**
Mitä me vouhotamme jatkuvasti siitä terveellisestä Välimeren ruokavaliosta, kun suomalaisen ruoan saa pienellä vaivalla terveelliseksi? Täysjyväviljaa kohtuullisesti, runsaasti metsämarjoja ja kalaa, ripaus kylmäpuristettua rypsiöljyä, luonnonmukaisesti tuotettua lihaa ja sanotaan reilusti juu juureksille. Siinä resepti jolla hakataan italiaanot, kreetalaiset ja konkvistadoorit!Totuus löytyy äärikonservatiivisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmallin ja "karppaajien" harjoittaman yksipuolisen propagandan keskivälistä. Molemmat tahot syövät omaa uskottavuuttaan kaivautuessaan syvemmin poteroihinsa. Mitä fanaattisemmaksi meno yltyy, sitä enemmän karkotetaan omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä pois terveellisen ruoan parista.
Tässä teille Suomen Akatemian tutkijan tulkinta siitä millaista voisi olla kulkea turvallisesti tiedon sekamelskan keskellä nauttien suomalaisesta perusruoasta. Kannattaa miettiä mitä erikoistutkija Iris Erlund kirjoittaa!
Suositusten mukainen suomalainen ruokavalio päihittää terveellisyydessään esimerkillisenä pidetyn Välimeren maiden ruokavalion. Suomalaisen ruokavalion terveellisyyttä pönkittävät muun muassa täysjyvävilja, kala ja marjat, joita meillä on syöty jo muinaisista ajoista. Suomen Akatemian rahoittamassa SALVE-tutkimusohjelmassa ruokavalioita tutkiva erikoistutkija vertaa suomalaisten ruokailutottumuksia metsiemme sekasyöjään eli karhuun.
Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.
- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.
Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.
- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.
Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.
- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.
Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.
- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.
Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.
- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.
- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.
Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.
- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.
Suomalaiset ovat hanakoita vertaamaan omaa ruokakulttuuriaan esimerkiksi Välimeren maiden ruokiin – suomalaisen tappioksi. Suomalaista ruokaa pidetään perinteisesti epäterveellisenä ja raskaana eteläiseen verrattuna, mutta tosiasiassa jako ei ole näin yksiselitteinen.
- Itse asiassa monessa Välimeren maassa syödään nykyään melko epäterveellisesti, kun taas Suomessa on petrattu valtavasti ruokatottumusten suhteen. Aamupalakulttuuri on hyvä esimerkki: Suomessa aamupalapöydässä on perinteisesti kaura-, ohra- tai ruispuuroa, kun taas Ranskassa popsitaan sokeripullia ja croissanteja, toteaa Suomen Akatemian rahoittaman SALVE-tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund.
Välimeren ruokavalion esikuva, Kreetalta lähtöisin oleva ruokavalio sisälsi paljon kasviksia, täysjyväviljaa ja palkokasveja, mutta vain vähän lihaa ja alkoholia. Ruokavalion ja energiankulutuksen suhde oli ihanteellinen, sillä terveellisen ruokavalion lisäksi saatiin paljon arkiliikuntaa.
- Tämä alkuperäinen ruokavalio oli yleinen vielä 1950-luvulla, mutta nyt Välimeren maissa syödään paljon epäterveellisemmin ja ruokakulttuurin terveellisyys on osittain enää pelkkä myytti. Muun muassa runsaan oliiviöljyn kanssa lotraamisen seurauksena on paljon ylipaino-ongelmia.
Pohjoismaisesta ruoasta trendi maailmalla? Suomessa on pitkälti samanlainen ruokakulttuuri kuin muissakin Pohjoismaissa, ja suositusten mukaan kootut ruokavaliot ovat todella terveellisiä. Terveellisesti syöminen on meillä helppoa, sillä ruokakulttuuriin kuuluu jo perinteisesti muun muassa täysjyväviljaa, kalaa ja marjoja.
- Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn. Vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita on tarjolla paljon, ja niitä käytetään enemmän kuin muualla. Myös vihannesten ja hedelmien valikoima on hyvä ympäri vuoden, Erlund sanoo.
Kunhan suomalaiset vielä oppivat syömään enemmän unohduksiin jääneitä juureksia, yrttejä sekä palkokasveja, Erlund arvelee, että pohjoismaisesta ruokavaliosta voisi hyvinkin tulla trendikäs myös muualla maailmassa. Lähtökohta on hyvä, sillä pohjoismailla on jo valmiiksi hyvä maine hyvinvoinnin mallialueena.
