Laihdutuspillerin markkinoinnissa mukana tanskalaisprofessori

##

Tämä ei ole mukavaa luettavaa. Jos elämässäsi on surua ja murhetta, jätä tämä juttu lukematta.

Svenska Dagbladet kirjoittaa 11.2.2009 laihdutuslääkkeestä nimeltään Tesofensin. Teksti on taattua toimittaja Henrik Ennartin käsialaa. Asia on ykkösuutisena nyt myös Dagens Medicin lääkärilehdessä.

Pohjoismaiden tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita, tanskalaista professori Arne Astrupia, pidetään aika härskinä markkinamiehenä. Hän on osakkaana yrityksessä (NeuroSearch), joka valmistaa tätä laihdutuspilleriä. Pilleri muuttuu professorin suussa vaarattomaksi ja lukuisin tieteellisin kirjoituksin hän lisää tämän pillerin luotettavuutta. Lisäksi tämä professori tekee ehkä kaikkein suurinta tuhovaikutusta lainaamalla mielipiteitään suosittuihin viikkolehtiin. Mielipiteiden muokkaamisessa viikkolehdillä on huomattava asema. Professorien ja lääkäreiden sanaan on totuttu luottamaan. Varsin suosittu professori työskentelee Kööpenhaminan yliopistossa. On vaikea löytää suurempaa asiantuntijaa lihavuuden tutkimuksessa kuin tämä mainittu tanskalaisprofessori. Hän antaa ohjeita Maailman terveysjärjestö WHO:lle, on toimittajana Obesity Reviews -lehdessä, toimii useiden merkittävien tiede- ja lääkärilehtien tarkastajana ja hän istuu lukuisissa eri asiantuntijapaneeleissa. Häntä kuunnellaan ja häneltä saatuja neuvoja totellaan. Valta sokaisee herkästi ja nyt professori Astrup on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Täytyy seurata tämän ikävän laihdutuspilleriskandaalin kehittymistä.

Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja ihmetellä asioita julkisesti. Ihmettelen nyt julkisesti yhtä asiaa. Olin muutama päivä sitten puheenjohtajana paneelissa, joka pohti uusia ravitsemussuosituksia ja erityisesti sitä voitaisiinko hiilihydraattien saantia rajoittaa. Yllättyin Kuopion yliopiston professori Matti Uusituvan vastustaessa jyrkästi yksikönjohtaja Mikael Fogelholmin esitystä kiristää hiilihydraattivyötä 5 prosentin verran. Fogelholmin arvostama professori Walter Willett leimattiin professori Uusituvan kommentissa pelkäksi ravitsemusepidemiologiksi ilman minkäänlaista kokeellista kokemusta. Onko mahdollista? Ei kai nyt sentään meillä Suomessa? Voiko olla niin? En usko? Mitä häh? No joo, sanotaan se nyt suoraan: Ei kai professori Uusituvalla ole mitään tekemistä sokeriteollisuuden tukemisen kanssa. Ei kai?

Sanoinhan, että tämä on ikävä uutinen, ja toivon olevani ihan pielessä professori Uusituvan suhteen. Ehkä meillä Suomessa ei esiinny mitään tällaista professori Astrupin tapaista mielipiteitten muokkausta laisinkaan? Voihan professoreihimme luottaa? Voihan?

Tätä kirjoitusta ei ole pakko kommentoida.

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH

*

Kirjoitettu 1.1.2009 ja päivitetty 2.1.2009, 3.1.2009, 7.1.2009, 15.1.2009, 29.1.2009, 1.2.2009 ja 2.2.2009

Kilpailu on päättynyt!

SAMI voitti kilpailunsa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa (VRN) vastaan sekä mielipidekyselyssä, että kilpailuvastauksissa. Samin hieno voitto kumosi näin sitkeän huhun: Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei sisällä riittävästi vitamiineja ja hivenaineita?

Kilpailuun lähetettiin 28 vastausta. VRN:n lautasmallia tukevissa kilpailuvastauksissa oli se pieni ongelma, että perunaa, pastaa tai riisiä sisältämättömiä ehdotuksia ei voitu hyväksyä. Joukossa oli myös niin eksoottisia ehdotuksia, että normaali suomalainen lounasvaihtoehto oli vaikeasti havainnoitavissa. Reijo lähetti tyypillisen VRN:n lounasvaihtoehdon ja valitsimme tämän Reijon perunaa ja leipää sisältävään malliesimerkin voittajaksi VRN:n kategoriassa. Huomautettakoon, että eksoottisimmissakaan vaihtoehdoissa VRN:n lautasmalli ei pärjännyt Samin VHH-vaihtoehdolle niin kauan kuin lautasella oli perunaa ja syötiin leipää sekä energiamäärä pysyi alle 900 kcal (huomio Samin lounas jälkiruokineen sisälsi energiaa 639 kcal).

Tässä ensin Samin lounas (kuvat ja analyysitiedot ovat erinomaisesta kalorilaskuri.fi -palvelusta):

Ruusukaali 100g

Tomaatti 80g

Porkkana 50g

Paprika punainen 20g

Paprika keltainen 20g

Sipuli kuivattu 20g

Muikku järvi, savustettu 130g + Voi 5g

Leipäjuusto/juustoleipä, rasvaa 17-23g 25g

Kivennäisvesi mineraalivesi 300g

Auringonkukansiemen 15g

Kananmuna keitetty 60g

Pansuola (Oriola oy) 4g

Kerma, rasvaa 35 g, kuohukerma 10g

Vesi, vesijohtovesi 190g

Kaakaojauhe, sokeroimaton 7g

Sokeri 3g

Lakka 60g

prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
55 / 28 / 33 / g
221 / 114 / 301 / kcal
0,6 / 0,3 / 0,4 / g/kg
35 / 18 / 47 / %

kokonaisenergia = 639 kcal

Tässä Reijon lounas:

Jälkiuunileipä, vähäsuol. Oululainen 75g

Margariini 60% Keiju normaalisuolainen 10g

Kurkku, tuore 45g

Savusiika savukala 130g

Sipuli, raaka 25g

Peruna, keitetty kuorineen, keitinvedessä suolaa 200g

Keräkaali 40g

Paprika punainen 40g

Porkkana 40g

Maito, rasvaton (Valio) 200g

Mustikka, Pakkasmarja 50g

Sokeri 5g

prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
45 / 88 / 13 / g
180 / 354 / 120 / kcal
0,5 / 0,9 / 0,1 / g/kg
28 / 54 / 18 / %

kokonaisenergia = 665 kcal

Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Lukekaa ihmeessä kaikki kommentit. En muista koskaan nähneeni näin mielenkiintoista keskustelua tässä vaatimattomassa blogissani. Nöyrä kiitos!

Tässä kooste oivalluksistanne:

Ravitsemusasioita paljon pohtiva Sami Uusitalo on halunnut järjestää tämän kilpailun sen vuoksi, että hän on ravitsemusviranomaisten taholta usein kuullut väitteen, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa (VHH) jää pois tärkeitä suojaravintoaineita: "Kuidun ja monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti uhkaa jäädä liian vähäiseksi kun on VHH ruokavaliolla..." (Antti Aro ja Liisa Heinonen)

Juuso pitää tätä aivan loistava ideana! Nähtäväksi jää, onko ykkösleiriläisistä ottamaan kynää ja laskinta kauniiseen käteen. Joka tapauksessa tällaiset käytännönläheiset, havainnollistavat esimerkit lienevät omiaan karsimaan virheellisiä oletuksia suojaravintoainetiheistä ja hiilihydraattitietoisista ruokavalioista. Anonyymi diabetestyössä mukana oleva kaipaa juuri tällaista keskustelua Suomeen. Lautasmalli toimii valistustyössä tosi huonosti. Diabetestyössä ei enää pitkään aikaan ole seurattu Diabetesliiton ohjeita. Niillä ohjeilla diabeetikot pääsevät nopeammin hautaan. Onko se tarkoitus? Hän ennustaa, että Samin malli voittaa aika selvästi. Aino on neljättä vuotta VHH-ruokavaliolla sen hyvien terveysvaikutusten takia. Hän ei vaihtaisi viralliseen enää. JJD pn korvannut perunan, riisin ja pastan parsa-, kukka tai valkokaalilla. Sekaan hän pistää voita tai smetanaa. Vajaa vuosi on JJD:llä takana siitä kun hän vähensi hiilihydraatteja reilusti olettamiensa terveysvaikutusten takia. Ylipainoa ei ole juurikaan ollut. Selkein vaikutus oli että makeanhimo loppui lähes kokonaan. Kehonkoostumusanalyysien mukaan rasvaprosentti on pysynyt tuon ajan samana mutta viskeraalinen rasva on vähentynyt lähes 25 %. Muita mitattavia muutoksia ei ole tapahtunut. Kovatehoisessa liikunnassa "noutaja" tulee ehkä aavistuksen nopeammin kuin ennen ruokavaliomuutosta. Proteiineja hän on aina pyrkinyt syömään saman määrän kuin ennenkin. Anonyymi karppaaja on hiilihydrattirajoituksella pitänyt astman ja verensokeriarvot aisoissa. Hän on jättänyt pois ruokavaliosta leivän, kahvileivän, valmisateriatuotteet, limsat, tuoremehut, valmiit salaatinkastikkeet, ruokaöljyt, margariinit, riisit ja pastat. Kevytjuuston sijasta hän syö täysirasvaista, kevytjogurtin sijasta luonnon jne. Hän syö saman verran lihaa ja kasviksia kuin ennen, enemmän kananmunia, kermaa ja voita. Koska hän syö luonnollisia elintarvikkeita, hän pärjää vähemmillä kaloreilla ja saa tarvittavat ravintoaineet helpommin. Lisäksi hän syö halvemmalla ja paremmin eikä usko, että rasvankulutus kokonaisuudessaan on paljon muuttunut. Hän ei vain enää saa transrasvoja leipomatuotteista tai esim jäätelöistä, vaan korvaa ne luonnollisella rasvalla. Rahaa ruokaan menee vähemmän. Vähemmän lisäaineita, e- merkkisiä, ei myöskään soijaa joka sotkisi estrogeenitasapainoja vesissä. Nälkä pysyy hyvin pois 1600 kcal päivävauhdilla, enemmänkin voisi syödä, mutta ei ole tarve. Ruokavaliota voi kokeilla ja seurata esim. verensokerin vaihtelua ja päättää parin viikon jälkeen haluaako jatkaa. Kilpailu tuo varmaan kivoja ruokaohjeita jos kokeilu kiinnostaa.

Virallisen lautasmallin ainoa toivo on jos jätetään pois nuo kolme perunaa ja otetaan tilalle paljon tuoreita vihanneksia. Niin kauan kun lautasella on nuo perunat ei ole mitään toivoa lautasmallilla pärjätä. Sami Uusitalo muistuttaa, että mikäli perunat otetaan lautaselta pois ei kyseessä ole enää virallinen lautasmalli. Amerikan täti tuli keskusteluun mukaan karppaus.info:n sivuilta ja luuli tietenkin, että täällä riehuu kauhea fanaatikko. Kirjoituksiani on sensuroitu, lukittu, minusta on puhuttu pahaa ja vähätellään ansioistani VHH:n esilletuonnissa. Todetaan, että olen täällä kuitenkin hyvällä asialla! Sami voittaa! sanoo Amerikan täti, sillä perunassa ei ole paljon ravintoa. "Potato chips" on lihottanut amerikkalaiset. Ei rasva. Unelma Säleikön mielestä lautasmalli rulettaa, kun puhutaan painonhallinnasta. Jos on syytä noudattaa tiukempaa dieettiä, on hiilareiden määrää syytä ehkä tarkistaa. Kaikenmaailman välipalat, herkkujäätelöt, hampurilaisbaarit, kaupan karkkihyllyt ja kosteat ravintolaillat ovat lihavuuden syynä. Ja vähäinen liikunta. Unelma Säleikköä ärsyttää, että tavallisesta ruokailusta tehdään liikaa tiedettä ja sekoitetaan ylipainoisten päät. Hänen tekisi mieli heittää perunalla kaikkia, joilla on jotakin perunoita vastaan. Ihan kuin joku itsensä perunalla lihottaisi (siis tavallisella, keitetyllä). Hei haloo. Hänen lapsuuden kodissa miesväki latasi lautaselleen kahdeksan perunaa. Se se on miehen työ. Eikä ollut kaljamahoja vaan aktiivinen elämäntapa ja hyvä ruokahalu. Sami Uusitalo vastaa Unelma Säleikölle: Katsopa Unelma, sinun lapsuuden kodissa raavaat miehet ja muutkin leikkasivat nälän tunteensa rasvalla. He eivät olleet hiilarikoukussa suuresta perunamäärästä huolimatta. Sitten Sami kertoo olevansa entinen 117 -kiloinen ja juuri tärkkelyskuorman rajoituksesta johtuen hän painoi äsken 95,4 kg. Lihavuutta hoidetaan väärin. Näin se vain on. Tervetuloa heittämään meikäläistä perunalla, mutta Sami heitä kivellä takaisin. Popsi perunaa mikäli se ei sinua lihota, ei minulla ole mitään antipatioita perunaa kohtaan sinällään, sanoo Sami. Vain ja ainoastaan isoa tärkkelyskuormaa, jota meille tuputetaan viljan ja perunan muodossa. Kun tähän lisätään vielä neuroottinen "vähän rasvaa"- linja, niin moni on auttamatta näläntunteen noidankehässä. Sanomansa vakuudeksi Sami pyytää välttämään perunaa, pastaa, riisiä, maissia, mehuja. Hän pyytää suosimaan kaaleja, lanttua, naurista, punajuurta, porkkanaa, vihanneksia ylipäätään, hedelmiä (poislukien banaani, viikuna). Vaihda leipä näkkäriin. Ei enempää kuin 5 palaa/päivä. Syö lihaa ja rasvaa sen verran, että nälkä lähtee. Näillä periaatteilla Sami on keventynyt 22 kg reilussa kahdessa vuodessa.

Jos tutkimusten mukaan suurinosa ihmisistä syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja lihovat silti, se johtuu siitä, että ihminen ei "muista" hotkaisemaansa suklaapatukkaa saati laske säännöllisten saunailtojen olutkaloreita. Siitäkin on tutkimuksia: kalorit ja syödyn ruuan määrä arvioidaan alakanttiin.

Jari veikkaa tämän kilpailun menevän melko lähelle tasan, sillä kasviksissa ei ole erityisen paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Tuula on ehottomasti Samin kannalla: "Tökkää heti noihin 15 prosentin kermoihin ja Keiju-margariineihin! Ne ovat kyllä suurta bisnestä ja työllistävätkin tietysti suomalaisia, mutta samalla suuren suurta "kusetusta" noin ravinto-opillisesti!". Reijo sanoo: "Sami voittaa tämän kisan. Ylivoimaisesti. Hänen lounaansa pitää nälän poissa paremmin ja siinä on enemmän vitamiineja. Lautasmalli on politiikkaa. Samin lautanen on elämää ja todellisuutta."

Juha Eriksson kaipaa lapsuuden lihaa, kalaa, perunoita, viljaa, maitoa, voita ja läskiä. Mutta mikään näistä ei ole enää samanlaista kuin lapsuudessa. Lähes kaikki ruoka on nykyään tavalla tai toisella ravintoköyhempiä... Juha Eriksson osuu arkaan kohtaan: vitamiiniköyhä nykyruoka. Olen iloinen jos blogini houkuttelee etsimään ruokaa, jossa on vitamiinit ja hivenaineet tallella. Elintarviketeollisuuden valmisruoat ovat köyhiä ja niihin pitäisi turvautua vain äärimmäisessä hädässä. Olen huomannut VHH-porukoiden korostavan ruoan terveysarvoja myös sen mukaan miten paljon ruoassa on vitamiineja. Ei ollenkaan hullumpi idea!

