Ei päätä eikä häntää Kansalliskirjassa

*

Gummerus lähettää minulle kirjoja arvioitavaksi. Kiitos! Rakastan kirjoja. Erityisen paljon rakastan terveydestä ja elämästä kertovia kirjoja.

Äsken saapui Turkka Hautalan Kansalliskirja. Hautala on kirjoittanut viitisenkymmentä tarinaa, joita ei toisaalle osaa kuvitella kuin suomalaisuuteen liittyviksi. Kirjan nimi viittaa siihen, että nyt on tarjolla arvokasta luettavaa suomalaisuudesta, ehkä perisuomalaisista sairauksista ja horjuvasta terveydestämme. Sellaisesta suomalaisesta joka varttuu mäkihyppytornien ja automarkettien varjossa aikuiseksi, juottaa kiinalaisen humalaan ja opettaa poikansa heittämään leipiä vaikka jo viluttaakin.

Kattia kanssa, tässä kirjassa ei ole päätä eikä häntää! Todennäköisesti kirja saa jonkun kunniamaininnan, ehkä jopa palkitaan. Suomen kielen raiskaamisesta minä lähinnä syyttäisin Hautalaa. Juoni ontuu lyhyissä tarinanpätkissä. Suomalaisten terveys on heppoisissa käsissä. Ja juuri sen takia kirja on niin mainio!

Yksi esimerkki riittää. Luulin, että oli sopimatonta kirjoittaa 15 riviä pitkiä lauseita. Tässä tulee yksi kokonainen tarina, joka on yhtä ja samaa mitäänsanomatonta lausetta, joka kuitenkin jättää sinut syviin mietteisiin. Taito sekin. Kirjailija tämä Hautala on, ei siitä pääse mihinkään:

Marketin Harri
Eikä siitäkään oikein mihinkään pääse, että marketissa on aina yksi jota hän välttelee, se tulee samaan aikaan sisään ja jää seisomaan keskelle käytävää niin että on kerättävä rohkeutta ja anteeksi sanottava, se tuijottaa ei leipäpussia vaan sen läpi ja sitten siihen törmää leikkelehyllyllä vaikka on varta vasten välttänyt tavallisimpia reittejä, ja sen on hipelöitävä jokaista kinkkupakettia mitä helvettiä, mutistava sillä tavalla ettei ole varma pitäisikö sanoa anteeksi mitä vain antaa harrin vain mutista, sillä on housut joita ei myydä missään ja niissä ruskea tahra ja kun menet kassalle siinä se on edessä vaikka juuri näit sen valitsemassa sillipurkkia kuin elämänkumppania, no niin arvaapa laittaako se ostostensa perään kapulan ja osaako käyttää ongelmitta maksulaitetta ja tuijottaako se sinua pakatessasi sen sijaan että pakkaisi itse, ja arvaa vielä onko sillä mukava koti ja mielekästä tekemistä ja joku joka pitää harrista huolen?

Tämä tarinanpätkä pisti miettimään näitä harreja. Niitä on. Sano seuraavan kerran moi harrille! Eilen sain kuulla, että yli 75-vuotiaiden pääkaupunkilaisten miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha...