Lapsi tottuu herkästi suolaan

Jos lapsi saa runsaasti suolaa sisältäviä ruokia, suun makureseptorit tottuvat sen makuun. Tämä johtaa asiantuntijoiden mukaan siihen, että monet lapset saattavat syödä suolaa saman määrän kuin aikuiset. Suolan saannin vähentäminen puolella alentaa lasten verenpainetta merkitsevästi, selviää ensimmäisestä aiheesta tehdystä meta-analyysistä, joka julkaistiin Hypertension -lehdessä. Tunnettua on, että verenpaineen aleneminen puolestaan voi vähentää huomattavasti sydänkohtausten, aivohalvausten ja sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riskiä aikuisiässä. Mitä korkeampi verenpaine on lapsuudessa, sitä korkeampi se on myös aikuisiässä.

Ensimmäisten elinkuukausien aikana lapsi saa hyvin vähän suolaa rintamaidon (ja korvikkeiden) kautta. Pikkulapsille tarkoitettuihin ruokiin suolaa ei saa lisätä.

Jeffrey A. Cutler and Edward J. Roccella. Salt Reduction for Preventing Hypertension and Cardiovascular Disease: A Population Approach Should Include Children

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 31.10.2006 ja Hypertension 48: 818-819, 2006

Kentucky Fried Chicken luopuu lähes täysin transrasvoista

Ahkera sivujeni lukija Jari S vihjaa (KIITOS!), että kovan painostuksen takia Kentucky Fried Chicken luopuu lähes kaikkien tuotteidensa osalta transrasvojen käytöstä huhtikuussa 2007. He ovat kuulemma löytäneet vaihtoehtoisen öljyn, joka ei sisällä transrasvoja, ja jota krantut amerikkalaiset suostuvat napostelemaan. McDonaldsin elintarvikevalvonta ei vielä ole edennyt asiassa. Noita transseja lisätään yhä hampurilaisiin, ranskalaisiin perunoihin ym. ja korvaavia öljyjä ei ole löytynyt. Wendy's vetää kaiken markkinahuomion puoleensa, ilmoittamalla jo kesällä 2006, että luopuivat transrasvoista. Tämä on oikeaa kilpailua! Mikä on Hesburgerin tilanne? Kysyin tätä heiltä, mutta ymmärrettävästi heillä menee aikaa vastauksen kehittelyyn. Kerron sitten kun vastaus saapuu, mitä transrasvoista ajatellaan tuolla Hesessä.

Hurraa! Tässä on juhlan paikka!

Jos pikaruoka on huonoa, niin transrasva se vasta pirullista onkin ja laukaisee minussa tällaisen kontrolloimattoman populismin puuskan (SORRY!). Verisuonet menevät tukkoon ja sydänkohtausten vaara nousee merkittävästi. Eikö olisi jo korkea aika viranomaisten täällä Suomessakin painostaa näitä transrasvoja ruokaamme päästäviä yrityksiä parannukseen?

Lähteet: Nimimerkki Jari S. ja BBC Health News, 30.10.2006

Mitä tarkoittaa urheilijan sydän?

Eräällä luennolla keskustelimme taannoin vilkkaasti "urheilijan sydämestä" (Athlete's heart). Olen pikkuisen yrittänyt perehtyä asiaan ja kirjoitan tässä lyhyen selvityksen löydöksistäni.

Kun urheilija kuolee äkillisesti, pettää hänellä usein sydän, mutta haluaisin korostaa, että urheilun vaikutus sydämen anatomiaan ja fysiologiaan ei pääsääntöisesti ole ollut menehtymisen syy. Yleensä tärkeämpinä vaikuttavina asioina on ollut sydänlihaksen tulehdus, anabolisten steroidien runsas käyttö ym. Urheilu sinänsä on terveellistä ja sydäntä vahvistavaa, sanoo mm. tohtori Oakley.