TtM ihmettelee missä lukee, että lautasmallin mukaan kootun aterian tulisi sisältää vähintään 55% hiilihydraatteja. Sellaiseen lounaan/päivällisen rakentaminen olisi aika vaikeaa. TtM on myös sitä mieltä, ettei lautasmallissa sanota missään, että lautasella pitäisi olla kolme perunaa. Siinä sanotaan, että neljännes lautasesta täytetään perunalla, tummalla pastalla tai riisillä. Lautasmalli on luotu, jotta ruoka-aineiden suhteet saadaan kuntoon. On myös muistettava, että lautasmalli on luotu ensisijaisesti henkilöille, joilla ei ole ongelmia painonhallinnan kanssa. Ei perunaa, pastaa ja riisiä turhaan sanota energialisäkkeiksi. Itse TtM täyttää lautasen jotakuinkin lautasmallin mukaan ja silti lounaalla ja päivällisellä tulee ainoastaan n. 40 % energiasta hiilihydraateista. Tämä yli 55 prosentin suositus täyttyy kuitenkin päivätasolla helposti, kun mukaan otetaan aamupuurot, kahvileivät yms. Nyt voidaan sitten tietenkin kysyä, että onko kahvileipien, makeisten yms. syöminen sitten kovinkaan terveellistä? No ei varmasti ole, mutta valitettavasti niitä ne ihmiset vaan syövät. Samin ja minun tarkoituksena onkin mm. tuoda keskusteluun, voitaisiinko tuossa lautasmallissa sallia isompi vaihteluväli. Terveyttä saattaa hoitaa yhtä hyvin (ja itse asiassa paremmin!) sellainen lounas, jossa hiilihydraattien määrä jää 30-40 prosenttiin. Se vaatii vain perunan jättämistä pois lautaselta. Supertoivolle tulee mieleen, että mitä järkeä on perustaa ravintojuttujen ajattelu prosentteihin energiasta: hiilari, proteiini, rasva. Koska suosituksissa näin tehdään, keskustelukin urautuu usein vääntöön prosenteista. Virallisten tahojen iänikuinen puhe prosenteista antaa meille huipputieteellisen vaikutelman ja tiukat raamit suuresta totuudesta. Supertoivon mielestä koko prosenttikäsite pitäisi lakkauttaa ravitsemuskeskustelusta. Prosenttien unohtaminen pakkottaisi huomion oikeisiin aiheisiin, kuten a) hituravintoaineiden (vai miksikä niitä kutsutaankaan) saanti milli- tai mikrogrammoissa, mikä kuuluu myös puheena olevaan lautaskilpailuun b) miten jokin tietty dieetti vaikuttaa kuhunkin yksilöön: isomahaisuus, verenpaine, mieliala yms. mitattavissa ja mittaamattomissa olevat asiat c) syödyn hiilarimäärän, laskettuna grammoissa, vaikutus elimistössä d) poliitiset ja bisnekselliset asiat Suomen kansakunnan ravitsemisessa e) historia: aika ennen 1950-lukua ja tuhansia vuosia taaksepäin, millaista oli silloin e) muuta. Tuntuu hurskastelulta, kun meidän annetaan ymmärtää, että suosituksia saatetaan muuttaa joskus ikuisuuksien päästä riittävän tutkimusmäärän kasauduttua. Ensinnäkin rasvateoriaa ovat toisinajattelijat vastustaneet vuosikymmeniä täällä ja ulkomailla. Heidän ääni ei vain ole kuulunut, ainakaan Suomessa. Kyllähän meilläkin se yksi rasvasodan veteraani, Valion entinen tutkija, kirjoittelee ahkerasti LDL-partikkelikokojen vaikutuksesta sydäntautiin. Timo Kuusela kirjoittelee menneistä ajoista hiilaritietoiset.netin osiossaan. Kummallisesti he osaavat perustella asiansa laajasti ja yksityiskohtaisesti, toisin toisin kuin ne jotka väittävät pelkän LDL-arvon suoraviivaisesti vaikuttavan sydäntautiin. Missä on jälkimmäisten rautalangasta väännetyt perustelut? Niitä en ole koskaan nähnyt. Heidän ymmärryksensä hataruus näkyy esim. Jarin sivuille kootussa Uusituvan ja Puskan s-postihaastattelussa. Kaiken kukkaraksi VHH-dieetti on ollut käytössä Euroopassa reilusti yli sata vuotta sitten, mistä Heikkilän Anttikin kirjassaan kertoo. Viisautta on aina ollut olemassa. Eli ei se ole Antti tai Atkins, joka on keksinyt jonkin uuden jutun. Supertoivo ei tarkoita, että VHH olisi ainoa oikea tai tarpeellinen kaikille. Jos hän oikein on käsittänyt, VHH:ta jotkut vastustavan sen takia, etteivät lukemiensa tutkimusten perusteella tiedä tarkalleen, miksi se sopii joillekin. Supertoivo ei ymmärrä, miksi jotain asiaa pitää vastustaa, vaikka se toisi käyttäjälleen tai noudattajalleen mittareilla mitattuna paremman terveyden, puhumattakaan henkisistä hyödyistä. Myös yleinen hiilihydrattitietoisuuden periaate on joillekin jo liikaa.

Seija voi kertomuksellaan vahvistaa, että tärkkelys koukuttaa häntä. Ja peruna ei vie nälkää. Samin tarkoituksena on osoittaa miten paljon enemmän vitamiineja ja hivenaineita sellainen lounas sisältää, jossa ei ole vatsantäytteenä perunaa, pastaa tai riisiä. TtM muistuttaa ettei yleisiä ravitsemussuosituksia voida räätälöidä pelkästään ylipainoisille ihmisille. Suurin osa suomalaisista kun on edelleen normaalipainoisia. TtM itse kuluttaa päivässä keskimäärin 3200 kcal. Hänen olisi hyvin vaikeaa saada tämä energiamäärä täyteen, ellei lautasella olisi perunaa, riisiä tai pastaa. Tämähän on Samin koko pointti! Rajoitettaessa runsaasti hiilareita sisältävää leipää, perunaa, riisiä, pastaa, maissia, viljatuotteita ylipäätään, ei päästä isoihin energioihin vaikka yritettäisiin. Samin mielestä lihavuus johtuu nimenomaan viranomaisten "syö paljon perunaa ja viljaa" sekä "vältä rasvoja" -ohjeista. Rasva- ja proteiinipitoista ruokaa ei tarvitse syödä kuin pieni tilavuus, että nälkä lähtee. Hiilarivoittoinen ateria vaatii isomman tilavuuden vatsalaukussa ja edesauttaa lihomista, väittää Sami. Reijo on käynyt luennoillani ja muistaa tällaisen asian: Laihdutus on pysyvä elämäntavan muutos ja tärkeintä on oppia hallitsemaan kylläisyyttään.

Saska Tuomasjukka on täysin eri mieltä Samin kanssa lihavuusongelman ytimestä: Saskan mielestä kyse on energian kulutuksen vähenemisestä kun ihmiset lihovat. Länsimaissa ihmisten päivittäinen energian saanti on laskenut, mutta siitä huolimatta olemme lihoneet, koska kulutus on laskenut vielä enemmän. Samin mielestä pahin ongelma ei ole tämä virallinen lautasmalli vaan se, että viranomaiset tuputtavat ylipainoisille perunaa ja viljatuotteita sekä samalla "imuroivat" rasvat joka paikasta. TtM:n mielestä Sami on törmännyt vääränlaisiin ”viranomaisiin”. Ylipainoisille nimenomaan suositellaan, että lautasmallissa perunaneljänneksen osuutta pienennetään ja tyhjä kohta täytetään kasviksilla. Ei painonpudottajille virallisen linjan mukaisessa ruokavaliossa myöskään suositella samanlaista leipämäärää kuin normaalipainoisille henkilöille. Sami ihmettelee: Missäs olet tällaiseen törmännyt. Ei ole todellakaan eteeni tullut. "Etsipä yksikin Uusituvan, Puskan, Pietisen tms. kommentti joka viittaa tähän suuntaan"! Kyllä se ohje on vähän rasvaa ja amen.

Lasten lihominen johtuu Samin mielestä menetetystä nälänhallinnasta. Liian suuresta hiilareiden määrästä verrattuna rasvoihin ja protskuihin. Saska vastaa tähän: Olemme ihan samaa mieltä siinä, että lihavuudessa on ongelmana menetetty nälänhallinta. Tiedätkös millä se saadaan esimerkiksi lapsilla kuriin? Poistamalla karkki- ja limuautomaatit kouluista! Saska ei aio jatka aiheesta enempää: "Sovitaan, että olemme eri mieltä. Minä olen sitä mieltä, että istuminen autossa, tietokoneen edessä ja telkun ääressä ei kuluta yhtä paljon kuin kävely kouluun, hippa tai kuka pelkää mustaa miestä. Perustelen tätä mm. viitteessä olevilla tutkimuksilla. Jos jotain oikein konkreettista kaipaat, niin eiköhän varusmiesten kunnon heikentyminen ole aika selkeä merkki? Olen myös sitä mieltä, että löhöilyn (sedentary lifestyle) lisääntyminen on vähentänyt energian kulutusta huomattavasti enemmän kuin ruoasta saatavan energian määrä on vähentynyt. Johtopäätöksenä olen sitä mieltä, että lasten lihavuuden yleistyminen johtuu ennen muuta yhteiskunnan muutoksesta." Jaakon mielestä tässä ovat syyt lihavuusepidemiaamme: pikaruokakulttuurin lisääntyminen, energiajuomien lisääntyminen ja makeisten, sipsien ym. annoskokojen suurentuminen ja limsa- ja karkkiautomaatit kouluissa. Myös ainakin 80-luvulla yleisenä ollut lasten "karkkipäivä" ei ole enää niin yleinen ja tuntuu etteivät vanhemmat ole enää niin tarkkoja lasten makeisten syönnistä. Toki lihavuuden syynä on myös huonontunut nälänhallinta. Myös nykyiset ravitsemussuositukset ovat siihen syynä. Nykyiset ravitsemussuositukset ohjaavat ihmisiä kaikenmaailman kevyttuotteiden pariin joten ei ole ihmekään jos on pakko sortua makeisiin välipaloihin ruokailujen välillä. Jos Jaakko saisi päättää, hän poistaisi limsa-automaatit kouluista ja kaikki kevyttuotteet kaupoista. Tilalle kunnon ruokaa.

VHH ruokavalio on ihan hyvä ja oikein toteutettuna turvallinen väline painon pudotukseen – kuten on vähärasvainenkin ruokavalio, sanoo TtM. VHH ruokavalio ei ole kuitenkaan missään suhteessa ylivertainen vaihtoehto. Sen ei ole tutkimuksissa todettu johtavan pitkällä aikavälillä yhtään sen parempiin tuloksiin painonpudotuksen suhteen kuin vähärasvaisen ruokavalion. Tähän väliin AM haluaa ilmoittaa, että tuo käsitys on virheellinen! Tutkimusten mukaan myös VHH ruokavalion noudattaminen on suhteellisen vaikeaa; kato on ollut tutkimuspopulaatioissa suurta. Pötypuhetta, sanoo AM. Mielenkiinnolla TtM odottaa myös tutkimustuloksia siitä, mitä veren rasva-arvoille tapahtuu VHH ruokavalion aikana, kun paino pysyy pidemmän aikaa muuttumattomana. TtM suhtautuu VHH ruokavalioon hyvin myönteisesti silloin kun puhutaan painonpudotuksesta. Sen voisi ihan hyvin ottaa mukaan ylipainoisten AIKUISTEN henkilöiden ravitsemussuosituksiin VRN ruokavalion vaihtoehdoksi. Varsinaisia ravitsemussuosituksia TtM ei kuitenkaan lähtisi kovin radikaalista muuttamaan. Hiilihydraattien alarajaa voisi hieman laskea, ja TtM uskoo, että lähitulevaisuudessa näin tullaan tekemäänkin. Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan kannata odottaa. Sopiva alaraja olisi TtM:n mielestä 35-40 E%:n tienoilla. Rajan laskeminen tätä alemmaksi vaatisi koko suomalaisen ruokakulttuurin muuttamista. Tällä puolestaan olisi laajat taloudelliset vaikutukset, ei pelkästään kuntien talouteen, vaan myös ravitsemusalalla toimivien yrittäjien talouteen (valinnanvaran lisääminen lisää myös kuluja). Jari komppaa TtM:ää: Motivoituneet noudattavat VHH:ta, muut eivät. Annetaan motivoituneille mahdollisuus muuttamalla suositukset sallivammiksi ja "neuvonantajien" asenneilmapiiri avomielisemmäksi. Tällä hetkellä löytynee paljon motivoituneita, jotka hyötyisivät terveydellisesti, mutta eivät uskalla kokeilla. Suositusten priorisoinnista Jari ja TtM taitavat olla eri kannoilla. Jari kannattaa optimaalista ravitsemusta eikä tee kompromissia lyhyen aikavälin taloudellisten vaikutusten suhteen. Samin mielestä VHH ruokavalioiden noudattaminen on tutkimuksissa ollut suhteellisen vaikeaa, mm. näistä syistä: 1) Tutkijoilla on vahva ennakkoasenne VHH:ta kohtaan. Mukana on myös tietoista valehtelua ja tulosten vääristelyä. 2) Monet yksilöt samoin kuin tutkimukset tekevät VHH:n aivan liian ahdasmielisesti. Hiilareita ei tarvitse vetää 20 g asti, niinkuin Atkinsin alussa. Tämä vaikeuttaa dieetissä pysymistä. 3) Tieto VHH ruoka-aineista on vähäistä ja moni kokee sen hankalaksi noudattaa. 4) Ehkä muita tekijöitä. Saska Tuomasjukka on Sami Uusitalon kanssa samaa mieltä siitä, että vähän käsitellyt (siis raa'at) kasvisruoat ovat terveellisiä ja ekologisia. Olisiko niissä kuitenkin yksi syy siihen, että karppiruoka ei kaikille maistu? (viittaus TtM:n esille tuomiin korkeisiin keskeytyslukuihin). Saska tuntee ainakin jonkun ex-karpin, joka siirtyi runsaaseen lihan syöntiin kyllästyttyään kokonaan kasvisravinnolle. Karppiaika totutti kasvisruokaan, joka aiemmin oli outoa. Saska pitää tällaista kehitystä erittäin positiivisena! Karppailusta portti kasvissyöntiin!

