LEPO VAI LIIKE?

Turpaduunarin terveysohje numero 295

Jakelupäivä maanantaina 3.8.2020

LEPO VAI LIIKE?

Kehoamme hallitsee kaksi hermoverkostoa sen mukaan pitääkö meidän levätä tai liikkua, rentoutua tai stressata. Tässä terveysohjeeni tilaajille tutkittua täsmätietoa siitä asiasta.

Kehomme autonomisia (tiedostamattomia, tahdosta riippumattomia) toimintoja ohjaavat keskushermoston alkeellisimmat osat, eli selkäydin ja aivorunko. Nämä hermoston osat käyttävät kahta erillistä hermoverkostoa kehomme toimintaan sen mukaan pitääkö meidän stressata vai rentoutua, levätä vai liikkua.

Näitä kahta autonomista hermostoamme kutsutaan nimillä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Yhdessä nämä muodostavat tavattoman mielenkiintoisen kehoamme hallitsevan, useimmiten täysin huomaamattoman hallintajärjestelmän.

Kehomme herättäminen toimintaan on sympaattisen hermoston tehtävä. Se on päällä sen aikaa kuin sille on tarvetta (stressitilanne, pakoreaktio, fyysinen ja henkinen ponnistus). Sen jälkeen parasympaattinen hermosto alkaa toimia ja kumoaa sympaattisen hermoston vaikutuksia ja kehomme palaa rentoutuneeseen tilaan.

Sympaattinen hermosto aktivoituu esimerkiksi nostamalla sykettä, jotta lisää verta saadaan keuhkoihin ja happea lihaksiin. Maksa vapauttaa glykogeenivarastostaan glukoosia lisäenergiaksi. Ruoansulatus hidastuu koska verta tarvitaan enemmän muualla kehossa. Ääri-ilmiönä esiintyy voimakkaassa pelkotilassa, että oksennamme mahalaukun tyhjäksi. Täydellä mahalla on vaikeampi juosta karkuun.

Parasympaattinen hermosto rentouttaa hengitystiet ja keuhkot palaavat normaaliin kokoon. Verisuonet, jotka äsken kuljettivat kiivaasti verta lihaksiin, supistuvat ja verta riittää nyt tasaisemmin ympäri kehoamme. Syke palautuu lähelle lepotasoa ja maksa alkaa taas varastoida sokerienergiaa seuraavaa uhkatilannetta tai paastojaksoa varten. Koska stressi on poistunut, ruoansulatus herää taas henkiin. Vatsan kurinaa voi kuulla.

Ongelmia syntyy silloin kun sympaattinen hermosto ”jää päälle”. Stressitila ei poistukaan, vaan jää päälle. Jäämmekin kuluttamaan turhaan voimavarojamme, vaikka meidän pitäisi päästä jo lepäämään. Pitkään jatkuessaan tällainen olotila sairastuttaa meidät. ”Loppuunpalaminen” (burn-out) on seuraus siitä, että jäädään sympaattisen hermoston ”vangiksi” pitkiksi ajoiksi. Burn-outia voidaan hoitaa, mutta se on usein pitkiä toipumisjaksoja edellyttävä epämiellyttävä olotila.

Lopuksi kevennys. Onko sinulla joskus ollut ”perhosia vatsassa” ennen esiintymistilannetta, haastattelua tai muuta vastaavaa? Tiede tarjoaa tähänkin selityksen.

Perhoset vatsassa johtuvat siitä syystä, että sympaattinen hermosto vähentää veren virtausta mahaan. Maha valmistautuu vaaratilanteeseen. Mahassa on tiheä hermoverkosto, joka viestittää eteenpäin hermostuneita, lepattavia tunteita. Jotkut tuntevat tämän pahoinvointina tai kihelmöivänä tunteena mahalaukun ympärillä.

Nyt tiedämme tämän asian alkeet.

https://turpaduunari.fi/turpaduunarin-terveysohjeet/