Ajatuksia elämäntapamuutoksesta

**
Veteraaniurheilija jatkaa Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmien esittelyä. Seuraavaksi on vuorossa Else Arolaakson kiinnostava opinnäyte elämäntapamuutoksesta.

Elämäntapamuutokseen sitoutumisen helppous ja vaikeus
Ravintovalmentaja Else Arolaakso

JOHDANTO

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia miten sitoudutaan käynnistyneeseen elämäntapamuutokseen. Kaikki alkoi siitä, että töissä oli jatkuvaa keskustelua ruuasta ja sen terveellisyydestä. Joku tiesi jotakin, toinen taas otti selvää. Päätin ottaa terveellisistä elämäntavoista ja yleensä ihmisen hyvinvoinnista selvää ilmoittautumalla ravintovalmentajakoulutukseen. Kun koulutus alkoi, heti täytyi miettiä opinnäytetyön aihe. Ja sehän oli jo minulla valmiina, nimittäin työporukan naisten kannustaminen terveellisiin elämäntapoihin.

Lähetin kaikille työyhteisön henkilöille sähköpostin ja kerroin aloittamastani koulutuksesta ja siitä, että olin halukas aloittamaan heidän kanssaan ryhmän, joka tähtää elämäntapojen muuttamisen terveellisempään suuntaan. Sain kymmeneltä naiselta myöntävän vastauksen, joten sillä henkilömäärällä oli mahdollista aloittaa ryhmän valmennus.

Kaikki olivat halukkaita osallistumaan myös tutkimukseen, missä vuoden aikana tehtiin tiettyjä mittauksia ja arvioitiin hyvinvoinnin etenemistä. Keskustelun tuloksena päätimme myös, että elämäntapamuutoksen ryhmän nimeksi tuli "Kadonneen vyötärön metsästäjät". Kuitenkin painotin, että tarkoitukseni ei ole tehdä tästä laihdutusryhmää, vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen remonttiryhmä. Ensimmäiseksi kerroin heille terveellisestä ruokavaliosta. Koska kaikki ovat kiireisiä työssäkäyviä perheenäitejä, laadin heille yksinkertaisen ohjeen ruokavalion suhteen. Eli vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii erinomaisesti istumatyötä, kohtuullisesti liikkuvalle naiselle. Samalla, kun jaksaminen paranee, vyötärökin kapenee.

TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tutkimusmenetelmää suunnitellessani päädyin tekemään lomaketutkimuksen. Minun oli ratkaistava, ovatko tutkimuskysymykset sellaisia, että niihin voidaan vastata lomaketutkimuksella kerättyä aineistoa käyttäen. Lomaketutkimuksessa kysytään vain tutkijaa kiinnostavia ja kysymyksenasettelun kannalta olennaisia kysymyksiä, vastausvaihtoehdot voidaan määritellä valmiiksi. Näin havaintojen määrää rajoitetaan hallittavamman kokoiseksi.

Tutkimuksen aiheen päätin ryhmän toiminnan aikana, koska koko ajan ryhmän jäsenet miettivät sitä, miten motivoitua elämäntapamuutokseen. Järjestin erilaisia toimintoja ryhmäläisille ja huomasin, kuinka vaikeaa on sitoutua tällaiseen toimintaan, vaikka aluksi kaikki lupautuivat osallistumaan kaikkeen ohjelmaan. Päätin tehdä kyselyn siitä, mikä motivoi sitoutua ryhmään ja mikä taas vaikeutti sitä. Laadin kysymykset sen mukaan, mitä kaikkea suunnittelimme tekevämme tässä ryhmässä.

Valmennusryhmään ilmoittautui kymmenen henkilöä, ikäjakaumalta 30 - 61 vuotta. Aloitimme kokoontumalla työpaikan taukotilassa aamulla ennen töiden alkua. Työnantaja lahjoitti meille kaikille vihkot, joihin merkitsimme aloitustilanteen. Käytettävissämme oli vaaka ja mittanauha. Mittaaminen oli vapaaehtoista, mutta kaikki suostuivat mitattaviksi. Ruokapäiväkirjan täyttämisen lisäksi kehotin kaikkia ryhmäläisiä tutustumaan omaan kehoon seisomalla peilin edessä ilman vaatteita ja tutkimalla omaa kehoa.

