*
Sokeririippuvuus voi muodostua kohtalokkaaksi. Ainakin jos on rotta. Sen ovat tiedemiehet saaneet selville. Ihmisen kohtalo on vielä sinetöimättä. Viitteitä on siitä, että makea voi meitäkin orjuuttaa. Lukekaa ensin aiemmin kirjoittamani alustus (Sokeririippuvuus -onko olemassa?) ja hypätkää sitten tuoreen tutkimuksen kimppuun.Amerikkalaisessa neuropsykofarmakologian kokouksessa tohtori Bart Hoebel sanoi sokeririippuvuuden olevan kuin huume. Sokeria syöneet rotat käyttäytyivät eri tavalla ja aivojen välittämissä neurokemikaaleissa oli havaittavissa eroja sellaisiin rottin jotka eivät saaneet sokeria syödäkseen. "Sokerirotissa" oli havaittavissa vieroitusoireita ja pitkään jatkuvia jälkiseuraamuksia jos sokerihanat suljettiin. Rotilla oli kova hinku sokerin perään.
Eräässä kokeessa rotille tarjottiin aamupalaksi sokerivettä koko yön jatkuneen paaston jälkeen. Tämä sai aikaan merkittävän korkean dopamiinin erityksen aivoissa. Dopamiinia syntyy niissä aivojen osissa, jossa ohjataan meidän mielitekojamme ja tunteitamme. Sokeri sai aikaan saman reaktion kuin voimakkaat huumeet. Tutkijoiden mukaan sokeri itsessään ei aiheuta dopamiinin eritystä, vaan dopamiini nousee toistuvasta sokerialtistuksesta ja siten, että rotta kokee sokerimehun lipittämisen mielekkääksi.
Toisessa kokeessa rotat saivat aluksi elää himoittua sokerirotan elämää. Sokerivettä oli tarjolla rajattomasti. Mutta sitten heiltä yllättäen kiellettiin sokerivesi moneksi viikoksi. Kun rotat jälleen saivat sokerivettä, ne joivat sitä enemmän kuin aiemmin. Sokerihanojen ollessa kiinni muutamille rotille tarjottiin alkoholipitoista juomaa. Huomattiin, että ne rotat joille oli annettu sokerivettä rajattomasti, ne joivat sitä alkoholia enemmän kuin mitä rotalle on soveliasta. Myös amfetamiini kelpasi paremmin sokerirotille kuin sokeriin tottumattomille rotille (kontrolliryhmä).
Tohtori Hoebel ei vielä tiedä onko tilanne ihan sama ihmisellä. Mutta saman tyyppistä käyttäytymistä on havaittavissa syömishäiriöisillä ihmisillä kuin sokerivedestä innostuneissa rotissa. Syömisen hallinta häiriintyi.
Reutersin uutistoimisto haastatteli erään amerikkalaisen sokeriyhdistyksen tiedottajaa, joka kiisti, että sokerilla olisi ihmisissä sellaisia vaikutuksia, että siihen tulisi himo.
Mitä mieltä olet sokerista? Voiko siihen tulla himo? Voiko sokeri olla osasyyllisenä siihen, että niin moni meistä on nykyään niin lihava?
Minä ainakin olen tyypillinen sokerirotta. Irtokarkit ovat minun paheeni. Niihin minulle tulee himo ja vaatii suunnatonta tahdonvoimaa mennä irtokarkkihyllyn ohi kun olen ruokaostoksilla. Irtokarkeista tulee ainakin minulle kova nälkä ja syytän kyllä niitä karkkeja lievästä ylipainostani.
VastaaPoistaKiitos kommentista Biponainen. Aikamoinen sokerirotta olen minäkin. Tsemppiä!
VastaaPoistaLuulempa että olen itse säästynyt tältä paheelta. Ei siis niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin.
VastaaPoistaVoihan vitsi... Tämä selittää paljon omalta osaltani. Olen karppaillut puolisen vuotta ja taistellut saman ajan karkkeja vastaan. Olen repsahtanut turhan usein ja välillä on ollut kausia, että tuntuu kuin olisin syönyt enemmän karkkia kuin ennen dieettiä (niin mitä karppausta tällainen sitten on :-). Pikkuhiljaa olen kyllä mennyt parmpaan suuntaan ja repsahdan harvemmin. Dieetti on kuitenkin vähentänyt kiloja 5 kg. Vielä 3kg jäljellä tavoitteeseen. Ehkä tämä uutinen auttaa taistelemaan himoa vastaan. Jouluna ajattelin kyllä hiukan nautiskella. Tosin ajattelin panostaa määrän sijasta laatuun.
