Terveystietoa saamme koko ajan lisää

**

Kirjoitettu alunperin 25.11.2008, lisäyksiä tullut 26.11-1.12.2008 ja 29.12.2008

Tieto terveydestämme lisääntyy koko ajan. Ennen niin vajavainen käsitys terveyden ilmiöistä ja terveellisen ruoan roolista täsmentyy. Lääketieteessä on ammoisista ajoista lähtien edetty vaihe vaiheelta ja sekavuudesta selvyyteen. Miljoonia vuosia sitten esi-isämme seurasivat mitä eläimet söivät, kokeilivat maistuuko itsellekin. Rohkeuden kasvaessa kehkeytyi ihmiselle sellainen vaistonvarainen vaihe vaiheelta kehittyvä terapiamuoto missä luonto lääkitsi vaivat ja piti terveenä. Kehittyi alkeellinen kyky erottaa myrkylliset ja vahingolliset kasvit ja eläimet niistä syötäväksi kelpaavista. Jotkut kasvit, hedelmät, eläimet, juomat jne. kuuluivat vähitellen jokapäiväiseen ruokavalioon ja ihmiset saivat paljon kokemusperäistä tietoa näistä.

Opittiin vähitellen vaihe vaiheelta kokeellisen lääketieteen perusteet. Jossain vaiheessa tämä luonnontieteen ja lääketieteen osaaminen keskittyi tietyille henkilöille heimossa tai yhteisössä. Sellaisille henkilöille, joille oli siihen tiedon keruuseen, tulkintaan ja välittämiseen erityistä taipumusta. Muotoutui alkeellisten tutkijoiden ja lääkäreiden ammattiryhmät. Sekavuudesta löytyi vähitellen tiettyä järjestelmällisyyttä. Tieto jostakin terveystekijästä tai hoidosta kulki perimätietona sukupolvelta toiselle. 

Ihmisen avuttomuus vakavien sairauksien ja kuoleman edessä on varmaan ollut suurena haasteena ja pontimena tehtäessä niitä nerokkaita keksintöjä ja löydöksiä lääketieteen alalla. Tyhmiähän hallitsijat, filosofit, lääkärit ja tiedemiehet eivät olleet ennen vanhaan. Aika ei vain ollut otollinen nykytieteen kaltaisille läpimurroille. Oheisessa listassa on lueteltuna muutama sankaritarina missä ihmisen älynvälähdys on vienyt lääketiedettä suurin askelin eteenpäin. Kiinasta, Egyptistä ja Babyloniasta lähtenyt modernin lääketieteen voittokulku ei pysähtynyt edes pimeään keski-aikaan. 

Viimeisten 100 vuoden aikana tapahtunut lääketieteen kehitys on niin huimaa, että sen käsittäminen on minun mielestäni tavattoman vaikeaa. On onni elää juuri nyt. Milloinkaan meillä ei ole ollut niin paljon tietoa terveydestämme, kuin juuri nyt. Ja täsmätieto on huiman laitekehityksen myötä lisääntynyt aivan valtavasti juuri viime vuosikymmeninä. Moni asia on kuitenkin vielä epäselvä. Ilmeisesti vielä suurempi onni olisi elää muutaman tuhannen vuoden jälkeen. Se jää kuitenkin jälkipolvien ihmeteltäväksi. Tervetuloa aikamatkalle lääketieteen ihmeelliseen maailmaan!

Terveystietoa vuosien varrelta

2 500 000 vuotta sitten esi-isämme (Homo habilis) eli Itä-Afrikassa rauhallista ja lyhyttä elämäänsä. Muutamaan miljoonaan vuoteen ei tapahtunut mitään merkittävää. Ihmisiä syntyi ja kuoli. Käsite sairaudesta poikkesi radikaalisti meidän nykykäsityksestämme.

8000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua (EAA) viljely keksittiin Pohjois-Irakissa. Vehnä ja ohra kasvoi pelloilla ja toi vaihtelua ruokavalioon. Perussa inkat keksivät käyttää perunaa ja papuja. 

7000 vuotta EAA Syyriassa ja Turkissa harrastettiin laajamittaista vehnän jalostustyötä. Sokeriruokoviljelmät yleistyvät Uudessa-Guineassa. Meksikossa pelloille ilmestyivät maissi, kesäkurpitsa ja paprika.

6500 vuotta EAA päänsärkyä lievitettiin poraamalla reikiä päähän alkeellisilla työkaluilla Euroopassa ja Aasiassa. Tämä menetelmä oli ihmisten kauhuksi käytössä Euroopassa vielä Keskiajalla. Ilmeisesti ihan pienestä päänsärystä ei valitettu. Vielä 1800-luvulla epilepsiaa lievitettiin päänporaamisella.

6400 vuotta EAA lehmiä pidettiin yleisesti Turkissa. Ne antoivat maitoa ja lihaa.

6000 vuotta EAA vehnästä osattiin valmistaa yksikertaista leipää Lähi-Idässä. Sitrushedelmiä opittiin viljelemään Indokiinassa.

5000 vuotta EAA keksittiin peltojen keinokastelu Irakissa (Mesopotamiassa) ja Egyptissä.

4000 vuotta EAA Indokiinassa (Thaimaassa) opittiin viljelemään riisipeltoja.

3500 vuotta EAA juotiin ensimmäistä kertaa viiniä ja olutta Iranissa. Kauan aikaa viinin syntysijoina pidettiin Egyptiä (3000 vuotta EAA), mutta vuonna 1991 tehtiin tärkeä arkeologinen löytö Iranissa ja nykyään väitetään viininjuonnin alkaneen siellä. Epävarmana tietona on mainittu viinirypäleiden ja riisin sekoitusta käytetyn viiniksi Kiinassa jo 7000 EAA.

3500 vuotta EAA keksittiin aura Iranissa. Jotkut lähteet vievät auran keksimisen jopa aikaan 6000 EAA.

3000 EAA aikoihin ajoitettuja teräviä kiviä oli löytynyt Mongoliasta, kiviä joita oletettiin käytetyn lääkinnällisiin (akupunktio?) tarkoituksiin. 

2700 vuotta EAA Kiinassa keisari Shen Nung tutki lääkekasveja ja kokeili ensimmäisenä akupunktiota.

2595 EAA kiinalainen hallitsija Huang-ti teki ensimmäiset lääketieteelliset hoitotutkimukset. Hän tarkkaili, kuunteli ja tunnusteli potilasta sekä kysyi häneltä vointiin liittyviä asioita. Hän kuvaili miten sisäelimet pitivät sairaustiloissa tietynlaisia tyypillisiä ääniä.