RUOKAVALION MERKITYS JAKSAMISESSA

Seuraavaksi aloitimme ruokapäiväkirjan täyttämisen. Sovimme, että viikon seuranta on sopiva aika. Seuraavalla tapaamiskerralla analysoimme yhdessä kaikkien osallistujien ruokapäiväkirjoja. Sen enempää yksityiskohtia ottamatta esille, tulin siihen tulokseen, että kaikilla oli sama ongelma. He söivät liian harvoin ja liian vähän. Ruokailu keskittyi iltaan ja päivällä jäi lounaan ja päivällisen väliin liian pitkä aika. Keskustelimme asiasta ja kaikki olivat sitä mieltä, että kahden aikaan kahvitauolla pitää syödä jonkinlainen välipala. Mieluiten proteiinipitoinen. Tällöin ei kotiin mennessä ole niin kova nälkä, että syö kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa.

Ihmisen ruuansulatuselimistö sopeutuu hyvinkin erilaisiin ruokavalioihin. Ravinnontarve tyydytetään eri puolilla maailmaa eri tavoin. Aasiassa ruokavalio koostuu pääasiassa riisistä. Napaseudun eskimot syövät pääasiassa kalaa ja hylkeenlihaa. Itäafrikkalaiset masait ovat perinnäisesti eläneet nautojen lihalla ja verellä. Mainitut ruokavaliot vaikuttavat meidän kannaltamme verraten yksipuolisilta, mutta ihmisen ruuansulatuselimistö pystyy sopeutumaan niihin. Tällaisetkin ruokavaliot ovat riittävän monipuolisia, kun syödään lisäksi kasviksia ja hedelmiä. Elimistö saa siten tarpeeksi, mutta ei liikaa kaikkia ravintoaineita: hiilihydraatteja, proteiineja, rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

Kehossamme on viisi puhdistusjärjestelmää: iho, maksa, munuaiset, keuhkot ja paksusuoli. Liiallinen sokerin, huonolaatuisen rasvan, valkoisten viljatuotteiden ja pilatun proteiinin sekä liikaa lisäaineita sisältävien ruokien käyttö työllistää puhdistusjärjestelmäämme. Syömistämme ruoka-aineista ruuansulatuksen vapauttamat ravintoaineet imeytyvät vereen ohutsuolessa. Veri kuljettaa ne kehon eri osiin. Soluissa tapahtuu palamisreaktio, jossa syntyy energiaa ja samalla syntyy myös kuona-aineita, joista kehon on päästävä eroon. Verisuonten seinämien läpäisevyys on tärkeää.

Keskustelimme ruokapäiväkirjan palautteesta ja suosittelin kaikille vähähiilihydraattista ruokavaliota. Yksinkertaisena ohjeena annoin heille vain ne ruoka-aineet, joita heidän pitää välttää tai käyttää kohtuudella. Nämä ovat valkoinen sokeri, valkoinen vehnäjauho, valkoinen riisi, makaroni ja peruna. Yritin tehdä asiasta hyvin yksinkertaisen, vaikkakin joku halusi täsmällisempää ruokavaliota. Kuitenkin kaikki me olemme yksilöitä ja kokeilemalla voimme päästä jokaiselle ihanteelliseen ruokavalioon. Kaikki ei sovi kaikille, joten ryhmässä en kuitenkaan aloittanut yksilöllisen ruokavalion laatimista.

Sokeri on ylivoimainen mestari huonojen hiilihydraattien kaikissa sarjoissa. Sokeriin pitäisi aina liittää vaaran merkki. Se on tuote joka saattaa muodostua vaaralliseksi jos sitä käyttää liikaa, kuten useimmat aikalaisemme ja varsinkin nuoret tekevät. Ajatellaan, että sokeri on välttämätön. Näin ei suinkaan ole. Ihminen ei tiennyt kymmeniin tuhansiin vuosiin sokeria olevan olemassakaan eikä silti voinut nykyistä huonommin, päinvastoin. Elimistöllä ei ole ulkopuolelta saamalleen sokerille välttämättä mitään käyttöä, sillä se tuottaa sitä tarvittaessa itse glukoosin muodossa, joka on sille ehdottomasti mieluisin sokeri. Glukoosi on nimittäin elimistön ainoa polttoaine. Määriteltyään sokerintarpeensa elimistö ammentaa ainetta suoraan vararasvoista.