Mitä tarkoittaa urheilijan sydän? Urheilijan sydämellä tarkoitetaan urheilijalla tapahtuvaa sydämen rakenteen ja toiminnan fysiologista muutosilmiötä. Terveellä urheilijalla voi kuulua rutiinitarkastuksessa sivuääniä sydämestä ja moni lääkäri on ymmällään kun monet näistä sydämen muutoksista muistuttavat kliinisiä tautitiloja. Monilla urheilijoilla lääkäri löytää hitaan sykkeen (bradykardia) ja sydämen työvaiheessa (systolia) heikon sivuäänen. Voi myös kuulua ns. kolmas sydänääni, joka on tyypillinen sepelvaltimotaudissa. Sen sijaan sydämen lepovaiheessa (diastolia) ei sivuääntä saa kuulua ja se johtaakin jatkotutkimuksiin. Sydänfilmissä (EKG) voidaan usein nähdä monia muutoksia: esimerkiksi ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkos, haarakatkoksia, merkit oikean ja/tai vasemman kammion suurentumisesta ja ST-T- muutoksia. Toisen asteen eteis-kammiokatkosta tavataan ajoittain urheilijoilla lepotilassa, mutta syketaajuuden noustessa se häviää. Lue tästä erinomainen artikkeli EKG:sta (englannin kielellä, en vielä löytänyt hyvää suomenkielistä artikkelia).

Suurentunut iskutilavuus ja alhaisempi syke. Kovasta harjoittelusta johtuen urheilijan sydämessä tapahtuu mukautumista. Sydämen sykettä valvoo tahdosta riippumaton systeemi, joka on jakautunut kahteen osaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan. Sympaattinen hermosto pyrkii yleensä lisäämään sykettä ja sydämen iskutilavuutta kun parasympaattinen toimii päinvastoin. Urheilijalla tilanteeseen vaikuttaa kuitenkin tosi paljon enemmän elimistössä tapahtuneet muut muutokset, kuten luurankolihasten toiminnan tehostuminen ja hapentarveen väheneminen. Luurankolihakset ja hengityselimistö viestittävät, että nyt sydämen ei tarvitse lyödä niin nopeasti. Suurentunut iskutilavuus johtuu sydänkammion lihasten voimistumisesta ja kammion laajentumisesta. Yhdellä sydämenlyönnillä sydämestä lähtee isompi verimäärä liikkeelle. Sydämen pumppaustoimintaa säätelee myös laskimoiden kautta palautuva verimäärä. Mitä enemmän verta palautuu, sitä enemmän vaaditaan sydämeltä pumppaustehoa. Sympaattisten ja parasympaattisten hermosäikeiden kautta tapahtuva sydämen valvonta on siis tärkeässä roolissa. Se voi muuttaa sydänlihaksen supistumistaajuutta ja -vireyttä tilanteen mukaan. Sympaattisen järjestelmän teho peruastuu syketaajuuden ja supistumisvireyden nousuun ja parasympaattinen hermostoärsytys johtaa hitaampaan sydämen sähköiseen ärsytykseen. Osoituksena sydämen mahtavasta mukautuvuudesta voidaan sanoa, että sydän levossa päästää lävitseen 5-6 litraa verta minuutissa. Kovassa fyysisessä kuormituksessa iskutilavuuden ja syketaajuuden nousun ansiosta tämä voi nousta jopa 20-40 litraan minuutissa.

Saavatko kaikki urheilijat urheilijan sydämen? Ilmeisesti kaikki urheilijat eivät koe sydämessään niin dramaattisia muutoksia, että ne näkyisivät sydänkäyrässä (EKG) tai kuuluisivat sivuääninä stetoskoopin läpi. Urheilijan sydämelle tyypillisten muutosten kehittyminen riippuu monista eri tekijöistä eikä muutosten aikataulusta ja kehittymisnopeudesta ole varmaa tietoa. Eräiden tutkimusten mukaan jo 14-16-vuotiailla nuorilla urheilijoilla on todettu 3 vuoden aktiivisen harjoittelun jälkeen urheilijan sydämeen sopivia EKG-muutoksia ja sydänlihaksen kasvua harjoittelemattomiin verrattuna. Pikajuoksijoilla on todettu sydämen ultraäänitutkimuksissa vasemman kammion laajentumaa ja lievää sydänseinämän lihaskasvua. Kestävyysjuoksijoilla sydämeen kehittyy tilavuusylikuormitus, josta syystä kammio myöskin laajenee ja tapahtuu pikajuoksijoita merkittävämpi seinämän lihaskasvu. Jälkimmäisillä todetaan myös vasemman eteisen laajentumaa pitempiaikaisen ylikuormitustilan seurauksena. Voimailijoilla harjoittelussa on tyypillistä sydämen paineylikuormitus, jota seuraava sydänseinämien kasvu on suhteessa suurempaa kuin kammioiden laajentuma. Tohtori Morganroth ensimmäisenä erotteli urheilijan sydämen kasvun suhteen kestävyysurheilun ja voimailun aiheuttamat vaikutukset. Yllättäen naisurheilijoilla ei tavata yhtä selkeää sydämen muutosta kuin miehillä. Sydämen anatomian suhteen kannattaa kurkata Wikipedian artikkelia sydämestä.

