Hiihtäjän astma

**
Meidän perheessä hiihdetään lujaa. Kansallisen ja kansainvälisenkin tason hiihtäjiä löytyy kolmen lapsen/nuoren verran. Kilpahiihto on raju urheilulaji. Tavallinen sunnuntaihiihtäjä ei tajua miten lujille kilpahiihtäjä joutuu tarjotessaan meille niitä urheiluelämyksiä. Astma on toistaiseksi pysynyt loitolla, mutta monen kilpahiihtäjän ikäväksi seuralaiseksi se auliisti tarjoutuu.

Lääketieteen lisensiaatti Eeva-Maija Karjalainen on perjantaina 13.6.2008 puolustamassaan väitöskirjassa tutkinut astmaan sairastuneiden kilpahiihtäjien hengitysteitä hieman tarkemmin.

Hiihtäjillä ja muillakin kestävyyslajien urheilijoilla esiintyy tavanomaista enemmän astmaa ja astman kaltaisia oireita. Näistä oireista kärsivät myös sellaiset urheilijat, joilla ei ole astman suhteen riskitekijöitä, eikä aiemmin todettua astmaa. Astmaan liittyy poikkeava keuhkoputkien supistumistaipumus. Keuhkoputket supistuvat sen takia, että hengitysteissä tapahtuu tulehdusreaktio, jossa erityisesti ns. eosinofiiliset ja lymfosyyttiset valkosolut kertyvät limakalvoille. Tähän tulehdusreaktioon liittyy myös keuhkoputken limakalvon vaurio. Limakalvoille kertyy erityistä proteiinia (tenaskiinia). Tätä proteiinia ei yleensä esiinny terveen aikuisen keuhkoputken limakalvolla, vaan sitä esiintyy siinä vaiheessa ihmisen kehitystä, jolloin keuhkot kehittyvät.

Väitöskirjatyössä kilpahiihtäjiltä ja astmaa sairastavilta henkilöiltä otettiin koepaloja hengitysteistä, jotta saataisiin tarkka selko siitä mitä hengitysteiden tulehduksessa tapahtuu. Eeva-Maija Karjalainen on verrannut koepalanäytteitä kilpahiihtäjillä äskettäin astmaan sairastuneihin ja lievää kroonista astmaa sairastaviin henkilöihin. Muitakin kokeita tehtiin, kuten esim. keuhkojen toimintakokeita.

Astman kaltaisia oireita saaneille hiihtäjille määrättiin joko lääkehoito (hengitettävä budesonidi) tai he saivat lumelääkettä. Äskettäin astmaan sairastuneet saivat hoidoksi hengitettävää salmeterolia (pitkävaikutteinen sympatomimeetti), flutikasonia (kortisoni), kromoglikaattia tai lumetta. Hoitojakson jälkeen keuhkojen toimintakokeet ja keuhkoputkien tähystys koepaloineen toistettiin. Tutkimuksessa oli myös kiusattu ihan terveitä ihmisiä (verrokkeja).

Hiihtäjillä keuhkoputket supistelivat ahkerasti. Poikkeava supistumistaipumus oli hyvin tavallista. Itse asiassa sitä esiintyi jopa 75 prosentilla tutkituista. Heidän limakalvoilla oli tulehdussoluja selvästi enemmän kuin terveillä verrokeilla. Lievää kroonista astmaa sairastaviin verrattuna hiihtäjien keuhkoputkien limakalvoilta löytyi vähemmän eosinofiilisia valkosoluja ja syöttösoluja, mutta enemmän neutrofiilisia valkosoluja. Muita tulehdussoluja (lymfosyytit ja makrofaagit) nähtiin hiihtäjillä saman verran kuin kroonista astmaa sairastavilla. Tenaskiinin (solujen välinen proteiinikerros) paksuus tyvikalvolla oli hiihtäjillä ja astmaatikoilla suurempi kuin terveillä verrokeilla. Jälkimmäisillä sitä esiintyi vain vähän jos ollenkaan. Tenaskiinin paksuus oli suurempi atooppisilla kuin ei-atooppisilla astmaatikoilla.

Hiihtäjillä tulehdusta vähentävä hoito hengitettävällä budesonidilla ei vähentänyt limakalvojen tulehdussolujen määrää merkittävästi. Se ei myöskään vähentänyt astman kaltaisia oireita. Tavallisilla astmaatikoilla hoito hengitettävällä flutikasonilla tai kromoglikaatilla vähensi eosinofiilista tulehdusta keuhkoputkissa sekä lievensi keuhkoputkien supistumistaipumusta. Salmeteroli tai lumelääke eivät vähentäneet astmaattista tulehdusta keuhkoputkissa. Salmeteroli vähensi keuhkoputkien supistumistaipumusta, kun taas lumelääkkeellä ei ollut siihen vaikutusta.