Tavallinen valkoinen leipä valmistetaan kuorituista vehnäjauhoista, joista puuttuu kaikki normaalille aineenvaihdunnalle tarpeelliset ainekset. Ravitsemuksellisesti täysin valkoinen leipä ei anna kerta kaikkiaan mitään, paitsi energiaa glukoosin muodossa. Ruuansulatuksessa se aiheuttaa pelkkiä häiriöitä, sillä ainekset joiden tehtävänä olisi taata sen ravintopitoisuus, on kuorittu jäljettömiin. Leipä on siis sitä "huonompaa", mitä valkoisempaa se on. Juuri valkoisuus on merkki korkeasta jalostusasteesta. Elimistön on paljon helpompi hyväksyä kuorimattomista jauhoista perinteiseen tapaan leivottu täysjyväleipä, sillä siinä mukana on kuidut. Tällaisesti leivästä vapautuva glukoosimäärä on selvästi alhaisempi. Se ei siis ole yhtä lihottava. Mutta oli täysjyväleipä miten hyvää tahansa, sekin on tilapäisesti poistettava päivän pääaterioilta. Sen sijaan sitä tulee nauttia aamiaisella normaaliin tapaan.

Tärkkelyskasvit sisältävät nimensä mukaisesti tärkkelystä, perunajauhoa. Hiilihydraatit varastoidaan kasveissa tärkkelyksenä. Ne ovat enimmäkseen huonoja hiilihydraatteja ja eräistä niistä on kokonaan luovuttava. Peruna on tärkkelyskasveista tärkein. On ehkä kiinnostavaa muistaa että merenkulkijat toivat perunan uudesta maailmasta 1540, jolloin ranskalaiset torjuivat sen päättävästi korkeintaan sianruoaksi kelpaavana. Se oli heidän mielestään niin pahanmakuinen että he kieltäytyivät syömästä sitä, toisin kuin pohjoiset kansat, saksalaiset, skandinaavit, ja irlantilaiset, jotka omaksuivat sen. Perunan todettiin myöhemmin sisältävän runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta menettävän valtaosan hyvistä ominaisuuksistaan keittäessä ja eteenkin kuorittaessa.

Riisi oli alkujaan, aasialaisten perinteisesti nauttimassa muodossa yksistäänkin täyttä ravintoa, sillä se sisälsi kaikki elämän ylläpitämiseksi välttämättömät aineet. Sen sijaan valkoinen, kiillotettu riisi, jota nykyisin yleensä käytetään, on pitkälle jalostettu tuote. Se on pitkälle jalostettu, ettei jäljellä ole juuri mitään, paitsi sitä, mitä ei tarvitsisi olla: tärkkelystä.

Vaikka olisi kysymys tuoreesta pastasta, makaronit on viisainta jättää pois ruokavaliosta. Ne ovat luonteeltaan huonoja hiilihydraatteja, sillä ne ovat melkein poikkeuksetta valmistettu valkoisista vehnäjauhoista joihin on lisätty rasvoja. Jos sinulle kuitenkin tarjotaan tuoretta pastaa, älä syö sitä niin kauan kun olet painonpudotusvaiheessa.

Ravintokuituja pitää saada vuorokaudessa 25 -35 g, jotta suoliston toiminta olisi optimaalista. Hyviä kuitulähteitä ovat viljatuotteet (erityisesti hapankorput ja ruisleipä), kasvikset, pähkinät, siemenet, marjat ja hedelmät. Ruis on osoittautunut suomalaisten parhaimmaksi ravintokuidun lähteeksi. Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja (esimerkiksi selluloosa) ja vesiliukoisia kuituja. Geeliytyvän (liukoisen) kuidun saantilähteitä ovat marjat, hedelmät, palkokasvit, kaura ja ohra. Esimerkkejä liukoisista kuiduista ovat peksiini, beeta-glukaani, kumit, hemiselluloosa, inuliini ja kasviperäiset sakeuttamisaineet. Veteen liukenemattoman eli geeliytymättömän kuidun saantilähteitä ovat kasvikset ja täysjyväviljavalmisteet.

VHH-ruokavalion noudattaminen tuntui aluksi osalle vaikealta, mutta täsmentäviä kysymyksiä tuli päivittäin. Kehotin kaikkia lukemaan tuoteselosteita tarkemmin kaupassa käydessään. Tuoteselosteista täytyy näkyä ruoka-aineen tietyt pitoisuudet. Tärkeää on katsoa sokerin määrä. Kevyttuotteita ohjasin käyttämään harkitusti, koska ne sisältävät suuren määrän sokeria.

