Reeniä raakaruualla

**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa äskettäin valmistunut ravintovalmentaja Tuija Kauppinen teki opinnäytteensä raakaruoan merkityksestä kuntoilijalle. Opinnäytteen "Reeniä raakaruualla" lyhennelmä saattaa teitä kiinnostaa.

Reeniä raakaruualla 

Ravintovalmentajakoulutuksen opinnäytetyö
Tuija Kauppinen
2012

Taustaksi

Tuija Kauppinen tutustui ensimmäisen kerran raakaruokaan maaliskuussa 2011, jolloin hän osallistui joogaohjaaja Magnus Appelbergin (http://syomiseniloa.blogspot.com) järjestämälle raakaruokakurssille Rovaniemellä. Tuon kurssin innoittamana hän kokeili samaisena keväänä normaalin paastoviikon sijasta täysin raakaruoalla elämistä. Olo oli huikea. Kevyt mutta energinen. Jaksoi liikkua täysillä! Normaalin paaston aikana liikkuminen oli jäänyt kevyeen ulkoiluun, joogaan ja uintiin.

Tuija osallistui syksyllä 2011 toistamiseen Magnuksen kurssille ja oli tuolloin jo tutustunut lukemattomiin muihin blogeihin, joista oli löytänyt kokeiltavaksi mielenkiintoisia raakaruokareseptejä. Ravintovalmentajakurssin opinnäytetyön innoittamana Tuija oli koko toukokuun 2012 raakaruokavaliolla. Tarkoituksena oli testata sitä, kuinka tällä ruokavaliolla jaksaa treenata intohimoinen kuntoilija (ei sentään kilpaurheilija).

Mitä on raakaruoka?

Raakaruoka on niin Suomessa kuin maailmallakin varsin uusi ilmiö, jota ruokatrendiksikin voitaisiin kutsua. Käsitteenä se on kuitenkin yhtä vanha kuin ihmislaji itse, sillä ennen tulen teon keksimistä esi-isämme söivät vain kuumentamatonta tuoreruokaa. Tuoreruoka tai raakaruoka on siis meille geneettisesti lajityypillistä ruokaa!

Nykyisin syötävä raakaravinto poikkeaa luolissa eläneiden esi-isiemme ruokavaliosta, mutta perusajatus on sama: kasvispainotteinen, kypsentämätön, luonnonmukainen ja ravinnerikas ruokavalio. Monet alkuperäiskansat noudattavat tällaista ruokavaliota vielä tänäkin päivänä. Kyse ei siis ole pyörän keksimisestä uudelleen vaan ennemminkin omille juurille palaamisesta.

Sveitsissä tehtiin 1800-luvun lopulla ensimmäisiä varteenotettavia tieteellisiä tutkimuksia raakaruoasta ja sen hyödyistä. Nykyisin raakaruuasta on saatavilla runsaasti kirjallisuutta ja netti on pullollaan käyttäjien kokemuksia ja blogeja raakaruokailuun liittyen. Raakaruokailu sisältääkin nykyisin monia eri suuntauksia monipuolisista hyvin kapea-alaisiin. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa raakaruokavaliota vaan erilaisia suuntauksia.

Tuija kannattaa itse monipuolisuutta, jota hän valottaa tuonnempana lisää. Raakaruoka tarkoittaa siis mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, jota ei lämmitetä yli 42 asteen, koska liika kuumentaminen tuhoaa ruoassa olevia tärkeitä entsyymejä, vitamiineja ja hivenaineita. Entsyymejä tarvitaan mm. aineenvaihdunnassa ruuan sulatukseen ja ravintoaineiden imeytymiseen sekä ylipäätänsä elimistön erilaisiin kemiallisiin reaktioihin.

Ruuansulatuksessa itse ruuasta saatavat entsyymit esisulattavat ruokaa ja osallistuvat sen jälkeen yhdessä kehon tuottamien ruuansulatusentsyymien kanssa ruuan sulatukseen ja ravintoaineiden imeytykseen. Näin ruuansulatusentsyymejä erittävä haima pääsee normaalia vähemmällä, mikä puolestaan lisää elimistön käyttöikää.

