**
Haluan tuoda keskusteluun kokonaisvaltaisen käsitykseni vitamiineista. Tämä on aika pitkä juttu. Jos et jaksa koko juttua lukea, lue edes lyhennelmä.
Kommentoi!
Lyhennelmä
Minun mielestäni vitamiinien elinvoima siirtyy elimistön käyttöön kun nauttii ne mahdollisimman laadukkaista lähteistä. Lääkeyhtiöt tarjoavat kätevää ratkaisua: monivitamiinipilleri poskeen ja homma on hoidettu. Onko näin? Haastattelin lääkeyhtöiden edustajia ja otin selvää myös vaihtoehtoisista sekä elinehtoisen tärkeistä ratkaisuista vitamiinien suhteen.
Terveystietoinen kuluttaja saa mieluusti suhtautua kriittisesti lääkeyhtiöiden mainoslauseisiin. Lääkeyhtiöiden ratkaisut ovat käteviä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Tarjoan tässä oman näkemykseni vitamiineista. Näkemykseni totuusarvon olen itse punninnut mahdollisimman tarkalla vaa'alla. Lähde sinäkin mukaani vitamiinien ihmeelliseen maailmaan ja arvioi sitten itsenäisesti, oletko samaa mieltä kanssani, että vitamiinien saanti hoituu parhaiten näin:
1) ensisijaisesti vitamiineista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti nauttimalla vitamiinit laadukkaiden ruoka-aineiden muodossa
2) vitamiinilisät kannattaa nauttia mahdollisimman luonnollisessa ns. bio-orgaanisessa muodossa
3) harkitse vitamiinien nauttimista esiasteina, jolloin varsinainen vitamiini syntyy omassa elimistössäsi mahdollisesti tällä tavoin kaikkein parhaiten tukien elimistösi hyvinvointia
4) vältä vitamiinilisien nauttimista synteettisessä muodossa (lääkeyhtiöiden vitamiinit ovat usein synteettisiä)
Vitamiinit saatava pääosin laadukkaasta ruoasta
Ravintolisiä suositellaan käytettäväksi monipuolisen ruokavalion tukena ja täydennyksenä silloin, kun ruokavalio on jostain syytä yksipuolinen ja epäillään, että riittävää määrää suojaravintoa ei saada normaalista ruokavaliosta. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa ruoka-aineallergiat sekä lapsilla että aikuisilla, laihdutuksen ja vaikkapa kiireisen elämäntavan aiheuttaman yksipuolisen ja epäsäännöllisen ruokailun. Myös yleiskunnon lasku esim. sairauden vuoksi voi toimia syynä vitamiinivalmisteiden käyttöön, samoin urheilijat tarvitsevat usein lisäravinteita kehoon kohdistuvan voimakkaan rasituksen vuoksi.
Minulla on vitamiinien suhteen sellainen ydinajatus, että ne pitäisi pääosin saada laadukkaasta ruoasta. Mikäli täydennystä tarvitaan ravintolisien muodossa, ensiksi pitäisi harkita mahdollisimman luonnollisia ns. bio-orgaanisia vitamiineja. Vitamiinien nauttimista synteettisinä valmisteina pitäisi välttää. Miten tällaiseen ajatukseen suhtautuu lääketeollisuus?
Ferrosan -yrityksen vastaus
Elintaviketieteiden maisteri Susanna von Knorring ja farmasian tohtori Minna Kairisalo Ferrosan -yrityksestä ovat ystävällisesti valistaneet minua Multi-tabs sarjan tuotteista. Nämä ravintolisät on kehitetty täydentämään ruokavaliota, ei korvaamaan sitä. Kairisalo ja von Knorring ovat kanssani samaa mieltä, että ruuasta on periaatteessa mahdollista saada kaikki ravintoaineet. Harvoin ihmisillä kuitenkaan heidän näkemyksensä mukaan on aikaa tai motivaatiota pitää huolta siitä, että hän saa pelkästä ruuasta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet, omega-3-rasvahapot ym. Siispä Ferrosan rientää näiden asiakkaiden avuksi!
Riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi on kehitetty vitamiini- ja hivenainevalmisteita kuten Multi-tabs sarjan tuotteet, joita voi turvallisesti ottaa monipuolisen ruokavalion lisäksi. Lisäksi näiden ottamista suositellaan esim. eri syistä johtuvissa aliravitsemustiloissa. Multi-tabs on ollut markkinoilla 56 vuotta, ja se sisältää vain tunnettuja ja laatuvaatimukset täyttäviä ainesosia, ja on aivan varmasti turvallinen ja toimiva tuote. Markkinoilta, ja etenkin internetistä tuntemattomilta sivuilta tilaamalla, voi saada jos minkälaista ravintolisää, eli totta on, että joukossa on paljon tuotteita, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia ja joiden syömisestä ei ole mitään hyötyä, ja ne voivat olla jopa vaarallisia terveydelle. Kaikki ravintolisät eivät kuitenkaan ole pahasta, sanovat Ferrosanin edustajat.
Ferrosanissa ei heru ymmärrystä jyrkkään kantaani, että ihmisten pitäisi saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet pelkästä ruuasta, luonnollisista vitamiineista, ja vasta vihoviimeisenä synteettisistä vitamiinivalmisteista. Ajatuksen tasolla emme pääse yhteisymmärrykseen ja pidän Multi-Tabsin synteettisiä vitamiineja varsin hyödyttöminä ja sillä tavalla petollisina, että asiakas herkästi tuudittautuu siihen ajatuksen, että Multi-Tabsilla hoidetaan vitamiinistatus kuntoon. Me edustamme selkeästi eri koulukuntia tässä asiassa.
Päädymme lopuksi kompromissiin, että kaikessa kannattaa muistaa kohtuus ja tasapaino - tämähän on osoitettu monessa yhteydessä. Eli niin ravintolisiä kuin ruokaakin pitää syödä kohtuudella. Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eivätkä terveitä elämäntapoja, mutta ihan varmasti tukevat niitä. Jätän edelleen ilmaan ajatukseni siitä, että Multi-Tabsien popsiminen saattaa olla aika hyödytöntä ja parempia vaihtoehtoja on saatavilla, kuten alla tulette huomaamaan. Tervehdin ystävällisesti Ferrosanin asiantuntijoita.
Orion Pharman vastaus
Juttelen seuraavaksi tuotepäällikkö Kirsi Saarion kanssa. Hän edustaa kotimaista lääkeyritystä nimeltään Orion Pharma. Hän vastaa yrityksen markkinointiviestinnästä. Heillä on myynnissä mm. MultiVita -niminen valmiste. Kysyn Orionin tuotepäälliköltä samoja asioita kuin Ferrosanilta ja toivon taas ymmärrystä asialleni. Miten käy tällä kertaa?
Orionin Multivita monivitamiinitableteissa olevat vitamiinit ja kivennäisaineet ovat synteettisesti tuotettuja. Synteettisistä vitamiinimuodoista Saario haluaa todeta, että kaikki synteettiset käytössä olevat vitamiinimuodot ovat käyneet läpi EU:n hyväksyntäprosessin, johon kuuluu arvio niiden myrkyllisyydestä ja biosaatavuudesta. Jälkimmäinen vierasperäinen sana tarkoittaa sitä miten hyvin pillerissä olevat vitamiinit imeytyvät elimistössämme. Euroopan unionin hyväksymät vitamiinimuodot on todettu turvallisiksi ja saatavuudeltaan riittävän samanlaisiksi alkuperäisiin nähden. Ei ne ihan yhtä hyviä ole kuin luonnolliset, mutta ei ne arvottomiakaan ole.
Orion turvaa selustansa ilmoittamalla, että lähes kaikki apteekista ilman reseptiä saatavat vitamiini- ja kivennäisaineet ovat nimenomaan ravintolisiä, eli ei mitään lääketuotteita. Multivitan ja muiden Orion Pharman ravintolisien pakkauksiin on painettu lainmukainen teksti "ravintolisiä ei tule käyttää monipuolisen ravinnon korvikkeena". Saario ei ota kantaa siihen olisiko bio-orgaanisesti tuotettu vitamiini terveellisempi vaihtoehto, mutta laadukkaasta ruoasta saadun vitamiinin suhteen olemme täysin samaa mieltä, eli vitamiinit pitää pyrkiä saamaan pääosin ruoasta. Kiitän Kirsi Saariota mukavasta juttelutuokiosta.
