*
Eilen tuli televisiosta mielenkiintoinen dokumenttiohjelma: Se päivä muutti Suomen. Hanke nimeltään Pohjois-Karjala-projekti käynnistyi 7.4.1972 Maailman terveyspäivänä. Siitä alkaa pitkä 25-vuoden rupeama, jonka aikana valistustyöhön valjastetaan niin terveydenhuoltohenkilökunnan jäseniä uusista terveyskeskuksista, Martta-yhdistysten toimeliaita naisia kylistä ja aktiivisia sydänyhdistysten ihmisiä. Pidetään tupailtoja, koulutetaan maallikkoavustajia ja otetaan vastaan suuren maailman herroja konferensseissa, joita järjestetään Kolilla ja pienien kyläyhdistysten taloilla. Sana kulkee ruohonjuuritasolla, ja pikku hiljaa voi vaihtuu pöydissä margariiniksi.Pohjois-Karjalan maakunnassa ollaan vuoden 1960-luvun lopulla erittäin huolestuneita. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on hälyttävän korkealla, varsinkin työikäisillä miehillä. Martti Karvonen on tutkinut maakunnassa jo vuosia rasva-aineenvaihdunnan ja sydän- ja verisuonitautien yhteyksiä. Se ei yksin riitä, vaan tarvitaan uusia voimia ja paikallisten ihmisten tuki, jotta kansa saadaan terveemmäksi. Perustetaan työryhmä miettimään projektia, joka toimisi alueella viiden vuoden ajan valistamassa terveellisistä elintavoista ja ennaltaehkäisemässä sairastumista ja kuolemia. Projektiin kutsutaan nuoria, vasta valmistuneita lääkäreitä, mutta myös paikallisia sydänyhdistyksiä. Nämä mahdollistivat projektin onnistumisen ja sen kansainvälisestikin tunnustetut tutkimustulokset.
Olen itse ottanut kantaa Pohjois-Karjala-projektiin useissa yhteyksissä. Projektiin liittyy keskeisesti nuoren lääkärin Pekka Puskan kohoaminen maailmanmaineeseen. Puskan luomana ihmeenä pidän sitä imagonmuutosta mikä Suomessa tapahtui: tupakanpoltosta luovuttiin, raavaat miehetkin söivät niitä rehuja (vihanneksia ja hedelmiä) kiihtyvään tahtiin, terveysliikunta yleistyi, tulivat kaikenlaiset kevyttuotteet markkinoille ja voi vaihtui margariiniin rasvasodaksi asti yltyneessä tiedemiesten ja markkinamiesten mediamylläkässä. "Vääränlaisesta" rasvasta tehtiin se suuri terveysmörkö. Rasva piti hakea pellosta, eikä eläimestä. Vaikka me koostumme itse enemmän tai vähemmän eläinrasvasta, niin yllättäen luonto olikin tehnyt suunnitteluvirheen. Rasvapitoinen äidinmaito olisi varmaan vaihdettava rypsipohjaiseen kemikaalisekoitukseen ajan trendien mukaisesti? Ei - pois tällainen pelleily ajattelustamme!
Pohjois-Karjala-projektin terveysvaikutuksia liioitellaan usein ja voin hyvin ymmärtää miksi projekti herättää monessa niin suuria intohimoja. Toihan se Suomeen pitkiksi ajoiksi epäluonnollisia, trendeiksi asti kasvaneita ravitsemusratkaisuja. Esimerkiksi tuon kemian teollisuuden riemuvoiton materiasta vailla vertaa, eli margariinin. Ihan hullulta tuntuu, että puhdas luonnontuote nimeltään voi saatiin taitavalla markkinoinnilla ainakin yhden sukupolven ajaksi kaiken pahan aiheuttajaksi. Aika näyttää jääkö voi vain joidenkin erityisen terveystietoisten ihmisten kulinaariseksi nautinnoksi, vai tuleeko voi taas takaisin ruokapöytiin.
Nyt tarvitsemme uuden Suomi -projektin: me olemme liian lihavia. Hämmästyttävää kyllä lihavuus on noussut koko ajan vaikka meillä on ollut näitä terveysprojekteja käynnissä. Ja lihavuuden myötä tulevat aineenvaihduntasairaudet (mm. diabetes).