Palautuuko urheilijan sydän normaaliksi harjoittelun loputtua? Tämä asia on ilmeisen huonosti tiedossa. Lääkäri Vesa Jokinen uskaltaa sanoa, että jo 1-3 viikkoa harjoittelun lopettamisen jälkeen on todettu vasemman kammion laajentuman ja sydänseinämän vahvistumisessa palautumista normaalitilaan. Pitkäaikaisseurannassa ainakin osalla aktiiviurheilijoista todetaan urheilijansydämeen sopivia muutoksia aktiiviuran jälkeenkin. EKG-muutosten palautumisesta ei ole paljon tutkittua tietoa, mutta sydänfilmi voi mahdollisesti normaalistua jo muutaman kuukauden harjoittelemattomuuden jälkeen. Rytmihäiriöalttius näyttäisi lisääntyvän aktiiviurheilijoilla iän myötä. Suomalaisessa veteraaniurheilijoilla tehdyssä tutkimuksessa eteisvärinää esiintyi merkittävästi enemmän urheilijoilla verrattuna verrokkeihin. Monilla kestävyysurheilijoilla on aktiiviuran jälkeen eteisvärinätaipumus ja ajoittain tahdistinta vaativa toisen tai kolmannen asteen eteiskammiokatkos.

Teidän kannattaa lukea kardiomyopotilaiden erinomaisilta sivuilta löytämäni Paavon tarina!

Tässä joitakin tiedejulkaisuja, joita tuli luettua:
Barbier J, Ville N, Kervio G, Walther G, Carre F. Sports-Specific Features of Athlete's Heart and their Relation to Echocardiographic Parameters. Herz 31 (6): 531-543, 2006
Jokinen Vesa. Urheilijansydän. Oulun yliopiston Torstai meeting, 31.10.2002
Maron BJ. Athlete's Heart. Hopkins Medicine, 15.10.2003
Morganroth J, Maron BJ, Henry WL, Epstein SE. Comparative left ventricular dimensions in trained athletes. Ann Intern Med 82 (4): 521-524, 1975
Oakley D. The Athlete's Heart. Heart 86: 722-726, 2001
Pelliccia A, Maron BJ, Culasso F, Spataro A, Caselli G. Athlete's heart in women. Echocardiographic characterization of highly trained elite female athletes. JAMA 276 (3): 211-215, 1996
Pluim BM, Zwinderman AH, van der Laarse A, van der Wall EE. The athlete's heart. A meta-analysis of cardiac structure and function. Circulation 101 (3): 336-344, 2000

Miten laihdutus onnistuu?

Helsingin Sanomat julkaisi maanantaina 23.10.2006 värikkään jutun laihdutuskuureista. Viikko jutun julkaisemisen jälkeen suomalaiset ovat kertoneet mielipiteensä lehden keskustelupalstalla. Tällä hetkellä on kasassa lähes 400 mielipidettä ja lisää tulee vielä muutaman jutun verran päivässä. Tämän päivän (30.10.2006) Helsingin Sanomissa on ihan painetussa lehdessä näitä verkkokeskustelun mielipiteitä.