Bayerin vastaus
Bayerin tiedottaja Sirpa Sillanpää keskusteli kanssani Berocca -valmisteesta. Berocca-vitamiinivalmisteet ovat rekisteröityjä lääkevalmisteita Suomessa. Lääkevalmisteiden valmistus ja laatuvaatimukset ovat tarkoin säädellyt ja valvotut lääkeviranomaisten toimesta. Lääkevalmisteiden "raaka-aineiden" eli vaikuttavien aineiden ja apuaineiden on oltava myyntiluvan mukaisia. Kaikki Bayerin valmistamat itsehoitolääkevalmisteet ja ravintolisävalmisteet sisältävät korkealuokkaisia ainesosia, jotka hankitaan hyväksytyiltä toimittajilta. Sillanpää luetteli vielä lukijoitani vähemmän kiinnostavia seikkoja kuten kaikkien Bayer -brändien laadunvalvonnat ja valmisteiden hyväksynnät sekä mainitsi vähän valmistuksessa noudatetuista hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices, GMP).
Mikä on mielipiteenne aiheesta synteettiset verrattuna luonnolliset vitamiinit, kysyin myös Bayer -yhtiöltä. Sain tällaisen yksityiskohtaisen vastauksen, josta olin varsin kiitollinen:
Ravitsevan ruokavalion ja terveiden elintapojen ohella vitamiineja ja kivennäisaineita käyttävät pysyvät terveempinä. Bayer HealthCare valmistaa myös monenlaisia ravintolisävalmisteita, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja vastaavat Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutin (IOM) suosituksia.
Berocca-valmisteen sisältämiä B-vitamiineja ovat esimerkiksi tiamiini, riboflaviini, biotiini, niasiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini (syanokobalamiini), biotiini sekä foolihappo, jotka ovat vesiliukoisia vitamiineja ja tärkeitä ihmisen aineenvaihdunnan ja solutoiminnan kannalta. Berocca valmisteessa on myös C-vitamiinia ja sinkkiä. Vaikka monet ruoka-aineet sisältävät useita B-vitamiineja, tavallisesta ruokavaliosta voi olla vaikeaa saada niitä riittävästi. Bayerin B-vitamiineja sisältävät valmisteet ovat yksinkertainen ja tehokas tapa täydentää niiden saantia.
Vitamiineja valmistetaan joko kemiallisen synteesin avulla, fermentoimalla tai uuttamalla niitä luonnosta saatavista lähteistä. Julkisuudessa on tuotu esille huoli siitä, että kemiallisen synteesin tai fermentoinnin avulla valmistetut vitamiinit eroaisivat hedelmien tai kasvisten vitamiineista (Topplis et al, Natural and Synthetic Substances Related to Human Health (IUPAC Technical Report) Pure and Applied Chemistry, 2002, 74: 1975—1985). Suurin osa teollisesti valmistetuista vitamiineista on kuitenkin Bayerin mielestä kemiallisesti samanlaisia kuin kasveista eristetyt vastaavat aineet. Yleensä teollisesti valmistetut vitamiinit ovat joko luonnon vitamiineja vastaavia yhdisteitä tai luonnon vitamiineja vastaaviksi yhdisteiksi kehon kudoksissa tapahtuvan hydrolyysin kautta muuttuvia johdoksia tai ne koostuvat muutamista isomeereista, jotka kaikki eivät ole kokonaan aktiivisia.
Kasveista uuttamalla saadut vitamiinit puhdistetaan ja jalostetaan myös kemiallisen uuttamisprosessin aikana, jotta on mahdollista saada täysin eristettyjä ja puhtaita vitamiineja. Ne ovat siis samalla tavoin käsiteltyjä valmisteita kuin valkoinen sokeri tai keinotekoinen lannoite. Esimerkiksi sitruunoista tai ruusunmarjoista eristetty C-vitamiini vastaa kemiallisesti laboratoriossa syntetisoitua C-vitamiinia. Molemmat ovat askorbiinihappoa, jonka kemiallinen rakenne on samanlainen. Kun synteettinen molekyyli on samanlainen kuin luonnosta saatu molekyyli, eristettyä vitamiinia ja synteettisesti valmistettua vitamiinia on mahdoton erottaa toisistaan ja myös niiden toiminta ja vaikutus ihmisen elimistöön ovat samanlaisia. Tutkimusten mukaan luonnollisen askorbiinihapon ja synteettisen askorbiinihapon hyötyosuudessa ja bioaktiivisuudessa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja. Näin sanotaan Bayerissa ja tarjotaan vakuudeksi muutama tutkimusraportti (Pelletier, O. & Keith, M.O. Bioavailability of synthetic and natural ascorbic acid. Journal of the American Dietetic Association. 1974; 64: 271-275 ja Mangels, A.R. et al. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061).
