Tässä tulee opiskelija Vladimir Heiskasen närästysartikkelin toinen osa.
Viisitoista minuuttia närästyksen vaihtoehtoisista hoidoista
”Ei pysty, on niin hapokasta.” - Olli Hokkanen
Edellisessä kirjoituksessani Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä totesin, että mahahappojen vähentäminen tavallisella närästyslääkityksellä ei ole välttämättä pitkällä aikavälillä kaikin puolin terveellistä. Nyt kerron mitä muita vaihtoehtoja on tutkimusten mukaan ehdotettu.
1) Ruokayliherkkyydet voivat aiheuttaa närästysoireita
Pari vuotta sitten tiedelehdessä The American Journal of Gastroenterology julkaistiin hyvin kiinnostava tutkimusartikkeli.(1) Tutkimukseen oli valikoitu kuusitoista närästyksestä kärsivää ja seitsemän tervettä henkilöä, joista kukaan ei käyttänyt närästyslääkkeitä. Heidän ruokayliherkkyyksiä selvitettiin verikokeella, minkä jälkeen heidän ruokavalioistaan poistettiin nämä testin mukaan ongelmalliset ruoat.
Ruokavaliomuutoksen tehoa tarkasteltiin jokaisella koehenkilöllä vähintään kolmen kuukauden ajan. Kuudestatoista närästysongelmaisesta kymmenen pääsi näin oireistaan kokonaan eroon ja kuudella lääkitys auttoi kohtalaisesti.
Mielenkiintoista tutkimuksessa oli myös se, että närästyksestä kärsivillä henkilöillä yliherkkyyksiä oli selvästi enemmän kuin terveillä. Verikokeen yhteydessä yliherkkyysreaktion voimakkuus jokaiselle ruoka-aineelle arvioitiin asteikolla 1-3. Terveistä koehenkilöistä kenelläkään ei ollut kolmannen asteen yliherkkyysreaktiota millekään ruoalle, ja vain yhdellä oli toisen asteen yliherkkyysreaktio. Sen sijaan närästyksestä kärsivillä yliherkkyyksiä oli paljon enemmän: useimmilla 3-5, mutta yhdellä jopa 12 yliherkkyyttä.
Miten käytännössä selvittää omat ruokayliherkkyydet? Minulla ei ole tästä kokemuksia, mutta pariin otteeseen olen kuullut Food Detective -kotitestiä kehuttavan. Tai ehkä lääkärikin osaa auttaa tässä? Huomatkaa, että Food Detective on melko kallis testi, maksaa 94 euroa. Toisaalta, mikäli se paljastaa merkittäviä yliherkkyyksiä, ehkä se on ihan hintansa väärti?
2) Melatoniini on tepsinyt tehokkaasti kahdessa eri tutkimuksessa
Nyt on kyse lääkkeestä/hormonista, johon yleensä vaaditaan resepti (vaikka välillä luontaiskaupoissa näkyy myös reseptivapaata tuotetta). Siksi suosittelen kaikille kriittistä suhtautumista seuraaviin tietoihin.
Brasilialaisessa viiden vuoden takaisessa tutkimuksessa kokeiltiin vaihtoehtoista hoitotapaa närästysongelmiin.(2) Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään:
- Ryhmä A (176 henkilöä) otti kerran päivässä melatoniinia, L-tryptofaania, B12-vitamiinia sekä paria muuta ravinnetta sisältävän kapselin.
- Ryhmä B sai tavanomaisen 20 mg annoksen PPI-lääke omepratsolia, jota närästykseen usein määrätään
Molemmille ryhmille lääkkeitä oli jaettu 40 päiväksi. Tämän ajan jälkeen ryhmässä A kaikki (100%) olivat päässeet oireistaan eroon. Ryhmässä B oireista oli päässyt eroon 65.7%.
Melatoniiniryhmässä ainoana sivuvaikutuksena oli uneliaisuus, mutta se koski 90.3 prosenttia koehenkilöistä. Tämän ohella tosin puhuttiin myös unen paranemisesta, joten en tiedä missä määrin sivuvaikutus oli haitallinen. PPI-lääke omepratsolia syöneistä 7 kärsi ripulista, kaksi päänsärystä, kolme korkeasta verenpaineesta ja neljä uneliaisuudesta. Päänsärystä kärsineet koehenkilöt jättivät tutkimuksen kesken.
