään suurta tai konkreettista muutosta Suomen raja-arvopolitiikassa. Nykyinen langattomia verkkoja koskeva standardimme perustuu ICNIRP:n suositukseen. Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Kari Jokela, myös ICNIRP:n jäsen ja Anders Ahlbomin näkemyksiä ymmärtävä, on yksi Työterveyslaitoksen tilaisuuden luennoitsijoista. Jokelan mukaan Ahlbomiin kohdistuvat epäilyt ovat aiheettomia ja niiden tarkoitus on heikentää ICNIRP:n uskottavuutta.
Nokia on rahoittanut Jokelan tutkimusta ja hänellä on yhteistyöhankkeita Nokian tutkimuksesta vastaavan Sakari Langin kanssa. Lang puolestaan on ollut myös matkapuhelinteollisuuden kattojärjestön MMF puheenjohtajana. Kari Jokela toimii käytännössä lausunnonantajana matkapuhelinten terveys- ja ympäristövaikutuksiin liittyvissä kysymyksissä Suomessa. Tämä on joillekin verkostoille mieleen.
Nokian Esko Ahokin kommentoi Nokian osakkeenomistajille järjestetyssä tilaisuudessa Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Osmo Hänniselle, että Nokia luottaa täysin Suomen viranomaisten riskiarviointiin.
Suomi on näkemykseni mukaan verkostoja suosiva maa säteilyturvallisuudessa. Jopa Intia on päättänyt luopua ICNIRP:n turvanormeista ja valistaa väestöä matkapuhelintukiasemien ja kännyköiden riskeistä.
Intiassa tuli 1.9. voimaan laki, jonka mukaan matkapuhelimissa on oltava säteilyarvon (SAR) ilmaiseva tarra. SAR-arvoa on Intiassa tiukennettu 1,6 W/kg kuten esimerkiksi USA:ssa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Boliviassa. Suomessa SAR-arvo on 2 W/kg.
Myös matkapuhelintukiasemien säteilytasoja on Intiassa madallettu. Intian viranomaiset velvoittavat, että kännyköiden myyntipakkauksissa on tietoa toimenpiteistä, joilla kuluttaja voi edistää varovaisuusperiaatetta ja ehkäistä mahdollista syöpäriskiä.
Kuluttajia kehotetaan pitämään kännykkää etäällä kehosta, lyhentämään puheaikaa, käyttämään matkapuhelimen kaiutinominaisuutta tai handsfree-laitetta, sekä suosimaan tekstiviestejä. Viranomaiset mittaavat pistokokein säteilytasoja.
Näiden ohjeiden korostaminen olisi Suomessakin paikallaan, sillä markkinoille on tullut aivan uudenlaisia älypuhelinmalleja, joissa kännykkä voi toimia myös tukiasemana tai langaton laajakaistayhteys Wlan jäädä päälle, jolloin puhelin säteilee tavallista enemmän.
Intiassa, kehittyvässä maassa, huolehditaan väestön terveydestä ja hyvinvoinnista paremmin kuin korkean teknologian Suomessa, jossa päätöksenteolla hyödynnetään vain joidenkin yritysten liiketoimintaa. Kumman maan, Suomen vai Intian päättäjät palkitaan ”Jorma Rantasen palkinnolla” tulevaisuudessa?
