Kotiäidin ruokaympyrät

*

Ville -ystäväni haluaa ilahduttaa meidät arkisella tarinalla niistä ruokaympyröistä joiden keskellä tavallinen suomalainen kotiäiti taiteilee ruokkiessaan perheensä.

Vuosien kokemuksesta huolimatta erehdyn edelleen joskus kysymään perheeltä, mitä tekisimme ruuaksi. Makaronilaatikkoa, huutavat lapset. Ei vain tänään, vaan myös huomenna, ylihuomenna, koko viikon, ensi viikon, ainakin juhannukseen saakka. 

Jooo... toki tunnen nuoren, joka on elänyt vuoden lapsuudestaan pelkillä nakeilla. Ja toisen, joka ei puoleen vuoteen laittanut suuhunsa muuta kiinteää kuin hunajamuroja. Terveitä, fiksuja ja mukavia ihmisiä heistä silti tuli. 

Mieheltä vastaus ei tule yhtä nopeasti. Saat toivoa mitä tahansa, maanittelen, ihan mitä tahansa, paitsi ei makaronilaatikkoa. 

- Mikä vika makaronilaatikossa on? 

- Ei kun oikeesti, mitä me tänään syödään? 

- Ihan sama. 

- Entä huomenna? 

- Kunhan nyt jotain. 

- Sunnuntaina? 

- Emmätiedä. 

- Maanantaina? 

- Ei mitään väliä. 

- Tiistaina? 

- No lämmitä sitä eilistä. 

- Ai sitä eimitäänväliä? 

- Niin. 

Joo kiitos, siinä mulla onkin viikon ruokalista valmiina! Nousen tuoli kolisten pöydän äärestä ja mies jää naama tötteröllä katsomaan, mikä sille nyt taas tuli. 

Ei miehelle ole oikeasti mitään väliä mitä keittiössä kokkaan ja se on ihan sama, mitä lautaselle ilmestyy. Paitsi... kaalia, keitettyjä porkkanoita tai herneitä ei ruuassa saa olla. Perunaa lukuun ottamatta kaikki keitetyt, paistetut, haudutetut kasvikset ovat kieltolistalla. Sieniä ei voi syödä. Eikä sisäelimiä. Katkarapuja, mustekalarenkaita tai mitään lohta eksoottisempaa vesielävää ei myöskään voi syödä. Tonnikala ja pakastesei ovat eksoottisia vesieläviä. 

Riisi ja nuudelit ovat vinosilmien ruokaa. Kuskusia syödään Afrikassa, ei meillä. Pasta menettelee (se on ihan varmasti aivan samanlaista kuin suomalainen makaroni ja sitähän mafiosotkin syövät, vakuutan). Munakoison nimi maistuu epäilyttävältä, kiivissä on karvoja, juusto ei saa haista. Puuro ei ole ruokaa. 

Keittoa voi syödä, mutta nälkä siitä ei lähde. Keiton jälkeen on saatava ruokaa. Pizza, kebab tai hampurilaiset eivät ole ruokaa. Papuja voi ruuassa olla makua antamassa, mutta lautasen reunalle ne kyllä jäävät. Curry värjää ruuan keltaiseksi, keltainen ei ole syötävä väri. Valkoista kastiketta ei syödä. Se on tehty maidosta ja maito on vasikoiden ja lasten juoma. 

Vaalea leipä on pullaa. Pullaa ei syödä ruokapöydässä. Munia voi syödä, jos ne on keitetty kivikoviksi. Munakas on keltaista, sitä ei syödä. Mausteet on keksitty peittämään pilaantunutta makua, suolaa ja pippuria voi silti käyttää. Myös yrtit peittävät ruuan oikeaa makua, sipuli on sallittu yrtti. 

Salaattia ei saa sekoittaa. Yksittäinen kurkku- tai tomaattisiivu lautasella on sallittu. 

Liha on ruokaa. Sikaa ja nautaa voi syödä, sikanautaa ei. Se ei ole eläin. Kanaa voi syödä, jos se käristetään pekonin kanssa. Kalkkuna on ruma, sitä ei syödä. Lammas on villantuottaja, villasukat eivät kuulu lautaselle. Itse pyydystettyä riistaa voi syödä. Ehkä siksi mies ei metsästä.

Makkara on yhtä kuin liha. Paitsi uudet juusto-, tomaatti-, chili-, ym. makkarat. Ne ovat yhtä kuin keitetty kukkakaali. 

Nämä pikku poikkeukset muistaen... ei se viikon ruokalistan laatiminen ole yhtään vaikeaa!