Toimittaja Ilkka Malmberg ei pidä voista ja tekee tämän asian hyvin selväksi Helsingin Sanomien tuoreessa kuukausiliitteessä. Ilkikurisen hauskasti (?) toimittaja Malmberg antaa rasvaisten juttujensa ja ahdinkonsa voita kohtaan purkautua koko Suomen kansalle. Paikoin teksti on mahdottoman loukkaavaa:
- Olen aina inhonnut voita. Nykyisin siinä ei ole mitään kuohuttavaa, mutta 1960-luvulla oli.
- Sodasta ja pula-ajasta selvinneet suomalaiset lihoivat niinä vuosina nopeasti. Koko kansa oikein kiilsi voista.
- Sukulaisten mielestä voin puute oli syynä kalpeuteen, huonoon ryhtiin ja yleiseen hintelyyteen. Ja voi sitä vahingonilon määrää, kun sitten sain yhdeksänvuotiaana silmälasit. Sokea siitä tulee.
- Kiinalaiset ja japanilaiset eivät yleensä pidä voista. Japanilaisten mielestä me länsimaalaiset haisemme voilta, meistä uhkuu eläinrasvan haju.
- Suomea ei olisi voitu asuttaa ilman lehmää... Lehmä oli ihme. Sen hämmästyttävä mahajärjestelmä muutti heinän kaloreiksi ja valkuaisaineeksi. Lehmä oli täynnä maitoa ja paskaa. Jälkimmäinen sai viljan kasvamaan ja lämmitti läävän höyryillään. Maitoa saatiin vain puoli vuotta, mutta sitä saattoi säilyttää piimänä ja varsinkin voina. Ja voita saattoi myydä, voi oli rahaa.
- Voi oli Suomen rasvaista kultaa.
- Tietämättäni olin siis lapsena osunut arkaan paikkaan, kun olisin lähes yhtä mieluusti levittänyt leivän päälle räkää [kuin voita].
- Voi oli yhtä poliittista kuin rasvaistakin, ja moni poliitikko liukastui siihen.
- Kekkonen kulki Moskovassa kauppaamassa voita.
- Politiikassa voi ja tykit ovat vanha pari. Kansakunta ei voi saada molempia. Natsien propagandaministeri Joseph Goebbels sanoi, ettei Saksa kaivannut voita vaan tykkejä. Sellainen vaatimus oli helppo esittää, sillä Hitler ei syönyt voita.
- Kohta voi oli tappaja. Vuonna 1971 alkoi tohtori Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projekti, jossa osoitettiin voinsyönnin vaarallisuus: se oli yksi suurimmista sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden syistä.
- Jossain piilotajunnassaan suomalaiset unelmoivat kaivautumisesta pehmeän, rasvaisen ja liukkaan voin sisään, turvaan. Siellä voisi kiertyä kerälle ja imeä peukaloa.
Tasapuolisuuden nimissä voitaisiin odottaa Kuukausiliitteessä vastaavaa ilakointia margariinista. Siitä iljettävän keinotekoisesta voinkorvikkeesta, joka minun suussani maistuu pahalta. Olen aina inhonnut margariinia ja varsinkin sen valmistusprosessia missä arvokas kasvirasva tuhotaan lopullisesti. Taitaa olla turha toivo. Margariini on terveysviranomaistemme erityissuojeluksessa.