2400 vuotta EAA Irakissa ja Iranissa käytettiin lääketieteessä yleisesti erilaisia hoitoja, joissa eläinten sisäelimiä tarkkailemalla voitiin tulkita miten potilas selviää sairaudessaan. Mitään varsinaista hoitoa ei annettu, muuta kuin rukoiltiin potilaan puolesta.
1800 vuotta EAA hapatettu leipä keksittiin Egyptissä.
1775 EAA Iranissa ja Irakissa (Mesopotamiassa) lääkäreillä oli käytössä Hammurabin laki, joka oli alkuna lääketieteen etiikalle.
1700 vuotta EAA ruista alettiin viljellä Itä-Euroopassa.
1600 vuotta EAA egyptiläiset käyttivät risiiniöljyä ulostuslääkkeenä. Ebersin papyrukselle kirjattiin vuonna 1550 EAA varsin tarkkoja hoitosuosituksia nivelrikkoon, astmaan, hakamatoa erilaisiin tartuntatauteihin ja kallovammoja pyrittiin hoitamaan leikkauksilla.
1500 vuotta EAA muinaiset intialaiset eristivät reserpiinin Rauwolfia serpentina -kasvista ja saivat näin käyttökelpoisen nukutusaineen kirurgisia toimenpiteitä varten. Seuraavan 500 vuoden kuluessa kehitettiin ihonsiirtotekniikka mm. palovammojen hoitoon.
1000 vuotta EAA Aesculapiuksesta tehtiin kreikkalainen (myöhemmin roomalainen) lääketieteen jumala. Sai aikaan ensimmäiset lääketieteelliset seurat.
800 vuotta EAA egyptiläiset lääkärit antoivat potilaille rohtoja yhdessä maagisten loitsujen kera. Selvisi rohtojen annon syy ja seuraus käsite sekä kokeellinen (empiirinen) lääketiede otti ensiaskeleitaan.
700 vuotta EAA Chou dynastian aikoihin kiinalaisessa lääketieteessä syntyi käsite yin ja yang sekä viiden peruselementin oppi. Ihmisen terveys tasapainoili yin ja yang vaihtoehtojen välillä ja terveydessä muodostui tärkeäksi tasapaino näiden viiden elementin välillä: metalli, puu, vesi, tuli ja maa.
600 vuotta EAA japanilaiset harjoittivat hierontaa ja akupunktiota hoitomuotoina ja kiinalaisten opeilla.
530 EAA kreikkalainen filosofi ja matemaatikko Pythagoras päätteli, että aivot ovat kaiken ajattelukyvyn keskus.

500 EAA ruista ruvettiin viljelemään Suomessa.
470 EAA kreikkalainen lääkäri Alcmaeon Krotonista teki ensimmäisenä rumiinavauksia ja teki joitakin anatomian töitä, jotka kuitenkin pian kiellettiin ja ruumiinavaukset sallittiin seuraavan kerran vasta vuonna 1316. Alcmaeonin väitetään löytäneen ensimmäisenä korvatorven (Eustachian tube).
460 EAA kreikkalainen lääkäri Hippokrates syntyi Kosin saarella. Tärkeänä pidettiin hänen vaikutustaan lääketieteen etiikan syntyyn. Tästä on jäänyt jälkipolville kerrottavaksi Hippokrateen lääkärinvala.
420 EAA Hippokrates erehtyi luulemaan, että vain naiset saivat hysteriakohtauksia. Johtui hänen mielestään ”vaeltelevasta kohdusta”. Sen sijaan hän kuvasi hämmästyttävän tarkasti manian, fobiat, vainoharhaisuuden (paranoia) ja surumielisyyden (melankolia).

430 EAA puhkesi Ateenassa paha tauti, joka tappoi paljon kaupungin asukkaita. Epäillään, että olisi ollut kyse lavantaudista.
387 EAA kreikkalainen Platon perusti maailman ensimmäisen yliopiston Ateenaan.
384 EAA kreikkalainen filosofi Aristoteles syntyi. Hän kokosi paljon merkittävää tietoa mm. lääketieteestä, jota käytettiin sellaisenaan jopa 1700-luvulle asti.
350 EAA Aristoteles kirjoitti kirjoja sairauksista, vertailevasta anatomiasta, kehitysbiologiasta ja psykologiasta. Hän perusti humoraalioppinsa, jossa keskeisiä aineksia olivat veri, lima, keltainen ja musta sappi. Nämä ainekset olivat kuumia, kuivia, kosteita ja märkiä. Vaikka näitä älyttömyyksiä kritisoitiin valtavasti, ne pysyivät voimassa useita vuosisatoja.

330 EAA ateenalainen naislääkäri Agnodike kyseenalaisti sen kreikkalaisen lain jossa suljettiin lääketiede pois naisten ulottuvilta. Avustettuaan menestyksellisesti synnytyksessä, hän sai tahtonsa läpi ja naiset saivat toimia lääkäreinä Ateenassa.
295 EAA kreikkalainen lääkäri Praxagoras kykeni erottamaan laskimot ja valtimot. Tosin hän väitti virheellisesti, että valtimoissa kiersi ilmaa.
280 EAA kreikkalainen anatomian tutkija Herophilus löysi hermoston ja antoi ohutsuolen alkuosalle nimen duodenum sekä nimesi eturauhasen (prostata). Tutkittuaan aikansa verisuonia, hän tajusi niissä virtaavan nestettä eikä mitään ilmaa. Herophilus keksi kuppauksen ja se oli säännöllisessä käytössä yli kaksi tuhatta vuotta.
250 EAA Aleksandrian lääketieteellinen koulu Egyptissä oli voimissaan pari sataa vuotta tästä hetkestä lähtien. Siellä tehtiin merkittävää työtä ihmisen anatomian tuntemisen hyväksi, sillä siellä sallittiin ruumiinavaukset.
99 EAA roomalainen lääkäri Asclepiades hangoitteli Hippokrateen humoraalioppia vastaan. Asclepiades opetti, että elimistössä oli erityisiä atomeja, joiden tarkat liikkeet ovat tarpeen terveyden ylläpitämisessä. Hoitoon kuului liikunta, kylpeminen ja monipuolinen ravinto. Tämä teoria säilyi monimuotoisena peräti 1700 –luvulle asti.