Lisäksi myös Egyptissä tehtiin viime vuonna pienempi tutkimus, jossa kokeiltiin melatoniinia närästysoireisiin.(3) Tutkimuksessa seitsemän koehenkilöä käytti 8 viikon ajan omepratsolia, yhdeksän koehenkilöä käytti melatoniinia ja kahdeksan koehenkilöä käytti molempia yhtäaikaa. Neljän viikon kohdalla yhdistelmähoito oli ollut tehokkain (vain yhdellä närästystä) ja melatoniinihoito vähiten tehokas (kolmella närästystä), mutta kahdeksan viikon kohdalla kaikki koehenkilöt ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä.
Eräs erittäin kiinnostava seikka jälkimmäisessä tutkimuksessa oli, että tutkimuksen alussa havaittiin että närästyksestä kärsivillä henkilöillä oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä koehenkilöillä . En tosin tiedä, mikä havainnon kliininen merkitys on. Toisessa tutkimuksessa havaittiin että erosiivisessa refluksitaudissa (limakalvovaurioita aiheuttava närästys) myös yölliset melatoniinitasot olivat tavallista matalammat ja lisäksi oireiden vakavuus korreloi yöllisten melatoniinitasojen kanssa(4). Tosin ei-erosiivisessa refluksitaudissa tilanne oli toisenlainen, eli yölliset melatoniinitasot olivat matalampia.
Kaikesta huolimatta, melatoniini on ilmeisesti närästysoireisiin potentiaalisesti tehokas hoito ja olisi hyvä, mikäli aihetta käsiteltäisiin lisää vaikkapa oikeiden ammattilaisten puolesta.
3) Mahahappolisät
Mielenkiintoinen juttu närästyksessä on se, että kyse ei ilmeisesti ole välttämättä liiasta happotuotannosta. Kyse on ennemminkin ruokatorven alasulkijan löystymisestä, jolloin happoa vain mahtuu kätevästi kulkemaan pieniä määriä väärään paikkaan. Ja näyttäisi siltä, että tämä alasulkija voi toimia paremmin silloin kun mahalaukku on tarpeeksi hapokas, mistä voinee päätellä että mahahappojen puutteessa happojen pääsy ruokatorveen voi olla todennäköisempää kun normaalitilanteessa!(5)
Apteekeissa myydään reseptivapaata Hypochylin-lääkettä, joka sisältää glutamiinihappo-suolahappoa, joka todistetusti nostaa mahalaukun happamuutta.(6) Lisäksi luontaistuotekaupat myyvät betaiini-suolahappoa (betaine HCl) joka sekin ilmeisesti lisää mahahapon määrää. Yritin jokin aika sitten lukea eri keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia betaiini-suolahaposta. Osaa se ei auttanut millään tavalla, osalla se tuntui pahentavan närästystä, mutta...
...osallapa se auttoi kuulemma kovasti! Yleisestikin moni koki sen parantavan ruoansulatusta, vähentävän turvotusta ja jopa poistavan närästyksen, jonka pitäisi esimerkiksi Rennie-mainoksen mukaan johtua useimmiten liioista hapoista. Lisäksi muitakin parannuksia oloon on havaittu, esimerkiksi lihaskramppien katoaminen oli yleinen hyöty. Joillakin myös akne ja eräällä henkilöllä jopa lievä psoriaasi katosi suolahappotableteilla.