Kun ravitsemussuosituksia tehdään, on niissä TtM:n mukaan otettava terveellisyyden lisäksi huomioon myös mm. taloudelliset ja eettiset näkökulmat. Ruuan eettisyys on sellainen aihe, mistä saa varmasti aikaan kunnon väittelyn. TtM toteaa lyhyesti, että lihan, kalan, kananmunan ja maitotuotteiden tuottaminen kuluttaa hirveästi energiaa ja valitettavasti myös saastuttaa ympäristöä. Lisäksi eläimien elinolot eivät aina ole parhaimmat mahdolliset, vaikka Suomessa eläinsuojeluasiat varsin hyvällä mallilla ovatkin. Supertoivo väittää, että viralliset tahot - heidän lisäkseen vegaanit - vetoavat eettisyyteen, mutta ovatkohan väitteet aivan loppuun asti mietittyjä? Luksusmarganiineissa käytetään mainosten mukaan rypsiöljyjä tms., mutta miten onkaan margariinien laita ylipäätään? Supertoivo ei keksi mitä muuta niiden raaka-aine voi olla kuin palmuöljyä. Suomalainen margariiniteollisuus on siis mukana mukana Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoamisessa biodiesel-yritysten lisäksi. Jos kaikki söisivät suositusten mukaan, suurin osa tuotetusta maitorasvasta menisi tunkiolle tai lähitulevaisuudessa biodieseliksi (mihin ylijäämä menee tällä hetkellä, sitä Supertoivo ei tiedä). Maitorasvan poistaminen tai vähentäminen maidosta, juustosta, jugurtista ja muista on mitä suurinta järjettömyyttä ja tuhlausta. Kyseessähän on kallisarvoinen ravintoaine, jonka lukemattomista hyvistä vaikutuksista on perusteellisia ja hyviä kirjoituksia. Kuinka ekologista onkaan rahdata riisi tänne Aasiasta asti? Olisiko esim. Kiinassa vientiriisin viljelyyn käytettävälle maa-alueille järkevämpääkin käyttöä? Suomessa sekä laitosruokalat että kansalaiset käyttävät riisiä, joten sen kulutuksen luulisi olevan täällä melkoista. Ehkä perunan korostamisessa onkin järkeä, jos sen vaihtoehtona on riisi. Sitä ei tarvitse rahdata kovin kaukaa. Perunasta hiilaritietoisetkin saavat halutessaan lisäenergiaa. TtM kehottaa lukemaan julkaisu, jossa selvitetään kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanosta. Jari valistaa: VHH-ruokavalio ei ole proteiinidieetti vaan rasvadieetti. VHH-ruokavalio on tässä suhteessa hivenen ekologisempi vaihtoehto, koska täysrasvaisena se sallii paremman käyttöasteen eläinkunnan tuotteille. Rasvaisia energiapitoisempia osia ei heitetä hukkaan. Lisäksi sekä VRN:n suositusta että VHH-ruokavaliota voi noudattaa myös täysin kasvikunnan tuotteilla, jos sen kokee mielekkääksi. TtM ei saa kananmunasta millään mitään ekologista tuotetta, vaikka se huomattavasti ekologisempi vaihtoehto onkin kuin esim. liha, voi ja juusto. Vaikka tässä ruuan ekologisuudesta kailotankin, niin Sami ei kuitenkaan pidä luulla, että TtM olisi joku "viherpiipertäjä". TtM syö kyllä lihaa, kananmunaa, juustoa ja juo maitoa (rasvatonta tai kevytmaitoa). Paistaminenkin tapahtuu voissa. Ruuan ekologisuus on kuitenkin laittanut hänet pohtimaan asioita, ja kyllä kaupassa jo tuleekin tehtyä valintoja ekologisuuden perusteella. TtM suhtautuu VHH ruokavalioonkin myönteisesti, vaikka ei ihan samoilla linjoilla Samin kanssa olekaan. TtM käskee Samia viilaamaan pilkkua niin paljon kuin haluaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on ekologisesti huomattavasti kuormittavampaa kuin kasviperäisten tuotteiden kuluttaminen – ja nyt ei puhuta yksittäisistä tuotteista vaan asioista kokonaisuutena! Sami ei luovuta: "Kertokaapa minulle viisaat miten saatte rasvaisesta juustosta ekologisemman kuin vähärasvaisesta juustosta ja luonnonrasvaisesta jogurtista ekologisemman kuin vähärasvaisesta". Saska Tuomasjukka huomauttaa, että ruoantuotannosta syntyy 22 % ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Näistä yli puolet syntyy eläinten pidosta (lannan aerobinen hajoaminen 31 %, metaanin anaerobinen tuotanto 25 %). Tämä on yksiselitteisesti se syy, minkä vuoksi suositellaan lihan käytön vähentämistä. Jokainen voi ottaa vastuuta lastemme maailmasta. Jos joku nyt epäilee ihmisen - tai ehkä voisi sanoa nautojen ja sikojen - osuutta ilmastonmuutoksessa, niin sitten ei voi mitään. Saska Tuomasjukka päättä lopettaa asiasta jankkaamisen. Eläinperäiset tuotteet ovat tieteellisen tiedon perusteella selkeästi epäekologisempia kuin kasvituotteet. Kokonaisuutena, kuten TtM jo huomautti. Broileria voi suosia, jos kasvatusmenetelmä ei aiheuta omantunnontuskia. Eläintuotteet ovat luksusta, jota syödään kun raha riittää muuhunkin kuin välttämättömään. Siksi eläintuotteiden käyttö lisääntyy samaan tahtiin kuin ylensyönti. Siitä huolimatta Saska Tuomasjukka ei väitä, että eläintuotteet ovat lihavuuden syy; ne vain liittyvät samaan ilmiöön, eli elintason nousuun. Kuljetusten osuus elintarviketuotannon ekologisesta kuormasta on yllättävän pieni. Tämä käy nätisti ilmi esimerkiksi talvitomaateista: espanjalainen lentotomaatti on kotimaista kasvihuonetuotosta huomattavasti parempi vaihtoehto. Westie pitää Saskan mielipidettä kestävästä kehityksestä tärkeänä ja huomioonotettavana seikkana, mutta toisaalta pitää ymmätää Jarin ja Samin näkemykset siinä valossa, että terveys on henkilölle usein se n:o 1. Mutta eihän sitä terveellistä ravitsemusta tarvitsekaan rakentaa eläinlihasmassan varaan eihän siinä mitään järkeä ole ja tuskin kovin terveellistäkään. Ongelmana nykyään on että meillä on aivan hirvittävä resurssien tuhlaus meneillään ja siihen on osa syyllinen vallitsevien suositusten tiettyyn ajattelusuuntaan (vähärasvaisuuden ihannointi) ohjaava vaikutus. Jos luonnolliset eläinrasvat saisi täysimääräisinä sisällyttää ravinnon mukaan, ihmiset saattaisivat syödä harvemmin ja ehkä vähemmänkin kaloreina mitattuna (ei koko ajan nälkä; vrt. Ranska) ja olisivat ehkä terveempiä ja meno olisi myös nykyistä ekologisempaa ainakin ruuan tuotannon suhteen. Tästä Westien mielestä on kysymys. Mökinmuija haluaa kommentoida tätä tutkimusta ekologisesta jalanjäljestä. Ensinnäkään suomalainen lypsylehmä ei elä maissilla ja soijalla kuten näissä tutkimuksissa oletetaan. Suomalainen lehmä syö säilörehua, sitä tuskin kukaan haluaa omaan ruokapöytäänsä! Kana ja sika sensijaan syö ihmisen ruokaa. Toisekseen suomalainen lehmä ei "varasta" viljelysmaata vaan hyödyntää vaikeita viljelysmaita muuttaen esim suon antimet ihanaan muotoon. Kolmanneksi: laskelmissa käytetään naurettavaa korvauslukua (1) säilörehulle. Sen vuoksi saadaan maito ja naudanliha (märehtijän) näyttämään huonolta vaihtoehdolta. Kukahan tämänkin tutkimuksen on maksanut? mökinmuija kysyy lopuksi.

Voimiehen mielestä yliopistoista valmistuu huomattava määrä porukkaa, jotka eivät ole erityisen älykkäitä. Tällaiset eivät voi nöyrtyä ja tunnustaa omaa rajallisuuttaan, vaan tarraavat kiinni ulkoaopeteltuihin opinkappaleisiin ja omaan asemaansa. Futuron mielestä yleistä mielipidettä missä tahansa yhteisössä on vaikea murtaa. Joku rohkea, joka näkee asiat toisin saatetaan hymähtäen leimata vastarannan kiiskeksi, vaikka hän olisikin oikeilla jäljillä. Saattaa jopa olla, että muutkin porukasta on hiljaa mielessään samaa mieltä, mutta eivät uskalla tuoda sitä julki, etteivät saisi itsekin leimaa otsaansa. Jollain hiljaisella saattaa olla maailmaa mullistava ajatus mielessään, mutta ei uskalla tuoda sitä esille ja se jää käyttämättä. Futuron mielestä on väärin, että luomme sellaiset olosuhteet, joissa ei uskalleta keskustella ja leikkiä villeilläkin ajatuksilla ja teorioilla, koska pelkäämme tulevamme haukutuksi. Minusta jo koulussa pitäisi haastaa kaikki mahdollinen tieto ja opetella kysymään MIKSI? ja hakemaan perusteluita!!! Ravitsemusterapeutit eivät osaa kyseenalaistaa omia teorioitaan, koska heille on opetettu että asia on niin. Tuntuu, että liukuportaita käytetään myös ajattelussa, koska sehän vasta rankkaa on. Mitäs sitä valmiissa maailmassa...

Saska Tuomasjukan mukaan suositukset perustuvat ennen muuta näyttöihin. Hiilihydraattien rajoittamisesta ilmestyy koko ajan entistä positiivisempaa tulosta, mutta kokonaisuutena näyttö on vielä rajoitettu. Suositukset muuttuvat kun näyttö on riittävä. Jarin mielestä tämä on melkoinen mantra. Ei ole toistaiseksi näkynyt sellaista yhdenmukaista interventiopohjaista näyttöä nykysuosituksen ylivertaisuudesta. Itse asiassa jokseenkin kaikissa ruokavalioita vertailevissa kokeissa suositusten mallilla saadaan huonoimmat tulokset. Tämän tyyppiset tutkimukset osoittavat parhaiten syy- ja seuraussuhteen. Eli siis, missä on se näyttö nykyisten suositusten puolesta? Jari pistää Saskan lujille: "Usein kuulee mainittavan ne tuhannet tutkimukset, jotka puoltavat nykysuosituksia. Mutta osaisitko ihan tarkalla lähdeviitteellä osoittaa edes yhden, joka kohtalaisuudella varmuudella osoittaisi VRN:n mallin olevan suurimmalle osalle väestä optimaalinen ruokavalio?" Saska ei innostu Jarin provokaatiosta: "Jari, tätä keskustelua en voi käydä kanssasi. Jos et hyväksy sitä, että näyttö koostuu kaikista hyvin suoritetuista tutkimuksista, ei keskustelulla ole pohjaa." Saska selittää, että suositukset pohjautuvat muuhunkin kuin tieteeseen, koska niiden on peilattava maailmaa, jossa elämme. Tämäkään ei muuksi muuta sitä tosiasiaa, että valtaosa ihmisistä olisi hyvin terveitä, jos söisi suositusten mukaisesti. Ongelmahan on nimenomaan siinä, että suosituksia ei noudateta.

TtM:n mukaan kisa on siinä mielessä hieman ongelmallinen, että yksittäisten aterioiden terveellisyys ei kuvaa kovinkaan hyvin koko ruokavalion terveellisyyttä. On tietenkin itsestään selvää, että VHH ruokavalio voittaa kun ravintoaineiden saanti suhteutetaan energiamäärään. Onhan peruna, pasta ja riisi aika suojaravinneköyhää ravintoa moniin muihin ruoka-aineisiin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö virallisen suosituksen mukaisella ravitsemuksella saavutettaisi vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksia. TtM ei näe erään tutkimuksen tulosten perusteella mitään syytä lähteä radikaalisti muuttamaan nykyisiä ravitsemussuosituksia. Hiilihydraattien alarajaa voisi jonkin verran laskea, ehkä jopa 35 E% asti, pohtii TtM. Tätä alemmas hän ei kuitenkaan sitä laskisi. Mikäli hiilihydraattien alaraja suosituksessa laskisi, tarkoittaisi tämä sitä, että ruuan tarjonta kouluissa, työpaikoilla, sairaaloissa ym. pitäisi muuttaa niin, että suositusten mukainen ruokailu olisi mahdollista. Tämä muuttaisi täysin koko ruokailun ja johtaisi myös ruoka-annosten hinnan nousuun – monipuolinen VHH ruokavalio kun on selvästi kalliimpaa kuin suositusten mukainen runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Jari jatkaa piikittelyään: "Tärkeämpää on siis syödä halvalla kuin mahdollisimman terveellisesti? Minulle ei. Karsin mieluiten muista kuluista kuin ruoasta. Oikealla ruoalla voi nostaa elämän laatua ja tervettä ikää." Saska on varma, että Samin lautanen voittaa kisan, ja syyt on TtM hyvin kertonut. Metsämörkön mielestä käsittelemättömässä ohrassa, kaurassa, ruissa, tattarissa ym. vitamiini ja hivenaineet ovat tallella. Oman kokemuksensa mukaan ne eivät nosta ja heilauttele veren sokeritasapainoa niin paljon kuin "hiotut" tuotteet.

Sami Uusitalo on minun mielestäni esimerkillisen selvästi osoittanut, että huhupuheet VHH-ruokavalion vitamiiniköyhyydestä eivät pidä paikkaansa. Minulta kysytään vilkkaasti sähköpostin välityksellä, miksi en puolusta VHH-ruokavaliota näkyvämmin. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja vastaan, että suhtaudun toki myönteisesti hiilihydraatteja rajoittavaan ruokavalioon, mutta en näe roolikseni "puolustaa" VHH-ruokavaliota. Pysyttelen mieluusti neutraalina tuon asian suhteen ja tarjoan teille monipuolista luettavaa aiheesta jatkossakin. Jookos?

Väliaikatietoja kilpailusta: Sami johtaa kilpailua ylivoimaisesti tällä hetkellä. Voisitte auttaa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa lähettämällä parhaan mahdollisen perunaa, pastaa ja riisiä sisältävän lounasannoksen sisältönne tänne. Parhaimmat reseptit julkaistaan!

Ideoita pursuava asiakkaani, Sami Uusitalo, haluaa julistaa kilpailun. Kilpailun voittaja saa paljon kunniaa ja median jakamattoman huomion. Tässä ei kilpailla rahasta vaan kunniasta.

VRN (55-60 % hiilihydraatteja)

vastaan

Sami (8-25 % hiilihydraatteja)

Kilpailuasetelma on tällainen: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli vastaan Samin oma lautasmalli (VRN vastaan Sami)

Sami Uusitalo haastaa Pekka Puskan, Pirjo Pietisen, Mikael Fogelholmin, Patrik Borgin, Leo Niskasen, Matti Uusituvan ym. valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaa lautasmallia kannattavat henkilöt kokoamaan tuon lautasen lounashetkeä varten siten kuten opetetaan. Eli kolme perunaa, puolet lautasesta vihanneksia, neljäsosa lautasesta joko lihaa tai kalaa, rasvatonta maitoa, leipää jne. niin, että 55-60 % lounashetken sisältämästä kokonaisenergiasta on hiilihydraatteina.

Sami ja hänen kannattajansa rakentavat oman lounaslautasensa sitten niin, että hiilihydraatteja on 8-25 % kokonaisenergiasta.

Kilpailussa käytetään elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin tietoja. Vastauksessa pitää ilmetä miten laskelmat on tehty ja mikä on lautasen ravintotekijöiden määrä.

Jos toisessa lautasessa on selvästi enemmän vitamiineja ja hivenaineita julistetaan voittajaksi se lautasmalli jossa ravintotekijöitä on enemmän ja tarjotaan tämä tieto median edustajille tiedoksi helmikuun alussa 2009.

Kilpailuvastauksia voitte kaikki lähettää. Vastauksesta pitää ilmetä oletteko VRN:n vai Samin ehdotuksen kannattajia (mikäli asia ei muulla tavoin käy ilmi).

Kilpailuvastaukset tarkkoine laskelmineen sähköpostilla osoitteeseen: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

Keskustelua tästä jännästä kilpailusta käydään tämän blogikirjoituksen kommenttiosassa ja käynnissä on myös mielipidekysely tästä aiheesta. Kuka voittaa?

Kilpailu päättyy 31.1.2009

Kuvalähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivusto

Viimeiset 50 vuotta lääketieteessä

***
Kirjoitettu 7.12.2008, tekstiä lisätty 10.12.2008, 29.12.2008 ja 31.12.2008

Jatkan tässä lääketieteen historian katsaustani. Viimeisten 50 vuoden aikana on edistytty aivan erityisesti aivojen ja sydän- ja verisuonitautien ymmärtämisessä. Syövän hoidossa tapahtui paljon edistystä, mutta kuitenkin jäi paljon aukkoja paikattavaksi tulevaisuudessa. Tervetuloa mukaan aikamatkalle, joka vie sinut lääketieteen ja luonnontieteen ihanimpien keksintöjen pariin. Huomaatte, että itsestään selvinä ottamamme seikat ovatkin yllättävän äskettäin tehtyjen keksintöjen tuloksena syntyneitä lahjakkaiden ihmisten huippusaavutuksia. On käsittämättömän ihanaa elää juuri nyt kun paras mahdollinen tieto on käytettävissä!

1958 on komeaa aloittaa tämä katsaus erinomaisen brittiläisen biokemistin kera. Francis Crick kehitteli keskeistä opinkappalettaan molekyylibiologiassa: kun tieto on siirtynyt valkuaisaineeseen se ei voi enää sieltä päästä pois. Tieto voi siirtyä nukleiinihaposta toiseen, muttei valkuaisaineesta toiseen tai valkuaisaineesta takaisin nukleiinihappoon.