B-vitamiinien ainoa luonnollinen lähde teollista valmistusta varten olisi oluen valmistuksessa käytettävä hiiva, mutta suositeltavien B-vitamiinimäärien saamiseksi tätä ainetta tarvittaisiin suuri määrä. Kuten kaikissa eristys- ja puhdistusvaiheissa, eristettäessä B-vitamiineja oluen valmistuksessa käytetystä hiivasta vitamiinin luonnollinen muoto muuttuisi keinotekoiseksi.
Jatkan kyselylinjalla: Hyväksyttekö ajatuskulkuni, että pääosin vitamiinit tulee saada laadukkaan ruoan kautta, toiseksi tärkeimmäksi saantilähteeksi muodostuu vitamiinit ja niiden esiasteet mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja vasta vihoviimeisellä tilalla terveyden kannalta ovat synteettiset vitamiinivalmisteet? Ja Bayer vastaa:
Kuluttajien terveys on aina ensi sijalla. Monivitamiini- ja kivennäisvalmisteita suositellaan käytettäväksi ruokavalion tukena. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan ruokavaliota, ravintoa tai riittävää yöunta. Useiden vuosikymmenten tutkimustulokset tukevat sitä, että vitamiineja ja kivennäislisiä ei ole tarkoitettu sairauksien hoitoon, vaan ne auttavat pysymään mahdollisimman terveenä ja niiden käyttö on siksi osa terveellistä elämäntapaa.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattaminen ei ole aina helppoa. Monet terveysjärjestöt suosittelevat terveellistä ruokavaliota yhdessä säännöllisen liikunnan kanssa terveyden, henkisen hyvinvoinnin ja normaalin painon säilyttämiseen. Erilaisia ruokapyramideja on julkaistu tukemaan kuluttajia oikeanlaisen ruokavalion noudattamisessa. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista saada hyvän terveyden kannalta suositeltua 5–9 annosta hedelmiä ja kasviksia päivässä.
Hedelmien ja kasvisten puutteellisen saannin lisäksi näiden ruoka-aineiden todellinen ravintosisältö ja mikroravinteiden määrä on nykyään paljon pienempi kuin mitä se oli 50 tai 100 vuotta sitten. Ruoka-aineiden ravintosisältö pienenee vähitellen, ja tästä voi mainita esimerkkinä appelsiinien C-vitamiinisisällön ja maissin ja muiden viljojen sinkki- ja kuparimäärien vähenemisen. Monet tekijät, kuten auringonvalo, lämpötila ja sademäärä sekä viljelymaan laatu, vaikuttavat myös kasvien ravintosisältöön, joka voi vaihdella vuodesta toiseen ja kasvin viljelijän mukaan.
Ravintosisältö voi lisäksi muuttua varastoinnin, kuljetuksen ja ruoanvalmistuksen (esim. keittämisen) aikana. Tässä suhteessa vitamiini- ja kivennäisainelisillä on omat etunsa. Hyvä esimerkki tästä on annoksen samanlaisuus. Luonnossa yksi appelsiini saattaa sisältää 50 mg C-vitamiinia ja toinen appelsiini taas vain 10 mg. Tähän vaikuttaa se, missä sitä on viljelty, milloin se kerättiin ja minkälaisissa olosuhteissa sitä kuljetettiin ja varastoitiin. Vitamiinivalmisteet sisältävät juuri sen, mitä etiketissä lukee. Elimistö käyttää hyödykseen useimpia ruoasta saatuja ravintoaineita samalla tavoin kuin synteettisiä ravintoaineita.
Entä sitten ne bio-orgaaniset vitamiinit?