----------------------- ajanlaskumme alkaa -------------------------------

50 roomalainen tietokirjailija Aulus Cornelius Celsus kirjoitti ensimmäisen modernin lääkekirjan De Medicina, jossa kuvattiin neljä merkittävää tulehdusoiretta: punotus, turvotus, lämpö ja kipu.
60 kreikkalaislääkäri Pedanius Dioscorides toimitti ensimmäisen järjestelmällisen lääkeluettelon, De materia medican, joka käsitti 500 lääkekasvia ja 35 eläintuotetta. Lähes sata kasvia on edelleen käytössä meidän päivinämme.
70 Kiinassa buddhalaisuus tunkeutui lääketieteeseen. Esiintyi sellaista kuin uskomustiede, hypnoosi, suggestio ja mietiskely.
100 intialainen lääkäri Charaka esitteli ne tärkeät eettiset ohjeistukset, joita tulisi soveltaa sairaanhoidossa: puhtaus, nokkeluus, ystävällisyys, hyvät käyttäytymistavat ja kelvollisen ruoan valmistus.
117 kreikkalaislääkäri Soranus Efesoksesta (98-138) tuli kuuluisaksi naistentautien hoitajana ja hän oli oman aikansa Arvo Ylppö, sillä hän piti todella hyvää huolta lapsista. Hän antoi hyvän kuvauksen riisitaudista, mutta ei tietenkään vielä osannut yhdistää sairautta vitamiininpuutokseen.
160 kreikkalaislääkäri Claudius Galen (Galenos) (129-200) tutki ja leikkeli eläimiä siinä määrin ahkerasti, että hän löysi niistä paljon oikeaa ja väärää tietoa. Löysi selityksen selkäytimelle, näytti miten virtsaa valmistui ja miten hengitys toimi. Veren virtaamisen sydämen läpi hän selitti väärin, mutta oli niin taikka näin, tärkeässä roolissa olivat Galenoksen havainnot ihan 1800 –luvulle asti.
300 parhaimpaan kukoistusaikaansa Mayakansat kehittivät kylpyläkulttuurin ja selvensivät sen lääkinnällisen roolin.
390 roomalainen emäntä St. Fabiola perusti ensimmäisen yleisten tautien sairaalan Länsi-Eurooppaan.
800 persialaiset kohottivat lääkäreiden ammattitaitoa ja arvostusta vaatimalla heitä suorittamaan lääkärinlisenssiä varten erityiset kokeet.
850 arabialaiset ryhtyivät viljelemään ja juomaan kahvia. Tapa joka yleistyi paljon myöhemmin Euroopassa.
880 persialainen lääkäri ja alkemisti Ar-Razi käytti ensimmäisenä poikki menneen raajan kipsaamista. Nokkelana lääkärinä hän antoi tarkkoja sairaskuvauksia mm. iso- ja tuhkarokosta. Aikansa käytäntöjen mukaan hän sekaantui alkemiaan ja teki havaintoja mm. rikistä ja etanolista. Hänen erinomainen lääkärikirjansa käännettiin sittemmin latinan kielelle (vuonna 1279) ja sitä käytettiin useita satoja vuosia.
1200-luvulla pitkän pimeän kauden jälkeen lääketiede pyrittiin taas herättämään henkiin mm. Pariisissa, Oxfordissa ja Bolognassa.
1280 arabialaislääkäri Alquarash selitti ihan oikein miten veri kiersi sydämessä ja keuhkoissa.
1290 ranskalaiskirurgi Henri de Mondeville antoi ohjeita miten leikkaushaavat piti puhdistaa ja miten tärkeää oli tyrehdyttää verenvuoto. Hän keksi ompeleiden käytön.
1316 italialaistutkija Mondino De'Liuzzi julkaisi merkittävän anatomian kirjan.
1348 musta surma tappoi eurooppalaisia kuin kärpäsiä tehtyään ensin tuhojaan Pohjois-Afrikassa (1347). Noin kolmasosa Euroopan väestöstä kuoli! Tämä oli kauhea katastrofi ja lääkärit olivat ihan ymmällään.
1370 brittikirurgi John Arderne teki nykyaikaista kirurgiaa tunnetuksi Euroopassa. Hänen mielestään rikkailta potilailta piti kerätä kunnon maksu, mutta köyhille hoidon piti olla ilmaista. Kerrotaan, että hänen hoidossaan potilaita ihan aidosti parani.

1500-luvulla portugalilaiset lähetystyöntekijät toivat akupuntuurin Eurooppaan.
1500 italialainen yleisnero, taidemaalari ja tiedemies Leonardo da Vinci teki ruumiinavauksia ja piirsi erittäin tarkkoja piirroksia ihmisen anatomiasta.
1501 lavantauti levisi Euroopassa ja teki tuhojaan vuoteen 1587 asti. Lääkärit olivat voimattomia.
1510 ranskalaisparturi ja –kirurgi Ambroise Pare syntyi. Hänestä tuli aikanaan nykyaikaisen kirurgian oppi-isä.

1514 esimerkkinä lukuisista oppiriidoista saatiin kuulla miten ranskalaislääkäri Pierre Brissot kritisoi voimakkaasti sitä ajatusta, että tulehduspesäkkeen hoidossa mahdollisimman kaukana pesäkkeestä olevasta suonesta otettiin verta. Lääkäri Brissot oli sitä mieltä, että suonta pitäisi iskeä mahdollisimman lähellä tulehdusta. Tästä oikeaoppiseksi osoittautuneesta käsityksestään Brissot sai kärsiä ja hänet vaiennettiin. Jopa Ranskan parlamentti sätti häntä ja karkotti hänet pois maasta.

31.12.1514 oli tärkeä vuosiluku lääketieteen historiassa. Silloin syntyi flaamilaiseen perheeseen anatomian tutkijana sittemmin kunnostautuva Andreas Vesalius. Äärettömän rohkealla tavallaan hän suhtautui kielteisesti sen aikaiseen (virheelliseen) Galenin oppiin. Hän heittäytyi hankalaksi jopa Aristoteleen suhteen. Hän mm. osoitti, että sivistys ja elämä lepäsi aivojen ja hermoston varassa, ei niinkään Aristoteleen esille tuomassa sydänkeskeisessä ajattelussa. Vesaliuksen anatomian teokset kelpaisivat vielä meidän päivinämmekin.

1517 vasta kolmivuotias Vesalius ei paljoa ymmärtänyt lääketieteen uudistuksista, mutta jälkeenpäin hän sai havaita, että hänen poikkeaville käsityksille raivasi tilaa brittilääkäri Thomas Linacre, joka julkaisi uuden latinankielisen käännöksen Galenoksen keskeisistä löydöksistä. Sieltä sitten aikanaan kriittisesti asioihin suhtautuvat lääkärit löysivät niitä Galenoksen virheitä (ja oikeitakin asioita).