Tunnettu urheiluvalmentaja Charles Poliquin on eräitä suolahappolisän suurimpia suosittelijoita. Kaisa Jaakkola on kääntänyt hänen tekstejänsä suomeksi. Maksimoi suorituskykysi suolahapon avulla käsittelee juuri suolahappolisän käyttöä. Artikkelissa suorastaan ylistetään suolahappolisää jonkin sortin yleislääkkeenä, jota useimmat tarvitsevat. Itse olen sitä mieltä, että Poliquinilla on usein tapana liioitella asioita, mutta kieltämättä mahan happamuuden lisääminen näyttäisi ainakin toimivan usein, ihan keskustelupalstaviestejä lukien! Lisäksi luulisi että luonnostaan mahahapon puutteesta kärsivillä on samoja allergia- ja muita ongelmia, joita myös närästyslääkkeiden käyttäjillä ilmenee. Eikös hapon palauttamisen pitäisi estää näitä ongelmia?
Mutta taas kerran, kyse on lääkeaineesta, jonka kanssa on oltava varovainen ja jota on tarkoitus käyttää lääkärin valvonnassa! Lisäksi on syytä huomata, että kliinisiä tutkimuksia suolahappolisän vaikutuksesta närästykseen ei olla ilmeisesti tehty!
Mainitsisin lisäksi tästä senkin, että ilmeisesti kohta 1 kannattaa huomioida ennen tätä! Ruokayliherkkyydet voivat mahdollisesti vähentää mahahappojen eritystä. Ainakin lehmänmaitointoleranssista kärsivillä vauvoilla happoeritys on tavallista alhaisempaa, kunnes ongelmia aiheuttavan lehmänmaidon käyttö lopetetaan.(7)
4) Huonosti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio
Olen saanut lukea keskustelupalstoilla moneen otteeseen, kuinka vähähiilihydraattinen ruokavalio on pelastanut useita ihmisiä refluksitaudin kynsistä. Myös tutkimusnäyttö näyttää tukevan heidän kokemuksiaan, joillakin ihmisillä vähähiilihydraattinen ruokavalio voi oikeastikin tehota oikein hyvin närästykseen.(8,9)
Mikä mahtaa olla vaikutuksen teoriapuoli? En tiedä, mutta ainahan voi spekuloida. Eräs netissä ehdotettu teoria on, että helikobakteeri pylori aiheuttaisi närästystä ja imeytymättömät hiilihydraatit kasvattaisivat tämän bakteerin lukumäärää. Toisaalta tutkimusnäyttö ei näytä tukevan ajatusta, että helikobakteeri pylorin poistaminen vähentäisi närästystä ainakaan kaikilla.
Huomattavaa on kuitenkin se, että ärtyvä suoli ja närästys korreloivat vahvasti keskenään.(10) Ehkäpä suoliston, eikä mahalaukun, bakteeriongelmat selittävät hiilihydraattirajoituksen hyödyn? Mikäli arvaus on tosi, itse hiilihydraattirajoitusta tehokkaampi keino voisi olla FODMAP-rajoitus tai mahdollisesti SCD-ruokavalio.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä (vähäinen) tutkimusnäyttö näyttäisi koskevan lähinnä vähähiilihydraattista ruokavaliota eikä mikään muu ole kovin selvää.
5) Hätävaihtoehtona leikkaus
Myös fundoplikaatio-niminen leikkaustoimenpide on tehokas hoito närästykseen.(11) Mielestäni on kuitenkin järkevää ajatella leikkauksen olevan aivan viimeinen oljenkorsi närästysvaivaan.
Lopuksi
Tämän artikkelin luonne on pohtiva, en missään nimessä kehoita ketään ottamaan minkäänlaisia ohjeita tekstin sisällöstä. Lisäksi otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja huomautuksia mahdollisista virheistä.
Kirjoittelen myös Valtsun terveysblogia, jossa pohdin erilaisia terveysaiheisia asioita.
Kiitän Christeriä kun hän tarjosi näkyvän julkaisupaikan närästyskirjoituksilleni! Tämän ja edellisen kirjoitukseni inspiraation lähteinä ovat toimineet erityisesti Chris Kresser blogikirjoituksineen, Jonathan Wrightin mahahappoaiheiset kirjat Why Stomach Acid Is Good For You ja Your Stomach, Charles Poliquinin provosoiva mahahappokirjoitus sekä ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen tiedot, joskin tiedon keruu on tapahtunut pitkälti PubMed-hakupalvelua itsenäisesti kahlaamalla.