Lääkeyrityksissä ajatukseni luonnollisista bio-orgaanisista vitamiineista veti vesiperän, eli siellä puolustettiin viimeiseen asti heillä tuotannossa olevia pääosin synteettisiä massatuotettuja vitamiineja. En kuitenkaan luovu tästä ajatuksesta, että nimenomaan bio-orgaaniset vitamiinit ja vitamiinien esiasteet olisivat paras tapa hoitaa suojaravintoaineiden saanti epätyydyttävässä ravinnonsaannissa. Saan tukea esittämilleni ajatuksille kun Tommi Sundqvistilta (emme ole sukua!) saan vihiä eräästä Tapani Lahdesta. Tapani edustaa Biosori/NaturaMedia -nimistä yritystä, joka tarjoaa vitamiineja bio-orgaanisessa muodossa. Jos haluatte lukea ajatuksiani bio-orgaanisista vitamiineista, pyydän teitä varaamaan aikaa sille juuri nyt! Tässä tulee oma näkemykseni bio-orgaanisista, luonnollisista vitamiineista, jotka ovat hyvä tapa tilapäisesti täydentää puutteellista suojaravintoaineiden saantia. Tapani Lahti on tarkistanut tekstini ja poiminut sieltä suurimmat älyttömyydet pois.
Synteettiset vs. luonnolliset vitamiinit
Elintärkeät vitamiinit, joita tuotetaan halvalla, ovat yleensä synteettisiä versioita. Yhteen kapseliin tai tablettiin tungetaan monta eri vitamiinia, mutta oikeastaan niitä kuvaisi paremmin sanonta synteettinen tai keinotekoinen kemikaali. Kemikaalilla on vain niin pelottavan huono kaiku, että on parempi markkinoinnissa kutsua niitä vitamiineiksi.
Olen sitä mieltä, että elimistömme ei pysty käyttämään keinotekoisia kemikaaleja (”vitamiineja”), elleivät ne ensin tule osaksi elimistön omia rakenteita. Puhutaan siitä miten nauttimamme ravintoaineet assimiloituvat kudoksiimme ja lukuisiin soluihimme. Jos elimistömme tulkitsee kemikaalin vieraaksi rakenteeltaan, elimistö pyrkii eroon näistä aineista. Tällöin vitamiinivaikutus jää kovin vähäiseksi, joten keinotekoisista vitamiineista ei pahimmassa tapauksessa saada mitään todellista terveydellistä hyötyä. Voisiko tässä olla syy miksi kuuluisassa suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa tupakoiville potilaille annetut synteettiset vitamiinilisät aiheuttivat yllättäen enemmän haittaa kuin hyötyä? Voisiko tässä olla syy miksi vitamiinitutkimuksissa niin usein jää toteen näyttämättä jonkin yksittäisen (synteettisen) vitamiinin terveyshyödyt?
Synteettiset vitamiinit valmistetaan aina laboratoriossa, kun taas luonnolliset vitamiinit ovat peräisin luonnollisista lähteistä. Tämä on tärkeää, koska tarkoitushan on saada vitamiineja nimenomaan ravinnosta. Luonnollisista lähteistä peräisin olevat vitamiinit (hivenaineet, entsyymit jne.), sisältävät kokonaisvaltaisemmin kaiken sen mistä koostuu vitamiinin elinvoimaa tuottava vaikutus. Anteeksi kun en osaa asiaa paremmin ilmaista! On kyse lähinnä siitä, että synteettinen vitamiini ei itsessään vielä ole täysin hyödyllinen. Vasta tullessaan osaksi elimistömme monimutkaista entsyymitoimintaa se voi toimia meissä aidon vitamiinin tapaan. Siksi luonnollinen ravintotekijä toimii luonnossa, kasveissa ja eläimissä pieninäkin pitoisuuksina pitäen käynnissä elinvoimaa tuottavat mekanismit solu- ja kudostasolla. Ihminen on osa luontoa, joten nämä mekanismit toimivat myös ihmisellä.
Kemiallisen synteesin avulla laboratoriossa tuotetut vitamiinit ovat kaukana luonnollisuudesta. Niissä ei ole mitään luonnollisia aineosia eikä mitään edellä kuvailluista elinvoimaa ylläpitävistä tekijöistä. Ne ovat riisuttuja kopioita. Täysin irrallisia luonnosta. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että elimistö käsittelee näitä eristettyjä ja synteettisiä vitamiineja vierasaineina.
Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Valmistuksessa käytetään mm. typpihappoa, ammoniakkia ja vetyperoksidia. Ympäristövaikutukset prosesseissa ovat niin suuria, että valmistusta ollaan siirtämässä Intiaan ja Kiinaan. (Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella. Tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? 2008)
Elimistö käsittelee näitä eristettyjä vitamiineja kuin vieraita kemikaaleja, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia pahojen sivuvaikutusten muodossa. Luonto ei koskaan tuota mitään ravintoainetta eristetyssä muodossa. Ruoassa olevat ravintoaineet ovat sekoittuneet juuri määrätyllä tavalla, ja ne toimivat parhaiten tässä määrätyssä muodossa. Eristetyt ja synteettiset valmisteet tarvitsevat näitä muita ravintotekijöitä toimiakseen oikein elimistössä.
Elimistön omat ravinto-, vitamiini- ja kivennäisainevarastot saattavat syrjäytyä nautittaessa synteettisiä vitamiineja ja aiheuttavat ajan oloon puutosoireita. Tämän johdosta synteettiset ja eristetyt valmisteet voivat hetken aikaa vaikuttaa, ja sitten yhtäkkiä vaikutus loppuu. Elimistön kokonaisvaltaiset ravintovarastot ovat tyhjentyneet, jolloin synteettisen valmisteen teho heikkenee. Pahimmillaan on vain saatu aikaiseksi monien ravintoaineiden puutostila. Lisäksi monet kertovat ruokahalunsa lisääntyvän näistä synteettisistä monivitamiineista ja sehän ei ole niiden tarkoitus.
Kun ostaa ravintolisiä, on vaikea tietää mitä saa. Terveyskaupat myyvät samoja synteettisiä valmisteita kuin apteekitkin. Vielä 1980-luvulla synteettisten vitamiinien myynti vapaassa kaupassa oli kiellettyä. Eikä niitä saanut lisätä elintarvikkeisiin ilman lupamenettelyä. Silloin luontaistuotekaupat mainostivat luonnollisia lähteitä, mutta kun synteettiset vitamiinit vapautettiin "pannasta", kaikki siirtyivät synteettisiin, mutta ne myytiin purkeissa, joissa oli kauniita hedelmien ja marjojen kuvia. Se oli oikeastaan petosta.
C-vitamiini on nimeltään askorbaatti, jos se on askorbiinhappoesteri. Tällöin se on yhdistetty johonkin alkalimineraaliin (kalsiumaskorbaatti, natriumaskorbaatti jne). Puhdas synteettinen muoto C-vitamiinista on askorbiinihappoa, mutta myös luonnollisen puhtaaksi eristetyn vastaavan kemiallinen koostumus on askorbiinihappoa. Tiesitkö, että ascorbutus on latinaa ja tarkoittaa ”keripukkia vastaan”? Askorbaatteja valmistetaan siksi, että pyritään keinotekoisesti jäljittelemään luonnollisen C-vitamiinin pH:ta. C-vitamiini ei luonnossa ole niin hapan kuin synteettinen askorbiinihappo.
D-vitamiini taas on kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia, joka on maksassa ja munuaisissa muodostuvien kalsiuminsiirtäjähormonien esiaste. Kolekalsiferoli-nimitys tulee siitä, että sitä muodostuu ihmisen ja muiden nisäkkäiden ihonalaisesta kolesterolista. Sitä voidaan valmistaa myös lampaanvillarasvan sisältämästä kolesterolista UV-valon avulla säteilyttämällä. Kasveissa ei ole kolesterolia eikä siten myöskään kolekalsiferolia. Kasvien vastaava aine on ergosteroli ja siksi siitä voi muodostua ergokalsiferolia (D2-muoto).
Vitamiini B6 on pyridoksiinia - totta, mutta pyridoksiinihydrokloridi ja sitä vastaavat kemialliset nimikkeet viittaavat suoraan syntettiseen valmisteeseen. Jos valmistusaineena on ilmoitettu pelkkä pyridoksiini, voi päätellä, että sen täytyy olla jokin pyridoksiinin kemiallinen muoto - mutta mikä? Sitä on kuluttajan vaikea selvittää. B12-vitamiini on syanokobalamiinia. Syanokobalamiini-nimitys on myös luonnollisella B12-vitamiinilla, sillä se koostuu koboltista ja sinihaposta (eli se on syanidia). Sitä valmistetaan bioteknisesti eli bakteerien avulla, sillä sen syntetisointi puhtaasti kemikaaleista on hankalaa, vaikkakin mahdollista.