Keskustelu on tavattoman mielenkiintoista! Vastakkain on kaksi ravitsemuksellista linjausta, joiden edustajiksi on saatu asiallisen tuntuinen lääkäri Ilkka Salmenkaita (hiilihydraattitietoinen (Varpu Tavin termi!), vähähiilihydraattinen vaihtoehto (VHH)) ja vankka virallistieteellisen linjauksen kannattaja Kansaneläkelaitoksen tutkija Paula Hakala, joka kehottaa syömään runsaasti hiilihydraatteja ja vähentämään runsasrasvaisia ruokia, koska niistä liiat kalorit kertyvät helpoimmin. Paula saa arvovaltaista taustatukea keskustelupalstalla pääjohtaja Pekka Puskalta ja johtaja Mikael Fogelholmilta. Ilkan avuksi rientävät lukuisat VHH:n puolestapuhujat, joista suurin osa kirjoittaa havainnoistaan erittäin asialliseen sävyyn.

Tässä ollaan, kuulkas, tärkeän vedenjakajan kohdalla. Elämme historiallisia aikoja. Alakarpit ovat kerrankin skarpanneet ja kaikkein räävittömin propaganda on jätetty taka-alalle. Sisäsiisteiksi heittäytyneet VHH-fanaatikot ovatkin ottaneet aseeksi rauhallisenpuoleisen argumentoinnin ja nostavat mieluummin esille ne tarkat tutkimustyöt, joita me virallistieteellistä näkökulmaa edustaneet (minä myös!) emme ole halunneet (tai itse asiassa tienneet) lukea. Minusta on kummallista, että näitä tutkimustöitä saa etsiä uusista vast'ikään perustetuista tiedelehdistä. Aniharvat vakiintuneet tiedelehdet vaivautuvat näitä juttuja julkaisemaan. Syytä en tiedä. Toistaiseksi lukemani tieteelliset selvitykset VHH:sta ovat vaikuttaneet ihan päteviltä. Jos kyse on arvovaltaisten tiedelehtien päätoimittajien tietoisesta valinnasta, ollaan vaarallisella polulla. Tällainen uho vie vielä tuhoon varsinkin kun tieto koko ajan täsmentyy.

Lukemieni VHH-tutkimusten perusteella voin suositella muillekin näitä juttuja luettavaksi. Ei niistä ajatusmaailma pilalle mene. Taivaallisten lihapatojen äärellä tiedämme oliko Atkins väärässä!

Vähähiilihydraattisten dieettien arviointi on minulla pahasti kesken, mutta olen huomannut, että nämä minunkin luettavana olleet linjauksen perustutkimukset ovat hyvin huolella tehty. Viimeisinkin argumentti, että emme tiedä mitään vähähiilihydraattisten dieettien pitkäaikaisvaikutuksista, on valumassa hiekkaan. Nyt on valmistunut tutkimuksia missä VHH-dieettiä on seurattu lähes kaksi vuotta. Potilaat ovat yhä hengissä ja monet ovat jääneet pysyvästi koukkuun hiilihydraattitietoisuuteen.

Katsoisin, että näiden mainittujen linjausten suhteen olisi hedelmällistä jatkaa asiallista keskustelua. Maratoonareille ja kestävyyslajien harrastajille minulla kuitenkin on vanhansorttista hapatusta edelleen tarjolla, eli nuo hiilihydraatit ovat runsain määrin ehdottoman tarpeellisia jotta pallo kulkisi ja tossu liikkuisi. Sen sijaan liikunnallisen osuuden jäädessä perin vaatimattomaksi, voin hyvin kuvitella suosittelevani vähäisempiä hiilihydraattimääriä ja panostusta hyvälaatuisiin rasvoihin ja proteiineihin.

Käykää kipinkapin lukemassa Helsingin Sanomien keskustelut!

Kommentteja saa tulla.

Runsaasti häiriöitä vanhassa blogissani

Aikaa on tuhraantunut vanhan veteraaniurheilija-blogin kanssa. Viime päivinä se on oikutellut tavallista enemmän. Olisikohan tämä uudistuneempi versio yhtään varmatoimisempi? Bloggerista en haluaisi kokonaan luopua, sillä minulla ei ole aikaa opetella uuden julkaisualustan oikkuja.

Juttua ravinnosta ja terveydestä löytyy jatkossa näistä blogeistani:

http://veteraaniurheilija.blogspot.com/ (se tuttu, vanha blogi)
http://sundqvist.blogspot.com/ (uusi blogi)
http://ravinto.vuodatus.net/ (se tuttu, vanha sisällysluettelo)