Määrittele montako liikakiloa sinulla on muistaen että jokaisen elimistö on oma herkkä kokonaisuutensa. Erilaisuuteen on monia syitä: sukupuoli, ikä, omaksuttu ruokavalio, aikaisemmat dieetit ja perinnöllisyys. Sen tähden on vaikea sanoa, montako kiloa viikossa voi laihtua. Eräät laihtuvat kilon, toiset vähemmän. Monien kohdalla todetaan aluksi reilu pudotus ja sitten loivempi lasku. Ei pidä huolestua, vaikka aikaa kuluisi enemmän kuin joltakin toiselta tuttavapiirissä. Jokainen on ehkä jo muodostanut käsityksesi, siitä paljonko haluaisi laihtua. Arvaan, että jokainen olisi ikionnellinen, jos pääsisi eroon vaikka vain neljästä tai viidestä kilosta. Kehottaisin olemaan vaativampi, Jos olet kunnianhimoinen ammatissasi, olet sitä myös linjojen suhteen.

Tiedän kokemuksesta, että psykologisesti ei ole hyvä aloittaa kielloista. Aluksi yritin korostaa kaikkea, mikä on sallittua. Tämä osoittautui käytännössä melko pitkäpiimäiseksi, sillä sallittujen aineiden luettelo on loputon. Kiellettyjen aineiden luettelo taas on niin lyhyt ja tärkeä että on viisasta aloittaa aluksi siitä.

SEURANTA

Ohjasin ryhmäläisiä tarkastelemaan omaa kehoa peilin edessä ilman vaatteita. Se aiheutti vilkasta keskustelua, koska oman kehon virheet eivät miellyttäneet. Kuitenkin meissä kaikissa on jotain kaunista, joten kaikkien piti löytää itsestään hyviä puolia, ei vain huonoja. Kaikki rasvapoimut on tunnettava ja analysoitava itsekseen oman kehon tila. Näin voi valmistautua muutokseen ja seurata sen toteutumista sopivin väliajoin.

Muiden mielipiteillä ja vallitsevilla kauneusihanteilla ei ole merkitystä, jos et itse pysty hyväksymään ulkonäköäsi. Jos et omasta mielestäsi ole hyväksyttävä sellaisena kuin olet, ei kukaan muukaan ajattele niin. Ja kääntäen, mitä enemmän arvostat itseäsi sellaisena kuin olet, sitä rennompi olet ja enemmän voimavaroja pystyt irrottamaan ulospäin, uusiin suuntiin ja ympäristöösi. Kaikki siis saa alkunsa sinusta itsestäsi, joten kiinnitä heti huomiota tähän seikkaan.

Jokaisen pitäisi aivan ensimmäiseksi huomata oma erikoislaatuisuutensa: värit, piirteet, ruumiinosat, raajat, muodot, mittasuhteet ja ulkonäön yksityiskohdat yhdistyvät sinussa eri tavalla kuin kenessäkään muussa. Ymmärrä, että olet ainutlaatuinen eikä kukaan muu ole täysin samanlainen. Tunnusta, että näin on, vaikka yhdistelmä ei olisikaan sinusta erityisen onnistunut tai edes hyväksyttävä.

Seuraavana mielikuvaharjoitus siitä, miten suhtaudut omaan kehoosi. Jotta voisit suhtautua kasvoihisi ja vartaloosi rennosti ja luonnollisesti, sinun täytyy ensin todella nähdä itsesi – ehkä ensimmäistä kertaa. Riisuudu alastomaksi ja asetu kokovartalopeilin eteen. Tarkastele ulkonäköäsi ja hyviä puoliasi yksityiskohta yksityiskohdalta. Ole objektiivinen, älä liian kriittinen. Sinulla voi olla voimakas selkä, hyvät hartiat, kimmoisa iho, suora ryhti, kiinteät rinnat, vahvat ja kiinteät hiukset, pienet kädet ja jalat, juuri oikeat mittasuhteet, pitkät raajat, naisellinen takamus, pyöreä lantio, kehittyneet jalkojen lihakset, kaunis kaula, näyttävät kulmakarvat, pitkät silmäripset, korkeat poskipäät, kirkkaat silmät, terveet hampaat, täyteläinen suu. Yritä kuvailla ruumiinosiasi käyttämättä omaa makuasi ilmaisevia, tunnepitoisia arvioita ja sanoja, kuten sievä, vanha, liian paksu jne. Kuka sitten oletkin, huomaat, että sinussa on melkoisesti ilonaiheita ja todella melko paljon kelpaavaa. Sano se ääneen. Tarkkaile itseäsi huolellisesti ja ylistä kaikkea mistä pidät ja minkä hätätilassa voisit hyväksyä. Tämä oman itsesi perusteellinen tarkastelu hämmentää sinua ensi alkuun, mutta tee se uudelleen vastahakoisuudestasi huolimatta, mieluiten joka päivä, silloin se sujuu helpommin. Myöhemmin löydät lisää ominaisuuksia ja vahvoja puolia, joista voit iloita ja olla ylpeä. Aina kun ajattelet ulkonäköäsi, mietit vain sitä, mistä pidät – ei muuta. Tämä harjoitus kuulostaa ehkä oudokseltaan kauhealta omaan napaan tuijottamiselta, mutta se on itse asiassa täysin päinvastaista. Pääset nimittäin eteenpäin ainoastaan vapautumalla omasta ulkonäöstäsi ja hyväksymällä sen täysin.