Moni saattaa miettiä, eikö kuumentamaton raakaruoka ole täynnä bakteereja ja siten vaarallista elimistölle? On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisessä on kymmenen kertaa enemmän bakteereja kuin omia soluja. Bakteerit itse asiassa antavat meille elintärkeää suojaa. Bakteereja on toki hyviä ja huonoja.

Raakaruoka ylläpitää elimistön hyvää bakteerikantaa ja vahvistaa näin immuniteettia. Hapattaminen lisää erityisesti suoliston toimintaa tukevien maitohappobakteerien määrää.

Raakaruokailijana pidetään yleensä henkilöä, joka syö vähintään 75 % ruoastaan kuumentamattomana. Tämän katsotaan riittävän kumoamaan kuumennetun ruuan aiheuttamat haitat.

Raakaruokailijan ruokavalio koostuu pääasiallisesti marjoista, hedelmistä, vihanneksista, juureksista, merilevistä, palkokasveista, siemenistä, pähkinöistä ja kylmäpuristetuista öljyistä. Tuijalla raakaruokailuun kuuluvat myös raakamaito sekä jossain määrin myös raakamaidosta kypsytetty juusto ja kuivaliha, vaikka ne tiukan käsityksen mukaan eivät kuulu raakaruokailun ideologiaan.

Koska ruokaa ei kuumenneta, raakaruoan valmistuksessa ei tarvita hellaa ja uunia, vaan muun muassa tehosekoitinta, monitoimikonetta ja kuivuria - terävää veistä unohtamatta. Raakaruoasta käytetään usein myös nimitystä elävä ravinto. Elävä ravinto on kuitenkin vain yksi raakaruokailun suuntaus, ikäänkuin raakaruokakäsitteen alakategoria. Elävässä ravinnossa entsyymisisältö on vieläkin korkeampi liotuksen, idätyksen ja hapatuksen ansiosta. Idut ja hapankaali ovat tyypillistä elävän ravinnon ruokaa.

Miksi raakaruokaa?

Raakaruoan suurin etu on sen ravintotiheys tai ravinnerikkaus, miten vain asian haluaa ilmaista. Koska ruuan kypsentäminen vähentää olennaisesti ruoka-aineiden ravintosisältöä, on kuumentamattoman ruuan syömisessä kyse itse asiassa ravintoaineiden maksimoimisesta. Toki merkitystä on sillä millaisia raaka-aineita käyttää.

Raakaruokailijat suosivatkin usein luomua, koska luomutuotteet sisältävät tutkitusti enemmän ravinteita. Lisäksi niissä ei ole ylimääräisiä, monesti ihmiselle haitallisia kemikaaleja, jotka omalta osaltaa estävät ravinteiden maksimaalista hyödyntämistä.

Toinen merkittävä etu raakaruokailussa on se, että verensokeri pysyy tasaisena, minkä ansiosta olo on energinen ja ajatus kirkas. Tuija huomasi itse tarvitsevansa myös vähemmän unta, mikä saattoi osittain johtua valoisista kevätöistä. Hän oli kuitenkin kuullut myös muiden raakaruokailijoiden kertovan samanlaisesta kokemuksesta. Tuija ei osaa sanoa onko vähemmällä unella toimeentulemisessa mitään kehumista, mutta ei siinä mitään pahaakaan ole, jos olo on energinen.

Yksi syy energisyyteen on myös se, että elimistön ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa ruuansulatuksen eteen. Tämä siis siksi, että entsyymien, joita ei ole tuhottu kuumentamalla, ansiosta ruuansulatus nopeutuu. Näin energiaa jää ikäänkuin muuhun käyttöön. Energisyyttä tuo varmasti myös se, että raakaruoan syönti kallistaa happo-emäs-tasapainoa emäksiseen suuntaan.