- Parhaimmillaan suomalaisten elintavat ovat vähän niin kuin karhuilla: paljon kasviksia ja kalaa, vähän lihaa ja rasvaa sekä rutkasti liikuntaa ja unta. Sehän kuulostaa todella hyvältä, Erlund nauraa.
Tutkimustiedosta saadaan potkua terveelliseen ruokavalioon. Suomen Akatemian rahoittamalla SALVE-tutkimusohjelmalla pyritään tuottamaan tietoa kansanterveyden parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa sekä pohjoismaissa yleisesti käytettäviä terveellisiä ruokia että niitä biokemiallisia ilmiöitä, joihin voidaan vaikuttaa terveellisellä ruoalla.
- Kun tieto terveellisestä ruoasta lisääntyy, ihmisten on helpompi ryhtyä noudattamaan terveellisempää ruokavaliota, tutkimusohjelman erikoistutkija Iris Erlund uskoo.
- Suurimpana haasteena tällä hetkellä ovat niin sanotut makkaraperunaihmiset, joita ruoan terveellisyys ei kiinnosta. Jos ei halua tai ehdi miettiä kaupassa, mikä olikaan terveellistä, kannattaa panostaa perinteisesti suomalaiseen ruokavalioon kuuluviin, terveellisiksi tiedettyihin ruoka-aineisiin.
Erikoistutkijan suosituslista ruokaostosten terveellisyyttä miettiville sisältää suomalaisille tuttuja aineksia. Ostoskoriin kannattaa koota muun muassa täysjyvää, rypsiöljyä, marjoja, kalaa ja vähärasvaisia maitotuotteita.
- Myös erilaiset vihannekset, yrtit ja hedelmät kuuluvat laadukkaaseen ruokavalioon. Ne ovat hyviä ja herkullisia, ja niillä saadaan ruokiin väriä, variaatioita ja erilaisia makuja, Erlund lupaa.
Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 9.11.2009
Lisää kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:
Kuvailemassasi suomalaisessa ruokavaliossa ei ole mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, ettei suomessa enää laiteta ruokaa kovin yleisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Ei kalaa eikä lihaakaan. Laitetaan sitä vastoin puoli tai kokovallmisteita, eineksiä, tai syödään ihan vaan pizzeriassa tms.
VastaaPoistaLihat ostetaan valmiina paloina ja jos eteen tuodaan aito klöntti, ei sille osata tehdä mitään.
Lapset ovat niin tottuneet teollisen ruoan makuun vauvojen purkkiruoista lähtien. Katsokaa nyt kauppojen purkkiruokaosastoja! Verratkaa valmisruokaosastojen kokoa tuorevastaaviin. Se kertoo paljon.
Purkkiruokasyötetyt lapset yökkäilevät kotiruoalle ja päinvastoin.. Mutta ehkä totuttaminen teolliseen makuun on aloitettava varhain, jotta lapsoset pysyvät tyytyväisinä kouluruokaan ym ja jatkavat einesten ostoa vanhempinakin ??
Ymmärrän purkit ym einekset pahan päivän varalle, joskus tarvitaan nopeaa pöytään.
Yleistän, tietysti, mutta tällainen vaikutelma vaan tulee ihmisten kanssa keskustellessa, että äideillä ja isillä on niin paljon muutakin (tärkeämpää)hommaa, kuin hellan ääressä seisoskelu, että se vaan ei oikein jaksa kiinnostaa.
Juuri näin Riikka! Eineksille pitää tomerasti sanoa EI! Kommenttisi on kaikin puolin hyvä ja sopusoinnussa oman ajatteluni kanssa.
VastaaPoistaSuomalainen kotona valmistettu perusruoka kunniaan!
Minä en ymmärrä tuota rypsiöljyn ylistystä, eikö oliiviöljy ole lähmpänä ihmisen omaa rasvaa? Jos ihmisestä otetaan rasvanäyte ja lähetetään tutkittavaksi niin onko tulos kasvisrasvaa vai eläinrasvaa :-)
VastaaPoistaJutussa tökkäs silmään yrtit, jossain muistan mainitun pohjoisen valoisassa kesässä yrttien kehittyvän ravinnearvoiltaan ylivoimaisiksi. Ergo; EU-tukiaisia yrttilöille. ( Yrttilöille, karjalan slangia sekä uudissana yrttejä viljeleville tiloille, palstoille ym.:) )
VastaaPoistaMikäli tuo on totta.