1519 löytöretkeilijät havaitsivat mayakansojen käyttävän suklaata, maapähkinöitä, perunaa, vaniljaa jne. Nämä ruoka-aineet tuotiin Eurooppaan.

1527 kymmenvuotias Vesalius sai hämmästellä seuraavaa merkillistä tapahtumaa: sveitsiläinen kemisti ja lääkäri Philippus Aureolus Theophrastus Bombast von Hohenheim (paremmin tunnettu nimellä Paracelsus) polttivat roviolla Galenoksen ja Avicennan kirjat, joissa esiintyi vahvana ns. humoraalioppi. Sen sijaan hän ehdotti lääkkeitä sairauksien hoidossa. Vaikka hän jälkeenpäin sekoili mm. alkemiassa ja astrologiassa, hän raivasi tempauksellaan tilaa lääkkelliselle hoidolle ja sai oppineiden ajatukset ainakin hetkeksi pois iänikuisilta auktoriteeteilta. Muutoksen tuulet puhalsivat Euroopassa.

1532 Englannissa tilastotiede syntyi hetken oivalluksesta, että kuolinsyy ja syntymätiedot voivat olla hyödyksi tutkijoille.

1536 liljojen sukuun kuuluvasta Sarsaparillasta valmistettiin lääkettä epidemian tavoin leviävää kuppaa vastaan. Lääkkeiden vallankumous alkoi!

1540 aiemmin mainittu lääkäri Paracelsus käytti ooppiumuutetta lääkinnälliseen tarkoitukseen.

1540 saksalainen lääkäri Valerius Cordus keksi eetterin käytön, mutta sitä uskallettiin käyttää nukutuksissa vasta 1800 -luvulla.

1540 italialainen lääkäri Pietro Andrea Mattioli keksi käyttää elohopeaa kuppalääkkeenä. Se olikin käytössä pitkään vaikka se olikin kivuliasta potilaalle ja monet potilaat kuolivat tähän hoitoon ja sen aiheuttamiin (nykyään tunnettuihin) sivuvaikutuksiin.

1.6.1543 Andreas Vesaliuksen hieno päivä koitti vihdoin ja viimein! Hänen loistelias anatomian kirjansa julkaistiin, eli De corporis human fabrica näki päivänvalon.

1546 italialaislääkäri Girolamo Fracastoro esitti teorian, jonka mukaan pienet bakteereiksi myöhemmin kutsuttavat eliöt, aiheuttivat sairauksia.

1550 Yucatanissa, Meksikossa, mayaintiaanit keksivät parantaa tulehtuneita haavoja paahtamalla maissia ja kun niihin tuli hometta, sitä käytettiin haavojen hoitoon jonkinlaisella menestyksellä. Olisiko tässä alkeellinen penisilliini käytössä?

1554 valtavan vahvasti heräävän luonnontieteellisen tutkimuksen myötä julkaistiin yhä enemmän lääkärikirjoja. Ranskalaislääkäri Jean-Francois Fernel julkaisi Medicina -kirjansa, joka oli erittäin moderni oppikirja.

1556 fransiskaanimunkki Andre Thevet toi Eurooppaan (Espanjaan) varsinaisen murheenkryynin, eli tupakan.

1578 ranskalaislääkäri Guillaume de Baillou määritteli reumatismin sairaudeksi, jossa nivelet ja lihakset tulehtuivat ja kipeytyivät.

1.4.1578 tämä ei ole aprillipäivän pila! Tänä päivänä syntyi brittilääkäri William Harvey Folkestonessa, Englannissa. Hän määritteli sydämen lihakseksi ja kertoi yksityiskohtaisesti miten veri kiersi ihmisessä. Galenoksen höpötykset saivat lopullisen tuomionsa. Lääkäri Harveyta pidetään oikeutetusti nykyaikaisen fysiologisen ajattelun perustajana.

1584 Sir Walter Raleigh toi matkatuliaisina Etelä-Amerikasta curare -nimistä intiaanien käyttämää myrkkyä, jolle vähitellen keksittiin lääkinnällistä käyttöä.

1586 ensimmäiset perunat istutettiin Irlannissa. Tästä alkoi perunan voittokulku.

1590 Rudolf Goeckel mainitsi ihmisen luonnetta ja sielunelämää käsittelevässä kirjakokoelmassaan sanan psykologia.

1590 hollantilainen silmälasien valmistaja Zacharias Janssen keksi lääketieteessä tärkeän laitteen: mikroskoopin. Hollantilaiset tutkijat kunnostautuivat muutenkin optiikan alueella.

1597 italialainen lääkäri Gaspare Tagliacozzi kertoi miten epämuodostumat nenässä leikataan ja tästä alkoi kauneusleikkausten historia.

1609 italialainen anatomian tutkija Giulio Casserio julkaisi upean teoksen näkö-, kuulo-, maku-ja hajuaistista.

1609 ilmeisesti tietämättömänä silmälasivalmistaja Janssenin hommista hollantilaistutkija Hans Lippershey keksi mikroskoopin.

1610 italialainen tiedemies Galileo Galilei innostui mikroskoopista ja teki erittäin tarkkoja havaintoja sillä.

1611 brittilääkäri John Woodall suositteli sitrushedelmiä keripukkia vastaan pitkien merimatkojen aikana. Tästä se tietoisuus vitamiineista vähitellen lisääntyi.

1614 italialaislääkäri Sanctorius (Santorio Santorio) opetti ihmisiä miten pitäisi hallita syömistä käyttämällä vaakaa ja miettimällä miten paljon ruokaa söi ja miten paljon sitä kulutti.

1616 brittilääkäri William Harvey luennoi Kuninkaallisessa Lääkäriseurassa Englannissa verenkierron ilmiöistä.

1620 Francis Bacon julkaisi teoksen Novum organum, joka toi tieteelliseen tutkimukseen sopivat metodit.

1632 Hollannista eivät optikot hevillä loppuneet. Mikroskooppia katsoi oikein urakalla vaatimattoman koulutuksen saanut eläintieteilijä Anton van Leeuwenhoeik (1632-1723). Hänen töittensä perusteella saatiin täysi selvyys miten hiusverisuonet toimivat, kuvailtiin tarkasti punaiset verisolut, löydettiin bakteerit jne.

1633 brittilääkäri Stephen Bradwell kirjoitti kautta aikojen ensimmäisen ensiapu-oppaan Helps in Sudden Accidents.