1958 valtava kiinnostus perintötekijöihimme näkyi Nobelpalkintojen muodossa. Amerikkalainen geneetikko Joshua Lederberg sai tuon himoitun palkinnon pitkäaikaisesta työstään geenien vaikutusmekanismien selvittelyssä. Geenien roolista perintötekijöiden siirtymisessä sukupolvesta toiseen palkittiin saman maan geneetikot George Beadle ja Edward Tatum.

1958 skottilääkäri Ian McDonald otti ensimmäisenä käyttöön ultraäänitutkimukset.

1958 keinotekoista makeutusainetta sakariinia käytettiin ensimmäistä kertaa elintarvikkeessa Yhdysvalloissa.

1959 tiedemiehet Severo Ochoa ja Arthur Kronberg saivat Nobelpalkinnon keksinnöistään, että kromosomit kantavat perintötekijöitämme.

1959 brittiläiset antropologit Louis ja Mary Leakey tekivät siihen asti vanhimmat ihmisen fossiililöydöt Olduvain kapeasta solasta Tansaniassa. Arvioitiin, että nämä fossiilit olivat jopa 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja.

1959 kemikaali haloperidoli syntetisoitiin ja se sai käyttöä vakavien psyykkisten häiriöiden hoidossa.

1960 –luvun alussa otettiin käyttöön perheterapia edistyksellisenä hoitomuotona.

16.5.1960 amerikkalaisbiokemistit A. Tsugita ja Heinz Fraenkel-Conrat saivat ansaittua huomiota osakseen kun kuvasivat ensimmäisen kerran miten geenimutaation vaikutuksesta eri molekyylien toiminnassa tapahtui havaittavia muutoksia.

1961 tuhkarokkovirus löydettiin ja eristettiin. Kymmenen vuoden kuluessa kehitettiin rokote tuhkarokkoa vastaan.

1962 amerikkalainen tiedemies Rachel Carson julkaisi kirjan Silent Spring (Äänetön kevät), joka sai ihmiset tietoisiksi siitä miten ihmisten tuottamat kemikaalit tuhosivat luontoa.

1962 japanilaislääkärit ottivat käyttöön endoskoopin, sellaisen taipuisan putken, jolla voitiin tarkkaan tutkia vatsaonteloa.

1962 britit käyttivät ensi kertaa beetasalpaajia sydänoireiden hoidossa.

1963 Rochen laboratorioiden tuottama valium (diazepam) otettiin käyttöön rauhoittavana aineena.

1963 tutkijat A. Carlson ja M. Lindquist suosittelivat hanakasti dopamiinia skitsofreniaan.

1964 amerikkalainen kemisti Bruce Merrifield aloitti työt sen ainutlaatuisen tekniikan parissa, joka jälkeen päin tuli tunnetuksi geenitekniikan nimellä. Johti 1980 –luvulla siihen, että pystyttiin laajamittaisesti syntetisoimaan geenejä.

1964 amerikkalaiset mikrobiologit Keith Porter ja Thomas F. Roth havaitsivat solukalvojen pinnalla erityisiä reseptoreita, joiden kautta esimerkiksi hormonit voivat vaikuttaa solun toimintaan.

14.6.1964 australialainen geneetikko Pamela Abel raportoi yhdessä saksalaisen kollegansa kanssa vahvasta näytöstä, että perinnöllinen koodi oli aina samassa DNA:n muodossa kaikissa korkeimmissa eliöissä maan päällä.

1964 amerikkalaislääkäri Stanley Dudrick keksi syöttää energialiuosta suoraan suoneen sellaisille potilaille joilla oli vaikeuksia syödä ja juoda normaalisti.

1964 brittiantropologi Louis Leakey teki uusia ihmisfossiililöytöjä Tansaniassa siellä tutussa Olduvain solassa. Löytyi Homo habilis, joka arvioitiin 2,5 miljoonaa vuotta vanhaksi.

1965 viestiaineet nimeltään feromonit löydettiin ensin hyönteisissä ja sitten monissa muissa eläimissä.

1966 itävaltalainen tiedemies Konrad Lorenz julkaisi kiistanalaisen kirjansa aggressiivisuudesta, joka synnytti kiivaan keskustelun siitä miten kovin ihmisiä ohjasi opittu vihamielisyys.

1967 amerikkalainen sydänlääkäri Ren Favaloro kehitti sydämen ohitusleikkauksen sellaisia tilanteita varten jolloin sepelvaltimot ovat niin pahasti tukossa että sydän uhkaa jäädä ilman happea.

1967 amerikkalainen biokemisti Maurice Hilleman kehitti sikotautirokotteen.

3.12.1967 sydänkirurgi Christiaan Barnard suoritti kuuluisan sydämensiirtoleikkauksen. Hänen potilaansa Louis Washkansky eli 18 päivää leikkauksen jälkeen.

1968 sydänkirurgia otti uuden kehitysaskeleen kun amerikkalaiset sydänlääkärit Charles Dotter ja Melvin Judkins kehittivät pallonlaajennustekniikan, jolla tukkeutuneet verisuonet saadaan pysymään auki.

1969 Harvardin yliopiston tutkijat ilmoittivat eristäneensä geenin elävästä organismista. Meidän on ehkä vaikea käsittää miten merkittäviä nämä ensiaskeleet modernissa geeniteknologiassa aikanaan olivat.

1970-luvulla syntyi käsite vertaistuki. Tämä tarkoitti sitä, että samanlaisia elämänvaiheita ja sairauksia läpi käyneet ihmiset ymmärtävät toisiaan parhaiten ja he voivat tukea toinen toisiaan. Noin 20 vuoden kuluessa tästä tuli osa modernia psykoterapiaa.

1970-luvulla otettiin merkittäviä edistysaskelia aivojen monimutkaisen neurokemian alueella. Tunnistettiin mm. neurotransmitteri GABA (gammavoihappo), joka monista muista välittäjäaineista poiketen vaimensi hermoimpulsseja aivoissa.

1970 havaittiin ns. telomeeri ilmiö, jonka mukaan nämä kromosomien päissä olevat ulokkeet kuluvat solujen jakautuessa. Lyhentyessään ne viestittivät solujen ja koko yksilön vanhenemisesta.

1970 ihmisen kasvuhormoni syntetisoitiin.

1970 brittiläis-amerikkalainen lääkäri Albert Victor Crewe keksi pyyhkäisy elektronimikroskoopin.

1971 tiedemiehet ympäri maailman epäilivät kasvinsuojeluaine DDT:n aiheuttavan suurta tuhoa eläimissä, jotka olivat ravintoketjun loppupäässä. Vähitellen tämä johti DDT:n täyskieltoon koko maailmassa.

1972 yleistyi rintasyöpäleikkauksissa ns. konservatiivinen hoito, missä poistettiin vain se osa rinnasta jossa oli syöpäkasvua.

1972 kaksi vuotta sitten amerikkalaisen tiedemiehen Ted Hoffin toimesta keksitty mikroprosessori hiipi mukaan lääketieteellisten laitteiden kehitykseen. Niinpä keksittiin yhdistää aivojen kuvaus ja moderni tietotekniikka. Syntyi tietokoneavusteinen aivojen skannausmenetelmä, CAT, brittiläisen insinööri Godfrey Hounsfieldin ja amerikkalaisen lääkärin Allan Cormackin kehittämänä.

7.4.1972 oli päivä joka muutti Suomen. Silloin käynnistyi hanke nimeltään Pohjois-Karjala-projekti. Siitä alkoi pitkä 25-vuoden rupeama, jonka aikana sydänterveyden valistustyöhön valjastettiin niin terveydenhuoltohenkilökunnan jäseniä uusista terveyskeskuksista, Martta-yhdistysten toimeliaita naisia kylistä kuin aktiivisia sydänyhdistysten ihmisiä. Tutkija Martti Karvosen oli käynnistänyt rasva-aineenvaihdunnan ja sydän- ja verisuonitautien yhteyksiä tutkivia hankkeita, mutta tämä projekti henkilöityi nuoreen lääkäriin nimeltä Pekka Puska. Projekti onnistui yllättävän hyvin ja se sai runsaasti kansainvälistäkin huomiota. Puskan luomana ihmeenä pidetään sitä imagonmuutosta mikä Suomessa tapahtui: tupakanpoltosta luovuttiin, raavaat miehetkin söivät niitä rehuja (vihanneksia ja hedelmiä) kiihtyvään tahtiin, terveysliikunta yleistyi, tulivat kaikenlaiset kevyttuotteet markkinoille ja voi vaihtui margariiniin rasvasodaksi asti yltyneessä tiedemiesten ja markkinamiesten mediamylläkässä. "Vääränlaisesta" rasvasta tehtiin se suuri terveysmörkö. Rasva piti hakea pellosta, eikä eläimestä. Pohjois-Karjala-projektin terveysvaikutuksia liioitellaan usein ja voimme hyvin ymmärtää miksi projekti herättää monessa niin suuria intohimoja. 

1973 moderni geenitekniikka sai lopullisen läpimurtonsa kun amerikkalaisbiokemistit Stanley Cohen ja Herbert Boyer pilkkoivat DNA:n (perintöaineksen) pieniksi palasiksi ja yhdistivät nämä palaset uusien geenien kanssa bakteerisoluissa. Näin voitiin bakteereissa tuottaa halutun geenin tuottamaa ainetta yllin kyllin.

1973 Aberdeenin yliopistossa Skotlannissa tiedemiehet eristivät endorfiinit, jotka osoittautuivat luonteeltaan ja koostumukseltaan morfiinin kaltaisiksi elimistön omiksi kipulääkkeiksi.
1974 amerikkalaistiedemiehet F. Sherwood Rowland ja Mario Molinas tekivät hätkähdyttävän löydön, jolla oli kauaskantoiset vaikutukset: Freonin tapaiset hiilivety-yhdisteet tuhosivat maata ympäröivää otsonikerrosta. Vähitellen nämä yhdisteet kiellettiin ponnekaasuissa ja ilmastointilaitteissa sekä jääkaapeissa.
1975 argentiinalais-brittiläinen geneetikko Cesar Milstein ilmoitti pystyneensä kloonaamaan (monistamaan) ns. monoklonaalisia vasta-aineita.
1976 ensimmäiset antihistamiinit saatiin tuotantoon. Näistä aineista saatiin 1990 –lukuun mennessä jokapäiväisiä allergisten reaktioiden ja vatsahaavojen hoitamiseen tarkoitettuja lääkkeitä.
25.7.1978 Englannissa syntyi ensimmäinen koeputkilapsi.
1978 brittitiedemiehet esittelivät laparoskoopin, jolla voitiin tutkia sisäelimiä vatsanpeitteiden läpi vietävällä pienellä sauvalla ja kameralla.
1980 lääkärit Euroopassa ja USA:ssa aloittivat luuytimen talteenoton sellaisissa potilaissa, jotka saivat suuria annoksia säteilyä syövänhoidossa. Nujerrettuaan syövän, talteen otettu luuydin siirretään takaisin potilaaseen.
1981 kloonaustekniikka saatiin kehitettyä niin pitkälle, että Kiinassa kloonattiin kultainen karppi –niminen kala.
1981 mitokondrioiden DNA saatiin selville kokonaisuudessaan.
1981 brittiläiset tiedemiehet saivat toimintakykyiseksi NMR –laitteiston, jolla voitiin tehdä tarkkoja aivo-, selkäydin-, sydän- ja verisuoni- sekä näkötutkimuksia.
1981 USA:ssa kehitettiin hepatiittia vastaan rokote.
kesäkuussa 1981 tarttuvien tautien keskus Atlantassa, USA:n Georgian osavaltiossa raportoi epätavallisista keuhkokuumelöydöksistä homoseksuaalisesti suuntautuneilla miehillä. Osoittautui, että tässä olivat ensimmäiset havainnot pelottavasta AIDS –sairaudesta.
1982 amerikkalainen lääkeyritys Eli Lilly markkinoi geenitekniikalla tuotettua ihmisen insuliinia.
elokuussa 1982 annettiin kuolemaan johtavalle immuunipuutostaudille nimeksi AIDS. Alussa tautia havaittiin vain amerikkalaisilla homomiehillä, mutta muutaman vuoden sisällä se todettiin muissakin potilasryhmissä eri puolilla maailmaa.
2.12.1982 siirrettiin 62 –vuotiaaseen amerikkalaiseen potilaaseen keinosydän. Leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli. Tosin vasta kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta influenssan jälkitautiin.
1983 Harvardin yliopistossa onnistuttiin rakentamaan geenitekniikan avulla yksi kokonainen kromosomi ihmisellä. Tästä alkoi ennennäkemätön innostus selvittää ihmisen koko DNA.
1983 amerikkalaislääkäri John E. Buster ilmoitti kehittäneensä keinotekoisen hedelmöitystekniikan missä luovuttajan munasolu hedelmöitettiin vastaanottajan miehen siittiöillä, huuhdottiin varovasti ulos luovuttajan kohdusta ja sijoitettiin vastaanottavan hedelmöityskyvyttömän äidin kohtuun. Menetelmällä oli noin 40 prosentin mahdollisuus onnistua.
1983 aspartaamia sisältävä Nutrasweet ilmestyi markkinoille Yhdysvalloissa ja yleistyi nopeasti koko maailmassa keinotekoisena makeutusaineena.
1984 huomattavan suuri biologinen tutkimuslaitos perustettiin Missouriin, Yhdysvaltoihin. Monsanto –nimisessä yrityksessä kehitettiin uusia lääkeaineita, geenimuunneltuja kasveja ja bakteerien avulla kehitettiin uusia kasvinsuojeluaineita. Yhtiö sai voimakasta kritiikkiä osakseen, mutta on kuin ihmeen kaupalla onnistunut pysymään pystyssä meidän päiviimme asti.
1984 lampaita onnistutaan kloonaamaan.
huhtikuussa 1984 ranskalainen tiedemies Luc Montagnier ja amerikkalainen lääkäri ilmoittivat löytäneensä AIDS immuunipuutostaudin aiheuttajan. Se oli virus ja he kutsuivat sitä nimellä HTLV-lll tai HIV. Syntyi kaamea kiista siitä kuka teki löydön ensimmäisenä. Voiton vei Montagnier vuonna 1987. Kiista on heijastunut meidän päiviimme asti kun vuoden 2008 Nobelin lääketieteen palkintojen jaossa haluttiin kunnioittaa laajaa HIV –tutkimusta. Gallo jätettiin taas ulkopuolelle.
1985 kehitettiin Positron Emission Tomography (PET) –skanneri, jolla voitiin menestyksellisesti tutkia elävän ihmisen sydämen- ja aivojen aineenvaihduntaa sekä aktiviteettia.
joulukuussa 1985 tuli Kalifornian yliopistosta virallinen tieto, että AIDS –viruksen voi välttää käyttämällä kondomia.
1986 tutkittuaan syöpäkasvaimien kasvua amerikkalaiset tiedemiehet löytävät vahingossa ensimmäiset solujen jakautumista säätelevät geenit. Alkaa ennen näkemätön into etsiä niitä geenejä, jotka säätelevät ihmisen soluja.
28.4.1986 tapahtui erittäin vakava ydinvoimalaonnettomuus Tshernobylissä, Ukrainassa. Onnettomuudessa kuoli 31 palomiestä ja ydinvoimalan työntekijää, mutta kauaskantoisempana seurauksena radioaktiivinen laskeuma johtaa mm. leukemian ja kilpirauhassyöpien lisääntymiseen laajoilla alueilla.
1987 meksikolaislääkäri Ignacio Navarro kehitti leikkausmenetelmän Parkinsonin tautiin, jossa istutettiin potilaan aivoihin lisämunuainen. Tämä siirrännäinen lisäsi aivojen dopamiinin tuotantoa, eli sitä välittäjäainetta josta on pulaa potilaassa.
1987 ilmestyi markkinoille ensimmäisenä AIDS –lääkkeenä AZT (atsidotymidiini).
1987 amerikkalainen lääkeyritys Eli Lilly toi markkinoille masennuslääkkeen nimeltään Prozac (fluoksetiiniä), joka ensikokeilujen jälkeen osoittautui varsinaiseksi onnellisuuspilleriksi ja sen myynti oli aivan valtavaa. Myöhemmin tästä masennuslääkkeestä nousi valtava kohu kun todettiin lääkkeen johtaneen mm. lisääntyneeseen itsemurha-alttiuteen. Vaadittiin varoitustekstejä lääkepakkauksiin, jota lääkeyritys kovasti tietenkin vastusteli viimeiseen asti, peläten menestystuotteen myynnin romahtamista.
1988 geneetikot ilmoittivat, että oli mahdollista luotettavasti tunnistaa henkilö sen DNA –määrän perusteella mitä löytyy yhdestä ainoasta hiuksesta.
1988 skotlantilaiset tiedemiehet tekivät merkittävän tieteellisen löydön: jotkut syöpäkasvaimet menettivät geneettistä materiaalia. Tämä johti erityisen teorian syntymiseen missä syöpäkasvainten kasvua hillitsevät ja kiihdyttävät geenit nousivat päärooliin.
1988 useat tiedemiehet väittivät kasvihuonekaasujen johtavan maapallon ilmaston kiihtyvään lämpiämiseen, mutta ilmiöön ei tietääkseni vieläkään kaikki tiedemiehet usko.
1988 amerikkalainen psykiatri Richard Haier ilmoitti PET –skannausten perusteella, että älykkäät ihmiset käyttävät aivojaan tehokkaammin kuin vähemmän älykkäät.
1989 amerikkalaiset tiedemiehet Steven Rosenberg, R. Michael Blaese ja W. French Anderson keksivät geeninsiirtotekniikan.
toukokuussa 1989 amerikkalaiset geneetikot ensimmäistä kertaa siirsivät potilaaseen geenimuunneltuja soluja. Tässä tapauksessa soluja käytettiin syöpäsolukasvun seuraamiseen, mutta myöhemmin tämä tekniikka sai myös muita lääketieteellisiä ulottuvuuksia, joiden käyttöarvo saadaan selville vasta tulevien vuosien (vuosisatojen) myötä.
1989 amerikkalaiset tiedemiehet David Goeddel, William Korh, Diane Pennica ja Gordon Behar kehittivät verihyytymiä liuottavia lääkkeitä käytettäväksi sydänkohtauksen saaneiden potilaiden tehokkaaseen hoitoon.
1989 amerikkalaiset tiedemiehet James W. Tetrud ja J. William Landstrom ilmoittivat keksineensä lääkkeen (Deprenyl), jolla voitiin lieventää neurologisten sairauksien oireita ja jarruttaa mm. Parkinsonin taudin etenemistä.
1990 ilmestyi tieto, että dopamiinireseptorien määrä vaikutti siihen kehittyikö ihmiselle alkoholismi (liiallinen alkoholinkäyttö).
1990 nähtiin ensimmäiset arviot siitä, että geenit määrittelevät hyvin pitkälle sen tuleeko meistä aikuisina lihavia vai laihoja.
1990 amerikkalainen reumalääkäri Lawrence E . Shellman ilmoitti löytäneensä geenin joka on yhteydessä niveltulehdukseen.
1990 tiedemiehet totesivat tupakoinnin suurimmaksi yksittäiseksi riskitekijäksi sydän- ja verisuonitaudeissa.
1990 tiedemiehet pitivät lähes varmana, että ravintokuidut voivat ehkäistä paksusuolensyövän kehittymistä.
14.9.1990 on merkkipaalu modernissa lääkehoidossa. Silloin aloitettiin nelivuotiaalle tytölle geenitekniikan avulla muunneltujen valkosolujen anto kuukausittain harvinaisen immuunipuutostaudin hoitoon (adenosiinideaminaasin puutostauti).
joulukuussa 1990 ilmestyivät markkinoille ensimmäiset raskauden ehkäisykapselit, jotka sijoitettiin ihon alle.
1991 brittiläiset tiedemiehet löysivät Y-kromosomista sen geenialueen, joka määrittelee ns. miehiset ominaisuudet. Löydettiin myös Alzheimerin taudissa merkittävä geeni.
1991 Amerikan sydänliitto suositteli välttämään lihaa ruokavaliossa. Tämä oli osa massiivista kampanjaa, jossa pyrittiin vaikuttamaan kansalaisten ravitsemukseen. Alkuunpanijana tässä kampanjoinnissa voidaan pitää tohtori Ancel Keysiä, joka aikoinaan löysi yhteyden ravintorasvojen ja sydänkuolleisuuden välillä. Tätä ”rasva tukki suonet ja pysäyttää sydämen” –ideologiaa on voimakkaasti kritisoitu, mutta koululääketiede luottaa pitkälti tähän rasvadogmiin.
1992 tiedemiehet Yhdysvalloissa, Ranskassa ja muuallakin ovat yhteistyössä kartoittaneet valmiiksi ihmisen kaksi kromosomia, Y –kromosomin ja kromosomin numero 21. Tämä kartoitustyö on alkusysäyksenä mittavalle HUGO –projektille (Human Genome Project), jossa kartoitettiin vähän yli kymmenen vuoden kuluessa ihmisen koko genomi (kaikki kromosomit, perintötekijät).
1992 tutkijat olivat sitä mieltä, että Alzheimerin tauti kehittyi kun muodostui biokemiallinen epätasapaino aivoissa, joka johti beeta-amyloidi plakkien laajamittaiseen muodostumiseen.
1992 tiedemiehet kritisoivat kovasti ainoan toimivan AIDS –lääkkeen atsidotymidiinin (AZT) vaatimatonta tehoa potilaissa. Muutakaan ei ollut tosin tarjolla.
1993 brittiläiset geneetikot onnistuivat löytämään sen geenin, jonka johdosta potilaille kehittyi lihassurkastumatauti nimeltään ALS. Toiveena oli löytää lääke tähän pahaan sairauteen.
1993 kloonaustekniikka oli kehittynyt niin pitkälle, että useat tutkimusryhmät ilmoittivat monistaneensa ihmisalkioita. Syntyi kova tutkimuseettinen vääntö siitä, miten pitkälle voitiin mennä ihmistieteessä.
1994 amerikkalainen lääkäreistä koostuva tutkimusryhmä käytti menestyksellisesti geeniterapiaa hoitaessaan potilasta, jolla oli ollut syntymästä saakka korkea kolesteroli.