Oliiviöljystä en luovu. Se maistuu paremmalle ja lisäksi uskon sen olevan terveellisempää. Rypsiöljyä suostun käyttämään vain ja ainoastaan uppopaistamiseen sillon harvoin kun jotain uppopaistan.
VastaaPoistaMuita suosikkeja on muunmuassa ranskalaiset ja italialaiset juustot, punaviini, jamón serrano, chorizo makkara ja kunnon kerma. Eivät varmaankaan ole THL:n suosikki listalla mutta hyvälle maistuvat ja lisäksi ihmiset näyttävät terveemmiltä niissä maissa joissa noita herkkuja popsitaan kuin monet suomalaiset täällä terveellisen elämän mallimaassa.
Meikä pisteli lounaaksi possunihrassa paistettuja kotimaisia herkkusieniä ja niiden päällä punaleima emmental raastetta. Mutustelin myös munakasta juustolla. Naurista ja porkkanaa kyytipojaksi. Hyvin lähti nälkä eikä mennyt pankkitilikään tyhjäksi.
VastaaPoistaMulla on suunnitelmana kotimaista possua suikaleena naturel, voi/oliiviöljyssä paistettuna, kotmaista(?) sipulia, kiinalaista valkosipulia, hollantilaista paprikaa, japanilaista soijakastiketta, kabanossia puoleen hintaan (kotimaista?), kookosmaitoa ja tummaa riisiä pikkasen.
VastaaPoistaMausteet enemmälti sieltä missä pippuri kasvaa.
Saako netistä tilattua kotimaista hyvää. Halpaa ei varmaankaan?
Asustelen vähän syrjemmällä.
Olen Veteraaniurheilijan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että poteroituminen on uhka ja tarvittaisiin sillanrakentajia. Myös siitä olen samaa mieltä, että suomalaisissa raaka-aineissa on paljon ylistettävää.
VastaaPoistaEn kuitenkaan arvosta tutkija Erlundin kommentointia kovin korkealle, koska hän vertailee Välimeren ruokaKULTTUURIA ja suomalaisia ravitsemusSUOSITUKSIA. Pieni tilastollinen vertailu sairastavuudessa osoittaa, kumpi on vahvempi voima, kulttuuri vai jonkun tieteilijän laskelmat. Laskelmilla luotua ruokavaliota ei kyetä noudattamaan. Ruoan täytyisi mielestäni tuottaa ensisijaisesti iloa ja mielihyvää - kaikin tavoin - toki myös terveyden muodossa.
Kun seuraa omalla työpaikalla paino-ongelmista kärsiviä naistyötovereita, jotka ihan oikeasti tekevät kaikkensa elääkseen terveellisesti ja nauttivat aamiaisekseen juuri tutkija Erlundin ihannoimia aamiaisia, ja vertaa sitä hoikan ranskattaren aamiaisiin, croissantia hillolla ja voilla sekä kahvia, millä eväillä hän pärjää pitkälle iltapäivään, herää kysymyksiä, joihin tutkija tuskin osaa vastata.
Hain itsekin tuota ruokaKULTTUURIA yrttienviljelyn sponssaamisen kautta.
VastaaPoistaEi hyvää ja kaunista saa tungettua väkisin.
Epäilen, että tässä rypsiöljyn hehkutuksessa on kyse vain siitä, että Erlund ja kumppanit saavat elintarviketeollisuudelta mukavat rahat kun lobbaavat sen puolesta. En usko, että kyseessä on aito pyrkimys parantaa ihmisten terveyttä.
VastaaPoistaSamaan syssyyn ovat lähteneet mukaan monet terveysaiheiset lehdetkin. Esimerkiksi Hyvä Terveys-lehdessä on useinkin juttua "voittamattomasta rypsiöljystä" ja Sportti-lehdessä oliiviöljyn käyttäjiä kutsuttiin "oliiviöljystä koohottajiksi".
Olen melko varma, että jos lehtien taustoja pengottaisiin alkaisi tulla esiin elitarviketeollisuuden maksamia tukiaisia.
Lisätään vielä edelleseen sen verran, että muistan lukeneeni, että rypsiöljy hapettuu elimistössä ja muuttuu siten haitalliseksi. Oliiviöljy ei näin käyttäydy erilaisen koostumuksensa vuoksi.