Syömmekö vääränlaista ruokaa? Siltä vahvasti tuntuu. Pohjois-Karjala-projektin seurauksena opimme syömään aivan liian kevyesti ja välipalavoittoisesti. Kevyt ei pidä nälkää ja välipalat lihottavat. Me tarvitsemme Suomeen nälänhallintaprojektin. Yltäkylläisestä ruokatarjonnasta on suomalaisille osattava valita ne ruoka-aineet, jotka pitävät nälkää. Osaatko sinä sen taidon?
Jep, se päivä todella muutti Suomen. Olin itse päivää vaille kaksi kuukautta vanha, kun tämä "hitaaseen ravitsemukselliseen kansanmurhaan" johtanut projekti alkoi. Sinä vuonna Suomi-poika juostiin taasen maailmankartalle. Eipä juosta enää.
VastaaPoistaVoita pöytään ja Pekka Peltokallio takaisin !
Ohjelmassa "päätähtenä" esiintynyt maanviljelijä sopi muuten kerrassaan mainiosti Puskan mannekiiniksi. Painoindeksi huiteli varmaan jossakin 40-45 välillä.
Sydäntaudit lähtivät Pohjois-Karjalassa rajuun laskuun 70-luvun puolesta välistä lukien. Mistä se johtui ?
1. Autojen määrä kasvoi. Näin sydärin saaneet ja muut sairaat saatiin nopeammin hoitoon.
2. Tieverkosto peräkylillä kehittyi. vrt. edellinen
3. Tietoliikenne kehittyi. -> voidaan esim. soittaa ambulanssi.
4. Yhteiskunta vaurastui ja saatiin hurjasti lisää lääkäreitä
5. Sydäntautien diagnosointi ja hoito kehittyi
6. Kasvisten ympärivuotinen saatavuus parani.
7. Tupakointi väheni.
8. Kenties myös suolan käyttö säilönnässä (=järkyttävät määrät)väheni ja vaikutti positiivisesti asiaan.
9. Yhteiskunta vaurastui ja se vähensi perheen isien painetta.
10. Apteekkeja tuli lisää. Samoin rahaa lääkkeiden ostamiseen.
jne.
Niin, ja samahan tapahtui muualla Suomessa ja kaikkialla teollisuusmaissa. Muutos oli merkittävintä syrjäisessä pohjois-Karjalassa.
Rasvan muuttamisella ei ollut mitään tekemistä sydäntautien vähenemisen suhteen.
Hieno kommentti Sami Uusitalo!!
VastaaPoistaLuontoäiti on kaikessa ilkeydessään päättänyt tukkia pienokaisen verisuonet ja aiheuttaa tälle sydänveritulpan heti elon tien alkumetreillä.
VastaaPoistaÄidinmaidon energiajakauma:
rasva 55%
proteiini 8%
hiilihydraatti imeytyvä 37%
Evoluutio ei ilmeisesti ole käynyt samoja yliopistoluentoja kuin ystävämme Pekka Puska ja muut "vähän rasvaa" -veljeskunnan uskolliset jesuiitat.
Tyydyttyneitä rasvoja on muuten
1,6g/3,9g .. On se luonto surkea, ei osaa mitoittaa oikein edes rasvojen keskinäistä suhdetta. Saatikka määrää !
raakaa faktaa..
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=603&lang=fi
Minä en tiedä onko voi pahaksi tai. Syön sitä kuitenkin. Ja läskistä saa hyvän kastikkeen.
VastaaPoistaMutta äidinmaito ei kelpaa perusteluksi millekään. mutta kuulostaahan se hyvältä, ei siinä mitään. Unohdetaan vain se, että äidinmaidon koostumus on lähes sama kaikilla lajeilla - niin lehmällä kuin sudellakin. Ja että jostain syystä maitoa ei käytetä ravintona enää imeväisvaiheen jälkeen, vaan siirrytään lajityypilliseen ravintoon. Joka on lehmällä hieman erilainen kuin sudella.
Huomattavasti rakentavampaa olisi pohtia mikä on ihmisen lajityypillistä ravintoa, ja miten siihen sopii erilaiset rasvat, hiilarit ja protskut.