1639 ranskalainen filosofi ja kirjailija Rene Descartes vertasi ihmisruumiin toimintoja koneeseen ja saavutti sillä ajatuksella suuren suosion. Hän erehtyi luulemaan käpylisäkettä paikaksi missä lymyili ihmisen sielu.

1652 ensimmäinen kahvila avattiin Lontooseen.

1656 brittilääkäri Sir Christopher Wren keksi antaa lääkeliuosta suoraan potilaan laskimoon.

1658 hollantilainen luonnontieteilijä Jan Swammerdam ilmoitti keksineensä punaisten verisolujen tehtäväksi kuljettaa happea eri puolille ihmiskehoa.

1665 ilmestyi teos nimeltään Micrographia. Siihen brittiläinen biologi Robert Hooke teki tarkkoja piirroksia yksittäisistä soluista ja väitti ihan oikeasti meidän kaikkien koostuvan pienen pienistä soluista. Kaikki eivät tietenkään aluksi uskoneet tätä.

1666 brittilääkäri Thomas Sydenham keksi syöttää kiinapuun kuorta malariapotilaille. Jälkeenpäin selvisi, että puunkuoressa on kiniiniä.

1667 brittilääkäri Robert Hooke selosti miten keuhkot toimivat.

15.6.1667 rohkea ranskalaislääkäri Jean-Baptiste Denis suoritti verensiirron ottamalla verta lampaasta ja ruiskutti sitä suoraan 15 -vuotiaan pojan suoneen. Kuin ihmeen kaupalla poika jäi henkiin ja tervehtyi jopa!

1683 mikroskoppi-guru Anton van Leeuwenhoek löysi ihmisen suusta bakteereja. Ei kuitenkaan tehnyt suutelusta loppua tällä havainnollaan.

1700 italialaislääkäri Bernardino Ramazzini julkaisi teoksen missä väitti ympäristövaikutusten vaikuttavan sairauksiin.

1754 sveitsiläinen luonnontieteilijä Charles Bonnet julkaisi tietoja kasvien terveellisyydestä.

1768 italialaisbiologi Lazzaro Spallanzani osoitti, että pieneliöt eivät syntyneet itsestään lihapalassa nerokkaassa kokeessaan, missä hän peitti lihapalan ihan kokonaan.

1776 brittiläinen kemisti Matthew Dobson maisteli diabeetikkojen virtsaa ja todisti, että tässä sairaudessa oli kyse sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä.

1778 ensimmäinen kahvila avattiin Turkuun. Kahvihampaan särkyä lievennettiin Kaffehus -nimisessä paikassa.

1785 brittilääkäri William Withering kuvaili miten sormustinkukan uute (Digitalis) helpotti sydämen vajaatoiminnasta kärsivien elämää.

14.5.1796 oli merkittävä päivämäärä lääketieteen historiassa, sillä silloin brittilääkäri Edward Jenner kokeili ensimmäistä kertaa rokotusta ihmiseen. Vajaan 30 vuoden kuluessa rokotustekniikka levisi joka puolelle maapalloa.

1797 brittilääkäri William Hyde Wollaston selvitti virtsahapon ja kihdin välisen yhteyden.

1800 brittiläinen kemisti Humphry Davy keksi ilokaasun, jolle sittemmin löytyi käyttöä leikkaussalin puolella.

1800 saksalaislääkäri Johann A. W. Hedenus suoritti ensimmäisen kilpirauhasleikkauksen struumapotilaalle.

1800 englantilaiset ja ranskalaiset kemistit keksivät puhdistaa juomavettä klooraamalla.

1803 amerikkalaislääkäri James Conrad Otto antoi tarkan kuvauksen verenvuotopotilaasta.

1804 italialaislääkäri Antonio Scarpa oli skarppina ja kertoi valtimonkovettumataudista, joka ilmeni hänen mielestään pieninä vaurioina verisuonten sisäpinnalla.

1804 ilmatiiviit ruokapakkaukset nähtiin ensimmäistä kertaa Ranskassa.

1805 saksalainen farmaseutti Friedrich Sertürner eristi ooppiumista morfiinia ja käytti sitä kivun lievitykseen.

1807 brittiläinen kemisti Humphry Davy löysi natriumin, kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin.

1812 keittämällä tärkkelystä rikkihapossa ja vedessä venäläis-saksalainen kemisti Gottlieb Sigismund Constantin Kirchhoff löysi glukoosin.

1813 saksalaislääkäri Johann Peter Frank oli mielestään todella neuvokas julkaistessaan kansanterveyttä koskevan kirjan. Hänen kuningasajatuksena oli sairauksien ehkäisy väestötasolla niin, että tarkkailtiin ruoan terveellisyyttä, terveydenhoidon laatua, seurattiin tarttuvien tautien tilastoja ja pidettiin huolta pikkulapsista. Hän ei valitettavasti saanut paljonkaan ymmärrystä ideoilleen.

1816 ranskalaislääkäri Rene Laennec keksi stetoskoopin.

1817 brittilääkäri James Parkinson kuvaili sairautta jossa joidenkin iäkkäiden potilaiden lihasten aiheuttama vapina vähitellen voimistui. Sairaus nimettiin jälkeenpäin Parkinsonin taudiksi.

1818 ranskalaiskemisti Louis-Jacques Thenard kehitti vetyperoksidin, jolla kätevästi voitiin puhdistaa tulehtuneet haavat.

1818 John Cheyne, skottilainen lääkäri, ja William Stokes lääkäri Irlannista kuvailivat ensimmäisinä merkillisiä unen aikaisia hengityksen häiriötiloja, joille annettiin nimeksi uniapnea.

1820 ryhmä kemistejä ja lääkäreitä Ranskassa totesivat jodin tärkeyden kilpirauhassairauksien ehkäisyssä.

1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle!

1825 ranskalaislääkäri Jean-Baptiste Bouillaud antoi tarkan kuvauksen afasiasta, vaikeudesta tuottaa ymmärrettävää puhetta.

1826 ranskalainen kemisti Michel Eugene Chevreul sai kunniamaininnan siitä, että hän selvitti rasva-aineenvaihdunnan merkityksen ja loi pohjan rasvatutkimuksille. Häntä pidettiin myös margariinin keksijänä. 

1826 maailmaa kiersi laaja koleraepidemia vuoteen 1857 asti.

1833 amerikkalaista lääkäriä William Beaumontia onnisti: hänelle ohjautui potilas, jonka mahassa oleva luodinreikä ei parantunut millään. Siitä reiästä Beaumont teki ainutlaatuisen tarkkoja havaintoja potilaan ruoansulatuksesta!