VastaaPoistaMutta ehkäpä Erlundin mielestä härskiintynyt rypsäri elimistössä on hyvä juttu?
google, 'mtk rypsi',
VastaaPoista"Valkuaisrehun omavaraisuutta pitää nostaa
7.4.2009
Kotieläintalous on Suomessa – ja koko Euroopassa - täysin riippuvainen tuontivalkuaisrehusta. Soijaa tuodaan pääasiassa Etelä-Amerikasta ja USA:sta. Rapsia ja rapsirouhetta tuodaan Suomeen pääasiassa EU-alueelta. Suomella olisi kuitenkin edellytykset nostaa valkuaisrehun omavaraisuutta tuntuvasti, jos vain alan toimijat niin haluavat. Rypsin sekä rapsin viljelyalaa voidaan lisätä ja tuotantoa tehostaa sekä tuottaa vaihtoehtoisia valkuaiskasveja, kuten hernettä ja härkäpapua. Myös viljavalkuaisen lisääminen on mahdollista, sanoi MTK:n vilja-asiamies Max Schulman toimittajille järjestetyssä tiedotustilaisuudessa 7.4.2009 MTK:ssa.
- Suomen valkuaisomavaraisuus on huolestuttavan matala, vain noin 15 prosenttia. Valkuaisrehun raaka-ainetta joudutaan tuomaan runsaasti ulkomailta, johon liittyy riskinsä. Omavaraisuusaste on erittäin matala koko EU:ssa, vain noin 25–30 prosenttia, sanoi Schulman."
Ihmisille riittää, ihmiset maksaa setelillä, elukat vaan syö?
Nyt on kummituskänni päällä, eikö lajinsisäinen säätöprosessi toteutuisi suomalla kaikille parasta safkaa mitä maa (pallo) tarjoaa?
VastaaPoistaEi maha täynnä jaksa penskoja kaitsea!
Heikko ajatus, mutta valoisa. Elintaso, hä? Heikot sortuu jokatapauksessa, ei tämä laboratorio ole. Mulle kans luomulohta.
Metsiin jää karhujen syötäväksi tonneittain marjoja, poimitaan veks. Maa on ylisiemennetty.
Näin meillä, silti pitää roudata seelannista lammasta. Ja turkista pippuria. Olisinpa kartanonomistaja lounais-Suomesta eli Hämeestä, kyllä teille makusteet pölyttäisin silmille!
Perkele.
Mä ajattelin elää sen raamatullisen tuhat vuotta, sata tai pari sinnetänne, sitten nähdään!
Ahneet paskat, omalla työllä rikastuneet....Köyhän virsi, laiskalla hiki syödessä!
Onko aivan mahdoton kasvattaa Suomessa tomaattia ulkona?
VastaaPoistaInsinööriä pukkaa joka, anteeks, vitun koulusta, eikö ne osaa agrologin kera?
Muovi-inssit, don't get me started, ei osaa tehdä juustopakkausta jonka saisi avattua nätisti. Ei kai, kun liimainsinööri on saatana eri linjalta! Tekisi mieli kirota!
Ihme, että ne saa kemistien kanssa jotain ruoaksi tunnistettavaa sinne pakkaukseen, ......
Tuhat ja yksi tarkastajaa juo vittu kahvia ja pullaa iänkaiken....
Pahoittelen voimasanoja, kaneli on myrkkyä. Homeopatia-rock.
"Esimerkiksi suomalaisten paljon käyttämän rypsiöljyn rasvakoostumus on paljon parempi kuin oliiviöljyn"
VastaaPoistaTämä on jo aika vastuuton lausahdus. Kun ajattelee, että tämän hetken tutkimustiedon mukaan rypsiöljyn kaltaisesta rasvasta on lähinnä haittaa elimistolle.
Rypsiöljyn omega-3:sta ei ihmisen elimistö pysty sanottavammin hyödyntämään vaan se on pelkkää jätettä. Omega-6:sta taas rypsiöljyssä on paljon enemmän kuin oliiviöljyssä. Omega-6:han ei ole mikään varsinainen terveysrasva vaikka sitä joka margariinipaketin kyljessä niin mainostetaan.