1994 amerikkalaisille elintarvikemarkkinoille tuotiin geeniteknologian avulla kehitetty ”supertomaatti”, joka oli erityisen maistuva ja kesti kauan pilaantumatta. Tämän tuotteen todettiin raivanneen tilaa myös muille geenimuunnelluille kasveille ruokapöydissämme. Vastustus geenimuunneltua ruokaa vastaan kasvoi kasvamistaan. 

1995 Raision Tehtaat toi markkinoille Benecol kasvimargariinin, jonka väitettiin alentavan kolesterolia. Benecolista tuli nopeasti menestystuote. 

1995 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti AIDS:iin sairastuneiden määrän koko maapallolla ylittäneen virallisesti yhden miljoonan. Todellisuudessa arvioitiin luvun olevan 4-5 kertaa suuremman. 

1.3.1995 Suomessa tuli voimaan uusi tiukennettu tupakkalaki, jonka mukaan tupakointi oli sallittua työpaikoilla ja julkisissa tiloissa vain erityisissä tupakkahuoneissa. 

1996 amerikkalaiset solututkijat löysivät uusia raskauttavia todisteita siitä, että tupakka aiheutti keuhkosyöpää. Tämä johti vuonna 1997 syntyneeseen sopimukseen, jossa tupakkayhtiöt lupasivat maksaa yli 1800 miljardia markkaa (300 miljardia euroa) korvauksia tupakan aiheuttamista terveyshaitoista vuoteen 2022 mennessä. 

17.1.1996 Helsingissä tehtiin Pohjoismaiden ensimmäinen tähystystekniikalla toteutettu sydämen ohitusleikkaus. 

20.3.1996 Britanniassa jouduttiin myöntämään, että tappavalla ”hullun lehmän” BSE-taudilla saattoi olla yhteys ihmisillä esiintyvään Creutzfeldt-Jakobin tautiin. 

syyskuussa 1996 Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa otettiin käyttöön geeninsiirrot syövän hoidossa. 

joulukuussa 1996 lääketieteen Nobelpalkinto jaettiin australialaiselle tutkijalle Peter Dohertylle ja sveitsiläiselle kollegalle Rolf Zinkernagelille. He olivat selvittäneet miten ihmisen immuunipuolustus tunnistaa virustartunnan saaneet solut ja millä ehdoin se lähtee tuhoamaan nämä solut.  

1997 professori Pekka Puskan johtama Pohjois-Karjala-projekti päättyi kestettyään 25 vuotta ja saavutettuaan asetetut tavoitteet moninkertaisesti. Työikäisen väestön vuotuisen sydänkuolleisuuden todettiin vähentyneen Pohjois-Karjalassa (ja muualla Suomessa!) noin 75 prosenttia. Keskimääräiset kolesteroliarvot laskivat vuoden 1972 tasosta 7 mmol/l vuonna 1997 mitattuun 5,5, mmol/l. Suomalaiset saatiin syömään kevyemmin, vähentämään tupakointiaan, lisäämään vihannesten ja hedelmien syöntiä sekä liikkuivat enemmän. 

23.2.1997 brittiläistutkijat ilmoittivat kloonanneensa ensimmäistä kertaa maailmassa täysikasvuisen eläimen. Lampaan utareesta otetusta solusta kloonattiin Dolly-lammas, joka tiedon julkistamishetkellä oli seitsemän kuukauden ikäinen. 

toukokuussa 1997 otettiin Suomessa uudelleen käyttöön Hippokrateen lääkärinvala. Se oli yli 70 vuoden ajan ollut pois käytöstä. Lääkärit vannoivat kunnian ja omantunnon kautta kunnioittavansa mm. ihmisyyttä ja potilaan tahtoa. 

elokuussa 1997 pohjoismaissa syntyi valtava kohu kun väitettiin Ruotsin ja Suomen suorittaneen pakkosterilointeja ”rotupuhtauden” nimissä vuosina 1935-1976. Syyksi sterilointiin riittivät: tumma ihonväri, alkoholismi, vähälahjaisuus tai mielisairaus. Suomessa steriloitiin tänä mainittuna aikana ainakin 11 000 ihmistä pakosta.

joulukuussa 1997 Nobelin lääketieteen palkinto jaettiin amerikkalaiselle biologille Stanley Prusinerille. Hän oli pitkään tutkinut aivotoiminnan rappeutumista ja häntä pidettiin prionien löytäjänä. Nämä prionit on yhdistetty tarttuviin tauteihin kuten esim. "hullun lehmän" -tautiin ja ilmenevät ihmisillä Creutzfeldt-Jakobin tautina.

1998 Maailman terveysjärjestö (WHO) varoitti leväperäisyydestä tuberkuloosin suhteen. Maailman tuberkuloositilanteen arvioitiin olevan pahenemaan päin 16 maan laiminlyödessä tuberkuloosin vastaista työtään.

huhtikuussa 1998 Yhdysvaltain markkinoille tuli suurella kohulla potenssilääke Viagra.

huhtikuussa 1998 Yhdysvaltain tupakkateollisuus sanoutui irti sopimuksestaan karsia tupakoinnin haittoja ja maksaa tuntuvia korvauksia tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista. Kovan painostuksen jälkeen ääni muuttui taas kellossa marraskuussa 1998 ja korvaussummaksi sovittiin 1030 miljardia markkaa tupakan aiheuttamiin sairauskuluihin sekä 230 miljardia markkaa tupakkasairauksien ehkäisyyn.

joulukuussa 1998 Viagra oli jäykistänyt elimiä sen verran runsaasti, että siitä voitiin myöntää lääketieteen Nobelin palkinto.

31.1.1999 amerikkalaiset tutkijat kertoivat AIDS:ia aiheuttavan HIV-viruksen olevan peräisin simpansseista, joista se oli päässyt ihmiselimistöön ihmisten käytettyä niitä ravinnokseen.

joulukuussa 1999 palkittiin lääketieteen nobelpalkinnolla saksalaistiedemiehen Günther Blobelin työ soluproteiinien liikkumista selvittävien signaalien ymmärtämisestä. 

1.1.2000 ei koittanut maailmanloppu. Elämä jatkui. Mayojen kalenteri loppuu 21.12.2012 ja sen on tulkittu ennustavan seuraavaa maailmanloppua. Uskokoon ken haluaa.

13.1.2000 ranskalaismiehelle tehtiin ensimmäisenä maailmassa molempien käsien siirto. Mies oli menettänyt molemmat kätensä omatekoisen raketin räjähdyksessä. Hän sai 17 tuntia kestäneessä leikkauksessa onnettomuudessa kuolleen miehen kädet.

syyskuussa 2000 WHO ilmoittaa ylpeästi, että suomalaiset ovat vähentäneet tupakointia peräti 40 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 1999. 

joulukuussa 2000 ruotsalainen tiedemies Arvid Carlsson sai yhdessä yhdysvaltalaisten tutkijakollegoidensa kanssa Nobelin lääketieteen palkinnon dopamiinin vaikutusten seikkaperäisestä selvittelystä.

helmikuussa 2001 italialainen hedelmällisyystutkija Severino Antinori kohahdutti maailmaa lupaamalla ensimmäiset ihmiskloonit vuoteen 2003 mennessä. 

  

Jatkuu myöhemmin…

Terveystietoa saamme koko ajan lisää

**

Kirjoitettu alunperin 25.11.2008, lisäyksiä tullut 26.11-1.12.2008 ja 29.12.2008

Tieto terveydestämme lisääntyy koko ajan. Ennen niin vajavainen käsitys terveyden ilmiöistä ja terveellisen ruoan roolista täsmentyy. Lääketieteessä on ammoisista ajoista lähtien edetty vaihe vaiheelta ja sekavuudesta selvyyteen. Miljoonia vuosia sitten esi-isämme seurasivat mitä eläimet söivät, kokeilivat maistuuko itsellekin. Rohkeuden kasvaessa kehkeytyi ihmiselle sellainen vaistonvarainen vaihe vaiheelta kehittyvä terapiamuoto missä luonto lääkitsi vaivat ja piti terveenä. Kehittyi alkeellinen kyky erottaa myrkylliset ja vahingolliset kasvit ja eläimet niistä syötäväksi kelpaavista. Jotkut kasvit, hedelmät, eläimet, juomat jne. kuuluivat vähitellen jokapäiväiseen ruokavalioon ja ihmiset saivat paljon kokemusperäistä tietoa näistä.

Opittiin vähitellen vaihe vaiheelta kokeellisen lääketieteen perusteet. Jossain vaiheessa tämä luonnontieteen ja lääketieteen osaaminen keskittyi tietyille henkilöille heimossa tai yhteisössä. Sellaisille henkilöille, joille oli siihen tiedon keruuseen, tulkintaan ja välittämiseen erityistä taipumusta. Muotoutui alkeellisten tutkijoiden ja lääkäreiden ammattiryhmät. Sekavuudesta löytyi vähitellen tiettyä järjestelmällisyyttä. Tieto jostakin terveystekijästä tai hoidosta kulki perimätietona sukupolvelta toiselle. 

Ihmisen avuttomuus vakavien sairauksien ja kuoleman edessä on varmaan ollut suurena haasteena ja pontimena tehtäessä niitä nerokkaita keksintöjä ja löydöksiä lääketieteen alalla. Tyhmiähän hallitsijat, filosofit, lääkärit ja tiedemiehet eivät olleet ennen vanhaan. Aika ei vain ollut otollinen nykytieteen kaltaisille läpimurroille. Oheisessa listassa on lueteltuna muutama sankaritarina missä ihmisen älynvälähdys on vienyt lääketiedettä suurin askelin eteenpäin. Kiinasta, Egyptistä ja Babyloniasta lähtenyt modernin lääketieteen voittokulku ei pysähtynyt edes pimeään keski-aikaan. 