Edellisessä kirjoituksessani Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä totesin, että mahahappojen vähentäminen tavallisella närästyslääkityksellä ei ole välttämättä pitkällä aikavälillä kaikin puolin terveellistä. Nyt kerron mitä muita vaihtoehtoja on tutkimusten mukaan ehdotettu.
1) Ruokayliherkkyydet voivat aiheuttaa närästysoireita
Pari vuotta sitten tiedelehdessä The American Journal of Gastroenterology julkaistiin hyvin kiinnostava tutkimusartikkeli.(1) Tutkimukseen oli valikoitu kuusitoista närästyksestä kärsivää ja seitsemän tervettä henkilöä, joista kukaan ei käyttänyt närästyslääkkeitä. Heidän ruokayliherkkyyksiä selvitettiin verikokeella, minkä jälkeen heidän ruokavalioistaan poistettiin nämä testin mukaan ongelmalliset ruoat.
Ruokavaliomuutoksen tehoa tarkasteltiin jokaisella koehenkilöllä vähintään kolmen kuukauden ajan. Kuudestatoista närästysongelmaisesta kymmenen pääsi näin oireistaan kokonaan eroon ja kuudella lääkitys auttoi kohtalaisesti.
Mielenkiintoista tutkimuksessa oli myös se, että närästyksestä kärsivillä henkilöillä yliherkkyyksiä oli selvästi enemmän kuin terveillä. Verikokeen yhteydessä yliherkkyysreaktion voimakkuus jokaiselle ruoka-aineelle arvioitiin asteikolla 1-3. Terveistä koehenkilöistä kenelläkään ei ollut kolmannen asteen yliherkkyysreaktiota millekään ruoalle, ja vain yhdellä oli toisen asteen yliherkkyysreaktio. Sen sijaan närästyksestä kärsivillä yliherkkyyksiä oli paljon enemmän: useimmilla 3-5, mutta yhdellä jopa 12 yliherkkyyttä.
Miten käytännössä selvittää omat ruokayliherkkyydet? Minulla ei ole tästä kokemuksia, mutta pariin otteeseen olen kuullut Food Detective -kotitestiä kehuttavan. Tai ehkä lääkärikin osaa auttaa tässä? Huomatkaa, että Food Detective on melko kallis testi, maksaa 94 euroa. Toisaalta, mikäli se paljastaa merkittäviä yliherkkyyksiä, ehkä se on ihan hintansa väärti?
2) Melatoniini on tepsinyt tehokkaasti kahdessa eri tutkimuksessa
Nyt on kyse lääkkeestä/hormonista, johon yleensä vaaditaan resepti (vaikka välillä luontaiskaupoissa näkyy myös reseptivapaata tuotetta). Siksi suosittelen kaikille kriittistä suhtautumista seuraaviin tietoihin.
Brasilialaisessa viiden vuoden takaisessa tutkimuksessa kokeiltiin vaihtoehtoista hoitotapaa närästysongelmiin.(2) Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään:
- Ryhmä A (176 henkilöä) otti kerran päivässä melatoniinia, L-tryptofaania, B12-vitamiinia sekä paria muuta ravinnetta sisältävän kapselin.
- Ryhmä B sai tavanomaisen 20 mg annoksen PPI-lääke omepratsolia, jota närästykseen usein määrätään
Molemmille ryhmille lääkkeitä oli jaettu 40 päiväksi. Tämän ajan jälkeen ryhmässä A kaikki (100%) olivat päässeet oireistaan eroon. Ryhmässä B oireista oli päässyt eroon 65.7%.
Melatoniiniryhmässä ainoana sivuvaikutuksena oli uneliaisuus, mutta se koski 90.3 prosenttia koehenkilöistä. Tämän ohella tosin puhuttiin myös unen paranemisesta, joten en tiedä missä määrin sivuvaikutus oli haitallinen. PPI-lääke omepratsolia syöneistä 7 kärsi ripulista, kaksi päänsärystä, kolme korkeasta verenpaineesta ja neljä uneliaisuudesta. Päänsärystä kärsineet koehenkilöt jättivät tutkimuksen kesken.