On se kumma miten vaikeaa on "asiantuntijoiden" seurata nykyaikaista tieteellistä tutkimusta vaikka on kaiken maailman nettipalvelut käytettävissä
Hampun siemenissä on täydellinen proteiinikoostumus
VastaaPoistaHampunsiemenet sisältävät helposti sulavassa muodossa 20 aminohappoa, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä solunrakennusaineita. Erityisesti hampunsiemenproteiinissa on edestetiiniä ja kananmunan valkuaisesta tuttua albumiinia.
Tähän asti kasvikunnan merkittävimpänä proteiininlähteenä on pidetty soijapapua. Sitä tuotetaan kaukoidässä sekä Yhdysvalloissa, joten sen kuljetus Eurooppaan esim. eläinrehun raaka-aineeksi on suuria kustannuksia aiheuttava ongelma. Kemiallisesti muunneltua soijaproteiinia käytetään valmisruokatuotteiden sidosaineena. Tällöin soijaproteiinia täydennetään puuttuvilla aminohapoilla.
Hampunsiemenöljyssä tunnetuista kasvikunnan öljyistä paras rasvahappokoostumus
Jopa yli kolmannes hampunsiemenestä on ravitsemuksellisesti arvokasta öljyä, jonka rasvahappokoostumus on monipuolisempi kuin muiden tavallisesti käytettyjen kasviöljyjen. Öljystä pääosa on keholle välttämätöntä linoli-(omega 6) happoa ja linoleeni (omega 3) happoa, gammalinoleenihappoa, öljyhappoa ja stearidolihappoa. Monityydyttämättömiä rasvahappoja hamppuöljyssä on yli 80 %.
Hampunsiementen tai -öljyn säännöllinen nauttiminen auttaa palauttamaan kehon rasvahappoarvot terveen kudoksen tasolle, sillä hampunsiemenessä linoli- ja alfalinoleenihapon suhde on lähes sama kuin terveessä ihmiskudoksessa.
Monipuolinen rasvahappokoostumus ravinnossa on avuksi mm. atooppisen ihottuman ja psoriasis -tyyppisten ihottumien parantumisessa sekä näiden ennaltaehkäisyssä. Suomessa on nykyisin todettu olevan n. miljoona atooppisen oireyhtymän omaavaa kansalaista. Puutokset ja epätasapaino näiden monityydyttämättömien rasvahappojen saannissa voivat usein johtaa ihon terveyteen vaikuttavan delta-6-desaturaasi-entsyymin toimintaan.
Kylmäpuristetun hampunsiemenöljyn nauttiminen ravinnon osana, tyydyttyneitä rasvahappoja korvaten, pitää epäterveellisen kolesterolipitoisuuden alhaisena. Hampunsiemenöljyssä on suurimmat pitoisuudet sekä myös määrällisesti eniten monityydyttämättömiä rasvahappoja verrattuna rypsin, oliivin, pellavan ja kitupellavan siemenöljyihin.
Hampunsiemenissä on oivallinen PRO-A- ja E – vitamiinipitoisuus sekä runsaasti mineraaleja
Kasvikunnan pro-A-vitamiinia on hampunsiemenanalyysissä havaittu olevan 8,7000 IU/lb. B1-vitamiinia on n. 7,0 mg/100 g. B2-vitamiinia 1,3 mg/100g. E-vitamiinia on samassa analyysissä todettu olevan 1,0 mg/100g.(Wirtshäfter 1997). Finola-öljyssä E-vitamiinia on havaittu olevan paljon enemmän, yli 85mg/100g(Margariinitiedotus).
Hamppu on edullinen Pro-A-vitamiinilähde myös kolmannen maailman ihmisten tarpeisiin. Hampun levinneisyys on arktisia napa-alueita ja Grönlantia lukuunottamatta maailmanlaajuinen.
Mineraalianalyysissä steriloidusta hampunsiemenestä on löydetty 37 erilaista alkuainetta. Seuraavassa on esitetty erityisen merkittävät pitoisuudet miljoonasosina, muunnettuna Eurooppalaiseen laatuluokitukseen,ja päivittäissuositus (URSDA).