Viimeisten 100 vuoden aikana tapahtunut lääketieteen kehitys on niin huimaa, että sen käsittäminen on minun mielestäni tavattoman vaikeaa. On onni elää juuri nyt. Milloinkaan meillä ei ole ollut niin paljon tietoa terveydestämme, kuin juuri nyt. Ja täsmätieto on huiman laitekehityksen myötä lisääntynyt aivan valtavasti juuri viime vuosikymmeninä. Moni asia on kuitenkin vielä epäselvä. Ilmeisesti vielä suurempi onni olisi elää muutaman tuhannen vuoden jälkeen. Se jää kuitenkin jälkipolvien ihmeteltäväksi. Tervetuloa aikamatkalle lääketieteen ihmeelliseen maailmaan!

Terveystietoa vuosien varrelta

2 500 000 vuotta sitten esi-isämme (Homo habilis) eli Itä-Afrikassa rauhallista ja lyhyttä elämäänsä. Muutamaan miljoonaan vuoteen ei tapahtunut mitään merkittävää. Ihmisiä syntyi ja kuoli. Käsite sairaudesta poikkesi radikaalisti meidän nykykäsityksestämme.

8000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua (EAA) viljely keksittiin Pohjois-Irakissa. Vehnä ja ohra kasvoi pelloilla ja toi vaihtelua ruokavalioon. Perussa inkat keksivät käyttää perunaa ja papuja. 

7000 vuotta EAA Syyriassa ja Turkissa harrastettiin laajamittaista vehnän jalostustyötä. Sokeriruokoviljelmät yleistyvät Uudessa-Guineassa. Meksikossa pelloille ilmestyivät maissi, kesäkurpitsa ja paprika.

6500 vuotta EAA päänsärkyä lievitettiin poraamalla reikiä päähän alkeellisilla työkaluilla Euroopassa ja Aasiassa. Tämä menetelmä oli ihmisten kauhuksi käytössä Euroopassa vielä Keskiajalla. Ilmeisesti ihan pienestä päänsärystä ei valitettu. Vielä 1800-luvulla epilepsiaa lievitettiin päänporaamisella.

6400 vuotta EAA lehmiä pidettiin yleisesti Turkissa. Ne antoivat maitoa ja lihaa.

6000 vuotta EAA vehnästä osattiin valmistaa yksikertaista leipää Lähi-Idässä. Sitrushedelmiä opittiin viljelemään Indokiinassa.

5000 vuotta EAA keksittiin peltojen keinokastelu Irakissa (Mesopotamiassa) ja Egyptissä.

4000 vuotta EAA Indokiinassa (Thaimaassa) opittiin viljelemään riisipeltoja.

3500 vuotta EAA juotiin ensimmäistä kertaa viiniä ja olutta Iranissa. Kauan aikaa viinin syntysijoina pidettiin Egyptiä (3000 vuotta EAA), mutta vuonna 1991 tehtiin tärkeä arkeologinen löytö Iranissa ja nykyään väitetään viininjuonnin alkaneen siellä. Epävarmana tietona on mainittu viinirypäleiden ja riisin sekoitusta käytetyn viiniksi Kiinassa jo 7000 EAA.

3500 vuotta EAA keksittiin aura Iranissa. Jotkut lähteet vievät auran keksimisen jopa aikaan 6000 EAA.

3000 EAA aikoihin ajoitettuja teräviä kiviä oli löytynyt Mongoliasta, kiviä joita oletettiin käytetyn lääkinnällisiin (akupunktio?) tarkoituksiin. 

2700 vuotta EAA Kiinassa keisari Shen Nung tutki lääkekasveja ja kokeili ensimmäisenä akupunktiota.

2595 EAA kiinalainen hallitsija Huang-ti teki ensimmäiset lääketieteelliset hoitotutkimukset. Hän tarkkaili, kuunteli ja tunnusteli potilasta sekä kysyi häneltä vointiin liittyviä asioita. Hän kuvaili miten sisäelimet pitivät sairaustiloissa tietynlaisia tyypillisiä ääniä.

2400 vuotta EAA Irakissa ja Iranissa käytettiin lääketieteessä yleisesti erilaisia hoitoja, joissa eläinten sisäelimiä tarkkailemalla voitiin tulkita miten potilas selviää sairaudessaan. Mitään varsinaista hoitoa ei annettu, muuta kuin rukoiltiin potilaan puolesta.
1800 vuotta EAA hapatettu leipä keksittiin Egyptissä.
1775 EAA Iranissa ja Irakissa (Mesopotamiassa) lääkäreillä oli käytössä Hammurabin laki, joka oli alkuna lääketieteen etiikalle.
1700 vuotta EAA ruista alettiin viljellä Itä-Euroopassa.
1600 vuotta EAA egyptiläiset käyttivät risiiniöljyä ulostuslääkkeenä. Ebersin papyrukselle kirjattiin vuonna 1550 EAA varsin tarkkoja hoitosuosituksia nivelrikkoon, astmaan, hakamatoa erilaisiin tartuntatauteihin ja kallovammoja pyrittiin hoitamaan leikkauksilla.
1500 vuotta EAA muinaiset intialaiset eristivät reserpiinin Rauwolfia serpentina -kasvista ja saivat näin käyttökelpoisen nukutusaineen kirurgisia toimenpiteitä varten. Seuraavan 500 vuoden kuluessa kehitettiin ihonsiirtotekniikka mm. palovammojen hoitoon.
1000 vuotta EAA Aesculapiuksesta tehtiin kreikkalainen (myöhemmin roomalainen) lääketieteen jumala. Sai aikaan ensimmäiset lääketieteelliset seurat.
800 vuotta EAA egyptiläiset lääkärit antoivat potilaille rohtoja yhdessä maagisten loitsujen kera. Selvisi rohtojen annon syy ja seuraus käsite sekä kokeellinen (empiirinen) lääketiede otti ensiaskeleitaan.
700 vuotta EAA Chou dynastian aikoihin kiinalaisessa lääketieteessä syntyi käsite yin ja yang sekä viiden peruselementin oppi. Ihmisen terveys tasapainoili yin ja yang vaihtoehtojen välillä ja terveydessä muodostui tärkeäksi tasapaino näiden viiden elementin välillä: metalli, puu, vesi, tuli ja maa.
600 vuotta EAA japanilaiset harjoittivat hierontaa ja akupunktiota hoitomuotoina ja kiinalaisten opeilla.
530 EAA kreikkalainen filosofi ja matemaatikko Pythagoras päätteli, että aivot ovat kaiken ajattelukyvyn keskus.

500 EAA ruista ruvettiin viljelemään Suomessa.
470 EAA kreikkalainen lääkäri Alcmaeon Krotonista teki ensimmäisenä rumiinavauksia ja teki joitakin anatomian töitä, jotka kuitenkin pian kiellettiin ja ruumiinavaukset sallittiin seuraavan kerran vasta vuonna 1316. Alcmaeonin väitetään löytäneen ensimmäisenä korvatorven (Eustachian tube).
460 EAA kreikkalainen lääkäri Hippokrates syntyi Kosin saarella. Tärkeänä pidettiin hänen vaikutustaan lääketieteen etiikan syntyyn. Tästä on jäänyt jälkipolville kerrottavaksi Hippokrateen lääkärinvala.
420 EAA Hippokrates erehtyi luulemaan, että vain naiset saivat hysteriakohtauksia. Johtui hänen mielestään ”vaeltelevasta kohdusta”. Sen sijaan hän kuvasi hämmästyttävän tarkasti manian, fobiat, vainoharhaisuuden (paranoia) ja surumielisyyden (melankolia).

430 EAA puhkesi Ateenassa paha tauti, joka tappoi paljon kaupungin asukkaita. Epäillään, että olisi ollut kyse lavantaudista.
387 EAA kreikkalainen Platon perusti maailman ensimmäisen yliopiston Ateenaan.
384 EAA kreikkalainen filosofi Aristoteles syntyi. Hän kokosi paljon merkittävää tietoa mm. lääketieteestä, jota käytettiin sellaisenaan jopa 1700-luvulle asti.
350 EAA Aristoteles kirjoitti kirjoja sairauksista, vertailevasta anatomiasta, kehitysbiologiasta ja psykologiasta. Hän perusti humoraalioppinsa, jossa keskeisiä aineksia olivat veri, lima, keltainen ja musta sappi. Nämä ainekset olivat kuumia, kuivia, kosteita ja märkiä. Vaikka näitä älyttömyyksiä kritisoitiin valtavasti, ne pysyivät voimassa useita vuosisatoja.

330 EAA ateenalainen naislääkäri Agnodike kyseenalaisti sen kreikkalaisen lain jossa suljettiin lääketiede pois naisten ulottuvilta. Avustettuaan menestyksellisesti synnytyksessä, hän sai tahtonsa läpi ja naiset saivat toimia lääkäreinä Ateenassa.
295 EAA kreikkalainen lääkäri Praxagoras kykeni erottamaan laskimot ja valtimot. Tosin hän väitti virheellisesti, että valtimoissa kiersi ilmaa.
280 EAA kreikkalainen anatomian tutkija Herophilus löysi hermoston ja antoi ohutsuolen alkuosalle nimen duodenum sekä nimesi eturauhasen (prostata). Tutkittuaan aikansa verisuonia, hän tajusi niissä virtaavan nestettä eikä mitään ilmaa. Herophilus keksi kuppauksen ja se oli säännöllisessä käytössä yli kaksi tuhatta vuotta.
250 EAA Aleksandrian lääketieteellinen koulu Egyptissä oli voimissaan pari sataa vuotta tästä hetkestä lähtien. Siellä tehtiin merkittävää työtä ihmisen anatomian tuntemisen hyväksi, sillä siellä sallittiin ruumiinavaukset.
99 EAA roomalainen lääkäri Asclepiades hangoitteli Hippokrateen humoraalioppia vastaan. Asclepiades opetti, että elimistössä oli erityisiä atomeja, joiden tarkat liikkeet ovat tarpeen terveyden ylläpitämisessä. Hoitoon kuului liikunta, kylpeminen ja monipuolinen ravinto. Tämä teoria säilyi monimuotoisena peräti 1700 –luvulle asti.

----------------------- ajanlaskumme alkaa -------------------------------

50 roomalainen tietokirjailija Aulus Cornelius Celsus kirjoitti ensimmäisen modernin lääkekirjan De Medicina, jossa kuvattiin neljä merkittävää tulehdusoiretta: punotus, turvotus, lämpö ja kipu.
60 kreikkalaislääkäri Pedanius Dioscorides toimitti ensimmäisen järjestelmällisen lääkeluettelon, De materia medican, joka käsitti 500 lääkekasvia ja 35 eläintuotetta. Lähes sata kasvia on edelleen käytössä meidän päivinämme.
70 Kiinassa buddhalaisuus tunkeutui lääketieteeseen. Esiintyi sellaista kuin uskomustiede, hypnoosi, suggestio ja mietiskely.
100 intialainen lääkäri Charaka esitteli ne tärkeät eettiset ohjeistukset, joita tulisi soveltaa sairaanhoidossa: puhtaus, nokkeluus, ystävällisyys, hyvät käyttäytymistavat ja kelvollisen ruoan valmistus.
117 kreikkalaislääkäri Soranus Efesoksesta (98-138) tuli kuuluisaksi naistentautien hoitajana ja hän oli oman aikansa Arvo Ylppö, sillä hän piti todella hyvää huolta lapsista. Hän antoi hyvän kuvauksen riisitaudista, mutta ei tietenkään vielä osannut yhdistää sairautta vitamiininpuutokseen.
160 kreikkalaislääkäri Claudius Galen (Galenos) (129-200) tutki ja leikkeli eläimiä siinä määrin ahkerasti, että hän löysi niistä paljon oikeaa ja väärää tietoa. Löysi selityksen selkäytimelle, näytti miten virtsaa valmistui ja miten hengitys toimi. Veren virtaamisen sydämen läpi hän selitti väärin, mutta oli niin taikka näin, tärkeässä roolissa olivat Galenoksen havainnot ihan 1800 –luvulle asti.
300 parhaimpaan kukoistusaikaansa Mayakansat kehittivät kylpyläkulttuurin ja selvensivät sen lääkinnällisen roolin.
390 roomalainen emäntä St. Fabiola perusti ensimmäisen yleisten tautien sairaalan Länsi-Eurooppaan.
800 persialaiset kohottivat lääkäreiden ammattitaitoa ja arvostusta vaatimalla heitä suorittamaan lääkärinlisenssiä varten erityiset kokeet.
850 arabialaiset ryhtyivät viljelemään ja juomaan kahvia. Tapa joka yleistyi paljon myöhemmin Euroopassa.
880 persialainen lääkäri ja alkemisti Ar-Razi käytti ensimmäisenä poikki menneen raajan kipsaamista. Nokkelana lääkärinä hän antoi tarkkoja sairaskuvauksia mm. iso- ja tuhkarokosta. Aikansa käytäntöjen mukaan hän sekaantui alkemiaan ja teki havaintoja mm. rikistä ja etanolista. Hänen erinomainen lääkärikirjansa käännettiin sittemmin latinan kielelle (vuonna 1279) ja sitä käytettiin useita satoja vuosia.
1200-luvulla pitkän pimeän kauden jälkeen lääketiede pyrittiin taas herättämään henkiin mm. Pariisissa, Oxfordissa ja Bolognassa.
1280 arabialaislääkäri Alquarash selitti ihan oikein miten veri kiersi sydämessä ja keuhkoissa.
1290 ranskalaiskirurgi Henri de Mondeville antoi ohjeita miten leikkaushaavat piti puhdistaa ja miten tärkeää oli tyrehdyttää verenvuoto. Hän keksi ompeleiden käytön.
1316 italialaistutkija Mondino De'Liuzzi julkaisi merkittävän anatomian kirjan.
1348 musta surma tappoi eurooppalaisia kuin kärpäsiä tehtyään ensin tuhojaan Pohjois-Afrikassa (1347). Noin kolmasosa Euroopan väestöstä kuoli! Tämä oli kauhea katastrofi ja lääkärit olivat ihan ymmällään.
1370 brittikirurgi John Arderne teki nykyaikaista kirurgiaa tunnetuksi Euroopassa. Hänen mielestään rikkailta potilailta piti kerätä kunnon maksu, mutta köyhille hoidon piti olla ilmaista. Kerrotaan, että hänen hoidossaan potilaita ihan aidosti parani.

1500-luvulla portugalilaiset lähetystyöntekijät toivat akupuntuurin Eurooppaan.
1500 italialainen yleisnero, taidemaalari ja tiedemies Leonardo da Vinci teki ruumiinavauksia ja piirsi erittäin tarkkoja piirroksia ihmisen anatomiasta.
1501 lavantauti levisi Euroopassa ja teki tuhojaan vuoteen 1587 asti. Lääkärit olivat voimattomia.
1510 ranskalaisparturi ja –kirurgi Ambroise Pare syntyi. Hänestä tuli aikanaan nykyaikaisen kirurgian oppi-isä.

1514 esimerkkinä lukuisista oppiriidoista saatiin kuulla miten ranskalaislääkäri Pierre Brissot kritisoi voimakkaasti sitä ajatusta, että tulehduspesäkkeen hoidossa mahdollisimman kaukana pesäkkeestä olevasta suonesta otettiin verta. Lääkäri Brissot oli sitä mieltä, että suonta pitäisi iskeä mahdollisimman lähellä tulehdusta. Tästä oikeaoppiseksi osoittautuneesta käsityksestään Brissot sai kärsiä ja hänet vaiennettiin. Jopa Ranskan parlamentti sätti häntä ja karkotti hänet pois maasta.

31.12.1514 oli tärkeä vuosiluku lääketieteen historiassa. Silloin syntyi flaamilaiseen perheeseen anatomian tutkijana sittemmin kunnostautuva Andreas Vesalius. Äärettömän rohkealla tavallaan hän suhtautui kielteisesti sen aikaiseen (virheelliseen) Galenin oppiin. Hän heittäytyi hankalaksi jopa Aristoteleen suhteen. Hän mm. osoitti, että sivistys ja elämä lepäsi aivojen ja hermoston varassa, ei niinkään Aristoteleen esille tuomassa sydänkeskeisessä ajattelussa. Vesaliuksen anatomian teokset kelpaisivat vielä meidän päivinämmekin.