Kun aloitimme ryhmässä, mittasimme vyötärönympärykset ja punnitsimme osanottajat. Omista mitoista ei tarvinnut kenenkään yleisesti keskustella, eikä antaa toisille niistä tietoa. Kuitenkin aika avoimesti keskustelimme siitä, mikä kenelläkin oli ongelmana.

Varasin ajan Kemi – Tornion ammattikorkeakoulun terveydenhoito-oppilaitoksen Terveys-pysäkille. Mukaan lähti kuusi innokasta kehostaan kiinnostunutta ryhmäläistä. Kaikkien mielestä mittaus oli tosi mielenkiintoinen ja tulos ei hämmästyttänyt ketään, koska kaikki tiesivät jo entuudestaan oman kehon tilan. Eli useammalla oli rasvaa kertynyt ”vääriin paikkoihin” tai joidenkin lihasten tasapaino ei ollut riittävän hyvä.
Painoindeksi (Body Mass Index, BMI) on mittaluku, jolla painoa arvioidaan pituuden ja painon suhteena ja se ilmoittaa painon suhteen pituuden neliöön (kg/m2). Painoindeksi voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Se on käytetyin ja käyttökelpoisin painoon perustuva lihavuuden ja laihuuden osoitin.

Normaalipainoisen painoindeksi on välillä 18,5 - 24,9. Nämä viiterajat soveltuvat parhaiten 18–60 -vuotiaille aikuisille. Ennen pituuskasvun loppumista painoindeksiä ei yleensä tule käyttää lihavuuden tai laihuuden arvioimisessa. Ikääntyneillä ihannepainoindeksi voi olla jonkin verran suurempikin, mutta tarkkoja ohjearvoja ei ole olemassa. Painoindeksi voi olla kohonnut myös lihaksikkuuden takia; varsinkin kehonrakentajien lihasmassa on niin suuri, että painoindeksin käytölle ei ole perusteita. Jos kuitenkin lihaksikkaan henkilön vatsan ympärysmitta on suuri muuhun vartaloon verrattuna, silloin jo painoindeksiluokassa "lievä lihavuus" voi olla kyse lihavuudesta.

Kun painoindeksin arvo on alle 17, voidaan puhua merkittävästä alipainosta ja arvon ollessa alle 15 sairaalloisesta alipainosta. Alipaino altistaa luukadolle eli osteoporoosille. Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä suurempia ruoka-annoksia, usein energiapitoisia välipaloja eikä rasvaa ole tarvetta kaihtaa. Jos hän on himoliikkuja, jatkossa voisi olla liikkumisessa vähän maltillisempi.

Vyötärönympärys mitataan noin kaksi senttimetriä navan yläpuolelta paljaalta iholta uloshengityksen jälkeen. Mittanauha asetetaan vaakasuoraan, ja painon tulee olla molemmilla jaloilla. Mittanauha ei saa kiristää eikä olla löysällä.

Vyötärönympärys on painoa parempi terveysindikaattori. Jos vyötärönympäryksesi ylittää länsimaisille ihmisille asetetut arvot, on syytä aloittaa elintaparemontti: tarkistaa ruokavalio ja lisätä liikuntaa. Näin voit välttää vyön pitenemisen ja painon karkaamisen ongelmalihavuudeksi, jolloin monien sairauksien, muun muassa uniapnean, tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riski lisääntyvät merkittävästi.

LIIKUNTA

Seuraavaksi tutustuimme kuntosalin tarjoamiin palveluihin. Ryhmässä suhtauduttiin eri tavoin kuntosaliharjoitteluun, mutta mukaani sain neljä henkilöä, joista yksi perui vielä samana päivänä. Varasin salilta henkilön, joka opasti meitä laitteiden käytössä.

Perimän mukaan saamme tietyn lihasmassan, joka sitten muokkautuu lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja ikääntymisen aikana. Muokkaavia tekijöitä ovat muun muassa fyysinen työ, fyysinen urheiluharjoittelu, ravinto, ikä, sairaudet ja onnettomuudet. Lapsilla on lihaskudosta noin 25 prosenttia painostaan, tavallisella terveellä miehellä noin 45 ja naisella noin 35 prosenttia. Ikääntyessä lihasmassan suhteellinen osuus vähenee.