Lisäksi myös Egyptissä tehtiin viime vuonna pienempi tutkimus, jossa kokeiltiin melatoniinia närästysoireisiin.(3) Tutkimuksessa seitsemän koehenkilöä käytti 8 viikon ajan omepratsolia, yhdeksän koehenkilöä käytti melatoniinia ja kahdeksan koehenkilöä käytti molempia yhtäaikaa. Neljän viikon kohdalla yhdistelmähoito oli ollut tehokkain (vain yhdellä närästystä) ja melatoniinihoito vähiten tehokas (kolmella närästystä), mutta kahdeksan viikon kohdalla kaikki koehenkilöt ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä.
Eräs erittäin kiinnostava seikka jälkimmäisessä tutkimuksessa oli, että tutkimuksen alussa havaittiin että närästyksestä kärsivillä henkilöillä oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä koehenkilöillä . En tosin tiedä, mikä havainnon kliininen merkitys on. Toisessa tutkimuksessa havaittiin että erosiivisessa refluksitaudissa (limakalvovaurioita aiheuttava närästys) myös yölliset melatoniinitasot olivat tavallista matalammat ja lisäksi oireiden vakavuus korreloi yöllisten melatoniinitasojen kanssa(4). Tosin ei-erosiivisessa refluksitaudissa tilanne oli toisenlainen, eli yölliset melatoniinitasot olivat matalampia.
Kaikesta huolimatta, melatoniini on ilmeisesti närästysoireisiin potentiaalisesti tehokas hoito ja olisi hyvä, mikäli aihetta käsiteltäisiin lisää vaikkapa oikeiden ammattilaisten puolesta.
3) Mahahappolisät
Mielenkiintoinen juttu närästyksessä on se, että kyse ei ilmeisesti ole välttämättä liiasta happotuotannosta. Kyse on ennemminkin ruokatorven alasulkijan löystymisestä, jolloin happoa vain mahtuu kätevästi kulkemaan pieniä määriä väärään paikkaan. Ja näyttäisi siltä, että tämä alasulkija voi toimia paremmin silloin kun mahalaukku on tarpeeksi hapokas, mistä voinee päätellä että mahahappojen puutteessa happojen pääsy ruokatorveen voi olla todennäköisempää kun normaalitilanteessa!(5)
Apteekeissa myydään reseptivapaata Hypochylin-lääkettä, joka sisältää glutamiinihappo-suolahappoa, joka todistetusti nostaa mahalaukun happamuutta.(6) Lisäksi luontaistuotekaupat myyvät betaiini-suolahappoa (betaine HCl) joka sekin ilmeisesti lisää mahahapon määrää. Yritin jokin aika sitten lukea eri keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia betaiini-suolahaposta. Osaa se ei auttanut millään tavalla, osalla se tuntui pahentavan närästystä, mutta...
...osallapa se auttoi kuulemma kovasti! Yleisestikin moni koki sen parantavan ruoansulatusta, vähentävän turvotusta ja jopa poistavan närästyksen, jonka pitäisi esimerkiksi Rennie-mainoksen mukaan johtua useimmiten liioista hapoista. Lisäksi muitakin parannuksia oloon on havaittu, esimerkiksi lihaskramppien katoaminen oli yleinen hyöty. Joillakin myös akne ja eräällä henkilöllä jopa lievä psoriaasi katosi suolahappotableteilla.
Tunnettu urheiluvalmentaja Charles Poliquin on eräitä suolahappolisän suurimpia suosittelijoita. Kaisa Jaakkola on kääntänyt hänen tekstejänsä suomeksi. Maksimoi suorituskykysi suolahapon avulla käsittelee juuri suolahappolisän käyttöä. Artikkelissa suorastaan ylistetään suolahappolisää jonkin sortin yleislääkkeenä, jota useimmat tarvitsevat. Itse olen sitä mieltä, että Poliquinilla on usein tapana liioitella asioita, mutta kieltämättä mahan happamuuden lisääminen näyttäisi ainakin toimivan usein, ihan keskustelupalstaviestejä lukien! Lisäksi luulisi että luonnostaan mahahapon puutteesta kärsivillä on samoja allergia- ja muita ongelmia, joita myös närästyslääkkeiden käyttäjillä ilmenee. Eikös hapon palauttamisen pitäisi estää näitä ongelmia?