1517 vasta kolmivuotias Vesalius ei paljoa ymmärtänyt lääketieteen uudistuksista, mutta jälkeenpäin hän sai havaita, että hänen poikkeaville käsityksille raivasi tilaa brittilääkäri Thomas Linacre, joka julkaisi uuden latinankielisen käännöksen Galenoksen keskeisistä löydöksistä. Sieltä sitten aikanaan kriittisesti asioihin suhtautuvat lääkärit löysivät niitä Galenoksen virheitä (ja oikeitakin asioita).

1519 löytöretkeilijät havaitsivat mayakansojen käyttävän suklaata, maapähkinöitä, perunaa, vaniljaa jne. Nämä ruoka-aineet tuotiin Eurooppaan.

1527 kymmenvuotias Vesalius sai hämmästellä seuraavaa merkillistä tapahtumaa: sveitsiläinen kemisti ja lääkäri Philippus Aureolus Theophrastus Bombast von Hohenheim (paremmin tunnettu nimellä Paracelsus) polttivat roviolla Galenoksen ja Avicennan kirjat, joissa esiintyi vahvana ns. humoraalioppi. Sen sijaan hän ehdotti lääkkeitä sairauksien hoidossa. Vaikka hän jälkeenpäin sekoili mm. alkemiassa ja astrologiassa, hän raivasi tempauksellaan tilaa lääkkelliselle hoidolle ja sai oppineiden ajatukset ainakin hetkeksi pois iänikuisilta auktoriteeteilta. Muutoksen tuulet puhalsivat Euroopassa.

1532 Englannissa tilastotiede syntyi hetken oivalluksesta, että kuolinsyy ja syntymätiedot voivat olla hyödyksi tutkijoille.

1536 liljojen sukuun kuuluvasta Sarsaparillasta valmistettiin lääkettä epidemian tavoin leviävää kuppaa vastaan. Lääkkeiden vallankumous alkoi!

1540 aiemmin mainittu lääkäri Paracelsus käytti ooppiumuutetta lääkinnälliseen tarkoitukseen.

1540 saksalainen lääkäri Valerius Cordus keksi eetterin käytön, mutta sitä uskallettiin käyttää nukutuksissa vasta 1800 -luvulla.

1540 italialainen lääkäri Pietro Andrea Mattioli keksi käyttää elohopeaa kuppalääkkeenä. Se olikin käytössä pitkään vaikka se olikin kivuliasta potilaalle ja monet potilaat kuolivat tähän hoitoon ja sen aiheuttamiin (nykyään tunnettuihin) sivuvaikutuksiin.

1.6.1543 Andreas Vesaliuksen hieno päivä koitti vihdoin ja viimein! Hänen loistelias anatomian kirjansa julkaistiin, eli De corporis human fabrica näki päivänvalon.

1546 italialaislääkäri Girolamo Fracastoro esitti teorian, jonka mukaan pienet bakteereiksi myöhemmin kutsuttavat eliöt, aiheuttivat sairauksia.

1550 Yucatanissa, Meksikossa, mayaintiaanit keksivät parantaa tulehtuneita haavoja paahtamalla maissia ja kun niihin tuli hometta, sitä käytettiin haavojen hoitoon jonkinlaisella menestyksellä. Olisiko tässä alkeellinen penisilliini käytössä?

1554 valtavan vahvasti heräävän luonnontieteellisen tutkimuksen myötä julkaistiin yhä enemmän lääkärikirjoja. Ranskalaislääkäri Jean-Francois Fernel julkaisi Medicina -kirjansa, joka oli erittäin moderni oppikirja.

1556 fransiskaanimunkki Andre Thevet toi Eurooppaan (Espanjaan) varsinaisen murheenkryynin, eli tupakan.

1578 ranskalaislääkäri Guillaume de Baillou määritteli reumatismin sairaudeksi, jossa nivelet ja lihakset tulehtuivat ja kipeytyivät.

1.4.1578 tämä ei ole aprillipäivän pila! Tänä päivänä syntyi brittilääkäri William Harvey Folkestonessa, Englannissa. Hän määritteli sydämen lihakseksi ja kertoi yksityiskohtaisesti miten veri kiersi ihmisessä. Galenoksen höpötykset saivat lopullisen tuomionsa. Lääkäri Harveyta pidetään oikeutetusti nykyaikaisen fysiologisen ajattelun perustajana.

1584 Sir Walter Raleigh toi matkatuliaisina Etelä-Amerikasta curare -nimistä intiaanien käyttämää myrkkyä, jolle vähitellen keksittiin lääkinnällistä käyttöä.

1586 ensimmäiset perunat istutettiin Irlannissa. Tästä alkoi perunan voittokulku.

1590 Rudolf Goeckel mainitsi ihmisen luonnetta ja sielunelämää käsittelevässä kirjakokoelmassaan sanan psykologia.

1590 hollantilainen silmälasien valmistaja Zacharias Janssen keksi lääketieteessä tärkeän laitteen: mikroskoopin. Hollantilaiset tutkijat kunnostautuivat muutenkin optiikan alueella.

1597 italialainen lääkäri Gaspare Tagliacozzi kertoi miten epämuodostumat nenässä leikataan ja tästä alkoi kauneusleikkausten historia.

1609 italialainen anatomian tutkija Giulio Casserio julkaisi upean teoksen näkö-, kuulo-, maku-ja hajuaistista.

1609 ilmeisesti tietämättömänä silmälasivalmistaja Janssenin hommista hollantilaistutkija Hans Lippershey keksi mikroskoopin.

1610 italialainen tiedemies Galileo Galilei innostui mikroskoopista ja teki erittäin tarkkoja havaintoja sillä.

1611 brittilääkäri John Woodall suositteli sitrushedelmiä keripukkia vastaan pitkien merimatkojen aikana. Tästä se tietoisuus vitamiineista vähitellen lisääntyi.

1614 italialaislääkäri Sanctorius (Santorio Santorio) opetti ihmisiä miten pitäisi hallita syömistä käyttämällä vaakaa ja miettimällä miten paljon ruokaa söi ja miten paljon sitä kulutti.

1616 brittilääkäri William Harvey luennoi Kuninkaallisessa Lääkäriseurassa Englannissa verenkierron ilmiöistä.

1620 Francis Bacon julkaisi teoksen Novum organum, joka toi tieteelliseen tutkimukseen sopivat metodit.

1632 Hollannista eivät optikot hevillä loppuneet. Mikroskooppia katsoi oikein urakalla vaatimattoman koulutuksen saanut eläintieteilijä Anton van Leeuwenhoeik (1632-1723). Hänen töittensä perusteella saatiin täysi selvyys miten hiusverisuonet toimivat, kuvailtiin tarkasti punaiset verisolut, löydettiin bakteerit jne.

1633 brittilääkäri Stephen Bradwell kirjoitti kautta aikojen ensimmäisen ensiapu-oppaan Helps in Sudden Accidents.

1639 ranskalainen filosofi ja kirjailija Rene Descartes vertasi ihmisruumiin toimintoja koneeseen ja saavutti sillä ajatuksella suuren suosion. Hän erehtyi luulemaan käpylisäkettä paikaksi missä lymyili ihmisen sielu.

1652 ensimmäinen kahvila avattiin Lontooseen.

1656 brittilääkäri Sir Christopher Wren keksi antaa lääkeliuosta suoraan potilaan laskimoon.

1658 hollantilainen luonnontieteilijä Jan Swammerdam ilmoitti keksineensä punaisten verisolujen tehtäväksi kuljettaa happea eri puolille ihmiskehoa.

1665 ilmestyi teos nimeltään Micrographia. Siihen brittiläinen biologi Robert Hooke teki tarkkoja piirroksia yksittäisistä soluista ja väitti ihan oikeasti meidän kaikkien koostuvan pienen pienistä soluista. Kaikki eivät tietenkään aluksi uskoneet tätä.

1666 brittilääkäri Thomas Sydenham keksi syöttää kiinapuun kuorta malariapotilaille. Jälkeenpäin selvisi, että puunkuoressa on kiniiniä.

1667 brittilääkäri Robert Hooke selosti miten keuhkot toimivat.

15.6.1667 rohkea ranskalaislääkäri Jean-Baptiste Denis suoritti verensiirron ottamalla verta lampaasta ja ruiskutti sitä suoraan 15 -vuotiaan pojan suoneen. Kuin ihmeen kaupalla poika jäi henkiin ja tervehtyi jopa!

1683 mikroskoppi-guru Anton van Leeuwenhoek löysi ihmisen suusta bakteereja. Ei kuitenkaan tehnyt suutelusta loppua tällä havainnollaan.

1700 italialaislääkäri Bernardino Ramazzini julkaisi teoksen missä väitti ympäristövaikutusten vaikuttavan sairauksiin.

1754 sveitsiläinen luonnontieteilijä Charles Bonnet julkaisi tietoja kasvien terveellisyydestä.

1768 italialaisbiologi Lazzaro Spallanzani osoitti, että pieneliöt eivät syntyneet itsestään lihapalassa nerokkaassa kokeessaan, missä hän peitti lihapalan ihan kokonaan.

1776 brittiläinen kemisti Matthew Dobson maisteli diabeetikkojen virtsaa ja todisti, että tässä sairaudessa oli kyse sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä.

1778 ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun. Kahvihampaan särkyä lievennettiin Kaffehus -nimisessä paikassa.

1785 brittilääkäri William Withering kuvaili miten sormustinkukan uute (Digitalis) helpotti sydämen vajaatoiminnasta kärsivien elämää.

14.5.1796 oli merkittävä päivämäärä lääketieteen historiassa, sillä silloin brittilääkäri Edward Jenner kokeili ensimmäistä kertaa rokotusta ihmiseen. Vajaan 30 vuoden kuluessa rokotustekniikka levisi joka puolelle maapalloa.

1797 brittilääkäri William Hyde Wollaston selvitti virtsahapon ja kihdin välisen yhteyden.

1800 brittiläinen kemisti Humphry Davy keksi ilokaasun, jolle sittemmin löytyi käyttöä leikkaussalin puolella.

1800 saksalaislääkäri Johann A. W. Hedenus suoritti ensimmäisen kilpirauhasleikkauksen struumapotilaalle.

1800 englantilaiset ja ranskalaiset kemistit keksivät puhdistaa juomavettä klooraamalla.

1803 amerikkalaislääkäri James Conrad Otto antoi tarkan kuvauksen verenvuotopotilaasta.

1804 italialaislääkäri Antonio Scarpa oli skarppina ja kertoi valtimonkovettumataudista, joka ilmeni hänen mielestään pieninä vaurioina verisuonten sisäpinnalla.

1804 ilmatiiviit ruokapakkaukset nähtiin ensimmäistä kertaa Ranskassa.

1805 saksalainen farmaseutti Friedrich Sertürner eristi ooppiumista morfiinia ja käytti sitä kivun lievitykseen.

1807 brittiläinen kemisti Humphry Davy löysi natriumin, kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin.

1812 keittämällä tärkkelystä rikkihapossa ja vedessä venäläis-saksalainen kemisti Gottlieb Sigismund Constantin Kirchhoff löysi glukoosin.

1813 saksalaislääkäri Johann Peter Frank oli mielestään todella neuvokas julkaistessaan kansanterveyttä koskevan kirjan. Hänen kuningasajatuksena oli sairauksien ehkäisy väestötasolla niin, että tarkkailtiin ruoan terveellisyyttä, terveydenhoidon laatua, seurattiin tarttuvien tautien tilastoja ja pidettiin huolta pikkulapsista. Hän ei valitettavasti saanut paljonkaan ymmärrystä ideoilleen.

1816 ranskalaislääkäri Rene Laennec keksi stetoskoopin.

1817 brittilääkäri James Parkinson kuvaili sairautta jossa joidenkin iäkkäiden potilaiden lihasten aiheuttama vapina vähitellen voimistui. Sairaus nimettiin jälkeenpäin Parkinsonin taudiksi.

1818 ranskalaiskemisti Louis-Jacques Thenard kehitti vetyperoksidin, jolla kätevästi voitiin puhdistaa tulehtuneet haavat.

1818 John Cheyne, skottilainen lääkäri, ja William Stokes lääkäri Irlannista kuvailivat ensimmäisinä merkillisiä unen aikaisia hengityksen häiriötiloja, joille annettiin nimeksi uniapnea.

1820 ryhmä kemistejä ja lääkäreitä Ranskassa totesivat jodin tärkeyden kilpirauhassairauksien ehkäisyssä.

1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle!

1825 ranskalaislääkäri Jean-Baptiste Bouillaud antoi tarkan kuvauksen afasiasta, vaikeudesta tuottaa ymmärrettävää puhetta.

1826 ranskalainen kemisti Michel Eugene Chevreul sai kunniamaininnan siitä, että hän selvitti rasva-aineenvaihdunnan merkityksen ja loi pohjan rasvatutkimuksille. Häntä pidettiin myös margariinin keksijänä. 

1826 maailmaa kiersi laaja koleraepidemia vuoteen 1857 asti.

1833 amerikkalaista lääkäriä William Beaumontia onnisti: hänelle ohjautui potilas, jonka mahassa oleva luodinreikä ei parantunut millään. Siitä reiästä Beaumont teki ainutlaatuisen tarkkoja havaintoja potilaan ruoansulatuksesta!

1835 irlantilainen lääkäri Robert Graves antoi tarkkoja kuvauksia potilaista joilla oli kilpirauhasen liikatoiminta (Gravesin tauti).

1835 saksalaislääkäri Theodor Schwann löysi pepsiinin, pääasiallisen entsyymin mahanesteessä.

1840 tietämättä Robert Gravesin havainnoista saksalainen lääkäri Karl Adolph von Basedow keksi kilpirauhasen liikatoiminnan. Siksi joissakin maissa sairautta kutsutaan Basedowin taudiksi.

1846 amerikkalainen hammaslääkäri William Thomas Morton käytti laajamittaisesti eetteriä nukutusaineena potilailleen.

1852 saksalainen lääkäri Robert Remak näytti, että kudosten kasvu johtui siitä, että siinä olevat solut jakautuivat.

1858 brittiläinen kirurgi Henry Gray julkaisi ensimmäisen painoksen mahtavasta anatomian kirjastaan Gray's Anatomy, josta tuli tärkein anatomian teos lääketieteessä yli sadan vuoden ajaksi.

1858 saksalainen patologi Rudolf Virchow esitteli maailmankuulun teoksensa, Die Cellularpathologie, josta lasketaan sairauksien solutason tutkimusten alkaneen toden teolla.

1860 ensimmäinen sisar hento valkoinen valmistui Florence Nightingalen sairaalasta. Tästä ajankohdasta lähtien sairaanhoitajan ammatin laskettiin alkaneen.

1863 ranskalainen tunnettu bakteriologi Louis Pasteur keksi hänen nimeään kantavan säilömismenetelmän, eli pastörisoinnin.

1867 tuttu kuumemittari oli brittilääkäri Thomas Allbuttin keksintö.

1868 brittilääkäri Sir William Gull kuvasi ensimmäisenä syömishäiriön nimeltään anoreksia nervosa (laihuushäiriö).

1879 amerikkalaiset kemistit Ira Remsen ja Constantine Fahlberg syntetisoivat sakkariinin, josta tuli näin ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine.

1880 bakteerien tutkija Louis Pasteur löysi streptokokit, stafylokokit ja pneumokokit.

1882 saksalainen bakteriologi Robert Koch löysi tuberkuloosibakteerin.
1883 venäläis-ranskalainen bakteriologi Ilya Ilich Mechnikov näytti miten valkoiset verisolut osasivat hakeutua vaurio- ja tulehduskohtiin elimistössä missä ne sitten tuhosivat bakteereja.
1883 eräällä Egyptin matkalla Robert Koch löysi kolerabakteerin.
1883 saksalaiskemisti Ludwig Knorr valmisti antipyriiniä, joka lievensi kuumetta ja kipua. Tästä alkoi keinotekoisten lääkkeiden huima kehitys.
1884 saksalainen naistentautien erikoislääkäri Karl S. Crede ryhtyi antamaan hopeanitraatti liuosta sisältäviä silmätippoja vastasyntyneille. Tällä tavalla torjuttiin tippurin aiheuttamaa riskiä aiheuttaa lapselle sokeutuminen.
1884 bakteerit olivat nyt valtavan suuren kiinnostuksen kohteena. Niinpä saksalaisbakteriologit Arthur Nicolaier ja Friedrich Loeffler löysivät jäykkäkouristus- ja kurkkumätäbakteerin.