1835 irlantilainen lääkäri Robert Graves antoi tarkkoja kuvauksia potilaista joilla oli kilpirauhasen liikatoiminta (Gravesin tauti).

1835 saksalaislääkäri Theodor Schwann löysi pepsiinin, pääasiallisen entsyymin mahanesteessä.

1840 tietämättä Robert Gravesin havainnoista saksalainen lääkäri Karl Adolph von Basedow keksi kilpirauhasen liikatoiminnan. Siksi joissakin maissa sairautta kutsutaan Basedowin taudiksi.

1846 amerikkalainen hammaslääkäri William Thomas Morton käytti laajamittaisesti eetteriä nukutusaineena potilailleen.

1852 saksalainen lääkäri Robert Remak näytti, että kudosten kasvu johtui siitä, että siinä olevat solut jakautuivat.

1858 brittiläinen kirurgi Henry Gray julkaisi ensimmäisen painoksen mahtavasta anatomian kirjastaan Gray's Anatomy, josta tuli tärkein anatomian teos lääketieteessä yli sadan vuoden ajaksi.

1858 saksalainen patologi Rudolf Virchow esitteli maailmankuulun teoksensa, Die Cellularpathologie, josta lasketaan sairauksien solutason tutkimusten alkaneen toden teolla.

1860 ensimmäinen sisar hento valkoinen valmistui Florence Nightingalen sairaalasta. Tästä ajankohdasta lähtien sairaanhoitajan ammatin laskettiin alkaneen.

1863 ranskalainen tunnettu bakteriologi Louis Pasteur keksi hänen nimeään kantavan säilömismenetelmän, eli pastörisoinnin.

1867 tuttu kuumemittari oli brittilääkäri Thomas Allbuttin keksintö.

1868 brittilääkäri Sir William Gull kuvasi ensimmäisenä syömishäiriön nimeltään anoreksia nervosa (laihuushäiriö).

1879 amerikkalaiset kemistit Ira Remsen ja Constantine Fahlberg syntetisoivat sakkariinin, josta tuli näin ensimmäinen keinotekoinen makeutusaine.

1880 bakteerien tutkija Louis Pasteur löysi streptokokit, stafylokokit ja pneumokokit.

1882 saksalainen bakteriologi Robert Koch löysi tuberkuloosibakteerin.
1883 venäläis-ranskalainen bakteriologi Ilya Ilich Mechnikov näytti miten valkoiset verisolut osasivat hakeutua vaurio- ja tulehduskohtiin elimistössä missä ne sitten tuhosivat bakteereja.
1883 eräällä Egyptin matkalla Robert Koch löysi kolerabakteerin.
1883 saksalaiskemisti Ludwig Knorr valmisti antipyriiniä, joka lievensi kuumetta ja kipua. Tästä alkoi keinotekoisten lääkkeiden huima kehitys.
1884 saksalainen naistentautien erikoislääkäri Karl S. Crede ryhtyi antamaan hopeanitraatti liuosta sisältäviä silmätippoja vastasyntyneille. Tällä tavalla torjuttiin tippurin aiheuttamaa riskiä aiheuttaa lapselle sokeutuminen.
1884 bakteerit olivat nyt valtavan suuren kiinnostuksen kohteena. Niinpä saksalaisbakteriologit Arthur Nicolaier ja Friedrich Loeffler löysivät jäykkäkouristus- ja kurkkumätäbakteerin.

1884 saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer meni historiaan hiilihydraattitutkimuksen uranuurtajana. Useiden vuosien ajan hän selvitti sokereiden rakenteen ja merkityksen ihmiselle.
1890 kauhea into tarkkailla soluja mikroskoopilla heräsi. Sveitsiläinen solututkija Richard Altmann löysi bioblasteiksi nimeämänsä solun rakenneosia. Vuonna 1898 ne löydettiin uudestaan ja silloin saksalaisbiologi epäili niitä pieniksi rustonpalasiksi. Todellisuudessa hän katseli mitokondrioita. Kesti vielä kauan ennen kuin mitokondrioiden toiminta selvisi.
1895 saksalaisfyysikko Wilhelm Conrad Röntgen keksi röntgensäteilyn.
1898 saksalaisbiologi C. Benda löysi mitokondriot (luuli niitä tosin rustonpalasiksi).

1900 saksalaiskemisti Hermann Emil Fischer oli modernin proteiinitutkimuksen luoja. Useiden vuosien ajan hän selvitti proteiinien rakenteen ja merkityksen ihmiselle. Oli vaikea kuvitella biokemiaa ilman Fischeriä.
1901 monityydyttymättömät rasvahapot hydrogenoitiin englantilaisen kemistin William Normannin toimesta. Hän haki tällä pitempää hyllyikää ruoka-aineille, mutta toimenpide osoittautui todella epäterveelliseksi.
1909 amerikkalainen aivokirurgi Harvey Cushing (1869-l939) löysi akromegalian ja huomasi, että siinä sairaudessa kasvuhormonia erittyi liikaa. Tämä sairaus ei enää edennyt sellaisessa potilaassa, jolta hän poisti aivolisäkkeen. Tästä havainnosta syntyi nykyinen käsityksemme elimistömme hormonitoiminnasta.
1909 ranskalaislääkäri Charles Nicolle (1866-1936) tajusi, että lavantauti levisi täiden ja muiden syöpäläisten välityksellä.
1910 saksalainen bakteriologi, vuoden 1908 Nobelpalkinnon saaja, Paul Ehrlich kehitti arseniikkia sisältävän aineen salvarsaani, jolla voitiin menestyksellisesti hoitaa kuppaa. Tästä alkoi modernin kemoterapian esiinmarssi.
1910-luvulla amerikkalainen biokemisti Elmer Verner McCollum (1879-1967) perusti ensimmäisenä koe-eläinlaboratorion (rottia). Näiden eläinten avulla hän vähitellen havaitsi, että A- ja B-vitamiinit olivat välttämättömiä ravinnon ainesosia. Hän myöskin havaitsi, että täydellinen kalsiumin puute käynnisti voimakkaita lihaskouristuksia koe-eläimissä. Me kuulemme vielä lisää tästä neropatista! Seuraava merkittävä askel vitamiinien suhteen otettiin kun merkittävimmät vitamiinit eristettiin ja syntetisoitiin vuosina 1925-1937.
1911 saksalaisneurologi Alois Alzheimer löysi yhteisiä tekijöitä ennenaikaisesta vanhuudenhöperyydestä. Hänen havainnoilleen tehtiin kunniaa nimittämällä sairaus hänen sukunimensä mukaan.
1911 ranskalainen psykologi Alfred Binet ja ranskalaislääkäri Theodore Simon kehittivät ihmisten älykkyyttä mittaavan älykkyysosamäärätestin.
1912 brittiläinen biokemisti Sir Frederick G. Hopkins ja hollantilaislääkäri Christian Eijkman selvittivät seikkaperäisesti, että on ravintotekijöitä, jotka ovat ihmisille välttämättömiä terveyden ylläpitämiseksi. Puolalais-amerikkalainen biokemisti Casimir Funk innostui tästä siinä määrin, että nimittää näitä ravintotekijöitä vitamiineiksi.
1912 saksalaislääkäri Max Theodor Felix von Laue keksi käyttää kiteitä röntgensäteiden tuottamiseksi ja tästä löydöksestä kehittyi vähitellen moderni röntgensäteiden käyttö diagnostisena työvälineenä.
1913 saksalainen kirurgi A. Saloman kehitti mammografiaksi kutsutun tekniikan missä röntgensäteitä käytettiin rintasyövän joukkoseulontaan.