Mutta taas kerran, kyse on lääkeaineesta, jonka kanssa on oltava varovainen ja jota on tarkoitus käyttää lääkärin valvonnassa! Lisäksi on syytä huomata, että kliinisiä tutkimuksia suolahappolisän vaikutuksesta närästykseen ei olla ilmeisesti tehty!
Mainitsisin lisäksi tästä senkin, että ilmeisesti kohta 1 kannattaa huomioida ennen tätä! Ruokayliherkkyydet voivat mahdollisesti vähentää mahahappojen eritystä. Ainakin lehmänmaitointoleranssista kärsivillä vauvoilla happoeritys on tavallista alhaisempaa, kunnes ongelmia aiheuttavan lehmänmaidon käyttö lopetetaan.(7)
4) Huonosti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio
Olen saanut lukea keskustelupalstoilla moneen otteeseen, kuinka vähähiilihydraattinen ruokavalio on pelastanut useita ihmisiä refluksitaudin kynsistä. Myös tutkimusnäyttö näyttää tukevan heidän kokemuksiaan, joillakin ihmisillä vähähiilihydraattinen ruokavalio voi oikeastikin tehota oikein hyvin närästykseen.(8,9)
Mikä mahtaa olla vaikutuksen teoriapuoli? En tiedä, mutta ainahan voi spekuloida. Eräs netissä ehdotettu teoria on, että helikobakteeri pylori aiheuttaisi närästystä ja imeytymättömät hiilihydraatit kasvattaisivat tämän bakteerin lukumäärää. Toisaalta tutkimusnäyttö ei näytä tukevan ajatusta, että helikobakteeri pylorin poistaminen vähentäisi närästystä ainakaan kaikilla.
Huomattavaa on kuitenkin se, että ärtyvä suoli ja närästys korreloivat vahvasti keskenään.(10) Ehkäpä suoliston, eikä mahalaukun, bakteeriongelmat selittävät hiilihydraattirajoituksen hyödyn? Mikäli arvaus on tosi, itse hiilihydraattirajoitusta tehokkaampi keino voisi olla FODMAP-rajoitus tai mahdollisesti SCD-ruokavalio.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä (vähäinen) tutkimusnäyttö näyttäisi koskevan lähinnä vähähiilihydraattista ruokavaliota eikä mikään muu ole kovin selvää.
5) Hätävaihtoehtona leikkaus
Myös fundoplikaatio-niminen leikkaustoimenpide on tehokas hoito närästykseen.(11) Mielestäni on kuitenkin järkevää ajatella leikkauksen olevan aivan viimeinen oljenkorsi närästysvaivaan.
Lopuksi
Tämän artikkelin luonne on pohtiva, en missään nimessä kehoita ketään ottamaan minkäänlaisia ohjeita tekstin sisällöstä. Lisäksi otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja huomautuksia mahdollisista virheistä.
Kirjoittelen myös Valtsun terveysblogia, jossa pohdin erilaisia terveysaiheisia asioita.
Kiitän Christeriä kun hän tarjosi näkyvän julkaisupaikan närästyskirjoituksilleni! Tämän ja edellisen kirjoitukseni inspiraation lähteinä ovat toimineet erityisesti Chris Kresser blogikirjoituksineen, Jonathan Wrightin mahahappoaiheiset kirjat Why Stomach Acid Is Good For You ja Your Stomach, Charles Poliquinin provosoiva mahahappokirjoitus sekä ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen tiedot, joskin tiedon keruu on tapahtunut pitkälti PubMed-hakupalvelua itsenäisesti kahlaamalla.
Kommentteja saa tulla!