Luonnonvitamiinien merkitys
Luonnonvitamiinien merkitys ei ole pelkästään siinä, että ne ovat luonnosta peräisin, vaan siinä, että niiden luonteeseen kuuluu olla osa vitamiinin kokonaisvaikutusta. Luonnon omat vitamiinit ovat siten paljon mutkikkaampia ja niitä ei ole helppo laboratorioissa kokonaan jäljitellä. Ne ovat vaikeammin jäljitettäviä molekyyleja kuin pelkästään sen aktiiviseksi katsottu vitamiiniosa. Tällöin on merkitystä myös sillä, mistä kasvista tai hedelmästä vitamiini on peräisin, koska ns. seura-aineiden koostumuskin vaihtelee alkuperän mukaan.
Luonnollisen vitamiinin monet eri aineosat toimivat yhdessä synergiassa, eli yhteisvaikutuksessa. Yhteisvaikutus merkitsee, että ainesosien kokonaisvaikutus on suurempi, kuin aineosien yhteenlaskettu määrä. Ravitsemusterapeutti Judith De Cava sanoo sen näin: ”Kun ryhmä vitamiiniyhdisteitä pilkotaan osiin, muutetaan fysiologisesti ja biokemiallisesti aktiivinen mikroravintoaine, kykenemättömäksi ja heikoksi kemikaaliksi, joka vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan eläviin soluihin. Synergiaa ei enää ole.”
Yksistään kasveissa on yli 10 000 eri aineyhdistettä ja me tunnemme niistä vasta joitakin tuhansia. Näiden aineiden yhteisvaikutus ja riippuvuus toisistaan on pitkälti tuntematon asia. Tästä johtuen kemiallisesti tuotettujen vitamiinien nauttiminen ei anna samaa tulosta kuin vitamiinin luonnollinen saanti ravinnosta. Lisäksi elävästä ravinnosta saamme hyödyllisiä entsyymejä ja bakteereja.
Jotkut tutkijat ovat nykyään varovasti sitä mieltä, että keinotekoisista lisäravinteista ei ole hyötyä, vaan suorastaan haittaa. Herkimmillä ihmisillä voi jopa maksa-arvot nousta näistä valmisteista. Vitamiinit, hivenaineet ja muut fytokemikaalit olisikin saatava tuoreista kasveista, koska niitä ihmisen elimistö pystyy käsittelemään.
Luonnonvitamiinia voi verrata nuoleen. Pelkkä nuolenkärki on hyödytön jousiampujalle. Synteettiset ja luonnon vitamiineista puhtaaksieristetyt versiot ovat kuin pelkkä nuolen kärki. Jotta nuoli toimisi sille tarkoitetulla tavalla, nuolen kärjen on oltava kiinni varressa ja lisäksi tarvitaan nuolen toiseen päähän ohjainsulat. Vasta sitten voi hyvällä syyllä toivoa nuolta ammuttavaksi, jolla voi osua kaukaiseenkiin maaliin.
Tässä muutama vinkki synteettisiä ja luonnollisia vitamiineja sisältävien tuotteiden erottamiseksi toisistaan:
1. Katso mitä tuote sisältää: Selluloosa ja magnesiumstearaatti ovat täyteaineita, jotka kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia., mutta jos valmistusaineiksi ilmoitetaan puhtaita vitamiineja, ne ovat pääsääntöisesti synteettisiä.
2. Kirjaimet "d" ja "l". Synteettiset ja luonnolliset vitamiinien muodot saatetaan erottaa siitä, miten ne polarisoivat valoa, mutta tämä ei ole yleispätevä sääntö. Kysymys on siitä, kumpaa muotoa solut ottavat vastaan. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d"(latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle, vitamiinista riippuen. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle. Ilmiötä voidaan verrata siihen että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl". Näin ollen kumpaakin muotoa voidaan saada aikaan synteettisesti, koska syntyy myös sekä "d"- että "l"-muotoa. L-muoto ei siis takaa sitä, että vitamiini olisi luonnollinen eikä d-muotokaan. Synteettistä sekamuotoa puhdistamalla saadaan l-muotoista 100%. Näin tehdään jos lopputulos on halvempi kuin vitamiinin puhtaaksierotus luonnonlähteestä.