Kehnoilla perusteluilla kun on tapana upottaa hyväkin asia äkkiä.
"Huomattavasti rakentavampaa olisi pohtia mikä on ihmisen lajityypillistä ravintoa, ja miten siihen sopii erilaiset rasvat, hiilarit ja protskut."
VastaaPoistaIhmisen ruokaa on kaikki mitä saa riivittyä luonnontilaisena metsästä, pelloilta ja vedestä. Tämäkään ei ole kuitenkaan kovin rakentavaa pohdiskelua koko ihmiskunnan tasolla, ellei nyt sitten mennä johonkin Linkolan malliin.
- jt
"Mutta äidinmaito ei kelpaa perusteluksi millekään. mutta kuulostaahan se hyvältä, ei siinä mitään."
VastaaPoistaJospa se kelpaisi perusteluksi aivan pienen lapsen sopivaksi energiajakaumaksi. Mielestäni luonto on ollut hyvin looginen.
Paljon rasvaa -> aivan pieni lapsi pystyy syömään pehmeää rasvaa
Paljon hiilareita (siis yli 30 % vähemmän kuin KTL suosittaa) -> pieni lapsi pystyy syömään esim. hunaajaa ja marjoja.
vähän proteiinia -> aivan pieni lapsi ei pysty syömään kovaa lihaa
Niin, mutta luontohan on väärässä ja KTL oikeassa. Heti rintaruokinnan jälkeen ravinto, jonka energiasta 55 % tulee rasvasta täytyy vaihtaa rasvattomaan litkuun.
"Ja että jostain syystä maitoa ei käytetä ravintona enää imeväisvaiheen jälkeen, vaan siirrytään lajityypilliseen ravintoon. Joka on lehmällä hieman erilainen kuin sudella."
Totta, mutta mielestäni luonto on ainakin ihmisen kohdalla toiminut loogisesti aivan kuten edellä esitin. Ammuista ja susista en osaa sanoa.
Luonto lienee tarkoittanut aikuisen ihmisen kohdalla protskun oleellisesti isommaksi kuin äidinmaidossa, hiilarin pienemmäksi ja rasva kenties samaa luokkaa tai jonkin verran pienempi. Mene ja tiedä.
"Ja että jostain syystä maitoa ei käytetä ravintona enää imeväisvaiheen jälkeen, vaan siirrytään lajityypilliseen ravintoon."
VastaaPoistaTämä johtuu ilmeisesti siitä, että suurimmalle osalle eläimistä kehittyy imeväisvaiheen jälkeen laktoosi-intoleranssi. Tämäkin on evoluution aikaansaannosta: olisihan se emon elimistölle varsin kuormittavaa, jos pentu vielä aikuisiälläkin joisi maitoa.
Myös suurimmalle osalle maailman ihmisistä kehittyy lapsuusiän jälkeen laktoosi-intoleranssi. Suomalaiset ja muut pohjoisen maapallon kansat näyttävät olevan poikkeus, joille jostain syystä on kehittynyt kyky sietää laktoosia. Itselläni tätä kykyä ei valitettavasti ole ja jo pienetkin maitomäärät (laktoosi) aiheuttavat oireita.
Jo imeväisiäkäisten lasten verisuonissa on muuten joissakin tutkimuksissa havaittu olevan rasvajuosteita. Johtuuko tämä sitten maidon suuresta rasvapitoisuudesta vai jostakin muusta on sitten ihan toinen kysymys.
Sami,itse en ole tuohon PK projektiin kovin tarkasti tutustunut, mutta luulisin, että tutkimuksen kohteena olevalla populaatiolla oli kontrollijoukko, jonka avulla autojen määrän, tietoverkoston kehittymisen yms. vaikutus tuloksiin pystyttiin sulkemaan pois. Ilman kontrollijoukkoa tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset voitaisiin hyvinkin kyseenalaistaa.
TtM hiljentyy nyt joulunviettoon ja toivottaa arvoisalle Veteraaniurheilijalle ja kaikille blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulua. Syökäähän kinkkua, laatikoita, joulutorttua ja juokaa glögiä päälle. Jouluna ei kannata tuijottaa liikaa energiaravintoaineiden suhteisiin.