1913 ensimmäiset tarkat havainnot B-ryhmän vitamiineista saatiin amerikkalaisen biokemisti Elmer Verner McCollumin ja kollega Marguerite Davisin toimesta.

1914 amerikkalainen biokemisti Edward Kendall eristi tyroksiinin, sen hormonin jolla voitiin hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hän jatkoi hommiaan hormonien parissa ja eristi mm. kortisonin, jota ruvettiin käyttämään tulehdusta vähentävänä lääkkeenä.
1915 japanilaiset tiedemiehet K. Yamagiwa ja K. Ichikawa tunnistivat useita syöpää aiheuttavia kemiallisia aineita, joita nimittivät karsinogeeneiksi.
1918 Saksassa tiedemiehet keksivät tutkia miten nopeasti punaiset verisolut laskivat pohjaan koeputkessa ja verrata tätä laskoa (”senkkaa”) eri sairaustiloihin. Mitä nopeammin verisolut laskivat, sitä vakavampi mahdollisesti oli sairaustila.
1919 brittiläiskemisti Francis William Aston keksi massaspektrometrin, mistä oli tulevaisuudessa erittäin paljon hyötyä biokemiassa ja lääketieteessä.
1919 belgialainen mikrobiologi Jules Bordet sai lääketieteen Nobelpalkinnon havainnoistaan immunologian alalta. Hän loi pohjan ymmärryksellemme miten vastustuskykymme eri taudinaiheuttajia vastaan toimi.
1921 kanadalainen kirurgi Sir Frederick Banting ja saman maan fysiologi Charles Best eristivät insuliinin. Muutaman vuoden kuluessa tätä hormonia tuotettiin kaupallisesti tehokkaana hoitomuotona diabetekseen.
1922 amerikkalainen biokemisti Elmer McCollum löysi rasvasta tekijän joka oli elämälle välttämätön. Se tekijä nimettiin D-vitamiiniksi. Myöhemmin McCollum löysi vielä E-vitamiinin ja A-vitamiinin hän löysi jo 1913.
1923 amerikkalaiset fysiologit Joseph Erlanger ja Herbert Gasser kehittivät hienon menetelmän millä voitiin mitata hermoston kehittämiä sähköisiä impulsseja.
1923 ruotsalainen kemisti Theodor Svedberg keksi ultrasentrifugin, tärkeän työkalun lääketieteen tutkijoille.
1924 amerikkalainen biokemisti Harry Steenbock osoitti yllättäen, että ruoassa on D-vitamiinin esiasteita, jotka aktivoituivat jos niitä säteilytti. Alkoi suunnaton ruoan säteilytysvimma – ainakin hetkeksi ennen kuin into laantui tarkempien tutkimusnäyttöjen myötä.
1925 amerikkalaiset Clarence Birdseye ja Charles Seabrook keksivät pakastimen.
1926 amerikkalainen biokemisti James Batcheller Sumner kiteytti ensimmäisenä entsyymin ja totesi kaikkien entsyymien olevan proteiineja rakenteeltaan.
1926 amerikkalainen bakteriologi Thomas Rivera erotteli virukset ja bakteerit. Hän tuli samalla luoneeksi ihan uuden tutkimusalan: virologian.
1928 sattumalta brittiläinen bakteriologi Alexander Fleming eristi homeesta penisilliinin. Tämä keksintö jäi hyödyntämättä vuoteen 1939 asti, jolloin brittiläinen biokemisti Ernst Chain ja saman maan patologi Howard Florey selailivat Flemingin muistiinpanoja ja ottivat aineen käyttöön haavoittuneille sotilaille toisessa maailmansodassa.

1929 saksalainen kallonkutistaja (psykiatri) Hans Berger raportoi uudesta keksinnöstään: aivojen sähkövirran mittaaminen ja tulosten tulostaminen paperille (EEG).

1930 brittibiokemisti keksi käyttää röntgendiffraktiomenetelmää proteiinien kolmiulotteisen rakenteen selvittämiseksi.

1930-luvulla itävaltalaistutkija Manfred Sakel antoi saakeli soikoon skitsofreniaa sairastaville insuliinia hypoglykemian ja kooman saavuttamiseksi. Tästä älyttömyydestä luovuttiin muutaman kymmenen vuoden sisällä.

1932 saksalaisbiokemisti Gerhard Domagk syntetisoi ensimmäisen sulfalääkkeen (prontosil), joka avasi ihan uusia mahdollisuuksia hoitaa elimistön tulehdustiloja.

1932 saksalais-brittiläinen biokemisti Hans Krebs löysi virtsahapon kierron (urea cycle) ja jatkoi innokkaasti aineenvaihdunnan välituotteiden tutkimuksia. Trikarboksyylihappokierto nimettiin hänen sukunimensä mukaan.

1932 useiden tutkijoiden ja keksijöiden yhteistyön hedelmänä syntyi keinotekoinen hengityslaite (respiraattori). 

1932 amerikkalaisbiokemisti Charles King eristi ja tunnisti C-vitamiinin.

1932 amerikkalainen sydänspesialisti A. S. Hyman kehitti sydämentahdistimen (pacemaker).

1932 brittiläinen fysiologi Charles Scott Sherrington sai Nobelpalkinnon hermostotutkimuksistaan. Hänen löydökset neurotransmittereista veivät hermoston toiminnan ymmärrystä valtavasti eteenpäin ja näkyvinä tuloksina saatiin vähitellen lääkkeitä masennuksen ja skitsofrenian hoitoon.