Aikuisella voimaharjoittelu on tärkein lihaskasvua aikaansaava menetelmä. Perusmekanismi on se, että myofibrillaaristen proteiinien (lähinnä aktiini- ja myosiiniproteiinit) määrä lihaksessa kasvaa. Nämä proteiinit suurenevat, ja saavuttaessaan tietyn koon ne puoliintuvat. Siten solun sisällä proteiinien määrä kasvaa, ja vaaditaan lisää tilaa. Näin solu kasvaa eli hypertrofioituu.

Lisäksi venytys tai venytyksen puute vaikuttaa solun pituuteen. Venytys pidentää lihasolua, mikä on tärkeää, jotta lihaksen nopeus ja toimintalaajuus kasvavat. Lihaksen poikkipinta-alan lisääntyminen luonnollisesti vaikuttaa lihaksen voiman kasvuun.

Ihmisen lihassolujen lukumäärä tuskin kasvaa harjoittelullakaan kovin paljon, vaan se on voimakkaasti geneettisesti säädelty. Kun lihassolut kasvavat, lihaksen tukikudoksen määrä näyttää kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa myofibrillaaristen proteiinien kasvun kanssa. Lihassolujen kasvaessa solujen proteiinisynteesikapasiteetin pitää myös lisääntyä, jotta saadaan aikaan entistä enemmän proteiineja ja kasvua.

Mikäli tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa ja –voimaa tulee energiansaannin olla kulutusta suurempaa. Tällöin energiankulutuksesta jää rakennusaineita yli lihasten kasvamista varten. Sopiva energian liikasaanti on noin 300–500 kcal/vek yli kulutuksen, jolloin painonnoususta suhteellisen suuri osa on lihasmassaa – tämä edellyttää luonnollisesti myös lihasmassan/voiman lisäämiseen tähtäävää harjoittelua.

Tanssi on minun henkilökohtainen harrastukseni, joten siihen liittyvä liikunta ja mielen virkistys ovat minun sydäntäni lähellä. Harrastan lavatanssia, ryhmätanssia ja Argentiinalaista tangoa. Pyysin tango-porukasta miehiä tanssittamaan ryhmäni naisia tunniksi tanssikoulun salille. Osallistujia tanssi- ja kauneuspäivää tuli vain kolme. Ja miehiä oli myös kolme ja tuttu tanssinopettaja oli mukana meitä ohjaamassa. Hän ohjasi meitä fuskun pyörteisiin. Kaikki mukana olleet olivat tosi tyytyväisiä ja kiitos siitä upeille miehille, jotka uhrasivat lauantaipäivästä osan meitä varten. Sen jälkeen olin varannut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kosmetologiopiskelijoita, jotka tekivät meille käsi- ja jalkahoidot. Sen jälkeen menimme syömään. Päivä oli todella piristävä, vaikkakin olisin toivonut enemmän osanottajia.

Mitä enemmän tanssitaan sitä kovemmalla musiikki soi ja hymy ihmisten huulilla levenee. Vääräänkään suuntaan pyöriminen ei menoa haittaa ja kömmähdyksille nauretaan yhdessä. Tanssissa parasta on liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen. Tanssin harrastajien ikähaarukka on yleensä 20–80 vuotta. Nuoria vetää tunneille muun muassa televisiossa pyörivät tanssiohjelmat, jotka osoittavat, ettei tanssi ole enää vain keski-ikäisten ihmisten harrastus. Lavatanssin maailma ei ole enää vain vanhojen ihmisten maailma. Tanssi ei kuulu enää vain yleissivistykseen vaan se on myös kivaa. Tunnilla kuullaan vanhojen iskelmäkappaleiden lisäksi myös puhdasta rockia.

Näihin Jorma Uotisen sanoihin kiteytyy tanssimisen ydin. Paritanssiharrastus Suomessa elää nousukauttaan. Yhtenä kannustimena on televisio-ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Ohjelma on saanut alkunsa Englannista, missä sitä on esitetty nimellä Let's Dance.

Muitakin syitä paritanssiharrastuksen nousuun löytyy. Tanssi on paitsi hauskaa, se on myös erinomaista kuntoliikuntaa. Tämä liikuntamuoto tuottaa sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista kuntoa. Lisäksi se on työkykyä ylläpitävää ja sairauksia ennalta ehkäisevää toimintaa. Paritanssi on kuin terapiaa, joka antaa voimia arjessa jaksamiseen!