VastaaPoistaKalsiumia
1680 ppm (168 mg/100g), 800-1200 mg/vrk
Rautaa
179 ppm (17,9 mg/100g), 18 mg/vrk
Jodia
0,84 ppm (0,084mg/100g), 0,08-0,150 mg/vrk
Magnesiumia
6059 ppm (605,9 mg/100g), 300-400 mg/vrk
Fosforia
8302 ppm (830,2 mg/100g), 800-1200 mg/vrk
Sinkkiä
82 ppm (8,2 mg/100g), 15mg/vrk
Gluteiiniton ravinnonlähde, monipuolisen ruoan ainesosa
Hampunsiemenestä on neljäsosa valkuaisainetta, kolmasosa rasvoja, vajaa kolmannes hiilihydraatteja (lähes kokonaan kuituja), vajaa kymmenesosa kosteutta ja tuhkaa kuiva-aine-analyysissä.
Hampunsiemenet ovat elävää, täysipainoista ravintoa, josta voi tehdä mm. maitoa, tofua, jäätelöä, ituja, murekkeita, pihvejä, kastikkeita, levitteitä, leipää, voita. Jauhettuja siemeniä voi lisätä kaiken ruoan sekaan, tai syödä siemeniä sellaisenaan, paahdettuna tai suolattuna.
Öljyn paisto-ominaisuudet ovat hyvät, mutta kasviöljyjen rasvahapot muuntuvat liian kuumennuksen seurauksena epäterveellisemmiksi, tyydyttyneitä rasvoja vastaaviksi ns. trans-rasvahapoiksi.
Funktionaalinen elintarvike
Kuopion yliopiston farmaseuttisen kemian laitoksen tutkimusten mukaan hampunsiemenöljyn säännöllinen nauttiminen (esim. 10 – 25 ml/vrk) vaikuttaa kehomme terveystilaan ja ennaltaehkäisee monia kehon tauti- ja puutostiloja. Tutkimuksia pyritään jatkamaan suotuisien tulosten kannustamana.
Hampunsiemenissä ei koskaan esiinny päihdyttäviä pitoisuuksia
Hampun THC(tetrahydrokannabinoli) ainesosien reaktiot tapahtuvat aina kasvin vihreissä osissa. EU-hyväksyttyjen hamppulajikkeiden THC-pitoisuus on niiden varsissa ja lehdissä lähes olematon, eli nekään eivät päihdytä. Herkissä huumausainetesteissä hampunsiemenöljyn nauttiminen ei tule esiin, mikäli tuotantovaiheessa puitaessa siementen joukkoon joutuneet lehdenpalaset on puhdistettu tarkoin pois.
Öljyn vihreä väri ei viittaa THC -pitoisuuksiin, vaan kylmäpuristustapaan ja mahdollisimman vähiin käsittelyihin, jotta öljyn terveellisyysominaisuus ei kärsisi (vrt. oliiviöljy).
Hampun viljelyssä ei tarvita kemiallisia torjunta- tai kasvinhävitteitä
Maatalouden tutkimuskeskuksen(MTT) koetiloilla Jokioisissa ja Maaningalla ei ole monivuotisten hampunviljelykokeiden aikana havaittu tuhohyönteisongelmaa, jota olisi pitänyt ryhtyä torjumaan kemiallisilla tuotteilla. Hamppukasvin voimakas tuoksu sekä sen tuottamat pihkaiset fenoliyhdisteet suojaavat kasvia hyönteisten ylivallalta ja jossain määrin myös UV-säteilyltä. Tiiviillä hamppukasvustolla voidaan myös hillitä monivuotisten rikkakasvien menestystä muidenkin pellon viljelykierron kasvien hyödyksi.
Yksivuotisena kasvina hamppu ei villiinny viljelyssä rikkakasviksi. Se ei leviä rönsyjuurilla ja versoilla tms. tavoilla, kuten esimerkiksi iltahelokki, joka on myös öljyarvoistaan tunnettu kasvi. Varisseista siemenistä ei ole tullut itävää ongelmaa viljelyä seuranneina vuosina. Osasyynä tähän voivat olla linnut, jotka rakastavat hampunsiemeniä ja hakeutuvat suurina parvina siemenkasvustoon, jollei sen sadonkorjuuta ole oikein ajoitettu. Myös hirvet ja jänikset järsivät hamppua mielellään. Hampun juuret, jotka jäävät sänkipeltoon, ovat muokattavissa, toisin kuin esimerkiksi energiapajun juuristo maassa. Erityisen hiilenpelkistyskierron omaavana, ns. C4 -kasvina, hamppu hyödyntää energiantuotannossaan runsaasti ilman hiilidioksidia. Kaksin-kolminkertainen määrä vuorokaudessa tavallisiin kasveihin verraten.