Omakohtaisesti voisin todeta, että itselläni närästys loppui VHH ruokavalion avulla ja kuten jutussa mainittiin, niin myös allergia ja astma helpottui. Melatoniinia olen käyttänyt tarvittaessa talvella unihäiriöihin ja aikaerorasituksiin (pimeällä ei jostain syystä väsytä), eli olisiko niin, että melatoniini vaikuttaa välillisesti refluksitautiin helpottamalla unihäiriöitä, joka edelleen helpottaa refluksitautia (stressin/kortisonin vähenemisen myötä). Alhaiset melatoniini tasot on muuten liitetty alzheimeriin ja parkinsonin tauteihin. Meltoniini on siinä mielessä tärkeä juttu, koska se vaikuttaa hormonituotantoon(perusaineenvaihdunta), mm. kasvuhormoniin ja kilpirauhashormoniin. Unihäiriöt(lyhyet yöunet) taas tunnetusti lisäävät lisäksi sepelvaltimotauteja, SV-tauteja ja aivohalvauksia. Vanhemmiten melatooniinin eristys vähenee, Joten tosiaankin melatoniiniin pitää kiinnittää huomiota jos on unihäiriöitä sekä vanhuksilla.
VastaaPoistaKiitos kommentista Teme!
VastaaPoistaKuten tekstistä kävi ilmi, itse olen vielä jossain määrin pihalla melatoniiniasioista. Tähän mennessä olen ajatellut että luonnollinen vuorokausirytmi saavutetaan parhaiten niin että ollaan yöllä mahdollisimman pimeässä ympäristössä (ei keinovalaistusta) ja päivällä taas päivänvalossa (jossa on paljon kirkkaampaa kuin sisätiloissa).
Ja mikäli noin tekee, melatoniinitasot yöllä ovat luultavasti aika korkeat ja päivällä taas tosi matalat koska päivänvalo vähentää melatoniinin eritystä.
Ja luulen että mahdollisesti järkevintä ei ole pyrkiä vain korkeisiin yöllisiin melatoniinitasoihin (melatoniinitableteilla) vaan siihen että ne olisivat yöllä mahdollisimman korkeat ja päivällä päivänvalon seurauksena taas todella matalat. En ole lukenut kaikkea tutkimusta aiheesta mutta toistaiseksi lukemani tutkimukset puoltaa kyseistä ajatusmallia.
Yksi esimerkki. Eräässä tutkimuksessa ihmiset sulattivat päivällisaterian hiilihydraatit paljon paremmin kun olivat ensiksi olleet tunteja kirkkaan (5000lux) lampun edessä, minkä seurauksena heillä oli luonnollisesti päivällä alhaiset melatoniinitasot (ja sitten ruokaa sulatellessa illalla/yöllä matalat tasot). Mutta jos he viettivät illan kirkkaan lampun edessä, niin yöllä nautitun iltapalan hiilihydraatit sulivat merkittävästi huonommin. Ja ihan loogista, ei illalla ikinä olekaan luonnostaan hirveän kirkasta.
Eräs akne.org -foorumin tyyppi havaitsi että itse pystyi syömään ruokaroskaa (tortilla, cola) ja palkokasveja ilman ruoansulatusvaivoja sen jälkeen kun hän alkoi viettämään päivänvaloa mahdollisimman kirkkaissa olosuhteissa. Eli joko päivänvalossa tai hankkimiensa älyttömän kirkkaiden toimistolamppujen edessä. Hän oli ennen teorioinut että tämä toimisi akneen, ja hän pääsi kikkailunsa avulla aknesta eroon. Mutta mikäli hän lopetti nämä kikkailunsa, akne palasi parin päivän viiveellä.
Tutkimuksissa on havaittu että huono uni on juu yhteydessä vähän kaikkeen. En ole lukenut hirveästi siitä kuitenkaan mutta esim tämä teksti oli aika säväyttävä: http://wholehealthsource.blogspot.com/2010/10/big-sleep.html
Hmm... Pitkäksi meni kommentti. Ehkä toimii ihan hyvänä jatkona itse artikkelin melatoniini-ihmettelyille.
- Vladimir Heiskanen
Teme,
VastaaPoista"eli olisiko niin, että melatoniini vaikuttaa välillisesti refluksitautiin helpottamalla unihäiriöitä, joka edelleen helpottaa refluksitautia (stressin/kortisonin vähenemisen myötä)."