Paritanssissa liikkuminen yhteisessä rytmissä saavuttaa kaikkein vaihtelevimmat ja kiehtovimmat muotonsa. Yhteinen liike ja yhteinen rytmi muodostaa tanssinautinnon yhdessä toisen ihmisen kosketuksen ja läsnäolon kanssa. Paritanssi harrastuksena tuottaa kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia. Se kohentaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa. Harrastajien näkövinkkelistä paritanssikulttuurin toivotaan säilyvän kaikkine ilmenemismuotoineen elävänä ja monipuolisena harrastuksena, ihmisen eräänlaisena perustarpeena ja yhdessäolon muotona, sekä kehittyvän edelleen. Tanssi liittää ihmisiä yhteen. Tanssi todella on tapa elää!

KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET

Kaikkihan me haluamme jaksaa paremmin, näyttää kauniimmilta ja olla hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä vireessä. Saavutamme nämä kaikki syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti, unohtamatta henkisen puolen hoitamista. Kuitenkin näihin asioihin kiinnittyminen ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen on melko vaikeaa.

Oikeastaan tämän tutkimuksen aihe kehittyi tämän ryhmän toiminnan aikana. Kun sovimme tapaamisaikoja ja tapahtumia, joihin kaikki olivat alussa sitoutuneet, se tuntuikin tosi haastavalta. Usealla oli jotain tärkeämpää tekemistä silloin, kun olin suunnitellut jotain yhteistä tapaamista. Siitä sain idean tehdä kysely ryhmäläisille, mikä teki vaikeaksi sitoutua asiaan, joka oli kaikille meille tärkeää. Laadin kyselylomakkeen, jossa pyrin määrittelemään kysymykset niin, että siinä tulee selville, mikä oli sitoutumisessa helppoa ja mikä vaikeaa.

Annoin kaikille samanlaisen kyselylomakkeen, joihin pyysin vastaamaan rehellisesti. Vaihtoehtokysymyksiä oli 12 ja omin sanoin melkein kaikki vastasivat myös.

Tässä tutkimuksessa puolet vastaajista oli sitä mieltä, että sitoutuminen oli helppoa ja puolet vastasi, että vaikeaa. He, jotka vastasivat sitoutumisen olevan helppoa, olivat kiinnostuneita kaikista hyvinvoinnin ylläpitämistä toiminnoista. Ikäjakauma oli tasaista molemmissa mielipiteissä. Kun tarkastelen tuloksia, olen jakanut ryhmän, sitoutuneet ja ei-sitoutuneet. Ruokapäiväkirjan pitäminen koettiin haastavaksi molemmissa ryhmissä, mutta sitoutuneiden ryhmässä päiväkirjaa pidettiin aktiivisemmin. Oman kehon analysointi oli helpompaa niille, jotka pitivät tärkeänä myös kuntosalin ja tanssi- ja kauneuspäivän merkitystä omalle hyvinvoinnille. Näihin molempiin toimintoihin oli kylläkin valitettavan vähän osanottajia. Useammalla oli jokin muu henkilökohtainen meno sille päivälle, vaikka asiasta sovittiin hyvissä ajoin. Ryhmässä totutus oli helpompaa niille, jotka sitoutuivat tähän. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen oli helpompaa sitoutuneille kuin ei-sitoutuneille. Testauksissa kävi suurin osa ryhmästä, mutta tärkeänä elämäntapamuutoksessa pitivät mittausta sitoutuneet henkilöt. Molemmat olivat tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä mittausten aikaväliin.