Lyhennelmä Nina Seppälän esitteestä: 10 syytä syödä hampunsiemeniä
MM
Tässä minun reseptini.
VastaaPoistaAamu alkaa pirtelöllä samoin välipalat ja illallinen:
Kuivatettua musta- ja punaherukanlehteä, nokkosenlehteä ja ruusunmarjaa
pellavansiemeniä, idätettyä vehnänsiementä tai hampunsiementä
porkkanamehua
puolukkaa
kaarnikkaa(variksenmarja)
mustikkaa
herukkaa
mansikkaa
banaania
+
tehosekoitin. Maistuu lähinnä banaanille ja marjoille, eli on hyvää.
Välissä vehnänorasmehua
Päivällinen:
idätettynä auringonkukansiemen, linssi+merisuola-->tehosekoittimeen=komeaa mössöä, mutta on hyvää, kun päälle lisätään salaatti-->kurkkua, tomaattia, kaaliraastetta, chiliä, paprikaa, sinimailasen ituja...
Olen siis täysin elävällä ravinnolla.
Olen diabeetikko ja sokeritasapaino on ollut metsässä jo pitkän aikaa. Sitten keksin muuttaa ruokavalion vähähiilihydraattiselle linjalle. Se toi hyvän avun, mutta jotain puuttui. Ei ollut vieläkään tarpeeksi tasaiset verensokerit. Nyt tällä ruokavaliolla on jo parissa viikossa tullut selvää tulosta. Insuliinimäärät pudonneet reilusti ja sokerit pysyvät erittäin helposti kondiksessa vaikka jo vhh:lla tilanne oli kohtuu hyvä.
Eipä olisi heti uskonut, että vehnä, kun sitä ei teollisesti käsitellä vaan idätetään ei aiheuta elimistössä korkeaa sokeripiikkiä.
Diabeetikoista on sanottu, että on lähes mahdoton laihduttaa mikä onkin totta virallisilla suosituksilla, mutta nyt lähtee ylimääräiset(ehkä 5kg ylimääräistä) kilot näemmä aivan kuin itsestään. Happo/emästasapainossa on sittenkin jotain ideaa, ehkä se on se ratkaisu kehon sairauksiin.
Löysin muutaman diabeetikon jotka olivat päässeet kokonaan insuliinista eroon elävällä ravinnolla. Nyt puhun 1-tyypin diabeetikosta eli ns. lapsuustyypin diabeetikosta. Yksi näistä henkilöistä oli 35 vuotta sairastanut nainen joka noin vuodessa pääsi eroon piikistä. Hänen haimansa vaan alkoi toimimaan. Virallinen tietohan on, että tämä on parantumaton sairaus. Tuo juttu herätti ja aloin miettimään, että mitäpä jos...ja laakista elävään ravintoon...vuoden sisään pitäisi jotain tapahtua, jos on tapahtuakseen. Olen 31 vuotta taistellut tämän taudin kanssa ja kyllä hypin kattoon, jos saan tuloksia aikaiseksi, niin kurja vaiva tämä on. Jos joku luulee, että tämä on itseaiheutettu tauti niin höpsis. 5v nappula olin, kun sain tämän ja laiha kuin mikä eikä sillon vietetty karkki/limsa/munkkijuhlia.
Oma mielipiteeni on, että kaikki ravinto täytyy löytyä täältä Suomen luonnosta. Keväällä oma nokkosviljelmä, marjapensaanlehdet kuivana silppuna talteen, marjat metsästä ja niiden lehdet kuivatettavaksi ja silputtavaksi, koivunlehtiä, kuusenkerkkää, apilaa, voikukkaa, ratamo, mitä kaikkea sitä keksiikään kerätä. En aio ostaa yhtään superfoodeja. En tee näin mistään eko-syistä vaan luonto tarjoaa ihmiselle kaiken mitä tarvitaan riippumatta asuinpaikasta.
Voitte ehdottaa lisää ruoka-aineita, kun en ole aivan varma, että saanko kaiken tarvitsemani noista. B12 vitamiinia en ota lisänä, kun oikeastaan mikään synteettinen vitamiini ei ole oikeassa muodossa imeytyäkseen. Joidenkin lähteiden mukaan jopa idätetyn vehnän sisältämä vähäinen määrä b12:a riittää. Ja toisen lähteen mukaan keho pystyisi itse tuottamaan sitä ruoasta tarpeellisen määrän. Eihän ennenkään syöty mitään nappeja vaikka elelivät kasvi/marja/hedelmä/siemenlinjalla.