1932 saksalainen sähköinsinööri Ernst August Friedrich Ruska keksi hirmu hienon tutkimuslaitteen: elektronimikroskoopin.

1933 amerikkalainen geneetikko Thomas Morgan todisti, että kromosomeilla sijaitsevat kaikki perintötekijämme.

1933 laajan yhteistyön tuloksena rakennettiin ensimmäinen defibrillaattori, jolla voitiin sähköiskujen avulla hallitusti käynnistää pysähtynyt tai epäsäännöllisesti lyövä sydän.

1935 saksalaisbiokemisti Gerhard Domagk jatkoi töitään sulfalääkkeiden parissa ja keksi sulfonamidin sekä teki merkittäviä läpimurtoja alalla. Natsit kielsivät häntä vastaanottamasta Nobelin lääketieteen palkintoa vuonna 1939. 

1935 ruotsalaisbiokemisti Ulf von Euler keksi prostaglandiinit. Ne toimivat hormonien tapaan ihmiselimistössä ja valmistuivat rasvahapoista.

1935 portugalilainen neurologi Antonio Egas Moniz kehitti lobotomian missä hermosäikeet aivopuoliskojen välillä katkaistiin. Tämä kauhea toimenpide helpotti mielenterveyspotilaiden elämää, mutta teki heistä käveleviä, tunteettomia robotteja. Lobotomia kiellettiin useita vuosia myöhemmin.

1936 ranskalais-amerikkalainen kirurgi Alexis Carrel teki yhteistyössä amerikkalaisen merenkulkijan Charles Lindberghin kanssa ensimmäisen prototyypin keinotekoisesta sydämestä.

1937 edellä mainittu saksalais-brittiläinen biokemisti Hans Krebs selvitti trikarboksyylihappokierron toiminnan.

1937 amerikkalainen biokemisti Conrad Arnold Elvehjem keksi B-vitamiineista nikotiinihapon (niasiini) ja nikotiiniamidin (niasiiniamidi), joilla voitiin estää puutostauti nimeltään pellagra.

1937 ruotsalaiskemisti Arne Tiselius esitteli biokemistien, immunologien ja kemistien tulevaisuuden lempitutkimusvälineen: elektroforeesin.

1937 amerikkalaislääkäri D. W. Gordon Murray toi lääkinnälliseen käyttöön hepariinin.

1938 itävaltalais-amerikkalainen lääkäri Isidor Isaac Rabi kehitti magneettiresonanssiin perustuvan NMR-tekniikan.

1939 brittiläinen patologi Howard Florey ja brittibiokemisti Ernst Chain valmistivat puhdasta penisilliiniä, josta saatiin tehokas antibiotti. Penisilliini keksittiin jo aikaisemmin (1928).

1940-luvulla toisen maailmansodan pakottamana afrikkalais-amerikkalainen lääketieteen professori Charles Drew kehitti veripankkijärjestelmän, jolloin voitiin säilöä verta tarvittaessa.

1942 amerikkalainen biokemisti Vincent du Vigneaud eristi H-vitamiinin (biotiini).

1942 intiaanien aikoinaan käyttämä curare-myrkky otettiin laajamittaisesti käyttöön leikkauksissa.

1943 sveitsiläiskemistit tuottivat ksylokaiini -nimistä puudutusainetta käytettäväksi paikallispuudutusaineena leikkauksissa.

1944 amerikkalaiskemistit Robert Burns Woodward ja William von Eggers Doering tuottivat synteettistä kiniiniä, jota käytettiin malariaan.

1945 Yhdysvalloissa kehitettiin pakastettu appelsiinimehu.

1940-luvun lopulla jotkut psykologit innostuivat kokeilemaan kaikkea mahdollista mieleltään sairaiden ihmisten hoitoon. Muutamia hoitosuosituksia, joista ei ymmärrettävästi tulleet kovinkaan pitkäikäisiä: omenoilla hoitaminen (potilaille syötettiin kuukauden aikana vain omenia), huonot uutiset (potilaille kerrottiin vain huonoja ja masentavia uutisia), häkä (ideana oli parantaa mielisairaat vaivuttamalla heidät uneen häkäkaasulla), sähköankeriaat (sähköankeriaita aseteltiin potilaiden otsalle antamaan sähköiskuja), malaria (potilaille tartutettiin malaria, sillä sen arveltiin palauttavan järjen mielisairaisiin). Kauheaa!

1949 yllä olevaan järjettömyyteen toi ehkä hieman enemmän toiveikkuutta farmakologi J. F . J. Cade, joka määräsi litiumia mielisairaille.

1950-luvulla kehitettiin noin kymmenen vuoden aikana monoamiini (MAO) inhibiittorit käytettäväksi masennuksen hoitoon.

1950 amerikkalainen biokemisti William Cumming Rose osoitti käsitykset välttämättömistä aminohapoista oikeiksi.

1951 saksalaisbiokemisti Feodor Felix Konrad Lynen eristi asetyyli koentsyymi A:n, erittäin tärkeän yhdisteen solun energia-aineenvaihdunnassa.

1952 brittiläisbiokemisti Arthur J. P. Martin kehitti kaasukromatografin.

1953 brittiläiset tiedemiehet Francis Crick ja Maurice Wilkins yhdessä amerikkalaisen biokemistin James Watsonin kanssa keksivät DNA:n kaksoiskierrerakenteen.

1953 amerikkalaislääkäri Jonas Edward Salk aloitti poliorokotteen testit ja pari vuotta myöhemmin sitä käytettiin polion vähentämiseksi ympäri maapalloa.

1953 tohtori Ancel Keys julkisti tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja sydän- ja verisuonitautien välille. Tästä syntyi valtava tieteellinen kiista, joka on jatkunut meidän päiviimme asti.
1957 amerikkalainen tohtori Frederick Crane löysi koentsyymi Q10:n eli ubikinonin. Seuraavana vuonna kemian professori Karl Folkers (1906–1992) selvitti ubikinonin rakenteen. Ubikinonilla oli merkitystä mm. vanhenemisen hidastamisessa, ihovaurioilta suojaamisessa, sydänterveydessä ja neurologiassa.

1957 brittiläisbakteriologi Alick Isaacs keksi interferonin, joka tuli käyttöön syöpälääkkeenä.

Jatkuu myöhemmin toisessa kirjoituksessa missä seuraan viimeisten 50 vuoden aikana tapahtuneita merkittäviä edistysaskeleita lääketieteessä ja terveydenhoidossa.