Tässä sitoutuneet-ryhmän kommenttejä:
Ryhmä innosti, syntyi uusia ahaa-elämyksiä.
Jossakin määrin vaikeus on siinä, että tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä.
Tulokset motivoi, ruokkii itse itseään.
KG-lehden kilpailussa mukana – 26 kg
Lyhyet kokoontumiset sopivaan aikaan, ennen työpäivää tai jälkeen, eikä liian useasti.
Keskusteltavaa, ei mitään pitkiä luentoja.
Tälläiset ryhmässä toteutettavat yhteiset terveysryhmät sitouttavat suurimman osan jäsenistä toimimaan terveyden edistämisen hyväksi.
Yhdessä asioista puhuminen on taatusti hyödyllistä jokaiselle.
Tykkäsin kovasti mittauksista, ruokapäiväkirjan pitämisestä ja tapaamisistamme.
Toisaalta olen muutenkin orientoitunut laadukkaan ruuan ja terveellisen ruuan ylläpitoon, joten ehkä muille ryhmän jäsenille saattoi tulla enemmän uutta tietoa. Kuitenkin kokonaisuutena yhdessäolo ja kivat tapahtumat (InBody jne…) sekä ruokapäiväkirjan kirjoittamisesta käydyt keskustelut saivat miettimään omaa ruokavaliota uudelleen.
Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Ei-sitoutuneen-ryhmän kommetteja:
Olkapää, selkä, lonkka ja polvivaivat sekoittivat koko homman.
Ei löytynyt tarpeeksi tahtoa ja motivaatiota sitoutua VHH-ruokavalioon, liikkuminen myös kivuliasta.
Keskeyttäminen, koska vaikea sitoutua, koska alussa en päässyt osallistumaan tapaamisiin, jolloin hyvä asia vain jäi.
Ajatus todella hieno, nyt oli vika osallistujassa. Sitoutuminen ei 100 prosenttista.
Ohjaaja innostava, syksyllä omin voimin noudattamaan ruokavaliota, innostus jäi.
Kesää vastaan todella vaikeaa, koska oli menoja päällekkäin ja sairastuminen etten voinut osallistua tanssi- ja kauneuspäivään.
Mielenkiintoinen ja hyvä asia, mutta itsestäni pettynyt, kun en osallistunut kunnolla.

POHDINTA

Tutkiessani näitä vastauksia tuli mieleen ajatus, että miellä kaikilla on pyrkimys siihen, että jaksaisimme paremmin ja osaisimme nauttia elämästä terveenä. Kuitenkin luomme itsellemme monia esteitä siihen, että pidämme itsestämme huolta ja olemme siinä myös itsekkäitä. Mielestäni kaikkein tärkeintä on oma hyvinvointi. Kun voimme hyvin, annamme ympärillemme positiivisia signaaleja, jotka tulevat myös meille takasin positiivisuutena.

Kaikkeen tähän täytyy löytää motivaatio. Se voi löytyä ryhmästä, jossa liikumme tai työyhteisön keskustelevasta ilmapiiristä. Joskus motivaation voi löytää myös sen kautta, että oivaltaa kuinka tärkeä oma terveys on. Osalle se selviää vasta lääkärissä käynnin jälkeen. Painonpudotus ja painonhallinta ovat kaksi eri asiaa. Kun olemme saavuttaneet ihannepainon, sen ylläpitäminen osoittautuu usein vaikeaksi. Kun voi hyvin se näkyy ihmisen ulkonäössä ja se motivoi myös kanssaihmisiä noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja.

Moni ryhmän jäsen on löytänyt uutta ja pystynyt muuttamaan vanhoja, ei hyväksi havaittuja toimintatapoja. Hyvin helposti torjumme hyväksi tiedostamamme muutokset, olemmehan elämän aikana tottuneet tiettyihin rutiineihin. Näiden muuttaminen on aina vaikeampaa, mitä kauemmin olemme noudattaneet omia toimintatapoja. Muutos vaatii voimakasta määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, varsinkin ruuan ja liikunnan osalta. Monenlaisia syitä löytyy muutoksen esteeksi, vaikka meillä on valtava määrä tietoa käytettävissämme. Sen me kaikki tiedämme, että mikään ihmedieetti tai ostosteeveen laite ei voi tehdä ihmeitä. Minulle, heti kaikki-periaate ei toimi elämäntapamuutosta tavoiteltaessa.

LÄHTEET

Painetut lähteet

Alasuutari, Pertti 1999, Laadullinen tutkimus. Osuuskunta vastapaino. Tampere.

Clayman Charles B 1993, Terve ruuansulatuselimistö, Gummerus kirjapaino OY.

Enander Barbara 1994, Kaunis aikuinen nainen. Otava, Helsinki.

Lounais-Lappi 14.7.2011, artikkeli: Tanssi ei ole enää keski-ikäisten harrastus.

Nevala Ritva 2007, ”Tanssi on tapa elää” paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajan omien käsitysten valossa. Pro-gradu-tutkielma.

Sundqvist, Christer 2009, Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Kopio Niini. Tampere.

Tavi Varpu 2001, Syö hyvin ja laihdu. WS Bookwell Oy. Juva.

Virkkala, Anneli ja Sakari 2005, Putaan kartanon lääkekaappi. Hyvä Olo OY.

Sähköiset lähteet

CPAP-Klubi: http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=22. Luettu 21.10.2011.

Terve.fi: http://www.tohtori.fi/?page=2381134. Luettu 2.10.2011.

Dopinglinkki:
http://www.dopinglinkki.fi/ravitsemus-ja-liikunta/lihaskasvunsaatelumekanismit-ja-harjoittelu. Luettu 3.10.2011.