VastaaPoistaVille saa olla iloinen, että on säästynyt sokerihimolta.
VastaaPoistaAnonyymin viesti on mielenkiintoinen. Hiilihydraattien vähentäminen ja rasvan lisääntynyt osuus ei vie sokerihimoa pois. Niinhän sitä voi olettaakin, että himo vain pahenee jos sitä himon aiheuttajaa saa vähemmän. Vaikea sanoa, liioittelevatko jotkut "karppaajat" kun väittävät sokerihimon vähentyvän vähähiilihydraatti ruokavalioon siirtymisen jälkeen? Ehkä tässä on paljonkin yksilöllisiä eroja? Olisi mukava saada lisätietoja "karppauksen" vaikutuksesta sokeririippuvuuteen.
Haluan kertoa omista kokemuksista lyhyesti. Minun jo lähes menneen sokeririippuvuuden syynä pidän itse näitä:
VastaaPoista- masennus, yksinäisyys
- stressi pärjäämisestä
- ei tajua olevansa koukussa maitosuklaaseen ja leivonnaisiin
- ei tajua syövänsä liikaa ruokaa
- ei ole kuullut virallisesta poikkeavista mielipiteistä ravitsemuksessa
- ei tunne olevansa kierteessä
Nyt Veteraaniurheilijan esittämää hys hys -tyyliä mukaellessa olen huomannut seuraavaa:
- Kaamos lisää makeanhimoa järjettömästi. Kaamoksen aikana pieni pala makeaa laukaisee suuren himon. Valoisalla ei näin juuri käy.
- Mitä pidempään hyshyttelee, sitä heikommaksi sokerinhimo käy - myös kaamoksen aikana
- sokerista on jopa helpompi päästä irti kuin hyvästä pikkuleipomon (margariinittomasta) sekaleivästä, jota tekee mieli syödä loputtomasti
- uskominen sokerin pahuuteen saa joskus unohtamaan makeat syötävät
Ehkä parasta olisi elää vähän niin kuin Lasse Virenistä kerrotaan toisissa blogikommenteissa: liikkuu ja syö niitä leivoksia!
Jos ei pääse liikkumaan esim. flunssan tai jonkin kivun takia, on tosi kurjaa.
t Kananmunan keittäjä
Ne karppaajat, jotka eivät käytä hiivatuotteita, selviävät hyvin nopeasti makeanhimosta, sillä hiivahan (ja muut sienet, jos sellaisia elimistössä on - antibioottijäämät ruoassa ja -kuurit) sitä sitä nopeaa hiilaria tarvitsee ja vaatii. Hiivauutteet on siinä ovelimpia, sillä niitä laitetaan usein myös lasten ruokiin, vaikka laissa kielletään kokonaan - nehän ovat glutamaatteja!
VastaaPoistaMulla ei ole sokerinhimoa - sokeria ei tarvita kun sen voi korvata hunajalla helposti. Rasvaa kun lisää ruokaan, ei hiivasolut lisäänny niin helposti, siinä se pointti onkin:-)
Sokerin kanssa on vähän kuin alkoholin kanssa; On geeneistä kiinni, alkoholisoituuko
VastaaPoistavai ei. Jos krapularyyppy ei maistu ja yksi krapula riittää kuukaudessa, tuskin olet alkoholistin ainesta. Olemme siis yksilöitä.
Kaikki eivät siis jää sokerikoukkuunkaan. Mutta jos jää, ongelma on yhtä todellinen kuin alkoholin kanssa. Montakertaa nämä "riippuvuusgeenit" kulkevatkin käsikädessä. Joku on sanonut, että jos sokeri keksittäisi nyt, se olisi apteekkikamaa. Itse allekirjoitan väiutteen täysin. Sokeri ei ole ehkä myrkkyä, mutta kun sitä syö liikaa, on oireet selvät; Olet hermostunut jos et saa makeaa jne. Olet siis koukussa. Alkoholi ei ole sen kummempi ongelma kuin sokerikaan kun harvoin käyttää ja kohtuudella, mutta kumma kyllä; Tuo kohtuukäyttö ei onnistu läheskään kaikilta, ei edes allekirjoittaneelta. Kova on taistelu, mutta parasta olisi pyristellä pois sokerikoukusta ja pysyä pois.