Paras esimerkki on E-vitamiini. Elimistö käyttää sitä ainoastaan oikealle kiertävässä "d"-muodossa, eli "dextro"-muodossa. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin. Toinen esimerkki on biotiini. Sen on oltava d-muotoinen, koska solureseptori edellyttää tätä muotoa. Syntettinen on sitten dl-biotiinia, joista taas puolet on hyödytöntä.
Luonnollinen E-vitamiini on erittäin kallis raaka-aine, ja siksi sen keinotekoisten versioiden valmistus ja käyttö on aina ollut monille yrityksille varsin kannattavaa. Tämän vuoksi markkinoilla on useita tuotteita, jotka ovat joko täysin synteettisiä tai synteettisten ja luonnollisten aineiden sekoituksia. Mikäli tuotteessa on oikea tuoteseloste on varsin helppoa päätellä, onko tuote luonnollinen vai synteettinen. Kaikki luonnollinen E-vitamiini ilmoitetaan d-alfatokoferolina. Synteettinen E-vitamiini tulee ilmoittaa tuoteselosteessa dl-alfatokoferolina.
Miksi minä melskaan tästä l- ja d-muodosta? Asian ydin on siinä, että vitamiinimolekyylin puhtaaksieristäminen luonnonsidoksistaan tuhoaa sen bio-aktiivisuutta ja toimii kuin synteettinen. Näissä ei ole enää mitään eroa. Vitamiinin luonnollinen ominaisuus voidaan siis hävittää ja silti myydä sitä "luonnollisena!". Vitamiinin tulee olla assimiloituneena elävästä solusta peräisin oleviin aineosiin.
3) Luonnolliset vitamiinit tunnistaa siitä, että pakkaukseen on merkitty raaka-aine, esimerkiksi ruusunmarja C-vitamiinin lähteenä tai vehnänalkioöljy E-vitamiinin lähteenä. Kunnollinen ravintolisä ei ole keinotekoinen valmiste, vaan se on "tiivistettyä" ruokaa, jonka raaka-aineina on käytetty ihmisen luonnolliseen ravintoketjuun kuuluvia kokonaisia ruoka-aineita. Ravintolisän täytyy siis sisältää oikeissa suhteissa ne aineet, joita olisi ruoassa, jota ne on tarkoitettu täydentämään.
Nauti vitamiinit mieluusti esiasteina
Lopuksi vielä mahdollisesti lukijoitani kiehtova ajatuskuvio siitä, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit vitamiinilisinä, joissa ne esiintyvät esiasteina, koentsyymeinä. Ei nautita siis suoraan synteettistä tai eristettyä vitamiinia vaan mieluusti sen esiastetta tai aktiivista osaa. Juuri tätä esiastetta elimistömme tarvitsee tuottaakseen oikeasti toimivaa vitamiinia. Kuuluisina esimerkkeinä toimivat A-vitamiini ja sen esiaste karoteeni sekä D3-vitamiini ja sen esiasteet. Mahdollisesti olisi eduksi saada useimmat vitamiinit juuri esiasteina. B-vitamiinien ryhmässä voidaan löytää synteettisille ja eristetyille vitamiineille niiden esiaste. Esimerkiksi B1-vitamiini eli tiamiini voidaan tuottaa esiasteena nimeltään tiamiini difosfaatti, B2-vitamiini (riboflaviini) esiintyy flaviinimononukleotidin (FMN) muodossa esiasteena, B3-vitamiini on monen eri esiasteen muodossa saatavilla kuten esim. niasiiniamidi, nikotiiniamidi difosfaatti (NAD) ja nikotiiniamidi difosfaattihydraatti (NADH) jne.
Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa halpoja, synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa, sillä näin menettäisit elimistön korjausliikkeiden takia yhä enemmän energiaa.
Pääviesti
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää halpoja, synteettisiä purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä, laadukkaasta ruoasta. Mikäli huolimattoman ruokailun, sairastelun tai muiden syiden takia tarvitaan vitamiineja ravintolisänä, nämä pitäisi saada mahdollisimman luonnollisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Välttämättä ihmiselle ei pitemmän päälle ole terveellistä nauttia synteettisesti valmistettuja vitamiineja.