Happamuutta lisääviä ruoka-aineita ovat mm. liha, sokeri ja maitotuotteet, jotka siis yleensä puuttuvat raakaruokailijan repertuaarista.

Jaksaako raakaruualla treenata?

Tuija söi sellaisia määriä raakaruokaa kuin tuntui hyvältä, kehoa kuunnellen ja herkkuja unohtamatta. Erityisesti Tuija haluaisi kuitenkin nostaa esiin proteiinin, sillä raakaruokailijat törmäävät usein samaan kysymykseen kuin kypsennettyä kasvisruokaa syövät: kuinka saat riittävästi proteiinia? Korostihan Juha Hulmikin luennollaan proteiinin merkitystä liikkujalle. Hänen mukaansa proteiinin optimaalinen tarve urheilijalla yksilöstä ja lajista riippuen on 1.4-2.5 g/kg vuorokaudessa. Tuijalla tämä tarkoittaisi noin 100-120 g/vrk.

Raakaruokailijan on varsin helppo saada riittävästi laadukasta proteiinia. Esimerkiksi siemenissä, pähkinöissä, iduissa, merilevissä, tattarissa ja quinoassa on runsaasti proteiinia. Spirulinassa huikeat 70 g / 100 g! Vastoin monien luuloa, myös vihreissä lehtivihanneksissa kuten lehti- tai parsakaalissa on proteiinia. Emme tarvitse tiettyjä ruoka-aineita, kuten lihaa, vaan elimistölle välttämättömiä ravintoineita. Vaikka lihansyöjä saisi riittävästi proteiinia, voi hänen ruokavalionsa olla muutoin varsin ravinneköyhää.

Jotkut väittävät, että kasvispainotteinen raakaruoka on jopa keitettyä eläinperäistä ruokaa proteiinipitoisempaa, sillä kuumentamisen myötä elimistö ei pysty hyödyntämään ruuan proteiinia täysimääräisesti.

Tuijan on tosin myönnettävä, että hän ei onnistunut saavuttamaan optimaalista päivittäistä proteiinimäärää raakaruualla. Muita makroravintoaineita, hiilihydraatteja ja hyvälaatuisia rasvoja, sekä mikroravintoaineita eli vitamiineja, hivenaineita ja mineraaleja hän uskoo saaneensa riittävästi lukuunottamatta magnesiumia ja D-vitamiinia, joita hän otti palautumisen tehostamiseksi purkista.

Kaiken kaikkiaan Tuija tunsi olonsa erittäin energiseksi, treenit kulkivat hyvin ja hän myös palautui hyvin, eikä hän missään vaiheessa tuntenut itseäni nälkäiseksi.

Yhteenveto

Tämän oman empiiriseen ”ihmiskokeen” perusteella Tuija voisi yhteenvetona vastata opinnäyte työn kysymykseen "Jaksaako raakaruualla treenata?" myöntävästi, eli kyllä jaksaa ainakin Tuijan kaltainen kuntoilija, jonka tavoitteena ei niinkään ole kasvattaa massaa kuin saada itselleen hyvää mieltä. Lihasmassan kasvattaminen on raakaruualla varmasti haastavaa. Olisikin kiinnostavaa selvittää onko se mahdollista. Kaiken kaikkiaan raakaruuasta on tullut keskeinen osa Tuijan päivittäistä ruokavaliota, josta noin puolet nautitaan raakana.

Lähteet:

www.raakaruokaa.com
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/raakaruoka-raakaavoimaa-ravinnosta
http://www.living-foods.com/faq
http://www.kristensraw.com/why_raw_details_benefits.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00562
Mea Salo: Hellaton kokki - raakaravintoa kasviksista, 2. painos, Moreeni, 2012
Miia Saastamoinen: Luonnollista! Syömisen syvin olemus, Atena Kustannus 2012
Terveysopisto Saluksen ALO-kurssin materiaali
Juha Hulmin luentomateriaali