1884 saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer meni historiaan hiilihydraattitutkimuksen uranuurtajana. Useiden vuosien ajan hän selvitti sokereiden rakenteen ja merkityksen ihmiselle.
1890 kauhea into tarkkailla soluja mikroskoopilla heräsi. Sveitsiläinen solututkija Richard Altmann löysi bioblasteiksi nimeämänsä solun rakenneosia. Vuonna 1898 ne löydettiin uudestaan ja silloin saksalaisbiologi epäili niitä pieniksi rustonpalasiksi. Todellisuudessa hän katseli mitokondrioita. Kesti vielä kauan ennen kuin mitokondrioiden toiminta selvisi.
1895 saksalaisfyysikko Wilhelm Conrad Röntgen keksi röntgensäteilyn.
1898 saksalaisbiologi C. Benda löysi mitokondriot (luuli niitä tosin rustonpalasiksi).

1900 saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer oli modernin proteiinitutkimuksen luoja. Useiden vuosien ajan hän selvitti proteiinien rakenteen ja merkityksen ihmiselle. Oli vaikea kuvitella biokemiaa ilman Fischeriä.
1901 monityydyttymättömät rasvahapot hydrogenoitiin englantilaisen kemistin William Normannin toimesta. Hän haki tällä pitempää hyllyikää ruoka-aineille, mutta toimenpide osoittautui todella epäterveelliseksi.
1909 amerikkalainen aivokirurgi Harvey Cushing (1869-l939) löysi akromegalian ja huomasi, että siinä sairaudessa kasvuhormonia erittyi liikaa. Tämä sairaus ei enää edennyt sellaisessa potilaassa, jolta hän poisti aivolisäkkeen. Tästä havainnosta syntyi nykyinen käsityksemme elimistömme hormonitoiminnasta.
1909 ranskalaislääkäri Charles Nicolle (1866-1936) tajusi, että lavantauti levisi täiden ja muiden syöpäläisten välityksellä.
1910 saksalainen bakteriologi, vuoden 1908 Nobelpalkinnon saaja, Paul Ehrlich kehitti arseniikkia sisältävän aineen salvarsaani, jolla voitiin menestyksellisesti hoitaa kuppaa. Tästä alkoi modernin kemoterapian esiinmarssi.
1910-luvulla amerikkalainen biokemisti Elmer Verner McCollum (1879-1967) perusti ensimmäisenä koe-eläinlaboratorion (rottia). Näiden eläinten avulla hän vähitellen havaitsi, että A- ja B-vitamiinit olivat välttämättömiä ravinnon ainesosia. Hän myöskin havaitsi, että täydellinen kalsiumin puute käynnisti voimakkaita lihaskouristuksia koe-eläimissä. Me kuulemme vielä lisää tästä neropatista! Seuraava merkittävä askel vitamiinien suhteen otettiin kun merkittävimmät vitamiinit eristettiin ja syntetisoitiin vuosina 1925-1937.
1911 saksalaisneurologi Alois Alzheimer löysi yhteisiä tekijöitä ennenaikaisesta vanhuudenhöperyydestä. Hänen havainnoilleen tehtiin kunniaa nimittämällä sairaus hänen sukunimensä mukaan.
1911 ranskalainen psykologi Alfred Binet ja ranskalaislääkäri Theodore Simon kehittivät ihmisten älykkyyttä mittaavan älykkyysosamäärätestin.
1912 brittiläinen biokemisti Sir Frederick G. Hopkins ja hollantilaislääkäri Christian Eijkman selvittivät seikkaperäisesti, että on ravintotekijöitä, jotka ovat ihmisille välttämättömiä terveyden ylläpitämiseksi. Puolalais-amerikkalainen biokemisti Casimir Funk innostui tästä siinä määrin, että nimittää näitä ravintotekijöitä vitamiineiksi.
1912 saksalaislääkäri Max Theodor Felix von Laue keksi käyttää kiteitä röntgensäteiden tuottamiseksi ja tästä löydöksestä kehittyi vähitellen moderni röntgensäteiden käyttö diagnostisena työvälineenä.
1913 saksalainen kirurgi A. Saloman kehitti mammografiaksi kutsutun tekniikan missä röntgensäteitä käytettiin rintasyövän joukkoseulontaan.

1913 ensimmäiset tarkat havainnot B-ryhmän vitamiineista saatiin amerikkalaisen biokemisti Elmer Verner McCollumin ja kollega Marguerite Davisin toimesta.

1914 amerikkalainen biokemisti Edward Kendall eristi tyroksiinin, sen hormonin jolla voitiin hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hän jatkoi hommiaan hormonien parissa ja eristi mm. kortisonin, jota ruvettiin käyttämään tulehdusta vähentävänä lääkkeenä.
1915 japanilaiset tiedemiehet K. Yamagiwa ja K. Ichikawa tunnistivat useita syöpää aiheuttavia kemiallisia aineita, joita nimittivät karsinogeeneiksi.
1918 Saksassa tiedemiehet keksivät tutkia miten nopeasti punaiset verisolut laskivat pohjaan koeputkessa ja verrata tätä laskoa (”senkkaa”) eri sairaustiloihin. Mitä nopeammin verisolut laskivat, sitä vakavampi mahdollisesti oli sairaustila.
1919 brittiläiskemisti Francis William Aston keksi massaspektrometrin, mistä oli tulevaisuudessa erittäin paljon hyötyä biokemiassa ja lääketieteessä.
1919 belgialainen mikrobiologi Jules Bordet sai lääketieteen Nobelpalkinnon havainnoistaan immunologian alalta. Hän loi pohjan ymmärryksellemme miten vastustuskykymme eri taudinaiheuttajia vastaan toimi.
1921 kanadalainen kirurgi Sir Frederick Banting ja saman maan fysiologi Charles Best eristivät insuliinin. Muutaman vuoden kuluessa tätä hormonia tuotettiin kaupallisesti tehokkaana hoitomuotona diabetekseen.
1922 amerikkalainen biokemisti Elmer McCollum löysi rasvasta tekijän joka oli elämälle välttämätön. Se tekijä nimettiin D-vitamiiniksi. Myöhemmin McCollum löysi vielä E-vitamiinin ja A-vitamiinin hän löysi jo 1913.
1923 amerikkalaiset fysiologit Joseph Erlanger ja Herbert Gasser kehittivät hienon menetelmän millä voitiin mitata hermoston kehittämiä sähköisiä impulsseja.
1923 ruotsalainen kemisti Theodor Svedberg keksi ultrasentrifugin, tärkeän työkalun lääketieteen tutkijoille.
1924 amerikkalainen biokemisti Harry Steenbock osoitti yllättäen, että ruoassa on D-vitamiinin esiasteita, jotka aktivoituivat jos niitä säteilytti. Alkoi suunnaton ruoan säteilytysvimma – ainakin hetkeksi ennen kuin into laantui tarkempien tutkimusnäyttöjen myötä.
1925 amerikkalaiset Clarence Birdseye ja Charles Seabrook keksivät pakastimen.
1926 amerikkalainen biokemisti James Batcheller Sumner kiteytti ensimmäisenä entsyymin ja totesi kaikkien entsyymien olevan proteiineja rakenteeltaan.
1926 amerikkalainen bakteriologi Thomas Rivera erotteli virukset ja bakteerit. Hän tuli samalla luoneeksi ihan uuden tutkimusalan: virologian.
1928 sattumalta brittiläinen bakteriologi Alexander Fleming eristi homeesta penisilliinin. Tämä keksintö jäi hyödyntämättä vuoteen 1939 asti, jolloin brittiläinen biokemisti Ernst Chain ja saman maan patologi Howard Florey selailivat Flemingin muistiinpanoja ja ottivat aineen käyttöön haavoittuneille sotilaille toisessa maailmansodassa.

1929 saksalainen kallonkutistaja (psykiatri) Hans Berger raportoi uudesta keksinnöstään: aivojen sähkövirran mittaaminen ja tulosten tulostaminen paperille (EEG).

1930 brittibiokemisti keksi käyttää röntgendiffraktiomenetelmää proteiinien kolmiulotteisen rakenteen selvittämiseksi.

1930-luvulla itävaltalaistutkija Manfred Sakel antoi saakeli soikoon skitsofreniaa sairastaville insuliinia hypoglykemian ja kooman saavuttamiseksi. Tästä älyttömyydestä luovuttiin muutaman kymmenen vuoden sisällä.

1932 saksalaisbiokemisti Gerhard Domagk syntetisoi ensimmäisen sulfalääkkeen (prontosil), joka avasi ihan uusia mahdollisuuksia hoitaa elimistön tulehdustiloja.

1932 saksalais-brittiläinen biokemisti Hans Krebs löysi virtsahapon kierron (urea cycle) ja jatkoi innokkaasti aineenvaihdunnan välituotteiden tutkimuksia. Trikarboksyylihappokierto nimettiin hänen sukunimensä mukaan.

1932 useiden tutkijoiden ja keksijöiden yhteistyön hedelmänä syntyi keinotekoinen hengityslaite (respiraattori). 

1932 amerikkalaisbiokemisti Charles King eristi ja tunnisti C-vitamiinin.

1932 amerikkalainen sydänspesialisti A. S. Hyman kehitti sydämentahdistimen (pacemaker).

1932 brittiläinen fysiologi Charles Scott Sherrington sai Nobelpalkinnon hermostotutkimuksistaan. Hänen löydökset neurotransmittereista veivät hermoston toiminnan ymmärrystä valtavasti eteenpäin ja näkyvinä tuloksina saatiin vähitellen lääkkeitä masennuksen ja skitsofrenian hoitoon.

1932 saksalainen sähköinsinööri Ernst August Friedrich Ruska keksi hirmu hienon tutkimuslaitteen: elektronimikroskoopin.

1933 amerikkalainen geneetikko Thomas Morgan todisti, että kromosomeilla sijaitsevat kaikki perintötekijämme.

1933 laajan yhteistyön tuloksena rakennettiin ensimmäinen defibrillaattori, jolla voitiin sähköiskujen avulla hallitusti käynnistää pysähtynyt tai epäsäännöllisesti lyövä sydän.

1935 saksalaisbiokemisti Gerhard Domagk jatkoi töitään sulfalääkkeiden parissa ja keksi sulfonamidin sekä teki merkittäviä läpimurtoja alalla. Natsit kielsivät häntä vastaanottamasta Nobelin lääketieteen palkintoa vuonna 1939. 

1935 ruotsalaisbiokemisti Ulf von Euler keksi prostaglandiinit. Ne toimivat hormonien tapaan ihmiselimistössä ja valmistuivat rasvahapoista.

1935 portugalilainen neurologi Antonio Egas Moniz kehitti lobotomian missä hermosäikeet aivopuoliskojen välillä katkaistiin. Tämä kauhea toimenpide helpotti mielenterveyspotilaiden elämää, mutta teki heistä käveleviä, tunteettomia robotteja. Lobotomia kiellettiin useita vuosia myöhemmin.

1936 ranskalais-amerikkalainen kirurgi Alexis Carrel teki yhteistyössä amerikkalaisen merenkulkijan Charles Lindberghin kanssa ensimmäisen prototyypin keinotekoisesta sydämestä.

1937 edellä mainittu saksalais-brittiläinen biokemisti Hans Krebs selvitti trikarboksyylihappokierron toiminnan.

1937 amerikkalainen biokemisti Conrad Arnold Elvehjem keksi B-vitamiineista nikotiinihapon (niasiini) ja nikotiiniamidin (niasiiniamidi), joilla voitiin estää puutostauti nimeltään pellagra.

1937 ruotsalaiskemisti Arne Tiselius esitteli biokemistien, immunologien ja kemistien tulevaisuuden lempitutkimusvälineen: elektroforeesin.

1937 amerikkalaislääkäri D. W. Gordon Murray toi lääkinnälliseen käyttöön hepariinin.

1938 itävaltalais-amerikkalainen lääkäri Isidor Isaac Rabi kehitti magneettiresonanssiin perustuvan NMR-tekniikan.

1939 brittiläinen patologi Howard Florey ja brittibiokemisti Ernst Chain valmistivat puhdasta penisilliiniä, josta saatiin tehokas antibiotti. Penisilliini keksittiin jo aikaisemmin (1928).

1940-luvulla toisen maailmansodan pakottamana afrikkalais-amerikkalainen lääketieteen professori Charles Drew kehitti veripankkijärjestelmän, jolloin voitiin säilöä verta tarvittaessa.

1942 amerikkalainen biokemisti Vincent du Vigneaud eristi H-vitamiinin (biotiini).

1942 intiaanien aikoinaan käyttämä curare-myrkky otettiin laajamittaisesti käyttöön leikkauksissa.

1943 sveitsiläiskemistit tuottivat ksylokaiini -nimistä puudutusainetta käytettäväksi paikallispuudutusaineena leikkauksissa.

1944 amerikkalaiskemistit Robert Burns Woodward ja William von Eggers Doering tuottivat synteettistä kiniiniä, jota käytettiin malariaan.

1945 Yhdysvalloissa kehitettiin pakastettu appelsiinimehu.

1940-luvun lopulla jotkut psykologit innostuivat kokeilemaan kaikkea mahdollista mieleltään sairaiden ihmisten hoitoon. Muutamia hoitosuosituksia, joista ei ymmärrettävästi tulleet kovinkaan pitkäikäisiä: omenoilla hoitaminen (potilaille syötettiin kuukauden aikana vain omenia), huonot uutiset (potilaille kerrottiin vain huonoja ja masentavia uutisia), häkä (ideana oli parantaa mielisairaat vaivuttamalla heidät uneen häkäkaasulla), sähköankeriaat (sähköankeriaita aseteltiin potilaiden otsalle antamaan sähköiskuja), malaria (potilaille tartutettiin malaria, sillä sen arveltiin palauttavan järjen mielisairaisiin). Kauheaa!

1949 yllä olevaan järjettömyyteen toi ehkä hieman enemmän toiveikkuutta farmakologi J. F . J. Cade, joka määräsi litiumia mielisairaille.

1950-luvulla kehitettiin noin kymmenen vuoden aikana monoamiini (MAO) inhibiittorit käytettäväksi masennuksen hoitoon.

1950 amerikkalainen biokemisti William Cumming Rose osoitti käsitykset välttämättömistä aminohapoista oikeiksi.

1951 saksalaisbiokemisti Feodor Felix Konrad Lynen eristi asetyyli koentsyymi A:n, erittäin tärkeän yhdisteen solun energia-aineenvaihdunnassa.

1952 brittiläisbiokemisti Arthur J. P. Martin kehitti kaasukromatografin.

1953 brittiläiset tiedemiehet Francis Crick ja Maurice Wilkins yhdessä amerikkalaisen biokemistin James Watsonin kanssa keksivät DNA:n kaksoiskierrerakenteen.

1953 amerikkalaislääkäri Jonas Edward Salk aloitti poliorokotteen testit ja pari vuotta myöhemmin sitä käytettiin polion vähentämiseksi ympäri maapalloa.

1953 tohtori Ancel Keys julkisti tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja sydän- ja verisuonitautien välille. Tästä syntyi valtava tieteellinen kiista, joka on jatkunut meidän päiviimme asti.
1957 amerikkalainen tohtori Frederick Crane löysi koentsyymi Q10:n eli ubikinonin. Seuraavana vuonna kemian professori Karl Folkers (1906–1992) selvitti ubikinonin rakenteen. Ubikinonilla oli merkitystä mm. vanhenemisen hidastamisessa, ihovaurioilta suojaamisessa, sydänterveydessä ja neurologiassa.

1957 brittiläisbakteriologi Alick Isaacs keksi interferonin, joka tuli käyttöön syöpälääkkeenä.

Jatkuu myöhemmin toisessa kirjoituksessa missä seuraan viimeisten 50 vuoden aikana tapahtuneita merkittäviä edistysaskeleita lääketieteessä ja terveydenhoidossa.