Miten on mahdollista, että terveille kilpahiihtäjille niin usein tulee astma? Hiihtäjät hengittävät rajusti ilmaa keuhkoihin ja epäillään, että tämä voimakkaasti suurentunut keuhkotuuletus aiheuttaa hengitysteiden kuivumista. Sen on sitten todennäköisesti syynä tutkimuksessa todettuun hengitysteiden tulehdukseen. Tenaskiinin ilmaantuminen hengitysteihin sekä hiihtäjillä että astmaatikoilla todennäköisesti oli merkkinä siitä, että hengitysteiden pintakerros on vaurioitunut. Hiihtäjillä hengitettävä kortisoni ei tässä tutkimuksessa tehonnut tulehdukseen, jonka todettiin olevan erilainen verrattuna astmaatikoilla havaittuun tulehdukseen. Astmaatikoilla sekä hengitettävä kortisoni että kromoglikaatti vähensivät eosinofiilista tulehdusta.

Mielenkiintoista!

Lähde: Helsingin yliopiston tiedote väitöstilaisuudesta, 10.6.2008

Astmamaratoonarit liikkeellä

Suomalainen astmaatikkoryhmä jatkaa sinnikästä harjoitteluaan kohti New Yorkin maratonia. Henkeä ahdistaa, yskittää ja väsyttää. Kevät ja kesä eivät useimmille astmaatikoille ole vuoden parasta aikaa. Siitepölyt pahentavat monien astmaatikkojen oireita, ja lääkitystä on usein tehostettava.

Suomessa on noin 300 000 astmaatikkoa ja heistä yli puolet on allergisia siitepölylle. Hankalimpia oireita aiheuttavat leppä maalis-huhtikuussa, koivu huhtikuusta juhannukseen ja heinät keskikesällä. "Siitepöly lisää ja voimistaa astman oireita: hengitys ahdistaa tai vinkuu, liman eritys lisääntyy, yskittää ja väsyttää. Päälle tulevat vielä allergiset oireet, kuten silmien kutina ja nenän vuotaminen", kertoo ylilääkäri Heikki Tikkanen Helsingin urheilulääkäriasemalta.

Lenkkipolulle tai pyöräilemään lähteminen ei siitepölyaikaan välttämättä houkuttele astmaatikkoa, vaikka kunnon ylläpito astmaatikolle onkin tärkeää. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin lääkityksestä huolehtiminen, jolloin normaali elämä ulkoiluineen onnistuu myös siitepölyaikana. "Astmalääkityksen pitää olla kunnossa ja sitä voi lisätä ennakoivasti jo pari viikkoa ennen kuin pahin siitepölykausi tulee ja jatkaa koko kesän ajan. Jos allergiaan on määrätty erillisiä lääkkeitä, myös ne kannattaa hakea valmiiksi ja aloittaa käyttö heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua", Tikkanen neuvoo. "Mutta jos on oikein allerginen, voimakasta liikuntaa kannattaa välttää pahimpina siitepölyaikoina. Sisäliikuntakaan ei välttämättä tarjoa ratkaisua, sillä siitepölyä kulkeutuu kaikkialle", Tikkanen toteaa.

Suomalaista kymmenen hengen astmaatikkoryhmää siitepölyt eivät pysäytä. Porukka on helmikuusta asti harjoitellut säännöllisesti ja tavoitteena on juosta New Yorkin maraton marraskuussa. Kukaan ryhmän jäsenistä ei ole aiemmin juossut maratonia.

Helsinkiläisen Markku Variksen, 30, astma todettiin 13-vuotiaana. Lisäksi hänellä on omien sanojensa mukaan ”pahemman luokan siitepölyallergia”: oireita aiheuttavat niin leppä, koivu, heinät kuin pujokin. Näiden kukinnat kattavat lähes puolet vuodesta. "Nenä vuotaa ja silmät kutisevat. Jos en käytä lääkitystä, nenä vuotaa kuin hana", Varis kuvailee. "Nuorempana ei tehnyt juuri mieli lähteä ulos siitepölyaikaan. Vanhemmiten sitä on viisastunut ja osaa tehdä olostaan miellyttävämmän. Tänä keväänä olen kiinnittänyt lääkitykseen erityistä huomiota, jotta juoksuharrastus ei häiriintyisi", Varis toteaa.

Siitepölyn vuoksi Varis on kaksinkertaistanut päivittäisen astmalääkityksensä annoksen. Hyvänä lisäapuna ovat allergialääkkeet. Ja juoksu on sujunut. Maratonharjoittelua on takana kolme kuukautta ja se alkaa tuottaa tulosta. "Juoksusta tuli mukavampaa, kun tajusin, että pitää juosta tarpeeksi hiljaa. Silloin jaksaa pitkätkin lenkit. Kunto on kolmessa kuukaudessa parantunut huomattavasti ja fiilis on tosi hyvä. Vaihtelua harjoitteluun saan pelaamalla rullalätkää", jääkiekkoa talvisin harrastava Varis kertoo.

Astmamaratonin järjestävät yhteistyössä AstraZeneca, Helsingin urheilulääkäriasema, Suomen Urheiluopisto ja Suunto. Ylilääkäri Heikki Tikkanen arvioi osallistujien mahdollisuudet hyviksi. "Astmaatikon hankalinta aikaa ovat pakkaset ja siitepölyt, joten marraskuu on hyvä aika maratonille. Astmasta ei New Yorkissa maaliin pääsemisen pitäisi jäädä kiinni", Tikkanen sanoo.

Lisää astmamaratonista: www.maratonille.fi

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 21.5.2007