D-3 vitamiinia tulee otettua purkista ja se kannattaa.
Vilkaiskaa huviksenne mitä nokkonen(verrattavissa merilevään) sisältää:
VastaaPoistawww.terveydenhoitouutiset.fi/thu0402/6.htm
Tämmöisiä ravintopommeja on meidän luontomme täynnä.
www.kolumbus.fi/bjorn.corander/flora/etusivu.htm
Vasemmasta valikosta-->hyötykasvit lajittelu-->käytön mukaan ja korjuukalenteri osiot kannattaa lukaista.
MM
"Kemiallisesti muunneltua soijaproteiinia käytetään valmisruokatuotteiden sidosaineena. Tällöin soijaproteiinia täydennetään puuttuvilla aminohapoilla."
VastaaPoistaMiksi täydennetän? Soijassa on kaikki välttämättömät aminohapot!
Juha E.
Onko todella rypsiöljy terveellisempää kuin oliiviöljy?
VastaaPoistaJos näin on, mihin väite tarkemmin ottaen perustuu?
Tämä olisi todellista olleessaan jälleen uusi jymypaukku "oliiviöljy-uskovaisille". Jokainen jopa lapsikinhan "tietää", että oliiviöljy; ennen kaikkea neitsytoliiviöljy" on "nii-in terveellistä - paljon terveellisempää kuin muut ruokaöljyt".
Oliiviöljyä on jo riittävän kauan ostettu matkoilta ja kotikaupasta kalliilla terveyden parantavana ihmelitkuna.
Odotan innolla asian puimista ja julkaisemista! Voipi olla, että Suomi-Kreikka seura sekä Olive Oil Producer's Associationit ovat asiasta vahvasti eri mieltä...
Joku kommentoija ilmaisi, että vehnä ei idätettynä nosta sokeripiikkiä(anteeksi epäkorrektit ilmaisut, en ole asiantuntija).
VastaaPoistaMeillä syödään keitettyjä vehnäryynejä aamiaiseksi ja liotan niitä puolipäivää tai päivän verran ennen keittämistä ja keitän liotusvedessään. Lieneekö tälläinen "pikaidättäminen" olla hyväksi vai pahaksi? Teen sen oikeastaan keittoajan lyhentämiseksi..
Riikka: Vehnän täytyy olla kuorimatonta, ei mitään ryynejä joissa on pelkkä alkio ja pelkät kalorit mukana.
VastaaPoistahttp://www.energian.net/terveys/info.html
MM
Sori, ei alkio vaan jyvän ydin piti oleman.
VastaaPoista"Alkio sisältää B-ryhmän vitamiineja, A- ja E-vitamiinia, tyydyttymätöntä rasvaa ja proteiinia. Jyvän lesekerros sisältää runsaasti B-ryhmän vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiinia. Jalostusprosessin aikana, vehnän muuttamisessa jauhoksi, lese- ja aleuronikerrokset poistetaan ja jäljelle jää ainoastaan endospermi, jyvän valkuainen, jyvän ydin, joka tuottaa ravintoa kasvavalle siemenelle. (Endospermi sisältää tärkkelystä, proteiinia ja joitakin B-ryhmän vitamiineja.) Tällaisesta prosessista seuraa etuja, mutta myöskin ongelmia. Pahin ongelma on hävikki, joka koskee suurta joukkoa tärkeitä ravintoaineita (kivennäisaineet, hivenaineet, vitamiinit, rasvat), jotka ovat tässä jyvän arvokkaassa kuoriosassa ja jotka ovat elintärkeitä elimistöllemme.
Ravinteiden hävikki valkojauhoa tehtäessä:B1 vitamiinista (tiamiini) poistuu 97 %, B6-vitamiinista (pyridoksiini) 94 % ja B3 vitamiinista 88 %, kivennäis- ja hivenaineista pii poistuu 98 prosenttisesti, kromi vähenee 87 - 90 %, rauta ja sinkki 87 - 90 %, magnesium 80 - 90 %, mangaani lähes 90 %, kalium 77 - 80 %, kalsium 60 - 70 %, fosfori 75 - 80 % ja kuidut 70 - 80 %. Alkion poistamisen myötä E-vitamiini poistuu kokonaan. "
MM