Tähän en osaa vastata. Pari paperia on ainakin tullut, joissa pohditaan mahdollisia mekanismeja melatoniinin toimivuudelle. Niistä saattaisi löytyä jonkinlainen selitys. Lukematta vielä ovat... Intuitiivisesti ajatellen unen laadun paraneminen voisi kyllä selittää paljon. Käsittääkseni stressi yhdistetään monesti närästykseen.
- Vladimir
Tuli vaan mieleen, että eikös melatoniinin toiminta aktivoidu vasta, kun valoisasta siirrytään pimeään (pimeähormoni)?
VastaaPoistaEli kun suomessa talvella on pimeää, niin aktivoituuko melatoniinin eritys kunnolla jos päivän valoa ei tule ? Eli toisin sanoen olisiko niin, että osa suomalaisista kärsivät talvella enemmän masennuksesta, närästyksestä, hitaasta kasvusta, unihäiriöistä kuin kesällä ?
Aikaisemmin oli sanonta että lapset kasvaa kesällä, sopisi mun mielestä analogiaan.
Teme,
VastaaPoistaAinakin valoisuus on tosi merkittävä melatoniinitasojen säätelijä. Saattaa muutkin seikat vaikuttaa siihen, mutta nämä asiat ovat minulta vielä opiskelematta.
Joku oli sitä mieltä, että jos oleskellaan jatkuvasti aivan pimeässä, niin melatoniinitasot ovat jatkuvasti keskikorkeat mutta eivät sitten päivällä laske riittävästi eivätkä myöskään nouse yöllä ylös. Ja jos oltaisiin päivällä jossakin tosi kirkkaassa, niin yöllä pimeys saisi melatoniinitasot taivaisiin.
En myöskään tiedä onko suomalaisilla esim uniongelmia tai närästystä enemmän talvella. Vuorokausirytmin ohella esimerkiksi D-vitamiini voisi selittää tässä paljon. Se näyttäisi kuitenkin suojaavan aika monilta sairauksilta.
Melissa McEwen juuri kirjoitti blogissaan että hänellä vähähiilihydraattinen paleoruokavalio auttoi aluksi tosi hyvin ruoansulatusongelmiin ja närästykseen. Tilanne tosin paheni sitten myöhemmin. Nykyisin hänkin syö runsashiilihydraattisesti mutta edelleen melko "kivikautisen" kaavan mukaan. Sellainen on nykyään näköjään nousussa kun monilla karppaus ei tunnukaan toimivan niin hyvin pitkällä aikavälillä.
Proteiineista. Olen 1-diabeetikko ja käytän proteiinia n: 2 g/painokilo tai vähän alle. Hiilihydraatteja n.70 g. Ateriat 3x /vrk ja aina saman kokoisina, jolloin insuliinit voi pistää samankokoisina. Voirasvaa paistoon. Uskokaa tai älkää, mutta hypot ovat harvinaisia ja nekin ovat mietoja. Yöhypoja ei ole ollut sen jälkeen kun tämä ruokavio lähti luistamaan. Hemoglobiinisokeri on n. 5% tuntumassa. Mitatut vaihtelevat 4...7 välillä. Jaksaa marjastaa ettei välttämättä ole ravinnon puutetta. Kuitenkin harkiten on mentävä. Joku puhui närästyksesta. Sekin hävisi uuden ruokavalion myötä. Suosittelen tutkimaan ja kokeilemaan. Ks. netistä "Dr Bernstein"
VastaaPoistaHyvää juttua Valtsu!
VastaaPoistaKiitos Reijo! :P
VastaaPoistaMinulta oli lääkärin määräämä närästyslääke lopussa ja muistin setäni käyttäneen närästykseen teelusikallisen ruokasoodaa ja vettä päälle. Siis kokeilin tuota konstia. Tuloksena pari röyhtäisyä ja närästys ja mahan polte poissa. Lääkäriltä kuulin, että ruokasooda muuttuu mahassa lähinnä ruokasuolaksi mahahapon takia, joten sen käyttöä hän ei suorastaan kieltänyt.
VastaaPoista